Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 - 21

  virstaa -- Pistojärvelle 15 -- Suvannolle 20 -- Makariin 6 -- Tuhkalaan
  6 -- Katoslammille 8 -- Akkalaan 8 -- Suureen järveen 30 -- Vaarakylään
  10 -- Skiittaan 12 -- Pyhään saareen t. Monasteriin 8, sieltä taasen
  Skiittaan 8 -- Vaarakylään 12 -- Käpäliin 25 -- Suvannolle 32 --
  Närhilään 10 -- Multijärveen 15 -- Kuusamon kirkolle 40. Niin olen
  päälle 300 virstan (303) sitte erottuamme matkannut, osittain
  hevosella, osittain jalan, osittain hiihtämällä. Makarista nimittäin
  ostin kaksi hyvää asetta: sukset ta puukon, vaikkei ni kumpaa enää ole
  minulla. Sillä puukon vaihon Pyhässä Saaressa parempaan ja sukset
  unohin erähään taloon rajan poikki Kuusamoon päästyäni. Sitä ennen
  niillä kuitenki hiihin ylehensä 60 virstaa, jotta joutivatpa unohtuaki.
  Katoslammilta Suureen järveen hiihtäessäni oli 30 v. aivan umpea ja
  vähällä olin sillä taipaleella väsyä. Ilman oppaatta en kyllä
  lähtenytkän, vaan hänki, eräs sotapalvelosta karannut, täällä piilossa
  elelevä mies, ei ollut suuresti parempi minua. Illaksi pääsimä toki
  kylään ja yövyimä Tuhkaispapin Homan luoksi. Jos muistat Jaakkosen
  Jyvälahessa, niin jopa kyllä arvaatki helposti, mimmoinen mies tämä
  pappi Homa oli. Esiksi ni hän ei laskenut minua kylyyn, ennen muien
  kylvettyä, vaikka oppaani, pahapäivänen karkuri, kyllä pääsi toisten
  kera. Sitte kumarteli hän kummikseni puolen iltaa ja viimmeksi sano,
  että hänen vanhat savustuneet Slavonskan kieliset kirjat olivat
  Gretjseskan [= kreikan] kieltä. Skiitassa tapasin äskenmainitun
  Jaakkosenki veljentyttäret, jotka vaativat minua sekä Venäjän kirjoja
  lukemaan, että Karjalan lauluja laulamaan tai pilliä soittamaan. Heiän
  opettajansa eli hoitajansa oli aivan ummikko Venäläisakka vai liekö
  alkuansa ollutki jotai herrasväen laatua. Koko Skiitta näköänsä ei ole
  parempi kun muukan Venäjän puolinen kylä pitkin erästä Tuoppajärven
  lahta. Kirkko ei millän merkillinen. Pyhä saari pian samalainen.
  Päällysmiehen sanottiin kaiken maailman kielet osaavan, Vaan Suomen,
  Ruotsin, Saksan ja Latinan kieli vet ei taia näihin kaiken maailman
  kieliin kuulua, sillä ne olivat eli ainaki näkyivät olevan hänelle
  tuntemattomia. Yhen yön vaan olinki koko Saaressa, joka minusta enemmin
  oli rosvonpesän, kun monasterin muotonen. Heti tultuani oli miehiä
  ympärilläni, jotka kysyivät, jos minulla ei olisi viinaa myödä, johon
  kuuluvat kovin ahnaita olevan. Sitte oli moniaalla, kun kuuli
  tohtariksi, samaa asiata kanssani toimitettava kuin Vasken kamarissa
  Paanajärven piissarilla. Hän vei minun kotihinsa, näytteli siellä
  näytettävänsä ja anto palkaksi kaksi luukkoa (sipulia). Kirkossa kävin
  kahestiki, vaan siitä ei ni ole mitä erinomaista sanottavaa. Pimiä esti
  ikoniaki [= pyhäin kuvia] näkemästä, vähä niitä olisi ollutki
  katseltavaa. Vaarakylässä mennessäni olin kaksi päivää Joukkosen
  talossa. Talo oli vähä parempi ja eläjämpi muita taloja näillä seuduin,
  jonka tähden siinä taasen söin tarpeeni. Sekä ukko että akka itset
  elivät vielä, vaan liiatenki akka usein erikamarissa, jossa taisi
  aikansa molimalla [= rukouksissa] viettää. Minä koko kornitsassa en ni
  käyny. Heillä oli neljä poikaa, jokanen naisella ja naiset elossa.
  Kolme pojista nykyjään olivat laukkukaupalla Ruotsissa, neljäs vanhin
  kotona. Vasta oli talosta Kieretissä (elonmyönti paikassa Vienameren
  rannalla) käyty; kai niitä jauhoja, joita sieltä oli tuotu, myötiin
  yhtäläiseen toisille kylässä 3 ruplaan 6 riunaan puuta. Ukkoa piti
  minnain [= miniäin] palvella kuni muinenki patriarkhaa, jalat jaksaa
  [= riisua] iltasilla, aamusilla sukat, kengät ta muut vaatteet hänelle
  kantaa. Vähä ennen minua lähti hän uuelleen Kierettiin ja oli oikein
  lysti katsoa minunki, kuinka häntä matkalle varustettiin, rekeen
  katettiin edl., josta kaikesta minnöillä oli paljonki työtä.
  Nuorimmalla pojalla oli esinnä ollut Hämeestä tuuma naia, vaan kuinka
  sitte lie asia kääntynyt, kuitenki kotimaastaan nainut. Kumma asia että
  tytöt Suomesta lähtisivät tänne ouoille maille, eikö heiän ainaki hoti
  olisi parempi kotimaalla. _Ei Turkuun mene, joka kotona naiaan_ taikka:
  _laiska lappihin menevi, veltto vettä soutamahan_.
  Vaarakylästä otin hevosen Käpäliin, huononen kylä, noin kymmen talonen.
  Siinä talossa, jota parahimmaksi kehuttiin, en tahtonut saaha ni mitä
  ruokaa. Kalarokkaa kyllä keitettiin kyytimiehelleni, vaan kun pyysin
  minäi siitä maksoa vastaan vähä kuppihini saaha, vastasi emäntä: "anna
  vieras esinnä syö, jos mitä jää". Sitte syötyämme meni kyytimieheni
  kylään ja akka, joka yksin oli koissa, toimitteli ilta askareitaan.
  Niin yksin pirtissä oleva pistin tupakkaa piippuun ja aion huvikseni
  vetää muutamia savuja. Mutta siitäpä olin koko yömajani menettää.
  Emäntä sisääntultua, vaikka kyllä ennätinki piipun suustani saaha,
  tunsi savun ja sano: "ettekö ole tupakkaa juoneet? jos vaan tupakkaa
  juotta, niin kyllä sitte emme kauan sovi yhessä pirtissä olemaan".
  Olisinki mennyt toiseen taloon, vaan ne eivät olleet sitä paremmat.
  Muutamassa jo kävinki katsomassa, vaan siinä oli surkia elämä; ei ni
  mitä syöä paitsi tähkiä ja kalalientä. Akka siitä lupasiki lähtiä
  Skiittaan sanoen: "eikö hoti saaren vieroon minua otettaisi!" Skiitassa
  nimittäin saavat naiset Saaresta miilostia (elatusta) 25 ruplaa
  vuoessa, jota kuitenki moittivat vähäksi, eikä riittäväksi. Oli sinne
  muuan akka Suomestaki tullut ja Saaren vieroon ruvennut. Hänellä oli
  poika Saaressa raatajamiehenä. -- Koko Käpälin kylä ilman kuuluu
  poronvarkaita täynnä olevan. Toinen toisensa porot ovat jo niin tuiki
  syöneet, ettei kuulu enää ni mitä syötävätä niistä olevan. Ei sanottu
  päälle kahen talon koko kylässä olevan, joissa matkamieskän saisi
  omansa liikuttamatta pitää. Ei paljoa paremmaksi sanottu Tuhkalankan
  kylää, johon sitte tulin. Erähällä talonpojalla, Kuisma nimeltään, oli
  siinä kasakkapaimen kesän yli ollut. Syksyllä oli tämä kerran vähä
  sairaaksi tullut. Kuisma rupesi tohtariksi, anto keittää vettä ja valo
  kiehuvata vettä ratin läpi kurkkuun. Siitä mies paikalla kuoli
  arvattavasti ja sitäpä Kuisma toivoki, koska sillä tavalla pääsi
  hänelle kesän palkkaa maksamasta. Saman Kuisman satun minäi näkemään,
  sulokielinen, liukas mies eli ukko. -- Makarissa eli eräs Kuusamonki
  mies akkanensa ja kolmine lapsinensa. Hän oli tänne muuttaunut täällä
  paremmin rauhassa saaha poroja varastella ja syöä. -- Suvannolla on
  Roton talo rikas leivältä. Kuuluu vanhoja jyviä olevan aitta täynnä
  liikuttamatta. Vaan niitä ei liikuta'kan, ostaa uutta Kieretistä sekä
  syöäkseen, että myöäkseen. Alkua näiden rikkauteen en ni ole kuullut,
  jos li[e]nevät kunniallisesti rikastuneet, vaan usiammista muista
  kuuluu toisin. Sanotaan siitä ensin elämään päässeen, että ampuvat
  kaksi karkulaista Venäjän maasta, joilla oli paljo rahaa ollut. Nämät
  olivat ensin jolle kulle vaaralle kylästä paenneet ja kun luulivatki jo
  kaukana kylistä itsensä olevan, tulen tehneet, siihen nukkuneet. Niin
  näkivät Roton 3 veljestä tulen, tulivat edl. Niin sanotaan Larin
  veljesten sillä tavaransa saaneen että osiksi pettivät Moskovan
  porvareita, joilta ottivat suuria velkoja ja heittivät maksamatta,
  osiksi jonkun palon aikana Vienan kaupungissa varastelivat, mitä käsiin
  sattu. Äsken mainitun Joukkosen myös sanotaan Suomen talonpoikia
  pettäneen, velkoja maksamatta heittäneen ja sillä rikastuneen. Oli
  niistä keräjiäki käyty, vaan Venäjän laki ei kuulu ni mitä voivan siinä
  asiassa. Viimmeinen päätös Vienasta oli tullut semmoinen, että
  Joukkosen pitäisi maksaa viisi ruplaa vuosittain veloistaan, vaan joka
  ei tee täyttä kasvuakan; kuinkapa pääsumman ompi? Muien rikkauesta olen
  myös paljo kuullut, ei hyvää paljon, koska pettäjän tavalla aina ovat
  alun saaneet ja maakunnan vääryttämällä eli rasittamalla enentäneet.
  Suvannolta kyyitsi eräs akka minua esinnä Närhiin ja siitä meiän
  puolelle rajoa Mullijärveen. Akan kanssa tielläni piin paljoki pakinata
  erinomattain vieroon koskevista, joissa hän oli hyvin typerä. Ei ni
  tiennyt J[uma]lan 10:stä käskystään mitä. Kun toinen elo kohtasi minua
  taas rajan poikki päästyäni. Olinpa kun kotona. Täällä olen nyt asunut
  viisi neljännystä kirkolta eräässä talossa, jonka vanha muori aikonansa
  on mamsellista talon emännäksi ruvennut. Voi jos niin useinki
  rupiaisivat! Ainaki olen havannut semmoisten taloin paremmin kun muien
  voivan. Ja vielä siitä lähtisi talonpoikain hyväksi aina enemmin oppia
  kun muulla tavalla herrasväeltä ottavat. Tämäki mainittu muori kehu
  heillä ei ruunulle ei muille velkaa olevan. Tässä olen nyt kolmatta
  viikkoa selvään kirjotellut arvuutteita ja muita kirjotuksiani.
  Seuraavassa kirjassa on touustettu [= toteutettu], mitä meillä oli
  Uhtuossa puheena. Vie se itse Vaseniukselle.
  
  
  17.
  Konsuli Vaseniukselle.
  (Konsepti)
  
   Törmänen, 1 p:nä tammikuitta 1837.
  Ylioppilas J. Fr. Cajan, joka juuri itse tuonee perille tämän kirjeen,
  pyysi että Herra Konsulille suosittaisin häntä saamaan jonkinlaista
  muista kielistä suomeen suoritettavaa käännöstyötä. Tämän suosituksen
  saatan, jos Herra Konsoli muuten suvaitsee ottaa sitä huomioon, mitä
  suurimmalla mielihyvällä hänelle antaa. Ollen syntynyt suomalaisella
  seudulla, missä kieltä puhtaasti puhutaan, hän on sitäpaitsi opiskelun
  kautta saavuttanut perinpohjaisen ja laajemman kielentaidon sekä
  harjoituksen kautta helppouden käyttää sitä kirjallisesti. Jos siis
  Herra Konsulin tarvitsisi jotain suomeksi käännättää, niin sellaista
  vallan varmasti saattaa uskoa mainitulle ylioppilas Cajanille.
  Niukkojen varojensa vuoksi ja voidakseen oleskella Helsingissä hän
  sanoo olevan pakon uhrata päivästään muutamia tunteja joko
  puhtaaksikirjoittamiseen tai j.n.e.
  
  
  18.
  [Päiväkirjasta; suomeksi.]
  
   Törmäsestä, 2 Tammik. 1837.
  Pistojärvi itse saapi vetensä Kuusamosta Muojärvestä Pistojokea myöten,
  jonka rannoilla sekä Multijärvi, että Närhilä ta Suvanto ovat.
  Pistojärvestä taasen vesi lankiaa Kuittijärveen, esinnä 5 virstaa, niin
  Lusmakoski, siitä virstanpituinen Lusmajärvi, siitä 3-virstanen
  Seitsenoikia, koski, siitä v:n Seitsenoikian lampi, siitä kaksi
  Kotakoskea, siitä 3 virstanen Maejärvi, siitä 1/2 virst. Kurkikoski
  (tulenpalava), siitä Kananen, Jyrkkä, Leviö, Piiksi koskia ja 3
  virstanen Hämejärvi, jonka pohjaspuolella Hämeen kylä, siitä eelle
  Ruottinen, Jyrkkä, Pitkävirta, Väärä, Harjuskoski, Pällinkorva,
  Luvanen, 5 virstaa suvantoa, eelle kaksi Imisystä (ensimmäinen
  tulenpalava), kaksi Lohikoskea, Voivia, Puolivilla, Hirvikoski, 3 v.
  suvantoa, 5 v. Kortejärvi, siitä Korpikoski, Tappara, Päälä (iso),
  Sumppulampi, Päälän lampi 1 v., Ristikoski, Toraisjärvi, Aparainen
  (virta), Alanen järvi 1 v., Pistonkoski, Pistonsuu Kuittajärvessä.
  Lonkanjärvestä seuraava veenkulku: Lonkka, Latvajärvi, Pirttijärvi,
  Mätöjärvi, Kuisma, Niskakoski, Umpikoski, Harmasen suvanto, Pikkuvirta,
  Suvanto, Jyrkät, Hynkeet, Pajulampi (5 v.), Kaalakoski, Pikkukoski,
  Kuurnakoski, Tuhkakoski (iso), Jämsä, Majajoki, Hirvikoski,
  Kalliokoski, Veärä, Sahi, Vuonislahti.
  Vuonisesta Hämeenkylään 30 v. (Puoliöiseen), siitä Pistojärveen 20 (al.
  30 pohjas.), siitä 15 (18) Suvannolle edl.
  Vuonisesta Koljoseen 60 v. (Pluo); Ponkkalahteen 20 v. (Etel.); siitä
  Venejärveen 10 v., siitä Lapukkaan 25 v. Suvannolta Tukkalaan 12 v.
  (Itäpohj.).
  
  
  19.
  Luutnantti Örnhjelmille.
  (Konsepti.)
  
   Törmänen, 2 p:nä tammik. 1837.
  Kuusamon markkinoilla kuulin Dmitrein pojalta, että hän oli tunkenut
  hamppunsa vai mitä tavaraa lie tunkenutkin sinun aittaasi
  talvimarkkinoiksi. Hän on mahdollisesti sanonut, että minä olen häntä
  siihen kehottanut, mutta sitä en ole tehnyt enkä ole voinut tehdä.
  Tosin hän viime syksynä pyysi minulta huonetta siihen tarpeeseen, ja
  tähän minä vastasin, että sinä olit vuokrannut kaikki huoneet, ja ettei
  minulla siis ollut mitään vuokrattavaa. Nyt hän kuitenkin täällä tuli
  kiittämään minuakin huoneesta, seikka, joka minua oikein harmitti,
  ikäänkuin minä olisin antanut hänelle siihen lupaa. Ota häneltä maksua
  tuosta epämukavuudesta sen verta kuin haluat, sillä se velikulta kyllä
  on varoissa, kun siällä on rahoja yli 100 tuhannen ruplan. -- Y.m.
  
  
  20.
  Tuomari Flanderille.
  (Konsepti.)
  
   Kuusamo, 4 p:nä tammikuuta 1837.
  Arvoisin Veli!
  Jo Uhtuesta kirjoitin kuluneen joulukuun alussa Sinulle, mutta kirje
  jäi, en enää muista minkä sattuman johdosta, lähettämättä. Nyt saan
  siis toistaa sen sisällyksen ja ensiksi toivottaa Sinulle hyvää uuden
  vuoden jatkoa, vuoden joka arvatenkin on viimeinen, minkä vietät
  naimattomana miehenä! Matkastani tahdon nyt ainoastaan lyhykäisesti
  kertoa, että ensin muutaman viikon ylioppilas Cajanin kanssa vaelsin
  muutamissa tutuissa venäläisissä kylissä ja että sen jälkeen asetuin
  Uhtueen, missä asuin lähes kuukauden ajan, koko ajan pannen kirjaan
  runoja, arvoituksia, sananlaskuja, satuja y.m., mitä kylässä kuulin.
  Siellä asuin hyvinkin muhkeasti erityisessä kamarissa, mutta sitten oli
  asunnon laita taas huonompi, ennenkuin tulin tänne Kuusamoon. Pahinta,
  mihin yksikään kristitty sielu voi joutua, on se, jos on pakko
  talvisaamuina oleskella noissa kirotuissa venäläisissä pirteissä.
  Ensinnäkin ne ovat pienet, noin 1/4 meidän talonpoikaispirteistä, ja
  sitten on, paitsi kattoaukkoa, ovi selkoselällään koko pitkän aamun
  kello 2:sta kello 6:en, jonka ajan kuluessa leivotaan, keitetään,
  tehdään haudetta lehmille y.m. sellaista, niin että pirtissä sillä
  aikaa on kylmempi kuin pihalla. Usein ovat hampaat kovasti kalisseet
  suussani, mutta toivon kuitenkin, että taas kerran tulee kesä. Eräässä
  Tuoppajärven tienoilla olevassa nunnaluostarissa olin kolme viikkoa
  takaperin ja siellä minun täytyi sekä laulaa että soittaa huilua
  nunnille. Lisäksi minua pyydettiin jäämään yöksi, jota pyyntöä en
  kuitenkaan voinut noudattaa, kun näet, jos olisin antanut kyytimieheni
  lähteä pois, en koko seudulla olisi voinut saada hevosta. Luostari on
  ainoastaan noin 15 peninkulman päässä Kuusamon kirkolta, niin että kuka
  tahansa teistä ensi kesänä voisi käväistä siellä. Kahdeksan virstaa
  samasta nunnaluostarista on munkkiluostari eräässä Tuoppajärven
  saaressa; siinä olin myös yhden yön. --
  Mitä muuta voisin kertoa matkasta, ei erityisesti ansaitse
  mainitsemista. Välistä minulla on ollut hauska, toiste taas, jopa
  useamminkin, hyvin ikävä; milloin olen nähnyt nälkää, milloin taas
  syönyt itseni kahta kylläisemmäksi, osan matkasta ajanut, toisen osan
  astunut ja välillä taas hiihtänyt, kerranki kolme peninkulmaa yhtä
  päätä ilman minkäänlaista vanhaa latua. Tosin minulla silloin oli opas
  mukanani, mutta kun illan suussa tuli "takkalakeli", olimme molemmat
  vähällä väsyä. Voi nyt hyvin ja sano terveisiä Adolphille ja äidillesi,
  joille molemmille täten myös saan toivottaa onnellista uutta vuotta,
  vaikka toivotukseni kylläki myöhään ehtinee perille.
   Veljesi
   Elias Lönnrot.
  
  
  21.
  Vanhemmille.
  (Konsepti; suomeksi.)
  
   Törmäsestä, 12 Tammik. 1837.
  Tähän asti olen ollut terve ja toivon että te kanssa oletta terveenä
  eläneet. Mitään ei minulla nyt ole'kan erittäin kirjottamista, koska
  olen jo ennen kirjottanut. Jos karjanruoka ei näytä piisaavan, niin
  toimittakaa jo aikanansa ostetuksi, sillä keväällä on se aina
  tyyreempi. Parempi se myös olisi markkinan aikana rukutakin ostaa, mitä
  näkee tulevaan syksyyn asti tarvitsevan. Voudilta kyllä rahaa saatta
  niihin ja muihin tarpeisiin. Perunan siemeniä tarvitsisi taas samalla
  tavalla kun mennä vuonnaki idättää 4 taikka 5 viikkoa ennen kun
  istutetaan. Taidan minä Kesäkuun alussa kotiaki tulla viikoksi taikka
  kahdeksi.
  
  
  22.
  Postinhoitaja Gosmanille.
  (Konsepti.)
  
   Törmänen, 12 p:nä tammikuuta 1837.
  Onnellista uutta vuotta! Vaellusten y.m. jälkeen olen tullut tänne,
  osaksi j.n.e. ja hankkiakseni itselleni uuden laukun, sillä entinen
  laukkuni, jonka nyt muutamine tarpeettomine kirjoineen ja papereineen
  lähetän kotia, oli jo kelpaamaton. Nyt on minulla uusi, joka tosin
  maksoi 12 ruplaa, mutta jossa sitten onkin 8 eri osastoa kaikkia
  kamssujani varten. Erityistä ikävää en vielä ole tuntenut, tai ainakin
  hyvin harvoin, vaikka kyllä kernaasti antaisin 15-20 ruplaa, jos edes
  päivänkin saisin olla siellä kotona. Tähän asti olen tullut toimeen
  ilman turkkeja tai kauhtanaa, ja luultavasti tulen niin toimeen koko
  talven, ellei se tule kovin kylmä. Mutta uusi pitkä lievetakki kaiketi
  minun pian on tilattava, kun näet nykyinen, johon puettuna minulla on
  kunnia kirjoittaa näitä rivejä, jo alkaa käydä liian kuluneeksi.
  Saappaita minulla jo on kolmas pari jalassani siitä kun sieltä kotoa
  läksin. Täältä lähden nyt Pääjärven ja Koutajärven tienoille, sieltä
  rajaa pitkin luultavasti Utsjoelle saakka, sieltä Kuolaan ja sitten
  taas alas Kemiin ja Arkangeliin. Ehkäpä kesän alusta viikoksi tai
  niille paikkein tulen kotia. Pyysin vanhempiani alussa ostamaan rehua,
  jos sitä alkaa puuttua, sekä ruista -- -- muistutappa sinäkin, että sen
  tekevät.
  
  
  23.
  Kruununvouti Wichmannille.
  (Konsepti.)
  
   Tihkuinen, 12 p:nä tammikuuta 1837.
  Hyvää uuden vuoden jatkoa. Tänne Kuusamoon tulin jo ennen markkinoita
  ja lähden nyt taas matkaan. Maaherran sekä asessori Bergbomin tapasin
  täällä ennen joulua ja Maaherra pyysi, että kulkutaudin sattuessa
  tulisin kotia sillä ehdolla että saisin vastaavan virkalomani
  pidennyksen. Sen lupasin tehdä ja sanoin, että Sinä kyllä tietäisit
  kirjeessä kutsua minua tulemaan. Mutta ilman kulkutautiakin ja
  kirjallista kutsua taidan ensi kesän alussa, kun tulen kulkemaan Kuhmon
  rajoilla, pikimmiltään poiketa tieltä tervehtääkseni Teitä siellä. Nyt
  lähden j.n.e. Hieman ikävältä tahtoo tuntua nyt taas erota tästä
  seudusta, missä muutaman viikon olen hyvin viihtynyt ja missä minun
  olisi vielä hauskempi, ellei minulla olisi ollut niin hemmetin kiire
  kirjoituksineni, minkä vuoksi en ole rohjennut majoittua mihinkään
  pitäjän herrastaloon, vaan olen asunut talonpoikaistalossa ja sieltä
  joskus käynyt herroja tervehtimässä. Tervehdi kirkkoherraa ja
  sano -- -- --
  
  
  24.
  Tohtori Höglundille.
  (Konsepti.)
  
   Törmänen, 14 p:nä tammikuuta 1837.
  Viimein, joku päivä sitten, kirjoitin Sinulle muutaman rivin ja tahdon
  nyt viime hetkessä jatkaa. Lähden näet nyt täältä liikkeelle
  kulkeakseni taas Venäjän puolelle. Ensin suuntaan kulkuni Pääjärven
  pohjoispäähän, missä jo lapin kielen sanotaan vallitsevan. Aikomukseni
  on sieltä pitäin kiertää tuon 9 tai 10 peninkulman pituisen ja melkein
  yhtä leveän järven ympäri käydäkseni kaikissa sen rannoilla olevissa
  kylissä. Näin saavun viimein taas pohjoispäähän ja tulen luultavasti 4
  tai 5 viikon päästä Kuolajärven alueelle Kemijärven pitäjään; sieltä
  sitten aion rajaa pitkin kulkea pohjoiseen vaikkapa Utsjoelle saakka,
  jos vaan on mahdollista. Venäjän puolella samaa rajaa pitkin pohjoiseen
  kuuluu asuvan pelkkiä lappalaisia, joiden kanssa minulla ei enää ole
  mitään tekemistä.
  Tässä lähetän Sinulle mytyn joutavia kirjoja ja papereita, joita pyydän
  Sinua Gosmanin kirjeen kanssa, vaikkapa ei aikaisemmin, niin ainakin
  Kajaanin markkinoiden aikana, lähettämään Kajaaniin. Samalla pyydän
  Sinua olemaan niin hyvä, että toimitat tähän liitetyn kirjeen
  ylioppilas Cajanille Helsinkiin. Postikulut kaiketi sitten muistan,
  mutta nyt olen vallan vailla pikkuseteleitä, lukuunottamatta hopeaa.
  
  
  25.
  [Hajanaisia muistiinpanoja, y.m.; alk. suomeksi.]
  
  Kaikki ristit: _selkä koilliseen, rinta keväpäivänlaskuun, kokka toinen
  suveen, toinen pohjoiseen_.
  _Sepään -- sevätä_ = halata. "Montako Jumalata?" -- "Ken heille luvun
  anto; kun kerranki oli 7 kuormaa Moskovasta Piiterih tuotu."
  "A mitä räähkää sii Ivana uot laatinut?" -- "A kävin mie hepoon." Pappi
  siitä itkemään. "Kovinpa sivulla, henkiisä kormelitsa se hepo sääliksi
  kävi" [Ehkä luettava: K. siulla, henki-isä, k., s. h. s. k.] (sääli
  siitä hevosta tuli). (_hepo_ = tamma; _-ponen_, comm. generis ---).
  Heikkilässä.
  Kolmatta polvea mie hänestä olen. Hän esiisäni oli Sotkamosta ja
  ensimmäisiä, ku tänne talon rakenti. Kotalappi sillon vielä ympärillä
  eleli. -- Hyö ei suvattu lantalaisia [= suomalaisia]. Taioillaan
  vastusta tehtiin. Koskentalossa (paikalla) sillon eli lappalaisia.
  Kerranki isoisäni oli kaskea leikannut. Oli hänellä kasakka, joka näki,
  mitä muut ei nähneet. Niin jäätä myöten näki paljo väkeä koskelta
  tulemaan. Hän siitä outti, kunne'ka olivat rannalta maalle nosta, siitä
  vastustamaan. Niin karkotti kaikki paniainsa päälle. Siitä koko
  lappalaispere kuoli -- Isäntä itse heti jälkeen matkalla.
  Sinkka -- Kävelys -- Kinttaset --- Tjsesterka -- Ristinen -- Paikkaset
  -- Koroli -- Käsivetelys -- Naittajaiset. [= Kisain nimiä.]
  -- Mieronpirtti -- Sjotjska (Staarosta) -- Tuli mies, kannettiin poroja
  syöneen, kaksi miestä ampuneen. Siitä hänellä rangastukseksi jalkohin
  kumarrella.
  Heikkilässä. Niin J[umal]a laati, jotta minä kuitenki isäin maalle
  pääsin. Olin tässä jo kasakkana Törmäisellä, vaimoni entisellä
  miehellä. Siitä hän kuoli, niin 4 vuotta vielä olin sitte, hän minua
  rupesi tahtomaan. Niin tulin. Kolme kertaa hengenvaarassa. Kerran
  patvesta (puusta) maahan, lehmiä kävin etsimässä. Pää eellä miun. Kiviä
  toinen puoli, portahani toisella puolella jo ajattelin mennessäni: hyvä
  tulisi, kun tästä putoaisi. Siinä minkä lien maannut, jo havasin. Näin
  päivän nousemillansa. Mieli täyellään, vaan en voinut jäsentä
  liikuttaa. Koettelin enkö voisi varvastahan liikuttaa; jo vähän liikku.
  Siitä vasemessa jalassa, jo vasenta kättäi edl., viimmen vedimme
  karjatielle mahallani. Siitä pääsin kotiin. Oli pyörtyä vaimoni kun
  näki minun niin hankaloitsevan. Toisen kerran savea kävin tytärteni
  kera veneellä. Savikorvolla istuin, he ni soutivat, Ankara tuuli.
  Ajattelin eikö hoti kerran pohjaaki tule. Tuli viimmen. -- Kolmannen
  kerran metsässä venelaitoja veistämässä, kirveellä jalkaani löin.
  Vetäysin palveelle. Siinä yön. Aamulla tultiin hakemaan.
  Venäjän Karjalassa. Starovertsat itsensä ventsäävät. Ei siinä tarvitse
  Tuhkais-pappiakan, eikä multaankan pannessa, jonka myös itse
  toimittavat. Ristimässä vaan pappi pitää olla.
  Heikkilässä. Kivekkäät kun kävivät, niin kerranki olivat miehen
  itsiänsä soutamaan tai toiseen kylään opastamaan pakottaneet. Itse
  soutivat toisia veneitä. Mies opas, souti eellä, kunne'ka tulivat
  suuren saaren rannalle. Lähti siitä heitä eellään soutamaan ta souti
  saaren ympäri. Tuli iltapimiä niin kysyivät: kunne nyt meitä juohatat,
  jo luulis kylänki tulevan. Hään ei sanonut. Noustiin maalle. Siinä
  uinottiin. Hän uinuessa kaikki venehet työnti rannasta, itse
  jälkimmäiseen. A Laurukainen kulta, tuo vene. -- Kun toisit, suolesi
  honkaan ripustettaisi. -- Itsen ripustettiin. -- Uitiin jälkeen --
  airoilla sormiin.
  Lappalaiset vähenivät, kuolivat yleisesti kuin kulkutautiin, kun
  suomalaiset tulivat [Tämä lause käsikirj:ssa ruotsiksi]. --
  -- Poronlihoja myötiin 1.80 k[op], à Puuta. Lintuja, metsikana 10-20-25
  kope[e]kkaa, siika 3, 4 RubL Puuta. -- Tuohenterva, kannu. 80 kop. --
  tali -- voi 20 kp. lb. -- Pian kylmin päivä talvessa Pääjärveä
  matkatessani. Hyö ollah antikristus (keisari, herrat ta papit). Vielä
  pahempia hyö meistä ovat kun työ Ruotsalaiset. Näet sä, teillä tuolla
  näpillä vannotaan, kun myö molimma, vaan hyö tuolla. Prorokoista
  kirjutettu, jotta tusats sesstsott semdesät [= v. 1670] Antikristus
  nousoo. Kai sentäh hyö sitä [sotaa] ei lopeteta, jotta varatah maailman
  loppu tulevan. Ennen kun staroveroi oli maassa, ka silloh sotia ei
  käyty, oli rauha maassa. Kolme kertaa sai Ruotsi ampuu, sitte vasta
  kerta vastaan ammuttiin. Nyt kun Antikristos, itsestään toisten päällä
  mennään.
  -- _Allas, altaan_, jonkun esineen alla pidettävä laatikko.
  -- Virkamiehet ovat: --
  Rahvas on kauniimpaa kuin Suomen puolella Savossa ja Karjalassa. --
  Naisten hiustenpito -- pääkoristus -- silmän väri -- vaatteet --
  hiusten pituus -- miesten vaatteet -- parta -- tukka -- ikä --
  lapsivuodevaimot --- vaikeita synnytyksiä. [Tämä ja kaksi seur.
  kappaletta ruotsiksi käsikirj:ssa.]
  -- Karja päästetään ulos -- kuljetaan ympäri viikate kädessä, myötä ja
  vastapäivään, lyödään. Pihlajakeppi lasketaan veräjän eteen. Tuli
  sytytetään puunlastuihin, jotka on otettu kolmesta kannosta, kolme
  kustakin, veräjälle ja tulen yli ajetaan naudat. Emäntä lukee: yksi
  Tuorstikki, toinen Punikki, j.n.e. Ei ni yhtänä. Juoksee sitten vielä
  kerran viikate kädessä ympäri ja kätkee sitten viikatteen, niin ettei
  siihen saa kajota. --
  Turkin sulttaanin sisar lähettää kolme leiviskää nauriinsiemeniä
  Venäjän keisarille. Niin paljo väkeä pitää kuolla. Hän on erään
  linnoituksen komentaja. Kenraali lahjotaan. 3 ankkuria kultaa. Sarkaa
  pannaan sillaksi joen poikki. 20 miestä tarvittiin tuota naista
  vangitsemaan. Rinta painoi 3 puutaa. Nosti 7 miestä ja nousi itse
  pystyyn. Tämä nainen kertoo että 2000 miestä lähetettiin -- -- --
  [-- -- Skickades att muuran kera (?) kira]. Keisari päästi hänet
  vapaaksi, pidettyään häntä kiinni 14 päivää ja annettuaan kaikkien
  kenraaliensa häntä katsella. Yhden ainoan hän vaan oli antanut maata
  vieressään. -- Arkangelissa löydettiin yksi heistä ja upotettiin
  jokeen, jonka jälkeen koko kolera äkkiä lakkasi. Se oli houkutellut
  pieniä poikia kylvämään myrkkyainetta ja antanut heille 50 ruplaa.
  Pietarissa näitä löydettiin koko seura. Ilmiantaja meni keisarin luo,
  lyötiin viidellä rautaisella puolirenkaalla, joista yksi kaulaan j.n.e.
  seinään kiinni, kunnes tarkastus oli tapahtunut. Tähän valittiin 3
  kenraalia, 3 arhhiereita ja 3 kuptsaa. Kenraalit tutkivat, avasivat
  kassan, siinä oli kultaa, mutta he eivät ilmaisseet, luulivat saavansa
  sen, vasta kuptsa sen ilmaisi. Kenraalit ja arhhiereit Siperiaan,
  kuptsa ylennettiin kenraaliksi.
  Puhemiehet ilman sulhasetta 2 kertaa käyään. Siitä 3:s kerta sulhasen
  keralla. Kun mieltyy tytär, kaataa viinaa kahteen stokanaan molemmille
  kosjojoille. Sulhasen puolesta kosjojat kaasi 2 stokanaan tyttären
  emälle tai isälle. Siitä tyttären emä sulhaselle kaataa ryypin viinaa
  ta silkkihuivin antaa. Sulhanen siitä antaa hopiamanietan tyttärelle.
  Pannaan stola, syötetään. Siitä isetään käsi tyttären isä ta kosjomies,
  sanotaan: "kuulkaa kaikki ristikansa, nyt on Anna Petrin tytär ta Ivana
  -- kaupan laatineet, ken tämän kaupan erottanee, sata sakkoa,
  kuusikymmentä kuuliaista". Kuuliko tämän assan [asian] ken? Vast.:
  "Kuultih". No kun kuultih, ken tämän assan purkanee, päältäh isäntä ei
  ole. (Häpään, -vätä). 3 henkeä sulhasen puolesta, 6 henkeä tyttären
  isän puolesta, lauletah, kahelia stolalla syöäh, juoah, pritonaa
  luvatah lammas, 2 lehmä, poroja, eloa edl. Morsian itkee vieraille
  kaulassa. Vuoheelle vieään, kosjojat viikatteella kierretäh 3 kertaa
  ympäri sängyn, jottei rikottaisi. Sulhanen panee rahoa pahkiloihinsa.
  Morsiamen sisaret jaksetah jalat, saavat pitää rahan kun lattialle
  helistetäh. Aamulla kun noustahhe (morsiamen sisaret, naot) vettä ta
  valkia paikka, joka jääpi sulhaselle olemah. Sulhanen panee rahaa
  maatessaan morsiamen yskään. Morsian kun aamulla tulee sulh[ase]n
  jälessä pirttih, ne rahat kynnyksen alla heittää pirttih. Naot tullah,
  ne siitä kerätäh ta saapka otetah sulhasen päästä ja pannah sihe
  sulkkuvyö sulhaselle. Sitte saatrokalle ruvetah. Anoppi muori päästyä
  ruoalta kantaa valk. paikan vihkiparille ja sisaret toisen paikan
  antavat samalla kerralla. Juohtokansa kun tullaan sulhasen kotia,
  siellä morsian tsarkkaa juoaan 4 pikaria luvalla, ne morsian
  Saajannaisen kera vie ympäri ja kumartavat. Ensimmäisestä ei anneta
  rahaa, toisesta tsarkasta pannaan riuna tahi kaksi tarelkalle, 1:n
  kostintsaksi lähti.
  Anoppi sulhaselle, lähtiessään valk. liinapaian, jota vastaan sulhanen
  2 riksiä rahaa hänelle, -- Morsian akalle rätsinän ta sukat, isälle
  valk. liinapaian, puksut ta kintahat, veljille ruskian huivin ta
  liinapaian valk., sisarille rusk. huivin ta valk. rätsinän, lapsille
  kinttahaiset.