Elias Lönnrotin matkat II: 1841-1844 - 04

o när får du engång hvila!
Andras fart tar engång slut,
du blott hvilar aldrig ut.
[Suomeksi melkein kuin:
Taukoomatta rientävän näyt;
milloin vihdoin lepohon käyt!
Toisten kerran raukee riento,
sulla ain' on sama into.]
Koko kosken sanottiin olevan 15 sylen mittaisen, mutta näytti minusta
olevan ainakin sata askelta, joka siis olisi kahta vertaa enempi.
Metsää joka puolella. -- Sieltä pimeässä Kyrön pappilaan, nimittäin
pojan kutsumusta, hän kun -- --. Illallinen. -- Kirkkoherra 6
vuorokautta sitten muuttanut manalle halvauskohtauksen seurauksista.
-- Kello 10 illalla Mahnalaan. Sieltä taas samaa tietä takaisin. --
Pirkkalan, Karkun ja Kyrön rajoilla olevasta Penttilästä virstan matka
Siuronjokea pitkin Hasalle. Rahvas kaikkialla syysaskareissaan:
puitiin, pellavia liotettiin, hernettä korjattiin, humaloita
poimittiin. Siuron mies, joka ei ollut tahtonut työtä tekemällä opettaa
isännällensä pahoja tapoja ja sen vuoksi oli ryypännyt itsensä
humalaan. -- Ei ollut venettä. Tulimme Knuutilaan: ei sielläkään.
Ippilään: ei sielläkään. Viimein meidät huomattiin vastaiselta rannalta
ja tultiin veneellä noutamaan. Kova tuuli. Veneet täällä huonot
verrattuina Kajaanin läänin veneisiin. Tavallisesti täällä saa huonon
veneen, missä ei ole viskainta. Niissä istuu epävarmana. --
Haapaniemessä söimme ja joimme kahvia. T. oli koko edellisen päivän
ollut syömättä palaakaan, hän ei edes ollut maistanut illallista ja kun
hän ei tänäänkään näyttänyt mitään nälän merkkiä, pelkäsin todella,
että hän voisi saada tuon pahan tavan aina olla syömättä. Sen tähden
suuresti iloitsimme, kun hän nyt söi päivällistä hyvällä ruokahalulla.
Haapaniemestä tulimme jalan, Nokian virta vasemmalla puolella,
runsaasti 3/4 peninkulmaa.


25.
Tohtori Rabbelle.

Oulu, 31 p:nä lokakuuta 1841.
Rakas veli!
Muutaman päivän oleskeltuani täällä Oulussa olen valmis lähtemään
suoraa päätä lappalaisten pariin, kun vaan saan sitä ennen
Mathiaksen Kemistä mukaani. Venäjän Historian käsikirjoituksen
lähetän nyt samalla. Ole hyvä ja jätä se sensuurin tarkastettavaksi
(edelliset kuusi arkkia lienevät niiden ohella jätettävät), ja puhu
sitten Waseniuksen (tai jonkun toisen) kanssa painatuksesta. Jos
painatuspalkka voidaan suorittaa siten, että painattaja koko
historiasta tulisi saamaan määrätyn luvun kappaleita (siis myöskin
ennemmin painetuista arkeista), tämä olisi parasta; mutta ellei hän
näihin ehtoihin suostu, täytynee hänelle maksaa rahassa. Tahtonet kai
myöskin pyytää Wulffertia postissa lähettämään tämän loppuosan
Venäjän Historiaa "Mehiläisen" 1840 vuoden tilaajille. Postilaitos on
saanut puolelta vuodelta maksan Mehiläisen levittämisestä ja sillä on
ollut tilaisuus ainoastaan puolen vuoden aika toimittaa Mehiläisen
lähettämistä tilaajille, minkä vuoksi ei liene kohtuuton toivomus, että
se nyt vaatimatta lisää postimaksuja lähettäisi nämä korvauskappaleet.
Esipuheen-tapaisen Sananlaskuihin, jotka Törngreniltä luultavasti olet
saanut, lähetän tässä. Olisi hyvin toivottava asia, että v. Becker
saataisiin sananlaskujen tarkastajaksi, hän olisi saapa rajattoman
valtuutuksen korjata oikeinkirjoitusta, missä se on epätasaista tai
muuten kaipaa korjausta. En edes ehtinyt lukea käsikirjoitusta lävitse
kirjoitettuani sen puhtaaksi. -- Becker lupasi minulle kerran tarpeen
sattuessa sellaisessa suhteessa olevansa palvelukseen altis. -- Ehkäpä
Rein puolestaan suostuisi pitämään huolta Venäjän Historian
korjausluvusta, joka sekin olisi hyvä asia. -- Malmgrenille Kajaanissa
sanoin lähtiessäni, että hän saaduista rahoista tilaisuuden
tarjouduttua lähettäisi Sinulle noin 100 riksiä riikinvelkaa, jotka
tarpeen esiinnyttyä voisit käyttää. Ehkäpä Wichmankin ensi vuonna voi
lähettää Sinulle jonkun neljänneksen; siitä aion hänen kanssaan puhuu.
-- En tiedä, onko Öhman Porvoossa saanut Kantelettaren kolmannen osan
ja pyytäisin Sinua tilaisuuden tarjoutuessa sitä tiedustelemaan. --
Luulin tässä tilaisuudessa voivani maksaa palovakuutusyhtiön saatavan,
mutta sekä kaupungintalon että maatilan ostajat eivät vielä ole
suvainneet antaa minulle hinnan suoritukseksi muuta kuin velkakirjoja,
minkä vuoksi minun vastaiseksi täytyy luopua niistä tuumista. Luulen
kuitenkin ensi syksynä saavani tämän velan puolella lyhennetyksi. Asp,
jonka luona asun, lähettää terveisiä. Hän kuten kaikki muutkin voivat
hyvin!
Elias Lönnrot.
26.
[Päiväkirjasta.]

Haukipudas, 4 p:nä marraskuuta 1841.
Suomen kielessä on vähintäin kolmenlaisia diminutiivejä. _Sulho_
sanasta muodostuu I. kiittävä _sulhonen_, II. halventava _sulholoinen_,
III. muuten vähentävä _sulhut, sulhukka_. Samoin: _jokonen,
jokiloinen (jout, joukka?)_ sanasta joki; _venonen, venoloinen, venehyt_
sanasta venet; _heponen, hepoloinen, hevukka l. hevuska_ sanasta hepo;
_puunen, puuloinen, puuhut_, sanasta puu: _emäntäinen, emäntälöinen,
(emännyt)_ sanasta emäntä. -- Halventava diminutiivi on muuten
johdettu nykyään harvoin esiintyvästä -lo, -lö -loppuisesta
diminutiivista (sulholo, jokilo), mistä Karjalan murre hyvin yleisesti
muodostaa perussanan monikkomuodot. Sanat _sulholoinen, jokiloinen_
vastaavat siis jotenkin samoja käsitteitä kuin ne, joita
ruotsinkielessä voitaisiin ilmaista sanoilla _brudgumsaktighet_
[sulhomaisuus], _flodaktighet_ [jokimaisuus].


27.
Arkiaterinrouva Törngrenille.

Kemin pappila, 11 p:nä marraskuuta 1841.
Jalosukuinen Professorinrouva!
Monen ikävän hetken jälkeen, joina kaipaus minua vaivasi, varsinkin
ensi aikoina Laukosta erottuani, saavuin vihdoin Kajaaniin, ja olen nyt
jättänyt senkin tavatakseni täällä Kemin pitäjässä vastaisen
matkatoverini, maisteri Castrénin. Huomenna lähdemme täältä ja
matkustamme seisahtumatta Venäjän-Lappiin, jonne meillä on Rovaniemen
ja Kemijärven pitäjien kautta matkaa alku viidettäkymmentä
peninkulmaa. Siellä olemme aikoneet viipyä kevääseen asti, jolloin
toukokuussa saavumme Kuolaan, ja matkustamme sieltä ensimäisellä
laivalla Mesenin seuduille, jotka ovat Arkangelin itäpuolella
Vienanmeren rannalla ja jossa toivomme tapaavamme ensimmäiset
samojeedit. Mutta vieläkö sitäkin idemmä suuntaamme retkemme, siitä
emme vielä ole mitään päättäneet, vaan olemme sen jättäneet riippumaan
asianhaaroista, joita sitä ennen voi sattua. Ennen muita on
odotettavissa, että koti-ikävä ajaa meidät sieltä omaan maahan; siinä
tapauksessa ei kävisi mahdottomaksi minun olla ensi vuonna elokuun
18:ntena p:nä Laukossa. -- Aina siitä pitkin kun Laukosta lahdin, olen
ollut terve ja muuten päässyt tähän asti ilman mitään mainittavaa
sattumaa. Tänään on työnäni ollut kirjeiden kirjoittaminen eräille
tutuille; m.m. kirjoitin äsken Atelle kehotuksen, että hän ja Frans
(von Becker) muistaisivat kirjoittaa minulle jonkun rivin Kuolaan,
jossa kirje tapaa minut, vaikkapa vasta loppupuolellakin huhtikuuta
lähtee Helsingistä. Mutta kun hän mahdollisesti kertoo minulle vaan
Helsingin asioita, niin olen rohjennut tähän liittää itselleni Kuolaan
osotetun kirjekortin sen mahdollisuuden varalle, että Te suoraan
Laukosta tahtoisitte kunnioittaa minua muutamalla rivillä. -- Toivossa
että Jumala varjelee herrasväen terveinä sekä tämän että monta
seuraavaa vuotta merkitsen syvällä kunnioituksella olevani
Teidän ja perheenne kiitollinen ja nöyrä
palvelija
Elias Lönnrot.


28.
Tohtori Rabbelle.

Kemin pappila, 12 p:nä marraskuuta 1841.
Rakas veli!
Huomisaamuna varhain lähdemme täältä (Kemin pappilasta) Rovaniemen,
Kemijärven ja Kuolajärven kautta Venäjän lappalaisiin kyliin, mistä
tulevan helmikuun lopulla käväisemme Inarissa siellä mahdollisesti
tavataksemme Stockflethin. Inarista palaamme Venäjän-Lappiin ja vielä
toukokuun alussa saavumme Kuolaan sieltä vesitse kulkeaksemme
ensin Meseniin ja ehkä vielä idempäänkin. Saimme Ehrströmiltä
"Suomi"-aikakauskirjan viidennen vihkon, ja Castrén sanoo
kirjoittaneensa Willebrandille pyytäen häntä pitämään huolta siitä,
että Ehrström Helsingistä saa korvaukseksi toisen kappaleen. Kun kuudes
vihko ilmestyy, niin tahtoisitko olla hyvä ja lähettää sen Tornioon
Ehrströinille, joka lupasi pitää huolta siitä, että saamme sen Inariin.
"Suomi"-kirjan tulevan-vuotinen ensi vihko saattaisi sekin, jos se
ilmestyy niin aikaisin, tavata meidät Inarissa, ja sitäpaitsi olisi
hyvä saada Lemströmin väitöskirja Suomen kansallisrunoudesta, jos se jo
on saatavissa Helsingin kirjakaupoissa. --
Morgonbladista luin, että pian aljetaan painattaa Sananlaskuja.
Oulusta lähetin niihin kirjoittamani esipuheen-tapaisen ja lausuin sen
toivomuksen, että olisin saanut von Beckerin kielen tarkastajaksi,
jotta siten oikeinkirjoituksen epätasaisuudet tulisivat korjatuiksi. --
Nyt ei minulla niiden suhteen ole muuta lisättävää kuin sananen
nimestä, joka voisi, ellei keksittäisi muuta sopivampaa, olla näin
kuuluva: Suomen kansan Sanalaskuja.
Terveisiä vaimollesi ja sukulaisillesi lähettää
veljesi
Elias Lönnrot.
J.K. Eilen satoi sen verran lunta että rekikeli nyt on auttavaa, mutta
sitä ennen oli maa aivan paljaana, nim. Oulusta Kuivaniemeen aivan
lumetonta; Kuivaniemestä Tornioon oli niin paljo jääkaljaman jätettä
maantiellä, että mieluummin ajoi reellä kuin rattailla. Eilen tuli
muuan matkustavainen Rovaniemestä Kemiin veneellä, mutta täällä
pappilan kohdalla on kuljettu jo toista viikkoa käyden ja vähää
ylempänä hevosellakin ajaen joen yli. -- -- Eilen palasin Torniosta,
jossa olin puolentoista vuorokautta. Ehrström pyysi lähettämään
terveisiä.
Sama.
Kuolasta kait Mathias ja allekirj. lähetämme jotakin "Suomeen". Mitä
Laukosta lähetin "Suomea" varten Värnhjelmin mukana, sen olet kait
epäilemättä jo aikoja sitten saanut.
Lnr.


29.
[Päiväkirjasta.]

Rovaniemi, 17 p:nä marraskuuta [1841].
Saavuin 6 p:nä Kemiin, kävin sieltä Torniossa ja Haaparannassa. Läksin
Kemistä 13 p:nä, lauantaina. Kemijoki oli paikoin jäätynyt, paikoin
sulana, ja sulista kohdista nousi vahva sumu, joka vaatteille
laskeutuneena muuttui lumeksi tai kuuraksi. Kemin rahvas kauppaa
harrastava, Tervolan kappelin asukkaat vähemmin, Rovaniemen taas
enemmän. Komeileminen yleistä kaikkialla. Kieli on hieman sukua Venäjän
karjalalle, sekä mitä yksityisiin sanoihin että muotoihin tulee, kuten
_mie, sie, valvattelet_ (odottelet), _hyvästä_ (Tornio) hyvästi.
_Otethan, tullhan, käännythän_ muodot näyttävät olleen alkuperäisiä ja
selittävät konsonantin pehmenemiset passiivin preesenissä; _kalhan,
tullee_ (ei tulhee). _Pöyälä, pöyälet_ pro pöyällä, pöyälle. _Ottaat_
pro ottaa. _Örsä_, lyhyt, kelpaamaton reki -- _mettäilee_, metsästää --
_tiurtaa_, vajoaa (lumeen, reestä puhuen) -- _rouikoinen_, rosoinen
(jäästä, tiestä) -- -- [käsikir:ssa reikä] = örsä -- _säntätä_, vannoa
-- _valvottelee_, odottelee -- _tuuttilo, tytön tuuttilo_ tytön letukka
-- _tuppelo_ samoin -- _kiipeli_, pula: tuli kiipeli siitä. --
Pirteissä on suuret ikkunat; savupiiput samaa tyyliä kuin Vesilahdessa,
muutamia on uudenaikuisia, ja niissä on erityinen liesi (_piisi_ =
totto), missä koko illan palaa valkea.


30.
[Päiväkirjasta.]

Kemijärvi, 24 p:nä marraskuuta [1841].
Matka tänne: Kemistä Vanhaan 15 v[irstaa] -- Tervolaan 15 v. --
Lampelaan 18 1/2 -- Takkuseen 15; yhteensä 63 1/2 v. Raappanaan 10 v.
-- Rautioon 15 -- Rovaniemeen 15 -- Vitikkaan 5; yhteensä 45.
Vikajärveen 22 1/2 -- Pirttijärveen 17 1/2 -- Misijärveen 15; yhteensä
55. -- Ruopsaan 25 -- Lahenperään 10 -- Kemijärvelle 5; yhteensä 40.
(Kyytimaksuja) 4 [rupl.] 7 [kop.]
Juomarahaa Kemin pojalle 5 -- sauna Vanhassa 15 -- ruoka y.m. samassa
paikassa 65; yhteensä 85 [kop.]. Tervolassa juomarahoja 20 -- lautta
5 -- Raappanassa ravintoon 55 -- Korkalossa samoin 30, [yht.] 1:10. --
Pirttijärvessä 25 -- Misijärvessä 25 -- Ruopsassa 15: [yht.] 65. --
Helmiä, neuloja y.m. Lahenperässä 3 rupl.; ravintoon 50, [yht,] 3:50.


31.
[Päiväkirjasta.]

Nousu, 7 p:nä joulukuuta [1841].
Kemijärvestä Sailaan 8-9 peninkulmaa tietä pitkin, jolla ei ollut
jälkeä, poikki soiden ja lampien, jotka upottivat, minkä vuoksi
kaikkialla -- ja vielä suuremmalla syyllä, kun meitä oli kaksi
kyyditettävää -- meidät pakotettiin ottamaan kaksi hevosta. Alituisesti
valitettiin, etteivät kirkonrakentamisrahat olleet tulleet seurakunnan
hyväksi, vaikka kirkko aikoja sitten oli valmis. Herroja epäiltiin
kuten tavallisesti. Sallan rahvas on muuten laiskaa, epäluuloista,
veijarimaista, ryypiskelevää, runsaan maksun nylkijöitä milloin vaan
sopii, kykenemätöntä. Marraskuun 28 p:nä saavuimme Sallaan,
lähdettyämme 26:ntena Kemijärveltä. -- Aikomuksemme oli lähteä
Akkalan-Lappiin, mistä muutaman päivän kuluttua Sallaan tuli 50 poroa
ja viisi lappalaista tuoden poronsarvia ja kalloja. Mutta kun useat
Sallan miehet sitä ennen olivat saaneet päähänsä, että heillä muka oli
toiveita päästä meitä 40:stä ruplasta Akkalaan kyyditsemään, niin he
pelottivat lappalaiset meidän suhteemme, niin etteivät nämä huolineet
meitä mukaansa, vaikka tarjosimme 15 ruplaa 12;sta peninkulmasta,
jonka pituisen tämän välin sanottiin olevan. Lappalaisten lähdettyä
päätimme kiusallakin olla hankkimatta sallalaisille kyytiansiota,
hylkäsimme kokonaan Akkalan matkan ja läksimme Nousuun, minne on 2 1/2
peninkulmaa, sieltä kääntääksemme kulkumme Hirvaslappalaisten luo
(Nuortiin) tai Inariin. Papin tila ja asunto, häät, talontarkastus y.m.
Sanoja: _vierahaja_, vierahajen, _kintahaja_ j.n.e. Rovaniemessä
aina _otet[hin]_ [käsikirjassa reikä], Kemissä samoin, Kemijärvessä,
Sallassa ja Sodankylässä -- -- [käsikirjassa reikä]. Mikä kumma se
siinä on, kun lapset talossa rupeevat äitinsä kieltä haastamaan,
vaikka koko talon peret haastoa toista [lause on tällaisenaan
käsikirjoituksessa], sanoi muuan Jyväskylän mies, jonka vaimo oli
kotoisin Korpilahdelta. -- Korja kertoi lappalaisesta Udjuksesta, että
tämä metsässä oli nähnyt unta; ei kotona ole hyvä -- lähti liikkeelle
-- järvi eteen -- ei venettä -- kulki kuivin jaloin järven yli ja käski
toverinsa seurata -- siinä upposi polviin asti -- kaksi tytärtä
kuollut ja haudattu -- vaimo itkemässä -- laitatti tulen -- asettui
hajareisin sen yli ja rupesi laulamaan -- tulee toinen tyttäristä,
joka oli herännyt haudassa, ryömien ja hapuillen oven takana -- koirako
lienee? Vaimo päästää sisälle, näkee oman tyttären. Kohta sen jälkeen
toinen tytär, mutta myyrät (hiiret) olivat kalunneet toista poskea.
Tämä tytär kuoli paria päivää myöhemmin, mutta toinen eli ja joutui
naimisiin. -- Nousu 2 1/2, Kuorska 2, Saukoski 3, Värjön jokea
Saukoskelle +. Tavallisesti 3 koiraa, mustaa, yhdellä tilalla. Pirtit
suureksi osaksi uloslämpiäviä. _Rova_ = vanha palanut metsä, jossa jo
uutta jäkälääki kasvaa. [Lause on tällaisenaan käsikirjoituksessa.]
_Murharova_, kaksi peninkulmaa Martista (3 vanhaa peninkulmaa ylempänä
Saukoskea) Kemijokea ylöspäin. -- Sota -- Venäläisiä -- Kaikki tapettu
-- Kaksi miestä oppaiksi -- Vartija nukahtaa -- Nuo kaksi kokoavat
kaikki nuolet -- Nyt sota -- Vihollinen tappanut kaikki -- He
sivakoillaan ampuvat. [Lause on tällaisenaan käsikirjoituksessa.]
Johtajaan ei voida ampua -- Kädellä vastaanotti kaikki -- Koetettiin
[ampua] hopealla j.n.e. -- Kuikan nokka nuolennenään [lause on
tällaisenaan käsikirjoituksessa.] -- Läpi käestä otsaan [lause on
tällaisenaan käsikirjoituksessa.] -- j.n.e.
Rupesi _ostastumaan_ sitä pyssyä -- met, tet, het -- itteä -- het
tultiin -- Sodank[ylässä:?] -- _Ei tulete_ pro tule' -- Hän _tihistyi_
sitä kaietta: piti liian tiheänä -- _tyyiistyi_ hevoista -- hän
_tuletee_ -- _eiäh_ = ei: _oneh_ = on. [Kappale on tällaisenaan
käsikirjoituksessa.]


32.
[Päiväkirjasta.]

Korvanen, 17 p:nä joulukuuta [1841].
[Alku näyttäisi olevan kirjeen luonnosta, joka syystä tai toisesta on
jäänyt kesken.]
Rakas Veli!
Täällä olemme nyt vetelehtineet viime sunnuntaista, pääsemättä suojalta
ja pyryltä paikasta pois. Olemme saaneet asunnoksemme matalan kamarin,
joka suuresti muistuttaa Kajaanin vankilan makuuhuoneita; tämä on
kuitenkin paljoa matalampi, ja siinä on sitäpaitsi kosolta kaikenlaisia
omia laitoksia. Ikkuna mitättömän pieni. -- Päivän valo vielä niukempi
kello yhdestätoista yhteen tai puoli-yhteen. -- Kaikeksi onneksi meillä
vielä on kynttilöitä sekä vähä teetä ja kahvia; -- ruokavaroja
runsaammalta; homehtunut liha-reisi, taalepiimää, 2 vadillista
keitettyä poronlihaa, haarikka piimää, kahdeksan [? kaksi] äsken
ostettua poronjuustoa (24 killinkiä kappale), pytty voita, oma
voirasia, kalaa, perunoita -- --. Tämän ruuanpaljouden saannista ei
meillä itsellä ole mitään ansiota, sillä väki tuo aina uusia
ruokavaroja ja koreja, harvoin vieden entisiä pois. -- Aamuisin on
ensimäisenä tehtävänä kiivetä katolle peltiä avaamaan. Peltinä on
puukansi, joka on pantu reikä-pohjaisen savutorven yläpäähän asetetun
padan suulle. Toinen tehtävä on kahvin keittäminen, nim. niin kauan
kuin kahvivarastoa riittää.


33.
[Päiväkirjasta.]

Korvanen, 23 p:nä joulukuuta [1841].
Jo olemme viipyneet täällä kymmenettä vuorokautta; jouluun ei ole muuta
kuin kaksi päivää, ja silloin meidän pitäisi olla Inarissa. Ilma on
kuitenkin jo asettunut, ja eilen sukset luistivat jotenkin hyvin. Eilen
saapui Inarista muutamia miehiä, jotka olivat viipyneet kokonaista 13
vuorokautta matkalla, mikä hyvällä kelillä voidaan tehdä yhdessä
ainoassa; tavallisesti siihen sentään lasketaan menevän pari kolme
päivää. Niin pitkäksi hekin olivat laskeneet matka-aikansa ja sen
mukaan varustaneet evästä -- varomattomuus, joka vähällä oli maksaa
heille hengen. Nälistyneinä olivat tulleet Mutenian kylään, johon
täältä on noin pari peninkulmaa sivullepäin.
Kun kaksi akkaa riitaantuu, he riitelevät siksi kunnes jompikumpi saa
viimeisen sanan. Toverini ja minun välillä on syntynyt päinvastainen
suhde, jota jo on jatkunut parin päivän aika, nimittäin koe, ken voi
olla vaiti kauemmin. Syy tähän vaiteliaisuuteen on seuraava: Viime
sunnuntaina olin ruumiinliikettä saadakseni hiihtämässä ja ennenkuin
palasin kotia, hänkin oli lähtenyt ulos ajelemaan porolla sekä oli
paiskannut jälkeensä oven lukkoon, jota ulkoa ei voi avata, vaikka
avain on suulla. Nyt ei ollut muuta neuvoa kuin kuumalla vedellä
sulattaa jää ikkunasta ja ottaa irti tämä, jotta olisi päässyt sisälle,
-- toimenpide, jota vielä kesti, kun toveri palasi kotia. Silloin
huomautin, ettei hän ollut oikein menetellyt siinä, että oli paiskannut
oven lukkoon, kun lukemattomista koko viikon ajalla toistuneista
tapauksista tiedettiin, ettei sitä ulkoa voinut avata, kun vaan avain
oli jäänyt reikäänsä. Tästä huomautuksesta hän suvaitsi suuttua, miksi,
sitä en saata käsittää. Pari kertaa aikaisemmin hän on samanlaisista
huomautuksista ottanut suuttuakseen. Tervolassa hän nimittäin pudotti
kelloni pöydältä lattiaan, jolloin sanoin, että hän olisi voinut olla
varovaisempi -- ja täällä hän teki saman tempun juomalasilleni, jolloin
tulin tehneeksi jotenkin samanlaisen huomautuksen; kummallakin kertaa
hän nämä huomautukseni pani kovasti pahakseen. -- Jos ei totuta itseään
sietämään niin vähäisiä muistutuksia, ei siitä ikinä koidu ajan pitkään
hyvää.


34.
[Päiväkirjasta.]

[Akujärvi?], 26 p:nä joulukuuta 1841.
_Morn_ [hapera, löyhä], kun lumi upottaa. _Louet, -teen_ suoja [tuulta
vastaan]. _Siiponut_ oli mäessä = oli auttanut käsin. _Kiiraan,
kiirata_ kiirehtiä, ajaa. _Mukka_ = mutka.
Jouluaatto Suomun kodassa; Suomujoki juoksee Kuolaan. -- Teetä j.n.e.
-- Huono keli. -- Ennemmin nuotion ääressä -- parin sylen pituisia
tukkoja, lumi luodaan pois molemmilta puolin -- taivaan laki kattona
-- kuusen havuja alla -- keitetään, ei koskaan [lähdetä taipaleelle]
ilman pataa -- loudet -- lumivaippa -- lihaa, velliä, poronjuustoa --
pari ryyppyä. -- Toisia oli tullut myöhemmin ja asettunut nuotion
ääreen -- vaatteet läpimärät, vaikeata niitä kuivata -- katosta vuoti.
-- Korvanen kehui härkäänsä, jonka vertaista ei muka maailmassa, --
itse hän oli heikkonäköinen, minkä vuoksi, kuten itsekkin joskus
myönsi, härkä oli matkalla viekkaampi. -- Ystävällisiä tervehdyksiä
Korvasen kamarin kattohirteen liidulla kirjoitettuna 1835 helmikuussa,
Suomun kodassa lakilautoihin hiilellä vuodelta 1839. -- Lumi suli
katolta ja alkoi vuotaa sisälle. -- Pari lappalaista, Martti ja Matti,
puhui hyvää suomea; keskenään puhuivat lappia. Markkinaväki vei voita
Inariin. -- Vene tehty Suomussa ja sillä kuljettu Kuolaan. -- Voi
päivilöisiäni! [Nämä sanat suomeksi käsikirj:ssa.] Tapanin päivänä oli
niin suojaa, että kirjoitin tätä istuen mäellä, sillä aikaa kun velliä
keitettiin. -- Satoi vähän vettä. Lunta oli muutamissa paikoin puolen
kyynärän verta pulkan laidan yläpuolella. -- _Käsiahkio_. -- Korvasen
porot ja ahkiot kerran varastettu Suomussa. Nyt ei enää pelännyt
varkautta, minkä vuoksi liika kirves jätettiin petäjän juurelle tien
varteen.


35.
[Päiväkirjasta.]

Inari, 31 p:nä Joulukuuta [1841].
Kolmantena joulupäivänä saavuimme tänne. Inarin pappila on kivenheiton
päässä Pielpejärvestä; samanlainen järvi on -- -- -- [aukko
käsikirj:ssa] päin. Iso Inari on 3 virstan päässä -- päin. [Aukko
käsikirj:ssa.] Yltympäri metsiä. Neljättäkymmentä kirkkotupaa. Olemme
asuneet pienessä huoneessa pappilassa, -- sivumennen sanoen huono
rakennus. Kirkkoherralle oli rakennettu vasemmalle puolelle suuri sali
ja kaksi kamaria. Vastapäätä oli oikealla tarpeelliset ulkorakennukset
sekä navetta uloimpana. Ei pappia eikä nimismiestä kotona.


36.
[Päiväkirjasta.]

[Karasjoki, 13 p:nä tammikuuta 1842.]
4 p:nä lähdimme Inarista Stockflethin luo Karasjoelle. [Matkaa on] 16
peninkulmaa -- ensimäinen taival Tervatievaan 2 peninkulmaa --
Tenonpäähän (?) 6 peninkulmaa, Jorgastakin kesäleiriin 3. --
Jorgastakissa kamala yö savun ja vilun hikiä -- postilappalainen ja
kaksi lastansa -- viinaa. -- 6 peninkulmaa Karasjoelle -- suunnattomia
alamäkiä neljännestä ennen Karasjokea -- kasvot, käsivarret ja jalat
vaarassa. -- 8 ja 9 p;nä tammikuuta satoi vettä Karasjoella. --
Loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina kuuntelin lappalaista saarnaa.
Karasjoella kolme kauppiasta, jotka myivät enimmäkseen viinaa, neuloja,
helmiä, jauhoja, suolaa, huiveja, veitsiä, höyliä, sokeria. --
Pappilassa kaksi huonetta rautakakluunineen, joiden pellit alati ovat
auki. Näistä se etu, että huone pian lämpiää, mutta sitten lämpö myös
pian loppuu, niin että saa takkaan lisätä puita melkein koko päivän,
kun on kylmä.
Täkäläiset lappalaiset lukevat hyvin uutta Stockflethin toimittamaa
tekstiä, -- muutamat ovat yhdessä päivässä oppineet sen. Eilen täällä
oli pieni 7--8-vuotias tai tuskin niinkään vanha tyttö, joka luki
sangen sujuvasti sekä Uutta Testamenttia että mitä muuta tekstiä
tahansa. Kuitenkin tuo uusi teksti täällä oli kohdannut hieman
vastustusta, kun oltiin saatu se väärä luulo, että vallan uusi oppi oli
siihen yhdistyneenä. Tahdottiin mieluummin saada norjalaisia kirjoja,
joita ei ymmärretty. -- Jos Suomessa tahdottaisiin antaa lappalaisten
lukea omaa äidinkieltään, niin se nyi kävisi hyvin helposti päinsä kun
Inarin lappalaiset kaikki(?) ymmärtävät Orjas-lappia ja Utsjoen-Lapin
murre on samaa. Mutta pieni Suomenmaa tahtoo kaiketi menettelyllään
muutamien lappalaistensa suhteen näyttää, mitä tekisi, jos sillä olisi
valta käsissä; että riistäisi valtansa alaisilta kansoilta heidän
äidinkielensä. Sen sijaan, että pappi tai pari velvotettaisiin oppimaan
lapin kieltä, pakotetaan koko seurakuntia osaamaan suomea, jotta
voisivat vastaanottaa opetusta. -- Kuinka mukavasti lappalaiset kirjat
saataisiin vaihetetuiksi suomalaisiin, joita Norjan 4-5 tuhatta
suomalaista tarvitsisivat. Miksi suomalainen asutus Norjan-Lapissa
niin suuresti lisääntyy? Sen tähden, ettei Suomen lappalaisilla ole
yhteyttä meren kanssa, sillä meri on kuitenkin aina meri, jossa
uiskentelee Sammon pirstaleita.
Eilen 12 p:nä olimme aikoneet lähteä lappalaiseen tunturikylään ja
olimme jo tilanneet kyydin sekä panettaneet heiniä kallokkaisiin
j.n.e., kun vieraita tuli pihaan, Hansen, Durchman ja Tvede. Matka
jätettiin sikseen. He olivat tuntureilla olleet vähällä menehtyä
tavattomaan myrskyyn; lisäksi oli satanut vettä, joka oli kastellut
heidät läpimäriksi. Yhteen kotvaan oli pyryttänyt niin että oli
täytynyt seisoa pulkassa, sillä lumi lenteli vaan maata pitkin. Lopulta
he olivat eksyneet toisistaan, niin että osa heistä jäi ilman opasta,
niin ettei ollut muuta neuvona kun asettaa suunta tuulen ja
pohjantähden mukaan, joka joskus pilkotti esiin. -- Syy revontuliin:
hohtavat aamullakin. -- Ukkosta oli kuultu ja salamaa nähty 10 p:nä
joulukuuta Utsjoen ja Inarin välillä.
Talo ja tuli. [Tämä kappale suomeksi käsikirj:ssa. Tästä loppuun
toisellaisella musteella, on mahdollisesti siis jonakin toisena päivänä
kirjoitettu kuin edellinen.] Eivät tulleet kotaan yöksi, vaan tekivät
tuonne talon vähän matkan päähän.
Onpa matkatoverini saanut erinomaisen halun, tai mahdollisesti se on
hänellä aina ollut, sekä sopivassa että sopimattomassa tilaisuudessa
sekaantua puheeseeni. Viimein tulin Stockflethilla maininneeksi, että
uskonpuhdistus perustui yksinomaan Raamatun oppiin. Ainakin
tunnustuskirjat kokonaan perustuvat kirkkoisien dogmeihin, näin hän
oitis oli valmis huomauttamaan. Onneksi olin lukenut Confessio
Augustanan ja "Puolustuksen", jotka aina vetoovat Raamatun kohtiin. Hän
vaikenikin, kun sanoin varmaan tietäväni, että ne perustuvat Raamattuun
-- entä katkismukset? Samoin oli eräänä päivänä kysymys sanasta
_nainen_, jonka sanoin merkitsevän vaimoa (naitua). Silloinkin hän
Kalevalaan nojaten rupesi väittämään, että se myös merkitsee neitosta!
Seuraavana päivänä hän sattui huomaamaan sanat _sata naista
miehellistä_ ja huudahti voitonriemuisena: eikö siis tässä paikassa
nainen merkitse vaimoakin, vaikka Lönnrot sanoo, ettei se koskaan
merkitse muuta kuin tyttöä (naimatonta). Stockfleth purskahti nauruun,
samoin minäkin, jolloin hän vasta lienee muistanut edellisenä päivänä
juuri väittäneeni, että nainen merkitsi samaa, mitä hän nyt tahtoi
todistaa.


37.
[Päiväkirjasta.]

Inari, 28 p:nä tammikuuta 1842.
Perustuksena Venäjällä asuvain suomalaisten kansanheimojen kielten
tutkimiselle on suomen ja lapin kieli välttämätön. Suomen kielessä ei
ole sibilantteja [suhuäänteitä], jotka lapin kielellä on; lapista taas
puuttuu vokaalit y, ö, mutta sillä on lisää suomeen nähden venäjän y
(Inarin murteessa) ja sitäpaitsi ä:hän ja o:hon vivahtavia a:n
toisintoja: _kalkam_ äännetään melkein kolkam, _rakis_ melkein kuin
räkis. Lapissa on myös dualis, sitävastoin vie suomi voiton sijojen
runsaudessa. Mutta mitä Suomi on tehnyt tämän kielitutkimuksen hyväksi?
On melkein merkillistä, miten lappalaiset ovat omistaneet norjalaisten,
suomalaisten ja venäläisten perusluonteen. -- Venäjän-Karjalan puku.
-- Kaikki säilyttäneet vilkkauden, mutta Veuäjän-puoliset enimmin.


38.
Ote T:ri Lönnrotin kirjeestä.

Inari. 3 ja 5 p:nä helmikuuta 1842.
["Helsingfors Morgonblad" v. 1842, n:rot 36, 37.]

I.
Kuluneen lokakuun viime puoliskolla matkustin Kajaanista Ouluun, missä
viivyin vähän yli viikon, tulin sieltä Kemin pappilaan, missä tapasin