Émile eli Kasvatuksesta - 56

neuvovan hillitsemään nautintoanne ainoastaan sen vuoksi, että niitä
kestäisi kauemmin. Oi Sophie! tarkoitukseni oli toinen ja se oli
enemmän huolenpitoni arvoinen. Tullessaan puolisoksesi Émile on samalla
tullut valtiaaksesi; sinun velvollisuutesi on totella, niin on luonto
säätänyt. Mutta kun vaimo on sinun kaltaisesi, Sophie, on kuitenkin
hyvä, että hän ohjaa miestään; tämäkin on luonnonlaki. Ja antaakseni
sinulle yhtä suuren vaikutusvallan hänen sydämeensä, kuin minkä hänen
sukupuolensa hänelle antaa sinun persoonaasi nähden, olen saattanut
sinut hänen aistillisen nautintonsa määrääjäksi. Tämä on tuottava
sinulle tuskallista itsekieltämystä, mutta olet hillitsevä häntä, jos
voit hillitä itsesi. Ja se, mikä on tapahtunut, todistaa minulle, ettei
tämä vaikea taito käy yli voimiesi. Olet kauan hallitseva rakkauden
avulla, jos suosiosi on harvoin tapahtuva ja arvokas, jos osaat saada
hänet tunnustamaan sen arvon. Jos tahdot nähdä miehesi alati jalkojesi
juuressa, niin pidä häntä alati jonkun matkan päässä persoonastasi.
Mutta olkoon ankaruutesi sävyisä, älköönkä se olko oikullinen.
Osottaudu pidättyväksi, mutta älä siltä itsepäiseksi. Varo, ettei hän
rupea epäilemään rakkauttasi, kun harvoin antaudut hänen rakkautensa
alaiseksi. Herätä hänessä rakkaudentunteita suosiollasi ja saata hänet
kunnioittamaan kieltäymystäsi, menettele siten, että hän kunnioittaa
vaimonsa siveyttä, ilman että hänellä on syytä valittaa hänen
kylmäkiskoisuuttaan."
"Siten, lapseni, on hän sinuun luottava ja on kuunteleva neuvojasi, on
kysyvä mielipidettäsi omissa asioissaan, mitään ratkaisematta ilman
että on neuvotellut kanssasi. Siten voit palauttaa hänet järkiinsä, jos
hän hairahtuu, lempeällä kehottelulla jälleen johtaa hänet oikealle
tielle, siten voit osottautua rakastettavaksi, häntä hyödyttääksesi,
käyttää keikailua hyveen palveluksessa ja rakkautta järjen eduksi."
"Älä kuitenkaan luule, että edes tämäkään taito aina voisi sinua
hyödyttää. Mihin varokeinoihin ryhtynemmekin, niin nautinto kuluttaa
mielihyvän tunteen, ennen kaikkea se kuluttaa rakkauden. Mutta kun
rakkautta on kestänyt kauan, niin miellyttävä tottumus täyttää sen
jättämän tyhjyyden, ja luottamuksen viehkeys astuu intohimon hurmauksen
sijaan. Lapset solmivat vanhempiensa välille yhtä suloiset ja usein
vahvemmatkin siteet kuin itse rakkaus. Kun lakkaat olemasta Émilen
lemmitty, olet oleva hänen vaimonsa ja ystävättärensä; olet oleva hänen
lastensa äiti. Silloin tulee sinun entisen pidättäymisesi asemesta
antaa välillänne vallita mitä läheisimmän tuttavallisuuden; silloin on
luopuminen eri vuoteista, kieltäytymisestä, oikuista. Sinun tulee
siihen määrin muuttua hänen toiseksi puolekseen, ettei hän enää voi
tulla toimeen ilman sinua, ja että hän, heti kun sinut hylkää, tuntee
olevansa kaukana poissa itsestään. Sinä, joka niin hyvin saatoit
kotoisen elämän sulouden vallitsemaan synnyinkodissasi, tee se samoin
vallitsevaksi teidänkin elämässänne. Jokainen mies, joka viihtyy
kodissaan, rakastaa vaimoaan. Muista, että olet onnellinen aviovaimo,
jos miehesi tuntee itsensä onnelliseksi kotonaan."
"Mitä nykyhetkeen tulee, niin älä ole niin ankara lemmityllesi. Hän on
ansainnut suurempaa ystävällisyyttä ja loukkautuisi varovaisuudestasi.
Älä säästä hänen terveyttään ylenmäärin hänen onnensa kustannuksella,
ja nauti myös sinä onnestasi. Ei pidä odottaa kyllästymistä, mutta ei
myöskään tukahuttaa halua. Ei pidä kieltäytyä kieltäymyksen vuoksi,
vaan sentähden että se, minkä myöntää, saisi suuremman arvon."
Kun täten olen palauttanut sovun heidän välilleen, sanon Sophien
läsnäollessa hänen nuorelle puolisolleen: "Sitä iestä, jonka on ottanut
hartioilleen, tulee kantaa. Saata itsesi ansaitsemaan sitä, että se
sinulle tehdään kevyeksi. Ennen kaikkea tulee sinun uhrata
sulottarille, äläkä luule, että juropäisyydellä teet itsesi
rakastettavammaksi. Eihän ole vaikeata palauttaa rauhaa, ja kukin voi
helposti huomata, millä tavoin se on palautettavissa." Rauhansopimus
vahvistetaan suudelmalla; senjälkeen sanon oppilaalleni: "Rakas Émile,
ihminen tarvitsee koko ikänsä neuvoja ja ohjausta. Olen koettanut
parastani tähän asti täyttääkseni tämän velvollisuuden teitä kohtaan.
Tähän päättyy minun pitkä tehtäväni; nyt alkaa toisen tehtävä. Luovun
tänään siitä ohjausvallasta, jonka olet minulle uskonut; tuossa on
tuleva ohjaajasi."
Vähitellen ensimäinen hurmaus tyyntyy ja he saavat rauhassa nauttia
uuden tilansa tarjoamaa viehätystä. Oi te onnelliset rakastavat, te
kelpo puolisot! Jotta voisi osottaa heidän hyveilleen niille tulevaa
kunniaa ja kuvata heidän onneansa, pitäisi kirjoittaa heidän elämänsä
historia. Monasti, kun tarkastan sitä työtä, jonka heihin nähden olen
toteuttanut, tunnen itseni ihastuksen valtaamaksi, joka panee sydämeni
sykkimään! Monasti puristan heidän yhdistyneitä käsiään, siunaten
kaitselmusta ja päästäen hehkuvia huokauksia. Kuinka monta suudelmaa
painan noille yhteen liittyneille käsille! Kuinka usein he
tuntevatkaan, että ilokyyneleeni niitä kostuttavat! He puolestaan
heltyvät tuntien samaa iloa kuin minä. Heidän kunnianarvoiset
vanhempansa nauttivat vielä kerran nuoruudesta, nähdessään lastensa
nuoruuden; he alkavat, niin sanoakseni, uudelleen elää lapsissaan tai
oikeammin sanoen, he tuntevat ensi kerran elämän arvon. He kiroavat
entisiä rikkauksiaan, jotka estivät heitä, heidän ollessa samassa
iässä, nauttimasta yhtä suloista onnea. Jos yleensä maan päällä on
onnea, niin se on löydettävissä siitä tyyssijasta, jossa me elämme.
Muutaman kuukauden kuluttua Émile eräänä aamuna astuu huoneeseeni ja
sanoo minulle minua syleillen: "Opettajani, onnitelkaa lastanne; hän
toivoo pian saavansa nauttia isäniloja. Oi kuinka suurta huolta ja
intoa meiltä siiloin vaaditaan ja kuinka suuresti silloin kaipaamme
neuvojanne. Jumala minua estäköön antamasta teille kasvatettavaksi
poikaa, kun jo olette kasvattanut hänen isänsä! Jumala estäköön toista
kuin minua täyttämästä niin pyhää ja mieluista velvollisuutta, vaikkapa
minun onnistuisikin valita yhtä onnellisesti, kuin mitä minun suhteeni
on valittu. Mutta pysykää edelleen nuorten opettajien opettajana.
Neuvokaa meitä, ohjatkaa meitä; me olemme olevat ohjauksellenne
alttiit. Koko elinaikani olen tarvitseva teidän apuanne. Tarvitsen sitä
enemmän kuin koskaan nyt, kun miehen-tehtäväni alkavat. Te olette
täyttänyt tehtävänne. Ohjatkaa minua, että voisin noudattaa teidän
esimerkkiänne, ja levätkää, sillä onhan teidän jo aika levätä."


VIITESELITYKSET:

[1] Rouva de Chenoncaux'ta. Suoment. huom.
[2] Ensi vuosina tapahtuva kasvatus on tärkein; ja tämä ensimäinen
kasvatus kieltämättä on naisten suoritettava. Jos Luoja olisi tahtonut
sitä miesten tehtäväksi, hän olisi antanut heille maitoa lasten
ravitsemista varten. Puhukaa siis kasvatusopillisissa tutkimuksissanne
etupäässä naisille, sillä ensinnäkin heillä on parempi tilaisuus valvoa
lasten kasvatusta lähempää kuin miehillä ja heillä on suurempi
vaikutusvalta lapsiin nähden, ja lisäksi kasvatuksen hyvät tulokset
heille ovat monta vertaa tärkeämmät, kun näet useimmat lesket ovat
melkein lastensa mielivallan alaisina, jolloin nämä antavat heidän
tuntuvalla tavalla -- joko miellyttävällä tai vastenmielisellä -- kokea
saamansa kasvatuksen vaikutuksia, Lait, jotka aina niin paljon pitävät
huolta ihmisten omaisuudesta ja niin vähän itse ihmisistä, niiden
tarkoituksena kun on turvallisuuden ylläpitäminen, eikä hyveen
edistäminen, eivät anna äideille tarpeeksi valtaa. Ja kuitenkin äitiys
on jotakin paljon vahvempaa kuin isyys; äitien velvollisuudet ovat
vaivalloisemmat: heidän huolenpitonsa on tärkeämpi perheen hyvän
järjestyksen ylläpitämiselle; yleensä he ovat enemmän kiintyneet
lapsiin. On olemassa asianhaaroja, joiden nojalla voi jossakin määrin
puolustaa poikaa, joka ei isälleen osota hänelle tulevaa kunnioitusta;
mutta jos minkä olosuhteiden vallitessa tahansa lapsi olisi kyllin
luonnoton sitä kieltämään äidiltänsä, häneltä, joka on kantanut häntä
kohdussaan, ravinnut häntä maidollaan, ja joka monina vuosina on
unhottanut itsensä yksinomaan pitäessään huolta lapsestaan, niin
kiireisesti pitäisi hankkia pois maailmasta tällainen kurja olento,
hirviönä, joka ei ansaitse nähdä päivän valoa. Äidit, näin sanotaan,
hemmottelevat lapsiaan. Siinä he epäilemättä menettelevät väärin; mutta
vähemmin väärin ehkä kuin te, jotka heidät turmelette. Äiti tahtoo että
hänen lapsensa olisi onnellinen, ja onnellinen nykyhetkestä alkaen.
Siinä hän on oikeassa; kun hän erehtyy keinojensa suhteen, tulee häntä
opastaa. Isän kunnianhimo, saituus, liika ankaruus, väärä huolenpito,
hänen huolimattomuutensa ja kovasydäminen välinpitämättömyytensä ovat
sata kertaa turmiollisemmat lapsille kuin äidin sokea hellyys. Muuten
minun on tekeminen selkoa siitä, mitä tarkoitan käsitteellä äiti, ja
sen olen myöhemmin tekevä.
[3] Minulle vakuutetaan, että herra Formey on luullut minun tässä
tahtoneen puhua omasta äidistäni, ja että hän sen on sanonut jossakin
teoksessa. Tämä on julmaa pilantekoa joko herra Formeyn tai minun
suhteeni.
(Heti Émilen ilmestyttyä Pariisissa v. 1762 julkaisi J. Neaulme siitä
Haagissa tarkan kopion. Se herätti hollantilaisten vallanpitäjien
paheksumisen, ja julkaisija oli vähällä saada ankaran rangaistuksen,
mutta sai kuitenkin armahduksen sillä ehdolla, että heti julkaisisi
uuden painoksen, joka "olisi puhdistettu kaikesta, mikä saattaisi
herättää pahennusta". Hän kääntyi silloin Formeyn puoleen, joka jo 1763
oli julkaissut "Anti-Émilen", ja joka nyt suostui puhdistamaan itse
Émile kirjaa. "Puhdistettu" painos ilmestyi pian ja sen nimenä oli:
"Kristitty Émile, yleishyödyksi julkaissut M. Formey." Siinä tietysti
oli tehty koko joukko muutoksia. Suoment. huom.)
[4] Ollen ulkomuodoltaan heidän kaltaisensa, mutta puhumisen taitoa
sekä sen ilmaisemia käsitteitä vailla, hän olisi kykenemätön
ilmaisemaan tarvitsevansa heidän apuansa, eikä hän millään muullakaan
tavalla voisi heille sitä selvittää.
[5] Herra Formey vakuuttaa meille, ettei tahdota sanoa juuri tätä.
Mutta tämä ajatus näyttää olevan tarkoin lausuttuna seuraavassa
säkeessä, johon olen päättänyt vastata.
Ei luonto muuta oo, se uskokaa, kuin tapa vaan.
Herra Formey, joka ei tahdo tehdä kanssaihmisiään ylpeiksi, mittaa,
vaatimattomasti kyllä, inhimillistä järkeä omien aivojensa mukaan.
[6] Tasavaltojen käymät sodat ovat tämän vuoksi julmemmat kuin
yksinvaltojen. Mutta vaikka kuningasten sodat ovatkin maltillisia, niin
heidän rauhansa on hirvittävä; on parempi olla heidän vihollisensa kuin
heidän alamaisensa.
[7] On olemassa useissa kouluissa ja etenkin Pariisin yliopistossa
opettajia, joista pidän, joita suuresti kunnioitan, ja joiden luulen
olevan hyvin kykeneviä etevästi opettamaan nuorisoa, ellei heidän olisi
pakko noudattaa voimassa olevaa opetustapaa. Kehotan yhtä heistä
julkaisemaan suunnittelemansa parannusehdotuksen. Ehkäpä vihdoin
viimeinkin ihmisissä herää halu parantaa vallitsevaa pahaa, kun
huomaavat ettei se ole auttamaton.
[8] Tuscul. V. Merkitsee: olen päässyt valtiaaksesi, kohtalo ja olen
sinulta sulkenut kaikki ovet, niin ettet voi päästä taokseni. Suoment.
huom.
[9] Non. Marcell.
[10] Buffon, Hist. Nat. IV, s. 190 in -- 12.
[11] Naisten ja lääkärien välistä omituista liittoa olen aina pitänyt
Pariisin hullunkurisimpiin seikkoihin kuuluvana. Naisia lääkärit saavat
kiittää maineestaan ja lääkärien avulla naiset toteuttavat haluamansa
seikat. Tästä saattaa päättää mitä taitoa vaaditaan pariisilaiselta
lääkäriltä, jotta hän tulisi kuuluisaksi.
[12] Manalan kuuluisimpia jokia. Suoment. huom.
[13] Kun lukee Plutarkoksen teoksista, miten sensori Cato, joka
hallitsi Roomaa niin kunniakkaasti, itse kasvatti poikaansa kehdosta
alkaen, jopa lisäksi niin huolellisesti, että hylkäsi kaikki toimensa
ollakseen läsnä, kun imettäjä, s.o. äiti sitä kapaloitsi ja pesi; kun
Suetonius kertoo, että Augustus tuo maailman valtias, maailman, jonka
hän itse oli valloittanut ja jota itse hallitsi, itse opetti
pojanpoikiaan kirjoittamaan ja uimaan ja perehdytti heidät tieteiden
alkeisiin, ja että hän alati piti heitä luonaan, niin ei voi olla
nauramatta noille menneiden aikojen pikkusieluille, jotka huvittelivat
itseänsä moisilla lapsellisuuksilla; he olivat epäilemättä liian
typerät voidakseen harrastaa meidän aikamme suurten miesten suuria
asioita!
[14] "Arcadie" teoksensa esipuheessa kertoo kirjailija Bernardin de
Saint-Pierre Rousseaun eräänä päivänä sanoneen hänelle: "Jos
toimittaisin uuden painoksen teoksiani, keventäisin arvosteluni
lääkäreistä. Ei ole yhtään säätyä, joka vaatisi niin perinpohjaisia
opintoja kuin heidän säätynsä. Joka maassa tulevat he kuulumaan
oppineimpiin ja sivistyneimpiin miehiin." Suoment. huom.
[15] Tässä seuraa muuan englantilaisista lähteistä noudettu esimerkki,
jota en malta olla mainitsematta, se kun tarjoaa niin paljon aiheita
ainettani koskeviin mietteisiin.
"Yksityishenkilö nimeltä _Patrice Oneil_, yntynyt v. 1647, on juuri
äsken, v. 1760, mennyt seitsemännen kerran uusiin naimisiin. Hän
palveli rakuunana Kaarle II:n hallituksen 17:ntenä vuotena, ja sitten
eri sotaväenosastoissa aina vuoteen 1740, jolloin pyysi eron. Hän oli
mukana kaikilla Wilhelm kuninkaan ja Marlboroughin herttuan
sotaretkillä. Tämä mies ei koskaan ole juonut muuta kuin kaljaa; hän
käytti aina ravintonaan kasviksia ja söi lihaa ainoastaan muutamissa
perheensä keskuudessa toimeenpanemissaan aterioissa. Hänellä on aina
ollut tapana nousta ja panna maata auringon mukana, elleivät hänen
velvollisuutensa ole häntä siinä estäneet. Hän käy nyt 113:tta
vuottaan, kuulee hyvin, voi hyvin ja astuu ilman sauvaa. Huolimatta
korkeasta iästään hän ei pysy ainoatakaan hetkeä joutilaana, ja joka
sunnuntai hän menee synnyinpitäjänsä kirkkoon lastensa, lastenlastensa
ja lastenlastenlastensa seurassa."
[16] Vaimot syövät leipää, vihanneksia, maitoruokia; nartut ja
naaraskissat niinikään; naarassudetkin syövät ruohoa. Niistä ne saavat
kasvinesteitä maitoansa varten. Lopuksi olisi vielä tutkittava
sellaisten eläinlajien maitoa, jotka yksinomaan voivat ravita itseään
lihalla, jos sellaisia on olemassa, jota epäilen.
[17] Joskohta meitä ravitsevat ruokamehut ovat
juoksevassa muodossa, niin täytyy niiden olla muodostuneita tiviistä
ruoka-aineista. Työmies, joka ravinnokseen käyttäisi pelkkää
lihalientä, riutuisi pian. Hän pysyisi paljon paremmin voimissaan
juomalla maitoa, se kun näet happanee.
[18] Ne, jotka pitemmältä tahtovat punnita pytagoralaisen elintavan
etuja ja haittoja voivat tutustua niihin tutkimuksiin, jotka tohtori
Cocchi ja hänen vastustajansa tohtori Bianchi ovat tästä tärkeästä
seikasta julaisseet.
[19] Kaupungeissa tukehdutetaan lapset pitämällä niitä huoneeseen
suljettuina ja vaatteisiin käärittyinä. Niiden kasvattajien pitäisi
tietää, ettei kylmä ilma suinkaan vahingoita, vaan että se päinvastoin
vahvistaa niitä, ja että lämmin ilma niitä heikontaa, tuottaa niille
kuumetta ja suorastaan tappaa ne.
[20] Sanon _kehtoon_, käyttääkseni tunnettua sanaa paremman puutteessa;
muuten minulla näet on se varma vakaumus, ettei koskaan ole
tarpeellista keinutellen tuudittaa lasta, vaan että tämä tapa sille
usein on hyvin haitallinen.
[21] "Muinaiset perulaiset jättivät hyvin avaraan kapaloon käärittyjen
lastensa käsivarret vapaiksi; päästettyään ne kapaloista panivat he ne
vallan vapaina maahan kaivettuun ja liinavaatteella sisustettuun
kuoppaan, johon lapsi upposi vyötäisiin asti; täten niillä oli
käsivarret vapaina ja ne saattoivat liikuttaa päätään ja taivuttaa
ruumistaan kaatumatta kumoon ja satuttamatta itseään. Niin pian kuin ne
oppivat ottamaan ensi askeleensa, näytettiin niille nisää matkan
päästä, ikäänkuin kiihokkeena astumaan. Neekerilapset ovat joskus
paljoa väsyttävämmässä asennossa nisää imiessään. Ne takertuvat
polvillaan ja säärillään äidin toiseen kylkeen ja puristavat sitä niin
lujasti, että pysyvät siinä ilman äidin käsivarren apua. Ne pitävät
käsillään kiinni nisästä ja imevät sitä lakkaamatta kaikessa
mukavuudessa ja putoamatta, huolimatta äidin eri liikkeistä, joka
sillävälin tekee työtä kuten muulloinkin. Nämä lapset alkavat kävellä
toisella kuukaudellaan tai oikeammin ryömiä polvilla ja käsillä. Tämä
harjotus tuottaa niille myöhemmin taidon juosta tässä asennossa pysyen
melkein yhtä nopeasti kuin jos olisivat pystyssä jaloillaan." (Hist.
Nat. IV, 120, s. 192.)
Näihin esimerkkeihin Buffon olisi voinut lisätä sen tosiseikan, että
Englannissa tuo järjetön ja raaka tapa kapaloida lapsia päivä päivältä
yhä enemmän katoaa. Vertaa myös _La Loubère'n_ teosta: Matka Siamissa
ja _Le Beau'n_ teosta: Matka Kanadassa, y.m. Voisin täyttää
kaksikymmentä sivua sitaateilla, jos olisi tarpeellista vahvistaa tätä
kysymystä tosiseikoilla.
[22] Haju on kaikista aisteista se, joka lapsissa kehittyy viimeksi.
Kahden tai kolmen vuoden ikään asti ne eivät näy kykenevän tuntemaan
hyviä eivätkä pahoja hajuja. Ne ovat tässä suhteessa välinpitämättömät
tai pikemmin tunnottomat, kuten useimmat eläimet.
[23] = kynnet, käpälät. Suoment. huom.
[24] Tämä ei ole poikkeuksetta totta; usein lapset, jotka alussa ovat
olleet kaikkein hiljaisimmat, muuttuvat sitten kaikkein meluavimmiksi,
kun ovat alkaneet kohottaa ääntänsä. Mutta jos minun tulisi syventyä
kaikkiin näihin pikkuseikkoihin, en koskaan pääsisi loppuun. Jokainen
arvostelukykyinen lukija kyllä huomaa että saman väärinkäytöksen
aiheuttama liiottelu ja vika poistetaan samalla tavoin minun metodini
mukaan. Pidän näitä kahta ohjesääntöä erottamattomina: _aina tarpeeksi_
ja _ei koskaan liiaksi_. Jos edellistä hyvin noudatetaan, niin
toisenkin noudattaminen siitä välttämättömästi johtuu.
[25] Ovid. Trist. I. 3. (Elää, eikä ole tietoinen omasta elämästään).
[26] Ei ole mitään naurettavampaa ja epävarmempaa kuin niiden
henkilöiden astunta, joita lapsina on liiaksi pantu astumaan
talutusnauhojen varassa. Tämäkin on noita huomautuksia, jotka ovat
jokapäiväisiä sen tähden, että ovat oikeat, ja oikeat useassa
merkityksessä.
[27] Noct. Attic. Lib. IX, cap. 8.
[28] On luonnollista, että puhun tässä järkevistä ihmisistä enkä
yleensä kaikista.
[29] Tuo pieni poika, jonka näette tuossa -- sanoi Themistokles
ystävilleen -- on Kreikan valtias; sillä hän hallitsee äitiänsä, hänen
äitinsä hallitsee minua, minä hallitsen atenalaisia ja atenalaiset
hallitsevat kreikkalaisia. Mitkä pienet johtajat tapaisikaan usein mitä
suurimmissa valtioissa, jos ruhtinaasta asteittain astuttaisiin alas
sitä ensimäistä kättä, joka panee valtiokoneiston liikkeelle!
[30] "Valtio-oikeuden periaatteissani" olen todistanut, ettei mikään
yksityistahto pääse oikeuksiinsa yhteiskuntajärjestelmässä.
[31] Tulee huomata, että kuten mielipaha samoin joskus mielihyväkin
usein on välttämätön. On siis oikeastaan yksi ainoa lasten haluama
seikka, jota ei koskaan pidä tyydyttää, nimittäin se, että ne saavat
toiset tottelemaan itseään. Siitä seuraa, että joka kerta kun ne
jotakin pyytävät tulee etupäässä kiinnittää huomiotaan niiden pyynnön
vaikuttimeen. Myöntäkää niille, mikäli mahdollista, kaikki, mikä voi
tuottaa niille todellista mielihyvää, kieltäkää niiltä aina se,
mitä ne pyytävät pelkästä oikullisuudesta tai halusta harjottaa
itsevaltaisuutta.
[32] Voi olla varma siitä, että lapsi pitää oikkuna jokaista
tahdonilmausta, joka on vastainen sen tahdolle, ja jonka järkevää syytä
se ei käsitä. Eikä se huomaa mitään järkevää vaikutinta yhdelläkään
seikalla, joka vastustaa sen omia oikkuja.
[33] Ei pidä koskaan kärsiä sitä, että lapsi loukkaa aikaihmisiä,
palkollisia tai vertaisiaankaan. Jos se rohkenisi todenteolla lyödä
palvelijaansa tai edes telottajaa, niin antakaa sen saada nämä iskut
korkoineen takaisin ja tavalla, joka riistää siltä halun toiste tehdä
samoin. Olen nähnyt varomattomien lastenhoitajattarien kiihottavan
lapsen itsepäisyyttä, yllyttävän sitä lyömään, antavan sen lyödä heitä
itseään ja sitten nauravan sen heikoille iskuille, ajattelematta että
raivostunut pienokainen luuli antavansa murhaiskuja ja että se, joka
lapsena tahtoo lyödä, suureksi vartuttuaan tahtoo tappaa.
[34] Senpä tähden useimmat lapset tahtovat ottaa takaisin antamansa
esineen ja itkevät, jos ei sitä niille tahdota antaa. Näin ne eivät
enää menettele, kun hyvin käsittävät mitä lahja merkitsee; mutta
silloin ne eivät enää ole yhtä valmiita lahjaa antamaan.
[35] Jos ei tämä lupauksiensa pitämisen velvollisuus olisi juurtunut
lapsen sydämeen hyödyllisyyden pakosta, sisäinen tunne, joka alkaa
herätä, tekisi sen sille välttämättömäksi omantunnon lakina, kuten
synnynnäinen taipumus ainakin, joka kehittyäkseen ainoastaan odottaa
tarpeellisia tietoja. Tämä ensi piirre ei ole ihmiskäden painama, vaan
sen on sydämiimme piirtänyt kaiken oikeuden Luoja. Lakkauttakaa
alkuperäinen sopimusten laki ja sen synnyttämä velvollisuus, ja kaikki
inhimillisessä yhteiskunnassa muuttuu horjuvaksi ja turhaksi. Ken pitää
lupauksensa ainoastaan hyötynsä vuoksi, ei ole sen enempi
sidottu, kuin jos ei olisi luvannut ollenkaan; tai enintään sen
rikkomismahdollisuuden laita olisi sama kuin pelaajilla, jotka antavat
vastapelaajalleen hiukan etumatkaa, salaten alussa taitonsa ainoastaan
saavuttaakseen sopivana hetkenä sen käyttämisestä suuremman edun. Tämä
näkökohta on erittäin tärkeä ja ansaitsee perinpohjaista tutkistelua.
Sillä juuri tässä suhteessa ihminen alkaa muuttua itselleen
ristiriitaiseksi.
[36] Tämä sattuu, kun syyllinen, jota syytetään pahasta teosta, kieltää
sen tehneensä, sanoen itseänsä kunnialliseksi mieheksi. Silloin hän
valhettelee sekä tosiseikkoihin että tarkotukseen nähden.
[37] Ei mikään ole sopimattomampaa kuin tuollainen kysymys, etenkin jos
lapsi on syyllinen. Jos se näet silloin luulee teidän tietävänne mitä
on tehnyt, se arvelee teidän virittävän sille ansan, ja tämä luulo
ehdottomasti saattaa sen katkeraksi teitä kohtaan. Jos ei se niin
luule, se ajattelee: miksi ilmaisisinkaan vikani! Siten syntyy
ensimäinen kiusaus valheeseen varomattoman kysymyksenne johdosta.
[38] On luonnollista etten ratkaise näitä kysymyksiä silloin kun sitä
miellyttää, vaan silloin kuin itse haluan. Muuten tekisin itseni
riippuvaiseksi sen tahdosta ja saattaisin siis itseni vaarallisimpaan
riippuvaisuuteen, johon kasvattaja voisi joutua oppilaaseensa nähden.
[39] Käsky: älä koskaan vahingota lähimäistäsi, sisältää
toisenkin, nimittäin: kiinny yhteiskuntaan niin vähä kuin
suinkin; yhteiskuntaoloissa näet se, mikä toiselle tuottaa etua,
välttämättömästi toiselle tuottaa vahinkoa. Tämä johtuu olojen
luonnosta, eikä sitä missään suhteessa voi muuttaa. Koetettakoon
tämän periaatteen mukaan ratkaista kumpi on parempi ihminen,
yhteiskunnallisessa elämässä liikkuva vai yksinäisyyteen antautuva.
Muuan kuuluisa kirjailija sanoo, että ainoastaan häijy ihminen elää
yksin; minä puolestani sanon, että ainoastaan hyvä ihminen on
yksinänsä. Jos tämä väite kuuluukin vähemmin syvämietteiseltä, on se
kuitenkin todempi ja järkevämpi kuin edellinen. Jos häijy olisi yksin,
mitä pahaa hän silloin voisi tehdä? Yhteiskunnassa hän virittää
ansansa, jolla vahingoittaa toisia ihmisiä. Jos tahdotaan kohdistaa
tämä todistusperuste hyvään ihmiseen, vastaan selityksellä, johon tämä
muistutus liittyy.
[40] Abotti de Condillac. Suoment. huom.
[41] "Nihil liberos suos docebant, quod discendum esset iacentibus."
Seneca, Epist. 88. Suoment. huom.
[42] Olen monta monituista kertaa kirjoittaessani tullut huomanneeksi,
että laajassa teoksessa on mahdotonta aina antaa samaa merkitystä
samoille sanoille. Ei ole niin rikasta kieltä, että se voisi tarjota
tarpeeksi sanoja, käänteitä ja lausetapoja ilmaisemaan kaikkia
käsitteidemme eri vivahduksia. Tapa määritellä kaikkien sanojen
merkitys ja aina panna määritys määritellyn sijaan olisi kyllä hyvä,
mutta on mahdoton käytännössä toteuttaa. Sillä miten välttää
kehäpäätelmää! Määritelmät voisivat olla hyvät, ellei niitä varten
käytettäisi sanoja. Kuitenkin olen varma siitä, että voi selvästi
ilmaista ajatuksensa, huolimatta kielemme köyhyydestä; tosin ei voi
aina antaa samaa merkitystä samalle sanalle, mutta tulee menetellä
niin, että sitä merkitystä, joka sille kulloinkin annetaan, riittävästi
määräävät ne ajatukset, jotka ovat sen yhteydessä, ja että jokainen
lause, jossa tuo sana esiintyy, ikäänkuin muodostaa sen määrityksen.
Milloin sanon, että lapset ovat kykenemättömät arvostelemaan, milloin
taas sanon niiden olevan varsin tarkkoja arvostelultaan. En luule täten
ajatuksieni olevan ristiriitaisia, mutta en voi kieltää, että
sanontatapani usein on ristiriitaista.
[43] Tässä tarkotetaan kertomusta siitä, miten Aleksanteri Suuri oli
saanut kirjeen, jossa häntä varotettiin lääkärinsä Filippoksen suhteen.
Tämän muka piti antaa Aleksanterille myrkynsekaista lääkettä.
Varotuksesta huolimatta Aleksanteri tyhjensi lääkärinsä ojentaman
lääkepikarin ja antoi samalla hänelle luettavaksi tuon kirjeen. --
Tapauksen on kertonut Quintus Curtius, lib. III. cap. 6. Suoment. huom.
[44] Senna-pensaan (Cassia senna) lehtiä käytetään lääkkeenä ja niillä
on vahvasti ulostava vaikutus. Suoment. huom.
[45] Suurin osa oppineita on tässä suhteessa lasten kaltaisia.
Heidän laaja oppineisuutensa johtuu vähemmän aatteiden kuin
mielikuvien paljoudesta. Päivämäärät, ominaisnimet, paikat ja kaikki
erinäisesineet, joihin ei liity mitään aatteita, pysyvät muistissa
ainoastaan niiden sanamerkkien avulla, ja harvoin he muistavat jonkun
näistä seikoista, elleivät samalla muistele sen lehden etu- tai
takasivua, mistä sen ensin ovat lukeneet tai sitä muotoa, jossa sen
ensi kerran näkivät. Sen kaltaista jotenkin oli tiede viime kuluneilla
vuosisadoilla; meidän vuosisatamme tiede on toisenlaista. Ei enää
tutkita, ei enää tehdä havaintoja: uneksitaan ja tarjotaan meille
täydellä todella filosofian asemesta joitakin pahoja unia. Minulle
kenties huomautetaan, että minäkin uneksin; sen myönnän; mutta mitä
muut varovat tekemästä, sen teen minä tarjoten unelmani pelkkinä
unelmina, jättäen lukijan ratkaistavaksi, onko niissä jotakin
hyödyllistä hereillä oleville.
[46] Rousseau erehtyy tässä kysymyksessä olevan sadun järjestysluvun
suhteen, se näet on kokoelman toinen satu. Suomeni huom.
[47] Suomentaja on tekijän yksityisiin sanoihin kajoovan kritiikin
vuoksi luopunut runomittaisesti suomentamasta tätä satua sekä vertailun
varalle liittänyt suomennokseen alkukieliset säkeet. Suoment. huom.
[48] Katso La Fontainen satuja, I kirja, 5:s satu. Suoment. huom.
[49] Quintil. lib. I, cap. 1. [Ennen kaikkea tulee varoa sitä, ettei
hän rupea vihaamaan opintoja, joita vielä ei kykene rakastamaan ja
ettei niitä kohtaan kerta saatu katkeruus jatku vielä alaikäisyyden
lakattua.]
[50] Molièren kirjoittama komedia. Suoment. huom.
[51] Tällaisessa tapauksessa saattaa vaaratta vaatia lapselta totuutta,
sillä se silloin hyvin tietää, ettei se voisi sitä peittää ja että, jos
se uskaltaisi sanoa valheen, tämä heti näytettäisiin toteen.
[52] Suomeksi: Tässä eivät ole sen juuret.
[53] Rousseau tarkottaa tässä John Locken teosta: _Some thoughts
concerning education_ (Lontoo, 1693), jolla on ollut suuri vaikutus
koko uudempaan pedagogiikkaan. Suoment. huom.
[54] D'Alembertille kirjotetussa näytelmiä käsittelevässä kirjeessä.
(Lettre à M. d'Alembert sur les Spectacles.)
[55] Eiväthän maalaislapset ulkona valitse kuivaa kohtaa istuutuakseen
tai loikoakseen, eikä koskaan ole kuultu, että maaperän kosteus
yhtäkään niistä olisi vahingottanut. Jos kuuntelee lääkärien
mielipiteitä tässä suhteessa, luulisi villi-ihmisten olevan vallan
vaivasia luuvalon potijoita.
[56] Rousseau ei tässä tarkota nykyaikana käytännössä olevan
vasikka-rokon, vaan hänen aikuisensa ihmisrokon istuttamista.
Suoment. huom.
[57] Tämä pelko näyttäytyy erittäin seivästi suurien
auringonpimennysten aikana.
[58] Tässä esitän vielä toisen syyn; sen on hyvin selittänyt eräs
filosofi, jonka teosta usein siteeraan ja jonka suuret näkökannat vielä
useammin minun omaa näköpiiriäni laajentavat.
"Kun erityisten asianhaarojen vallitessa emme voi saada tarkkaa
käsitystä etäisyydestä ja kun emme voi arvata esineiden suuruutta, tai