Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 22

Kulki kaksi venäläistä jokia myöten, nukkuvat rekeen kumpanenki.
Hevonen viimmen joutu jäätöytäälle, joka irtautu ja virtaa myöten
koskessa meni alas. A kuinka nyt velle hepo seiso ta metsä juoksoo.
Metsäpirtissä maattiin pieni venäläispoika suuremman vellensä kera. Ei
Petri -- Mi tuli? -- Hammas kirpoi -- Luo(ti) menemään -- Taasen vähä
aikaa uinottua: Ei Petri vellen! -- Mi tuli? -- Toinen kirpoi --
Menemään luo -- Vähän ajan päästä taasen: Ei P[etri]. -- No mi siulla?
-- Kolmas kirpoi (lohkei) hammas. Hiisikö sillä sialla on maannut,
siirrälläte toiselle sialle. Hämeessä ennen tallinsa sentähen
muutalti. --
Tiesaarassa istutaan Vieritsänä sekä miehet että naiset ta tieustellaan
tulevaisia onnia. Kolme kertaa ennen pitää viikatteen raualla ympäri
paikan käyä.
Unen vuoen aikana valetaan (sulatetaan) tinaa ja siitä tieustell[aan].


28.
Matka Majavalahdesta Heinäjärveen.
(Päiväkirjasta.)

Matkan ensimäinen puoli kuljettiin tiheän metsän läpi, niin ettei
puoleen aikaan nähnyt muuta kuin puita ympärillään ja lumen taivuttamia
haaroja ja oksia päänsä yläpuolella. Aina kun vemmel sattui niihin ja
karisti joukoittain lunta kyyditsijänaisen päälle, hän iloitsi siitä,
että seuraavana vuotena oli tuleva hyvä vuosi, kun oli niin paljo
_huuetta_ metsässä. Vasemmalla näkyi Majavaara, joka kaukaa näytti
hyvinkin muhkealta, mutta jota lähemmäksi tultua ei enää voinut nähdä.
Niin käy monien suuruuksien, jotka läheltä katsoen menettävät arvoansa.
-- Matkan jälkiosalla oli 3 lampea (Ruokojärvi, Hirvasjärvi ja
Viksijärvi), ja niiden välillä metsää.
Kalmikkoa pelätään niin Ven[äjän] kun meiänki puolella ja muutamat
luulevat kuolleiten jälle käyvän. Kalmikkoin päällä heitetään mettä
kasvamaan. [Nämä kaksi lausetta alk. suomeksi.] -- Mutta uskovatko
joihinkin haltijoihin, en tiedä. Eikä niitä tarvittanekkaan, kun
messinkijumalat tekevät saman palveluksen, ja kun vielä on se etu
näistä, että voi sylkeä niitä kasvoihin ja ruoskia niitä, kuten välistä
kuuluu tapahtuvan. "Sie pakana vet miulla et ni mitä hyvää laai, mie
siua molin."
Riimusauat, Paalakat, useissa paikoin.
Kivekkäät [tämä ja seur. kappale alk. suomeksi] kerta olivat Venäjän
puolella Pääjärveä soutaneet. Heiän (soutajansa) oppaansa johdatti
heiät Kuntujoen niskalle, joka järven koillispäästä juoksoo
Koutajärveen ja mereen. Alemmaksi tultua tulee Kumakoski vastaan, suuri
palava, jota ni kons' ei veneillä laseta. Opas heiät sihen vei [:]
tästä nyt matka. Itse eelle laski, veneestä tietylle kalliolle hyppäsi,
vene meni ja kaikki Kivekkäät supi jälkeen.
Ärmäkkä [tämän rivin ja sanan kohdalle reunaan kirjoitettu päällekkäin
sanat: Votnuka ja Palahka] sillä kauhtanasta erotaksen, että
kauhtanassa on verkoa (verkaa, hepeiten kertavuus), ärmäkkä on veraton
(yhtä suora). (Heinäjärvi.)
Pääjärven tienoilla olevat pirtit tavallisesti 4 kyynärän korkuiset, 7,
8-9 kyynärää pitkät ja leveät. Ovesta tultaissa jommallakummalla puolen
oleva uuni 3-4 kyynärää kunnakkin. Sillä puolella, missä ei ole pesää,
on 3 kyynärän pituinen, 1 1/2 tai 2 kyynärän korkuinen ja noin 3/4
kyynärän levyinen kaappi, joka on asetettu pitkin kiukaan muuria ja
siihen kiinnitetty. Tämä kooltaan astiakaapin suuruinen huonekalu on
nimeltään _kolpitsa, kolppi tai runtukka_. Sen toinen kylki on tietysti
kiinni seinässä, toinen tupaan päin. Tämän kanssa kiuas, jonka kuve
tavallisesti 1/2 on kyynärää pitempi, muodostaa suoran kulman. Samaa
kolpitsan viereistä kiukaan kylkeä myöten kohoaa lähes kolmen kyynärän
pituinen patsas, jona on 1/2 kyynärän levyinen ja 1/2 korttelin
paksuinen lankku. Patsaan yläpäästä lähtee suorakulmaisesti toisiaan
vastaan ja yhdensuuntaisesti seinien kanssa kaksi kuuden kyynärän
pituista ortta, jotka ovat jotenkin samanlaista, tai hieman kapeampaa,
mutta paksumpaa lankkua kuin patsas. Tavallisesti nämä orret ovat niin
matalalla, että kohtalaisen pitkän miehen niiden vuoksi täytyy käydä
kumarassa. Usein on leveät lauteet kiinnitetty toisesta orresta
seinään. Näitä lauteita sanotaan _palatiksi_; siinä lämmitellään
päivällä ja maataan yöllä. Samaan tarkoitukseen käytetään runtukan
päällystää, jopa itse kiukoatakin; viimemainittuja, kuten myös orsia
käytetään useisiin muihinkin tarpeisiin, kuten esim. taikina-altaiden,
tavaroiden [?], jauhotuokkosten säilyttämispaikkana, kenkien,
saappaiden ja sukkien kuivaamiseen, ja mitä häneen milloinkin satutaan
laskemaan. Sukkien kuivaamista varten on kuitenkin kiukaan laidassa
runtukan yläpuolella useita erityisiä koloja, joita sanotaan
_petslukoiksi_. Tulisijan yläpuolelle on asetettu 1/2 tai 3/4 kyynärän
välille toisistaan kaksi yhdensuuntaista puuta, jotka ulottuvat
toisesta orresta seinään. Näitä sanotaan _halko-orsiksi_, kun näet
halot, jotka illalla kannetaan sisään, yöksi ladotaan niille kuivamaan.
Pesänpuolinen osa uunia ei ulotu lattiaan asti, vaan on lieden ja
hinkalon (hiilihinkalon) välissä aukko, mihin rikkoja päivällä
lakaistaan. Tätä aukkoa sanotaan hinkalon alustaksi. -- Pervähkä [h:n
yläpuolelle on tähän sanaan kirjoitettu: 'ja'; h erityisesti
alleviivattu.] = päärihma.
Ensikki, Toivikki (Toistikki), Serkko, Niekko, Pääkkö (Päätkö, Päättö),
Suopo, Pyhikki, Rostukki, Äiikki, Matrokki (mahon nimellä
kasvatettava), Outikki, Iivakki, Joutsikki, Mustikki, Hoikka, Pitkä
edl.
Uuninkulman vastassa olevaan pirtin nurkkaan kulkee toisesta pääorresta
kaksi yhdensuuntaista puuta (päret orret), joilla pyssyjäkin
tavallisesti säilytetään. Ympäri koko pirttiä kulkevat lavitsat, 1/2
kyynärän levyiset ja 4 tuuman paksuiset. -- Paria kyynärää ylempänä
lavitsoja ovat seiniä pitkin _laavasnikat_, joille pannaan kaikenlaisia
tavaroita, samoin kuin orsillekin, ja näiden kaltaiset ne myös ovat;
ovipielessä on lautoja, joilla pidetään vateja y.m. _Laki_ on milloin
laudoista, milloin pyöreistä puista ja lepää neljän hirren varassa,
jotka ovat nimeltään _maatitsat_; näistä kulkee kaksi oviseinää ja
tämän vastaista seinää pitkin, kaksi muuta niiden välillä poikittain
tuvan yli. Silta (lätti, lattia, late) on aina tehty höylätyistä
laudoista ja sitä voipi pestä. Ikkunoita on 6, 3 päätyseinässä, ja
näistä keskimäinen on 1/2 kyynärän korkuinen, toiset pienemmät, 2
toisessa uunista vapaassa seinässä, 1 [kolmannessa seinässä]. --
Tavallisesti niissä on pienet, 4 tai 2 tuuman levyiset ruudut, lasia tai
kissankultaa (slotu). Monia niistä saattaa avata. Pöytä on parin
kyynärän pituinen, kyynärän levyinen ja on vapaana jalustalla, jossa
samalla säilytetään kuppeja, vateja, lusikoita y.m. Se on aina asetettu
toinen pää päätyseinän keski-ikkunaa kohti suoraviivaisesti sen ja oven
välille. Samalla se on rajamerkkinä miesten ja naisten pirttialueen
välillä (urosten puoli, naisten puoli). (Lissavakka). Tuoleja ei
tavallisesti ole ollenkaan, vaan sen sijaan 2 l/2 kyynärän pituisia
penkkejä (kammit), joilla molemmilla, tai ainakin toisella, on vaan
kaksi jalkaa toisessa päässä; toinen pää pannaan lavitsan varaan. --
Päiviksi nämä penkit usein nostetaan orsille, mutta asetetaan yöksi
lavitsan viereen vuoteeksi. Patsaan vieressä tai myöskin oven ja
kiukaan välisessä nurkassa on joka talossa käsiastia, tavallisesti
kuparinen, välistä tuohinenkin. Saman käsiastian alla on toinen
suurempi astia, nimeltään _strigona tai jalokas_, mihin vesi käsiä
pestäessä saa valua. Pyyhinliinoina käytetään usein verkonpalasia,
mutta tavallisesti on parempiakin liinoja. Käsiastian yläpuolella on
kaksikitainen pärepihti, ja usein on irtonainenkin pihti -- mutta
tällaisista pikkuesineistä ja lisäksi vaarnoista ja seinissä olevista
veitsenpitimistä en käy tässä lähemmin selkoa tekemään ja mainitsen
ainoastaan mitä muuta näin kuvailluissa pirteissä on. Nuottia,
verkkoja, kuosali, 2-3 kirstua, pyttyjä, vesikorvoja, sankoja,
taikinatiinu, pärepuita, vaatteita, vöitä, valjaita, lakkeja, reuhkoja,
patoja, tinaamattomia kattiloita, kintaita, puntari, kirveitä, pyssyjä,
saappaita, sukkia, kenkiä, pluokkana, 2-3 tsotkat, pari jumalankuvaa
y.m. sellaista, usein kangaspuutkin. -- (Otjska, silmälasit). --
Huolimatta tästä kaikesta sellaisessa pirtissä usein asuu
kolmattakymmentä henkeä yhdessä.
(_Taltta_ -- puras; _puras_, jolla jäätä jyskätään, = tuura. _Sapra_
= suova.)
Runtukan vieressä on ovi (karsinan ovi), jolta portaat johtavat
karsinaan eli pirtin lattian alla olevaan huoneeseen; tässä ei ole
lattiaa, seinät ovat 2 kyynärän korkuiset tai korkeammatkin. -- Siinä
säilytetään käsikiveä, huhmarta sekä kaikenlaisia talouskapineita.
Pirtistä tullaan eteiseen (_sintsiin_), joka usein on pimeä, mutta
myös ikkunoilla varustettu; siitä johtavat portaat tanhualle,
navettapihalle, jota käytetään tallina, ja jolla on kattona osaksi
sintsin, osaksi aittojen ja _sarajan_ (ylisen) lattiat, ja johon on
mentävä sintsistä. Mutta sintsistä johtaa ovi porstuaan, josta portaat,
_vajo_ nimeltään, vievät pihalle. Tällä vajolla on tuohikatos.
Tanhualta navettaan -- mutta sinne en tahdo pysähtyä, minkä vuoksi
vielä kannattanee mennä yläilmoihin. Pirtin sisä- ja ulkokaton välillä
on kolmionmuotoinen (_pälkkiä_ hirsiä -- piiluta) _viilo_ (= ullakko)
ja sen yläpuolella ulkokatto, joka on kalteva _kurkiaisesta räystäille_
päin. Vesikatto ulkonee noin kyynärän verran seinästä. -- Pirttien ja
muiden huoneiden hirret jätetään veistämättä (pälkkimättömät)
Paitsi pirttirakennusta ja sen yhteyteen rakennettuja aittoja, sarajaa,
tanhuaa, läävää y.m. ei talonpojalla ole muita rakennuksia kuin riihi
ja sauna, korkeintain lisäksi joku erityinen aitta. Saunassa ovat
lauteet paljon alempana kuin mitä Suomessa on tavallista, nimittäin
1 1/2 tai 2 kyynärän korkeudella lattiasta. Riihissä ei ole luuvaa,
mutta niissä on joskus eteinen tai porstua.


27.
[Päiväkirjasta.]
Jäletjärvi, 28 p:nä tammikuuta 1837.
Kuusamon kirkolta 12 virstaa Kantoniemeen, 18 Heikkilään, 10 Härmilään,
15 Koutaniemeen (Koukalaan), 25 Pääjärven rannalla olevaan Oulungan
suuhun, 40 Majavalahteen, 20 Heinäjärveen, 8 Jäletjärveen. Koutalan ja
Oulungan suun välillä oleva ylänne, Nuoruinen, on huomattavimpia,
sitäpaitsi on lähellä Oulungan suuta Kivakka sekä useita muita. Yleensä
on paljo korkeita paikkoja Pääjärven ympärillä. Muuan saarista,
Lupsinki, on niinikään ylänköä ja sen vuoksi melkein kokonaan kaskettu.
Järven eteläpäässä asuvat kyläläiset kutsuvat pohjoispään asukkaita
lappalaisiksi, vaikka nämä ovat yhtä hyviä suomalaisia kuin he itse,
asuvatkin samoin j.n.e. -- Ainoastaan kaksi kylää, Kuva ja Tumtsa,
jotka ovat hieman pohjaiseen Pääjärvestä, ollen samalla äärimäiset
suomalaiset kylät Venäjän puolella, kenties muodostaa vähäisen
poikkeuksen, koska niillä vallan vähissä määrin, tuskin ollenkaan, on
maanviljelystä, ne kun elävät poronhoidolla. Näistä kylistä alkaa
kotalappi, joka seikka ei kuitenkaan ole siten käsitettävä, että
lappalaiset kodissaan asuisivat lähistössä.
Jo edeltä minua oli pelotettu jäletjärveläisten suhteen, heitä kun
sanottiin hyvin raaistuneiksi, ja kun eivät kuten muiden kylien
asukkaat, matkustele Suomessa. Muun muassa sanottiin heidän olevan
varkaita kaikki tyynni, niin ettei, vaikkapa usein kyselinkin asiaa,
voitu mainita ainoatakaan taloa, joka tässä suhteessa olisi tehnyt
poikkeusta. Kaiken tämän johdosta minua neuvottiin sekä Majavalahdessa
että Heinäjärvellä ottamaan kyyti sieltä suoraan Kierettiin, joka on
suuri kylä tai kauppala Vienanmeren rannalla. Mutta kun siihenastinen
runosaaliini oli niukanpuoleinen, en tahtonut kulkea yhdenkään kylän
ohi, ja sitäpaitsi ajattelin, ehkäpä tässä rosvoinpesässä, tässä
metsäkylässä on jotakin, kukaties sellaista, mitä ei muissa kylissä
edes ole saatavissa. Toimitin siis niin että Majavalahdesta tultaisiin
paria päivää myöhemmin ottamaan minut Jäletjärvestä sekä kyyditsemään
edelleen Kierettiin päin; nuo kaksi päivää aioin viipyä kylässä. Tuskin
olin perille tultuani ehtinyt saada vyöni irroitetuksi, kun 5 tai 6
miestä tunkeutui Kontrattakin talon pieneen pirttiin kysyen, eikö
minulla ollut viinaa. Kun sitä ei saatu eikä ollutkaan, alkoi
tavallinen kyseleminen siitä, mitä minä kuljin kaupitsemassa. Pian oli
siihen kysymykseen täällä, kuten muuallakin, vastattu, mutta sitä
vaikeampi on selvitellä näille raakalaisille, missä toimissa liikkuu.
Jos heille sanoo kymmenesti asian niinkuin se on, niin he osaksi eivät
ymmärrä, osaksi eivät usko sanaakaan, vaan tulevat kahta uteliaammiksi
saamaan tietää. Joskus olen suoriutunut asiasta keksimällä jotakin
toista, esim. että minulla on sukulaisia siellä, minne matkustan, tai
kuljen oppiakseni venättä tai kuulustellakseni merimiehen paikkaa
j.n.e. Mutta osaksi on vastenmielistä puhua muuta kuin totta, osaksi ei
sitäkään uskota. Täällä Jäletjärvessä he olivat itsestään päässeet
asiani perille. Minut muka oli lähetetty edeltä tutkimaan maan
varallisuutta, jonka jälkeen Ruotsi oli tuleva sotimaan näille
seuduille. Niin vähän he vielä tietävät, että luulevat Suomen olevan
Ruotsin vallan alaisena, eivätkä uskoneet saman keisarin hallitsevan
sekä Suomea että Venäjää. -- Talon emäntä ilmoitti minulle tämän ennen
miesten tuloa ja toinen nainen sanoi: mitä tekisit, jos tulisivat
tappamaan sinut? Vastasin, että siihen varmaankin tarvittaisiin kaikki
kylän miehet, ja jos se sitten onnistuisi heille, olisi kyllä niitä,
jotka tiedustelisivat jälkiäni. Kuitenkin ajattelin olevan parasta olla
liikkumatta kylässä, ja odottaa talossa kunnes ne tulivat, joiden piti
kyyditä minut Kierettiin. Olinkin koko seuraavan päivän kotona,
varsinkin kun talossa, missä asuin, oli lapsia ja vanhempia henkilöitä,
jotka kertoivat satuja ja lauloivat muutamia runontoisintoja
Iltahämärässä tuli taas useita miehiä pirttiin ja alkoi kysellä
matkaani Kierettiin. Sanoin heidän jo kuulleen kaiken moneen kertaan,
ja ettei minun siis tarvinnut toistaa sitä. Silloin muuan heistä sanoi:
entä jos matkustatte valmistaaksenne sotaa maalle. Näin heti, ettei
hänestä helpolla voinut saada hänen vakaumustaan, jonka vuoksi olin
suuttuvinani, ehkäpä todella suutuinkin, ja käskin hänen heti pitämään
suunsa kiinni tuon sotansa suhteen, ellei tahtonut tulla ulosheitetyksi
pirtistä. Uhkaus oli vähällä toteutua, sillä hän ei näyttänyt huolivan
ensimäisestä uhkauksesta; vasta vähitellen hän kuitenkin alkoi vaieta.
Sen jälkeen joku toisista miehistä kysyi, enkö tahtonut ottaa kyytiä
Kierettiin tai Uuteenkylään, joka on 40 virstan päässä Jäletjärvestä
eli puolitiessä. Sanoin jo tilanneeni kyydin Majavalahdesta. Mutta
silloin hän poikkesi venäläisen lainopin alalle ja sanoi, että kyytiä
ei saanut tilata toisesta kylästä, vaan että se täytyi ottaa siitä
kylästä, missä oli. Hänkin oli uhkauksilla saatava vaikenemaan. Sanoin,
etten yhdenkään sen kylän miehen kanssa tahtonut matkustaa askeltakaan,
vaikka haluaisivat ilmaiseksikin kyyditä minua, jota vastoin muille
antaisin vaikkapa kaksinkertaiset kyytirahat. Enpä olisikaan toisin
menetellyt. Sen jälkeen he rupesivat puhumaan venättä keskenään,
kuitenkin hiljaa, sillä pelkäsivät, että mahdollisesti saatoin
ymmärtää. Sitten lisäksi pari miestä meni kotvaksi ulos,
neuvottelemaan, kuten arvelin. Muuan naisista sanoi minulle sillä
aikaa, ettei minun pitänyt pelätä, sillä heidän pirtissään he eivät
rohkenisi mitään tehdä. Käskin hänen tyyntyä ja lisäsin, että vaikka
koko pirtti olisi täynnä miehiä, en sittenkään pelkäisi. Mitään sen
enempää ei siitä tullut. Miehet tulivat jälleen sisälle, ja minua
pyydettiin, tai kysyttiin, halusinko mennä kylpemään. Saunaan en
kuitenkaan sillä kerralla mennyt, sillä pidin turvallisimpana pirttiin
jäämistä. Onhan kuultu useita kertomuksia tämänkaltaisista ihmisistä,
että he ovat saunoissa joko kuristaneet kuoliaaksi tai tukehuttaneet
useat matkustajat, joilla arveltiin olevan rahoja mukanaan. Vähää ennen
kuulin kerrottavan Heinäjärvessä, miten erään karanneen sotilaan ja
erään talonpojan epäiltiin 15 ruplan tähden yhdessä kuristaneen tai
tukehuttaneen kuoliaaksi erään Kuusamosta kotoisin olleen vanhan ukon.
Vainaja oli haudattu Heinäjärvelle. Kysyin, eikö näin epäiltävän
tapauksen johdosta oltu pantu toimeen lääkärintarkastusta, ja tähän
vastattiin: kukapa rohkenee saattaa heitä ilmi, sillä jos ei saataisi
mitään todistuksia epäiltyä murhamiestä vastaan, täytyisi koko kylän
maksaa sakkoa ja sen lisäksi kyyditä ja elättää lääkäri hänen
tarkastusmatkallaan. Lainsäätäjä, joka on määrännyt yhteisen
rangaistuksen koko kyläkunnalle niissä tapauksissa, jolloin murhamiestä
ei saada ilmi, on epäilemättä tarkoittanut parasta, mutta myöskin
kysymyksessä oleva tapaus osottaa, minne se on johtanut. Välistä näet
sattuu, että sillä on vallan päinvastainen vaikutus. Myöskin kysymys
maksuttoman kyyditsemisvelvollisuuden poistamisesta, mikä rahvaalla on,
kun tehtävä matka koskee rahvaan asioita, vaatinee lähempää punnintaa.
Sillä paitsi sitä vahinkoa, jonka se tämänlaatuisissa tapauksissa voi
matkaansaada olen kuullut pääsyyksi karkulaisienkin sietämiseen
mainittavan, että kukaan ei tahdo maksutta kyyditä heitä Kemiin tai
Kuolaan, vaan antaa heidän kernaammin oleskella paikkakunnalla. Harvoja
esimerkkejä lieneekin siitä, että yhtäkään karkulaista olisi vangittu
ilman erityistä haetuttamista. Kuinka lukuisasti näitä on Tuoppajärven
tienoilla rosvoinpesän turvissa, siitä toiste, mutta muuallakin kuin
Tuoppajärveliä on harvoja kyliä joissa ei olisi useita karanneita
sotilaita.
Majavalahdessa oli muuan talonpoika viime syksynä ottanut itselleen
vaimon Heinäjärvestä. Vaimo, joka vasten kaikkien neuvoja oli ottanut
tämän miehen, oli pian huomannut erehdyksensä ja eli nyt puolta vuotta
myöhemmin tosin yhdessä hänen kanssaan, mutta ei parhaissa väleissä.
Puhuttiin, että hän aikoi hylätä miehensä ja matkustaa takaisin kotia.
Kysyttyäni, voisiko se käydä päinsä, vastattiin: "miksikä ei, sillä
eihän mies ole tehnyt häntä sen huonommaksi, varsinkaan kun hän ei edes
ole viime aikoina käyttänyt samaa vuodetta miehensä kanssa". Lisäksi
vielä sanottiin, että vaimo vielä kyllä voi saada paremman miehen, kun
hänellä oli edullinen ulkonäkö, ja kun hän ei vielä ollut tullut
siunattuun tilaan.
Erään Heinäjärven talon vanha emäntä oli kotoisin Kargopolista eikä
vielä osannut puhua karjalan kieltä, vaikka hän oli ollut 7-8 vuotta
täällä ja seurustellut suomalaisten kanssa. Tosin hän ymmärsi kaikki
tai ainakin sanoi ymmärtävänsä. Hän oli karannut miehensä luota, niin
sanottiin, oli päässyt ensin Skiitan nunnien moskajoukkoon, mutta
luultavasti taas ruvennut kaipaamaan avioliittoa ja siten tarttunut
tänne.
Samassa Heinäjärven kylässä, joka muuten oli hyvin köyhä, eli muuan
leski ja hänen kaksi lastansa kurjimmassa tilassa, missä ihmisen voi
kuvitella elävän. Hän kysyi minulta osasinko ennustaa kädestä;
kysyttyäni mitä asiata hän tahtoi saada selville, hän vastasi
haluavansa edeltäkäsin tietää, oliko hän ennen kevättä kuoleva nälkään.
Hän asui omassa pirtissään, jossa ei ollut ainoatakaan huonekalua,
sillä kaikki hän oli kantanut kylään saadakseen ruokaa. Nyt hän joka
aamu ja ilta kävi 7-8 taloa, kiertäen talosta taloon, ja kerjäsi
Jumalan sanaan. Olin monasti saapuvilla, kun hänelle annettiin jotakin,
milloin poikkileikatuita, jyvättömiä tai hallan panemia tähkäpäitä,
milloin tähkäjauhoja, milloin pettu- tai olkijauhoja. Poltto- ja
pärepuutkin hänen täytyi kerjätä. Lapsilla ei ollut paitaa eikä muita
vaatteita, minkä vuoksi he aina loikoivat uunilla, kun minä olin
siellä. Kysyin, miksi hän ei mennyt lastensa kanssa kerjäämään
parempiin kyliin, ja hän vastasi, ettei voinut viedä alastomia lapsia
ulos talvipakkaseen. Hän kertoi muuten olevansa syntyisin Kuusamosta,
mutta oli jo nelivuotisena tullut tänne ja kastettu toiseen uskoon.
Hänen isänsä oli ollut se mies, joka sanottiin pari vuotta sitten 15
ruplan tautta kuristetun kuoliaaksi tai tukehdutetun saunaan.


28.
[Päiväkirjasta.]

Jäletjärvi, 29 p:nä tammikuuta 1837.
Tansseja sanotaan _kisoiksi, kisasiksi_; niitä on monenlaisia ja ne
ovat yleisesti käytännössä. Paitsi sitä, että _yökesrät_ tavallisesti
päättyvät kisoihin, nuoriso kokoontuu melkein joka sunnuntaina
paastojen välillä tanssimaan. Ensimäinen ja suurin huoli on siinä,
mistä saadaan tätä varten huone (kisapirtti), sillä kisoja pidetään
syntisinä, minkä vuoksi vanhat ihmiset, joiden vallassa huoneen
myöntäminen tavallisesti on, eivät aina tahdo niihin suostua. Jos
sitten pirtti on saatu, muodostetaan piiri sitä lukuunottamatta, onko
tanssivissa kumpaakin sukupuolta yhtä monta. Joku joukosta ottaa
kintaan ja viskaa sillä jotakuta, poika tyttöä ja päinvastoin. Sen,
jota kintaalla on heitetty, tulee nyt ruveta ympäri piiriä ajamaan
takaa viskaajaa. Juostuaan milloin myötä-, milloin vastapäivää, ilman
järjestystä, tehdään usein kokokäännös, j.n.e.; pääasia on, että
takaa-ajaja ei pääse kintaalla lyömään; mutta jos tämä ennemmin tai
myöhemmin tapahtuu, niin se, joka saavutettiin, liittyy piiriin, ja
äskeinen takaa-ajaja viskaa kintaalla jotakuta piirijonossa kulkevaa,
jolloin tätä vuorostaan kehään jäänyt rupee takaa-ajamaan. Tätä tanssia
sanotaan _kintahisiksi, kintahisilla olemiseksi_, ja se alkaa usein
muiden kisojen sarjan.
Toinen leikki on _naitantakisa_, jota myös välistä sanotaan
_ventsakisaksi tai naittajaisiksi, naittajaisilla olemiseksi myös
paikkasilla olemiseksi tai paikkakisaksi_. Nämä jälkimäiset leikin
nimitykset johtuvat siitä, että siinä aina täytyy olla kaulahuivi
(paikka). Kokoonnutaan parittain ja muodostetaan piiri. Naiset pyytävät
kavaljeerejään tanssiin tavallisesti siten, että yksi heistä johtaa
toiset yksitellen kunkin valitun luo. Johtaja-nainen ja johdettava
tarttuvat toistensa käteen ja kumartavat molemmat syvään sen edessä,
jota tanssimaan pyydetään. Kumarrus toistetaan moneen kertaan, ja
kumarruksien välillä kumarteleva pari aina astuu 2-3 askelta
taaksepäin, taas tämän välimatkan päästä palatakseen kavaljeerin eteen
kumartamaan. -- Kun täten yksi on tanssiin pyydetty, johtaja-nainen
samoin jonkun toisen kanssa astuu toisen kavaljeerin eteen, ja näin
jatketaan, kunnes tarpeellinen lukumäärä pareja on saatu. Toinen
tanssiin-pyytämistapa on se, että kaikki naiset tarttuvat toistensa
käsiin ja astuvat näin miesten eteen, jotka tavallisesti istuvat
rivissä toistensa vieressä penkillä, ja pyytävät kukin sitä, jonka
eteen kohtalo hänet täten vie. Sittenkuin tanssiin-pyytäminen on
tapahtunut joko jollakin äsken mainitulla tavalla, tai myöskin ilman
erityisiä menoja, mikä sekin on tavallista, muodostetaan piiri, johon
kukin pari liittyy siten, että mies ojentaa naiselle oikean kätensä.
Sitten yksi pari astuu kehään, mies pitää kiinni huivin toisesta päästä
ja nainen toisesta. Täten edellinen seisoo liikkumattomana samassa
paikassa ja nainen kulkee kerran hänen ympärinsä ja kumartaa sitten
syvään hänen edessään. Sitten hän kerran tekee kierroksen piirissä ja
kumartaa jonkun ympäröivässä piirissä olevan edessä, kiertää taas
kerran kehän sisällä, kumartaa seuraavalle, ja niin edespäin pitkin
koko piiriä, sekä naisten että miesten edessä. Viimeiseksi hän taas
kumartaa omalle kavaljeerilleen, ja sitten kumpikin yhtyy piirikulkuun,
jonka jälkeen myötäpäivään päin lähin pari lähtee kiertämään samalla
tavalla, sitten kaikki muut parit järjestänsä loppuun asti. Nyt taas
ensimäinen pari lähtee, mies viskaa huivin johonkuhun kehäpiirissä
olevaan, ja nainen ottaa sen pois, antaen sen takaisin miehelle. Tämä
viskaa sen sitten taas johonkuhun toiseen, ja nainen tuo sen takaisin
hänelle, lopuksi syvästi kumartaen hänen edessään, jonka jälkeen hän
panee sen naisen olalle. Mutta nyt on naisen vuoro olla huivista
välittämättä, hän näet viskaa sen milloin yhteen, milloin taas toiseen,
mistä miehen vuorostaan tulee ottaa se pois ja aina panna naisen
olalle. Lopuksi mies pyytää häntä tai jos tahtoo olla oikein kohtelias,
kumartaa hieman ja pyytää, laskien huivin hänen olalleen, häntä
antamaan sen jollekin toiselle parille. Sitten nainen antaa sen pois ja
yhtyy kavaljeerinsa kanssa taas piiriin. Kaikkien parien tulee
vuoroonsa tehdä samoin. Kun se on tapahtunut, on vielä jäljellä
pyörähdystanssi, joka toimitetaan siten, että yksi pari erällänsä menee
sisälle piiriin, mies tarttuu oikealla kädellään naisen oikeaan
käsivarteen, pyörähyttää häntä kerran, päästää hänet sitten irti ja
tarttuu sitten vasemmalla kädellään jonkun piirissä olevan vasempaan
käsivarteen, pyörähytellen häntäkin, sitten taas omaa naistaan, joka
koko ajan seisoo piirin sisällä, sitten seuraavan piirissä olevan
j.n.e. Kun tämäkin on loppuun suoritettu, on tämä tanssi päättynyt.
_Tsinkka_ on nimeltään tanssi, johon kukin nainen pyytää miehen
mainitulla tavalla, ja parit asettuvat kuin tavalliseen neljäiseen eli
katrilliin. Vastaisten puolten parit astuvat nyt toisiaan vastaan, niin
että miehet hylkäävät naisensa ja juoksevat toistensa ohi, pyörähtävät
sitten toiselle puolelle jääneen naisen ympäri, jolloin naisetkin
rupeavat vallan samalla tavalla juoksemaan, kukin muodostaen lattialle
suuren 8:nmerkin muotoisen kuvion. Kun kahden puolen parit näin kahteen
kertaan ovat juosseet, he taas pysähtyvät paikoilleen ja päästävät
sivulla olevat vastakkaisparit lattialle toistensa ohi samoin
pujoittelemaan. Näidenkin tanssittua kuten juuri on selitetty, alkavat
miehet juosta piirissä myötäpäivään, ja naiset vastapäivään, ja miehet
tarttuvat ensin oikealla käsivarrella omaan naiseensa, sitä seuraavaan
vasemmalla käsivarrella, ja näin eteenpäin vuoroitellem. Kun kukin taas
on saanut oman naisensa, alkaa vastahyppely uudestaan, j.n.e.
_Kävelykisaksi_ sanotaan hidasta tanssia, jossa parit ensin seisovat
perätysten oven seuduissa. Etumainen pari astuu ensin esiin ja sitten
järjestänsä muut parit huoneen toiseen päähän, kääntyvät siitä
kummallekin puolelle ja kulkevat takaisin etenevien parien sivuitse.
Näin syntyy 4 liikkeellä olevaa jonoa, kaksi keskeä kulkevaa, jotka
astuvat eteenpäin, ja kaksi sivulla kulkevaa, jotka astuvat
takaisinpäin [s.o. oveen päin], mutta liikkuen niin yhtämittaisesti,
ettei näe mitään keskeytystä, sillä samassa kun pari on saapunut
lähtöpaikkaan, toinen tarttuu toisen käteen ja kulkee eteenpäin.
_Juoksentakisa_ on hieman edellisen kaltainen, mutta eroaa siitä siinä,
että juosten kuljetaan eteenpäin, ja ensin miehet juoksevat toisessa,
naiset toisessa jonossa, sitten he kääntyvät jäljessä juoksevain
ulkopuolitse ja sitten taas perässä tulevien ulkopuolitse, minkä
jälkeen lopuksi taas joudutaan juoksemaan keskimäisissä riveissä,
vaikka vastakkaiseen suuntaan kuin alussa.
_Käsivetelys_ on yksinkertaisempi ja tapahtuu siten, että nainen ja
mies pitävät -- -- --
_Rämsy_ y.m. ovat toisia tansseja.
Tavallisesti leikitään _korolia_ viimeiseksi; siinä leikkijät istuvat
piirissä; yksi panee kätensä alimmaksi, muut sitten järjestänsä hänen
kätensä päälle, alimmat kädet siirtyvät vuoroonsa muiden päälle, ja
tätä jatketaan 14 kertaa. Se, jonka käsi 14:nnellä kerralla jää
ylimäiseksi, on koroli (kuningas), ja hän määrää, mitä muiden on
tekeminen. Tälläisiä hänen säätämiään tehtäviä on, että tulee; syleillä
jotakuta henkilöä, kumartaa jonkun edessä j.n.e.
Tanssin ohella muuten lauletaan; vilkkaampien tanssien ohella, joissa
juostaan, ovat laulujen sanat venäjänmongerrusta, hitaammissa sekä
venättä että suomea (karjalaa); Joskus, kun kaikki ovat hoilottaneet
tai laulaneet äänensä käheäksi, ennenkuin jalat vielä ovat tarpeeksi
väsyneet, tanssitaan vallan ilman laulua tai soittoa.


25.
[Päiväkirjasta.]

Kieretti, 1 p:nä helmikuuta 1837.
_Pallokisa_: suurta nahkapalloa potkitaan; se, joka saa potkituksi
rajan yli, voittaa.
_Kaposilla_. [Tästä muistiinpanon loppuun kirjoitettu suomeksi, paitsi
mitä seur. alimuistutuksessa erotetaan.] Seiväs maassa, kapoja sidottu
juurelle. Yksi vartiona. Potkia pitää varkaita. Jos ken pääsee ilman
potkutta lähelle, hän on kapojen herra; ja uusia varkaita.
_Kiippisillä_ -- -- --
Räähkä ajetusta parrasta, leikkaamattomista hivuksista, aivan tyyni
päälaki keritty Pääjärvellä, Kieretissä; tupakasta; jos toisesta
kerrasta jäänyttä keitosta syö; jos veren eläviltä ruoaksi tekee tahi
toisen tehdä antaa; jos maksan ja sisälmykset ottaa j.n.e. Karjaa
teurastettaessa ei verta oteta talteen, se kun pidetään saastaisena.