Aatteiden mies: Piirteitä August Fredrik Soldanin elämästä - 21

kirjailijana. Sitä oli hän haaveksinut Pietarissa univormuun
kiristettynä, sitä Dünaburgissa juutalaisten ja valtionvarkaiden
keskessä eläessään. Filosofia oli auttanut häntä irtaumaan tuosta
ympäristöstä, joka uhkasi viedä hänet siveellisen turmion tielle.
Filosofia oli tukenut ja lohduttanut häntä vallankumouksen aikana
kärsityssä haaksirikossa, antanut hänelle uskallusta uuteen elämään ja
avannut hänelle toisen sisällisen maailman. Eikä hän liene
vilpittömämpää iloa elämässään tuntenut kuin silloin, kun ensimmäinen
käsikirjoitus taskussaan kulki peninkulmamääriä rehtori Bergstrandin
luo Lindeen saamaan arvostelua kyhäykseensä "_Ett vågadt ord om
kraft_." Kirjeet Hedlundille Guldsmedshyttanista ja päiväkirjamietteet
Atlantilla ovat todistuksena siitä, kuinka tärkeä tämä ajattelemisen
asia oli hänelle ja kuinka selvillä hän jo silloin oli suhteestaan
elämän suuriin kysymyksiin.
Mutta kaikki tutkiminen ja kirjoittaminen täytyi olla hänellä vaan
väliaikaista työtä, joutohetkien aikana suoritettua. Ameriikassa ei hän
saanut aikaa enemmän kuin muuallakaan käydäkseen siihen todenteolla
käsiksi. Se oli kuitenkin siellä niinkuin muuallakin se päämaali, jonka
saavuttamisen mahdollisuutta kaikki muut työt koettivat valmistaa.
Hänen maitokeksinnöiläänkään ei ollut muuta tarkoitusta kuin saada
varoja sen verran kokoon, että voisi antautua siihen harrastukseen,
joka oli hänelle kaikista kallein, nimittäin elämänkysymysten
ratkaisemiseen.
Tämä harrastus se tuli Suomeenkin palattua hänen elämänsä sisimmäksi
tarkoitukseksi. Mutta yhtä vähän kuin sen tarkoituksen saavuttaminen
oli hänelle ennen onnistunut, onnistui se hänelle nytkään. Selville hän
kyllä pääsi suuresta kysymyksestään, löysi vihdoin sen lähteen, jonka
pinnalla totuus kuvastui ja jonka pohjalta elämänvesi pulppusi, mutta
kun hänen piti ryhtyä sitä muille kantamaan, pettivät voimat, herposi
malja kädestä ja uupuneena vaipui hän sen ääreen, saamatta tuskin
huudetuksi, missä se oli etsittävissä. Ja ne olivat taaskin etupäässä
ulkonaiset asianhaarat, jotka tulivat häiriten väliin.
Ensimmäiset vuodet kotimaassa kuluivat tuiki tarkkaan etupäässä
rahapajan perustamispuuhiin. Epäilemättä oli tyydytys tämän samoinkuin
muidenkin isänmaallisten tehtäväin täyttämisestä omansa viihdyttämään
kaipausta filosofiaan. Mutta jo vuonna 1865, kun valmistuspuuhat olivat
suoritetut eikä alkuunpanon innostavaa toimintaa enää tarvittu,
alkoivat säännölliset ja koneelliset virkatehtävät taakkana painaa.
Kesäkuussa 1865 kirjoittaa Soldan Hedlundille: "Minulla on työssä 35
henkeä ja sinä ymmärrät, ett'en saa levätä montakaan tuntia päivässä.
Ikävää, että tämä toimi, vaikka se on näennäisesti hyvinkin kirjava,
kuitenkin on hyvin yksitoikkoinen ja yksipuolinen. Olen muuttunut n.s.
leimauskoneeksi" -- rahan tekijäksi hän, joka ei mitään niin
halveksinut kuin rahaa. -- Ja eräässä muistiinpanossa, jossa valittaa
sitä, ett'ei hänen filosofiastaan mitään valmista tullut, sanoo hän
itseään lantiksi, josta ei koskaan talariksi ollut. Kun rahapajan työt
tasaantuivat ja alkoivat mennä hiljaisempaa menoaan, näyttää hän
muutamien vuosien kuluessa saaneen jotenkin paljon aikaan. Paksut
nidokset omia mietteitä ja varsinkin muistiinpanoja filosoofisten
kirjailijain teoksista todistavat, että hän vv. 1866-69 oli ahkerassa
henkisessä työssä. Vaikeat sairauden kohtaukset kuitenkin sittemmin
tuon tuostakin keskeyttivät tätäkin työtä. Kun hän taas tointui sen
verran, että varsinaisilta virkatoimilta olisi voinut riittää aikaa
filosofiaan, tuli este taas rahasetelien muodossa väliin. Vuodet
1873-76 hukkuivat niiden synnyttämiin puuhiin.
Alussa näyttää häntä kylläkin miellyttäneen tämä toimi, jossa hänen
taiteellinenkin halunsa sai hiukan tyydytystä, mutta vähitellen se
muuttui rasitukseksi. Tammikuussa 1876 kirjoittaa Soldan Köpenhaminasta:
"Köyhälle kansalle köyhässä maassa ei sitä näy sallittavan,
työskentelemistä myöskin sisään päin, vaan täytyy täällä leipäkullan
vuoksi elää, kunnes kaatuu. Minulle tuottaa se usein todellista
kärsimystä, että minun pitää, pää ja sydän täynnä etiikkaa, istuutua
kirjoittamaan ikäviä ja pitkiä kirjeitä juonitteleville liikemiehille."
"Streng ist Kühle,
Doch die Pflicht ist strenger."
Että hän tavattomalla tarmollaan kuitenkin koetti tehdä mitä suinkin
voi ja että hän sittenkin sai niin paljon aikaan, siitä ovat hänen
käsikirjoituksensa mitä selvimpänä todistuksena. Joskin nämä
käsikirjoitukset ovat järjestämättömiä ja keskentekoisia, sisältävät ne
kuitenkin semmoisen määrän jo loppuun suoritettua henkistä työtä, että
sitä tekisi mieli uskomaan hänen päätyökseen eikä vaan lyhyiden
lepohetkien tai unettomain öiden tulokseksi.
Soldanin filosoofinen käsikirjoituskokoelma käsittää ensiksikin 125
pienempää tai suurempaa taskukirjaa, joihin hän virastossa ja matkoilla
ollessaan kirjoitti lyhyemmin tai pitemmin saamansa aatteet. Nämä
taskukirjat muuttuivat hänen rakkaimmiksi ystävikseen ja olivat hänen
ainoa seuransa vuosikausien kuluessa. Sillä kun hän oli kodin
perustanut ja saanut itselleen oman pesänsä, ei hän siitä paljon
liikkunut, ei hakenut seuraa eikä etsinyt ystäviä. Hän oli, kertoo
Hedlund, "laittanut itselleen työhuoneeseensa melkein suljetun paikan,
kirjoituspöytä edessään ja kirjahyllyt ympärillä -- ulospäin oli suuria
häkkiä kanarjalintuineen -- ja siinä istui hän kuin keskiajan
erakkomunkki" -- istui ja kirjoitti suuriin foliokirjoihin joko
referaatteja filosoofisista teoksista tai myöskin niin kutsutuita
omiaan, jotka osaksi ovat laajennuksia taskukirja-muistiinpanoista.
Näitä folionidoksia on 18 kappaletta, joista useampi sisältää noin pari
sataa sivua. Lopuksi on olemassa liki kolmekymmentä kvarttinidosta,
jotka sisältävät osaksi referaatteja, osaksi taskukirjoista
puhtaaksi-kirjoitettuja mietteitä.
Kaikesta, minkä hän pani paperille sekä otteina toisten ajatuksista
että ominaan, valmisti hän tarkan aakkosellisen nimi- ja asialuettelon.
Mainittakoon tässä vaan hänen omistaan muutamia päärubriikkeja:
Siveellisistä ja käytöllisistä aatteista. -- Etiikasta. -- Totuudesta.
-- Lainmukaisuudesta ja mekanismista. -- Uskontokysymyksiä. -- Yleistä
filosofiaa. -- Yleistä psykologiaa. -- Tajunnasta. -- Vapaudesta. --
Kansallisuudesta.
Kokoontuneet ainekset ovat siis verrattain hyvin järjestetyt ja
olisivat ne helposti kokonaisuudeksi koottavissa sen, joka tahtoisi
ottaa tuon vaivakseen. Ainakin olisi niiden avulla saatavissa valaiseva
esitys siitä, mitä Soldan ajatteli, mikä oli hänen filosoofinen
kantansa ja miten hän aikain kuluessa oli tämän kantansa, lopullisen ja
järkähtämättömän maailmankatsantonsa saavuttanut. Se olisi filosoofista
vakaumusta hakevan psykologiaa, palanen filosofian sisäistä historiaa,
meille sitä läheisempää, kun se johtaa pois siitä filosoofisesta
kannasta, joka meillä lähes puolen vuosisataa oli kaiken ajattelemisen
ja tästä ajattelemisesta johtuvan kansallisen kehityksen pohjana --
pois vanhoista Hegeliläis-Snellmannilaisista ihanteista uusiin
Herbartilais-Soldanisiin.
Soldanin filosoofisen pesän selvittämistä helpoittaisivat vielä ne
programmit joita hän laati aikomaansa suurta teosta ja sen eri osia
varten. Tämä teos alkoi häämöttää hänelle jo Ruotsissa ja näyttää yhä
selvinneen Ameriikassa. V. 1869 sanoo hän olevansa niin selvillä
lempiaatteistaan, ett'ei olisi muuta jälellä kuin niiden kokoaminen ja
järjestäminen.
"Minä tahtoisin kirjoittaa teoksen, kooltaan kohtalaisen ja
käsittelemiltään aiheilta niin intressantin, että se luettaisiin. Sen
tulisi siis olla helppotajuisen sen sanan paremmassa merkityksessä. Se
lepäisi kauttaaltaan _tieteellisellä pohjalla_ siten, että siinä olisi
hyväksi käytetty _tulokset uudemmista tutkimuksista_ luonnontieteissä,
kielitieteessä, psykologiassa, etnologiassa j.n.e."
"Teos tulisi lyhyissä, selvissä pykälissä, hyvin luokitettuna ja
keskitettynä, esittämään nämä tulokset."
"Sen _päätarkoituksena_ tulisi olemaan säälimätön, mutta tyyni taistelu
_taikauskoa_ vastaan sen tuhansissa eri muodoissa."
"Se traditsioni, jota meihin on lapsuudesta saakka ammennettu, sisältää
äärettömän määrän taikauskoa, johon vaan muutamia totuuden murusia on
kätketty: jo peruskäsitteemme ajasta ja paikasta ovat vääristetyt ja
sekoitetut. Me katsomme maailmaa äärelliseksi esineeksi 'kansi päällä
ja Jumala kannen päällä'. Me uskomme, että aika on vaan noin
kuusituhatta vuotta vanha. Me uskomme vielä, että _usko_ on samaa kuin
_totuus_. Me uskomme, että Jumala on lahjoittanut ihmiselle kielen,
tavat ja siveyden täysin valmiina, että _uskonto_ on samaa kuin
_kristinusko_, -- että kuolemattomuus on sielujen vaellusta; uskomme
hyvin laajalti Hegelin ja Snellmanin mukaan, että oikeata on se, mikä
on _pysyväistä_, että kaikki se, mikä on, on järkevää."
Hänen tarkoituksensa olisi sentähden kirjoittaa teos seuraavan ohjelman
mukaan.
"I:n osa käsitteleisi orienteerauksen avaruudessa: 1) W. Herschelin
teleskoopin avulla tehdyt tutkimukset ja saavutetut tulokset
tähtisysteemistämme, nebuloosista, yleensä etäisistä maailmoista. 2)
Aurinkokunta kuvineen taivaankappalten verrannollisesta suuruudesta ja
välimatkoista. 3) Maa, katsaus sen pinnalla vallinneeseen viimeiseen
maan ja veden jakoon; sen eri geoloogiset aikakaudet aina
historialliseen aikaan saakka."
"II:n osa: olisi orienteeraus ajassa: 1) ihmissuvun ikä, 2) sen
esihistoriallinen kausi (porokausi, mammutti), 3) historiallinen kausi
(kivikausi, pronssikausi, paalurakennukset)."
"III:s osa: Ihminen kansojen edustamana: 1) heimot, kansat, rodut, 2)
sivistyksen jakauminen ajassa ja paikassa, kulttuurin päävirrat, 3)
etnograafinen yleissilmäys, 4) luonnonkansain tila tätänykyä ja
muinaisina aikoina."
"IV:s osa: Katsaus sielun elämään 1) erityisine kohtineen
sielutieteestä, tajunnasta, järjestä, käsitteistä, aatteista. 2)
Kansallispsykoloogisia mietteitä kielen, tapojen y.m. synnystä."
"V:s osa: Uskontotutkimuksia: 1) eri kansain uskonnollisia aatteita,
2) fetishismi, 3) eläinten-palvelus, 4) tähtien-palvelus,
5) tulen-palvelus, 6) Brahman oppi, 7) Budhan oppi, 8) Zoroasterin
oppi, 9) Muhamedin oppi 10) Kristinoppi."
"VI:s osa: Uskonnon teoria: 1) sen olento, 2) aatteet, 3) uskonnollinen
ja tieteellinen tieto, 4) uskonto ja moraali."
"VII:s osa: Taikauskon huono vaikutus, 1) mythien synty, 2)
ylösnousemusaate."
Tätä laajaa ohjelmaa Soldan aikain kuluessa supisteli, ja samalla kun
se puristui kokoon, syventyi sen sisältö tieteellisemmäksi. Hänen
tutkimustensa pääesineiksi, joista hän muita enemmän kirjoitti, tulivat
etupäässä _uskontokysymys, psykologia_, ja Herbartin filosofiaan
perustuva ja Hegeliä vastustava _siveysoppi_. Tämän viimeisen kanssa
hänelle läheisessä yhteydessä oleva kysymys _patriotismista ja
kansallisuusaatteesta_ oli hänen viimeisten elinvuosiensa tärkeimpiä
tutkimusaiheita.
Mutta, niinkuin sanottu, painokuntoon ei hän näistä mitään saanut,
Ainoa filosoofinen kirjoitus, jonka hän julkaisi, oli Finsk
Tidskriftissä v. 1877 ollut kirjoitussarja "_Herbart och Rein_,
lekmannabetraktelser ur realistisk synpunkt." Kirjoitus oli oikeastaan
arvostelua Reinin "Psykologiasta", mutta laajeni siitä esitelmäksi
tahdon vapaudesta Herbartin käsityksen mukaan, jonka hänen mielestään
Rein oli väärin ymmärtänyt.
Kun tarkempi selonteko tästä filosofian pulmallisimpia kysymyksiä
käsittelevästä kirjoituksesta ei voi tulla tässä kysymykseen,
mainittakoon vaan, mitä tekijä itse sillä sanoo tarkoittaneensa. Vaikka
se näennäisesti koskikin vaan kysymystä tahdon vapaudesta, oli siinä
kuitenkin hänen mielestään itse asiassa kysymys absolutisen idealismin
elämästä ja kuolemasta, "joka on suvainnut naamioituna sukeltaa esiin
Reinin uudessa psykologiassa. On siis lopultakin kysymys koko tuosta
ilkeästä elukasta, joka on kulkenut kintereillämme vuosikymmeniä ja
uhannut niellä kitaansa maan rauhan ja todellisen onnen." -- "Sen piti
tapahtua nyt tai ei koskaan ja niin tapahtui se nyt -- ja muuan
mynttimestari mikä lie on nyt uskaltanut käydä yliopiston psykologian
kimppuun. -- Mutta iloinen siitä olen, tavattoman iloinen. Tuntuu kuin
olisin tullut maanalaisesta vankeudesta päivän valoon ja raittiiseen
ilmaan."
Tyydytys, jota tekijä tunsi, vaihtui kuitenkin vähitellen
pettymykseksi. Hän oli toivonut, että professori Granfelt ja ennen
kaikkia professori Rein ryhtyisivät väittelyyn ja että hän yhäkin saisi
selvittää kantaansa. Mutta ei kumpikaan heistä tarttunut kynään,
jälkimmäinen kai siitä syystä, että Soldanin todistelu lienee ainakin
osaksi järkyttänyt hänen kantaansa. Suuremmasta yleisöstä tuskin oli
monta, jotka olivat huomanneet kirjoituksen. "Täällä eletään
sellaisessa Grönlannissa, ett'en ole vielä tavannut yhtä ainoata joka
olisi lukenut sen", valittaa Soldan sen jälkeen kun kirjoitus oli
ilmestynyt. Ett'ei se kuitenkaan jäänyt kokonaan huomaamatta, ilmenee
niistä sanoista joita Helsingfors Dagbladissa hänelle omistettiin hänen
kuoltuaan: "Varmaankin muistavat vielä monet, millä hämmästyksellä
luimme hänen totisen ja tarkkaan mietityn kirjoituksensa 'Herbart och
Rein', joka osoitti, että maassamme oli filosofian ongelmallisiin
kysymyksiin perehtynyt mies, josta ei kenelläkään ollut edes
aavistustakaan. Sen jälkeen oli hänellä ilo nähdä ainakin muutamain
oppilaiden seuraavan hänen jälkiään." Yksi näitä oppilaita oli nykyinen
kasvatustieteen professori Waldemar Ruin, jonka filosoofisia opinnoita
Soldan johti ja josta hänellä -- siihen saakka henkisenä erakkona
eläneellä -- oli suurta iloa vanhoilla päivillään. Herbart och Rein oli
siis sittenkin tavallaan merkkitapaus kotimaisen filosofiamme
historiassa. Sen kautta astui uusi ennen kaikille tuntematon ajattelija
esiin kauvas tähtäävällä tarkoituksella osoittaa vääräksi siihen aikaan
meilläkin yksivaltiaassa asemassa oleva Hegelin absolutinen idealismi
ja asettaa sijaan toinen meillä tuntematon suunta, Herbartin realismi.
Vilpitöntä tyydytystä tuotti Soldanille se ystävällinen ja ymmärtävä
arvostelu, jonka hän sai kirjoituksestaan Viktor Rydbergiltä. "Olen
lukenut kirjoituksesi ilolla sekä mietteittesi selvyyden että niiden
perusteellisuuden tähden", -- kirjoittaa Rydberg syyskuussa 1878. --
"Mahdollista on, ett'et saa vastausta itse ydinkohtaan nähden; mutta
jos niin käy, niin voit olla vakuutettu siitä, että se on seuraus
todistelusi kumoamattomuudesta. Erittäinkin olet vakuuttavalla tavalla
osoittanut ei ainoastaan, mitä laatua Herbartin determinismi on -- jota
tähän suureen filosofiin perehtymättömät ovat usein väärin selittäneet,
vaan myöskin, miten välttämätön tälläinen determinismi on todellisen
vapauskäsitteen pelastamiselle. -- -- Et saa missään tapauksessa antaa
alakuloisuutesi luulotella itseäsi, että se, mitä olet sanonut ja
ajatellut, on ajateltu ja sanottu turhaan. Joskaan et ole välittömästi
kääntänyt vastustajaasi, on kuitenkin luultavaa, että hänellä on ollut
jotakin hyötyä siitä, mitä olet asian valaisemiseksi esiintuonut ja
että hän vastedes ottaa tarkempaa selkoa Herbartista, ennenkun häntä
arvostelee; ja mahdollista myös, että itse perusajatuksesi, niinkuin ne
ovat esitetyt, tekevät häneen jotain vaikutusta. Mutta paitse häntä
onhan aikakauskirjalla monta muuta lukijaa, ja kuka tietää, eikö voi
niin tapahtua, että joku tuleva professori Helsingissä, Upsalassa tai
Lundissa on sanova, että hän nuoruudessaan sai sinulta ensimmäiset
huomautuksensa mestaristaan Herbartista? Niin tavallisesti tapahtuu.
Terveet siemenet, joita järkevä tarkoitus kylvää, putoavat tuulen
kulettamina itämiselleen sopivaan maahan, vaikkakin osa lankeisi
kalliolle ja osa ohdakkeiden sekaan. -- -- Ajatellessasi niitä
näköaloja, joita sinulle on avaunut aatteiden maailmaan, ja sitä
kaunista vaikutusalaa, joka sinulla on maasi palveluksessa, et voi
sanoa, että elämäsi raha ei olisi kauniisti leimattu, vaikkakin
ruumiilliset kärsimykset hiukan sen reunoja nakertavat. Toivon, että
nämä kärsimyksesi vähenevät ja että sinä paljoa enemmän kuin tähän
saakka saat tilaisuutta työskennellä mielivainiollasi filosofian
alalla! Mitä sillä alalla voit saada aikaan ja kuinka harvinaisesti
sinussa yhtyvät ajatuksen syvyys ja sen selvyys, sen osoittaa juuri
esityksesi 'Herbart och Rein'."
Soldanin ruumiilliset kärsimykset lisääntyivät kuitenkin vuosi vuodelta
niin, ett'ei hän kyennyt enää aina virkaansakaan hoitamaan ja sitä
mukaa vähenivät toiveet tuon suuren teoksen tai jonkun sen osankaan
valmistumisesta. Tuon tuostakin virkoo hänen ajatusvoimansa ja hän
kirjoittaa päästyään selville jostain tärkeästä ydinkohdasta vihkonsa
reunaan iloisen huudahduksen: "heureka!" tai: "nyt sain sen!" Mutta yhä
useammin uskoo hän muistikirjainsa lehtisille, joiden kanssa hän
puhelee kuin ystävänsä kanssa, huolensa ja epätoivonsa. Maaliskuun 1
p:nä 1880 hän m.m. kirjoittaa: "Kas niin, nyt keksin oikean käänteen!
Se on jonain toisena aamuna vereksin voimin ja yhdellä silmäyksellä
läpitungettava. Oli kysymys perustavasta alkuesityksestä käytölliseen
filosofiaan mahdollisimman selvästi ja lyhyesti, voidakseni sitten
osoittaa sitä sekaannusta, joka vallitsee näissä käsitteissä. Oli taas
kysymys tuosta eetillisestä epäselvyydestä, ja sen lisäksi vielä
tiestä, joka saattaa pois tästä epäselvyydestä siveellisen tajunnan
kirkkaaseen päivänvaloon."
"Voi, kun olisi vielä voimia työskentelemään! Nyt näyttää minusta kuin
olisi asia päivän selvä minulle itselleni, mutta myöskin vaan minulle
itselleni! Vaan jos koetan pitää kiinni noista yhä harvemmin
ilmaantuvista ajatuslangoista, niin uupuvat siipeni pian ja päässäni
pimenee ja kamaloita mietteitä välkkyy mielessäni. Ja silloin jätän
minä -- niinkuin nytkin -- koko asian siinä toivossa että kohtalooni
tyytyminen on käyvä helpommaksi kuin se nyt on."
Ja kun hän näin huomaa ei enää itse voivansa luoda kokonaisuutta
kirjoituksistaan, alkaa hän etsiä toista, joka mahdollisesti haluaisi
ottaa sitä tehdäkseen. Hän ajattelee parasta ystäväänsä Hedlundia,
tekee jo v. 1870 erään kovemman sairauden aikana kirjallisen
testamenttinsa hänen hyväkseen. Ja v. 1873 käy hän palatessaan
kylpymatkalta Saksasta Gööteporissa tapaamassa Hedlundia ja Rydbergiä
sillä tarkoituksella, että saisi heille esittää suunnitelmansa ja lukea
joitain osia käsikirjoituksistaan. Hän viipyy useita päiviä Hedlundin
maatilalla Bjurslätissä, jossa myöskin Rydberg oleskeli lomahetkinään,
mutta ei saavuta tarkoitustaan. Tästä pettymyksestään on hän elokuun 4
p:nä kirjoittanut muistikirjaansa seuraavat alakuloiset sanat:
"Pelkään, ett'eivät Hedlund ja Rydberg enää voi pelastaa karille
ajautuvaa, vanhaa alusta."
"He eivät voi sitä, sillä vanhuus, sairaus ja -- vastahakoinen kohtalo
ovat tehneet tehtävänsä."
"Ei Bjurslätin 'ilmakaan' enää voi puhaltaa minuun uutta henkeä, sillä
ei itse Herrakaan, kaikkien aikain ja avaruuksien Herra, enää voi minua
auttaa!"
"Se on raskas hetki tämä, kun täytyy selvin ja varmoin sanoin tunnustaa
joutuneensa -- hylyksi!"
"Niin paljon filosofiaa olen minä kuitenkin viimeisten vuoksien
kuluessa onnistunut lastata laivaani, että tämä huudahdukseni ei ole
vaan pelkkä hätähuuto, tai epätoivon ilmaus."
"Olenhan jo tottunut siihen ajatukseen, että se hetki tulisi piankin
lyömään. No niin, mitäpä siis minun kohdallani merkitsee, tulkoonpa tuo
hetki hiukan ennemmin tai myöhemmin."
"Ikävältä kuitenkin tuntuu, että erityinen ja satunnainen
vastoinkäyminen piti kohdata minua juuri tällä hetkellä --
pahoinvoinnin ja mielenmasennuksen muodossa."
"Toivoin näet saavani ystävilleni täällä selittää kantani kysymyksissä,
jotka ovat sydämmelläni. Nyt se tuskin enää on onnistuva."
"Tarkoitukseni oli saada selville: onko Soldanissa todellakin mitään,
joka ansaitsee tulla talteen pannuksi, vai onko se vaan pelkkää
luulottelua?"
"On nyt kuusi tai seitsemän vuotta siitä kun sattuma sai aikaan
merkillisen murroksen sisällisessä elämässäni. Minulla oli jotain
harrastusta milt'ei kaikkiin mahdollisiin suuntiin, mutta tämä
harrastus oli haihtuvaa ja pintapuolista. Oli minulla kumminkin aina
jonkunlaista filosoofista vakaumusta, mutta se oli sekin häilyvää ja
pintapuolista, sillä minä olin, vaikkakin dilettantin tavoin, pinttynyt
hegeliaani."
"Silloin sattui käteeni Lazaruksen kirjanen tapojen synnystä. Se oli
lähtökohtana uuteen ja vähitellen yhä yksinomaisempaan ja
keskittyvämpään harrastukseen: Herbartin filosofiaan."
"Jo oli kyllä nuoruuteni voima tiessään -- eikä sekään ollut koskaan
suuri. Mutta nuoruuden lämpö oli vielä tallella, ja tuosta mainitusta
tapauksesta kasvoi vähitellen uusi harrastus, niin, aukeni ainakin
omasta mielestäni aivan uusi sisäinen maailma."
"Kaiken tämän ohella olin minä selvillä siitä, että olin vaan
dilettantti. Roomassani ympäröi minua koneiden räminä ja kotini ei
ollut mikään -- Tusculum. Harvoin oli terveytenikään hyvä."
"Mutta totuuden aurinko paistoi kuitenkin sieluuni ja aika-ajoin
tapahtui, että ensimmäinen aamuhetki soi minulle ajatuksia. Ne olivat
tietysti yleensä kaikua opinnoistani, mutta tuntuivat minusta joskus
uusiltakin. Kaikissa tapauksissa olivat ne minun ajatuksiani, olkoonpa
sitten, että olivat alkuisin mistä tahansa, ja minä kirjoitin niitä
muistiin, usein pitkälläni, koska eivät voimani sallineet nousta ylös."
"Sellainen on nyt asema. En ilmaissut haluani saada vetää paperejani
esille saarnatakseni filosofiaa, vaan keskustellakseni perusajatuksista
siinä opissa, jonka olen hyväksynyt."
"Jos ette, ystäväni, hyväksy mielipiteitäni eräissä pääkohdissa, niin
on selvää, ett'en näiden kirjoituksieni kanssa sen enempää tahdo teitä
ikävystyttää."
Perinpohjaisempaa selkoa ei Soldan näy saaneen tehdä mielipiteistään.
Mutta arvattavasti ei kuitenkaan kehoituksia ystäväin puolelta
puuttunut, koska hän eräässä kirjeessä kohta tältä matkalta palattuaan
kirjoittaa Hedlundille: "Herää kummallisia kuvia mielessäni, kun
ajattelen viimeistä yhdessä oloamme -- tuota niin merkillistä
epäsivuista kolmiota (Rydberg, Hedlund, Meijerberg), jossa minä olin
tylsänä kulmana siihen kuuluvine kapeine jalkoineen. Ja kuitenkin kävin
minä vähemmän alakuloiseksi kuin tavallista. Päinvastoin -- minusta
näyttää kuin olisin minä Ruotsissa saanut uusia herätyksiä ja uutta
luottamusta itseeni."
Kun Hedlund myöhemmin tarjoutuu poikansa Torstenin uudessa
kirjapainossa painattamaan Soldanin psykologian tai propedeutikan,
vastaa tämä siihen: "En tahdo kieltää, että olen ajatellut
mahdollisuutta saada jonkun osan teoksestani painetuksi Torstenin luona
-- jos vaan olisi käsikirjoitusta, jopa olen kuvitellut sitäkin, että
uusi laitos soisi minulle, mitä ei mikään muu laitos maailmassa voi,
nimittäin tuulahduksen myötätuntoisuutta. -- Mutta mitäpä sanoisin
filosoofisista harrastuksistani? Pää ja sydän ovat halkeamaisillaan
kuin liika täydet kapsäkit -- jotka ovat tehdyt huonosta nahkasta.
Vielä kerran sanon sinulle: jos sinä olisit täällä tai minä
läheisyydessäsi, ei toden totta olisi käynyt niinkuin nyt on käynyt.
Sinä tunnet laulun erämaan kuoritusta puusta. -- Enkä voi minä muuta
kuin kirota sitä kohtaloa, joka piti minua kiedottuna idealismin
savupilveen elämäni syysmyöhään saakka. -- Nyt katson minä kaikki jo
kadotetuksi."
Muutamia vuosia myöhemmin, v. 1879, kirjoittaa hän Rydbergille
vastaukseksi hänen ystävälliseen kirjeeseensä kirjoituksen "Herbart och
Rein" johdosta: "Kirjeesi oli rakkaimpia mitä koskaan elämässäni olen
saanut. Se oli myöskin, jos en ota lukuun paria lahjakkaan nuorukaisen
ujoa hyväksymistä, ainoa arvoa ansaitseva osanoton ilmaus, joka tässä
sydämmeni asiassa on tullut osakseni. Ja kuitenkin vaikenin kuin muuri.
Sinä ymmärrät ilman sen pitempiä selityksiä, että se merkitsee pitkälle
kehittynyttä alakuloisuutta eikä mitään muuta. -- -- Tuo pitkällinen,
kiusallinen asema, kun sydän täynnä aatteellisia harrastuksia päivä
päivältä ja vuosi vuodelta täytyy kulkea aineellisen toimeentulon tietä
ja kun täytyy olla erillään kaikesta elähyttävästä seurasta ja
osanotosta siinä, millä on minulle jotain korkeampaa merkitystä; kaikki
tämä vaikuttaa kovin herpaisevasti koko henkiseen olentooni ja
toimintaani."
"Niin, sinä olit onnen lemmikki, joka sait elää kauniin osan tästä
elämästä hyvän ystävämme Hedlundin perhepiirissä. Olen kerran hänelle
maininnut, että koko elämäni olisi saanut toisen ja varmaankin paremman
suunnan, jos minulla olisi ollut tekemistä yhdenkään hänenlaisensa
ystävällisen ja uskollisen ihmisen kanssa. Ja minä olen yhäkin vielä
sitä mieltä."
V. 1882 erään ankaran taudin jälkeen ottaa Soldan vielä kerran puheeksi
teoksensa ja kirjoittaa konseptin kirjeeseen, joka oli osoitettu
ystävälleni runoilijalle idealistille:
"Kauvan olen toivonut -- mutta turhaan! Nyt alkavat voimat väsähtyä,
elämä paeta, ja raskasta, kovin raskasta on poistua täysin, mutta
kohtalon kädellä lukituin sydämin."
"Sinun käsiisi, ystävän käsiin, joka minut ymmärtää, tahdon minä laskea
nämä eloni syksymyöhällä poimimani hajalehdet. Sinä ehkä voit tavalla
tai toisella suojella niitä siltä kylmältä viimalta, joka uhkaa ne
uudelleen hajoittaa."
"Ne ovat muodon kahleet, jotka nyt minua painavat. Tahdon sen vuoksi
kääntyä sellaisen runouden suurmestarin puoleen kuin sinä olet."
Kirjettä ja niitä seuraamaan aiottuja käsikirjoituksia ei lähetetty
perille. Ja filosoofisella tyyneydellä tyytyi filosoofi vähitellen
kohtaloonsa. Eräässä muistiinpanossa puolitoista kuukautta ennen
kuolemaansa heittää hän tyynet jäähyvästit elämänsä ihanalle unelmalle.
Antaen vielä viimeisen kerran haaveittensa ja toiveittensa kulkea
ohitsensa, sanoo hän:
"Vaan kuinka kävikään, niin kasaantuivat vaan paperini eikä aijotusta
järjestämisestä ja kokonaisuudesta mitään tullut. Henkiset voimani
olivat liian heikot voidakseen yhteen henkilöön yhdistää virkamiestä ja
kirjailijaa. -- -- Pahin viholliseni oli hajaannus ja epäsäännöllisyys.
Minulla oli aina jotain toimitettavaa viran puolesta, ei ainoastaan
rahapajassa, vaan myös Suomen Pankille, Teollisuusjohtokunnalle y.m.s.
Summa se: siitä ei mitään lähtenyt! ja se, joka on minua voimiltaan
etevämpi, lisätköön kernaasti: _ex nihilo nihil fit_."
"Mutta sen saanen kuitenkin lisätä: puhtaampaa ja lämpimämpää
harrastusta totuuden asiaan niissä kysymyksissä, joita muistiinpanoni
ja tutkimukseni koskivat kuin mikä minua näinä 20 vuotena elähytti, en
tarvitse toivottaa kenellekään niistä, jotka vast'edes ehkä tulevat
vaeltamaan siihen suuntaan, mihin nämä hyvän tahtoni työt viittaavat."
"Yksi hyöty näistä papereistani voisi ehkä vielä olla sille, joka
tahtoisi tutustua niihin totisesta hartaudesta filosofiaa kohtaan s.o.
_tulevaisuuden filosofiaa_, johon Herbartin realismi on avannut
suuremmoisia näköaloja, nimittäin seuraava:"
"Nämä hajalehteni ja vihkoni sisältävät melkoisen määrän käännöksiä
saksalaisten kirjailijain teoksista, mutta on niissä koko joukko hyviä
otteita Thilelta, Volkmannilta, Zimmermannilta, Lazarukselta, Waitzilta
y.m."
"Vahinko -- kuinka helposti olisin voinut ruotsintaa ainakin näytteitä
Herbartin omista teoksista!"
"Mutta sinne se meni!"


18.
Mietteitä uskonnosta ja siveys-opista.

_Uskonnon synty. -- Uskonto ja siveellisyys. -- Onnellisuuden oppi. --
Sielun kuolemattomuus. -- Siveys-oppi ja sen sovittaminen omaan
elämään_.
Sinne se meni! -- elämän työ.
Ett'ei se nyt kuitenkaan olisi kokonaan hukkaan mennyt, sallittakoon
tämän kirjoittajan vielä lopuksi koettaa luoda edes jonkunlainen
käsitys Soldanin filosoofisesta kannasta ja maailmankatsannosta.
Tarpeellisia tietoja puuttuen en voi -- eikä sitä minulta
vaadittanekaan -- ajatellakaan täyttää sitä programmia, jonka Soldan
oli ajatellut teoksensa pohjaksi. En voi antaa edes mitään yhtenäistä
selontekoa hänen systeemistään. Olen vaan vaeltaessani hänen
ajatustensa puutarhassa poiminut oksan sieltä toisen täältä näytteeksi
siitä, mitä siellä löytyy. Tuon esille nämä näytteet, jotka
pääasiallisesti ovat valikoima hänen muodollisesti valmistuneimmista
esityksistään, osaksi siinäkin toivossa, että joku tällä alalla
taitavampi tarhuri on kerran kassaroiva pois kuivat oksat, kitkevä
rikkaruohot ja aukaseva käytävät, joita myöten hän ajatteli voivansa
päästä sen tieteen puun luo, minkä juurien lomitse hänen löytämänsä