Elias Lönnrotin matkat II: 1841-1844 - 19

viron kieltä. Paha kyllä minulle, hänen aikansa kuluu niin
yksityispotilaiden hoitoon (noin 70 sairasta päivässä), etten voi
saada hänen opetustaan niin paljoa kuin tahtoisin, kun siten häntä
liiaksi vaivaisin. -- Tervehdi rouvaasi ja sukuasi!
Tuus
Elias Lönnrot.
Merkitse Tarttoon osotettuun kirjeeseen _poste restante_
[postikonttoriin jäävä], sillä voisi sattua, että viipyisin
lättiläisellä rajalla kauemmin kuin mitä nyt olen aikonut.


2.
Lehtori Zittingille.
(Konsepti.)

[Lyhentäen julkaistu ruotsiksi "Saiman" 36:nnessa n:rossa v. 1846.]
Tartto, 18 p:nä elokuuta 1844.
Rakas Veli!
Useita viikkoja olen nyt täällä koettanut saada selvää viron
kieliopista, mikä on huononpuoleisesti onnistunut. Kuitenkin toivon
lopulta siinä pääseväni "ins Reine" [= oikealle tolalle] s.o. löytäväni
ne erityiset kielenlait, joiden vaikutuksesta viro on eronnut suomesta.
Kieliopeista ei suinkaan ole puutetta. Niistä on kaksi, jotka viime
vuonna samaan aikaan ja riippumatta toisistaan ovat ilmestyneet,
nimittäin Tartossa asuvan tohtori Fählmannin ja Kuusalan pastorin
Ahrensin julkaisemat jotenkin tyydyttävää käytännöllisessä suhteessa,
mutta kielen sisäisten lakien esittämisessä ne ovat puutteelliset. Tätä
esitystä onkin melkoisesti vaikeuttanut se seikka, että Virossa ei
ainoastaan puhuta, vaan myös kirjoitetaan ja painetaan kahta murretta,
nimittäin Tallinnan viroa ja Tarton viroa, jotka huomattavasti eroavat
toisistaan sekä aineksen puolesta, kuten laita on enimmästi Suomen
murteiden, että myöskin muodollisesti. Nämä murteet ovat muinaisina
aikoina pitkällisten sotien kestäessä, myöhemmin pappien ja muuttojen
vaikutuksesta sekoittuneet, niin että tätä nykyä usein tapaa toisen
muotoja toisessa. Jos niiden eroavaisuudet olisivat olleet suuremmat,
niin sellaista sekoitusta ei niin helposti olisi voinut syntyä, mutta
kun niiden välinen erotus ei ole suurempi kuin esim. ruotsin ja
tanskan välinen, ei se ole voinut estää toista murretta puhuvia
lukemasta ja ymmärtämästä toisella murteella painettuja kirjoja. Kun
Tallinnan-kielinen kirjallisuus on verrattomasti rikkaampi kuin Taiton
viron, niin etenkin Tarton-puolinen virolainen kernaasti käyttää
hyväkseen sitä, mitä huomaa Tallinnan virolaisella. Päinvastoin käy
harvemmin, osaksi sen tähden että Tarton virolla on vähempi
tarjottavaa, osaksi myös siitä syystä, että Tallinnan virolainen
katselee toista murretta yhtä halveksien kuin rikkaampi tavallisesti
katselee köyhempää naapuriaan. Tallinnan viroa puhuukin seitsemää
vertaa suurempi määrä kuin Tarton viroa, sillä kaikkiaan 622,000:sta
virolaisesta, johon lukuun koko kansan joku vuosi sitten laskettiin
nousevan, puhuu jälkimäistä tuskin satatuhatta henkeä.
Mitä tulee virolaiseen kirjallisuuteen, niin sitä on filologisia ja
historiallisia, poikkeuksetta saksaksi kirjoitettuja tutkimuksia ja
virolaisia kansankirjoja. Jos kohta viimemainitut, kuten meidänkin
kansankirjat, enimmäkseen ovat sisällykseltään hartauskirjallisuutta,
niin niissä tapaa muitakin, jopa sellaisia, joita suomalainen rahvas
vahingokseen on vailla. Olen poikkeuksetta ostanut itselleni kaikki
tapaamani virolaiset kirjat, ja minulla lienee niitä nyt noin 60 eri
kappaletta. Aikaa saaden kaiketi olen koettava muodostella niitä
suomalaista rahvasta varten. Etevin virolainen kansankirjojen tekijä
oli rovasti Masing vainaja, joka asui lähellä Tarttoa. Mutta sen
vuoksi, ettei hän joka rivillä maininnut raamatunlauseita eikä muuten
ulkokullaillut, ja sen vuoksi, että hän koetti kirjoittaa kieltä niin
kuin sitä puhutaan eikä vanhaan hartauskirjain kuluneeseen tapaan,
häntä kohtasi herrnhutilaisten (= heränneiden) opettajien ja näiden
kuulijain puolelta suuri vastustus koko hänen elinaikansa. Näitä hänen
kirjojaan alussa jotenkin vähän kysyttiin, mutta sittenkuin rahvas
huolimatta mainittujen opettajien ponnistuksista oli ehtinyt saada sen
vakaumuksen, että Masingin kirjoitukset olivat oivalliset lajiaan,
ruvettiin niitä niin halukkaasti hankkimaan, ettei niitä enään moneen
vuoteen ole voitu löytää ainoatakaan kappaletta kirjakaupasta.
Muutamia olen kuitenkin saanut toisilta henkilöiltä, ja tohtori
Fählmann, yllämainittu, joka samalla on Tarton Oppineiden Seuran
esimies, on luvannut hankkia minulle vielä muutamia lisää. Mainittu
mies, joka paitsi esimiehentointansa, hoitaa sairaita enimmin kaikista
täkäläisistä lääkäreistä (60-70 potilasta päivässä, paitsi useita
muita, jotka käyvät kotona hänen luonansa), on samalla vironkielen
lehtori yliopistossa ja hoitaa dietetiikan ja farmakologian
professorin-virkaa, tämän paikan ollessa avoinna. On siis helppoa
arvata, kuinka paljon aikaa hän voi käyttää ylimääräisiin toimiin,
mutta siitä huolimatta hän melkein joka päivä on antanut minulle
vironkielen opetusta. Tällainen käy päinsä ainoastaan täkäläistä
elintapaa noudattaen, kun ei pidetä iltaa päivään kuulumattomana
aikana, jota ei voi parempaan käyttää kuin korttipeliin ja todin
juontiin. Kaikki, jotka meillä valittavat riittämättömiä tulojaan ja
liikaa työtään, voisivat täällä oppia paljon uutta, nimittäin esim.
ettei ole mitään riittämättömiä tuloja, vaan että se, mitä niiksi
sanotaan, ei ole muuta kuin turhien menojen eufemistinen nimi.
Samanlainen teennäisnimi on myös "liiallinen työ" eikä se yleensä
merkitse muuta kuin mitä tavallisesti sanotaan tyhjäntoimittamiseksi.
Isäntäni, nimineuvos Hagen, elää vaimoineen ja 7-8 lapsineen sangen
sievästi sillä vähäpätöisellä palkallaan, jota yliopiston piirustuksen
opettajana nauttii, ja kuitenkin useimmat elintarpeet täällä ovat
melkoista kalliimmat kuin meillä (sokuri esim. 1 rupl. 20 kop.,
kahvi 1 rupl. 50 kop.) Mutta kukapa meillä suostuisi täkäläiseen
päiväjärjestykseen: aamulla kuppi kahvia (vahvasti sikurinsekaista) ja
sen kanssa pari korppua; kaksi ruokalajia päivälliseksi, joka syödään
kello puoli 1, siihen kuuluva lasi olutta: illallista ei ollenkaan,
vaan sen sijaan 3-4 kuppia teetä ynnä pari pientä voileipää? Yksi
ainoa kerta monen viikon kuluessa ollaan juotu iltapäiväkahvia, ja tämä
tapahtui erinomaisesta aiheesta, nimittäin sen johdosta, että lapset
palasivat maalta, missä sukulaisten luona olivat viettäneet kesänsä.
Totia tai muita väkeviä ei ollenkaan käytetä. Vieraissa käydään
aniharvoin eikä sitä varten koskaan tehdä sitä suurempia
valmistuksia kuin talossa muuten on tapana; tarjotaan vaan 3-4 kuppia
teetä ynnä voileipiä. Siellä, minne minua on kaupungilla kutsuttu,
on menetelty samoin tai on korkeintain juotu lasi viiniä sen lisäksi;
ainoastaan illallispöydässä muutamissa paikoin juodaan useampi lasi.
Minulle on kuitenkin muutamissa paikoin tarjottu ruokaryyppykin. Totia
en moneen aikaan edes ole nähnyt, lukuunottamatta muuatta iltaa,
jolloin join sitä lasin erään ruotsalaisen merikapteenin luona, joka
tätä nykyä on sen höyrylaivan kapteenina, joka kulkee Tarton, Pihkovan
ja Narvan väliä.
Täältä olen nyt aikonut matkustaa lättiläiselle rajalle tutkimaan
tarttolais-viroa. Sieltä palaan tänne ja alan vähitellen matkustaa
takaisin kotimaahan Pernon kautta Tallinnaan ja Helsinkiin j.n.e.
Suuresti kyllä kaipaan kotia, mutta vielä enemmän sitä, että saisin
viron-kurssini niin suoritetuksi, ettei minun uudestaan tarvitse
matkustaa tänne, kuten kaiketi vielä kerta täytyy käydä lappalaisten ja
vepsäläisten luona, saadakseni aikaan suomen, viron, vepsän ja lapin
vertailevan kieliopin. Kun minulla ei ole mitään erityistä kerrottavaa
toisille sikäläisille tovereille, en nyt kirjoita heille, vaan olkoon
tämä kirje "commune bonum" [= yhteistä omaisuutta]. Kernaasti olisin
kirjoittanut laajemman kirjeen, mutta viro ei tahdo antaa minulle aikaa
kirjeiden kirjoittamiseen. Tämä on nyt kolmas kirje, jonka Virosta
lähetän.
Viikko sitten kirjoitin Aspille Ouluun ja pyysin häntä lähettämään
Sinulle 70 ruplaa neljännesvuotis-palkastani, joka on nostettavissa
syyskuun ensi päivinä. Jos Frans nyt voi päästä kouluun, pyydän Sinua
etukäteen suorittamaan sisäänkirjoitusmaksun. Lokakuussa kaiketi olen
luonanne ja olen silloin korvaava sen. Tervehdi myöskin rouva Vikmania
ja ilmoita hänelle tätä samaa.
Ystäväsi ja veljesi
Elias Lönnrot.


3.
Tohtori Rabbelle.

Tartto, 16 p:nä elokuuta 1844.
[Merkitty saapuneeksi perille 24 p:nä elok.]
Rakas Veli!
Sen sijaan että minun tunti, jopa kaksikin sitten, olisi pitänyt alkaa
tämän kirjeen kirjoittaminen, olen käyttänyt ajan viroon, niin etten
toivo saavani monta riviä kokoon ennen postitunnin päättymistä. Kuten
huomaat, olen yhä vielä Tartossa. Tohtori Fählmann, Virolaisen
Oppineiden Seuran esimies, kehotti minua jäämään seuran kokoukseen,
joka oli toissa päivänä, ja johon minutkin kutsuttiin. Sitä kesti kello
7:stä i.p. kello 12:en yöllä. Ensin esimies luki lyhyen esityksen
Seuran menestyksestä, toiveista ja muusta seuran tilasta siitäperin kun
seuralla viime kesäkuun alussa oli viime istuntonsa. Sen jälkeen
merkittiin luetteloihin muutamat lahjoitetut kirjat ja luettiin
muutamia kirjeitä mikäli Seuraa koskivat. Vielä luettiin julki pastori
Hollman[n]in jättämä tutkimus virolaisista nomineista, ja t:ri Hansen
esitti pääkohdat kirjoittamastansa tutkimuksesta, jonka tarkoituksena
oli Herodotoon mainitsemien Skyyttain maan paikannimien lähempi
määrääminen. Sama Hansen piti pöytäkirjaa, kun sihteeri juuri
oli matkalla Inkerissä ja Aunuksen kuvernementissä. Kaiken tämän
kestäessä poltettiin sikaria ja juotiin ensin teetä ja sitten
viinitotia, mikä näyttää olevan hyvä keino estämään sitä jäykkyyttä,
joka muuten tavallisesti pyrkii pujahtamaan sellaisiin seuroihin. Seura
ei kokoonnu yliopistoon, vaan aina yksityiseen taloon. Viimeisellä
tunnilla syötiin perinpohjainen illallinen, minkä jälkeen jokainen
meni kotiansa, paitsi Fählmannia, jonka kai vielä oli käytävä jonkun
potilaansa luona; näiden hoidossa yksistään hänellä olisi kylliksi
tehtävää, ilman että kiusaisi itseään Oppineiden Seuran esimiehen
toimella, opettamalla minua ja viron luennoilla yliopistossa, sillä hän
on samalla yliopiston vironkielen lehtori, ja lisäksi hän luennoitsee
dietetiikkaa ja farmakologiaa, joiden tieteiden avoimeksi julistettua
professorinvirkaa hän hoitaa. Kaiken tämän hän ihmeteltävällä tavalla
ehtii toimittaa ja kirjoittelee sitäpaitsi vironkielisiä kirjoituksia
"Marahva kalenderiin" ja saksankielisiä Seuran keskustelemuksiin.
Parasta, mitä tähän asti on kirjoitettu viron kieliopin alalla, on hän
tehnyt, ja se on painettuna mainituissa keskustelemuksissa. Kaikista
lääkäreistä hänellä näillä seuduin on lukuisimmat hoidokkaat (60-70
potilasta päivässä, joiden luona hän joka päivä käy kaupungilla, paitsi
niitä, jotka käyvät hänen kotonaan ja joiden kanssa hän on
kirjevaihdossa). Hän on meidän ikäisemme mies, iloinen, suora,
hyväntahtoinen ja avulias kaikessa, minkä vaan voi toimittaa. Seuran
kokouksessa minä lupasin seuraavaan "Sitzungiin" [istuntoon] kirjoittaa
vertailevan viron ja suomen muoto-opin, jos suinkin ehtisin. Pyysin
oikeutta kopioida Seuran sanakirjakeräelmät, mihin kernaasti
myönnyttiin, ja johon sittemmin sain toisenkin oikeuden; olen näet
tähän asti unhottanut kertoa, että minä olin yksi äsken valittuja uusia
jäseniä. Heti palattuani lättiläiseltä rajalta, jonne nyt aion
matkustaa, ryhdyn sanakirja-ainesten kopioimistyöhön. Siihen kai menee
monta viikkoa, mutta se on välttämätöntä, kun useimmat virolaiset sanat
esiintyvät suomessakin, jos eivät kaikissa, niin kuitenkin jossakin
murteessa, ja kun näin suurin määrin niitä saa kootuiksi, se tietysti
on parempi, kuin niiden noukkiminen yksitellen.
Kun sekä Fählmann että Hansen ovat lahjoittaneet minulle muutamia
virolaisia kirjoja, joita en kirjakaupasta ole saanut, ja ovat
luvanneet hankkia minulle useampia, ja kun minäkin tahtoisin heille
antaa jotakin, pyydän Sinua, että jätät alla olevan luettelon
Thunbergille ja kehotat häntä lähettämään ne, mikäli ovat saatavissa,
konsuli Böninghille Tallinnaan pyytäen häntä sieltä postissa
lähettämään ne minulle tänne Tarttoon. Muutamia minulle tulevia Sinulla
niistä lienee kotonasi; sen tähden en lähetä tilausta suoraan
Thunbergille, vaan pyydän Sinua katsomaan, mitkä Sinulla on hallussasi;
pyyhi ne pois luettelosta ja anna sitten sekä kirjat että luettelo
Thunbergille.
[Mainittu tilausluettelo:]
Hyödyllinen Huvitus luomisen töistä; 2 kappal. Ajanviete Lapsille.
Kultala; 2 kpl. Haaksirikko. Hyödyllisiä kertomuksia yhteiselle
kansalle: 2 kpl. Luvun lasku oppi Boreniukselta. Tomas Kempin 4 kirjaa
Kristuksen jälkeen seuraamisesta. Biblian Historia. Vanhan ajan
Historia Ahlholmilta. Ilolaulu Jesuksesta. Suomenkielinen Wirsikirja.
Suomalaisia Sanalaskuja. Suomalaisia Arvoituksia. Kalevala. Kanteletar.
Mehiläinen 1836, 37, 39, 40, Suomen historia ja Venäjän historia,
jolleivät seuraa Mehiläisen mukana. Kotilääkäriä 2 kpl. Suomi, kaikki
vuosikerrat. Renvallin kielioppi, Vikströmin kielioppi. Vhaelin
kielioppi. Hippingin kirja Saksanmaasta. Gottlundin: Taciti Omdömen
öfver Finnarne. -- Jos tämän lisäksi voisit lähettää Saima-lehden,
Maamiehen ystävän ja Helsingfors Tidningar, vaikkapa muutamia muitakin
sanomalehtiä kesäkuun keskivaiheilta, niin sitoudun jättämään ne
vahingoittumattomina takaisin Helsingissä, niin pian kuin olen
palannut. Ne tulevat kaikki kait helposti Tallinnaan ja sieltä
raskaamman postin mukana tänne, kun vaan pyydetään Böninghiä
suorittamaan ennakolta postikulut, jotka sitten Tallinnassa itse tahdon
maksaa hänelle takaisin. Joskus odotan saavani Sinulta kirjeen sekä
tietoja siitä, mitä vieraita Sinulla nyt on Kalliolinnassa, sekä muita
tilapäisiä uutisia. Terveisiä asianomaisille!
Uskollinen veljesi
Elias Lönnrot.


4.
Lehtori Ståhlbergille.
(Konsepti?)

[Aaltosulkujen { } välissä olevaa vastaa "Saiman" 44:nnessä n:rossa
1844 ruotsiksi julkaistu "Ote t:ri Lönnrotin kirjeestä, joka on
päivätty Tartossa elok. 27:ntenä 1844", joka kuitenkaan ei ole sanasta
sanaan yhtäpitävä tämän kanssa.]
Tartto, 24 p:nä elokuuta 1844.
Rakas Veli!
Kun nyt taas epäilemättä olet Viipurissa, lähetän sinne tämän
tervehdyskirjeeni. Viime kuukausien kuluessa aioinkin Sinulle
kirjoittaa, mutta lykkäsin sen aina toistaiseksi, kun en varmaan
tietänyt, missä silloin oleskelit, Nurmeksessa, Kajaanissa vai
Viipurissa. Varmaankin muilta olet jo kuullut, että olen matkustanut
tänne Viroon. Täällä Tartossa olen jo puolentoista kuukautta tutkinut
viroa ja etenkin viron kielioppia, joka nyt vihdoinkin on alkanut
selvitä minulle. Etenkin sen tähden on minun näissä opinnoissa oltava
tarkka, että vastedes, jos joskus siihen saan aikaa, voisin tällä
taholla olla valmistautunut työhön, jota usein olen ajatellut,
nimittäin vertailevan suomen, viron, vepsän ja lapin kieliopin
kirjoittamiseen. Sen verran saksaa näyttää täkäläinen saksalainen
ympäristö minuun mättävän, että voin kirjoittaa sellaisen teoksen
saksaksi, jollei sen julkaiseminen ruotsiksi kannattaisi.
{Täkäläiset virolaisuuden ystävät ovat eri mieltä viron sukulaisuudesta
suomen kanssa, toiset kun pitävät sitä suomen tyttärenä, toiset sen
sisarena. Minä puolestani olen taipuvampi jälkimäiseen mielipiteeseen,
kun näet kahdesta pahasta, pilatusta sisaresta ja lapsesta, kernaammin
valitsee edellisen. Jopa on pälkähtänyt muutamien päähän pitää muuatta
hyvin turmeltunutta viron murretta, nimittäin liivin kieltä, jota
jokunen sata Salis-joen suulla ja Angernin rannikolla asuvaa henkeä
puhuu, kaikkien suomalaisten kielien tai suomalaisheimojen kielien
kantaäitinä. -- Kuitenkin on harrastus viime aikoina enemmän kääntynyt
kielen filologiseen muovailemiseen. Viime vuosina on ilmestynyt
kaksittainkin viron kielen muoto-oppeja, toinen erään pastori Ahrensin,
toinen Fählmannin julkaisema. Viimemainittu asuu täällä Tartossa; hän
on usein käynyt luonani ja opettanut minulle viroa. Uutta virolaista
sanakirjaa varten on täkäläisellä Oppineiden Seuralla suuria keräelmiä,
jotka minä olen päättänyt kopioida, ja olen jo siihen pyytänyt
ja saanut luvan. --
Missä suhteessa viro pääasiallisesti eroaa suomesta? a) Vokaalisointu
puuttuu kokonaan, minkä vuoksi sanan jälkitavuissa on yksinomaan kovia
vokaaleja, b) Pronominaali-suffikseja ei ole, paitsi muutamissa
harvoissa sanoissa, missä kolmannen persoonan suffiksi esiintyy, mutta
nämä sanat ovat poikkeuksetta muuttuneet adverbeiksi, c) Nominatiivi
päättyy useimmissa sanoissa konsonanttiin silloin kuin se suomessa
päättyy vokaaliin; ainoastaan milloin kaksitavuisissa sanoissa
korollinen vokaali on lyhyt, päätteenä on vokaali, ja sama on laita
adessiivin, ablatiivin, inessiivin ja elatiivin, ja erityisissä
tapauksissa myös infinitiivinkin. d) Komitatiivia, instruktiivia,
prolatiivia ja essiiviä ei ole, mutta niiden sijaan on muuan
terminatiivi-sija, esim. _rinnani_, rintaan asti, _polveni_, polveen
asti, sekä -ga-päätteinen sija, joka lähinnä vastaa suomen
komitatiivia, esim. _käega_, kädellä, _Jumalaga_, Jumalan kanssa, e)
Monikolla on, lukuunottamatta nominatiivia, tavallisesti
kaksinkertaiset sijat, joista toisella sarjalla on erityinen
kollektiivinen merkitys, f) Verbeillä ei ole konjunktiivin preesensiä,
optatiivia eikä refleksiivistä taivutusta, ja ne ovat muutenkin suomen
verbejä köyhemmät (infinitiivin sijojen, johdannaisten puolesta), g)
Sanoissa tapahtuu usein sisäheitto, esim. _nuhtlen_, nuhtelen,
_viimne_, viimeinen; tütred, [tyttäret], _kambrid_, [kamarit]; tämäkin
riippuu korosta ja heittyneen vokaalin viereisistä konsonanteista, h)
Viron täytyy useimmiten turvautua partikkeliin, milloin suomi voi
käyttää gerundioita ja partisipeja. i) Adjektiivi jää muutamissa
tapauksissa taipumatta, ja passiivin partisipin preteeriti on aina
taipumaton j.n.e. Ainoastaan lyhemmyys on virolla etuna suomen
rinnalla. Kun virossa on monta yksitavuista sanaa, jotka suomessa ovat
kaksitavuiset, viro sopii paljoa paremmin uudenaikaiseen runouteen} ja
konsonanttiset päätteet yksitavuisiin loppusointuihin. Viro on
trokeista kieltä, minkä vuoksi sijapääte usein jätetään pois ja pitkä
vokaali lyhennetään, milloin sana sijapäätteen liityttyä muuttuisi
daktyyliseksi tai pitkän vokaalin kautta spondeiseksi. Sama on lapin
laita. -- {Virolainen kirjallisuus on samoin kuin suomalainen -- köyhä.
Kuitenkin on olemassa useita hyvänpuoleisia kansankirjoja, joita
palattuani olen aikonut ruveta suomeksi muokkailemaan.
Koska sanakirja-työ -- nimittäin kopioiminen -- vie ainakin
puolentoista kuukautta, ja kun sitäpaitsi pariksi viikoksi olen aikonut
matkustaa lättiläiselle rajalle, voidakseni siellä paremmin tarkastaa
viron Tarton-puolista murretta, niin tulen näillä seuduilla vielä
viipymään pari kuukautta} ja toivon siis mitä pikimmin postissa saavani
Sinulta moniaita rivejä. Jos olet käynyt Kajaanissa, niin ilahuta minua
sikäläisilläkin uutisilla. En ole 4-5 kuukauteen kuullut mitään sieltä,
enkä tähän saakka ole Virossa-oloni aikana saanut riviäkään Suomesta,
kun olen laiminlyönyt ilmoittaa olopaikkaani ystävilleni. {Koska
paluuni kotimaahan kaikesta päättäen ei voi tapahtua ennen loka- tai
marraskuuta, on hyvin mahdollista, että minun on palaaminen Pietarin
tai Viipurin kautta. Kotia palattuani aion asettua yhteen paikkaan
kahdeksi vuodeksi ja} ["Saimassa" jatkuu: "koettaa, kuinka pitkälle
suomen sanakirjan työssä siten kerkiän. Sitten kait minun taas on
tehtävä muutamia kuukausia kestävä virkistysmatka Lappiin tai
vepsäläisten luo, niin että jaksan istua jäljellä olevat kaksi
vuotta."] tehdä sanakirjaa, mutta en vielä tiedä, olenko tekevä sen
Kajaanissa vai olenko koko virkalomani ajaksi muuttava Kuopioon, missä
kuitenkin joskus paremmin voisi virkistyä toverien parissa. Mikä Sinun
mielestäsi olisi parempi? -- Cedervaller pyysi minulta lupaa lainata
joitakuita kohtia Mehiläisestä painatettaviksensa. Tässä se nyt seuraa:
[Mainittu luvanantokirjoitus].
Painotarkastus-virastoon jätetään kaikki kirjoitukset leimaamattomalle
paperille laadittuina, joten tämä siis kelvannee. -- Kuitenkin hänen
tulee antaa minulle muutamia kappaleita ilmaiseksi; sen voit hänelle
mainita.
Tervehdi rouvaasi, Ahrenbergia rouvineen, Ignatiusta, Judenia ja muita
tuttavia.
Ystäväsi ja veljesi
Elias Lönnrot.


5.
Tohtori Rabbelle.

[Tartto, 2? p:nä elokuuta 1844.]
[Merkitty saapuneeksi perille 4 p:nä syysk. 1844.]
Rakas veli!
Viime lauantaina sain kirjeesi ynnä useita muita kirjeitä Suomesta,
niiden joukosta kajaanilaisiakin. Rahoista saan erityisesti kiittää;
nykyhetkeksi jopa kahdeksi kuukaudeksi edelleen olen niiden kautta
runsaasti varattu, ja olisin luultavasti koko matkaakin varten, ellei
minun pitäisi ostaa useita kirjoja, joista Bopp'in "Grammatik über die
Sanscritsprache", jonka eilen tilasin, yksin maksaa 15 hopearuplaa.
Virolaisia kirjoja minulla jo on ainakin 70 erinimellistä, ja useista
kaksoiskappale, toinen näet Porvoon lukiota varten, lehtori Öhmanin
toivon mukaisesti. -- Valtioneuvos Krusen luona näin äsken ihka uuden
mustalaiskielen kieliopin ja lukukirjan, joiden olemassaolon johdosta
hän kiroili ja pauhasi, kun tekijä, muuan berliiniläinen, sitä varten
oli käyttänyt hänenkin kokoelmiansa vähintäkään häneltä lupaa
kysymättä. Valtioneuvos oli näet lähettänyt mustalaiskeräelmänsä sinne
tarkastettaviksi ja sitten saadaksensa ne takaisin, mikä nyt olikin
tapahtunut, vaikka vallan odottamatta painetussa muodossa. Sama Kruse
on historioitsija, arkeologi, vähän filologi, kirjailija, sanalla
sanoen monipuolinen mies. Hänen poikansa, joka on ylioppilas, oli
loma-ajalla käynyt Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella y.m. ja
palasi joku viikko sitten ilman että oli voinut toimittaa isänsä
antamaa päätehtävää, nimittäin että olisi piirustuttanut Lapista
löydetyn vaa'an (tai vaakakupin), punnuksineen, väreineen,
ruostepilkkuineen j.n.e., mistä vaa'asta professori Hällström-vainaja
Tiedeseuran keskustelemuksissa antaa kuvauksen. Hän näytti minulle
useita erilaisia vaakakuppeja, jotka oli kerännyt Virosta, Liivinmaalta
ja kaikkialta; niistä, joita ei ollut voinut saada, hän oli hankkinut
itselleen piirustukset; ainoastaan lappalainen vaaka puuttui hänen
suureksi huolekseen. Nyt hän pyysi minua tekemään Helsinkiin palattuani
kaiken, minkä voin, hankkiakseni hänelle siitä uskollisen piirustuksen.
Jos mahdollisesti tietäisit, missä tätä vaakaa säilytetään, niin teetä
minun kustannuksellani siitä piirustus ja lähetä se tänne, jotta Kruse
saisi yölepoa. Senkin vuoksi haluaisin jo täällä ollessani saada
hankituksi tuon piirustuksen Kruselle, kun sitä helpommin saisin
tilaisuuden kopioida hänen kokoelmansa virolaisia sanoja, jotka hänellä
on välilehtisessä Hupelin sanakirjassa. En epäile, ettei hän ilman
sitäkin anna minulle lupaa siihen, mutta luulen hänen tekevän sen kahta
kernaammin, jos hankin hänelle tuon kallisarvoisen vaakakuvan.
_Suomea_ varten voisin kyllä kirjoittaa jonkun kirjoituksen, esim.
vertauksen viron ja suomen välillä, mutta ilmestyykö Suomi siis
todella? -- Kun Castrénin syrjäänin kielioppi on painosta ilmestynyt,
niin lähetä minulle sitä pari kappaletta tänne. Nehän voisi lähettää
Kirjallisuuden Seuran vapaakirjeoikeudella, varsinkin kun tarkoitukseni
on antaa toinen kappale täkäläiselle Oppineiden Seuralle.
Näihin aikoihin olen yhä vaan etymologiselta kannalta vertaillut viroa
suomeen. Samoin kuin lapin kielessä on korolla virossa tärkeä osa, ja
trokee on sanojen soinnullisuuden perusmittana, minkä tähden pääte
usein niellään, ja pitkä vokaali lyhennetään, niin pian kuin sana sen
kautta muuttuisi daktyyliseksi tai spondeiseksi.
Kun paperia näyttää riittävän, ja kokonainen tunti on jäljellä
postiajan päättymiseen, niin tahdon tässä mainita muutamia
pääasiallisia omituisuuksia, joiden puolesta viro eroaa suomesta.
[Jotenkin samoin kuin 4:nnessä.] -- -- -- -- --
Huomenna, wenn es nicht regnet [= ellei sada vettä], matkustan
etelämpään, palaan kahden viikon päästä ja ryhdyn sanakirja-ainesten
kopioimistyöhön. Palatessani minua kait odottaa postissa muutama rivi,
ehkäpä sanomiakin.
Valtioneuvos [v. Haartman, lääkintöhallituksen ylitirehtööri] kirjoitti
minulle pyytäen minua mittaamaan hänen tarpeeseensa muutamia virolaisia
kalloja, minkä tähän liitetyssä kirjeessä lupaan tehdä.
Keitä nyt on luonasi Kalliolinnassa? Tervehdi rouvaasi ja sukulaisiasi
-- Castrénia ja kaikkia muita tuttavia. Grotille olen ostanut ne kaksi
kirjaa, jotka hän pyysi minun ostamaan, mutta kolmatta puolalaista
kirjaa en ole saanut
Veljesi ja ystäväsi
Elias Lönnrot.


6.
Tohtori Rabbelle.

[Puolisulkujen { } väliset kohdat konseptista.]
Tartto, 14 p:nä lokakuuta 1844.
[Merkitty saapuneeksi perille lokakuun 26:ntena s.v.]
Rakas Veli!
Vaellukseni Tarton-virolaisten parissa maaseudulla kesti lähes
seitsemän viikkoa niiden kahden asemesta, joilla lähteissäni olin
luullut tulevani toimeen. Toissa iltana vihdoinkin palasin, luin ensin
tervetulleen kirjeesi, senjälkeen useita muita, joista osa oli
Kajaanistakin. Eilen lueskelin sanomia koko päivän ja kait minun vielä
on hukattava päivä niiden takia. Sinun ja Thunbergin lähettämät kirjat
olen saanut ja kiitän Sinua niiden vuoksi näkemästäsi vaivasta.
Muutamat niistä olen jo antanut Fählmannille ja ylihuomenna, kun
Seuralla on kokouksensa, annan loput Seuralle.
(18 p:nä lokakuuta.)
Näin pitkälle ehdin neljä päivää sitten, ja syynä, minkä tähden en
kerinnyt pitemmälle, oli postitunnin loppuminen sillä välin kun jotakin
muuta oli sattunut minua viivyttämään. [Konseptissa: "-- -- syynä
-- -- oli se, että tahdoin kirjoittaa puhtaaksi muutamia arkkeja
tarttolais-murretta koskevia kieliseikkoja, voidakseni antaa ne
täkäläiselle Seuralle, kuten toissapäivänä teinkin."] Toissapäivänä
Oppineella Seuralla oli taas kuukausikokouksensa. Se pidettiin
yksityishuoneistossa kuten ennenkin ja kesti klo 7:stä tai 1/2 8:sta
klo 12:en. Istunnossa luki 1:ksi esimies Fählmann kirjoituksen
vironkielen pehmeistä (muljeeratuista, dileeraavista) konsonanteista,
jommoisia suomessa ei ollenkaan ole -- sekä muutamia kirjeitä. 2:ksi
pastori Körber muutamista kiinni-muuratuista ihmisistä [Konseptissa:
"-- -- muutamain kiinni-muurattujen ihmisten luurangoista."], joita oli
löydetty Riiassa ja muualla. 3:ksi tohtori Hansen teki selkoa erään
vanhan historiallisen käsikirjoitus-kokoelman sisällyksestä.
Sitäpaitsi neuvoteltiin tulevan-vuotisesta "Marahva Kalender'ista".
Seura on nim. jo perustamisestaan asti pitänyt huolta erään
"Marahwa Kalender" nimisen kansankirjan toimittamisesta ja
julkaisemisesta. Siinä on tavallisesti 5-6 arkkia, alussa almanakka ja
sitten muutamia opettavaisia {vironkielisiä} kirjoituksia rahvaalle
{mikäli mahdollista, sivellettyinä uskonnollisella pohjavärillä.}
Neuvottelu koski etenkin siihen otettavien kirjoitusten sisällystä. Kun
siitä ei voitu mitään lähempää päätöstä tehdä, niin valittiin
kalenteritoimikunta, joihin tulivat kuulumaan Fählmann, pastori Geheve
ja Christiani. Sittenkuin kaikki tämä turhantarkoitta muodollisuuksitta
oli päätetty, teetä ja viinitotia nauttien ja sikareja poltellen,
syötiin perinpohjainen illallinen, minkä jälkeen kukin erosi lähtien
kotiinsa. {Eiköhän meidänkin Seura näin vapaassa muodossa tulisi
vilkkaammaksi?}
Sellaisen kalenterinhan kuin yllämainittu meidänkin Seura voisi
julkaista vuosittain? Sen ohessa ei taitaisi haitata Seuraamme, jos se
jonkun verran omistaisi tarttolaisen ulkonaista muotoa.
Sanakirja-keräelmät sain eilen, ja ne ovat suuremmat kuin olin
odottanutkaan. Niiden kopioimiseen kuluu kait puolitoista kuukautta,