Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 29

semmoisilla edelläkäyvillä voisi odottaa'kan. Imperfectum Oonjunctivi
koskevasti, niin osiksi kyllä on tosi, että se monessa muussaki
kielessä on samanlainen kun Suomessaki merkityksensä puolesta. Mutta
kuitenki on joku erotus latinaisella esimerk. ja suomalaisella. Cum
curreret, ne ire qvidem potuit: ei taida koskaan suomeksi käättää
seuraavaan tapaan: kun _juoksisi_, ei voinut käydä'kän, jossa, jos niin
kävisi laatuun sanoa, sanalla _juoksisi_ taitais olla jonkunlainen
merkitys menneestäki ajasta. Vaan en ole voinut miettiä minkänlaista
sananpartta, jossa sillä olisi ees tämänlainen menneen ajan näkönenkän
merkitys, eli mikän muu, kun myötänsä menevän ajan laatu (praesens l.
futur). Mutta kun käyttääki menevätä aikaa toisella tavalla kun sanat:
_juoksen, juossen, juoskoni_, edl. (edelle; eille on Ven. Suomalaisten
tavall. sana merkitsevä etc., j.n.e.), niin kaiketi'ki pitää sitä
eritavaksi lukea. Samoin lukisin Imperf. Indicat., vaikka vähemmästä
syystä, eritavaksi. Seki merkitsee menevätä aikaa, vaan menevätä, joka
jo on taaksi jäänyt esim. väki _odotti_ rannalla, ja katsoi kun laiva
purjehti. _Odotti ja purjehti_ olivat odottamisen ja purjehtimisen
aikana meneviä (ei menneitä) tapahtumia. Mitä niiden yhtäläiseen
tuntomerkkiin i koskee, niin kyllä saavat olla yhtäläisiä. Yksi i on
myös tuntomerkkinä Nimukkain Monikkosioilla, paitsi Nimennässä. Näissä
taisi se seuraavalla tavalla syntyä: kun esimerk. esinnä tahdottiin
lausua usiammasta halosta, Monikkoa ei vielä eritysten ollen, sanottiin
_halko ja halko ja halko_, josta sitte syntyi eli sievistyi Monikon
_halkoja_, joka näyttä[ä] pääsia siinä luvussa olevan -- siitä tuli i
Monikkoon. Kun taasen kerrottiin jostakusta entisestä tapahtumasta
taittiin välikkö jo pantaa sanan jälkeen; niin saatiin _astui_ sanoista
_astu jo_ -- siitä tuli i kerrontatapaan. Vielä kun mainittiin jotakuta
vasta eespäin tapahtuvan, niinkuin Ehdontatavalla vielä nykyäänki
enimmiten semmoisia tapahtumia merkitään, niin pantiin sana _esi_ (ees,
eespäin) eli joku muu semmoinen Lausuntatavan jälkeen; niin synty
_voisi_ sanoista _voi esi_ ja vieläpä Turussa ja muualla siellä nytkin
sanotaan _vojesi, vojeisi, voesi, voeisi_. Syntaksin luulisin
kaiketi'ki paljo selvemmäksi tulevan, jos tapoja ja aikoja ei
seotettasi Suomenkielessä Latinan kielen j[älkeen] ja mitäpä sihen on
pakkokan. Onko Hebraean kielen Grammatika Latinan jälkeen tehty? Vaan
näistä galimathiaksista et taida selvää saada'kan, jonka tähden ne
mielelläni lopetan ja pyydän Sinua tervehtimään Ilmonia ja muita.
Voi hyvin toivottaa totinen ystäväsi
El. Lönnrot.


33.
Arkiaterinrouva Törngrenille.

Kajaani, 26 pnä toukokuuta 1837.
Korkeasti kunnioitettu, jalosukuinen arkiaterinrouva!
Minulla oli kunnia ja ilo palatessani Kajaaniin vastaanottaa Teidän
arvoisa kirjeenne toukokuun 5:nneltä päivältä. Kun samalla kertaa sain
kirjeen Atte ystävältäni ja kun Kalle sitä paitsi on muistanut minua
lähettäen kirjeen Upsalasta, niin oli minulla melkein liiaksi iloa
yhdellä haavaa. Ennen kaikkea minua kuitenkin ilahuttaa se tieto, että
Teidän terveytenne taas on vakaantunut. Sillä täytyyhän olla
huolissaan, kun kuulee jonkun todellisen ystävänsä terveyden olevan
heikon -- sillä kuinka helposti he jättävät meidät ainaiseksi tässä
elämässä! Hieman toisin oli asian laita lapsuudessa -- minäkin jo olen
poistunut siitä aimo askeleen --- silloin oli tai ainakin luuli olevan
melkoisen joukon ystäviä, ja oli helppoa saavuttaa uusia. Mutta tästä
suuresta lukumäärästä kukin kuluva vuosi korjaa osansa, niin että piiri
lakkaamatta pienenee, ja uusien tulo on niin vähäinen, että sitä tuskin
voi ottaa lukuun. Viimeksi tohtori Hedbergin kuolema minua suuresti
masensi. Rohkenen Teiltä kysyä neuvoa asian suhteen, joka koskee häntä.
Minulla on syytä uskoa, että hän kuollessaan jätti jälkeensä muutamia,
vaikkakin pienemmänlaatuisia velkoja, jotka ovat syntyneet hänen
opiskeluaikanaan yliopistossa. Eiköhän ainakin meidän nuorempien
lääkärien, jotka olemme hänen joko koulu- tai yliopistotovereitaan,
tai, kuten minä, molempia, tulisi pitää huolta niiden maksamisesta?
Olisihan ikävää hänen iäkkäälle äidilleen äsken menettämänsä pojan
jälkeisessä tavallisessa konkurssissa kuulla, että joku vainajan takia
tulia kärsimään. Jos Te tästä asiasta olette samaa mieltä, luulen
Teidän hyväntahtoisesti siitä nostavan kysymystä, jos niin sopii
juhannusaikaan Laukossa tai jo sitä ennen neuvottelevan tohtori
Sjömanin tai Rabben kanssa, jotka molemmat, kuten minäkin, äsken
manalle mennyttä jo koulusta asti pidimme vilpittömänä ystävänä ja
toverina.
Matkani suhteen saan lisätä, että maaliskuun alkupäivinä läksin
Kuolasta, kuljin 30:n peninkulman matkalla neljän venäläisen
lappalaiskylän läpi, saavuin sitten Suomen-Lappiin, nimismiehen
virkataloon, missä viikon päivät oleskelin. Mainittu talo ei kuitenkaan
ollut tavallista lappalais-mökkiä parempi, siinä kun oli paljas maa
permantona ja tulisijan yläpuolella aukko, jota ei edes yöksi suljettu.
Pöydistä ja tuoleista ei ollut merkkiäkään, vaan oli istuttava
porontaljalla, joka oli levitetty lattialle (s.o. maahan), ja
kirjoittaessaan sai käyttää vanhaa kirstua, jolle ateriatkin katettiin.
Muutenkin köyhyys oli niin suuri, ettei meillä kahdella viimeisellä
aterialla ollut suolaa, jota kuitenkaan ei tarvinnut noutaa kauempaa
kuin kolmen peninkulman päästä. -- Mutta monesta varakkaammasta talosta
olen eronnut vähempää kaihoa tuntien kuin tästä. Asujanten tyytyväisyys
tässä yksinäisyydessä, pakkasessa ja köyhyydessä oli todella
kadehdittava, ja ikäänkuin tarttuman kautta sama tyytyväisyyden tunne
siirtyi minuunkin. Sieltä matkustin ensin 15 peninkulmaa Inarin
kirkolle ja Inarista 22 peninkulmaa Sodankylään. Kun vielä sieltä
eteenpäin aina Kajaanin rajoille tulin matkustaneeksi poroilla, niin
laskin, että koko matka, jonka olin poroilla ajanut, yhteensä teki noin
130 peninkulmaa. Muutaman päivän kuluttua taas lähden rajan yli
Venäjän-puolisiin suomalais-pitäjiin ja luulen elokuun alussa voivani
olla Sortavalassa, mistä sitten jatkan vaellustani Suomen rajojen
sisällä aina Helsinkiin saakka, minne minun ainakin ennen joulua
pitäisi ehtiä perille. -- -- -- -- --
Syvimmästi kunnioittaen, Teidän nöyrin palvelijanne
Elias Lönnrot.


49.
Lehtori Keckmanille.
(Alk. suomeksi.)

Kajaani, 2 p:nä kesäkuuta 1837.
Rakas Veljeni!
-- -- -- -- --
Tähän asti koottuja runoja ja muita kirjotuksia en nyt ota'kan matkaan,
vaan olen kaikki kerännyt yhteen tukkuun, seilannut lokalla ja
kirjottanut sinun nimesi ulkopuolelle. Sen olen sitä varten tehnyt,
että tulevat joksiki hyväksi, jos mikä onnettomuus minua kesämatkallani
Venäjän Karjalassa kohtaisi, etten pääsisikän itse perimään.
Vaan kuitenki koska toivon Jumalan avulla Elokuun alussa Sortavalassa
olevani, niin pyydän Sinua sinne vastaus minulle -- -- -- lähettämään.
Nyt juuri olen lähtemilläni. Veljesi ja ystäväsi
Elias Lönnrot.


50.
Matkakertomusta.

Erosin monenlaisia kyyneleitä vuodattaen Polvilasta iltapäivällä
6:ntena päivänä kesäkuuta. Vesitse 3/4 [penink.] Kuluntalahteen, sieltä
l/2 Jormuanlahteen, sieltä 1/8 ja maamatkaa 2/4 Mieslahteen, sieltä yli
1/4:n, maamatkaa 2/4 erääseen Mieslahden Lumimäen kulmakuntaan
kuuluvaan köyhään talo-pahaiseen. Nukuin kapealle penkille laukku
päänalaisena; ei kukaan edes koettanut laittaa parempaa vuodetta, eikä
siihen liene ollut neuvojakaan. Olin pannut maata illallisetta ja aloin
taas aamiaista syömättä vaellukseni Kariniemelle 1 2/4, kuljin
eksyksissä tai kompassin mukaan, saavuin viimein paikalle kello 10,
hyvin nälkäisenä. Viivyin siellä sateen vuoksi koko päivän ja seuraavan
yön. Kertomus Spoofin muutosta. Sadetta kesti vielä seuraavanakin
päivänä, mutta läksin kuitenkin matkaan aamiaisen jälkeen. Mutta
unhotan tuon kirotun minän vuoksi, että minulla koko tällä matkalla oli
matkatoveri, ja senpä tähden tästälähin puhun monikossa. Tulimme
jotenkin onnellisesti ensi neljänneksen Putkonsalmeen, missä nimismies
Elfving asustaa. Mies on mieleltään vialla, hänen oma mielikuvittelunsa
siitä; se lieneekin asian todellinen laita. Noituutta. Mukosen taloon.
Mellin. Mikkoselta soutumatkaa Seipilään 2/4. Sadetta matkalla.
Vaatteiden kuivaaminen talossa; siitä 1/4 maamatkaa Lehtovaaraan, missä
Hyrynsalmen varalukkari asuu. Söimme päivällistä ja läksimme kulkemaan
Oravivaaran kylään, 4/4. Sadetta matkalla. Jalat läpimärät, sillä
toisessa saappaassa reikä ja toisen antura ohut. Tämä oli harmillista,
eikä harmi suinkaan lopen sulaanut sen kautta, että Karpinvaaran
paimen, ensin meitä kyllikseen tähysteltyään, kysyi: "ette taia
mustilaissukua olla?" -- Vastaus: "ei justin sitänä sukua". Ennen iltaa
Oravivaaraan, kirkkoväärtin taloon. Joutessani aloin lukea kirjaa, joka
oli käsillä ja joka oli syntynyt siten, että useita pieniä
lentokirjasia oli sovitettu samojen kansien väliin. Näissä oli useita
arkin tai puolen arkin kokoisia hengellisiä, muutamia maallisiakin
lauluja. Evankelisen Seuran. Sen johdosta vanhan muorin kanssa
keskustelu uudesta syntymisestä. Se vastaus, jonka sanoi saaneensa
edelliseltä papilta. Virsienlaulaja, hänen suuri lääninsä, laiskuutensa
ja monet seikkailunsa. Mikkosen kilpailija, rukouksien pitäjä,
saarnamies. Oravivaarasta Lietejoelle 4/4, venematka lukkarin ja
rovasti Vegeliuksen luo. Näin ensi kerran uusia virsiä, jotka minusta
suurimmaksi osaksi tuntuivat hyviltä. Lauantai-iltapäivänä Riihivaaran,
taloon 4/4. Sieltä seur. p:nä Pyykkölään 5/4. Puolitietä hieman
kauempana Korpijoki, jonka yli uin lauttaa noutaakseni. Pyykkölään
pyydettiin jäämään seuraavaan päivään, mutta ei ollut aikaa, vaan
kuljin illalla 2/4 Suovaaraan, 2/4 Isoonvaaraan, 1/4 Alanteen taloon ja
2/4 pappilaan. Iloinen vastaanotto ja kohtelu, joka oli kahta
suurempiarvoista, kun tännekkin köyhyys oli tunkeutunut, niin että
pettuun täytyi turvautua. Mutta sen kautta että herrasluokankin väki
ottaa osaa hädän kärsimiseen, se tulee hieman siedettävämmäksi
rahvaalle. Ihminen pitää seurasta; harvoja poikkeuksia. Maanantaina
lukkarin tilalle; pettua, kahvia. -- Köyhyys papilla ja lukkarilla,
sillä viiteen vuoteen eivät enää ole saaneet palkkojaan muuta kuin
osaksi. Sitäpaitsi heitä ylenmäärin rasittavat kerjäläiset, ja mitä
sanottaneenkin, on yleensä kiittäminen tapaa, jolla meidän papisto
kohtelee köyhiä. Kaikki jaetaan pois niin pitkältä kuin riittää, jopa
pitemmältäkin; niin täytyy sanoa meneteltävän, kun toisille annetaan ja
samassa itse tarvittaisiin apua.
Samana päivänä taas pappilaan, ja seuraavana Alanteelle. Tytär, noin
20-vuotias älykäs ja jumalaapelkääväinen tyttö, souti minua yksin siitä
Vuokinjokea ylös 3/4 penink. Neljää viikkoa aikaisemmin sama henkilö
kyyditsi minua Kerälään 7/4 penink. Kun joskus aloin puhua hieman
leikillisemmin, hän ei vastannut mitään, mutta kun puhuin vakavammista
asioista, hänellä oli sangen järkevät vastaukset. Hiljainen, tyyni
jumalanpelko tuottaa ihmiselle arvonsa. -- Niipaskoski 2/4 peninkulman
päässä Alanteelta, ainoa koski Vuokinjoessa. -- Vuokinniemen talo.
Venäläiset olivat keväällä pahoin pidelleet emäntää, lyöneet häntä
päähän, niin että oli maannut monta päivää sairaana; kaikki vaan sen
tähden, ettei hän ollut voinut antaa heille ruokaa. Köyhyys tuo
mukanansa muita kärsimyksiä. Muutamien venäläisten menettelytapa
täällä. Useat miehet tulevat keihäineen sisään, meluavat, vaativat
ruokaa itselleen ja heiniä hevosilleen, tosin maksusta, mutta
komentavasti, pistelevät keihäillään seiniä, pöytiä ja lattiata y.m.
Maksavat joskus väärillä seteleillä, jotka on ensin heille petkutettu
heidän vaelluksillaan ja joista eivät vielä muualla ole päässeet eroon.
Niinpä mainittu emäntä oli saanut väärän 3 ruplasen, josta oli antanut
oikean 3 ruplasen takaisin, siis tämän rahasumman, ruuan, heinät y.m.
ilmaiseksi.
Alajärven mies edellisenä kesänä. Oli ollut muutaman varakkaanpuoleisen
talonpojan palkkaamana laukunkantajana, myynyt tavarat, tuhlannut
rahat, ei sitten ollut näyttäytynyt, oli viimein palannut kotia, ja kun
ei hänellä ollut mitään ruoka- eikä kyytirahoja, oli keksinyt sen
keinon, että sanoi olevansa keisarin lähettämä tutkimaan maan tilaa,
kruununpalvelijoita ja etenkin veronkantajien menettelyä. -- Talojen
asiakirjat, veronmaksukuitit, kaikki oli käskenyt tuoda eteensä. Oli
sanonut: "Tuossa hän (vouti) taas on kiskonut liikaa." Oli uhannut pian
panna viralta, jopa hirtättää jokikisen. Keisari muka oli asettava
uudet virkamiehet ja vähentävä verot ja oli jo lähettänyt viljaa
Hyrynsalmen kirkolle, mistä kaikki takauksetta saisivat sitä niin
paljon kuin halusivat. Suuri osa Vuokin ja toisten seutujen talonpoikia
oli todella lähtenyt matkaan, mutta olivat kääntyneet takaisin
Alanteelta, kun siellä ei asiasta mitään tiedetty. Häntä palveltiin,
viinaa tuotiin kylästä, olkialustat laitettiin veneeseen. Risaisten
vaatteidensa vuoksi hän tosin joskus oli ollut häpeissään, mutta oli
sanonut, ettei ollut voinut ottaa parempia vaatteitaan näille
erämaanmatkoille, ne kyllä olivat laukussa. Hänen hopeahelainen
piippunsa oli etupäässä pettänyt talonpoikia, sillä Venäjän-Karjalan
asukkaat eivät polta tupakkaa. Pussilan miehet pitivät häntä
laukkuvenäläisenä, mutta tultuaan sieltä 3/4 Murtovaaraan, hän taas
alkoi näytellä vanhaa osaansa, kunnes isäntä, joka oli palannut kotia,
oli tuntenut hänet, ja mies läksi tiehensä sellaista kyytiä, että
piippukin jäi jälkeen. Hukkui sitten veteen syksyllä.
Vuokinniemestä Jumaliseen 3/4; ennen rikas talo; nyt syötiin pettua,
vieraille kuitenkin annettiin sekoittamatonta leipää. Pojan naiminen
pitkistynyt, kun ei ollut varoja häitä pitää. Jumalisesta Mäkelään 1/2,
sieltä Materoon 1/2; tämä oli kurjimpia pesiä, mitä pitkiin aikoihin
olin nähnyt. Talo se on olevinaan, köyhä, likainen, rappiolla; ainoa
hevonen kuollut, itsekuolleen lehmän raato mäellä, pellot nurmena.
Miehet palasivat Oulusta tuoden viljaa, joka 3:sta tynnyristä oli
matkalla kutistunut 1 1/2:ksi tynnyriksi. -- Ei kummallakaan tahtonut
olla jäljellä voimia soutaa minua 1/4 penink. matka järven yli -- --.
Sieltä l/4 Vuokin Isoonkylään, missä söin Härkölässä, ja läksin
edelleen Kikkoon, Rämeeseen, Vängänvaaraan. Kuljin lopulla eksyksissä
1/2 peninkulmaa aina rantaan asti. -- Vängästä Salmijärveen sieltä
Pussilaan 1/2. Lukkari, lastenopettaja, Mikkonen. Saappaani pohjattiin.
Köyhyys. Lautamiehen vaimo otti kalaretkellekin pieniä arkkivirsiä
mukaansa. Täältä Hyryyn 4/4, Viiankiin 4 virstaa, Kivijärvelle 6
virstaa. Viimeisellä taipaleella taas eksyin ja tulin lammelta
toiselle. Lampia paljo. --
Profeetta M--n Vuokissa. Jo alussa vuotta M--n oli lähtenyt tähän
Kiannan seurakuntaan kuuluvaan laajaan kylään kääntääkseen ihmisiä
uuteen oppiinsa. Jonkinlaista puoltoa saadaksensa hän oli, viisaasti
kyllä, ensin mennyt kappalaisen Saxan luo ja sanonut aikovansa lähteä
joksikuksi ajaksi Vuokkiin opettamaan pikku lapsille sisälukua ja, jos
tarvetta oli, myöskin vanhemmille ihmisille kristillisyyttä. Saxalla ei
ollut ollut mitään sitä vastaan; kuitenkin hän ensinnä halusi
kuulustella hänen oman kristillisyytensä perusteita. Kuulustelussa hän
oli vastaillut kristinuskon totuuksien ja asian mukaisesti kaikkiin
kysymyksiin. Sitten hän läksi opettajatoimeensa, jonka alotti
luulottelemalla kansalle Saxan lähettäneen hänet tähän kaukaiseen
kulmakuntaan, kertoen sen ohessa Jumalan useasti puhuneen hänen
kanssaan (unessa) ja pyytäneen häntä kansaa kääntämään, jota varten
Jumala oli varustanut hänet omilla lahjoillaan. Kerran Jumala oli
hänelle näyttänyt tämän maailman päämiehen, joka oli heittänyt ulos
suuren verkon, mikä täyttyi kaloilla. Hän kysynyt, mitä kaloja ne
olivat, ja saanut vastaukseksi, että ne olivat ihmisiä. Jumala sitten
antanut hänelle oman verkkonsa ja pyytänyt häntä sillä pyydystämään
takaisin ne, jotka olivat suureen verkkoon takertuneet. Siten saatua
verkkoaan hän toisinaan kuuluu nimittävän leiviskäkseenkin, sillä se
painanee leiviskän. "Jos kaivaisin tämän leiviskäni maahan, tekisin
mitä suurimman synnin." Siksi hän sitä ei kätkekkään maahan, vaan
käyttää sitä, yöt päivät saarnaten oppiansa ihmisille. Näiden saarnain
tekstinä on Siionin virsiä ynnä muita hengellisiä kirjoja,
pääasiallisesti kuitenkin Siionin virsiä. Lauletaan ensin muutamia
värsyjä tai koko virsi. Sitten M--n alkaa selittää näitä saarnassaan,
ahkerasti lyöden käsiään pöytään innoissaan ja ottaen kauhistuttavan
asennon ("kauhtuen"). Saarnat kuuluvat olevan enimmäkseen samoja sanoja
ja lauseparsia, joista seuraavaa kuuluu useimmin käyttävän: "Jumala
antakoon Pyhän Hengen rautavasarallaan lyödä teidän syntiset sydämenne
ja kaksiteräisellä miekalla läpitse pistää ne pohjasta saati." Hänen
kauhistuttavat kuvauksensa paholaisen mellastuksista ihmisen kanssa
kuuluvat tavallisesti saavan jonkun mielen sellaisissa kokouksissa
liikutetuksi pois suunniltaan, niin että hän lankeaa jonkinlaisessa
tyrmistystilassa maahan, eli hänen sanoillaan: "tulee lyödyksi",
arvattavasti jo mainitulla Pyhän Hengen rautavasaralla. Joskus kuuluu
(yhdellä haavaa) saman saarnan aikana 6-7:nkin henkeä siten lankeavan.
Mutta jos hänen kauan saarnattuaan, pöytään lyötyään ja kaikin tavoin
säikytettyään kuulijoitaan, kuitenkaan ei ketään lankea maahan, kuuluu
saarna tavallisesti loppuvan sanoihin: "Niinkö nyt on perkele vallan
saanut, ettei yhtään sielua päässyt tällä kerralla hänen verkostansa."
Laulun aikana kuuluu hänellä olevan kaulassaan riippumassa usein puoli
tusinaa naisia, jotka siten liikkuvat hänen kanssaan, minne hän
liikahtaa. Jotenkin selvään, vaikkakin kuvilla, hänen kerrotaan
antavan tietää, että hän esittää Kristusta, esim. usein sanovan
jumalanpalveluksensa alussa: "Nyt taasen on Kristus teidän sekahanne
astunut." Sen vuoksi hän ottaa kuulijoiltaan vastaan jumalalle tulevaa
palvelua ja kunnioitusta, niin että hän kertomuksen mukaan antaa halata
itseään polvista, langeta eteensä polvilleen j.n.e. Tavallisesta
virsikirjastamme hän kuuluu kieltelevän laulamasta, koska sen kautta
kukaan ei tule herätykseen, ja sama varmaan koskisi Raamattuakin, sillä
sekään ei voi saada ketään herätetyksi, niin kuin hän tahtoo. Mutta en
ole kuullut hänen selvään kieltäneen ketään Raamattua lukemasta; hän
jättänee asian silleen, että ei suosita sitä, kuten Siionin virsiä,
Huutavan ääntä, Arndtin Totista kristillisyyttä y.m. Monin paikoin tämä
Mikkonen kuuluu oleskelevan useita viikkoja jopa kuukausia. Silloin
hänen syödä tuodaan parasta; mitä saadaan, eikä yleinen hätä saa tulla
kuuluviin. Hyvin vähän tämä M. kuuluu nukkuvan; kuuluu sanovan, että
öinen aika vaikuttaa paremmin herätystä -- ja silloin useampia
kuuluukin tulevan lyödyiksi ja vaipuvan maahan. Pappeja kohtaan hän
toisinaan kuuluu olevan säälimättömämpi kuin oikealta kristityltä
odottaisi.


51.
Matkakertomusta.

Kivijärvi. Yötä Vaskan luona; varakas talo. Kolme tytärtä; nuorempi
päivää ennen kihlattu, mutta kihlakalut vietiin takaisin samana yönä,
jona minä siellä olin. Tyttöä pidettiin liian nuorena, ja muuan hänen
tätinsä pani parastaan, saadakseen kaupan purkaumaan. Muistinpäivä,
troitsavieritsä.
_Muistinpäivä_. [Tämä kappale tämmöisenään muistiinpanoissa.] Niitä 4
vuodessa, Vieritsäpäivänä, Troitsasuovattana, Lihanlaskun eellä [s.o.
loppiaisena (oik. vieristä), helluntailauantaina, viimeisenä talvisen
paastonajan edellissunnuntaina], syksyllä. Laatanat [pyhää savua]
laitetaan ja putroa keitetään. Sitte lähtee väki kustaki talosta
kuolleita omasiansa, heimolaisiansa muistelemaan kalmalla. Ottivat
mennessään koivun varpoja ja kuusen oksia. Edellisillä pyyhkivät
grobnitsat (hautain päälle tehyt huonukaiset) ja jälkisiä panivat
grobnitsain katteelle. Toisten tätä toimittaissa kävi muutamat
laatanalla savuttamassa (kaattimassa) grobnitsoita. Tähän tarpeeseen
oli ulkokylään naitu tytär muutamasta talosta työntänyt laatanaa
ta[a]ttovainajansa grobnitsan kaattimiseksi ja käskenyt loput
laatanoista grobnitsan syämeen luoa, joka myös niin tapahtu. Myös oli
sama tytär työntänyt palasen palttinata sidottavaksi toatonsa ristiin,
joka myös niin tapahtu. Nämät tehtyä pantiin putrostaltsat
grobnitsoille ja alettiin syödä, kukin noin 2, 3 eli usiampaa lusikkaa.
Minua varten oli myös lusikka tuotu ja käskettiin minuaki syömään.
Putro oli otrasista suurimoista keitetty ja voilla sulattu. Miespuoli
(lapsia) kaiken ajan seiso lakitta, niin minäi.
Lähdin sieltä luulossa ettei häistä tulisi mitään, vaikka jotkut
vakuuttivat, että tytär siitä huolimatta otettaisiin. Hääväkeä tulikin
Vuokkiniemestä vastaani. Häätapoja: kihlaajaislahjat. Häissä antilaalta
kysytään lupaa päästä sisään. Sulhanen lahjoittaa sukulaisille peilejä,
kampoja j.n.e. Antilas (morsian) kumartaa kolmasti sulhaselle, tämä --
[Muistiinpano jäänyt kesken, vaan seuraavassa, myöhemmässä, asia
kerrotaan tarkemmin.]


52.
Matkakertomusta.

Sulhanen istuu koko hääajan korkea samettilakki päässä arvonsa
merkkinä. Morsian itkee kullekin sukulaiselleen ja tuttavalleen, jotka
antavat hänelle muutamia lahjoja, enimmäkseen 4-8 griunaa hopeaa, mutta
myöskin kolikoita. Tätä itkua kestää koko päivän, muuttaen hääilon
eronhetken suruksi. Kun nuori pari illalla panee maata, morsian vetää
saappaat sulhasen jalasta ja saa ne rahat, jotka sulhanen niihin sitä
ennen on pannut; morsian riisuu häneltä muitakin vaatteita. _Pridanie_
[myötäjäiset] määrätään, ellei tätä jo aikaisemmin ole tapahtunut.
Lähdetään morsiamen kodista (antiaisista), ja lauletaan eri
tilaisuuksissa tavallisia lauluja. Patvaskan tehtävä on pitää huolta
siitä, ettei mitään rikkeitä. Heidät vastaanotetaan sulhasen kodissa
häälauluilla, ja niin kauan täytyy morsiamen pitää peite kasvoillaan
(pään yli heitetty huivi). Täten verhottuna hän lakkaamatta kumartelee
päätään syvälle. Kun laulu on lopetettu, hän ottaa peitteen
kasvoiltaan, ja sulhanen vie hänet appivanhempien luo, joiden edessä
hän kumartaa alas jalkoihin (ensimäinen tervehdys); sulhanenkin
kumartaa. Syödään. Sulhanen ja morsian syövät muiden jälkeen
erityisessä huoneessa. Morsiansarkka juodaan kahdesta pikarista, rahoja
lahjoitetaan 20, 40-80 kopeekkaa. Koko ensimäisen viikon aika ja
kauemmankin tulee morsiamen kumartaa syvään jokaiselle, jonka kohtaa,
jopa lisäksi aina moneen kertaan hänen joka ilta tulee langeta
appivanhempiensa jalkojen juureen ja pyytää heitä herättämään hänet ja
hänen miehensä, jotta eivät nuku liian kauan, ja pukeuduttuaan hänen
tulee tästä palveluksesta taas kumartua alas heitä kiittämään.
Kivijärvestä lähtien kauniita lehtimetsiä ynnä monta lampea; 4:n
virstan päässä Pahkomivaara, 3 taloa; siitä 15 virstan päässä
Aionlahden ja Karkujärven talot, jonka viimemainitun isäntä oli
kotoisin Muhoksesta, vaikka nyt enää oli vaikeata erottaa häntä
todellisesta Venäjän-karjalaisesta muuten kuin puheesta. Siitä Tsenaan
10 virstaa, siitä Akankosken taloon 1 1/2 virstaa vesi- ja maamatkaa,
siitä maamatkaa Vuokkiniemeen 4 virstaa. Karkujärvessä viivyin
sateen takia yötä, Tsenassa kaksi yötä, sieltä Troitsa-päivänä
[helluntai] Vuokkiniemeen; missä tsaajua tarjottiin kolmessa paikassa
ja viinaa vielä useammassa.
Leikki paaskoilla. Kukin asetti kiviä riviin, menivät sitten matkan
päähän ja heittivät niitä vuoroonsa kivellä. Kukin sai pitää kaikki ne
kivet, jotka sai heitollaan nurin, ja jos ensi vuorolta vielä jäi
jäljelle, hän sai heittää päinvastaiselta taholta siitä paikasta, mihin
kunkin kivi oli jäänyt, ja joka sen tähden aina pantiin merkille.
Ei kukaan tietysti voinut hävitä enempää kuin panoksensa. --
Natalia, vanha huora, jolla on kaksi poikaa, on kaikkien vihaama, ei
kenenkään rakastama, mutta pelätty ja sen tähden jonkunlaista arvoa
nauttiva. Hän on viinan kaupustelija, parantelee veneerisiä tauteja
sinnoberi-savustuksella ja valmistaa tällaisille potilaille juomaa
salpietarista, ruudista, salmiakista ja vaskenruosteesta; paljon
veneerisiä potilaita tässä kylässä, niin että pelko heräsi kauempaa
siellä oleskella; lääkäriä harvoin hankittaneen. Silmätaudit hyvin
yleisiä ja enemmäkseen veneeristä laatua. -- "Ennen käytiin kun
muinenki kummaa toisiin kylihinki katsomaan, kun kuultiin jonkun sokian
olevan; nyt niitä näkeo joka talossa." [Tämä lause suomeksi
muistiinpantu.] "Joka talossa": liioittelua. Viivyin Vuokkiniemessä
neljä vuorokautta; sain runoja useilta. Minua varoitettiin Natalian
suhteen, ettei hän juottaisi minulle jotakin taikajuomaa, sillä niin
hän oli, väitettiin, toisille tehnyt. -- Pappi oli poissa, rouva
nuorimman tyttären (10-vuotiaan) kanssa kotona. Olivat noin kolme
vuotta sitten tulleet tänne, eivätkä vielä osanneet suomea,
lukuunottamatta mainittua nuorinta lasta. Viimeiset tulevat
ensimäisiksi. Suuresti pelättiin, että kaupankäynti Suomessa
kiellettäisiin. "Silloin tämä maa joutuu perikatoon."
Kylän asema kaunis kesällä, sijaiten Kuitti- ja Lammasjärven välillä,
jotka yhtyvät ja muodostavat niemen. Jotenkin korkea särkkä erottaa
kylän kahteen osaan, niin että toista niistä ei toiselta paikalta näe.
Livojoki kylän itäpuolella muodostaa niemen, jolla on vaan yksi talo.
Tämän Livojoen takana useiden talojen laitumet. Sinne soudetaan joka
ilta kiulut mukana, lypsetään, viritetään savu, jäädään paikalle
seuraavaan aamuun asti, lypsetään uudestaan, päästetään lehmät
laitumelle ja soudetaan kotia päiväksi.
Tällaiseen lypsäjäseurueeseen liityin lähtiessäni kylästä 10 virstan
päässä olevaan Kostamukseen. Lehmien lypsinpaikalle kyllä oli seuraa,
mutta sieltä oli kulkeminen vallan yksin yön selkään. Vähää ennen
puoliyötä saavuin puolitiehen, missä oli sauna heinäväkeä varten
kesällä. Olin väsynyt, mutta lapsellisesti pelkäsin siihen panna maata,
kun ajattelin, että joku olisi voinut arvata minun siihen jääneen ja
mahdollisesti olisi seurannut minua ja ryöstänyt. Kuljin siis edelleen,
poikkesin metsään ja koetin nukkua sammalille. Mahdotonta hyttysten
vuoksi. Niitä oli niin kosolta, että kaikki ympärillä oli aivan mustana
ja että joka henkäyksellä oli saada niitä suunsa täyteen. Alotin taas
vaellukseni ja kuljin noin kymmenen virstaa eteenpäin, jolloin
väsyksissä ja unisena koetin taas nukkua. Leikkasin oksia ison kasan,
paneuduin pitkäkseni, peitin itseni oksilla mikäli voin, sidoin huivin
päähäni ja luulin nyt olevani turvissa hyttysiltä. Kaikki turhaa.
Nytkin ne pääsivät kimppuuni, vaikka kuinkakin usein olisin koettanut
parannella linnaani. Täällä kaipasin ensi kerran Kajaaniin kesäksi
jättämääni tupakkipiippua. Tuli tosin olisi auttanut, mutta en tahtonut
sitä virittää, kun siitä minut olisi huomattu. Koko matka kävi
enimmästi kaskettujen maiden, lehtimetsien halki, siitä tuo suunnaton
hyttysten paljous. Monta vertaa kernaammin olisin ollut mitä kovimmassa
talvipakkasessa, sillä näin tukalaa ei ollut koko talvena Lapissa
paljaalla lumella maatessani. Aamulla saavuin Kostamukseen, joka on
samannimisen järven rannalla. Siinä oli kymmenen taloa, joista monet
hyvin rakennettuja ja kaksi varakasta. Toisessa, Jakon talossa,
sanottiin toisen miehistä olevan veneerisestä tartunnasta sairaana,
minkä vuoksi valitsin toisen, Mikittä nimisen, majapaikakseni. Sieltä
minua seuraavana päivänä pyydettiin tulemaan toiseen teelle ja
sittemmin useita kertoja. Samovaara. -- Runoja, satuja, sananlaskuja
j.n.e. neljänä päivänä. -- Vesireitti sieltä Kuittijärveen, Alajärveen
ja Kemiin. -- Mikitän vaara sen johdosta, että oli antanut erään
karkurin hakata huonettaan. Tämä oli uudestaan vangiksi jouduttuaan
antanut asian ilmi Kemissä. Nimet ikkunanpielissä. Laitettu uudet,
vanhat korjattu pois. 500 ruplaa lahjoiksi. Karkuri tuomittu Siperiaan
siitä että oli -- [Keskeytynyt.]
Kertomus uskon muuttamisesta. Keisari Aleksein isä oli nähnyt unta,
että usko sinä ja sinä hetkenä oli muutettava. Huomatessaan viimeisen
hetkensä lähestyvän, hän kutsui poikansa luokseen ja käski siksi
hetkeksi asettamaan kolme vartijaa ja määräämään, etteivät päästäisi
ketään sisälle, vaan että pää oli iskettävä poikki siltä, joka yritti
sisälle päästä. Vähää ennen tuota hetkeä piru tuli valepukuisena