Émile eli Kasvatuksesta - 30
Total number of words is 3666
Total number of unique words is 1715
21.2 of words are in the 2000 most common words
30.4 of words are in the 5000 most common words
35.9 of words are in the 8000 most common words
Mutta kuinka tahto voi synnyttää fyysillistä ja ruumiillista liikuntoa?
Sitä en tiedä, mutta tunnen itsessäni, että se sen synnyttää. Tahdon
toimia, ja toimin. Tahdon liikuttaa ruumistani, ja ruumiini liikkuu.
Mutta että eloton ja levossa oleva kappale itsestään joutuisi
liikkeeseen tai synnyttäisi liikuntoa, on käsittämätöntä, eikä siitä
ole esimerkkejä. Tunnen tahdon sen aikaansaannoksista, enkä sen
luonnosta. Tunnen tahdon liikunnon vaikuttavana syynä; mutta jos
käsittää ainetta liikunnon aiheuttajaksi, tämä on selvästi samaa kuin
käsittäisi seurausta ilman syytä, eli kuin ei käsittäisi ollenkaan
mitään.
Yhtä vähän kuin voin käsittää kuinka tahtoni liikuttaa ruumistani, yhtä
vähän käsitän kuinka aistimukseni voivat vaikuttaa sieluuni. En edes
ymmärrä miten toinen näistä salatuista seikoista on voinut näyttää
helpommalta selittää kuin toinen. Mitä minuun tulee, olenpa sitten joko
vaikutuksenalainen tai itse vaikuttavana, näyttää minusta aivan
käsittämättömältä voida yhdistää molempia substansseja. On sangen
outoa, että lähdetään juuri tästä käsittämättömyydestä, kun tahdotaan
sulattaa molemmat substanssit yhdeksi, ikäänkuin niin erilaatuiset
ilmiöt paremmin voitaisiin selittää yhden esineen suhteen kuin kahden.
Juuri esittämäni dogmi on tosin hämärä, mutta sillä on lopulta
kuitenkin merkityksensä. Se ei sodi järkeä eikä havaintoa vastaan.
Voiko nyt materialismista sanoa samaa? Eikö ole selvää, että liikunto,
jos se olisi aineelle olennainen, olisi siitä erottamaton, esiintyisi
siinä aina yhtä vahvana, aina samana aineen jokaisessa osassa, että se
olisi muualle siirtymätön ja ettei se voisi lisääntyä eikä vähentyä. Ei
voisi silloin ajatellakaan ainetta lepotilassa olevana. Kun minulle
sanotaan, että liikunto ei ole aineelle olennainen, vaan että se on
sille välttämätön, tahdotaan minua pettää sanoilla, joita olisi
helpompi kumota, jos niissä olisi hieman enemmän järkeä. Sillä aineen
liikunto on joko aineesta itsestään peräisin ja siinä tapauksessa sille
olennainen, tai siirtyy se aineeseen tuntemattoman syyn vaikutuksesta,
ollen siinä tapauksessa aineelle välttämätön ainoastaan mikäli
vaikuttava syy siihen vaikuttaa, ja siten olemme tulleet taas
ensimäiseen vaikeuteen.
Yleiset abstraktiset käsitteet ovat ihmisten suurimpien erehdysten alku
ja juuri. Metafyysillinen sekasotku ei vielä koskaan ole auttanut
löytämään ainoatakaan totuutta; se on vaan täyttänyt filosofian
järjettömyyksillä, jotka panevat häpeämään, niin pian kuin niiltä on
riistänyt niiden suurisanaisen muodon. Sanokaa, ystäväni, herätetäänkö
teissä mitään tosi käsitettä, kun teille puhutaan sokeasta voimasta,
joka on hajallaan koko luonnossa? Luullaan, että lausumalla nuo hämärät
sanat "yleinen voima", "välttämätön liikunto" todella sanotaan jotakin,
eikä itse teossa sanota niin mitään. Liikunnon käsite ei ole muuta kuin
käsite siirtymisestä toisesta paikasta toiseen. Ei ole mitään liikuntoa
ilman suuntaa, sillä yksilö ei saata samalla kertaa liikkua kaikkiin
suuntiin. Mihin suuntaan nyt siis aine välttämättömästi liikkuu? Onko
aineella kokonaisuudessaan yhdenkaltainen liikunto, vai onko kullakin
atomilla erityinen liikuntonsa? Edellisen käsityksen mukaisesti aineen
pitäisi muodostaa luja jakamaton möhkäle; jälkimäisen käsityksen mukaan
sen pitäisi muodostaa pelkkä hajallinen, koossapysymätön neste, eikä
koskaan olisi mahdollista, että kaksi atomia yhtyisi. Mihin suuntaan
käy tämä koko aineelle yhteinen liikunto? Käykö se suoran viivan, vaiko
ympyränkehän suuntaan, ylöspäin vai alaspäin, oikealle vai vasemmalle?
Jos kullakin aineen molekyylillä on erityinen suuntansa, niin mitkä
ovat kaikkien näiden suuntien ja näiden eroavaisuuksien syyt? Jos
jokainen aineen atomi ja molekyyli vaan pyörisi keskipisteensä
ympärillä, ei koskaan mikään esine siirtyisi toiseen paikkaan, eikä
olisi olemassa mitään siirtynyttä liikettä. Ja silloinkin täytyisi tuon
kiertoliikkeen suunta olla määrätty. Sanoa abstraktisesti, että
aineessa on liikuntoa on sama kuin lausua sanoja, jotka eivät merkitse
mitään. Ja sanoa siinä olevan suunnaltaan määrätyn liikkeen on sama
kuin olettaa, että on olemassa syy, joka tuon liikkeen määrää. Kuta
moninaisemmiksi oletan erityiset voimat, sitä enemmän uusia syitä
minulla on selitettävänä, ilman että koskaan löydän mitään johtavaa,
kaikille yhteistä vaikuttajaa. Kaukana siitä, että voisin mielessäni
kuvailla esiintyvän järjestystä alkuaineiden satunnaisessa yhtymisessä,
en edes saata ajatella niiden kesken vallitsevan taistelua; ja niin on
kaikkeuden kaaos minulle vielä käsittämättömämpi kuin sen
sopusuhtaisuus. Ymmärrän, että maailmanrakenne ei voi olla ihmishengen
käsitettävissä; mutta jos joka ihminen ottaa sitä selittääkseen, tulee
hänen puhua sillä tavalla, että hänen puhettaan voi ymmärtää.
Jos nyt liikkeessä oleva aine osottaa, että on olemassa tahto, niin
erityisten lakien mukaan liikkuva aine puolestaan osottaa minulle, että
on olemassa järki. Siinä minun toinen uskonkappaleeni. Toimiminen,
vertaaminen, valitseminen ovat toimivan ja ajattelevan olennon työtä.
Siis tuo olento on olemassa. Missä sen näette? Kysytte minulta. En
ainoastaan kiertävissä taivaankappaleissa ja auringossa, joka antaa
meille valon, en ainoastaan minussa itsessäni, vaan lampaassa
laitumella, linnussa, joka lentää, kivessä, joka putoaa, lehdessä, jota
tuuli kuljettaa. Arvostelen maailmanjärjestystä, vaikka en tunne
sen lopputarkoitusta, koska minun, arvostellakseni tätä järjestystä,
vaan tarvitsee verrata yksityisosia keskenään, tutkia niiden
yhteisvaikutusta ja niiden suhdetta ja ottaa huomioon niiden
sopusuhtaisuus. En tiedä miksi kaikkeus on olemassa, mutta en voi olla
näkemättä miten se on muodosteltu; alati huomaan sen hartaan
yhdyssuhteen, jonka mukaisesti oliot tukevat toisiaan. Olen kuin
ihminen, joka ensikerran näkee avatun kellon eikä herkeä ihmettelemästä
sen koneistoa, vaikka ei tiedä mihin sitä käytetään eikä ole nähnyt
kellon taulua. En tiedä, sanoisi hän, mihin tuo kaikki kelpaa; mutta
huomaan, että jokainen osanen on tehty muita varten. Ihmettelen tekijää
hänen yksityiskohtia myöten tarkan työnsä tähden ja ja olen aivan varma
siitä, etteivät kaikki nuo rattaat kulje tuolla tavoin sopusuhtaisesti
muun kuin jonkun lopputarkoituksen vuoksi, jota minun on mahdoton
huomata.
Vertailkaamme eri tarkoitusperiä, keinoja, kaikenlaisia määrättyjä
suhteita ja kuunnelkaamme sitten sisäistä tunnettamme. Mikä terve
henki voisi olla kuulematta sen todistusta? Onko olemassa sitä
ennakkoluuloista vapaata ihmistä, jolle kaikkeuden selvästi havaittava
järjestys ei todistaisi korkeimman järjen olemassaoloa? Kuinka paljo
viisasteluja tarvitaankaan, kun ei tahdota tunnustaa olioiden kesken
vallitsevan sopusointua ja jokaisen osan ihmeteltävää vaikutusta muiden
säilymiseksi? Puhuttakoon minulle mielin määrin yhdistelmistä ja
sattumuksista. Mitä teitä hyödyttää saada minut vaikenemaan, ellette
minussa saa heräämään vakaumusta, ja miten minulta voitte riistää
ehdottoman tunteen, joka tahtomattanikin aina puhuu teitä vastaan? Jos
elimelliset ruumiit ovat syntyneet sattuman vaikutuksesta tuhansilla
eri tavoilla, ennenkuin ovat saaneet pysyväisen muodon; jos ensin on
muodostunut vatsoja ilman suita, jalkoja ilman päitä, käsiä ilman
käsivarsia, kaikenlaisia epätäydellisiä elimiä, jotka ovat hävinneet
kun eivät ole voineet pysyä olemassa, niin miksi ei yksikään tuollainen
muodoton yritelmä enää ole nähtävissä? Minkätähden luonto on laatinut
itselleen lakeja, joiden alaisena se alunpitäen ei ole ollut? Minua ei
ollenkaan hämmästytä, että se, mikä itsessään on mahdollista tapahtuu,
kun muodostumisen vaikeuden ovat syrjäyttäneet sen vaatimat
monilukuiset koeyhtymät, sen myönnän. Mutta jos minulle tultaisiin
sanomaan, että sattumalta yhteenliitetyt kirjasimet ovat muodostaneet
Eneidin aivan sen muotoiseksi kuin se on, niin en panisi tikkua ristiin
todistaakseni, ettei se ole valhe. Te unohdatte, sanotaan minulle,
yhdistymiskokeiden moninaisuuden. Mutta miten monta tuollaista koetta
täytyy minun olettaa saadakseni lopullisen yhtymisen mahdolliseksi?
Minä puolestani, joka en tunne muita kuin yhden, panen äärettömyyden
yhtä vastaan, että sen tulos ei ole sattuman tuottama. Ottakaa tämän
lisäksi huomioon, että nuo yhdistymiset ja satunnaisuudet eivät koskaan
johtaisi muihin kuin yhdistyneiden alkuaineiden laatuisiin tuloksiin,
että elimistö ja elämä eivät ole atomien satunnaisen yhtymisen seuraus
ja että kemisti yhdistellessään seoksiaan ei saa niitä tuntemaan eikä
ajattelemaan sulatusahjossaan.[124]
Olen lukenut hämmästyksen, melkeinpä harmin valtaamana Nieuventit'iä!
Kuinka tämä mies on voinut ryhtyä kirjoittamaan kirjaa luonnon
ihmeistä, jotka osottavat luojansa viisautta? Vaikka hänen kirjansa
olisi koko maailman kokoinen, ei hän sittenkään voisi siinä käsitellä
koko aihettaan. Niinpian kuin tahtoo syventyä yksityisseikkoihin, jää
suurin ihme, kaiken sopusointu ja -suhtaisuus huomaamatta. Ja elävien,
elimellisten olentojen syntyminen on ihmishengelle syvä salaisuus. Se
ylipääsemätön juopa, jonka luonto on asettanut eri lajien väliin,
jotta ne eivät sekoittuisi, näyttää mitä selvimmällä tavalla sen
tarkoitukset. Se ei ole tyytynyt säätämään järjestystä, se on vielä sen
lisäksi ryhtynyt erityisiin toimenpiteisiin, ettei mikään voisi tätä
järjestystä hämmentää.
Kaikkeudessa ei ole sitä oliota, jota ei voisi jossakin suhteessa pitää
kaikkien muiden yhteisenä keskuksena, minkä ympärille ne kaikki ovat
järjestetyt niin, että ne molemminpuolisesti ovat keinona ja
tarkoitusperänä toistensa suhteen. Ajatus ei voi sekaantumatta ja
harhailematta syventyä noihin loppumattomiin suhteisiin, joista ei
yksikään sekaannu eikä häviä tuossa suuressa joukossa. Kuinka monien
mielettömien olettamien avulla onkaan koetettu selittää tämä sopusointu
johtuvaksi sattuman varassa liikkuvan aineen sokeasta rakenteesta! Ne,
jotka kieltävät tarkoituksenmukaisuuden, joka ilmenee tämän suuren
kokonaisuuden kaikkien osien välillä, koettavat turhaan peittää
laverruksiaan abstraktsioneilla, rinnastuksilla, yleiskäsitteillä ja
kuvakielellä. Mitä tehnevätkin, minun on mahdoton käsittää niin
pysyväisesti järjesteltyä oliojärjestelmää, ajattelematta samalla sitä
järjestävää järkeä. Ei riipu minusta uskoa, että vaikutuksenalainen
kuollut aine on voinut synnyttää eläviä ja tuntevia olentoja, että
sokea sattuma on voinut synnyttää järjellisiä olentoja, että se, mikä
ei ajattele, on voinut synnyttää olentoja, jotka ajattelevat.
Uskon siis, että maailmaa hallitsee voimakas ja viisas tahto. Minä sen
huomaan, tai ennemmin sen tunnen, ja se tieto on minulle tärkeä. Mutta
onko tämä samainen maailma iankaikkinen vai luotu? Onko olemassa koko
olemistolle yhteinen alkuperus? Onko niitä kaksi vai useampia ja
minkäluontoisia ne ovat? Siitä en tiedä mitään, enkä huolikaan tietää.
Mikäli nämä tiedot alkavat minua huvittaa, olen tekevä parastani
hankkiakseni ne itselleni. Mutta siihen saakka pidättäydyn
turhanpäiväisistä kysymyksistä, jotka kyllä voivat häiritä
itserakkauttani, mutta ovat hyödyttömät minun elämäntavalleni ja liian
korkeat minun järjelleni.
Muistakaa aina, etten suinkaan opeta tuntemaani vakaumusta, vaan
että sitä esitän. Olkoon aine ikuinen tai luotu, olkoon sillä
vaikutuksenalainen perustus tai olkoon se tätä perustusta vailla,
varmaa on aina, että kaikki muodostaa ykseyden ja ilmaisee yhtä järkeä.
Sillä en voi havaita mitään, mikä ei olisi järjestettynä tähän samaan
järjestelmään ja mikä ei puolestaan auttaisi pyrkimään samaan
tarkoitusperään, nimittäin kaiken säilyttämiseen määrätyn järjestyksen
rajoissa. Tätä olentoa, joka tahtoo ja voi, tätä itsetoimivaa olentoa,
tätä olentoa, minkälainen lieneekin, joka panee kaikkeuden liikkeeseen
ja määrää kaiken, sanon Jumalaksi. Yhdistän tähän nimeen ne käsitykset
järjestä, voimakkuudesta ja tahdosta, jotka minulla on ja lisäksi
käsityksen hyvyydestä, joka on niiden välttämätön seuraus. Mutta en
siltä tunne sen paremmin sitä olentoa, jolle olen tuon nimen antanut.
Se pysyy saavuttamattomana sekä havainnolleni että järjelleni. Kuta
enemmän sitä ajattelen, sitä enemmän joudun ymmälle. Tiedän vallan
varmaan, että se on olemassa ja että se on olemassa itsensä kautta;
tiedän, että minun olemassaoloni on alistettu riippuvaiseksi sen
olemassaolosta ja että kaikki tuntemani oliot ovat vallan samassa
asemassa. Näen Jumalan kaikkialla hänen teoissaan, tunnen hänet
itsessäni, näen hänet ympärilläni. Mutta heti kun tahdon tutkia mitä
hän on itsessään, missä hän on, mikä hän on, minkälainen hänen
olemuksensa on, silloin hän minulta häviää ja sekaisin menneet
ajatukseni eivät enää tajua mitään.
Ollen puutteellisuuteni tietoisuuden läpitunkemana en aio koskaan
ryhtyä pohtimaan Jumalan olemuksen laatua, ellei tunne hänen
suhteestaan minuun minua siihen pakota. Sellaiset pohtimiset ovat aina
liian uskallettuja. Ymmärtäväisen ihmisen ei pidä koskaan vapisematta
antautua niihin, sillä olkoon hän varma siitä, ettei hän ole luotu
tunkemaan niiden syvyyteen. Sillä Jumaluutta ei loukkaa niin paljon se,
ettei sitä ollenkaan ajatella, kuin se, että sitä ajatuksissa
vääristellään.
Saatuani selville ne Jumaluuden ominaisuudet, joiden kautta voin
käsittää sen olemassaolon, palaan takaisin itseeni ja alan tutkia mikä
arvoaste minulla on siinä järjestetyssä olemistossa, jota korkein
olento ohjaa ja jota minä kykenen tutkimaan. Huomaan kieltämättä
olevani ensimäisiä lajiini nähden. Sillä vallassani olevien
tahdonkeinojeni kautta, joilla panen tahtoni täytäntöön, minulla on
enemmän voimaa vaikuttaa kaikkiin muihin minua ympäröiviin olioihin,
mielin määrin antautua niiden vaikutuksen alaiseksi tai vetäytyä siitä
pois kuin yhdelläkään niistä on vaikuttaa minuun vasten tahtoani ja
pelkän fyysillisen kiihotuksen kautta; järkeni nojalla minä olen ainoa,
joka voin luoda yleissilmäyksen kaikkeen. Mikä olento täällä maan
päällä, paitsi ihmistä, saattaa tehdä huomioita kaikkien muiden
suhteen, mitata, laskea ja edeltäpäin nähdä niiden liikkeet ja
vaikutukset ja yhdistää yhteisen olemassaolon tunteen oman yksityisen
olemassaolon tunteeseen? Mitä naurettavaa siinä on, että ajattelen
kaiken olevan luodun minua varten, jos minä nyt kerran olen ainoa
olento, joka osaan asettaa sen suhteeseen itseeni?
On siis totta, että ihminen on asumansa maapallon kuningas. Sillä hän
ei ainoastaan lannista kaikkia eläimiä eikä ainoastaan taitonsa avulla
käytä hyväkseen luonnonvoimia, vaan on ainoa maailmassa, joka voi niin
tehdä. Vieläpä hän anastaa itselleen mietiskelynsä avulla tähdetkin,
joita hän ei voi lähestyä. Näytettäköön minulle maan päällä elävä
eläin, joka osaisi käyttää tulta ja ihailla aurinkoa. Kuinka! Minä voin
tehdä huomioita, tuntea oliot ja niiden suhteet; voin tajuta mitä on
järjestys, kauneus, hyve; voin mietiskellen tarkastaa kaikkeutta,
kohota havaitsemaan sitä ohjaavaa kättä, voin rakastaa hyvää ja sitä
tehdä; minäkö antaisin verrata itseäni eläimiin? Alhainen sielu, surkea
filosofiasi sinut tekee niiden kaltaiseksi, tai ennemmin: tahdot
turhaan alentaa itseäsi. Henkiset kykysi todistavat periaatteitasi
vastaan, hyväntahtoinen sydämesi väittää oppisi vääräksi, ja itse
lahjojesi väärinkäyttäminen todistaa vasten tahtoasi näiden lahjojen
erinomaisuutta.
Minä, jolla ei ole mitään järjestelmää tuettavana, minä yksinkertainen,
vakava ihminen, jota ei mikään puoluekiihko tempaa mukaansa, joka en
tavoittele kunniaa saada olla minkään oppilahkon päämiehenä, minä olen
tyytyväinen siihen asemaan, johon Jumala minut on asettanut, enkä
lähinnä häntä näe mitään, joka olisi parempaa kuin se laji, johon
kuulun. Ja jos saisin valita asemani olioiden sarjassa, niin minkä
paremman voisin valita kuin ihmisenä olemisen?
Tämä miete saattaa minut heltymään sen sijaan että tekisi minut
ylpeäksi, sillä tämä asema ei ole minun oma valitsemani, se ei ole
voinut olla olennon ansio, jota ei vielä ollut olemassakaan. Voinko
nähdä olevani niin huomatussa asemassa onnittelematta itseäni niin
kunniakkaasta paikasta ja siunaamatta sitä kättä, joka minut siihen on
asettanut. Heti kun menen itseeni, herää sydämessäni kiitollisuuden ja
siunaamishalun tunne sukuni luojaa kohtaan, ja tästä tunteesta johtuu
ensimäinen kunnianosotukseni hyväntekevälle jumaluudelle. Hartaasti
ihailen ylintä valtiutta, sen hyvät teot saattavat mieleni heltymään.
Minulle ei tarvitse opettaa tätä jumalanpalvelusta, sen on minulle
luonto itse opettanut. Eikö ole luonnollinen seuraus rakkaudestamme
itseämme kohtaan, että kunnioitamme suojelijaamme ja että rakastamme
sitä, joka tahtoo meidän parastamme.
Mutta kun minä, saadakseni lopultakin tietää yksilöllisen asemani
lajiini nähden, tarkastelen tämän lajin eri arvoasteita ja ihmisiä,
joilla niitä on, niin mikä minusta oikeastaan tulee? Mikä näky! Missä
on havaitsemani järjestys? Luonnon kuva näytti minulle pelkkää
sopusointua ja tasasuhtaisuutta, ihmissuvun kuva näyttää pelkkää
hämmennystä ja epäjärjestystä. Elementtien kesken vallitsee järjestys,
ihmisten kesken sekasorto. Eläimet ovat onnellisia, niiden kuningas
yksin on onneton! Oi viisaus, missä ovat lakisi? Oi kaitselmus, niinkö
sinä hallitset maailmaa? Hyvää tekevä olento, mihin on voimasi
joutunut? Näen pahan maailmassa.
Voitteko uskoa, hyvä ystävä, että nämä surulliset mietteet, nämä
ilmeisen selvät ristiriitaisuudet synnyttivät minun mielessäni sen
ylevän käsityksen sielusta, johon tähänastiset tutkimukseni eivät
olleet johtaneet. Mietiskellessäni ihmisen luontoa, luulin löytäväni
siinä kaksi toisistaan selvästi eroavaa perusjohdetta, joista toinen
kohottaa ihmisen tutkimaan ikuisia totuuksia, rakentamaan oikeutta ja
siveellisesti kaunista, kohottaa henkiseen maailmaan, jonka
tutkisteleminen on viisaan suurin nautinto, toinen taas vajottaa hänet
häneen itseensä, orjuuttaa hänet riippuvaksi aisteista ja niitä
palvelevista intohimoista ja estää näiden kautta kaiken sen, johon
ensimäinen perusjohde häntä innosti. Tuntiessani olevani näiden kahden
vastakkaisen voiman vaikutuksen ja ristiriidan esineenä, sanoin
itselleni: ei, ihminen ei ole mikään ykseys. Minä tahdon, ja en tahdo,
minä tunnen itseni samalla kertaa orjaksi ja vapaaksi. Huomaan hyvän,
rakastan sitä, mutta teen pahaa. Olen toimivana kuunnellessani järjen
ääntä ja olen vaikutuksenalainen, kun intohimot tempaavat minut
mukaansa. Ja pahin tuskani langetessani on se tietoisuus, että olisin
voinut vastustaa.
Nuori mies, kuunnelkaa minua luottamuksella; olen alati puhuva vallan
vilpittömästi. Jos omatunto on ennakkoluulojen tulos, olen epäilemättä
väärässä, eikä todistettavaa moraalia ole olemassa. Mutta jos se
seikka, että asettaa itsensä kaiken muun edelle, on ihmisen
luonnollinen taipumus ja jos kuitenkin ihmisen sydämessä on
synnynnäinen oikeuden tunne, niin poistakoon se, joka tekee ihmisestä
yksinkertaisen olennon, nämä ristiriitaisuudet, ja minäkin olen valmis
tunnustamaan, että hänet muodostaa yksi ainoa substanssi.
Huomaatte, että tällä sanalla substanssi ymmärrän yleensä olioita,
joilla on joku alkuperäinen ominaisuus, jättäen kaikki erityiset ja
toissijaiset muodostelut sikseen. Jos nyt kaikki alkuperäiset
ominaisuudet, jotka tunnemme, voivat yhdistyä yhdeksi samassa oliossa,
niin ei saa olettaa muita kuin yhtä ainoata substanssia. Mutta jos on
ominaisuuksia, jotka keskenään sulkevat pois toisensa, on myöskin yhtä
monta substanssia kuin noita poissulkemisia. Tulette miettimään tätä
seikkaa; minun ei puolestani tarvitse, sanokoon Locke mitä tahansa,
muuta kuin tuntea aine ulottuvaiseksi ja jakautuvaiseksi, ollakseni
varma siitä, ettei se voi ajatella. Ja jos joku filosofi tulee minulle
sanomaan puiden tuntevan ja kallioiden ajattelevan,[125] niin turhaan
hän koettaa saada minut hämmennyksiin rikkiviisailla todisteluillaan;
minä en voi huomata häntä muuksi kuin sangen vähän luotettavaksi
viisastelijaksi, joka mieluummin antaa tunteen kiville, kuin myöntää,
että ihmisellä on sielu.
Kuvitelkaamme mielessämme kuuroa ihmistä, joka kieltää äänen
olemassaolon, se kun ei koskaan ole kajahtanut hänen korvaansa. Asetan
hänen eteensä kielisoittimen, jonka panen soimaan koskettamalla toisen
yhdenmukaiseksi viritetyn soittimen kieliä. Kuuro näkee kielen
värähtelevän ja minä sanon hänelle: "Ääni vaikuttaa tämän." "Ei
suinkaan", vastaa hän, "syy kielen värähtelemiseen on siinä itsessä.
Tuo värähteleväisyys on kaikille kappaleille yhteinen ominaisuus." "Jos
niin on", väitän minä, "niin näyttäkää minulle tuo värähteleväisyys
muissa kappaleissa tai ainakin syy tämän kielen värähtelemiseen." "Sitä
en voi", vastaa kuuro, "mutta koska en voi käsittää, miten tämä kieli
värähtelee, niin miksi minun täytyy mennä selittelemään sitä juuri
teidän mainitsemanne äänen avulla, josta minulla ei ole vähintäkään
käsitystä? Sehän on samaa, kuin selittää hämärä seikka vielä hämärämmän
syyn avulla. Tehkää siis nuo 'äänenne' minulle havaittaviksi, muuten
väitän, etteivät ne ollenkaan ole olemassa."
Kuta enemmän tutkistelen ihmishengen ajatusta ja luontoa, sitä enemmän
huomaan materialistien päätelmien olevan tämän kuuron ihmisen
päätelmien kaltaisia. He ovat todellakin kuurot sisäiselle äänelle,
joka varsin selvästi ja tajuttavasti heille huutaa: kone ei ajattele;
ei ole sitä liikuntoa eikä muotoa, joka synnyttäisi punnitsevaa
ajattelemista. Sinussa on jotakin, joka pyrkii murtamaan ne siteet,
mitkä sitä puristavat. Paikallisuus ei ole sinun mittasi, koko
avaruus, ei ole tarpeeksi suuri sinulle. Tunteillasi, haluillasi,
rauhattomuudellasi, ylpeydelläsikin on toinen perusta, kuin tämä ahdas
ruumis, johon tunnet itsesi kahlehdituksi.
Ei mikään aineellinen olio ole itsestään toimiva, ja minä, minä olen.
Turhaan minua vastaan väitellään tässä suhteessa, minä tunnen, että
niin on, ja tämä tunne puhuu minulle vakuuttavammin kuin sitä vastaan
taisteleva järki. Minulla on ruumis, johon muut oliot vaikuttavat ja
joka puolestaan vaikuttaa niihin. Tämä molemminpuolinen vaikutus on
epäilemätön. Mutta tahtoni on riippumaton aisteistani, myönnän tai
vastustan, sorrun tai voitan, ja tunnen aivan täydellisesti itsessäni
milloin teen mitä olen tahtonut tehdä tai milloin vaan antaudun
intohimojeni valtaan. Minulla on aina valta tahtoa, mutta ei voimaa
panna tahtomaani täytäntöön. Kun antaudun viettelemyksien valtaan,
toimin ulkonaisten esineiden kiihotuksen alaisena. Kun moitin itseäni
tästä heikkoudestani, kuuntelen ainoastaan tahtoani. Olen orja
paheideni suhteen ja vapaa tunnonvaivojeni suhteen. Vapaudentunto
minussa sammuu vaan siinä tapauksessa, että turmellun ja että lopuksi
estän sielun äänen nousemasta ruumiin lakia vastaan.
Tunnen tahdon ainoastaan sen tunteen kautta, joka minulla on omasta
tahdostani, enkä järkeäkään paremmin tunne. Kun minulta kysytään mikä
syy määrää tahtoani, kysyn minä vuorostani mikä syy määrää järkeäni.
Sillä on selvää, että nämä kaksi syytä ovatkin vaan yksi ainoa syy. Ja
jos tarkoin ymmärtää ihmisen olevan vapaan arvostellessaan hänen
järkensä olevan ainoastaan kyvyn vertailla ja lausua johtopäätöksiä,
niin huomaa, ettei hänen vapautensa ole muuta kuin samankaltainen
tai siitä johtunut kyky. Ihminen valitsee hyvän sen mukaan,
mitä hän pitää oikeana; jos hän arvostelee väärin, niin hän valitsee
pahasti. Mikä siis on se syy, joka määrää hänen tahtoaan? Se on
hänen arvostelukykynsä. Ja mikä on se syy, joka määrää hänen
arvostelukykynsä? Se on hänen henkinen kykynsä, hänen voimansa
arvostella. Määräävä syy on hänessä itsessään. Siitä, mikä menee
kaiketi tämän ulkopuolelle, en enää ymmärrä mitään.
Epäilemättä minulla ei ole vapautta olla tahtomatta omaa hyvääni, enkä
ole vapaa tahtomaan että minun kävisi pahoin. Mutta vapauteni on juuri
siinä, etten voi tahtoa muuta kuin sitä, mikä minulle on soveliasta tai
mitä minä pidän soveliaana, ilman että mikään minulle vieras seikka
minua rajoittaisi. Onko siitä, ettei minulla ole valtaa olla muuta kuin
mitä olen, seurauksena se, etten ole oma herrani?
Kaiken toiminnan perusta on vapaan olennon tahdossa, kauempaa ei
voitane sitä etsiä. Sana vapaus ei ole merkitystä vailla, vaan sana
välttämättömyys. Olettaa, että joku toiminta, joku seuraus ei johtuisi
toimivasta perusvaikutteesta, on todella aivan samaa kuin olettaa
seurauksia, jotka ovat ilman syytä; se on joutumista kehäpäätelmiin.
Joko ei ole olemassa mitään ensimäistä vaikutinta, tai kaikilta
ensimäisiltä vaikuttimilta puuttuu edelläkäypä syynsä, ja silloin ei
ole mitään tosi tahtoa ilman vapautta. Ihminen on siis vapaa
toimintansa suhteen ja semmoisena aineettoman substanssin elähyttämä.
Siinä kolmas uskonkappaleeni. Näistä kolmesta ensimäisestä tulette
helposti johtamaan muut, ilman että minun enää tarvitsee jatkaa niiden
luettelemista.
Jos ihminen on toimiva ja vapaa, hän toimii itsestään. Ei mikään
kaikesta siitä, minkä hän tekee vapaasta tahdostaan, sovellu
kaitselmuksen järjestettyyn järjestelmään, eikä sitä voida pitää sen
aiheuttamana. Kaitselmus ei tahdo sitä pahaa, minkä ihminen tekee
väärin käyttäen sitä vapautta, jonka se hänelle antaa, mutta se ei estä
häntä sitä tekemästä, ehkä siksi, että tämä paha niin heikon olennon
puolelta sen silmissä on mitätön, tai ettei se voi ehkäistä ihmistä
häiritsemättä hänen vapaata toimintaansa ja siten aiheuttamatta vielä
enemmän pahaa huonontamalla hänen luonnettaan. Se on tehnyt ihmisen
vapaaksi siinä tarkoituksessa, että hän ei tekisi pahaa, vaan hyvää
oman valintansa mukaan. Se on luonut hänet kykeneväksi tekemään tämän
valintansa niitä ominaisuuksia oikein käyttämällä, jotka se hänelle on
antanut. Mutta se on siihen määrään rajoittanut hänen voimansa, että
sen hänelle suoma tilaisuus vapauden väärinkäyttämiseen ei voi häiritä
yleistä tapahtumain kulkua. Paha, jonka ihminen tekee, lankeaa hänen
omille hartioilleen, missään suhteessa muuttamatta maailmanjärjestystä
ja estämättä ihmissukua olemasta olemassa vasten tahtoaankin. Ken
napisee siitä, ettei Jumala estä tekemästä pahaa, napisee siitä, että
Jumala on antanut ihmiselle niin erinomaiset luonnon lahjat, että hän
on ihmissuvun toiminnan yhteyteen liittänyt siveellisyyden, joka sitä
ylentää, ja että hän on antanut ihmiselle oikeuden hyveeseen. Korkein
nautinto on tyytymys itseensä ja juuri tätä tyytymystä ansaitaksemme
ja sen saavuttaaksemme olemme asetetut maan päälle, vapaudella
varustettuina, juuri sentähden intohimot meitä johtavat kiusaukseen ja
omatunto meitä pidättää. Mitä muuta itse jumalallinen kaikkivalta olisi
voinutkaan tehdä meidän hyväksemme? Olisiko se voinut painaa luontoomme
ristiriitaisuuden ja palkita hyvästä teosta sitä, jolla ei ollut
valtaa, joka ei kyennyt pahaa tekemään? Kuinka, olisiko pitänyt
rajoittaa ihmisen toiminta vaistosta riippuvaksi ja tehdä hänet
eläimeksi, estääkseen hänet pahasta? Ei, henkeni Jumala, minä en
koskaan moiti sinua siitä, että olet tehnyt henkeni kuvaksesi, että
voisin olla vapaa, hyvä ja onnellinen kuten sinä.
Luontaisten ominaisuuksiemme väärinkäyttäminen meidät tekee
onnettomiksi ja pahoiksi. Murheemme, huolemme ja tuskamme johtuvat
meistä itsestämme.
Henkinen paha on kieltämättä oma tekomme ja ruumiillinen paha ei olisi
mitään ilman paheitamme, jotka sen ovat tehneet meille tuntuvaksi. Eikö
luonto anna meidän tuntea tarpeitamme olemassaolomme vuoksi? Eikö
ruumiillinen kipu ole merkkinä siitä, että koneisto on joutumassa
epäkuntoon, ja huomautus siitä, että se on korjattava? Entä sitten
kuolema ... eivätkö häijyt ihmiset myrkytä meidän elämäämme ja omaa
elämäänsä? Mutta kukapa tahtoisi elää aina? Kuolema on niiden vaivojen
lääke, jotka itse itsellenne hankitte; luonto on tahtonut, ettette
alituisesti kärsisi. Kuinka vähässä määrässä onkaan alkuperäisessä
yksinkertaisuuden tilassa elävä ihminen alttiina kärsimyksille! Hän
elää melkein vapaana taudeista ja intohimoista, hän ei aavista eikä
tunne kuolemaa. Ja kun hän tuntee sen lähestyvän, tekevät hänen kurjat
olonsa sen hänelle toivotuksi, ja silloin se ei enää ole hänelle paha.
Jos tyytyisimme olemaan mitä olemme, ei meillä olisi mitään
valittamista kohtalomme suhteen. Mutta sen kautta, että etsimme
kuviteltua onnea, hankimme itsellemme tuhansia todellisia ikävyyksiä.
Sen, joka ei osaa kestää pientä kärsimystä, tulee varustautua paljon
kärsimään. Kun on pilannut terveytensä epäsäännöllisellä elämällä,
tahtoo saattaa sen entiselleen lääkkeillä; silloin lisää tuntemaansa
Sitä en tiedä, mutta tunnen itsessäni, että se sen synnyttää. Tahdon
toimia, ja toimin. Tahdon liikuttaa ruumistani, ja ruumiini liikkuu.
Mutta että eloton ja levossa oleva kappale itsestään joutuisi
liikkeeseen tai synnyttäisi liikuntoa, on käsittämätöntä, eikä siitä
ole esimerkkejä. Tunnen tahdon sen aikaansaannoksista, enkä sen
luonnosta. Tunnen tahdon liikunnon vaikuttavana syynä; mutta jos
käsittää ainetta liikunnon aiheuttajaksi, tämä on selvästi samaa kuin
käsittäisi seurausta ilman syytä, eli kuin ei käsittäisi ollenkaan
mitään.
Yhtä vähän kuin voin käsittää kuinka tahtoni liikuttaa ruumistani, yhtä
vähän käsitän kuinka aistimukseni voivat vaikuttaa sieluuni. En edes
ymmärrä miten toinen näistä salatuista seikoista on voinut näyttää
helpommalta selittää kuin toinen. Mitä minuun tulee, olenpa sitten joko
vaikutuksenalainen tai itse vaikuttavana, näyttää minusta aivan
käsittämättömältä voida yhdistää molempia substansseja. On sangen
outoa, että lähdetään juuri tästä käsittämättömyydestä, kun tahdotaan
sulattaa molemmat substanssit yhdeksi, ikäänkuin niin erilaatuiset
ilmiöt paremmin voitaisiin selittää yhden esineen suhteen kuin kahden.
Juuri esittämäni dogmi on tosin hämärä, mutta sillä on lopulta
kuitenkin merkityksensä. Se ei sodi järkeä eikä havaintoa vastaan.
Voiko nyt materialismista sanoa samaa? Eikö ole selvää, että liikunto,
jos se olisi aineelle olennainen, olisi siitä erottamaton, esiintyisi
siinä aina yhtä vahvana, aina samana aineen jokaisessa osassa, että se
olisi muualle siirtymätön ja ettei se voisi lisääntyä eikä vähentyä. Ei
voisi silloin ajatellakaan ainetta lepotilassa olevana. Kun minulle
sanotaan, että liikunto ei ole aineelle olennainen, vaan että se on
sille välttämätön, tahdotaan minua pettää sanoilla, joita olisi
helpompi kumota, jos niissä olisi hieman enemmän järkeä. Sillä aineen
liikunto on joko aineesta itsestään peräisin ja siinä tapauksessa sille
olennainen, tai siirtyy se aineeseen tuntemattoman syyn vaikutuksesta,
ollen siinä tapauksessa aineelle välttämätön ainoastaan mikäli
vaikuttava syy siihen vaikuttaa, ja siten olemme tulleet taas
ensimäiseen vaikeuteen.
Yleiset abstraktiset käsitteet ovat ihmisten suurimpien erehdysten alku
ja juuri. Metafyysillinen sekasotku ei vielä koskaan ole auttanut
löytämään ainoatakaan totuutta; se on vaan täyttänyt filosofian
järjettömyyksillä, jotka panevat häpeämään, niin pian kuin niiltä on
riistänyt niiden suurisanaisen muodon. Sanokaa, ystäväni, herätetäänkö
teissä mitään tosi käsitettä, kun teille puhutaan sokeasta voimasta,
joka on hajallaan koko luonnossa? Luullaan, että lausumalla nuo hämärät
sanat "yleinen voima", "välttämätön liikunto" todella sanotaan jotakin,
eikä itse teossa sanota niin mitään. Liikunnon käsite ei ole muuta kuin
käsite siirtymisestä toisesta paikasta toiseen. Ei ole mitään liikuntoa
ilman suuntaa, sillä yksilö ei saata samalla kertaa liikkua kaikkiin
suuntiin. Mihin suuntaan nyt siis aine välttämättömästi liikkuu? Onko
aineella kokonaisuudessaan yhdenkaltainen liikunto, vai onko kullakin
atomilla erityinen liikuntonsa? Edellisen käsityksen mukaisesti aineen
pitäisi muodostaa luja jakamaton möhkäle; jälkimäisen käsityksen mukaan
sen pitäisi muodostaa pelkkä hajallinen, koossapysymätön neste, eikä
koskaan olisi mahdollista, että kaksi atomia yhtyisi. Mihin suuntaan
käy tämä koko aineelle yhteinen liikunto? Käykö se suoran viivan, vaiko
ympyränkehän suuntaan, ylöspäin vai alaspäin, oikealle vai vasemmalle?
Jos kullakin aineen molekyylillä on erityinen suuntansa, niin mitkä
ovat kaikkien näiden suuntien ja näiden eroavaisuuksien syyt? Jos
jokainen aineen atomi ja molekyyli vaan pyörisi keskipisteensä
ympärillä, ei koskaan mikään esine siirtyisi toiseen paikkaan, eikä
olisi olemassa mitään siirtynyttä liikettä. Ja silloinkin täytyisi tuon
kiertoliikkeen suunta olla määrätty. Sanoa abstraktisesti, että
aineessa on liikuntoa on sama kuin lausua sanoja, jotka eivät merkitse
mitään. Ja sanoa siinä olevan suunnaltaan määrätyn liikkeen on sama
kuin olettaa, että on olemassa syy, joka tuon liikkeen määrää. Kuta
moninaisemmiksi oletan erityiset voimat, sitä enemmän uusia syitä
minulla on selitettävänä, ilman että koskaan löydän mitään johtavaa,
kaikille yhteistä vaikuttajaa. Kaukana siitä, että voisin mielessäni
kuvailla esiintyvän järjestystä alkuaineiden satunnaisessa yhtymisessä,
en edes saata ajatella niiden kesken vallitsevan taistelua; ja niin on
kaikkeuden kaaos minulle vielä käsittämättömämpi kuin sen
sopusuhtaisuus. Ymmärrän, että maailmanrakenne ei voi olla ihmishengen
käsitettävissä; mutta jos joka ihminen ottaa sitä selittääkseen, tulee
hänen puhua sillä tavalla, että hänen puhettaan voi ymmärtää.
Jos nyt liikkeessä oleva aine osottaa, että on olemassa tahto, niin
erityisten lakien mukaan liikkuva aine puolestaan osottaa minulle, että
on olemassa järki. Siinä minun toinen uskonkappaleeni. Toimiminen,
vertaaminen, valitseminen ovat toimivan ja ajattelevan olennon työtä.
Siis tuo olento on olemassa. Missä sen näette? Kysytte minulta. En
ainoastaan kiertävissä taivaankappaleissa ja auringossa, joka antaa
meille valon, en ainoastaan minussa itsessäni, vaan lampaassa
laitumella, linnussa, joka lentää, kivessä, joka putoaa, lehdessä, jota
tuuli kuljettaa. Arvostelen maailmanjärjestystä, vaikka en tunne
sen lopputarkoitusta, koska minun, arvostellakseni tätä järjestystä,
vaan tarvitsee verrata yksityisosia keskenään, tutkia niiden
yhteisvaikutusta ja niiden suhdetta ja ottaa huomioon niiden
sopusuhtaisuus. En tiedä miksi kaikkeus on olemassa, mutta en voi olla
näkemättä miten se on muodosteltu; alati huomaan sen hartaan
yhdyssuhteen, jonka mukaisesti oliot tukevat toisiaan. Olen kuin
ihminen, joka ensikerran näkee avatun kellon eikä herkeä ihmettelemästä
sen koneistoa, vaikka ei tiedä mihin sitä käytetään eikä ole nähnyt
kellon taulua. En tiedä, sanoisi hän, mihin tuo kaikki kelpaa; mutta
huomaan, että jokainen osanen on tehty muita varten. Ihmettelen tekijää
hänen yksityiskohtia myöten tarkan työnsä tähden ja ja olen aivan varma
siitä, etteivät kaikki nuo rattaat kulje tuolla tavoin sopusuhtaisesti
muun kuin jonkun lopputarkoituksen vuoksi, jota minun on mahdoton
huomata.
Vertailkaamme eri tarkoitusperiä, keinoja, kaikenlaisia määrättyjä
suhteita ja kuunnelkaamme sitten sisäistä tunnettamme. Mikä terve
henki voisi olla kuulematta sen todistusta? Onko olemassa sitä
ennakkoluuloista vapaata ihmistä, jolle kaikkeuden selvästi havaittava
järjestys ei todistaisi korkeimman järjen olemassaoloa? Kuinka paljo
viisasteluja tarvitaankaan, kun ei tahdota tunnustaa olioiden kesken
vallitsevan sopusointua ja jokaisen osan ihmeteltävää vaikutusta muiden
säilymiseksi? Puhuttakoon minulle mielin määrin yhdistelmistä ja
sattumuksista. Mitä teitä hyödyttää saada minut vaikenemaan, ellette
minussa saa heräämään vakaumusta, ja miten minulta voitte riistää
ehdottoman tunteen, joka tahtomattanikin aina puhuu teitä vastaan? Jos
elimelliset ruumiit ovat syntyneet sattuman vaikutuksesta tuhansilla
eri tavoilla, ennenkuin ovat saaneet pysyväisen muodon; jos ensin on
muodostunut vatsoja ilman suita, jalkoja ilman päitä, käsiä ilman
käsivarsia, kaikenlaisia epätäydellisiä elimiä, jotka ovat hävinneet
kun eivät ole voineet pysyä olemassa, niin miksi ei yksikään tuollainen
muodoton yritelmä enää ole nähtävissä? Minkätähden luonto on laatinut
itselleen lakeja, joiden alaisena se alunpitäen ei ole ollut? Minua ei
ollenkaan hämmästytä, että se, mikä itsessään on mahdollista tapahtuu,
kun muodostumisen vaikeuden ovat syrjäyttäneet sen vaatimat
monilukuiset koeyhtymät, sen myönnän. Mutta jos minulle tultaisiin
sanomaan, että sattumalta yhteenliitetyt kirjasimet ovat muodostaneet
Eneidin aivan sen muotoiseksi kuin se on, niin en panisi tikkua ristiin
todistaakseni, ettei se ole valhe. Te unohdatte, sanotaan minulle,
yhdistymiskokeiden moninaisuuden. Mutta miten monta tuollaista koetta
täytyy minun olettaa saadakseni lopullisen yhtymisen mahdolliseksi?
Minä puolestani, joka en tunne muita kuin yhden, panen äärettömyyden
yhtä vastaan, että sen tulos ei ole sattuman tuottama. Ottakaa tämän
lisäksi huomioon, että nuo yhdistymiset ja satunnaisuudet eivät koskaan
johtaisi muihin kuin yhdistyneiden alkuaineiden laatuisiin tuloksiin,
että elimistö ja elämä eivät ole atomien satunnaisen yhtymisen seuraus
ja että kemisti yhdistellessään seoksiaan ei saa niitä tuntemaan eikä
ajattelemaan sulatusahjossaan.[124]
Olen lukenut hämmästyksen, melkeinpä harmin valtaamana Nieuventit'iä!
Kuinka tämä mies on voinut ryhtyä kirjoittamaan kirjaa luonnon
ihmeistä, jotka osottavat luojansa viisautta? Vaikka hänen kirjansa
olisi koko maailman kokoinen, ei hän sittenkään voisi siinä käsitellä
koko aihettaan. Niinpian kuin tahtoo syventyä yksityisseikkoihin, jää
suurin ihme, kaiken sopusointu ja -suhtaisuus huomaamatta. Ja elävien,
elimellisten olentojen syntyminen on ihmishengelle syvä salaisuus. Se
ylipääsemätön juopa, jonka luonto on asettanut eri lajien väliin,
jotta ne eivät sekoittuisi, näyttää mitä selvimmällä tavalla sen
tarkoitukset. Se ei ole tyytynyt säätämään järjestystä, se on vielä sen
lisäksi ryhtynyt erityisiin toimenpiteisiin, ettei mikään voisi tätä
järjestystä hämmentää.
Kaikkeudessa ei ole sitä oliota, jota ei voisi jossakin suhteessa pitää
kaikkien muiden yhteisenä keskuksena, minkä ympärille ne kaikki ovat
järjestetyt niin, että ne molemminpuolisesti ovat keinona ja
tarkoitusperänä toistensa suhteen. Ajatus ei voi sekaantumatta ja
harhailematta syventyä noihin loppumattomiin suhteisiin, joista ei
yksikään sekaannu eikä häviä tuossa suuressa joukossa. Kuinka monien
mielettömien olettamien avulla onkaan koetettu selittää tämä sopusointu
johtuvaksi sattuman varassa liikkuvan aineen sokeasta rakenteesta! Ne,
jotka kieltävät tarkoituksenmukaisuuden, joka ilmenee tämän suuren
kokonaisuuden kaikkien osien välillä, koettavat turhaan peittää
laverruksiaan abstraktsioneilla, rinnastuksilla, yleiskäsitteillä ja
kuvakielellä. Mitä tehnevätkin, minun on mahdoton käsittää niin
pysyväisesti järjesteltyä oliojärjestelmää, ajattelematta samalla sitä
järjestävää järkeä. Ei riipu minusta uskoa, että vaikutuksenalainen
kuollut aine on voinut synnyttää eläviä ja tuntevia olentoja, että
sokea sattuma on voinut synnyttää järjellisiä olentoja, että se, mikä
ei ajattele, on voinut synnyttää olentoja, jotka ajattelevat.
Uskon siis, että maailmaa hallitsee voimakas ja viisas tahto. Minä sen
huomaan, tai ennemmin sen tunnen, ja se tieto on minulle tärkeä. Mutta
onko tämä samainen maailma iankaikkinen vai luotu? Onko olemassa koko
olemistolle yhteinen alkuperus? Onko niitä kaksi vai useampia ja
minkäluontoisia ne ovat? Siitä en tiedä mitään, enkä huolikaan tietää.
Mikäli nämä tiedot alkavat minua huvittaa, olen tekevä parastani
hankkiakseni ne itselleni. Mutta siihen saakka pidättäydyn
turhanpäiväisistä kysymyksistä, jotka kyllä voivat häiritä
itserakkauttani, mutta ovat hyödyttömät minun elämäntavalleni ja liian
korkeat minun järjelleni.
Muistakaa aina, etten suinkaan opeta tuntemaani vakaumusta, vaan
että sitä esitän. Olkoon aine ikuinen tai luotu, olkoon sillä
vaikutuksenalainen perustus tai olkoon se tätä perustusta vailla,
varmaa on aina, että kaikki muodostaa ykseyden ja ilmaisee yhtä järkeä.
Sillä en voi havaita mitään, mikä ei olisi järjestettynä tähän samaan
järjestelmään ja mikä ei puolestaan auttaisi pyrkimään samaan
tarkoitusperään, nimittäin kaiken säilyttämiseen määrätyn järjestyksen
rajoissa. Tätä olentoa, joka tahtoo ja voi, tätä itsetoimivaa olentoa,
tätä olentoa, minkälainen lieneekin, joka panee kaikkeuden liikkeeseen
ja määrää kaiken, sanon Jumalaksi. Yhdistän tähän nimeen ne käsitykset
järjestä, voimakkuudesta ja tahdosta, jotka minulla on ja lisäksi
käsityksen hyvyydestä, joka on niiden välttämätön seuraus. Mutta en
siltä tunne sen paremmin sitä olentoa, jolle olen tuon nimen antanut.
Se pysyy saavuttamattomana sekä havainnolleni että järjelleni. Kuta
enemmän sitä ajattelen, sitä enemmän joudun ymmälle. Tiedän vallan
varmaan, että se on olemassa ja että se on olemassa itsensä kautta;
tiedän, että minun olemassaoloni on alistettu riippuvaiseksi sen
olemassaolosta ja että kaikki tuntemani oliot ovat vallan samassa
asemassa. Näen Jumalan kaikkialla hänen teoissaan, tunnen hänet
itsessäni, näen hänet ympärilläni. Mutta heti kun tahdon tutkia mitä
hän on itsessään, missä hän on, mikä hän on, minkälainen hänen
olemuksensa on, silloin hän minulta häviää ja sekaisin menneet
ajatukseni eivät enää tajua mitään.
Ollen puutteellisuuteni tietoisuuden läpitunkemana en aio koskaan
ryhtyä pohtimaan Jumalan olemuksen laatua, ellei tunne hänen
suhteestaan minuun minua siihen pakota. Sellaiset pohtimiset ovat aina
liian uskallettuja. Ymmärtäväisen ihmisen ei pidä koskaan vapisematta
antautua niihin, sillä olkoon hän varma siitä, ettei hän ole luotu
tunkemaan niiden syvyyteen. Sillä Jumaluutta ei loukkaa niin paljon se,
ettei sitä ollenkaan ajatella, kuin se, että sitä ajatuksissa
vääristellään.
Saatuani selville ne Jumaluuden ominaisuudet, joiden kautta voin
käsittää sen olemassaolon, palaan takaisin itseeni ja alan tutkia mikä
arvoaste minulla on siinä järjestetyssä olemistossa, jota korkein
olento ohjaa ja jota minä kykenen tutkimaan. Huomaan kieltämättä
olevani ensimäisiä lajiini nähden. Sillä vallassani olevien
tahdonkeinojeni kautta, joilla panen tahtoni täytäntöön, minulla on
enemmän voimaa vaikuttaa kaikkiin muihin minua ympäröiviin olioihin,
mielin määrin antautua niiden vaikutuksen alaiseksi tai vetäytyä siitä
pois kuin yhdelläkään niistä on vaikuttaa minuun vasten tahtoani ja
pelkän fyysillisen kiihotuksen kautta; järkeni nojalla minä olen ainoa,
joka voin luoda yleissilmäyksen kaikkeen. Mikä olento täällä maan
päällä, paitsi ihmistä, saattaa tehdä huomioita kaikkien muiden
suhteen, mitata, laskea ja edeltäpäin nähdä niiden liikkeet ja
vaikutukset ja yhdistää yhteisen olemassaolon tunteen oman yksityisen
olemassaolon tunteeseen? Mitä naurettavaa siinä on, että ajattelen
kaiken olevan luodun minua varten, jos minä nyt kerran olen ainoa
olento, joka osaan asettaa sen suhteeseen itseeni?
On siis totta, että ihminen on asumansa maapallon kuningas. Sillä hän
ei ainoastaan lannista kaikkia eläimiä eikä ainoastaan taitonsa avulla
käytä hyväkseen luonnonvoimia, vaan on ainoa maailmassa, joka voi niin
tehdä. Vieläpä hän anastaa itselleen mietiskelynsä avulla tähdetkin,
joita hän ei voi lähestyä. Näytettäköön minulle maan päällä elävä
eläin, joka osaisi käyttää tulta ja ihailla aurinkoa. Kuinka! Minä voin
tehdä huomioita, tuntea oliot ja niiden suhteet; voin tajuta mitä on
järjestys, kauneus, hyve; voin mietiskellen tarkastaa kaikkeutta,
kohota havaitsemaan sitä ohjaavaa kättä, voin rakastaa hyvää ja sitä
tehdä; minäkö antaisin verrata itseäni eläimiin? Alhainen sielu, surkea
filosofiasi sinut tekee niiden kaltaiseksi, tai ennemmin: tahdot
turhaan alentaa itseäsi. Henkiset kykysi todistavat periaatteitasi
vastaan, hyväntahtoinen sydämesi väittää oppisi vääräksi, ja itse
lahjojesi väärinkäyttäminen todistaa vasten tahtoasi näiden lahjojen
erinomaisuutta.
Minä, jolla ei ole mitään järjestelmää tuettavana, minä yksinkertainen,
vakava ihminen, jota ei mikään puoluekiihko tempaa mukaansa, joka en
tavoittele kunniaa saada olla minkään oppilahkon päämiehenä, minä olen
tyytyväinen siihen asemaan, johon Jumala minut on asettanut, enkä
lähinnä häntä näe mitään, joka olisi parempaa kuin se laji, johon
kuulun. Ja jos saisin valita asemani olioiden sarjassa, niin minkä
paremman voisin valita kuin ihmisenä olemisen?
Tämä miete saattaa minut heltymään sen sijaan että tekisi minut
ylpeäksi, sillä tämä asema ei ole minun oma valitsemani, se ei ole
voinut olla olennon ansio, jota ei vielä ollut olemassakaan. Voinko
nähdä olevani niin huomatussa asemassa onnittelematta itseäni niin
kunniakkaasta paikasta ja siunaamatta sitä kättä, joka minut siihen on
asettanut. Heti kun menen itseeni, herää sydämessäni kiitollisuuden ja
siunaamishalun tunne sukuni luojaa kohtaan, ja tästä tunteesta johtuu
ensimäinen kunnianosotukseni hyväntekevälle jumaluudelle. Hartaasti
ihailen ylintä valtiutta, sen hyvät teot saattavat mieleni heltymään.
Minulle ei tarvitse opettaa tätä jumalanpalvelusta, sen on minulle
luonto itse opettanut. Eikö ole luonnollinen seuraus rakkaudestamme
itseämme kohtaan, että kunnioitamme suojelijaamme ja että rakastamme
sitä, joka tahtoo meidän parastamme.
Mutta kun minä, saadakseni lopultakin tietää yksilöllisen asemani
lajiini nähden, tarkastelen tämän lajin eri arvoasteita ja ihmisiä,
joilla niitä on, niin mikä minusta oikeastaan tulee? Mikä näky! Missä
on havaitsemani järjestys? Luonnon kuva näytti minulle pelkkää
sopusointua ja tasasuhtaisuutta, ihmissuvun kuva näyttää pelkkää
hämmennystä ja epäjärjestystä. Elementtien kesken vallitsee järjestys,
ihmisten kesken sekasorto. Eläimet ovat onnellisia, niiden kuningas
yksin on onneton! Oi viisaus, missä ovat lakisi? Oi kaitselmus, niinkö
sinä hallitset maailmaa? Hyvää tekevä olento, mihin on voimasi
joutunut? Näen pahan maailmassa.
Voitteko uskoa, hyvä ystävä, että nämä surulliset mietteet, nämä
ilmeisen selvät ristiriitaisuudet synnyttivät minun mielessäni sen
ylevän käsityksen sielusta, johon tähänastiset tutkimukseni eivät
olleet johtaneet. Mietiskellessäni ihmisen luontoa, luulin löytäväni
siinä kaksi toisistaan selvästi eroavaa perusjohdetta, joista toinen
kohottaa ihmisen tutkimaan ikuisia totuuksia, rakentamaan oikeutta ja
siveellisesti kaunista, kohottaa henkiseen maailmaan, jonka
tutkisteleminen on viisaan suurin nautinto, toinen taas vajottaa hänet
häneen itseensä, orjuuttaa hänet riippuvaksi aisteista ja niitä
palvelevista intohimoista ja estää näiden kautta kaiken sen, johon
ensimäinen perusjohde häntä innosti. Tuntiessani olevani näiden kahden
vastakkaisen voiman vaikutuksen ja ristiriidan esineenä, sanoin
itselleni: ei, ihminen ei ole mikään ykseys. Minä tahdon, ja en tahdo,
minä tunnen itseni samalla kertaa orjaksi ja vapaaksi. Huomaan hyvän,
rakastan sitä, mutta teen pahaa. Olen toimivana kuunnellessani järjen
ääntä ja olen vaikutuksenalainen, kun intohimot tempaavat minut
mukaansa. Ja pahin tuskani langetessani on se tietoisuus, että olisin
voinut vastustaa.
Nuori mies, kuunnelkaa minua luottamuksella; olen alati puhuva vallan
vilpittömästi. Jos omatunto on ennakkoluulojen tulos, olen epäilemättä
väärässä, eikä todistettavaa moraalia ole olemassa. Mutta jos se
seikka, että asettaa itsensä kaiken muun edelle, on ihmisen
luonnollinen taipumus ja jos kuitenkin ihmisen sydämessä on
synnynnäinen oikeuden tunne, niin poistakoon se, joka tekee ihmisestä
yksinkertaisen olennon, nämä ristiriitaisuudet, ja minäkin olen valmis
tunnustamaan, että hänet muodostaa yksi ainoa substanssi.
Huomaatte, että tällä sanalla substanssi ymmärrän yleensä olioita,
joilla on joku alkuperäinen ominaisuus, jättäen kaikki erityiset ja
toissijaiset muodostelut sikseen. Jos nyt kaikki alkuperäiset
ominaisuudet, jotka tunnemme, voivat yhdistyä yhdeksi samassa oliossa,
niin ei saa olettaa muita kuin yhtä ainoata substanssia. Mutta jos on
ominaisuuksia, jotka keskenään sulkevat pois toisensa, on myöskin yhtä
monta substanssia kuin noita poissulkemisia. Tulette miettimään tätä
seikkaa; minun ei puolestani tarvitse, sanokoon Locke mitä tahansa,
muuta kuin tuntea aine ulottuvaiseksi ja jakautuvaiseksi, ollakseni
varma siitä, ettei se voi ajatella. Ja jos joku filosofi tulee minulle
sanomaan puiden tuntevan ja kallioiden ajattelevan,[125] niin turhaan
hän koettaa saada minut hämmennyksiin rikkiviisailla todisteluillaan;
minä en voi huomata häntä muuksi kuin sangen vähän luotettavaksi
viisastelijaksi, joka mieluummin antaa tunteen kiville, kuin myöntää,
että ihmisellä on sielu.
Kuvitelkaamme mielessämme kuuroa ihmistä, joka kieltää äänen
olemassaolon, se kun ei koskaan ole kajahtanut hänen korvaansa. Asetan
hänen eteensä kielisoittimen, jonka panen soimaan koskettamalla toisen
yhdenmukaiseksi viritetyn soittimen kieliä. Kuuro näkee kielen
värähtelevän ja minä sanon hänelle: "Ääni vaikuttaa tämän." "Ei
suinkaan", vastaa hän, "syy kielen värähtelemiseen on siinä itsessä.
Tuo värähteleväisyys on kaikille kappaleille yhteinen ominaisuus." "Jos
niin on", väitän minä, "niin näyttäkää minulle tuo värähteleväisyys
muissa kappaleissa tai ainakin syy tämän kielen värähtelemiseen." "Sitä
en voi", vastaa kuuro, "mutta koska en voi käsittää, miten tämä kieli
värähtelee, niin miksi minun täytyy mennä selittelemään sitä juuri
teidän mainitsemanne äänen avulla, josta minulla ei ole vähintäkään
käsitystä? Sehän on samaa, kuin selittää hämärä seikka vielä hämärämmän
syyn avulla. Tehkää siis nuo 'äänenne' minulle havaittaviksi, muuten
väitän, etteivät ne ollenkaan ole olemassa."
Kuta enemmän tutkistelen ihmishengen ajatusta ja luontoa, sitä enemmän
huomaan materialistien päätelmien olevan tämän kuuron ihmisen
päätelmien kaltaisia. He ovat todellakin kuurot sisäiselle äänelle,
joka varsin selvästi ja tajuttavasti heille huutaa: kone ei ajattele;
ei ole sitä liikuntoa eikä muotoa, joka synnyttäisi punnitsevaa
ajattelemista. Sinussa on jotakin, joka pyrkii murtamaan ne siteet,
mitkä sitä puristavat. Paikallisuus ei ole sinun mittasi, koko
avaruus, ei ole tarpeeksi suuri sinulle. Tunteillasi, haluillasi,
rauhattomuudellasi, ylpeydelläsikin on toinen perusta, kuin tämä ahdas
ruumis, johon tunnet itsesi kahlehdituksi.
Ei mikään aineellinen olio ole itsestään toimiva, ja minä, minä olen.
Turhaan minua vastaan väitellään tässä suhteessa, minä tunnen, että
niin on, ja tämä tunne puhuu minulle vakuuttavammin kuin sitä vastaan
taisteleva järki. Minulla on ruumis, johon muut oliot vaikuttavat ja
joka puolestaan vaikuttaa niihin. Tämä molemminpuolinen vaikutus on
epäilemätön. Mutta tahtoni on riippumaton aisteistani, myönnän tai
vastustan, sorrun tai voitan, ja tunnen aivan täydellisesti itsessäni
milloin teen mitä olen tahtonut tehdä tai milloin vaan antaudun
intohimojeni valtaan. Minulla on aina valta tahtoa, mutta ei voimaa
panna tahtomaani täytäntöön. Kun antaudun viettelemyksien valtaan,
toimin ulkonaisten esineiden kiihotuksen alaisena. Kun moitin itseäni
tästä heikkoudestani, kuuntelen ainoastaan tahtoani. Olen orja
paheideni suhteen ja vapaa tunnonvaivojeni suhteen. Vapaudentunto
minussa sammuu vaan siinä tapauksessa, että turmellun ja että lopuksi
estän sielun äänen nousemasta ruumiin lakia vastaan.
Tunnen tahdon ainoastaan sen tunteen kautta, joka minulla on omasta
tahdostani, enkä järkeäkään paremmin tunne. Kun minulta kysytään mikä
syy määrää tahtoani, kysyn minä vuorostani mikä syy määrää järkeäni.
Sillä on selvää, että nämä kaksi syytä ovatkin vaan yksi ainoa syy. Ja
jos tarkoin ymmärtää ihmisen olevan vapaan arvostellessaan hänen
järkensä olevan ainoastaan kyvyn vertailla ja lausua johtopäätöksiä,
niin huomaa, ettei hänen vapautensa ole muuta kuin samankaltainen
tai siitä johtunut kyky. Ihminen valitsee hyvän sen mukaan,
mitä hän pitää oikeana; jos hän arvostelee väärin, niin hän valitsee
pahasti. Mikä siis on se syy, joka määrää hänen tahtoaan? Se on
hänen arvostelukykynsä. Ja mikä on se syy, joka määrää hänen
arvostelukykynsä? Se on hänen henkinen kykynsä, hänen voimansa
arvostella. Määräävä syy on hänessä itsessään. Siitä, mikä menee
kaiketi tämän ulkopuolelle, en enää ymmärrä mitään.
Epäilemättä minulla ei ole vapautta olla tahtomatta omaa hyvääni, enkä
ole vapaa tahtomaan että minun kävisi pahoin. Mutta vapauteni on juuri
siinä, etten voi tahtoa muuta kuin sitä, mikä minulle on soveliasta tai
mitä minä pidän soveliaana, ilman että mikään minulle vieras seikka
minua rajoittaisi. Onko siitä, ettei minulla ole valtaa olla muuta kuin
mitä olen, seurauksena se, etten ole oma herrani?
Kaiken toiminnan perusta on vapaan olennon tahdossa, kauempaa ei
voitane sitä etsiä. Sana vapaus ei ole merkitystä vailla, vaan sana
välttämättömyys. Olettaa, että joku toiminta, joku seuraus ei johtuisi
toimivasta perusvaikutteesta, on todella aivan samaa kuin olettaa
seurauksia, jotka ovat ilman syytä; se on joutumista kehäpäätelmiin.
Joko ei ole olemassa mitään ensimäistä vaikutinta, tai kaikilta
ensimäisiltä vaikuttimilta puuttuu edelläkäypä syynsä, ja silloin ei
ole mitään tosi tahtoa ilman vapautta. Ihminen on siis vapaa
toimintansa suhteen ja semmoisena aineettoman substanssin elähyttämä.
Siinä kolmas uskonkappaleeni. Näistä kolmesta ensimäisestä tulette
helposti johtamaan muut, ilman että minun enää tarvitsee jatkaa niiden
luettelemista.
Jos ihminen on toimiva ja vapaa, hän toimii itsestään. Ei mikään
kaikesta siitä, minkä hän tekee vapaasta tahdostaan, sovellu
kaitselmuksen järjestettyyn järjestelmään, eikä sitä voida pitää sen
aiheuttamana. Kaitselmus ei tahdo sitä pahaa, minkä ihminen tekee
väärin käyttäen sitä vapautta, jonka se hänelle antaa, mutta se ei estä
häntä sitä tekemästä, ehkä siksi, että tämä paha niin heikon olennon
puolelta sen silmissä on mitätön, tai ettei se voi ehkäistä ihmistä
häiritsemättä hänen vapaata toimintaansa ja siten aiheuttamatta vielä
enemmän pahaa huonontamalla hänen luonnettaan. Se on tehnyt ihmisen
vapaaksi siinä tarkoituksessa, että hän ei tekisi pahaa, vaan hyvää
oman valintansa mukaan. Se on luonut hänet kykeneväksi tekemään tämän
valintansa niitä ominaisuuksia oikein käyttämällä, jotka se hänelle on
antanut. Mutta se on siihen määrään rajoittanut hänen voimansa, että
sen hänelle suoma tilaisuus vapauden väärinkäyttämiseen ei voi häiritä
yleistä tapahtumain kulkua. Paha, jonka ihminen tekee, lankeaa hänen
omille hartioilleen, missään suhteessa muuttamatta maailmanjärjestystä
ja estämättä ihmissukua olemasta olemassa vasten tahtoaankin. Ken
napisee siitä, ettei Jumala estä tekemästä pahaa, napisee siitä, että
Jumala on antanut ihmiselle niin erinomaiset luonnon lahjat, että hän
on ihmissuvun toiminnan yhteyteen liittänyt siveellisyyden, joka sitä
ylentää, ja että hän on antanut ihmiselle oikeuden hyveeseen. Korkein
nautinto on tyytymys itseensä ja juuri tätä tyytymystä ansaitaksemme
ja sen saavuttaaksemme olemme asetetut maan päälle, vapaudella
varustettuina, juuri sentähden intohimot meitä johtavat kiusaukseen ja
omatunto meitä pidättää. Mitä muuta itse jumalallinen kaikkivalta olisi
voinutkaan tehdä meidän hyväksemme? Olisiko se voinut painaa luontoomme
ristiriitaisuuden ja palkita hyvästä teosta sitä, jolla ei ollut
valtaa, joka ei kyennyt pahaa tekemään? Kuinka, olisiko pitänyt
rajoittaa ihmisen toiminta vaistosta riippuvaksi ja tehdä hänet
eläimeksi, estääkseen hänet pahasta? Ei, henkeni Jumala, minä en
koskaan moiti sinua siitä, että olet tehnyt henkeni kuvaksesi, että
voisin olla vapaa, hyvä ja onnellinen kuten sinä.
Luontaisten ominaisuuksiemme väärinkäyttäminen meidät tekee
onnettomiksi ja pahoiksi. Murheemme, huolemme ja tuskamme johtuvat
meistä itsestämme.
Henkinen paha on kieltämättä oma tekomme ja ruumiillinen paha ei olisi
mitään ilman paheitamme, jotka sen ovat tehneet meille tuntuvaksi. Eikö
luonto anna meidän tuntea tarpeitamme olemassaolomme vuoksi? Eikö
ruumiillinen kipu ole merkkinä siitä, että koneisto on joutumassa
epäkuntoon, ja huomautus siitä, että se on korjattava? Entä sitten
kuolema ... eivätkö häijyt ihmiset myrkytä meidän elämäämme ja omaa
elämäänsä? Mutta kukapa tahtoisi elää aina? Kuolema on niiden vaivojen
lääke, jotka itse itsellenne hankitte; luonto on tahtonut, ettette
alituisesti kärsisi. Kuinka vähässä määrässä onkaan alkuperäisessä
yksinkertaisuuden tilassa elävä ihminen alttiina kärsimyksille! Hän
elää melkein vapaana taudeista ja intohimoista, hän ei aavista eikä
tunne kuolemaa. Ja kun hän tuntee sen lähestyvän, tekevät hänen kurjat
olonsa sen hänelle toivotuksi, ja silloin se ei enää ole hänelle paha.
Jos tyytyisimme olemaan mitä olemme, ei meillä olisi mitään
valittamista kohtalomme suhteen. Mutta sen kautta, että etsimme
kuviteltua onnea, hankimme itsellemme tuhansia todellisia ikävyyksiä.
Sen, joka ei osaa kestää pientä kärsimystä, tulee varustautua paljon
kärsimään. Kun on pilannut terveytensä epäsäännöllisellä elämällä,
tahtoo saattaa sen entiselleen lääkkeillä; silloin lisää tuntemaansa
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Émile eli Kasvatuksesta - 31
- Parts
- Émile eli Kasvatuksesta - 01Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3487Total number of unique words is 183820.9 of words are in the 2000 most common words30.8 of words are in the 5000 most common words35.8 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 02Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3573Total number of unique words is 190520.8 of words are in the 2000 most common words29.8 of words are in the 5000 most common words34.6 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 03Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3569Total number of unique words is 178021.1 of words are in the 2000 most common words29.1 of words are in the 5000 most common words34.0 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 04Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3588Total number of unique words is 186419.7 of words are in the 2000 most common words28.3 of words are in the 5000 most common words33.9 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 05Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3652Total number of unique words is 182521.7 of words are in the 2000 most common words30.3 of words are in the 5000 most common words34.6 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 06Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3619Total number of unique words is 181320.8 of words are in the 2000 most common words30.9 of words are in the 5000 most common words36.0 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 07Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3592Total number of unique words is 181420.1 of words are in the 2000 most common words29.3 of words are in the 5000 most common words34.3 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 08Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3623Total number of unique words is 186621.6 of words are in the 2000 most common words30.2 of words are in the 5000 most common words34.9 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 09Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3568Total number of unique words is 183220.9 of words are in the 2000 most common words30.3 of words are in the 5000 most common words35.7 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 10Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3550Total number of unique words is 187520.5 of words are in the 2000 most common words28.6 of words are in the 5000 most common words33.9 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 11Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3608Total number of unique words is 190524.2 of words are in the 2000 most common words33.1 of words are in the 5000 most common words38.6 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 12Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3646Total number of unique words is 189021.0 of words are in the 2000 most common words29.6 of words are in the 5000 most common words35.4 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 13Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3574Total number of unique words is 200921.5 of words are in the 2000 most common words30.5 of words are in the 5000 most common words35.1 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 14Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3616Total number of unique words is 188918.9 of words are in the 2000 most common words26.6 of words are in the 5000 most common words31.2 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 15Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3601Total number of unique words is 198220.1 of words are in the 2000 most common words29.0 of words are in the 5000 most common words34.8 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 16Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3645Total number of unique words is 191620.1 of words are in the 2000 most common words30.0 of words are in the 5000 most common words34.7 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 17Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3623Total number of unique words is 189222.2 of words are in the 2000 most common words30.3 of words are in the 5000 most common words35.9 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 18Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3632Total number of unique words is 181222.2 of words are in the 2000 most common words30.8 of words are in the 5000 most common words36.6 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 19Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3554Total number of unique words is 186721.0 of words are in the 2000 most common words29.7 of words are in the 5000 most common words35.7 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 20Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3589Total number of unique words is 185622.3 of words are in the 2000 most common words30.9 of words are in the 5000 most common words36.5 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 21Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3653Total number of unique words is 177622.5 of words are in the 2000 most common words31.1 of words are in the 5000 most common words36.1 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 22Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3523Total number of unique words is 178520.9 of words are in the 2000 most common words29.4 of words are in the 5000 most common words34.6 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 23Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3524Total number of unique words is 176420.1 of words are in the 2000 most common words29.0 of words are in the 5000 most common words35.1 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 24Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3549Total number of unique words is 188521.0 of words are in the 2000 most common words29.6 of words are in the 5000 most common words34.6 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 25Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3517Total number of unique words is 178819.8 of words are in the 2000 most common words29.6 of words are in the 5000 most common words35.0 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 26Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3587Total number of unique words is 181020.6 of words are in the 2000 most common words29.7 of words are in the 5000 most common words35.1 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 27Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3556Total number of unique words is 183820.8 of words are in the 2000 most common words29.6 of words are in the 5000 most common words34.3 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 28Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3511Total number of unique words is 190922.2 of words are in the 2000 most common words31.1 of words are in the 5000 most common words36.4 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 29Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3516Total number of unique words is 182721.5 of words are in the 2000 most common words29.6 of words are in the 5000 most common words34.5 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 30Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3666Total number of unique words is 171521.2 of words are in the 2000 most common words30.4 of words are in the 5000 most common words35.9 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 31Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3653Total number of unique words is 177121.7 of words are in the 2000 most common words30.9 of words are in the 5000 most common words35.9 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 32Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3654Total number of unique words is 177322.5 of words are in the 2000 most common words32.3 of words are in the 5000 most common words37.4 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 33Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3556Total number of unique words is 163723.6 of words are in the 2000 most common words32.6 of words are in the 5000 most common words38.4 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 34Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3521Total number of unique words is 182723.1 of words are in the 2000 most common words32.1 of words are in the 5000 most common words37.4 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 35Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3555Total number of unique words is 190520.6 of words are in the 2000 most common words29.5 of words are in the 5000 most common words35.0 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 36Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3609Total number of unique words is 186520.3 of words are in the 2000 most common words28.0 of words are in the 5000 most common words33.2 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 37Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3600Total number of unique words is 179720.4 of words are in the 2000 most common words29.1 of words are in the 5000 most common words34.2 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 38Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3521Total number of unique words is 180020.8 of words are in the 2000 most common words29.1 of words are in the 5000 most common words35.4 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 39Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3477Total number of unique words is 196120.0 of words are in the 2000 most common words27.5 of words are in the 5000 most common words31.8 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 40Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3588Total number of unique words is 183421.5 of words are in the 2000 most common words30.1 of words are in the 5000 most common words35.4 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 41Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3533Total number of unique words is 179119.8 of words are in the 2000 most common words27.4 of words are in the 5000 most common words32.1 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 42Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3506Total number of unique words is 185621.2 of words are in the 2000 most common words29.9 of words are in the 5000 most common words34.8 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 43Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3578Total number of unique words is 174124.2 of words are in the 2000 most common words33.2 of words are in the 5000 most common words37.2 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 44Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3496Total number of unique words is 184519.7 of words are in the 2000 most common words28.8 of words are in the 5000 most common words33.8 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 45Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3648Total number of unique words is 179222.0 of words are in the 2000 most common words30.9 of words are in the 5000 most common words36.8 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 46Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3617Total number of unique words is 180323.3 of words are in the 2000 most common words32.6 of words are in the 5000 most common words37.5 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 47Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3628Total number of unique words is 187922.3 of words are in the 2000 most common words31.5 of words are in the 5000 most common words36.5 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 48Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3644Total number of unique words is 183422.0 of words are in the 2000 most common words31.7 of words are in the 5000 most common words36.6 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 49Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3591Total number of unique words is 182920.6 of words are in the 2000 most common words28.5 of words are in the 5000 most common words33.6 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 50Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3626Total number of unique words is 191522.8 of words are in the 2000 most common words31.6 of words are in the 5000 most common words37.3 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 51Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3735Total number of unique words is 184923.8 of words are in the 2000 most common words34.8 of words are in the 5000 most common words40.0 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 52Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3608Total number of unique words is 184322.7 of words are in the 2000 most common words33.0 of words are in the 5000 most common words38.7 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 53Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3531Total number of unique words is 177221.7 of words are in the 2000 most common words31.1 of words are in the 5000 most common words36.3 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 54Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3510Total number of unique words is 175122.5 of words are in the 2000 most common words31.9 of words are in the 5000 most common words36.6 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 55Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3623Total number of unique words is 186622.1 of words are in the 2000 most common words31.5 of words are in the 5000 most common words36.3 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 56Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3499Total number of unique words is 200122.2 of words are in the 2000 most common words31.1 of words are in the 5000 most common words36.3 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 57Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3519Total number of unique words is 190422.4 of words are in the 2000 most common words30.3 of words are in the 5000 most common words36.5 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 58Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3446Total number of unique words is 196021.5 of words are in the 2000 most common words31.8 of words are in the 5000 most common words35.9 of words are in the 8000 most common words
- Émile eli Kasvatuksesta - 59Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 228Total number of unique words is 18133.0 of words are in the 2000 most common words41.2 of words are in the 5000 most common words46.1 of words are in the 8000 most common words