Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 19

sihen sopivia. Sillä jos niitä nyt vähitellen rupeaisi kohentelemaan,
se vaan viivyttäisi entisten valmiiksi saantoa. Mitä aina olen
ajatellut, ulompana rajasta runoja olovammalta löytyvän, näin
nyt tyhjäksi. Rukajärvessä, joka Bogosta lienee noin 10 penik.
Valkian meren rannalta, runoja ylen vähä laulettiin ja siitä mereen
asti kuuluu ne sitäi enemmin hävinneheksi. Venäehen pajahusvirret
ovat näillä seuin suomal. laulun sortaneet. Rukajärvestä Kemijokea
myöten Jyskyjärveen kulkeissa laulettiin muutamissa kylissä usiampia
runoja ja Jyskyjärvessä samati. Uhtuvassa tapasin ennen tuntemattoman
Jamala nimisen miehen, joka esinnä lupasi 5:estä rupilasta kaiken
päivän, aamusta ruveten iltaan saakka laulaa, vaan sitte nähtyä, jotta
kynä taisi terävämmin käessäni pyörähellä, kun uskokana, yhtyy toiseen
kauppaan. Tätä myöten otti hän lauloakseen 20 pitempätä runoa
sanotulla maksolla ja, mitä muistaisi, päällisiksi. Niin kirjotinki
kaiken päivän häneltä. Pieni poika istu lähellä ja veisti joka runolta
pykälen puuhun. Pimiän tullen tuli määrätty lukuki täyteen ja toisella
päivällä kirjotin luvatuita pienempiä runoja markkina päiviin asti.
Vaan sitte hänestä päästyä keräyty tyttöjä kylästä, jotka kyllä
pienensivät poveni 20 kopeikan seeleistä. Näin sain sekä tästä että
muistaki kylistä taasen kyllä runoja. Nyt aikaa saahen lähtisin
kernaasti rajoa myöten esinnä aina Lappiin asti, vaikk' en taia
päästäkkänä, ennen kun tulevana vuonna, jos sillonkana. Sen jälkeen
tekisi mieleni toiselle suunnalle rajoa seuraten vaikka Laatokan
meren asti. Rajapaikat ovat kuitenki parahimmat lauluilta.
Mitä viimmen kirjotin, Akademian kustannuksella jos pitemmällenki
matkalle toivovani ja josta kehotat minua Kanslerille anomuskirjan
kirjottamaan, sen taian, tarkemmin asiata tutkistellen, semmmoseksi
heittää. Ei sen eistä, etten mitä hyövytystä senlaiselta matkalta
toivoisi, vaan jos toivon ja vähän ehkä muka saavuttaisinki,
niin epäilen kuitenki jaksannostani kuluja vasten mitänä voivani.
Ja jos en voisi, tulisin vaan puheen alaseksi toisten varoja
ilman hävittäneeni. Nyt omilla yrittelevä, jos välistä tyhjäänki
menisi, niin siitä ei kenkään minua moiti. Olen siis aikonut heittää
mielestäni koko sen tuuman, vaan toivova, jos ken toinen sillä
toimella matkautettaisi. Tarpeellinen se ainaki Suomen euksi olisi.
Kiitoksia lupauksestasi Kongl. Nord. Oldskrift Sellskab:ille
sisäänotto-rahat laittaa. Vähin makso taitaa tapahtua 70 Riksd.
Ruots. Bankossa, jota siis pyyän Sinun sinne laittamaan Venäehen
General Konsuli v. Gerschau:lle, taikka Seuralle suorastaan. --
Sanoista, joita kysyt, taitaa _varuriikit_ yhteisesti merkitä jos
mitä ylellisyyttä eli kalleutta, Ruotsalaisista sanoista _vara_ och
_rik_ kammellettu. _Holoppa_ Ven. sanasta _holonj_ (orja, palkollinen)
merk. yhteisesti kehno, huono, epäkelpo j.n.e. ja taitaa alkuaan olla
yksi sama kun meiän tavallisessa kielessä _halpa_.
Kun muistaisin enemmänki Venäehen puolelta nyt saatuja sanoja
niin panisin tähän, vaan kun ovat hajalla Leksikossa, niin panen
mitä muistostani saanen vähä lehen täytteeksi: -- _mitys_ Genit.
_mittyen_ Infin. _mityttä_ yksi merkitykseltään kun _minkälainen_ --
_kaikenjytys, -yen, -yttä_ s.o. kaikenlainen -- _sikäläinen ja
täkäläinen_ samanlaiset kun _meikäläinen, teikäläinen_. -- Läksi
_valmistamaatse_ s.o. valmistamaan itsensä. -- _Heitetäätse_ s.o.
heitetään (heittävät) itsensä -- _muutamaatse, laitamatse_ s.o.
muutan, laitan itseni -- _Vaattehut, Ropehut_ diminutiv. sanoista
_vaatet, rovet_ -- _Veto_ yksi kun meillä _vero_ -- Vet adverb.
s.o. _Vet sanoo, vet tulee_: meillä: sanoopa, [tuleep]a -- _Orko_
Genit. _Oron_ = noro, alanko, aro j.n.e. siitä runossa "usein
oronen koivu" -- _Venakko, Ruotsakko_ Venäehen (Ruotsin) mies eli
akka.
Vaan nyt täytyyki minun lähteä Appelgreniin kortille etten ennätä
enempätä. Löytyvät ne vasta Leksikossa. -- Mitäs näyttää Sinulle
siitä selvittämisestä, joka nyt minulle _Sammosta_ annettiin,
merkittävän _Sammolla_ koko meiän maata, joka, tähtiensä vuoksi
taivaalla, Sammon toisella nimellä kirjokanneksi sanotaan. Ei
näytä minusta aivan typeräksi, jos liiatenki muistamme sen entistä
nimeä Lappalaisten luona _Sabme_, josta Suomalaisessa suussa pian
_Sampo_ saatiin. Kaikki Sammon soat tarkoittaisivat sitä myöten
Suomalaisten ensimmäistä maanottoa Lappalaisilta. -- Tervehyksiä
kaikille tuttaville! Rabbelle aion pian kirjottaa Bankkivelastani
ja sen muistamisesta, menet hän tuota Sinä vieläki takuusen, sillä
nythän en saa jos viiennen osan maksetuksi.
Kajanista 8 Toukoista 1835.
Elias Lönnrot.


Liite.

1.
Tohtori Rabbelle.
(Kirjekonsepti.)

Kiannalta 25 p:nä elokuuta 1835.
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
Lähden nyt viimeisiin rajakyliin Venäjän puolella, jossa en viivy
kuin viikon tai puolentoista. -- -- --

2.
Kruununvouti Wichmannille.
(Kirjekonsepti.)

Kiannolta 30 p:nä elokuuta 1835.
Sittenkun viimeksi kirjoitin Sinulle olen ollut matkalla Venäjän
rajalle ja käynyt yli rajan Lapukan kylässä venäläisellä alueella.
Melkein ilman poikkeusta oli pakkanen niin kokonaan vahingoittanut
vuodentulon että ohra esim. niitettiin viikatteella eikä sitä edes
riihitetä. Kun sitäpaitsi kasket, vaikka ne paikoin vähän säilyneet,
enimmäkseen ovat niin harvoja, etteivät edes tuota siementä, niin
näyttää tuleva vuosi sangen surulliselta. Jospa siellä olisi
parempaa. Tämän viikon liikun vielä lukukinkereillä pappien kanssa,
mutta palaan sitte viipymättä Puolangan kautta. Huomisesta viikko
eteenpäin lähtenen täältä.

3.
Lehtori Keckmanille.
(Alk. suomeksi.)

Kajanasta, 18 Syysk. 1835.
Rakastettu Veljeni!
Äsken kotiin tultua Kiannalta, Puolangalta, Hyrynsalmesta, Venäjän
puolelta ja muualta, joissa vaelsin lähes 6 viikkoa ja yhtehensä
60 penikuormaa varsin ennätäkkänä muuta kun kiittämään Sinua kolmestaki
tänne sillä ajalla tulleesta kirjastasi. Niitä sanoja, joita Kalevalassa
pyydät selvittämään, olen katsellut ja vaikka pikasuudessaki kokenut
saada jollaki tavalla tässä postissa lähetettäviksi. Laita vasta
lupaustasi myöten enemmän, niin minä kyllä selvittelen mitä itse
tiedän. Sananlaskuja on minulla taas viimmesellä matkalla kokoutunut
muutama sata uusia ja samati arvutuksia. Kun ne saan Sinunki kirjaasi
lisätyksi, niin laitan taikka kohdastansa sinne, eli veljellesi
Oulussa. Arvutuksia olen kokenut paremmin järjestyttää, kun ennen
Gananderissa; uusia olen saanut puolentoista sataa niitä, ilman mitä
vanhoja on tullut somemmasti saaduksi. Sano tervehyksiä kaikille
tuttaville, jotka taiat tavata. Jos vastaki Kalevalan runoja viittisit
tänne lähettää sitä myöten, kun niitä präntistä lähtee, niin hyväpä
tuo olisi.
Veljesi ja ystäväsi
Elias Lönnrot.
P.S. Kenpä tiesi vaikka Joulun aikana taasen tulisin Helsinkiin.
Olen vähä sinneppäin tuumaillut.



SEITSEMÄS MATKA vv. 1836-1837.


[Jo v. 1835 Lönnrot ajatteli matkaa, joka käsittäisi koko sen alueen,
missä suomen kieltä puhuttiin, ja aikoi pyytää sitävarten apua
yliopistolta, mutta luopui tuurnastansa. Vasta syksyllä 1836 hän
saattoi lähteä tämmöiselle matkalle saatuansa Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuralta matkarahoja. Tämä matka, joka oli pidempi kuin
yksikään edellisistä, jakaantui kahteen osaan: pohjoiseen ja
eteläiseen. Pohjoinen kävi Uhtuen, Kuusamon, Kieretin, Koudan,
Kannanlahden, Kuolan, Inarin, Sodankylän, Kuolajärven, Kuusamon ja
Kiannan kautta Kajaaniin ja päättyi toukokuussa 1837. Eteläiselle läksi
L. heti kotiin tultuansa ja matkusti Vuokkiniemen ja Repolan kautta
Suomen-Karjalaan, jossa kulki myöhään syksyyn ristiin rastiin, kuten
alkuun liitetty matkakertomus tarkemmin osottaa.]


1.
Kajaani, 8 p:nä maaliskuuta 1838.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle.
Kirjelmässä 28:nnelta päivältä helmikuuta 1836 Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura kehotti minua lähtemään matkalle etsimään
sellaisia suomalaisia runoja y.m., joita suusta suuhun kulkevan
muistotiedon säilyttäminä vielä saattoi elää, ja joita ei siihen asti
oltu kirjaanpantu. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Seura oli
myöntänyt tuhannen ruplaa pankkiseteleitä. Sittenkuin vielä minulle
armossa oli myönnetty vuoden kestävä virkavapaus, tehtiin se
matkasuunnitelma, että ensin oli käytävä niillä seuduin asuvien
suomalaisten luona, jotka ovat lähinnä valtakunnan rajaa täältä
pohjoiseen päin, ja että matka sitten oli ulotettava täältä kaakkoon,
osaksi Venäjän, osaksi Suomen alueelle.
Tämän suunnitelman mukaisesti matka alettiin syyskuulla mainittuna
vuonna. Vaellus suunnattiin ensin Arkangelin kuvernementissä oleviin
Lonkan, Vuonnisen, Jyvälahden ja Uhtuen kyliin. Ylioppilas, herra
_Johan Fredrik Cajan_, joka tähän saakka oli matkakumppanina minua
seurannut, palasi nyt Suomeen ja minä läksin pohjoiseen Tuoppajärven ja
Kuusamon pitäjän välisille seuduille, missä lähelle joulua oleskelin
Ohdan, Pistojärven, Suvannon, Makarin, Tuhkalan, Katoslammin, Akkalan,
Käpälin, Suurenjärven, Vaarakylän, Skhiitan ja Pyhänsaaren kylissä.
Itse joulunpyhät vietin Kuusamossa. Sieltä käännyin Pääjärven ja
Kantajärven tienoille, missä suomalainen asutus Venäjän puolella rajaa
lakkaa, siis näillä seuduin 20-30 peninkulmaa etelämpänä kuin Suomen
puolella rajaa; maanviljelys, hevoset, lehmät ja suomalainen asutus
ulottuvat näet viimemainitulla alueella Inarin järven eteläpäässä
olevaan Kyrön kylään asti. Elleivät monet seikat, joista minun Kuolassa
piti saada lähempiä tietoja, olisi tiukkaan vaatineet, että minun sinne
saakka oli jatkaminen matkaani pohjoiseen, olisin Pääjärven lähikylistä
suorinta tietä lähtenyt Kemijärvelle, Sodankylään ja Kuolajärvelle.
Siten olisin voittanut lähes kahden kuukauden ajan, joka nyt
varsinaiselta matkan tarkoitukselta meni melkein hukkaan
matkustellessani venäläisten ja lappalaisten keskellä. Mutta siitä,
miten pohjoiseen suomalainen kansanheimo ulottuu Venäjän puolella, olin
kotoa lähtiessäni niin tietämätön, että luulin tapaavani suomalaisia
Kannanlahdenkin tienoilla, jopa pohjoisempanakin. Pohjoisimmat
suomalaiskylät ovat Kuva ja Tumtsa, jotka sijaitsevat lähellä
Pääjärveä. Melkoisen suuren Koutajärven rannalla ei nyt enää ole
ainoatakaan ihmisasuntoa, eikä suomalaisia asu mainitun järven
pohjoispuolella. Sentähden matkustin Pääjärven tienoilta kaakkoon
Vienanmeren rannalla olevaan Kierettiin Majavalahden, Heinäjärven,
Jäletjärven ja Uudenkylän kylien kautta, jotka kaikki ovat Koutajärven
eteläpuolella, ja joissa on suomalainen asutus. Kieretissä taas, joka
on melkoinen kauppala, asuu venäläisiä. Sieltä luetaan 12 peninkulmaa
Kannanlahteen, nimittäin 4 Mustanjoen kylään, 2 Koudan kauppalaan, 8
Knäsoin kylään ja 3 Kannanlahden kauppalaan. Kaikissa näissä kylissä
puhutaan venäjän kieltä. Kannanlahdesta luetaan 22 peninkulmaa Kuolan
kaupunkiin, nimittäin 3 Imandran järvelle, 11 sen rantaa pitkin ja
sitten 8 Kuolaan. Koko matka suoritetaan poroilla. Säännöllisiä
postiasemia on tien varressa, 3-4:n peninkulman päässä toisistaan.
Näillä asemilla olevat lappalaiset puhuivat kaikki välttävästi venättä.
Kuola on mitätön kaupunki, 4:n peninkulman pituisen Kuolanlahden
päässä, joka lahti nyt, kuten useampina muinakin talvina, oli sulana.
Kaupunkia ympäröivät joka taholta ylängöt. Enimmät polttopuut
kuljetetaan kotia koirilla, kuten tapa myös oli Koudassa ja
Kannanlahdessa. Suurimmat koivut, joita käytettiin polttopuiksi, eivät
läpimitaten olleet juuri yli 2 tuuman, ja niitä noudettiin lähes
peninkulman päästä Tuulomajokea pitkin. -- Kuolasta läksin maaliskuun
alussa lappalaiskylien Muotkan, Petsamon, Paatsjoen ja Näytämön kautta
Näytämönjoelle, joka on Norjan-Lapin rajalla, 15 peninkulmaa pohjoiseen
Inarin kirkolta. Koko matka sanotaan 30 peninkulmaksi. Nämä kylät, ovat
vaan 3 tai 4 peninkulmaa etäällä Jäämerestä, ja niissä on kussakin noin
10 perhekuntaa, jotka asuvat yhtä monessa hirsistä kyhätyssä mökissä.
Venäjän kieltä puhuivat tai ainakin ymmärsivät useimmat miehet. Nämä
Venäjän lappalaiset eivät elä paimentolaisina, eipä heidän sanottu edes
voivankaan niin elää, he kun paastoajoiksi hankkivat itselleen
kalaruokaa, ollen sen vuoksi pakotetut luopumaan laveammanpuolisesta
poronhoidosta. Näytämönjoelta luetaan 10 peninkulmaa Inarin järven
pohjoispäähän, sieltä 5 peninkulmaa Inarin kirkolle, sieltä vielä 5
peninkulmaa Kyrön kylään, missä taas tapasi suomalaisia, savupirttejä,
saunoja y.m. Inarin seurakuntaan kuuluvat lappalaiset puhuvat, paitsi
äidinkieltään, murtamalla suomea, jättämällä pois muutamia
loppuääntiöitä, melkein kuin Suomen eteläosissa, jonka ohella d usein
äännetään epäselvänä r:nä. Jumalanpalvelus pidetään suomeksi, ja
ainoastaan suomalaisia kirjoja näin heidän mökeissään. Varsin moni
kuitenkin sanoi naapureitaan, Norjan lappalaisia, onnellisiksi, heillä
kun oli jumalanpalvelus ja kirjat äidinkieliset. Inarin lapin murteen
sanottiin siilien määrään eroavan sekä Venäjän että Utsjoen ja Norjan
lappalaisten murteista, että näitä murteita puhuvat vaivoin ymmärtävät
toisiaan. Minusta tuntui kuin Venäjän lappalaisten kieli olisi ollut,
jos ei juuri puhtahinta, ainakin enimmin suomen kielen kaltaista. Tämä
lausunto älköön kuitenkaan vastaiseksi käykö muusta kuin minun
yksityisestä arvelustani. -- Kyröstä luetaan 12 peninkulmaa Sodankylän
kirkolle. Kuljettuamme Sompiotunturien yli, tapasimme paljoa
paksummalti lunta Sodankylän puolella kuin Lapissa. Kyytimies kertoi,
että Lapissa aina on vähemmän lunta kuin Sodankylässä ja niissä
pitäjissä, jotka ovat siitä etelään. Jos tämä on totta, on meillä
tästä, kuten myös monesta muusta seikasta, esim. luulotellusta Lapissa
vallitsevasta polttopuiden puutteesta, vallan väärä käsitys, joka on
syntynyt siitä, että matkustajat ja muut ylen määrin ovat suurentaneet
todellisia ja kuviteltuja lappalaisten parissa kokemiaan vastuksia.
Minä puolestani en tahtoisi yhtyä heidän valitusvirsiinsä, vaan luulen,
että ihminen Lapissa elää vallan yhtä onnellista elämää kuin muualla,
seikka, jonka muun muassa lappalaisten iloiset kasvot ja hilpeys joka
tilaisuudessa todistavat. -- Sodankylästä kuljin 12 peninkulman matkan
tai hieman yli Kuusamoon ja edelleen 25 peninkulman matkan Kajaaniin,
jonne saavuin toukokuussa.
Siten oli pohjoinen osa matkaa suoritettu, ja siihen meni 8 kuukautta.
Eteläpuolisen aloin kesäkuun ensi päivinä, matkustin taas
Vuokkiniemeen, sieltä Repolaan, Pieliseen, Ilomantsin Enon kappeliin,
Liperiin, Rääkkylään, Tohmajärvelle, Kiteelle, Ruskealaan, Sortavalaan,
Jaakkimaan, muutamiin Kurkijoen kyliin, Parikkalaan, Rautjärven
kappeliin, Ruokolahdelle, Joutsenoon, Lappeelle, Lappeenrantaan,
Lemiin, Savitaipaleeseen, Taipalsaareen, Ruokolahdelle (toisen kerran),
Sääminkiin, Kerimäelle, Liperiin (uudestaan), Kontiolahden kappeliin,
Juuan kappeliin, Nurmekseen ja Kajaaniin. Tähän matkan osaan kului
minulta lähes 6 kuukautta. Käymättä jäivät etenkin ne Venäjän-Karjalan
seudut, jotka ovat etelään Repolan pitäjän rajalta, ja joihin aion
vastedes erityisesti matkustaa.
Mitä tulee matkani tuloksiin, olen ainakin itse niihin tyytyväinen.
Olen kerännyt seuraavaa:
1) _Mytologis-historiallisia runoja_. Suurin osa näitä on Kalevalan
lisiä ja toisintoja.
2) _Loitsurunoja_. Topeliuksen aikaisemmin keräämien ynnä muiden kanssa
kaikki yhteensä painettuina saattavat paisua 500 sivuksi tai sen
ylikin, kahdeksataitteista kokoa.
3) _Idyllisiä runoja_ (sisällykseltään lyyrillisiä lauluja, romansseja,
ballaadeja j.n.e.). Aloin niiden järjestämisen jo matkalla ja olen
jatkanut sitä kotona. Jo olen järjestänyt 274 runoa, toiset lyhempiä,
seuraaviin ryhmiin: Lasten lauluja 9, Poikien lauluja 12, Paimenlauluja
10, Neitojen lauluja 62, Häälauluja (sulholle, morsiamelle, kaasolle,
kosiomiehelle, juohtokansalle j.n.e.) 32, Soutulauluja (kätkyt- eli
kehtolauluja) 14, Miniäin lauluja 24, Miesten lauluja 7, Orjain lauluja
8, Virsiä eli virrelmiä (romansseja, ballaadeja) 16, Pieniä lauluja 34.
Tämä kokoelma tulee lisättäväksi runoilla, jotka ennen ovat painettuina
Gottlundin "Pieniä runoja" nimisen kokoelman 2:ssa vihossa, "Kanteleen"
toisessa osassa, useissa Mehiläisen vihoissa, muutamissa Mnemosynen
numeroissa sekä muilla käsikirjoituksena olevilla runoilla, jotka
osaksi kuuluvat ylempänä mainittuihin ryhmiin, osaksi toisiin, kuten
Metsänkäviän lauluja, Jauhorunoja, Laulajan runoja y.m. Koko kokoelma
paisuu kaiketi 5 tai 6 sadan sivun suuruiseksi kahdeksataitteiseksi
nidokseksi.
4) _Myöhäisempien aikojen runoja_. Kuten tunnetaan on tällaisia sekä
tavallisen runomitan muotoisina että myös monen muunlaisen runomitan
muodossa. 7-jalkaisia runosäkeitä sisältäviä lauluja lauletaan nykyään
hyvin yleisesti ympäri koko maata, jopa osaksi Venäjän-Karjalassakin.
Kieli näyttää soveltuvan niihin yhtä hyvin kuin tavallisiin runoihin,
jotka niiden vuoksi näyttävät yhä enemmän joutuvan unhotuksiin.
Sisäiseltä rakenteeltaan ne eroavat tavallisista runoista siinä, että
kukin niiden runojalka enimmästi alkaa korollisella tavulla. Jokainen
runojalka on säännöllisesti trokee, jonka kanssa tribrachys tai
daktyyli joskus vaihtelee. Ensimäiseen ja viidenteen runojalkaan sopii
myöskin varsin hyvin pyrrhichius, ja neljännen runojalan muodostaa
joskus ylsi ainoa tavu. Kaksi kokonaista säettä on keskenään
loppusoinnullisia ja päättää lauseen. Tämä runomitan laji näyttää
olevan kotimainen eikä ulkoa lainattu. Sävelet vaihtelevat suuresti eri
seuduilla. Seuraava tytön valitus poissa olevasta lemmitystään olkoon
näytteenä mainitusta runomitasta:
Mull' on huolta montakin, ja se on suurin huoli:
Kun en tieä kullastani, elikö vai kuoli.
Muut ne käyvät kultansa kanssa, käyvät käsityksin.
Minä raukka vanhenen ja olen aina yksin.
Alahall' on aurinko, ja ilta on jo lässä,
Kultani on kulkemassa viien virstan päässä.
Kulkemass' on kultani ja kauas taisi mennä,
Jost' ei vielä viikon päästä lintunenkan lennä.
Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi,
Suru menis mielestäni, parempi mun oisi.
Lennä, lennä, lintu rukka, puhu kuullakseni:
Kävitkö sä kullan maalla, näitkö kultaseni?
Puhu, kuinka kullan maalla aamu armas koitti,
Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti?
Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki,
Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki?
Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta,
Ettei tulis turha'an se ikä nuori multa.
Näiden uudempien runojen kokoelma näyttää, vaikka kaikki huonommat
jätetäänkin pois, paisuvan melkoisesti suuremmaksi kuin mikään
edellämainituista.
5) _Suomen kansan sananlaskuja_ (sananparsia, vertauksia j.n.e.).
Keräelmässä niitä on useita tuhansia. Aikomukseni on ryhtyä niitä
järjestämään päästyäni vapaaksi idyllisistä runoista. Suotavaa olisi
että samalla kertaa voitaisiin julkaista mitä muutkin ovat keränneet,
ja tämän Seura voinee aikaansaada julkaisemalla sanomissa pyynnön, että
sellaisia keräelmiä mainittua tarkoitusta varten Seuralle
lähetettäisiin. Ne saattaisi sitten helposti sovittaa siihen
käsikirjoitukseen, jonka täältä Seuralle lähetän, tai myöskin voisi
sovittaa minun keräämäni runot niihin.
6) _Suomen kansan arvoituksia_. Näitä on kerättyinä hieman yli
tuhannen.
7) N.s. _tarinoita_ (kaskuja, saarnoja). Sellaisia olen pannut kirjaan
lähes kahdeksankymmentä.
8) _Uusia suomalaisia sanoja, puhetapoja, murteishuomautuksia_ y.m.
Sananlaskuja, arvoituksia ja satuja oli kaikkialla, satuja
kuitenkin etupäässä Venäjän-Karjalassa ja Sortavalan lähipitäjissä.
venäjän-Karjalan pitäjät Vuokkiniemi ja Paanajärvi ovat
mytologis-historiallisten runojen olemassaolon keskustana. Kuta enemmän
mainituilta paikkakunnilta poistuu mihin suuntaan tahansa, sitä
harvinaisemmiksi tulevat tämänlaiset runot, mikäli osaksi itse olen
kokenut, osaksi varmasti kuullut muiden mainitsevan. Tuoppajärven ja
Pääjärven tienoilla, Sodankylässä ja Kuolajärvellä niitä oli sangen
vähän; hieman paremmin niitä muistetaan vielä Kajaanin läänissä ja
Repolassa. Savossa ja Suomen-Karjalassa ne ovat enimmäkseen unhotuksiin
joutuneet, ja Venäjän-Karjalassa niillä seuduin, jotka ovat itä- ja
eteläpuolella äsken mainittuja, lauletaan parhaasta päästä venäläisten
laulujen sokerruksia. Nämä alkavat myöskin Vuokkiniemessä,
Paanajärvellä ja Repolassa saavuttaa suurempaa suosiota kuin
alkuperäiset suomalaiset laulut. Idylliset runot elävät yhä vielä
Sortavalan, Jaakkiman, Kurkijoen, Kesälahden, Kiteen, Ruskealan,
Pälkjärven, Tohmajärven, Ilomantsin, Liperin ja Pielisjärven pitäjissä.
Lappeenrannan lähipitäjissä ne olivat melkein kokonaan tuntemattomat,
ja niin sanottiin asian laidan olevan myös Kurkijoen eteläpuolisissa
seuduissa. Koko Savossa niitä on sangen vähän, Venäjän-Karjalassa
hieman enemmän. --
Turha oli toivoni saada tällä matkalla edes Karjalan rahvaalta
suomalaisen runouden tuotteet, sananlaskut, arvoitukset y.m.
jotakuinkin täydellisesti kerätyiksi. Ainakin puolet niistä elänee enää
vaan kansan muistissa, kunnes ne vastedes ehditään kirjaanpanna tai
kunnes ne ainaiseksi häviävät. Ei ole niin suurta vaaraa sananlaskujen,
arvoitusten ja satujen kuin vanhojen runojen unhottumisesta; sillä
edellisten sijaan muisti ei ulkoapäin saa sellaista korvausta kuin
jälkimäisten, joita syrjäyttämistään syrjäyttävät puolivenäläiset,
puoliruotsalaiset tai muut uudemmat laulut. Sen tähden olisi suotavaa,
että Seura vastedeskin pitäisi huolta niiden keräämisestä, mikä
lieneekin helpompaa sittenkuin on ehditty järjestää ja painosta
julkaista aikaisemmin muistiin pannut. Muuten se, joka harrastaisi
asiaa ja olisi halukas tekemään vaelluksia, saattaisi vähillä kuluilla
tehdä sellaisia keräyksiä. Vuonna 1828 vaelsin, matkarahoinani vajaa
100 ruplaa pankkiseteleitä, vapunpäivästä syyskuun keskivaiheille, ja
tämän suven vaelluksiin kuuden kuukauden ajalla ei mennyt enempää kuin
200 ruplaa. Näistä rahoista olisivat kyllä puoletkin riittäneet ja
matkan tarkoitus olisi saavutettu, jos nyt, kuten silloin, olisin
liikkunut talonpoikaisvaatteisiin puettuna. Monessa suhteessa kesänaika
on talvea sopivampi sellaisten matkustuksien toimeenpanemiseen.
Elias Lönnrot.

2.
Kamreeri Rabbelle.

Kajaani, 15 p:nä syyskuuta 1836.
Rakas Veli!
Muut tervehtivät sisään astuessaan, mutta minun on ensi sanoikseni
sanottava: Jää hyvästi! Hyvästi siis muutamiksi kuukausiksi tai koko
vuodeksi tai (theon en gounasi keitai) [= se on jumalten vallassa]
ainaiseksi! Huomenna, tai ylihuomenna lähden matkaan ja olisin, jo pari
viikkoa sitten lähtenyt liikkeelle, ellei punatautia olisi ilmestynyt
muutamiin paikkoihin, ja ellen minä olisi pitänyt syntinä noin heti
jättää kajaanilaisia tuon häijyn vihollisen käsiin, edes urkkimatta sen
voimaa ja hyökkäystapaa, jotta sen jälkeen ennen lähtöäni olisin voinut
järjestää puolustuksen. Minkä nyt maaherran tahdosta olen tullut
hukanneeksi virkavapaus-ajastani, sen aion ensi syksynä korkoineen
ottaa takaisin. Onpa tämä viipymiseni muuten ollut sangen
tarpeellinenkin, kun Mehiläinen surinallaan on tuottanut minulle yllin
kyllin työtä, niin ettei minun sitten matkalla tarvitse pitää huolta
siitä. Mehiläisen, meidän linnun, laita on nyt niin, kuin huomaat
myötäliitetystä ilmoituksesta, jota pyydän sinun toimittamaan
julkaistavaksi "Finlands Allmänna Tidningissä", mahdollisesti myös
Morgonbladissa ja H[elsing]fors Tidningen'issä. Pyydä myös puolestani
postitoimen johtokunnalta -- jos pyyntö joka vuosi välttämättä on
uudistettava -- että se alaisilleen postinhoitajille antaa määräyksen
tilauksien vastaanottamisesta. Tilausmaksut voivat postilaitoksen
johtokunnasta lähettää tavallista tietä Mehiläisen toimitukselle
Ouluun, s.o. Barokille, jonka olen valtuuttanut niitä siellä
vastaanottamaan ja käyttämään. Sen tekevät postilaitoksen johtokunnassa
itsestäänkin, joten siitä ei tarvitse mitään puhua.
Jos matkallani saisin Sinulta kirjeen Kuolassa, jonne saavun helmikuun
lopulla, tai Arkangelissa, jonne tulen toukokuun alussa, niin se minua
äärettömästi ilahuttaisi.
Rehellinen ystäväsi
Elias Lönnrot.
[Yllämainittu "Mehiläisen" tilausilmoitus.]


3.
Lehtori Keckmanille.
(Alk. suomeksi.)
Uhutkylästä 24 marrask. 1836.
Rakas Veljeni!
Kajaanista lähtiissäni oli Mehiläisen ja muien kera niin äiä
toimittamista, etten ennättänyt matkalle päästä, kun vasta 16
Syyskuuta. Aikomukseni oli Kiannan pappilasta Sinulle kirjottaa, vaan
hupenipa se aika siinä niin, ettei saanut tolkkuun. Nyt vasta täältä
Uhtuen kylästä saan toivoni täytetyksi ja samassa vähin kertoa matkani
ensi alkeista, kun jo olenki pian kaksi kuukautta Venäjän puolella
ollut. Tässä kylässä yksin olen jo lähes 3 viikkoa viipynyt ja
kirjotellut, mitä on sattunut runoja, lauluja, tarinoita, sanalaskuja,
arvuutuksia, outoja sanoja ja muita senlaisia. Taitaispa jos vielä
kaheksi kuukaueksi olla kirjottamista tässä kylässä, erittäinki
tarinoissa eli saarnoissa, jolla nimellä niitä myös täällä mainitaan ja
joista ei näytä loppua heti saavan; vaan kuitenki olen päättänyt lähteä
tänäpänä muitaki kyliä katsomaan. Sanalaskuja ja arvuutuksia on jo niin
keräytynyt, että uusille enää ei saa siaa entisissä kirjoissa, jonka
tähen pitää ruveta entisiä vähitellen selvään kirjottamaan. Kalevalaan
on myös tullut montaki lisäystä. Tästä lähen nyt esinnä Tuoppajärven
kylilöihin, siitä Pääjärven, Kantalahen ja Imantran seutuloille.
Helmikuussa arvattavasti olen Kuolan kaupungissa, josta taasen lähen
jälelle etsimään kyliä ja paikkoja, jotka mennessä jäivät käymättä.
Lopulla Huhtikuuta taian tulla Kemin kaupunkiin Vienameren rannalla ja
siitä lähen poikki meren Vienan eli Arkangelin kaupunkiin. Sitä vähä
kuuluu yhtäläiseen kulettavan, ettei siinä pitkää aikaa menne'kän,
ennenkun taasen olen tällä puolen merta ja alotan kulkea halkimaisin
Nurmeksen pitäjän rajoille. Niin siitä sitte alan astua pitkin rajaa
Laatokan meren rannoille ja vähin Aunuksen Läänissäki käytyäni, lähteä
Suomen Karjalan ja Viipurin läänin halki Helsinkiin, johon taian
Lokakuun aikoina tulevana syyssä päästä. Sillä tavalla olen aikonut
matkata, enkä ulommaksi yritellä, kun missä selvää suomea puhutaan.
Mutta nyt mitä en ni muista, josta tällä kerralla kirjottaisin, kuin
että viimmesessä kirjotuksessasi pyysit minunki sanomaan, miltä hoti
näyttäisi aviisissa Hels[ing]fors Morgonblad luettava ruotsal. kääntö
Kalevalan 15:nestä runosta. Hyvinpä näyttää onnistuneen ja toivotettava
asia olisi, saaha kaikki runot niin somasti käännetyksi. Muutamia
erehyksiä siinä taisi olla, vaan ei monta. Niin esim. v. 19 sana
_valvatti_ ei ollut juuri oikein käätty, sillä se merkitsee sitä, ketä
uotetaan, oikein unta saamatta eli _valvomalla_ uotetaan (morsianta);
v. 22 _viikon_ merkitsee _yhteisesti pitempää aikaa_, uskottavasti
venäläisestä sanasta _vekj_ suomeen tullut; v. 82 _polvemmaksi_,
pitkäksi, epätietoseksi ajaksi; v. 86 _laklut_, diminut. sanasta
_lakla_, sorsan, sotkan eli allinsukuinen vesilintu; v. 228 _Karsina
uunipuolus_ pirtistä ja myös kellarihuone pirtin lattian alla, johon
ovi muurin vierestä käypi. Viimmeisen arkin lähetetyistä ouvommista
sanoista, panen tätä kirjotusta seuraavaksi. Stud. Cajanilta, joka
tähän asti tämän syksyn on minua Venäjän puolella matkatessani
seurannut ja hartaasti kysellyt kaikkia outoja sanoja, taiat tulevana
vuonna Hels[ingi]ssä soaha joitakuita selvityksiä Kalevalassa ja
hyvinpä minultaki, jos Kuolaan taikka Vienaan kirjotat. Mehiläisestä
kirjotin jo viimmen, jotta sihen toivoisin Sinulta jotai apua. Ennen
lähtöäni Kajaanista laitin sihen kirjotusta hyväsesti noin puoleksi
vuoeksi ja Kuolasta taian soaha jotai lisäksi lähettää, vaan en