Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 02

Total number of words is 3521
Total number of unique words is 2055
23.2 of words are in the 2000 most common words
32.5 of words are in the 5000 most common words
37.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
tämän viivytyksen syytä kysymään. "Kievarinisäntä työskentelee
yläporstuassa, voitte itse mennä", sanoi poika kiukkuisen näköisenä.
Menin isännän luo ja kysyin, eikö ollut yhtään hevosta kotona, vai
miksi minun annettiin odottaa niin kauan. "On kyllä hevosiakin,
vaikkei kisälleille anneta", vastasi isäntä äänenpainolla, joka
olisi voinut suututtaa ketä tahansa. Rauhoituin kuitenkin, sanoin,
etten ollut kisälli, luettelin kaikki pitkät arvonimeni, kuten civis
academicus, philosophiæ candidatus, medicinæ studiosus, stipendiarius
publicus (Nylandus), ja kun tämä kaikki ei näyttänyt tekevän
häneen muuta vaikutusta kuin että hänen suunsa minun lausuessani
jokaista uutta arvonimeä aukeni hieman enemmän, ikäänkuin hän
siihen olisi tahtonut yhdellä kertaa koota kaikki nämä ihanuudet,
niin minä lopuksi virkoin olevani maisteri. Tähän en saanut muuta
vastausta kuin "sanokaa Kransille (suuri musta permannolla loikova
koira) senlaisia, ehkä hän uskoisi ja kyydittäisi teitä..." Tämä
ivallinen vastaus saattoi sydämeni sellaiseen epäjärjestykseen, että
pelkäsin sen panevan mäsäksi kaikki vasemman puoliset kylkiluuni.
Melkein vaistomaisesti oikea nyrkkini puristautui kokoon ja
oli jo valmis ryhtymään lisätodisteluihin, kun samassa renki,
jykeäluinen, harteva mies, sattui tulemaan sisään ja esti minua
käyttämästä näitä tilapäisiä todistuskeinoja. Minun kävi vallan
niinkuin yliopistollisessa väitöksessä, kun "præses" suvaitsee
puuttua asiaan, jolloin vastaväittäjä usein menettää rohkeutensa
ja virkkaa: "concedo" (myönnän). Enempää ryhtymättä selityksiin,
jotka, kuten kaikesta saatoin päättää, olisivat olleet hyödyttömiä,
menin harmissani ja vaieten asuintupaan, heitin laukun selkääni ja
lähdin matkaan. Mennessäni sanoi sama poika, joka aikaisemmin oli
minua suututtanut: "käydenkö magisteri lähtee?" Ja kun minä loin
häneen pari äkäistä katsetta, huomasin selvästi, että kaikki vetivät
suunsa nauruun. Pidin itseäni onnellisena kun pääsin tästä ikävästä
paikasta ja häpesin enimmin sievien tyttärien edessä, joiden silmissä
kernaasti olisin tahtonut olla pelkkää kisälliä vähän parempi mies.
Päivä oli jo niin matalalla kuin ennen muinoin Turussa siihen
aikaan, jolloin tyhjät punssitynnyrit vappukentällä kehottivat
meitä ajattelemaan kotimatkaa, mutta minulla oli vielä puolentoista
peninkulman matka Hämeenlinnaan. Vaikka olinkin väsynyt, kuljin
kuitenkin pysähtymättä noin peninkulman matkan ja olisin varmaankin
poikennut johonkin talonpoikaistaloon yöksi, ellen kievarinisännän
vuoksi olisi ollut suuttunut jokikiseen talonpoikaan. Sitäpaitsi
oli tulet jo sammutettu niissä paikoin, joiden ohitse tieni kulki,
ja pelkäsin että minua olisi voitu luulla rosvoksi, jos noin yöllä
olisin kolkuttanut heidän ovelleen. Sinun tulee muistaa, että tämän
seudun kyliä senlaiset vieraat joskus käyvät tervehtimässä. Pitikö
minun siis mennä kaupunkiin? Mutta kuka siellä keskellä yötä antaisi
minulle majaa? Olinpa todella pulassa, kun onnellinen ajatus minut
siitä pelasti. Voinhan mennä tien vieressä olevaan havumetsään
ja siellä tehdä itselleni vuoteen kuusenhavuista, -- tuuma,
minkä heti toteutinkin. Mutta saattoihan vilustua! Vieläpä mitä!
Lepäsiväthän muinoin Turussa useat sankarit iloisten vappukemujen
jälkeen paljaalla maalla ja nousivat ylös seuraavana aamuna sangen
virkistyneinä. Muistelen erästä, joka koko yön oli nukkunut pää
lumikinoksen laidalla ja joka seuraavana aamuna oli pahoillaan
ainoastaan siitä, että hänen täytyi kulkea neljännespeninkulman matka
kaupunkiin virkistämään ruumistaan rohtoryypyllä. Tämä kiireessä
suorittamani vertaaminen, väsymys, uneliaisuus, yö saattoivat minut
ilman suurta ajanhukkaa metsään, ja pian makasin kyynärän korkuisella
kuusenhavuista tehdyllä vuoteelle, jolle kokosin niitä melkein yhtä
suuren joukon peitteeksi. En vielä tiedä, näinkö unta vai mistä tuo
lie johtunut, että yltympäri metsässä kuulin kauheata melua, eri
ihmisääniä milloin miltäkin taholta ja koirien haukuntaa. Jos olisi
ollut toinen vuorokauden aika, en olisi hetkeäkään epäillyt, että
oltiin suden- tai karhunajossa. Koirat minua enimmin kauhistuttivat,
sillä jos ne olisivat vainunneet minua ja nostaneet melua epävarman
tyyssijani ympärillä, niin olisi minut varmaankin vangittu rosvona.
Tätä hälinää kesti runsaasti tunnin ajan, jonka jälkeen kaikki kävi
hiljaiseksi, ja minä joko todella vaivuin uneen tai lakkasin unta
näkemästä. Herätessäni kello 1:n ajoissa olin edellisen päivän
jalkamatkan jälkeen niin virkistynyt, etten mitenkään saattanut
uudelleen nukahtaa. Jalat, kädet ja koko ruumis olivat niin
täydelleen levottomat, että oli mahdotonta hetkeäkään pitää niitä
liikkumattomina. Pidin tätä merkitsevänä viittauksena alottamaan
päivän vaellusta, nousin siis ylös ja aloin astua. Mutta minne? Yö
oli niin pimeä, etten nähnyt monta kyynärää eteeni; muuten kai olisin
löytänyt tien, joka ei ollut varsin kaukana makuupaikastani. Kun ei
ollenkaan tiedä minne mennä, ei ole muuta kuin kaksi menettelytapaa:
joko paikalleen jääminen tai nenän osoittamaan suuntaan kulkeminen.
Minä luotin nenääni ja läksin kulkemaan, mutta vaikka pidinkin sen
opastusta varmana, se näytti minut kuitenkin väärälle tolalle.
Metsään eksyminen ei ole mikään tavaton asia, jonka tähden en sitä
huoli kuvailla. Lopuksi löysin tien, jota seikkaa minun täytyy
huomauttaa, jotta et luulisi minun yhä vielä olevan metsässä. Noin
kello 2:n ajoissa olin Hämeenlinnassa ja etsittyäni löysin sen
apteekin, jossa ennen olin palvellut oppilaana. Portti ei ollut
lukossa, joten esteettä pääsin apteekkioppilasten makuuhuoneen
eteiseen ja aioin ruveta naputtamaan heidän huoneensa ovelle, kun
tämä ovi ensi kosketuksestani heti aukeni selälleen. Jos olisin ollut
taikauskoinen, olisin voinut luulla talon kotihaltijan tunteneen
minut ja tehneen minulle tämän palveluksen, mutta nyt ajattelin vaan,
ettei lukonsalpa ollut mennyt tarpeeksi sisälle pihtipielen reikään,
vaan että se oli pysähtynyt sen suulle. Muuten en paljoa välittänyt
siitä miten pääsin sisälle, kunhan vaan pääsin. Lääkkeenvalmistajat
nukkuivat sikeästi eivätkä näyttäneet heräämisen merkkiäkään.
Luulinpa melkein unenjumalan painaneen kiinnelaastari-liuskan
poikkipuolin heidän silmäluomilleen. Otin sohvankannen, joka oli
pystytetty konttorinovea vastaan, asetin sen kummankin pään alle
tuolin ja valmistin itselleni tähän vuoteen konttorissa olevista
vanhoista kauhtanoista ja muista vaatteista. Kaiken tämän tein niin
hiljaa, ettei kukaan huoneessa olevista herännyt. Sitten panin maata
ja nukuin kauan, aina päivänrintaan, lääkkeenvalmistajain suureksi
hämmästykseksi, he kun eivät mitenkään voineet selittää miten ja
mistä olin tullut. Kun heräsin ja minun piti mennä likööri-kamariin,
minne proviisori pitäen huolta terveydestäni oli pyytänyt minua
tippoja maistelemaan, tunsin omituista hellyyttä jalkapohjissani.
Vedin saappaat jalasta ja tarkastelin niitä joka puolelta, mutta näin
niiden olevan virheettömät. Taidatpa nauraa yksinkertaisuudelleni,
kun oletin saappaissa piilevän tunnetta, mutta otappa huomioon, ettei
varovainen lääkäri tutkiessaan vamman syitä jätä mitään tutkimatta.
Saappaista siirryin sukkiin, jotka, lukuunottamatta pientä kannassa
ja suurempaa varpaan kärjessä olevaa reikää, myöskin olivat hyvässä
kunnossa. Jäljellä oli itse jalan tarkastus, ja heti ensi katseella
sen alapinnassa huomattiin suuria rakkoja. Tämä ikävä seikka estää
minua muutamaan päivään jatkamasta matkaani ja tarjoaa minulle
laillisena syyn jäädä ainakin viikoksi Hämeenlinnaan. Jos vastaat
tähän kirjeeseen, saat pian enempiä tietoja ystävältäsi -- -- --.
Toukokuun 6:na päivänä läksin Hämeenlinnasta ja saavuin yöksi
Heinäkankaan kestikievariin. -- Saatat helposti kuvitella; että
kernaasti tahdoin tavata nuorta isäntää, kun vaan muistelet
että noin 7 tai 8 vuotta asuessani Hämeenlinnassa usein kävin
tässä maatalossa. Silloin ei kestikievari vielä ollut tässä vaan
neljännespeninkulman päässä tästä eteenpäin Eteläisissä. Vaan tämä
tila oli silloin apteekkari Bjuggin hallussa, joka sittemmin myi
sen nykyisen isännän isälle. Sama nuori isäntä, joka silloin vielä
oli poika, kävi usein Hämeenlinnassa, ja mitä vähäistä hän joskus
tarvitsi apteekista annoin hänelle usein maksutta kuin oman lampuodin
pojalle ainakin. Täten tuli hän minulle niin kiitolliseksi, että
kun kerran hänen mukanaan tilasin Forssiuksen algebran Turusta, hän
ei mitenkään suostunut ottamaan maksua tästä kirjasta. Ja vielä
nytkin hän osotti minulle erityistä ystävyyttä antamalla minulle
yömajaksi kamarin ja sijoittamalla sen edessä saliin makaamaan erään
venäläisen upseerin ja tämän palvelijan. Illalla, josta vietin
osan tuvassa, tapasin vanhan savolaisen rakuunan. Tämä harmaapää
sankari oli väsyneenä taistelun telmeeseen valinnut toisen,
rauhallisemman toimeentulokeinon. Hän oli hylännyt miekan ja sen
sijaan tarttunut matkasauvaan, ja patruunalaukun asemessa hänellä
nyt oli selässä ruokapussi, joka lesken öljyruukun tavoin aina pysyi
tyhjentymättä. Hänen terävät säihkyvät silmänsä, hänen levolliset,
älykkäät kasvonsa ja arvokas, tasainen käyntinsä ilmaisivat kohta,
mihinkä ihmisluokkaan hän ennen oli kuulunut. Ainoastaan viikset
olivat epäkunnossa ja tuuhean harmaan parran ympäröimät, vallan
kuin puutarhan pensaat ja puut, jotka paremman hoidon aikana ovat
olleet säännöllisesti leikattuina, mutta jotka laiminlyötyinä pian
toisiinsa takertuneina kasvavat metsäksi. Hänen kookas sauvansa oli
alapäästä huolellisesti raudalla kengitetty, ja sen yläpäässä oli
rautakoukku, joka lähinnä vivahti hänen muinaisen miekkansa kahvaan.
Pitkällinen harjoitus oli hankkinut hänelle niin suuren taitavuuden
tämän aseen käyttämisessä, että hän sillä sangen helposti karkoitti
kokonaisen koirapataljonan, joka tavallisesti kylissä karkasi hänen
kimppuunsa vaikeuttaen hänen pääsyänsä sinne. Tämä vanha soturi piti
kerjäämistä arvoansa alentavana, ja koska hänen kuitenkin täytyi
elää kuolinpäiväänsä asti, oli luonnollista, että hän arvokkaammalla
tavalla tahtoi päästä tämän murheenlaakson läpi. Senpä vuoksi hän oli
ahkeroinut ennustustaidon harjoittamista. --
En vielä ollut ehtinyt panna maata, kun venäläinen upseeri saapui
kestikievariin ja jäi sinne yöksi. Hän oli jotenkin viluissaan
ja tilasi itselleen hyvän valkean, jonka ääressä puhelin hänen
kanssaan sen verran kuin taisin venättä. Sitten panin maata ja olin
hyvin ehtinyt nukahtaa, kun joku äkkiä koputti sen huoneen ikkunaan,
jossa upseeri makasi. Minä heräsin tähän kolkutukseen ja sain heti
nähdä vanhan kinmaasi- ja yliopistotoverin, komministeri Martinin
Lammilta. Hän oli käynyt Hämeenlinnassa, jossa oli kuullut minun
lähteneen sieltä Lammin pitäjää kohti. Hän arvasi minun yöpyneen
Heinäkuukaan kievariin ja poikkesi sentähden sinne minua tapaamaan.
Hän pyysi minua tulemaan kotiinsa Lammille, ja minä noudatin
mielelläni kutsua. Sillä olihan minulla huvia siitä, että sain
tavata entistä kimnaasi- ja yli-opistotoveria ja puhella hänen
kanssaan, ja sitäpaitsi hänen kääseissään pääsin kolme peninkulmaa
eteenpäin. Seuraavana aamuna tulimme rovasti Appelrothin luo, missä
Martin asui. Vietettyäni täällä pari hauskaa päivää, läksin Koskelle
ja Hollolaan. -- Lammin pitäjä monine pyöreine kunnaineen tarjoaa
matkustajalle kauniin näyn. Maa on muuten jotenkin tasaista, mutta
siellä täällä näkee noita kunnaita, joista muutamat ovat melkoisen
korkeat ja matalampien puiden ja pensaiden peittämät. Nämä ovat
suunnattoman suurten mättäiden näköisiä ja sopisivat varsin hyvin
moneen isoon puutarhaan. Muuten tämä Lammin pitäjä, samoin kuin
Kosken kappeli, on Suomen paraita pellavaseutuja. Vihreä pellava,
jota markkinoilla ostetaan, on enimmäkseen täältä kotoisin. Kysyin
miten sitä valmistetaan, mutta valmistustavassa ei näyttänyt olevan
mitään erinomaista, joka voisi tehdä sen niin oivalliseksi kuin sitä
kehutaan, jos ei sitä ota lukuun, ettei pellavaa täällä liottamisen
jälkeen kuivateta maassa, kuten muualla on tavallista, vaan että se
sidottuna pieniin kimppuihin ripustetaan aidanseipäihin. Koskella
minulle kerrottiin, kuinka seudun väestöä joku vuosi sitten oli
puijattu pellavakaupassa. Muutamat arkangelilaiset talonpojat, jotka
usein ennen olivat ostaneet heiltä suuria pellavamääriä, olivat
taas ilmestyneet seudulle, mutta ilman rahoja. Heidän antamastaan
velkakirjasta olivat useat kuitenkin antaneet heille pellavia, mutta
sittemmin ei heitä ole täällä näkynyt. -- Kulkiessani Koskella
kasvoi tieni varrella paljon näsiäispensaita (Daphne Mesereum),
jotka nyt (toukokuun 9 p.) olivat täydessä kukassa. Tuo Daphnen
nimi johti muistooni tarun Apollon rakkaudesta Daphne keijukaiseen.
Liekköhän auringonjumala todella rakastunut johonkin toiseen
keijukaiseen, ajattelin. Onhan tämä kyllin kaunis ja tarpeeksi tuon
rakkauden arvoinen! Ainakin sillä siihen vielä muiden rinnalla on
etuoikeutensa, eikä se myöskään näy olevan niin nurjamielinen kuin
runo väittää. Johan se on morsiuspuvussaan, vaikka auringonjumala
vasta pikimältään käy sitä tervehtimässä ja jotenkin harvoin luo
katseensa sen purppuranpunaisiin kasvoihin. Minä puolestani en usko
runoa, joka kertoo Daphnen tylyydestä; kuinka se voisikaan yhtyä
sellaiseen kauneuteen? -- --
Illalla tulin Hollolan pappilaan. Täällä tapasin vanhan
tutkintotoverini maisteri Langin, jonka kanssa melkein kokonaista
kuusi viime vuotta olen asunut yhdessä. Vaikka ei ollut täyttä
vuotta kulunut siitä kuin erosin hänestä Turussa, oli se kuitenkin
tarpeeksi pitkä aika, jotta toistemme kohtaaminen täällä meissä
herätti mitä miellyttävimpiä tunteita. Seuraavana päivänä kuljimme
hänen vanhempiensa talolle, joka oli näpeän peninkulman päässä
pappilasta. Mutta koska jää hiljan oli lähtenyt ja vielä ajelehti
ympäri Vesijärveä, jonka yli meidän piti soutaa, oli meillä paljon
vaikeuksia ennenkuin löysimme maallenousupaikan. Viimein tulimme
kuitenkin niemelle, joka oli vapaana ajojäästä. Vielä meidän oli
jalkaisin kiertäminen eräs lahti tullaksemme Kaitaan, niin että
olimme hieman väsyneinä, kun saavuimme perille. Vietettyämme täällä
kaksi sangen hupaisaa vuorokautta, palasimme taas pappilaan. Vielä
ajojää esti meitä kulkemasta veneellä koko matkaa, jonka vuoksi
vene oli vedettävä kaidan kannaksen poikki, jolla upoten polvien
yläpuolelle kahlasimme savessa. Kun meillä sitäpaitsi Parinpellon
rannasta, jolle nousimme maihin, oli astuttavana savisia ja mutaisia
kujasia ennenkuin pääsimme pappilaan, ei ollut kummallista, että
olimme kahden muurarinkisällin näköiset. Koska oli sunnuntai, täytyi
Langin virkansa tähden lähteä kirkkoon, mutta minä pidin parempana
jäädä pappilaan. Seuraavana päivänä minulla kuitenkin oli tilaisuus
katsella Hollolan kirkkoa sisältäkin. Alttarin läheisen permannon
muodostavat suureksi osaksi lukuisat hautakivet, joihin piirretyt
kirjoitukset olivat jotenkin epäselvät, niin ettei niitä voinut
lukea. Näin kuitenkin vuosiluvuista, että muutamat niistä olivat
noin 200:n vuoden ikäisiä, toiset nuorempia, ja ne kätkivät allansa
muutamien seurakunnan huomatumpien sotilashenkilöiden ja pappien
maallisia jäännöksiä. Tämä kirkko on muuten kivestä ja on viimeinen
kivikirkko, jonka matkallani Savon ja Karjalan halki näin. Toukokuun
13:ntena päivänä läksin täältä. Lang sekä muut täkäläiset ystävät
saattoivat minua kolmenneljännespeninkulman matkaa Hertsanalan
kylään; sieltä minun piti vesitse lähteä näpeän peninkulman päässä
olevaan Paimelaan. Hertsanalaan saavuimme kello yhden aikaan
iltapäivällä. Täällä panimme toimeen jäähyväispäivälliset, jonka
jälkeen neljän aikaan läksin sieltä. Vielä kauvan viipyivät ystäväni
erään vuoren kukkulalla. Matka kului, ja näin heitä enää vaan
epäselvästi; viittasin heille vielä kerran "hyvästi" ja olin nyt taas
yhtä yksin kuin kaksi viikkoa sitten, erottuani kotiväestä. Eronhetki
ja ero on yleensä sangen tukalaa. En tiedä mistä raskasmielisyys
silloin niin voimakkaana tulee. Unhotamme kaiken muun, ja ajatus
kiintyy kokonaan niihin, joista olemme eronneet. Usein tahdomme
palata ja senkautta pidentää tätä haikeata hetkeä. Ehkä tämä
eronhetki, joka meihin tekee niin syvän vaikutuksen, on aavistusta
viimeisestä meitä odottavasta eronhetkestä, tai ehkä me noiden
edellisten kautta totumme taipumaan siihen ajatukseen, että viimeinen
meitä odottaa. -- --
Puolentoista tunnin soutumatkan jälkeen olin Paimelan rannassa.
Kysyin soutajapojalta, mitä hän tahtoi vaivastaan. Hän virkkoi:
"antakaa iteh kunniastasi mitä arvaatte", mutta koska nämät
kunnianmukaiset maksut eivät aina ole paraita, vaadin häntä itseään
määräämään. Silloin hän sanoi olevan tavallista, että maksettiin
kaksinkertaiset kyytirahat järvien yli kuljettaessa, ja minun
täytyi siis antaa hänelle 44 killinkiä, sillä minulla ei sattunut
olemaan pienempiä pankkiseteleitä. Tällaiset vesimatkat, ajattelin
muuten, pian tyhjentäisivät kukkaroni, jonka vuoksi päätin joko
kokonaan välttää niitä tai edeltäkäsin sopia soutajan kanssa
kyytirahasta. Täältä läksin Paimelan kylän kautta Heinolaa kohti.
Nimi Paimela palauttaa matkustajan mieleen sen kauniin lahnalajin,
jota ennen täällä pyydettiin. On omituista, ettei, vaikka Vesijärvi
on maamme suurempia järviä, useammissa paikoin sitä saada tätä
oivallista lahnaa. Ennen sitä pyydettiin pääasiallisesti Paimelassa,
mistä se on saanut nimensä, mutta viime aikoina tapahtuneen
veden laskemisen jälkeen on Vesijärven lahna hylännyt entiset
olopaikkansa. Paimelaiset saavat nyt varsin vähän tai eivät saa
juuri ollenkaan tätä puheenaolevaa kalaa, jotavastoin toiset kylät,
joihin kuuluvissa kalavesissä se ennen ei näyttäynyt, nyt pyytävät
sitä niin runsaasti, että niiltä sitä riittää myytäväksikin. Tätä
kalaa sanotaan kuitenkin vielä "Paimelanlahnaksi". Nimismies Langin
luona Kaidassa sain tilaisuuden syödä tätä lahnaa sekä tuoreena
että suolattuna. Koska jo ennen olen syönyt Kokemäen siikaa,
luulen sananparren: "Paimelanlahnalla, Kokemäensiialla konsanansa,
Maailmassa ei ole vertaistansa" todella olevan oikeassa. --
Täältä tulin yöksi Asikkalan nimismiehen, mainitun Langin veljen
luo. Toisena päivänä läksin sieltä Heinolaan. Pitkin koko laajaa
hietakangasta, joka on Urajärven ja Heinolan välillä, kasvoi
sormivuokkoja (anemone pulsatilla), jotka saattoivat tuon karun
kanervaisen kankaankin miellyttävän näköiseksi. Ensimäinen seikka,
johon Hämeenlinnasta päin Heinolaan tulleen matkustajan huomio
kääntyy, on muhkea äsken rakennettu puusilta. Se on kaksiosainen,
ollen molemmin puolin siinä joessa olevaa saarta, joka yhdistää
Päijänteen Konninveteen, ja jota muutamat, tosin vähällä perusteella,
pitävät Kymijoen alkuna. Kymijoki näet oikeastaan alkaa Koskenniskan
putouksen ja Konninveden jälkeen Iitin pitäjässä. Sillan lyhyempi
osa, jota myöten ensin tulee mainittuun saareen, on noin 40:n
askeleen pituinen ja on kummallekin rannalle rakennetun kiviarkun
kannatuksella, joista tukihaaroja lähtee kannattamaan keskikohtaa.
Sillan suurempi osa, noin 150 askeleen pituinen, on neljän hyvin
asetetun arkun varassa, lukuunottamatta kahta itse rannan yhteydessä
olevaa. Keskelle siltaa on kummallekin puolelle asetettu penkkejä
niitä varten, jotka haluavat istua, ja toisen yläpuolelle taulu,
jossa on luettavana rakennusmestari Lillkvistin ja rakennustöiden
päällysmiehen, kruununvouti Grenmanin nimet sekä niiden päivätöiden
lukumäärä, jotka oli tarvittu sillan kuntoonpanemiseen ja joita
oli ollut 8000. Kaipasin vaan koko yrityksen kustannussummaa,
joka myös olisi pitänyt mainita taulussa ja joka, kuten kuulin
kerrottavan, taisi nousta noin 24 tuhanteen ruplaan. Itse saarella
kaavaa muutamia ikivanhoja honkia, ja rannalle on äsken istutettu
puita saaren enempää kaunistamista varten tulevaisuudessa. Kun
on tullut sillan yli, huomaa joen rannan oikealla kädellä olevan
sangen jyrkän, ja se kohoaa melkoisen korkeana muodostaen niin
sanotun Myllymäen, joka on saanut nimensä yhdestä ainoasta sen
huipulla kohoavasta tuulimyllystä. Tältä mäeltä on laaja näköala yli
kaupungin, joka puutarhoineen ja leveine suorine katuineen sijaitsee
vallan sen juurella. Kaupunki on rakennettu kohtalaisen hyvin.
Maaherran-virkatalo, sairashuone, y.m. yleiset rakennukset eivät
missään suhteessa ole huomattavia. Kaupungissa ei ole ainoatakaan
kivirakennusta, kirkkokin on puusta. Helatuorstaina olin tässä
kirkossa läsnä jumalanpalveluksessa. Saarnatuoli on rakennettu
kiinni sakariston seinään, seikka, jota en muualla ole nähnyt, ja
pappi nousee saarnatuoliin suorastaan sakaristosta, tarvitsematta
kulkea kirkon kautta. Enpä tiedä liekkö johtunut tavattomuudesta.
vai mikä lie tehnyt, että erittäin pidin tällaisesta saarnatuolin
sijoittamisesta. Vastapäätä kirkon isoa ovea ja käytävää seisoi
saarnaaja siinä alttarin yläpuolella yhtä kaukana, tai oikeammin
yhtä lähellä kumpaakin puolta, ja julisti ylhäältä sanaa. Kirkko on
muuten hakattu kahdeksankulmaiseksi, ja jos kohta se on pieni, on se
sangen sievä sisältä. Jotta samaa voisi sanoa sen ulkomuodostakin,
olisi se maalattava. Lähellä kirkkoa on kaupungin alkeiskoulu, jossa
oli sisäänkirjoitettuna noin 40 oppilasta, osaksi kaupungista, osaksi
naapuripitäjistä. Poikia opetetaan täällä lukemaan katkismustaan ja
uskonnonhistoriaa, kirjoittamaan ja laskemaan neljää luvunlaskun
alkutoimitusta. Täkäläinen koulunopettaja, ylioppilas G. Hahl,
on kuitenkin sitäpaitsi tarjonnut halukkaille pojille opetusta
historiassa, maantiedossa, matematiikissa ja latinassa. Tämä hänen
menettelytapansa ansaitsee vielä suurempaa kiitosta, koska hän
tarjoten tätä opetustaan yksityisopetuksen nimellä, ei vaivastaan
useinkin varattomanpuolisilta pojilta vaatinut mitään erityistä
maksua. Sairashuone- ja hulluinhuonerakennukset ovat kaupungin
laidalla ja näyttävät olevan riittävän suuret niille vähälukuisille
sairaille, jotka näissä seudun laitoksissa saavat hoitoa. Tällöin
siellä oli 40-50 sairasta, enimmäkseen kuppatautisia. Sairashuoneiden
lattiat, vuoteet y.m. todistivat hyvää järjestystä ja huolellista
hoitoa. Mitä sairaiden ruokaan tulee, tarjottiin sitä 28 1/2
kopeekkaan pankkiseteleitä vuorokaudessa kutakin henkilöä kohden.
Kaupungissa on kaksi ravintolaa, joilla se näyttääkin tulevan hyvin
toimeen. Suuret puutarhat, kaupungin ulkopuolella virtaava joki
ja vastapäätä vallan lähellä oleva havumetsä varmaankin saattavat
Heinolan miellyttäväksi kesäolopaikaksi. Mutta kivittämättömät
kadut ovat sangen vaivaloiset kävelijöille, sillä ne ovat hienon
hiedan peittämät, ja tämä kohoaa tuulisäällä ilmaan lennellen sinne
tänne. Täytyy ylipäänsä tunnustaa, että pienemmillä kaupungeilla
on oma omituinen hauskuutensa, jota kaipaa suuremmissa. Matkustaja
kokee tätä aina ja kieltämättä sen tunnustaakin -- tulemmehan
suurempaan kaupunkiin aivan tuntemattomina. Tosin silmä täällä
kiintyy useihin uusiin esineisiin. Merkillisyyksiä esiintyy, joista
osaksi on kuullut puhuttavan ja joiden näkeminen nyt tuottaa iloa;
toisiakin tapaa, joista ei ennen ole kuullut edes puhuttavan. Kaikki
tämä vaikuttaa sen, että aluksi olet mielissäsi, mutta kun olet
ehtinyt katsella näitä merkillisyyksiä tai kun olet kyllästynyt
niiden katselemiseen, tulet kortteeriisi. Huomaamattomana ja
kokematta kenenkään puolelta suurempaa tuttavallisuutta tai lähempää
ystävällisyyttä ja osanottoa olet kävellyt ympäri kaupunkia. Nyt
olet yksin; koska kaipaat seuraa ja varsinaista tointa käy aika
pitkäksi, valmistaudut matkalle ja matkustat pois -- kylmänä
ja välinpitämättömänä. Pienemmissä kaupungeissa on asianlaita
päinvastainen. Pian olet nähnyt sen merkillisyydet. Käveltyäsi
muutaman tunnin, tunnet ainakin nimeltä joka kadun, joka kulman,
huomattavimmat talot. Kuljet kuin kotiseudullasi. Kaikkialla sinua
kohdellaan ystävällisesti ja tuttavallisesti, ikäänkuin olisit
kauan oleskellut seudulla. Jopa unhotat olevasi vieraalla seudulla,
ja kun vihdoin matkustat pois, on vaikeata jättää uudet ystävät,
joiden hyvyyttä, suopeutta ja kohteliaisuutta saat kiittää niin
paljosta; Heinolasta läksin 15:ntenä päivänä ja saavuin seuraavaksi
yöksi vanhan tutun ja yliopistotoverin, komministeri G. Hahlin
luo. Muuta lukuunottamatta olen hänelle kiitollinen siitä, että hän
lahjoitti minulle Porthanin teokset "Dissert. de poësi fennica",
"de bircarlis", "de antiqua gente fennorum", ja Lencqvistin
teoksen "De superstitione veter. fennorum", jotka puuttuivat
matkakirjastostani. Seuraavana päivänä läksin täältä. Kuljettuani
viiden neljännespeninkulman matkan tulin Paason taloon, joka on Savon
rajalla, jos Savoon tahtoo lukea koko Mäntyharjun pitäjän. Tätä
niiden kylien asukkaat, joissa ensin kävin, eivät kuitenkaan itse
näyttäneet tekevän. Paason lähistössä näkee molemmin puolin maantietä
muutaman tuhannen kyynärän pituisen, hyvin tehdyn kiviaidan, joka
kiinnitti huomioni, koska en ennen ollut nähnyt näin suurta kiviaidan
paljoutta. Ajattelin itsekseni, kuinka tavattomasti vaivaa, kuinka
monta päivätyötä tämä on maksanutkaan maatilan omistajalle, vaikkapa
se sitten pitkiksi ajoiksi vapauttaakin jälkeentulevat uudesta
aidanteontyöstä. En vielä huomannut, kuten sittemmin tapahtui, kun
Savossa näin useita rahvaan hallussa olevia peltoliuskoja kiviaidan
ympäröiminä, että täällä on paljon helpompi aikaansaada kiviaitaa
kuin eteläisemmissä maakunnissa. Saan pian tilaisuuden esittää syyn
tähän väitökseeni. Nyt, ennenkuin astun Savon rajojen sisälle, tahdon
tehdä Hämeen suhteen muutamia huomautuksia, jotka tähän asti olen
jättänyt mainitsematta. Kaikkialla Hämeessä huomaa halukkaisuutta
pääasiallisesti maanviljelyksen harjoittamiseen. Kaskenviljelystä
tosin ei ole unhotettu, jopa sitä paikoittain harjoitetaan
melkoisesti, mutta sen sijaan, että ennen pääasiallisesti luotettiin
kaskien tuottamaan epävarmaan ja säiden mukaan vaihtelemaan satoon,
turvaudutaan tätä nykyä peltojen tasaiseen ja varmaan viljavuuteen.
Kaskenviljelys on siis nykyään sivuelinkeino, esi-isiltä peritty
ammatti, josta vastenmielisesti kokonaan tahdotaan luopua. Joskus
sattuva hyvä sato, jonka kaskimaat tuottavat, luultavasti myös
houkuttelee useita koettamaan onneansa, ja kokemus, joka osottaa,
että niiden viljelys sangen usein onnistuu huonosti ja tuskin
palkitsee työtä, ei ole opettavainen. Täälläkin, kuten kaikkialla
muualla maassa, on viime aikoina ruvettu viljelemään soita. Siitä
on heti silmäänpistäviä etuja, nimittäin rikas sato, niittymaan
lisääntyminen y.m., ja rahvaskin on varma siitä, että tämän kautta
maalle koituu melkoinen voitto. Kevättouvot, jotka halla ennen
monessa seuduin pani, kypsyvät nyt usein hallan vahingoittamatta.
Tämän he lukevat suoviljelyksensä ansioksi. Myöskin viime aikoina
sattuneet lauhkeammat talvet he johtavat samasta syystä. Siitä
syytöksestä, joka liian usein on tehty hämäläisiä vastaan, etteivät
taloudessaan ole tarpeeksi siistejä, ei näinäkään aikoina juuri
saata heitä vapauttaa. Tosin näkee talonpoikaispirttejä, joissa
pöydät, rahit, tuolit, ruoka-astiat y.m. ovat sangen siistit ja
puhtaat, mutta nämä paikat ovat liian harvat, voidakseen kumota
yleistä arvostelua. Lautaikkunaisia pirttejä käytetään paljon ja
joskus tapaa kokonaisia kyliä, missä ei ole mitään parempaa asuntoa.
Toisissa paikoin näkee kuitenkin täälläkin siirtymisasteita parempaan
rakennustapaan. Tapaa talonpoikia, jotka ovat rakentaneet itselleen
salin ja kamareita, maalauttaneet punaisiksi rakennuksensa, joilla
on lasi-ikkunat asuintuvissaan y.m. Hämäläinen talonpoika on
yleensä hitaampi sielun ja ruumiin puolesta kuin rahvas muualla
maassa. Ennenkuin sivistys ja siivous täällä pääsevät vallalle, ja
ennenkuin vanha raakuus ja haluttomuus häviävät, täytyy valistuksen
joka taholta tänne kohdistaa säteensä, tullaksensa tehoisaksi. On
muuten vaikeata löytää syytä siihen, miksi hämäläiset sivistyksessä
ovat jääneet jäljelle syvemmällä maassa asuvista savolaisista,
karjalaisista ja ennen kaikkea pohjalaisista. Jotakin epäilemättä
on vaikuttanut itse heidän kansallisluonteensa, mutta ulkonaisista
syistä näyttävät juuri ne, joiden pitäisi levittää valistusta, olleen
sille esteenä. Molemmilla merenrannikoilla olevat kaupungit eivät
ole varsin kaukana heistä, ja niissä on enimmäkseen ruotsalaisia
asukkaita. Pian hämäläiset ovat tehneet kaupunkimatkansa, myyneet
liikenevät tavaransa ja tehneet tarpeelliset ostoksensa, sitten he
palaavat ja tuntevat itsensä onnellisiksi ja tyytyväisiksi isiltään
perityissä mökeissään. Suurempia vesistöjä ja purjehdukseen kelpaavia
jokia, jotka kesällä vilkastuttaisivat sisämaan liikettä, ei täällä
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 03
  • Parts
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 01
    Total number of words is 3320
    Total number of unique words is 1912
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 02
    Total number of words is 3521
    Total number of unique words is 2055
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 03
    Total number of words is 3509
    Total number of unique words is 1995
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 04
    Total number of words is 3531
    Total number of unique words is 2031
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 05
    Total number of words is 3116
    Total number of unique words is 1858
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 06
    Total number of words is 3652
    Total number of unique words is 1886
    25.4 of words are in the 2000 most common words
    36.6 of words are in the 5000 most common words
    42.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 07
    Total number of words is 3341
    Total number of unique words is 2010
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 08
    Total number of words is 3559
    Total number of unique words is 1941
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 09
    Total number of words is 3674
    Total number of unique words is 1858
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    37.0 of words are in the 5000 most common words
    42.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 10
    Total number of words is 3491
    Total number of unique words is 2007
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 11
    Total number of words is 3370
    Total number of unique words is 2109
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 12
    Total number of words is 3601
    Total number of unique words is 1905
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 13
    Total number of words is 3529
    Total number of unique words is 2052
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 14
    Total number of words is 3547
    Total number of unique words is 1996
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 15
    Total number of words is 3154
    Total number of unique words is 1926
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 16
    Total number of words is 3267
    Total number of unique words is 2009
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 17
    Total number of words is 3621
    Total number of unique words is 1997
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    41.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 18
    Total number of words is 3348
    Total number of unique words is 2048
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    32.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 19
    Total number of words is 3343
    Total number of unique words is 1952
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    34.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 20
    Total number of words is 3561
    Total number of unique words is 1934
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    32.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 21
    Total number of words is 3612
    Total number of unique words is 2068
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.3 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 22
    Total number of words is 3609
    Total number of unique words is 1942
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 23
    Total number of words is 3602
    Total number of unique words is 2029
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 24
    Total number of words is 3517
    Total number of unique words is 1953
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 25
    Total number of words is 3625
    Total number of unique words is 1969
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 26
    Total number of words is 3549
    Total number of unique words is 1972
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 27
    Total number of words is 3592
    Total number of unique words is 1961
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 28
    Total number of words is 3515
    Total number of unique words is 2105
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 29
    Total number of words is 3499
    Total number of unique words is 2113
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 30
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 2044
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 31
    Total number of words is 603
    Total number of unique words is 452
    32.0 of words are in the 2000 most common words
    41.4 of words are in the 5000 most common words
    45.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.