Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 13
Total number of words is 3529
Total number of unique words is 2052
21.7 of words are in the 2000 most common words
32.3 of words are in the 5000 most common words
37.4 of words are in the 8000 most common words
olisivat. Jos joskus arveltaisiin heillä tästä seikasta olevan hyötyä,
saattaisi sitä helpoimmiten edistää noutamalla heille opettajia
Karjalassa olevista, Ilomantsin ja Liperin kreikkalaissuomalaisista
seurakunnista. Molemmissa näissä seurakunnissa talonpojat hyvin lukevat
sisältä suomalaisia kirjoja ja voisivat suuremmitta vaikeuksitta opettaa
samaa taitoa rajan toisella puolen asuville uskolaisilleen. Paitsi
katkismusta ja muita tärkeimpiä hengellisiä kirjoja, suomalaisia sekä
hartaus- että muunsisällyksisiä kirjoja luullakseni varsin hyvin
voitaisiin kärsiä muissakin kreikanuskoisissa seurakunnissa kuin
Ilomantsissa ja Liperissä. Eipä muuten meidän hartauskirjoituksissa
suureksi osaksi ole paljoa tarjottavaa, sen jokainen varsin hyvin tietää.
Mutta unhotan kokonaan aineeni, joka äsken kosketteli kreikanuskoisten
suomalaisten sisälukua. Tämä tuottaisi, jos sitä jollakin tavalla
voisi edistää, ainakin sen hyödyn, ettei näiden suomalaisten
tarvitsisi kuten tähän asti, monen peninkulman päästä tulla meidän
puolella rajaa asuvan rahvaan luo ottamaan selkoa, minkälaista
ilmaa almanakka osottaa. Joku saattaa epäillä tätä, mutta, muistan
selvästi, miten eräs, heidän ollessaan viime kesänä pitkällisen
poudan vuoksi huolissaan pelloistaan, aivan tosissaan sanoi: "Eikä
oo käytynä Ruotsin puolella tietämässä alnakkaa, minlaisen syksynkään
Jumala antanoo!" Lähimpään Suomen kylään oli sieltä kokonaista
kolme peninkulmaa, kieltämättä melkoinen matka almanakan tiedonantoja
haluavalle. Valitettavasti ei minulla ollut almanakkaa mukanani,
vaikka se olisi monessa paikoin ollut minulle hyvänä suosituksena;
tarkkatuntoisuuteni näet kielsi minua umpimähkään valehtelemasta
Jumalan ilmojen ja säiden suhteen.
Kolmas ja huomattavin virkamies näillä suomalaisilla on ispravnikka,
joka vastaa meidän tuomaria ja voutia. Rajapitäjistä, kuten Repolasta
ja Vuokkiniemestä, hän asuu lähes 30 peninkulman matkan päässä.
Hänkin matkustaa pari kertaa vuodessa piirinsä läpi, ratkaisee
silloin rahvaan riidat ja kantaa veromaksut, jos oikein muistan.
Tilat ovat täällä verotetut miesten luvun mukaan. Kun henkikirja on
toimitettu, se on muistaakseni muuttumattomana voimassa kokonaista
20 vuotta. Henkikirjaa tehtäessä otetaan lukuun kaikki miespuoliset
henkilöt, olkootpa sitten kuinka nuoret tahansa. Näistä tila maksaa
vuosittain kolmattakymmentä ruplaa pankkiseteleitä kustakin. Asia
ei ollenkaan muutu, jos joku heistä kuolee, henkirahat otetaan
hänestä vainajanakin siksi, kunnes uusi henkikirja laaditaan,
ja tämä tapahtuu, kuten äsken mainitsin, aina noin 20 vuoden
kuluttua. Sitävastoin kaikki ne, jotka tällä ajalla syntyvät, ovat
vapaat kaikista veromaksuista ja moni niistä ehtii tulla lähes
20-vuotiaaksi, ennenkuin tarvitsee suorittaa mitään maksuja. Naisista
ei makseta mitään, olkoonpa heitä kuinka monta tahansa. Paraan
ispravnikkansa he sanoivat olleen Suomesta kotoisin. Hän oli ollut
Venäjälle vangiksi joutunut suomalainen upseeri, josta monien
kohtalonvaiheiden jälkeen oli tullut ispravnikka Kemiin. Hänen
aikaansa mainittiin näillä seuduin melkein kuin Saturnuksen aikaa
Latiumissa. Hän näyttääkin olleen merkillinen mies, ja kun kysyin,
oliko hän kääntynyt heidän uskoonsa, kun häntä niin kiittivät,
minulle vastattiin: "Sillä oli molemmatki uskot."
Kaikki virkamiehet muuten elävät matkoillaan talonpojan
kustannuksella. Talonpojan täytyy kyyditä heitä ja heidän seuruettaan,
olkoonpa se kuinka suuri tahansa, ilman että hänelle siitä maksetaan
ropoakaan. Jos vastedes saisin aikaa ja tilaisuutta liikkua
näillä seuduin, menisin ensin ispravnikan luo ja matkustelisin
hänen seurassaan, kun hän lähtisi matkoilleen. Tästä olisi monta
etua, joita minun ei tässä tarvitse lähemmin mainita. Rahvas muuten
lausui hieman tyytymättömyyttään tähän virkamiesten -- lailliseenko
vai laittomaan, sitä en tiedä -- menettelyyn, ja kadehti meidän
rahvaan tässäkin suhteessa edullisempaa asemaa, kun sen näet ei
tarvitse maksutta elättää ja kyyditä herrojaan. Kiitettiin suuresti
meidän herroja, jotka viime rajanjärjestämisessä olivat oleskelleet
heidän luonaan yhdessä heidän herrojen kanssa.
Rahvas täällä on sangen uskonnollista, ei kuitenkaan siten, että se
halveksisi meidän uskontoamme. Kun meidän papit rajakylissä pitävät
lukukokouksiaan ja raamatunselityksiään, ei ole tavatonta, että useat
talonpojat lähimmistä venäläisistä kylistä varta vasten tulevat heitä
kuulemaan. Kuulin myös monen heistä sanovan, että pitivät enemmän
meidän pappien jumalansanan selittämisestä kuin omien pappiensa.
Neljästi vuodessa vietetään yleisiä juhlallisuuksia, jotka
kestävät viikon tai kaksi erällään. Jonkunmoinen kestiystävyys on
niissä tullut tavaksi, ja sen harjoittaminen siirtyy vuoroonsa
talosta toiseen niiden talojen kesken, jotka kestiystävyyteen
kuuluvat. Erityisistä taloista ja kylistä silloin kokoontuu
väkeä, niin lukuisasti kuin mahdollista on, jonkun luo, jonka vuoro
ja velvollisuus silloin on kestitä vieraitaan niin kauan kuin
juhlallisuuksia kestää. [Varsin kalliiksi se ei kuitenkaan taida käydä
kestitsijälle, koska rahvas tavallisesti paastoaa näiden juhlien
aikana.]
Maanviljelys näyttää täällä olevan vielä enemmän laiminlyötynä
kuin meidän suomalaisilla. Pellot ovat tavallisesti pienet ja
riittämättömät, eivätkä niitytkään ole hyvät. Useimmilla tiloilla,
ehkäpä kaikillakin, on karja sen vuoksi pieni; siihen kuuluu kaksi
tai kolme lehmää, ja lisäksi on joku hevonen. Maito ei olekkaan
heidän taloudessaan yhtä tärkeä ruoka-aines kuin meillä. He
näet eivät kolmena viikon päivänä syö maitoruokia, nimittäin
sunnuntaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, joina päivinä pidetään
jonkunmoista paastoa. Mieleeni muistuu eräs tapaus, joka osottaa
kuinka ikävää tällainen paastoaminen välistä lienee. Muuan
kreikanuskoinen talonpoika Akonlahdesta saattoi minua paluumatkallani
ensimäiseen Suomen-puoliseen kylään. Tulimme Lehtovaaraan, ja emäntä
kantoi ruokaa eteemme. Mutta silloin oli perjantai, eikä seuralaiseni
katsonut voivansa syödä voita eikä maitoa, jotka paitsi leipää olivat
ainoina ruokalajeina. Koetin vakuuttaa hänelle, ettei se meidän
puolella ollut mitään syntiä, mutta hän vastasi sangen järkevästi:
"Teille se ei ole syntiä, mutta meille se on synti, tulemmepa missä
tahansa poikenneeksi opistamme." Hyvän voin valmistamis-taidossa
nämä suomalaiset ovat kovin jäljessä meidän rahvaasta. Enpä
missään heillä nähnyt edes välttävän hyvää voita. Koska täällä
on tiheään melkoisia järviä, harjoitetaan kalastusta hyvällä
menestyksellä. Kala onkin ruokaa, jonka ei arvella edes paastopäivinä
saastuttavan ihmisten vatsoja. Yleensä on varallisuus suurempi
näillä suomalaisilla kuin meidän rahvaalla lähimmissä rajapitäjissä.
Tämän luulen johtuvan siitä, ettei loisia eikä mäkitupalaisia, jotka
meidän maassa monin paikoin ovat todellisena maanvaivana, täällä
ole melkein ollenkaan. Toinen syy heidän varallisuuteensa lienee
se, että he käyttävät rukiinsa leivän muodossa vatsansa hyväksi,
kun sitä vastoin meidän rahvas antaa niiden voiman nousta päähänsä,
jolloin vatsa jää tyhjäksi ja ruumis siitä saa kärsiä. Suurempi
vilkkaus ja huolenpito lienee myös aiheena tähän. Heidän suuremman
vilkkautensa ja liikkuvaisuutensa joka suhteessa huomaa sangen
pian, kun meidän suomalaisten parista tulee heidän puolelleen. Meidän
rahvas osottaa tavallisesti niin hyvin puheessa kuin toiminnassaan
liian suurta hitautta ja vitkallisuutta. Jos esim. tulee suomalaiseen
taloon ja tervehtii: hyvää päivää! niin talonpoika kyllä ilman varsin
pitkää miettimistä vastaa: Jumal' antakoon! Tämä vastatervehdys näet
lähtee tottumuksesta ikäänkuin ehdottomasti heidän suustaan, ilman
ajatuksen tai tietoisuuden osanottoa; mutta hän panee kyllä kovalle
toisen kärsivällisyyden ennenkuin virkkaa sanaakaan sen lisäksi.
Koska tämän tervehdyksen ja vastatervehdyksen jälkeen on rahvaan
tapojen mukaista, että isäntä tai joku muu talon huomattavista
henkilöistä kysyy, mitä vieraalle kuuluu, tämä kysymys, niin
yksinkertaiselta ja yksitoikkoiselta kuin se tuntuukin, usein tuottaa
talonpojalle sanomatonta vaivaa, ennenkuin hän sen saa tehdyksi.
Olen joskus nähnyt, että hänen kokonaista kolme kertaa täytyy kynsiä
korvallistaan, josta paikasta talonpoika on tottunut etsimään
ajatuksiaan. Jos sitten tarvitsen jotakin, esim. soutajaa järven
yli ja jos esitän pyyntöni, niin, vaikkapa sitä tosin harvoin ja
ainoastaan pätevillä syillä kielletään, talonpojan täytyy kuitenkin
läpikäydä kaksi laajaa lukua, ennenkuin on valmis lähtemään.
Ensimäiseen kuuluu pitkä neuvottelu, jonka avulla ratkaistaan, kenen
tulee ottaa tämä tehtävä toimekseen. Tätä pidetään niin tärkeänä,
ettei siitä luovuta silloinkaan, kun yksi ainoa henkilö on kotona,
ja milloin ei siis mikään valitseminen saata tulla kysymykseen.
Toiseen kuuluu hidas aterioiminen, jonka jälkeen sekä sittenkuin
on huomioon otettu toisia, vähemmän tärkeitä sivuseikkoja, soutaja
saattaa olla valmis lähtemään. Toisin on kreikanuskoisen suomalaisen
laita. Heti vieraan astuessa sisälle hän tekee useita kysymyksiä,
ja kun hän sitten rupeaa juttelemaan, ei hänen ollenkaan tarvitse
ajatella jokaista sanaa erikseen, vaan sanoja tahtoo usein
tulvia yhdellä haavaa runsaammin hänen huuliltaan, kuin mitä
olisi tarpeellista. En kuitenkaan suinkaan tahdo kieltää, ettei
poikkeuksia tästä ole olemassa, ja ettei joskus kreikanuskoisessa
suomalaisessa tapaa aito suomalaista hidasluontoisuutta, kuten
myös meidän talonpojassa tavallista suurempaa vilkkautta ja
yritteliäisyyttä. Olen vaan tahtonut viitata tavallisiin ilmiöihin.
Luonnollinen taipumus kaupan harjoittamiseen on näillä suomalaisilla
yhteistä koko Venäjän kansan kanssa. Olisin taipuvainen luulemaan heitä
muinaisten permalaisten eli n.s. "bjarmien" jälkeläisiksi, joista aina
on ollut niin paljo päänvaivaa, ja että heidän kauppaintonsa siis olisi
perintö heidän esi-isiltään. Mutta äsken luin "Sanan Saattaja Viipurista"
nimisestä lehdestä, ettei asianlaita ole niin. Ehkäpä siis saa näille
kreikanuskoisille suomalaisille suoda kunnian polveutua siitä kansasta,
jonka maan kautta permalaisten karavaanit kulkivat heidän harjoittaessaan
kauppaa norjalaisten kanssa. Kotona eivät he tosin toistensa kanssa
harjoita mitään huomattavaa kauppaa, mutta sitä enemmän Suomessa,
Inkerissä, Virossa j.n.e., missä huiveillaan ja muilla pienillä
kauppatavaroilla kokoavat melkoisesti rahoja. Lokakuusta alkaen
tätä kulkukauppaa harjoitetaan aina seuraavaan kevääseen asti,
jolloin he palaavat joko kotia hoitamaan maanviljelystään tai
matkoille Pietariin, Moskovaan ja muihin paikkoihin, mistä ostavat
suurimman osan niitä tavaroita, joita sitten talven kuluessa
myyvät. "Hirvenhiihtäjissä" esiintyy kuvaus sellaisesta meidän
maassa liikkuvasta arkangelilaisesta kauppiaasta. Ne, jotka meillä
kiertelevät laukunkantajina, ovat enimmästi kotoisin Vuokkiniemeltä,
vähemmän Repolasta, Paanajärveltä ja Korpiseliltä.
Näiden suomalaisten puku on yleensä venäläisen rahvaan vaatetuksen
kaltainen, mikäli olen niitä voinut verrata. Enimmin pidetään
punaisesta väristä, keltainen näyttää myös olevan suosittu väri, ja
sitten seuraa järjestyksessä sininen.
Vielä saattaisi olla paljo lisättävää, mutta se voi jäädä toiseen
kertaan, koska minun nyt täytyy lähteä maalle, joten en ehdi
kirjoittaa enempää. Tahdon nyt vaan huomauttaa, että jos joku aikoo
käydä näiden suomalaisten luona kokoamassa suomalaisia runoja,
hänellä on rikas sato odotettavissa. Etenkin häälauluja, jommoisia
on Kanteleen toisessa vihossa, on olemassa runsaasti ja monet
niistä ovat erittäin kauniita. Rahvas ottaa hyvin kernaasti maksua
laulamis-vaivastaan, sillä lauluakin pidetään kauppatavarana, ja
onkin sangen hyvä, että heiltä rahalla voi saada, mitä meidän
rahvaalta useinkaan ei saada rahalla eikä ilmaiseksi. Papisto
lienee täälläkin vastustanut näitä lauluja, koska useat pitivät
niiden viljelemistä syntinä (räähkänä), ei kuitenkaan sitä suurempana
kuin että se vähäisellä ripillä varsin hyvin oli sovitettavissa.
Jos joku olisi halukas sellaista matkaa tekemään, kehottaisin häntä
panemaan sen toimeen talvella. Hän näet silloin saisi mukavammin
perille tarpeelliset matkatavaransa, koska hänellä voisi olla oma
hevonen ja reki; sen lisäksi hän sinä vuodenaikana paremmin tapaisi
väkeä kotona ja työstä vapaampana sekä matkustelisi turvallisempana
kuin kesällä, jolloin ylempänä mainittuja karanneita sotamiehiä
liikkuu näillä seuduilla.
Näiden suomalaisten murre on suuresti Savon ja Karjalan murteen
kaltaista. Sen omituisuuksia: _ia_- tai _ea_-pääte muuttuvat usein
_ie_:ksi, esim. _vaikie, sokie, polvieen_, muotojen _vaikia,
sokia, polviaan_ asemesta. _K_ ja _t_ katoavat useasti _s_:n ja
_t_:n jäljestä, kun ne alkavat lyhyen tavuun, esim. _sääsä_ (säässä),
_käse_ (kässe), _matalla_ j.n.e., muotojen _säästä, käske,
matkalla_ asemesta. Karitiivissa äännetään kaksi _t_:tä, kuten
Oulun tienoilla. Datiivia ja ulkoista lokativus-sijaa sekoitetaan
usein, niin että kuulee sanottavan: vetääpi veneensä _maalla_, (ei
_maalle_), aivan kuten Turun-suomessa tapaa saman sijan käyttämisestä
esimerkkejä, joita Turun Viikko Sanomat viime vuosikerroissaan, niin
hyvin suorasanaisessa kielessä kuin runoudessa, uutterasti tarjoavat.
Monikon kolmas persona aktiivi-verbeistä muodostetaan passiivisilla
päätteillä _-aan, -ään_, joka sama seikka esiintyy Savon murteessa
monikon ensimäisessä personassa. Senpä vuoksi sanotaan runossa:
"Vanhat miekkoa _hivotaan_, puraksia _terästetään_"; ja toisessa
kohdassa: "Pirulaiset _piinatahan_, paholaiset _painatahan_" (ei:
_hiovat, terästävät, piinaavat_ j.n.e.). Gottlund oli tavannut
sellaisia muotoja Mateuksen Evankeliumin käännöksessä, josta on
puhuttu hänen "Otavassaan", mutta hän ei ollut tietänyt, miten se oli
selitettävä. Aktiivin _-nut, -nyt_ päätteiset partisipit jättävät
usein pois w:n ja supistavat yhteen ääntiöt, esim. ei _otat_,
ei _itket_ eli _itet_, ei _kosket_ eli _koset_ (ei: _ottanut,
itkenyt, koskenut_); tämä näyttää kuitenkin tapahtuvan ainoastaan
_ei_-kieltosanan jäljessä.
Jos joku seikka näissä harvoissa muistiinpanoissa olisi väärin,
ei pidä ihmetellä sitä, koska ne kolme lähdettä, joista ne on
ammennettu, nimittäin talonpoikien kertomukset, oma muistini ja
käsityskykyni, varsin helposti saattavat pettää, kuten olen
kokemuksesta havainnut.
Hajanaisia muistiinpanoja.
[Hajanaisia muistiinpanoja Suom. Kirjall. Seuran arkiston tallessa
olevissa papereissa.]
Tiedä ties, muista murus, katto kalus. -- Kyllä kova kenkä jalan
sylkyttää. -- Tuota tähtiä kohten ajatta enisi neljännyksen matkan
ja siitä käännätte tuota toista tähtiä päin, niin sitte löyätte
kylän. -- Ei oo tyhjässä tytyä, ei vajassa varan täyttä. -- Surkee
surma silmin nähen, kuolema käsin piellen. -- Syö susi luetunki
(lampaan), viepi varas mitatunki (kankaan). -- Nimi _Kemi_ sanoista
_Ge mig_, jotka suomalaiset kalastajat sanoivat joen toisella rannalla
asuville ruotsalaisille kalastajille, kun huonon kalaonnen sattuessa
pyysivät (kaloja) näiltä. -- Hullun eväs ensimäiseks, viimeiseksi
viisaan syöään. -- Koivusta ruoan, silmistänsä juoman (kovan
vanhemman lapset). Pää poikki hakataan, sisälmykset ulos otetaan,
vielä sittekin palvelee kuningasta ja ruunuu, piispaa ja teiniä,
kenraalia ja kemeiniä? -- Pellava. -- Koivun oksa konnan palkka,
nuora pettäjän perintö. -- Karhunajo sopiva keino saada toinen
hengiltä. -- Karanneita vankeja, jotka uhkasivat murhapoltolla.
-- Polttoa varkaiden piiloittajatkin. -- Nimismies varkaiden
johtajana. Toholahdessa seinäkellossa seuraava kirjoitus: "Kello
lyö, ijankaikkisuus lähenee, mitäs sanot ihminen, oletko valmis?"
Tavo, tavo, kultaseppä (Kuopion lähellä portinaukaisijalta).
Laskoksia repun kannessa ja suuremmissa taskuissa. -- Pisavuori
runoissa, Kypäräisen vuori Pisan läheisyydessä. -- Taneli Sirviö
Nurmeksen Haapajärvellä ja Olli Kilpeläinen Nurmeksen Ylikylässä
runolaulajia. -- Hämäläinen esim. ei koskaan muista säätyhenkilöiden
nimiä. Pietari Viiliäinen Saramojärveltä, sotavaunujen piirustuksen
Keisari Aleksanterille, saanut siitä 500:n ruplan suuruisen palkkion.
Hänellä oli nyt viiden pitäjän valtakirjat, jotta hommaisi Oululle
vapaamarkkinain oikeudet kolmeksi viikoksi kunakin syksynä. Sen
vuoksi aikeissa matkustaa Ruotsiin ja Pietariin. Vaskimalmia
Kaarle XIII:nnelle. Käsitys Antikristuksesta, joka muka on ottava
hengiltä jokaisen, joka ei kiellä Kristusta. Merkurius tähti, jonka
luultiin Amerikassa menneen aurinkoon ja vasta Afrikassa tulleen
siitä ulos, on tuottanut rahvaalle paljon puheenaihetta. Syynä
edellisen talven lauhkeaan ilmaan kaukana meressä oleva kallio,
joka on syttynyt palamaan. -- Huhu, että Puolassa ja Virossa kansa
muka on kuollut sukupuuttoon, on viekoitellut useat pohjoisemmilla
seuduilla myymään talonsa ja lähtemään sinnepäin matkaamaan. --
Niittysuolaheinä hätäleivän ainesta. Kanttori Matti Saxbergilla
Keuruulla Helleenin kautta saatuja runoja. -- _Ihoankuiveluhtuu_ --
jyvät _näivehtyy_, kun halla panoo.
* * * * *
36 kill[inkiä] Hanhussa ruuasta. -- 18 kill. soudusta sieltä Honkoon
Huopiolahdelle. -- 12 kill. soudusta Vilppulasta Melaseen. --
16 kill. Puttolassa ruuasta. -- 2 rupl. V[irzén'i]lle Nenoisissa
kyytirahoiksi. -- 12 kill. soudusta Laukaan kirkolta Taipaleeseen.
-- 24 kill. Kutamaisen autiossa (l. Hintikassa) ruuasta, -- 13
rupl. V:lle Rautalammin pappilassa, -- 2 riksiä. 8 kill, samalle
Tampereella tupakasta y.m:sta. -- 3 riksiä 16 kill, samalle
Kuopiossa samasta. -- 4 riksiä 32 kill. Törngrenille Kuopiossa
samoin. -- 5 rupl. V:lle Kuopiossa. 20 kop. T:lle Riistavedellä. --
20 kop. samalle Palomäessä. -- 18 kill. soutu Ylikylästä Vickmanin
luo. -- 6 riksiä pelivoittoa siirretty Vickmanin maksettavaksi. --
2 riksiä samoin T:n maksettavaksi. -- 6 rup. 20 kop., jotka Venell
siirsi V:lle tai T:lle. -- Joutovaarassa 1 rupl. 18 kop. ruuasta
y.m:sta. -- Murtomäessä T:lle 40 kop. -- Iisalmessa samalle 3
pankkoriksiä.
24 kill. Bergrothilla -- 16 kill. Schildtillä -- 36 kil. Rautalammilla
-- 24 kill. Hagelinilla -- 50 kop. Riistavedellä (sauna) -- 24 kill.
Juvankoskella -- 18 kill. Säyneisissä -- 18 kill. Venellillä --
2 riksiä Vickmanilla -- 36 kill. Roosilla Kajaanissa -- 24 kill.
Iisalmessa.
NELJÄS MATKA v. 1833.
MATKAMUISTELMIA.
[Tämän Kalevalan kokoonpanoon nähden epäilemättä tärkeimmän
runonkeruumatkan L. alkoi 9 p:nä ja lopetti 28 p:nä syyskuuta
kulkien Kajaanista ensin tavallista vesitietä Suomussalmen kirkolle
ja sieltä Vuokin, Hyryn ja Viiangin kautta Kivijärveen, ensimäiseen
rajantakaiseen karjalaiseen kylään. Käytyänsä Vuonnisessa ja
Vuokkiniemessä L. palasi Tsenaniemen, Kivijärven, Akonlahden ja
Kuhmon kautta kotiin. -- Tähän suomennetut "matkamuistelmansa" L. on
marrask. 18 p:nä samana syksynä lähettänyt ystävänsä, silloisen
dosentti Runebergin lehteen "Helsingfors Morgonbladiin", jossa ne
julkaistiin seuraavana vuonna, n:oissa 54, 56-60. Suomennosta on
paikoin täydennetty L:n käsikirjoituksesta, joka on, kuten eräät
samaa matkaa koskevat L:n kirjekonseptitkin, jotka tässä julkaistaan
suomennettuina, Suom. Kirjall. Seuran arkistossa.]
Toivoen että sinua ja kenties osaa "Morgonblad'in" lukijoista
huvittaisi saada tietoja tästä Suomen rajaseudusta, lähetän sinulle
nämä matkamuistelmat, jotka syntyivät viime syyskuulla laajan
tarkastusmatkan kuluessa, jonka silloin tein tässä läänissä.
Kruununvouti Vickmannin seurassa läksin illalla 9 p:nä syyskuuta
Paltamosta ensin poikki Oulujärven [koillis]osan Kiehimänsuun
kestikievariin, jossa olimme yötä. Huomenis jatkettiin matkaa
koskia ylös Ristijärvelle ja seuraavina päivinä Hyrynsalmen ja
Kiannan seurakuntiin. Koko tämä matka kuljetaan veneellä, mutta
se käy useiden suurten ja pienten koskien vuoksi hankalahkoksi ja
pitkälliseksi. Yleensä tähän vuodenaikaan ei voi kulkea enempää
päivässä kuin 3-4 peninkulmaa, ja silloinkin täytyy varhaisesta aamusta
myöhäiseen iltaan olla liikkeellä. Jätän tahallani mainitsematta näiden
koskien nimet, sillä luullakseni ei ketään erityisesti huvittaisi
kuulla lueteltavan muutamia tusinoita nimiä. Monet niistä ovat sekä
vuolaat että pitkät, toiset taas heikommat ja lyhyemmät. Joka vuosi
tapahtuu vahinkoja tervaveneille, jotka laskevat niitä alas, eikä tämä
ole kummallista, jos ottaa huomioon, että useimmissa näistä koskista
on vaan yksi ainoa kaita ura venettä varten. Tämäkin ura on monessa
kohdin niin mutkainen, että perämiehen sangen usein täytyy kääntää
vene kohtisuoraan sitä suuntaa vastaan, johon se juuri on kulkenut,
jos mielii estää venettä särkymästä kiviin. Niillä koskilla, joita
pidetään vaarallisimpina, on omat laskumiehensä, jotka asuvat niiden
varsilla ja ovat velvolliset määrätystä maksusta ohjaamaan veneen
koskesta alas sekä vahingon sattuessa antamaan siitä korvauksen.
Tällaisen perämiehen kasvojen ilmeestä huomaa selvästi miten tärkeä
yritys on, kun hän siinä nojaa melaansa, joka vahvalla koivuvaulalla
varta vasten on kiinnitetty peräkeulaan. Niiden paikkojen varalle,
joissa tavallista voimakkaampi ja nopeampi käännös on tehtävä, hän jo
kosken niskalta ottaa veneeseen apumiehen, jonka tehtävä on koko
ruumiinsa painolla käännöksessä painaa perämelaa. Ihmisen silmät ja
korvat eivät koskaan tarkkaavammin voi kiintyä tarkattavaansa kuin
näiden laskuperämiesten huomio on kiintyneenä koskeen sitä alas
laskettaessa. Useinkaan ei ole varaa poiketa edes puolta korttelia
määräsuunnasta. Monet talonpojat laskevat kuitenkin itse alas näistä
koskista. On mahdotonta, että he tuntisivat niitä joka kiveä myöten,
kuten varsinaiset laskumiehet. Mutta heillä on ihmeteltävän
harjaantunut ja tarkka silmä jo matkan päästä havaitsemaan syvälläkin
vedenpinnan alla olevia kiviä. Siinä, missä tottumaton ei näe
muuta kuin vedenpinnan, joka ei ollenkaan näy eroavan tavallisesta
virrasta, he voivat jo melkoisen matkan päästä sanoa kiven olevan,
jopa osapuilleen kuinka syvällä vedenpinnan alla se on. Sellaisissakin
koskissa, joita eivät koskaan ennen ole laskeneet, he suoriutuvat
tämän taidon avulla tehtävästään, elleivät ne ole kovin vaikeakulkuiset.
Kuitenkaan ei joka mies kykene tätä taitavuutta saavuttamaan. Useimpien
täytyy vuodet läpeensä käyttää erityistä perämiestä, rohkenematta
koskaan omin päin lähteä matkaan. Toiset, jotka uskaltavat sen tehdä,
saavat joskus kalliisti maksaa huimapäisyytensä. Juuri kulkiessamme
virtaa ylöspäin kohtasimme Iikosken alapuolella Ristijärven kirkon
kohdalla tervaveneen, joka vähää ennen koskea laskiessaan oli särkynyt
kiveen. Tervatynnyrit uiskentelivat jo matkan päässä vastaamme virran
mukana; niiden keveys näet kaikeksi onneksi estää niitä uppoamasta.
Venäjän puolella sijaitsevan Vuokkiniemen pitäjän suomalaiset ottavat
harvoin laskumiestä mukaansa, ja kuitenkin heitä, etenkin syksyisin,
sadoittain kulkee lastatuin venein näitä koskia alas. Muistin
helpoittamiseksi he ovat koettaneet tavallisten runosäkeiden
muodossa mainita kunkin kosken laadun. Hyrynsalmen kirkon kohdalla
olevasta Siitti-koskesta sanotaan: Siitti on niskalta siliä, vaan on
alla ampiaiset, (kiviä verrataan ampiaisiin). Muutamista muista
koskista sanotaan: _Auta Jumala Junkkosessa, katso Kalliokosessa,
itse lasen Leppikosen_. -- Kerrotaan kuitenkin, että Jumalan apu
Leppikoskessakin joskus on ollut tarpeen.
Kun hyvin ja onnellisesti on päästy alas koskesta, niin on
tavallista, että otetaan ryyppy. Muutamilla koskilla on niin
suuri maine, että ne vaativat useamman ryypyn, ja etenkin sanotaan
osoitettavan tätä kunniaa ensimäiselle koskelle, josta matkan kuluessa
lasketaan. Sillä luullaan, että sille kunniaa osoittamalla
kunnioitetaan kaikkia seuraavia koskia, joita sen varsin hyvin
saattaakin sanoa edustavan, koska se on sekä ensimäinen että ylin
niistä kaikista. Tapahtuipa joku aika sitten, että sangen arvossa
pidetty ja toimekas talonpoika oli kosken kunniaksi ottanut niin
monta ryyppyä, että hänen jalkansa kieltäytyivät muuta ruumista
kannattamasta. Pahaksi onneksi seurakunnan pappi sattui tulemaan
paikalle, ja talonpoika piti velvollisuutenaan vanhan tavan mukaan
tervehtiä häntä kädenlyönnillä. Saatuansa tovereiltaan tiedon papin
tulosta hän sanoi heille, varsin paljoa tilastaan välittämättä: "No,
veljet ja toverit, nostakaa nyt minut pystyyn ja tukekaa minua, että
minäkin voin antaa kättä maisterille." Kaksi kumppaneista tarttui nyt
mieheen käsiksi kummaltakin puolelta ja piti häntä pystyssä niin
kauan, että hän sai kunnianosoituksensa papille suoritetuksi.
Matkustettuani syyskuun 14 päivään saakka yllämainitun
matkakumppanini seurassa, erosin hänestä Kiannan kirkolla, joka
oli noin 12 peninkulman päässä pohjoiseen Kajaanista. Pappien
mukana, joiden seuraavana päivänä oli määrä pitää kinkereitä (saatavien
kantoa ja lukusia) Vuohissa, läksin tähän kylään. Tämä on lähes
kolmen peninkulman päässä Kiannan kirkolta, ja tämä matka suoritettiin
vesitse. Sunnuntai, syyskuun 14 päivä, vietettiin täällä. Papit
kuulustelivat rahvaalta sen tietoja kristinopista, minä taas lausuin
suomalaisia sananlaskuja muutamille toisessa tuvassa oleville
talonpojille, ja panin kirjaan runoja, joita muutamat heistä osasivat.
Kinkeripaikkaan näet kokoontuu läheisistä kylistä henkilöitä, joilla
ei ole mitään papin kanssa tekemistä. Sellaista väkeä kuului minun
seurakuntaani.
Vaikeaa on sanoa, kuinka suureksi täydellinen suomalaisten
sananlaskujen kokoelma paisuisi; mutta että siitä tulisi aika suuri,
saatan päättää siitä, että joka paikassa, missä kansaa on ollut
koolla ja missä olen lukenut ääneen ennen kokoamani sananlaskut,
olen aina runsaasti saanut kirjoittaa muistiin uusia. Ei tarvitse
lukea niitä useampia kuin kolme tai neljä, jolloin suuremmassa
kansanjoukossa aina on joku, joka muistaa uuden sananlaskun ja
kysyy, onko se jo ennestään kirjassa. Usein kuulee eri tahoilta niin
monta, ettei mitenkään ehdi panna niitä kirjaan, ennenkuin muutamat
ovat unhottuneet. Sama on arvoitusten laita, joiden luku niinikään
näyttää nousevan äärettömiin ja jotka, samoin kuin sananlaskut, eri
paikkakunnilla ovat hyvin erilaiset. Useimmat sekä arvoitukset että
sananlaskut ovat laaditut tavalliseen runomuotoon, jälkimäisistä
kuitenkin useat ovat suorasanaisia, jopa muutamat arvoituksetkin.
Niiden kieli on omituisen lyhyen säntillistä ja niissä ilmenevä
esitystapa ei siedä muutosta. Usea on finiittiverbiä vailla, ja jos
se lisätään, koko kieli usein menettää luontevuutensa. Mainitsenpa
tästä muutamia esimerkkejä: _pitkä yö kylässä; kyllä vanhalla
vikoja; äitin tavat tyttärellä; laps' on lapsi kuninkaanki;
leikki siansa, koira kotonsa; opiksi koiralle kylmä sauna; kyllä
laiskalla pyhiä; ei sodat sanomitta, pahat matkat mainioitta;
ei savua, jos ei tulta; ei saunasta kastumatta; ei päältä
tähteitä; köyhä sahdin sammakolta, oravalta orja olven; ei niin
hyvä, ettei parempata_, y.m. -- Jos ryhtyy parantelemaan näitä
sananlaskuja, lisäämällä finiitti-verbin, kuten esim.: pitkä yö
kylässä _on_, kyllä vanhalla vikoja _on_, ei _siitä_ savu _nouse_,
joss' ei tulta _ole_, köyhä _saa_ sammakolta sahtia, oravalta olutta,
ei saunasta kastumatta _päästä_, _ei saa_ päältä tähteitä _tehdä_,
j.n.e., niin ei itse teossa ole parannellut, vaan huonontanut niitä.
Jokaisella kansalla on sananlaskunsa, ja niitä on pitäminen
mittakaavana, jonka mukaan kansa arvostelee elämän yleisiä olosuhteita.
Suomalaisella rahvaalla ei ainoastaan ole hyvin paljo, vaan myöskin
oivallisia sananlaskuja, joita alati sovitetaan puheeseen ja jotka
sangen usein osottavat ajattelevaa mieltä. Mainitsisin tässä useita,
joita ei liene ennen painettu. Mutta peläten, etteivät ne kaikkia voisi
yhtä suuresti miellyttää, mainitsen ainoastaan muutamia. Köyhä mies
lohduttaa itseään onnettomuuden kohdattua sanomalla: _en minä korkialta
kaadu, luudan päältä lattialle_. Kuviteltakoon tuollaista kovaosaista
makaavana lattialla luuta päänaluksena, ja totisesti täytyy myöntää,
ettei putous siitä ole niskaa taittava. Kun soimataan itseä tai toisia
siitä, että liiaksi turvaudutaan muiden apuun, sanotaan: _silloin on
mieli melkiässä, kun on toisen miehen päässä, väki väljässä tilassa,
kun on toisen hartioissa_. Jotenkin samassa merkityksessä sanotaan:
_silloin toimi toisialla, kun on toisessa talossa_. -- _Äiä on työtä
orjuudessa, isännyydessä enempi_; samoin: _jolla on kello kaulassa,
saattaisi sitä helpoimmiten edistää noutamalla heille opettajia
Karjalassa olevista, Ilomantsin ja Liperin kreikkalaissuomalaisista
seurakunnista. Molemmissa näissä seurakunnissa talonpojat hyvin lukevat
sisältä suomalaisia kirjoja ja voisivat suuremmitta vaikeuksitta opettaa
samaa taitoa rajan toisella puolen asuville uskolaisilleen. Paitsi
katkismusta ja muita tärkeimpiä hengellisiä kirjoja, suomalaisia sekä
hartaus- että muunsisällyksisiä kirjoja luullakseni varsin hyvin
voitaisiin kärsiä muissakin kreikanuskoisissa seurakunnissa kuin
Ilomantsissa ja Liperissä. Eipä muuten meidän hartauskirjoituksissa
suureksi osaksi ole paljoa tarjottavaa, sen jokainen varsin hyvin tietää.
Mutta unhotan kokonaan aineeni, joka äsken kosketteli kreikanuskoisten
suomalaisten sisälukua. Tämä tuottaisi, jos sitä jollakin tavalla
voisi edistää, ainakin sen hyödyn, ettei näiden suomalaisten
tarvitsisi kuten tähän asti, monen peninkulman päästä tulla meidän
puolella rajaa asuvan rahvaan luo ottamaan selkoa, minkälaista
ilmaa almanakka osottaa. Joku saattaa epäillä tätä, mutta, muistan
selvästi, miten eräs, heidän ollessaan viime kesänä pitkällisen
poudan vuoksi huolissaan pelloistaan, aivan tosissaan sanoi: "Eikä
oo käytynä Ruotsin puolella tietämässä alnakkaa, minlaisen syksynkään
Jumala antanoo!" Lähimpään Suomen kylään oli sieltä kokonaista
kolme peninkulmaa, kieltämättä melkoinen matka almanakan tiedonantoja
haluavalle. Valitettavasti ei minulla ollut almanakkaa mukanani,
vaikka se olisi monessa paikoin ollut minulle hyvänä suosituksena;
tarkkatuntoisuuteni näet kielsi minua umpimähkään valehtelemasta
Jumalan ilmojen ja säiden suhteen.
Kolmas ja huomattavin virkamies näillä suomalaisilla on ispravnikka,
joka vastaa meidän tuomaria ja voutia. Rajapitäjistä, kuten Repolasta
ja Vuokkiniemestä, hän asuu lähes 30 peninkulman matkan päässä.
Hänkin matkustaa pari kertaa vuodessa piirinsä läpi, ratkaisee
silloin rahvaan riidat ja kantaa veromaksut, jos oikein muistan.
Tilat ovat täällä verotetut miesten luvun mukaan. Kun henkikirja on
toimitettu, se on muistaakseni muuttumattomana voimassa kokonaista
20 vuotta. Henkikirjaa tehtäessä otetaan lukuun kaikki miespuoliset
henkilöt, olkootpa sitten kuinka nuoret tahansa. Näistä tila maksaa
vuosittain kolmattakymmentä ruplaa pankkiseteleitä kustakin. Asia
ei ollenkaan muutu, jos joku heistä kuolee, henkirahat otetaan
hänestä vainajanakin siksi, kunnes uusi henkikirja laaditaan,
ja tämä tapahtuu, kuten äsken mainitsin, aina noin 20 vuoden
kuluttua. Sitävastoin kaikki ne, jotka tällä ajalla syntyvät, ovat
vapaat kaikista veromaksuista ja moni niistä ehtii tulla lähes
20-vuotiaaksi, ennenkuin tarvitsee suorittaa mitään maksuja. Naisista
ei makseta mitään, olkoonpa heitä kuinka monta tahansa. Paraan
ispravnikkansa he sanoivat olleen Suomesta kotoisin. Hän oli ollut
Venäjälle vangiksi joutunut suomalainen upseeri, josta monien
kohtalonvaiheiden jälkeen oli tullut ispravnikka Kemiin. Hänen
aikaansa mainittiin näillä seuduin melkein kuin Saturnuksen aikaa
Latiumissa. Hän näyttääkin olleen merkillinen mies, ja kun kysyin,
oliko hän kääntynyt heidän uskoonsa, kun häntä niin kiittivät,
minulle vastattiin: "Sillä oli molemmatki uskot."
Kaikki virkamiehet muuten elävät matkoillaan talonpojan
kustannuksella. Talonpojan täytyy kyyditä heitä ja heidän seuruettaan,
olkoonpa se kuinka suuri tahansa, ilman että hänelle siitä maksetaan
ropoakaan. Jos vastedes saisin aikaa ja tilaisuutta liikkua
näillä seuduin, menisin ensin ispravnikan luo ja matkustelisin
hänen seurassaan, kun hän lähtisi matkoilleen. Tästä olisi monta
etua, joita minun ei tässä tarvitse lähemmin mainita. Rahvas muuten
lausui hieman tyytymättömyyttään tähän virkamiesten -- lailliseenko
vai laittomaan, sitä en tiedä -- menettelyyn, ja kadehti meidän
rahvaan tässäkin suhteessa edullisempaa asemaa, kun sen näet ei
tarvitse maksutta elättää ja kyyditä herrojaan. Kiitettiin suuresti
meidän herroja, jotka viime rajanjärjestämisessä olivat oleskelleet
heidän luonaan yhdessä heidän herrojen kanssa.
Rahvas täällä on sangen uskonnollista, ei kuitenkaan siten, että se
halveksisi meidän uskontoamme. Kun meidän papit rajakylissä pitävät
lukukokouksiaan ja raamatunselityksiään, ei ole tavatonta, että useat
talonpojat lähimmistä venäläisistä kylistä varta vasten tulevat heitä
kuulemaan. Kuulin myös monen heistä sanovan, että pitivät enemmän
meidän pappien jumalansanan selittämisestä kuin omien pappiensa.
Neljästi vuodessa vietetään yleisiä juhlallisuuksia, jotka
kestävät viikon tai kaksi erällään. Jonkunmoinen kestiystävyys on
niissä tullut tavaksi, ja sen harjoittaminen siirtyy vuoroonsa
talosta toiseen niiden talojen kesken, jotka kestiystävyyteen
kuuluvat. Erityisistä taloista ja kylistä silloin kokoontuu
väkeä, niin lukuisasti kuin mahdollista on, jonkun luo, jonka vuoro
ja velvollisuus silloin on kestitä vieraitaan niin kauan kuin
juhlallisuuksia kestää. [Varsin kalliiksi se ei kuitenkaan taida käydä
kestitsijälle, koska rahvas tavallisesti paastoaa näiden juhlien
aikana.]
Maanviljelys näyttää täällä olevan vielä enemmän laiminlyötynä
kuin meidän suomalaisilla. Pellot ovat tavallisesti pienet ja
riittämättömät, eivätkä niitytkään ole hyvät. Useimmilla tiloilla,
ehkäpä kaikillakin, on karja sen vuoksi pieni; siihen kuuluu kaksi
tai kolme lehmää, ja lisäksi on joku hevonen. Maito ei olekkaan
heidän taloudessaan yhtä tärkeä ruoka-aines kuin meillä. He
näet eivät kolmena viikon päivänä syö maitoruokia, nimittäin
sunnuntaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, joina päivinä pidetään
jonkunmoista paastoa. Mieleeni muistuu eräs tapaus, joka osottaa
kuinka ikävää tällainen paastoaminen välistä lienee. Muuan
kreikanuskoinen talonpoika Akonlahdesta saattoi minua paluumatkallani
ensimäiseen Suomen-puoliseen kylään. Tulimme Lehtovaaraan, ja emäntä
kantoi ruokaa eteemme. Mutta silloin oli perjantai, eikä seuralaiseni
katsonut voivansa syödä voita eikä maitoa, jotka paitsi leipää olivat
ainoina ruokalajeina. Koetin vakuuttaa hänelle, ettei se meidän
puolella ollut mitään syntiä, mutta hän vastasi sangen järkevästi:
"Teille se ei ole syntiä, mutta meille se on synti, tulemmepa missä
tahansa poikenneeksi opistamme." Hyvän voin valmistamis-taidossa
nämä suomalaiset ovat kovin jäljessä meidän rahvaasta. Enpä
missään heillä nähnyt edes välttävän hyvää voita. Koska täällä
on tiheään melkoisia järviä, harjoitetaan kalastusta hyvällä
menestyksellä. Kala onkin ruokaa, jonka ei arvella edes paastopäivinä
saastuttavan ihmisten vatsoja. Yleensä on varallisuus suurempi
näillä suomalaisilla kuin meidän rahvaalla lähimmissä rajapitäjissä.
Tämän luulen johtuvan siitä, ettei loisia eikä mäkitupalaisia, jotka
meidän maassa monin paikoin ovat todellisena maanvaivana, täällä
ole melkein ollenkaan. Toinen syy heidän varallisuuteensa lienee
se, että he käyttävät rukiinsa leivän muodossa vatsansa hyväksi,
kun sitä vastoin meidän rahvas antaa niiden voiman nousta päähänsä,
jolloin vatsa jää tyhjäksi ja ruumis siitä saa kärsiä. Suurempi
vilkkaus ja huolenpito lienee myös aiheena tähän. Heidän suuremman
vilkkautensa ja liikkuvaisuutensa joka suhteessa huomaa sangen
pian, kun meidän suomalaisten parista tulee heidän puolelleen. Meidän
rahvas osottaa tavallisesti niin hyvin puheessa kuin toiminnassaan
liian suurta hitautta ja vitkallisuutta. Jos esim. tulee suomalaiseen
taloon ja tervehtii: hyvää päivää! niin talonpoika kyllä ilman varsin
pitkää miettimistä vastaa: Jumal' antakoon! Tämä vastatervehdys näet
lähtee tottumuksesta ikäänkuin ehdottomasti heidän suustaan, ilman
ajatuksen tai tietoisuuden osanottoa; mutta hän panee kyllä kovalle
toisen kärsivällisyyden ennenkuin virkkaa sanaakaan sen lisäksi.
Koska tämän tervehdyksen ja vastatervehdyksen jälkeen on rahvaan
tapojen mukaista, että isäntä tai joku muu talon huomattavista
henkilöistä kysyy, mitä vieraalle kuuluu, tämä kysymys, niin
yksinkertaiselta ja yksitoikkoiselta kuin se tuntuukin, usein tuottaa
talonpojalle sanomatonta vaivaa, ennenkuin hän sen saa tehdyksi.
Olen joskus nähnyt, että hänen kokonaista kolme kertaa täytyy kynsiä
korvallistaan, josta paikasta talonpoika on tottunut etsimään
ajatuksiaan. Jos sitten tarvitsen jotakin, esim. soutajaa järven
yli ja jos esitän pyyntöni, niin, vaikkapa sitä tosin harvoin ja
ainoastaan pätevillä syillä kielletään, talonpojan täytyy kuitenkin
läpikäydä kaksi laajaa lukua, ennenkuin on valmis lähtemään.
Ensimäiseen kuuluu pitkä neuvottelu, jonka avulla ratkaistaan, kenen
tulee ottaa tämä tehtävä toimekseen. Tätä pidetään niin tärkeänä,
ettei siitä luovuta silloinkaan, kun yksi ainoa henkilö on kotona,
ja milloin ei siis mikään valitseminen saata tulla kysymykseen.
Toiseen kuuluu hidas aterioiminen, jonka jälkeen sekä sittenkuin
on huomioon otettu toisia, vähemmän tärkeitä sivuseikkoja, soutaja
saattaa olla valmis lähtemään. Toisin on kreikanuskoisen suomalaisen
laita. Heti vieraan astuessa sisälle hän tekee useita kysymyksiä,
ja kun hän sitten rupeaa juttelemaan, ei hänen ollenkaan tarvitse
ajatella jokaista sanaa erikseen, vaan sanoja tahtoo usein
tulvia yhdellä haavaa runsaammin hänen huuliltaan, kuin mitä
olisi tarpeellista. En kuitenkaan suinkaan tahdo kieltää, ettei
poikkeuksia tästä ole olemassa, ja ettei joskus kreikanuskoisessa
suomalaisessa tapaa aito suomalaista hidasluontoisuutta, kuten
myös meidän talonpojassa tavallista suurempaa vilkkautta ja
yritteliäisyyttä. Olen vaan tahtonut viitata tavallisiin ilmiöihin.
Luonnollinen taipumus kaupan harjoittamiseen on näillä suomalaisilla
yhteistä koko Venäjän kansan kanssa. Olisin taipuvainen luulemaan heitä
muinaisten permalaisten eli n.s. "bjarmien" jälkeläisiksi, joista aina
on ollut niin paljo päänvaivaa, ja että heidän kauppaintonsa siis olisi
perintö heidän esi-isiltään. Mutta äsken luin "Sanan Saattaja Viipurista"
nimisestä lehdestä, ettei asianlaita ole niin. Ehkäpä siis saa näille
kreikanuskoisille suomalaisille suoda kunnian polveutua siitä kansasta,
jonka maan kautta permalaisten karavaanit kulkivat heidän harjoittaessaan
kauppaa norjalaisten kanssa. Kotona eivät he tosin toistensa kanssa
harjoita mitään huomattavaa kauppaa, mutta sitä enemmän Suomessa,
Inkerissä, Virossa j.n.e., missä huiveillaan ja muilla pienillä
kauppatavaroilla kokoavat melkoisesti rahoja. Lokakuusta alkaen
tätä kulkukauppaa harjoitetaan aina seuraavaan kevääseen asti,
jolloin he palaavat joko kotia hoitamaan maanviljelystään tai
matkoille Pietariin, Moskovaan ja muihin paikkoihin, mistä ostavat
suurimman osan niitä tavaroita, joita sitten talven kuluessa
myyvät. "Hirvenhiihtäjissä" esiintyy kuvaus sellaisesta meidän
maassa liikkuvasta arkangelilaisesta kauppiaasta. Ne, jotka meillä
kiertelevät laukunkantajina, ovat enimmästi kotoisin Vuokkiniemeltä,
vähemmän Repolasta, Paanajärveltä ja Korpiseliltä.
Näiden suomalaisten puku on yleensä venäläisen rahvaan vaatetuksen
kaltainen, mikäli olen niitä voinut verrata. Enimmin pidetään
punaisesta väristä, keltainen näyttää myös olevan suosittu väri, ja
sitten seuraa järjestyksessä sininen.
Vielä saattaisi olla paljo lisättävää, mutta se voi jäädä toiseen
kertaan, koska minun nyt täytyy lähteä maalle, joten en ehdi
kirjoittaa enempää. Tahdon nyt vaan huomauttaa, että jos joku aikoo
käydä näiden suomalaisten luona kokoamassa suomalaisia runoja,
hänellä on rikas sato odotettavissa. Etenkin häälauluja, jommoisia
on Kanteleen toisessa vihossa, on olemassa runsaasti ja monet
niistä ovat erittäin kauniita. Rahvas ottaa hyvin kernaasti maksua
laulamis-vaivastaan, sillä lauluakin pidetään kauppatavarana, ja
onkin sangen hyvä, että heiltä rahalla voi saada, mitä meidän
rahvaalta useinkaan ei saada rahalla eikä ilmaiseksi. Papisto
lienee täälläkin vastustanut näitä lauluja, koska useat pitivät
niiden viljelemistä syntinä (räähkänä), ei kuitenkaan sitä suurempana
kuin että se vähäisellä ripillä varsin hyvin oli sovitettavissa.
Jos joku olisi halukas sellaista matkaa tekemään, kehottaisin häntä
panemaan sen toimeen talvella. Hän näet silloin saisi mukavammin
perille tarpeelliset matkatavaransa, koska hänellä voisi olla oma
hevonen ja reki; sen lisäksi hän sinä vuodenaikana paremmin tapaisi
väkeä kotona ja työstä vapaampana sekä matkustelisi turvallisempana
kuin kesällä, jolloin ylempänä mainittuja karanneita sotamiehiä
liikkuu näillä seuduilla.
Näiden suomalaisten murre on suuresti Savon ja Karjalan murteen
kaltaista. Sen omituisuuksia: _ia_- tai _ea_-pääte muuttuvat usein
_ie_:ksi, esim. _vaikie, sokie, polvieen_, muotojen _vaikia,
sokia, polviaan_ asemesta. _K_ ja _t_ katoavat useasti _s_:n ja
_t_:n jäljestä, kun ne alkavat lyhyen tavuun, esim. _sääsä_ (säässä),
_käse_ (kässe), _matalla_ j.n.e., muotojen _säästä, käske,
matkalla_ asemesta. Karitiivissa äännetään kaksi _t_:tä, kuten
Oulun tienoilla. Datiivia ja ulkoista lokativus-sijaa sekoitetaan
usein, niin että kuulee sanottavan: vetääpi veneensä _maalla_, (ei
_maalle_), aivan kuten Turun-suomessa tapaa saman sijan käyttämisestä
esimerkkejä, joita Turun Viikko Sanomat viime vuosikerroissaan, niin
hyvin suorasanaisessa kielessä kuin runoudessa, uutterasti tarjoavat.
Monikon kolmas persona aktiivi-verbeistä muodostetaan passiivisilla
päätteillä _-aan, -ään_, joka sama seikka esiintyy Savon murteessa
monikon ensimäisessä personassa. Senpä vuoksi sanotaan runossa:
"Vanhat miekkoa _hivotaan_, puraksia _terästetään_"; ja toisessa
kohdassa: "Pirulaiset _piinatahan_, paholaiset _painatahan_" (ei:
_hiovat, terästävät, piinaavat_ j.n.e.). Gottlund oli tavannut
sellaisia muotoja Mateuksen Evankeliumin käännöksessä, josta on
puhuttu hänen "Otavassaan", mutta hän ei ollut tietänyt, miten se oli
selitettävä. Aktiivin _-nut, -nyt_ päätteiset partisipit jättävät
usein pois w:n ja supistavat yhteen ääntiöt, esim. ei _otat_,
ei _itket_ eli _itet_, ei _kosket_ eli _koset_ (ei: _ottanut,
itkenyt, koskenut_); tämä näyttää kuitenkin tapahtuvan ainoastaan
_ei_-kieltosanan jäljessä.
Jos joku seikka näissä harvoissa muistiinpanoissa olisi väärin,
ei pidä ihmetellä sitä, koska ne kolme lähdettä, joista ne on
ammennettu, nimittäin talonpoikien kertomukset, oma muistini ja
käsityskykyni, varsin helposti saattavat pettää, kuten olen
kokemuksesta havainnut.
Hajanaisia muistiinpanoja.
[Hajanaisia muistiinpanoja Suom. Kirjall. Seuran arkiston tallessa
olevissa papereissa.]
Tiedä ties, muista murus, katto kalus. -- Kyllä kova kenkä jalan
sylkyttää. -- Tuota tähtiä kohten ajatta enisi neljännyksen matkan
ja siitä käännätte tuota toista tähtiä päin, niin sitte löyätte
kylän. -- Ei oo tyhjässä tytyä, ei vajassa varan täyttä. -- Surkee
surma silmin nähen, kuolema käsin piellen. -- Syö susi luetunki
(lampaan), viepi varas mitatunki (kankaan). -- Nimi _Kemi_ sanoista
_Ge mig_, jotka suomalaiset kalastajat sanoivat joen toisella rannalla
asuville ruotsalaisille kalastajille, kun huonon kalaonnen sattuessa
pyysivät (kaloja) näiltä. -- Hullun eväs ensimäiseks, viimeiseksi
viisaan syöään. -- Koivusta ruoan, silmistänsä juoman (kovan
vanhemman lapset). Pää poikki hakataan, sisälmykset ulos otetaan,
vielä sittekin palvelee kuningasta ja ruunuu, piispaa ja teiniä,
kenraalia ja kemeiniä? -- Pellava. -- Koivun oksa konnan palkka,
nuora pettäjän perintö. -- Karhunajo sopiva keino saada toinen
hengiltä. -- Karanneita vankeja, jotka uhkasivat murhapoltolla.
-- Polttoa varkaiden piiloittajatkin. -- Nimismies varkaiden
johtajana. Toholahdessa seinäkellossa seuraava kirjoitus: "Kello
lyö, ijankaikkisuus lähenee, mitäs sanot ihminen, oletko valmis?"
Tavo, tavo, kultaseppä (Kuopion lähellä portinaukaisijalta).
Laskoksia repun kannessa ja suuremmissa taskuissa. -- Pisavuori
runoissa, Kypäräisen vuori Pisan läheisyydessä. -- Taneli Sirviö
Nurmeksen Haapajärvellä ja Olli Kilpeläinen Nurmeksen Ylikylässä
runolaulajia. -- Hämäläinen esim. ei koskaan muista säätyhenkilöiden
nimiä. Pietari Viiliäinen Saramojärveltä, sotavaunujen piirustuksen
Keisari Aleksanterille, saanut siitä 500:n ruplan suuruisen palkkion.
Hänellä oli nyt viiden pitäjän valtakirjat, jotta hommaisi Oululle
vapaamarkkinain oikeudet kolmeksi viikoksi kunakin syksynä. Sen
vuoksi aikeissa matkustaa Ruotsiin ja Pietariin. Vaskimalmia
Kaarle XIII:nnelle. Käsitys Antikristuksesta, joka muka on ottava
hengiltä jokaisen, joka ei kiellä Kristusta. Merkurius tähti, jonka
luultiin Amerikassa menneen aurinkoon ja vasta Afrikassa tulleen
siitä ulos, on tuottanut rahvaalle paljon puheenaihetta. Syynä
edellisen talven lauhkeaan ilmaan kaukana meressä oleva kallio,
joka on syttynyt palamaan. -- Huhu, että Puolassa ja Virossa kansa
muka on kuollut sukupuuttoon, on viekoitellut useat pohjoisemmilla
seuduilla myymään talonsa ja lähtemään sinnepäin matkaamaan. --
Niittysuolaheinä hätäleivän ainesta. Kanttori Matti Saxbergilla
Keuruulla Helleenin kautta saatuja runoja. -- _Ihoankuiveluhtuu_ --
jyvät _näivehtyy_, kun halla panoo.
* * * * *
36 kill[inkiä] Hanhussa ruuasta. -- 18 kill. soudusta sieltä Honkoon
Huopiolahdelle. -- 12 kill. soudusta Vilppulasta Melaseen. --
16 kill. Puttolassa ruuasta. -- 2 rupl. V[irzén'i]lle Nenoisissa
kyytirahoiksi. -- 12 kill. soudusta Laukaan kirkolta Taipaleeseen.
-- 24 kill. Kutamaisen autiossa (l. Hintikassa) ruuasta, -- 13
rupl. V:lle Rautalammin pappilassa, -- 2 riksiä. 8 kill, samalle
Tampereella tupakasta y.m:sta. -- 3 riksiä 16 kill, samalle
Kuopiossa samasta. -- 4 riksiä 32 kill. Törngrenille Kuopiossa
samoin. -- 5 rupl. V:lle Kuopiossa. 20 kop. T:lle Riistavedellä. --
20 kop. samalle Palomäessä. -- 18 kill. soutu Ylikylästä Vickmanin
luo. -- 6 riksiä pelivoittoa siirretty Vickmanin maksettavaksi. --
2 riksiä samoin T:n maksettavaksi. -- 6 rup. 20 kop., jotka Venell
siirsi V:lle tai T:lle. -- Joutovaarassa 1 rupl. 18 kop. ruuasta
y.m:sta. -- Murtomäessä T:lle 40 kop. -- Iisalmessa samalle 3
pankkoriksiä.
24 kill. Bergrothilla -- 16 kill. Schildtillä -- 36 kil. Rautalammilla
-- 24 kill. Hagelinilla -- 50 kop. Riistavedellä (sauna) -- 24 kill.
Juvankoskella -- 18 kill. Säyneisissä -- 18 kill. Venellillä --
2 riksiä Vickmanilla -- 36 kill. Roosilla Kajaanissa -- 24 kill.
Iisalmessa.
NELJÄS MATKA v. 1833.
MATKAMUISTELMIA.
[Tämän Kalevalan kokoonpanoon nähden epäilemättä tärkeimmän
runonkeruumatkan L. alkoi 9 p:nä ja lopetti 28 p:nä syyskuuta
kulkien Kajaanista ensin tavallista vesitietä Suomussalmen kirkolle
ja sieltä Vuokin, Hyryn ja Viiangin kautta Kivijärveen, ensimäiseen
rajantakaiseen karjalaiseen kylään. Käytyänsä Vuonnisessa ja
Vuokkiniemessä L. palasi Tsenaniemen, Kivijärven, Akonlahden ja
Kuhmon kautta kotiin. -- Tähän suomennetut "matkamuistelmansa" L. on
marrask. 18 p:nä samana syksynä lähettänyt ystävänsä, silloisen
dosentti Runebergin lehteen "Helsingfors Morgonbladiin", jossa ne
julkaistiin seuraavana vuonna, n:oissa 54, 56-60. Suomennosta on
paikoin täydennetty L:n käsikirjoituksesta, joka on, kuten eräät
samaa matkaa koskevat L:n kirjekonseptitkin, jotka tässä julkaistaan
suomennettuina, Suom. Kirjall. Seuran arkistossa.]
Toivoen että sinua ja kenties osaa "Morgonblad'in" lukijoista
huvittaisi saada tietoja tästä Suomen rajaseudusta, lähetän sinulle
nämä matkamuistelmat, jotka syntyivät viime syyskuulla laajan
tarkastusmatkan kuluessa, jonka silloin tein tässä läänissä.
Kruununvouti Vickmannin seurassa läksin illalla 9 p:nä syyskuuta
Paltamosta ensin poikki Oulujärven [koillis]osan Kiehimänsuun
kestikievariin, jossa olimme yötä. Huomenis jatkettiin matkaa
koskia ylös Ristijärvelle ja seuraavina päivinä Hyrynsalmen ja
Kiannan seurakuntiin. Koko tämä matka kuljetaan veneellä, mutta
se käy useiden suurten ja pienten koskien vuoksi hankalahkoksi ja
pitkälliseksi. Yleensä tähän vuodenaikaan ei voi kulkea enempää
päivässä kuin 3-4 peninkulmaa, ja silloinkin täytyy varhaisesta aamusta
myöhäiseen iltaan olla liikkeellä. Jätän tahallani mainitsematta näiden
koskien nimet, sillä luullakseni ei ketään erityisesti huvittaisi
kuulla lueteltavan muutamia tusinoita nimiä. Monet niistä ovat sekä
vuolaat että pitkät, toiset taas heikommat ja lyhyemmät. Joka vuosi
tapahtuu vahinkoja tervaveneille, jotka laskevat niitä alas, eikä tämä
ole kummallista, jos ottaa huomioon, että useimmissa näistä koskista
on vaan yksi ainoa kaita ura venettä varten. Tämäkin ura on monessa
kohdin niin mutkainen, että perämiehen sangen usein täytyy kääntää
vene kohtisuoraan sitä suuntaa vastaan, johon se juuri on kulkenut,
jos mielii estää venettä särkymästä kiviin. Niillä koskilla, joita
pidetään vaarallisimpina, on omat laskumiehensä, jotka asuvat niiden
varsilla ja ovat velvolliset määrätystä maksusta ohjaamaan veneen
koskesta alas sekä vahingon sattuessa antamaan siitä korvauksen.
Tällaisen perämiehen kasvojen ilmeestä huomaa selvästi miten tärkeä
yritys on, kun hän siinä nojaa melaansa, joka vahvalla koivuvaulalla
varta vasten on kiinnitetty peräkeulaan. Niiden paikkojen varalle,
joissa tavallista voimakkaampi ja nopeampi käännös on tehtävä, hän jo
kosken niskalta ottaa veneeseen apumiehen, jonka tehtävä on koko
ruumiinsa painolla käännöksessä painaa perämelaa. Ihmisen silmät ja
korvat eivät koskaan tarkkaavammin voi kiintyä tarkattavaansa kuin
näiden laskuperämiesten huomio on kiintyneenä koskeen sitä alas
laskettaessa. Useinkaan ei ole varaa poiketa edes puolta korttelia
määräsuunnasta. Monet talonpojat laskevat kuitenkin itse alas näistä
koskista. On mahdotonta, että he tuntisivat niitä joka kiveä myöten,
kuten varsinaiset laskumiehet. Mutta heillä on ihmeteltävän
harjaantunut ja tarkka silmä jo matkan päästä havaitsemaan syvälläkin
vedenpinnan alla olevia kiviä. Siinä, missä tottumaton ei näe
muuta kuin vedenpinnan, joka ei ollenkaan näy eroavan tavallisesta
virrasta, he voivat jo melkoisen matkan päästä sanoa kiven olevan,
jopa osapuilleen kuinka syvällä vedenpinnan alla se on. Sellaisissakin
koskissa, joita eivät koskaan ennen ole laskeneet, he suoriutuvat
tämän taidon avulla tehtävästään, elleivät ne ole kovin vaikeakulkuiset.
Kuitenkaan ei joka mies kykene tätä taitavuutta saavuttamaan. Useimpien
täytyy vuodet läpeensä käyttää erityistä perämiestä, rohkenematta
koskaan omin päin lähteä matkaan. Toiset, jotka uskaltavat sen tehdä,
saavat joskus kalliisti maksaa huimapäisyytensä. Juuri kulkiessamme
virtaa ylöspäin kohtasimme Iikosken alapuolella Ristijärven kirkon
kohdalla tervaveneen, joka vähää ennen koskea laskiessaan oli särkynyt
kiveen. Tervatynnyrit uiskentelivat jo matkan päässä vastaamme virran
mukana; niiden keveys näet kaikeksi onneksi estää niitä uppoamasta.
Venäjän puolella sijaitsevan Vuokkiniemen pitäjän suomalaiset ottavat
harvoin laskumiestä mukaansa, ja kuitenkin heitä, etenkin syksyisin,
sadoittain kulkee lastatuin venein näitä koskia alas. Muistin
helpoittamiseksi he ovat koettaneet tavallisten runosäkeiden
muodossa mainita kunkin kosken laadun. Hyrynsalmen kirkon kohdalla
olevasta Siitti-koskesta sanotaan: Siitti on niskalta siliä, vaan on
alla ampiaiset, (kiviä verrataan ampiaisiin). Muutamista muista
koskista sanotaan: _Auta Jumala Junkkosessa, katso Kalliokosessa,
itse lasen Leppikosen_. -- Kerrotaan kuitenkin, että Jumalan apu
Leppikoskessakin joskus on ollut tarpeen.
Kun hyvin ja onnellisesti on päästy alas koskesta, niin on
tavallista, että otetaan ryyppy. Muutamilla koskilla on niin
suuri maine, että ne vaativat useamman ryypyn, ja etenkin sanotaan
osoitettavan tätä kunniaa ensimäiselle koskelle, josta matkan kuluessa
lasketaan. Sillä luullaan, että sille kunniaa osoittamalla
kunnioitetaan kaikkia seuraavia koskia, joita sen varsin hyvin
saattaakin sanoa edustavan, koska se on sekä ensimäinen että ylin
niistä kaikista. Tapahtuipa joku aika sitten, että sangen arvossa
pidetty ja toimekas talonpoika oli kosken kunniaksi ottanut niin
monta ryyppyä, että hänen jalkansa kieltäytyivät muuta ruumista
kannattamasta. Pahaksi onneksi seurakunnan pappi sattui tulemaan
paikalle, ja talonpoika piti velvollisuutenaan vanhan tavan mukaan
tervehtiä häntä kädenlyönnillä. Saatuansa tovereiltaan tiedon papin
tulosta hän sanoi heille, varsin paljoa tilastaan välittämättä: "No,
veljet ja toverit, nostakaa nyt minut pystyyn ja tukekaa minua, että
minäkin voin antaa kättä maisterille." Kaksi kumppaneista tarttui nyt
mieheen käsiksi kummaltakin puolelta ja piti häntä pystyssä niin
kauan, että hän sai kunnianosoituksensa papille suoritetuksi.
Matkustettuani syyskuun 14 päivään saakka yllämainitun
matkakumppanini seurassa, erosin hänestä Kiannan kirkolla, joka
oli noin 12 peninkulman päässä pohjoiseen Kajaanista. Pappien
mukana, joiden seuraavana päivänä oli määrä pitää kinkereitä (saatavien
kantoa ja lukusia) Vuohissa, läksin tähän kylään. Tämä on lähes
kolmen peninkulman päässä Kiannan kirkolta, ja tämä matka suoritettiin
vesitse. Sunnuntai, syyskuun 14 päivä, vietettiin täällä. Papit
kuulustelivat rahvaalta sen tietoja kristinopista, minä taas lausuin
suomalaisia sananlaskuja muutamille toisessa tuvassa oleville
talonpojille, ja panin kirjaan runoja, joita muutamat heistä osasivat.
Kinkeripaikkaan näet kokoontuu läheisistä kylistä henkilöitä, joilla
ei ole mitään papin kanssa tekemistä. Sellaista väkeä kuului minun
seurakuntaani.
Vaikeaa on sanoa, kuinka suureksi täydellinen suomalaisten
sananlaskujen kokoelma paisuisi; mutta että siitä tulisi aika suuri,
saatan päättää siitä, että joka paikassa, missä kansaa on ollut
koolla ja missä olen lukenut ääneen ennen kokoamani sananlaskut,
olen aina runsaasti saanut kirjoittaa muistiin uusia. Ei tarvitse
lukea niitä useampia kuin kolme tai neljä, jolloin suuremmassa
kansanjoukossa aina on joku, joka muistaa uuden sananlaskun ja
kysyy, onko se jo ennestään kirjassa. Usein kuulee eri tahoilta niin
monta, ettei mitenkään ehdi panna niitä kirjaan, ennenkuin muutamat
ovat unhottuneet. Sama on arvoitusten laita, joiden luku niinikään
näyttää nousevan äärettömiin ja jotka, samoin kuin sananlaskut, eri
paikkakunnilla ovat hyvin erilaiset. Useimmat sekä arvoitukset että
sananlaskut ovat laaditut tavalliseen runomuotoon, jälkimäisistä
kuitenkin useat ovat suorasanaisia, jopa muutamat arvoituksetkin.
Niiden kieli on omituisen lyhyen säntillistä ja niissä ilmenevä
esitystapa ei siedä muutosta. Usea on finiittiverbiä vailla, ja jos
se lisätään, koko kieli usein menettää luontevuutensa. Mainitsenpa
tästä muutamia esimerkkejä: _pitkä yö kylässä; kyllä vanhalla
vikoja; äitin tavat tyttärellä; laps' on lapsi kuninkaanki;
leikki siansa, koira kotonsa; opiksi koiralle kylmä sauna; kyllä
laiskalla pyhiä; ei sodat sanomitta, pahat matkat mainioitta;
ei savua, jos ei tulta; ei saunasta kastumatta; ei päältä
tähteitä; köyhä sahdin sammakolta, oravalta orja olven; ei niin
hyvä, ettei parempata_, y.m. -- Jos ryhtyy parantelemaan näitä
sananlaskuja, lisäämällä finiitti-verbin, kuten esim.: pitkä yö
kylässä _on_, kyllä vanhalla vikoja _on_, ei _siitä_ savu _nouse_,
joss' ei tulta _ole_, köyhä _saa_ sammakolta sahtia, oravalta olutta,
ei saunasta kastumatta _päästä_, _ei saa_ päältä tähteitä _tehdä_,
j.n.e., niin ei itse teossa ole parannellut, vaan huonontanut niitä.
Jokaisella kansalla on sananlaskunsa, ja niitä on pitäminen
mittakaavana, jonka mukaan kansa arvostelee elämän yleisiä olosuhteita.
Suomalaisella rahvaalla ei ainoastaan ole hyvin paljo, vaan myöskin
oivallisia sananlaskuja, joita alati sovitetaan puheeseen ja jotka
sangen usein osottavat ajattelevaa mieltä. Mainitsisin tässä useita,
joita ei liene ennen painettu. Mutta peläten, etteivät ne kaikkia voisi
yhtä suuresti miellyttää, mainitsen ainoastaan muutamia. Köyhä mies
lohduttaa itseään onnettomuuden kohdattua sanomalla: _en minä korkialta
kaadu, luudan päältä lattialle_. Kuviteltakoon tuollaista kovaosaista
makaavana lattialla luuta päänaluksena, ja totisesti täytyy myöntää,
ettei putous siitä ole niskaa taittava. Kun soimataan itseä tai toisia
siitä, että liiaksi turvaudutaan muiden apuun, sanotaan: _silloin on
mieli melkiässä, kun on toisen miehen päässä, väki väljässä tilassa,
kun on toisen hartioissa_. Jotenkin samassa merkityksessä sanotaan:
_silloin toimi toisialla, kun on toisessa talossa_. -- _Äiä on työtä
orjuudessa, isännyydessä enempi_; samoin: _jolla on kello kaulassa,
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 14
- Parts
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 01Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3320Total number of unique words is 191223.7 of words are in the 2000 most common words33.4 of words are in the 5000 most common words39.0 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 02Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3521Total number of unique words is 205523.2 of words are in the 2000 most common words32.5 of words are in the 5000 most common words37.5 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 03Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3509Total number of unique words is 199522.0 of words are in the 2000 most common words32.3 of words are in the 5000 most common words37.8 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 04Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3531Total number of unique words is 203121.1 of words are in the 2000 most common words31.1 of words are in the 5000 most common words36.9 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 05Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3116Total number of unique words is 185822.1 of words are in the 2000 most common words30.6 of words are in the 5000 most common words35.5 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 06Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3652Total number of unique words is 188625.4 of words are in the 2000 most common words36.6 of words are in the 5000 most common words42.7 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 07Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3341Total number of unique words is 201024.0 of words are in the 2000 most common words33.7 of words are in the 5000 most common words38.4 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 08Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3559Total number of unique words is 194125.2 of words are in the 2000 most common words36.3 of words are in the 5000 most common words41.6 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 09Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3674Total number of unique words is 185826.2 of words are in the 2000 most common words37.0 of words are in the 5000 most common words42.9 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 10Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3491Total number of unique words is 200721.8 of words are in the 2000 most common words31.2 of words are in the 5000 most common words36.9 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 11Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3370Total number of unique words is 210921.9 of words are in the 2000 most common words31.0 of words are in the 5000 most common words36.6 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 12Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3601Total number of unique words is 190525.0 of words are in the 2000 most common words35.6 of words are in the 5000 most common words40.1 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 13Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3529Total number of unique words is 205221.7 of words are in the 2000 most common words32.3 of words are in the 5000 most common words37.4 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 14Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3547Total number of unique words is 199624.4 of words are in the 2000 most common words34.5 of words are in the 5000 most common words40.0 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 15Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3154Total number of unique words is 192622.4 of words are in the 2000 most common words30.7 of words are in the 5000 most common words35.9 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 16Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3267Total number of unique words is 200922.8 of words are in the 2000 most common words32.1 of words are in the 5000 most common words37.6 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 17Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3621Total number of unique words is 199725.2 of words are in the 2000 most common words35.8 of words are in the 5000 most common words41.2 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 18Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3348Total number of unique words is 204820.7 of words are in the 2000 most common words28.9 of words are in the 5000 most common words32.4 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 19Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3343Total number of unique words is 195221.1 of words are in the 2000 most common words29.9 of words are in the 5000 most common words34.2 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 20Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3561Total number of unique words is 193420.6 of words are in the 2000 most common words28.5 of words are in the 5000 most common words32.3 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 21Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3612Total number of unique words is 206822.1 of words are in the 2000 most common words30.3 of words are in the 5000 most common words34.5 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 22Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3609Total number of unique words is 194223.2 of words are in the 2000 most common words31.3 of words are in the 5000 most common words36.4 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 23Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3602Total number of unique words is 202923.7 of words are in the 2000 most common words32.1 of words are in the 5000 most common words36.9 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 24Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3517Total number of unique words is 195322.7 of words are in the 2000 most common words32.8 of words are in the 5000 most common words37.8 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 25Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3625Total number of unique words is 196925.2 of words are in the 2000 most common words34.6 of words are in the 5000 most common words39.8 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 26Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3549Total number of unique words is 197222.7 of words are in the 2000 most common words31.1 of words are in the 5000 most common words36.0 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 27Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3592Total number of unique words is 196124.4 of words are in the 2000 most common words34.1 of words are in the 5000 most common words39.9 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 28Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3515Total number of unique words is 210521.0 of words are in the 2000 most common words28.7 of words are in the 5000 most common words33.1 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 29Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3499Total number of unique words is 211322.8 of words are in the 2000 most common words33.0 of words are in the 5000 most common words37.5 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 30Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3487Total number of unique words is 204422.4 of words are in the 2000 most common words30.9 of words are in the 5000 most common words35.6 of words are in the 8000 most common words
- Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 31Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 603Total number of unique words is 45232.0 of words are in the 2000 most common words41.4 of words are in the 5000 most common words45.2 of words are in the 8000 most common words