Elias Lönnrotin matkat II: 1841-1844 - 21

muitakin. -- Jos unehuttaisitkin tämän terveheys sanomisen, niin älä
kuitenkaan unehuta tervehtää kanssaopettajiasi ja uuden puukoulun
opettajia. v. Beckeri pian taitaa jättää teidät, koska kerran kuuluu
hakeneeksi itsiänsä Pelkijärvelle. Häntä tulette kyllä kaipaamaan;
hyvä, jos saisit toisen semmoisen siaan.


9.
Tohtori Rabbelle.

Tartto 12 p:nä marraskuuta 1844
[Merkitty saapuneeksi perille marrask. 22:ntena 1844.]
Rakas Veli!
Kiitos kirjeestäsi ja rahoista, jotka saapuivat kreivin aikaan,
sittenkuin viime viikon ajan on vain pari ruplaa ollut taskuni
pohjalla. Silti en olisi sentään tullut pulaan, vaikka lähetyksesi
olisikin viivähtänyt muutamaa viikkoa kauemmin, koska Fähhnann jo
kesällä -- huomauttamattani -- sanoi minulle, että piti vain hänelle
ilmoittaa, jos joskus sattuisin rahan tarpeeseen. Tätä hänen avuliasta
hyvyyttään minun ei kuitenkaan ole tarvinnut käyttää hyödykseni eikä
kait tarvitsekkaan, kun Sinä nyt olet lähettänyt vallan 100 hopearupl.,
siten osottaen tuntevasi tarpeeni paremmin kuin minä itse. Sillä ellen
olisi saanut enempää kuin palkkani neljänneksestä oli jäljellä, olisin
sillä ehkä suoriutunut täältä Tartosta, mutta Tallinnassa olisi ollut
pakko lainata ja päälle päätteeksi olisin ehkä saanut kulkea sinne
jalkaisin, jota minun nyt ei tarvitse tehdä, ellen muuten niin tahdo.
Kuun lopulla saanen työnikin päättymään, nim. sikäli kuin se tällä
kerralla on mahdollista, sillä kaikesta päättäen minun on parin vuoden
kuluttua tultava taas muutamaksi kuukaudeksi täydentämään mitä nyt olen
tehnyt. Sillä täällä ei ole ainoastaan Seuralla sanakirjatyön aineksia,
vaan papeilla maaseuduilla vielä enempi, ja ne minun täytyy saada
toisella kerralla, kun aika nyt ei sitä myönnä.
Äsken kävin kirjakaupassa, maksoin sanskritan kieliopin, josta meni
13 rupl. 87 1/2 kop. hopeata, sekä ostin muutamia saksalaisia
kansankalentereita ja erään "Neues Devisenbuch oder 1300 Devisen auf
Liebe, Freundschaft, Erinnerung j.n.e." [Uusi mietelmäkirja eli
1,300 mielilausetta rakkaudesta, ystävyydestä, muistoista y.m.]
nimisen kirjan, jota olen aikonut Kalliolinnan suomalaisen
mietelauselma-tehtaan vastaiseen kirjastoon. Oletko muuten saanut jo
jotakin luoduksi, vai onko monipuuhainen elämä kesällä estänyt sitä
enempää ajattelemasta?
Viikko takaperin sain Tallinnasta kirjeen pastori Aejmelaeukselta,
joka arveli voivani päästä vielä joulukuussa suoraan meren poikki. Sen
vuoksi matkustan täältä Tallinnaan, mutta surkeasti siellä petyn, jos
minun sieltä täytyy kääntyä Pietariin menevälle tielle, sillä
Tallinnasta luetaan kolme peninkulmaa enempi Pietariin kuin täältä,
jota paitsi luultavasti en voi päästä ylimääräisen postin mukana, vaan
saan erittäin vuokrata hevoset, ja se tulee kahta vertaa kalliimmaksi.
Kävipä kuinka kävi, niin jotka nyt sain, luulen tulevani toimeen, kun
minulla ei täällä ole aikaa tuhlata paljoa niistä. Tehtäväni olen nyt
jakanut joka päivä ennätettäviin määriin, ja saan usein aamuin klo
5:stä ruveten istua myöhäiseen iltaan keritäkseni määräni päähän, ja
jos pistäydyn Ehrenstolpella, Fählmannilla tai jonkun muun luona,
tahtoo aina jäädä tähdettä seuraavaksi päiväksi. Samoin käy myöskin,
jos kirjoitan pitkähkön kirjeen, jonka vuoksi olen ollut
vierailemisessa ja kirjeenvaihdossa hyvin säästeliäs.
Kalenteri-toimikunnan kokoukseen on Fählmann kutsunut minut kahdesti,
jolloin on päätetty, mitkä kirjoitukset otettaisiin virolaiseen
kansankalenteriin seuraavaksi vuodeksi. Toimikunta on nähdäkseni ollut
kirjoitusten valinnassa hyvin tunnollinen, mikä onkin hyvä kalenterin
onnistumisen ja sitä julkaisevan Seuran arvon vuoksi. Fählmann on itse
ankara virolainen, koska viro on ollut ainoa kieli, mitä hän
kymmenenteen ikävuoteensa asti on osannut puhua. Mutta ei ainoastaan
kieli tule seulonnan alaiseksi, vaan myös kirjoitusten sisällys,
varsinkin, ettei niistä tulisi pietistisiä eikä epä-pietistisiä. Viime
kerralla, jolloin oltiin koossa pastori Geheven luona, ratkaistiin koko
tulevanvuotisen kalenterin asia, ja siihen otettaviksi hyväksyttiin
1:ksi kirjoitus talonpojan ajanjaosta, nimittäin mitä töitä hänen
milläkin viikolla vuoden kuluessa on otettava huomioon taloudessaan;
2:ksi Europan maidon yleiskuvaus, jonka on kirjoittanut Võrun tohtori
Kreutzwald, (Edellisen kirjoittaja oli, jos oikein muistan, pastori
Knüpffer);
3:ksi pari hengellistä runoa ja muuan siveyttä opettava, eri
henkilöiden sepittämiä.
4:ksi leikillinen kertomus "Kribus krabus", joka on Fählmannin omaa
tekoa. Siinä kerrotaan talonpojasta, joka toi lautakuorman kaupunkiin
ja möi sen puuseppä Toll'ille. Mutta kun puusepällä ei ollut aikaa
saattaa häntä kotiinsa, niin hän kuvasi hänelle talonsa ulkomuodon ja
selitti, mitä katuja ja poikkikatuja hänen oli sinne tullakseen
kulkeminen. Talonpoika lähti, mutta poikkesi matkalla rihkamakauppaan
ostamaan jotakin. Siellä häneltä unohtui sekä nikkarin nimi että hänen
taloonsa vievä tie. Kun hän kadulla parhaillaan kynsii korvallistaan
auttaakseen muistoaan, tulee pari koulupoikaa koulusta. Mies kysyy
toiselta, eikö hän tietäisi sanoa sen herran nimeä, joka oli ostanut
hänen lautansa, ja missä hän asui. Kuinka minä sen tietäisin? poika
vastasi. Mutta toinen oli hiukan sukkelampi ja puuttui puheeseen: En
minäkään tiedä, mutta tuossa talossa asuu muuan herra, jolla on iso
kirja, nimeltä _Kribus krabus_; jos hän siitä avaa lehden, jonka nimi
on _lirum larum lomps_, niin siinä on sanottuna, missä mikin asuu koko
maailmassa. Näin selittäen hän neuvoi miehen opettajansa kotiin. Mies
meni sinne ja kysyi, eikö hän tahtoisi olla hyvä ja ottaa esille kirjaa
_Kribus krabus_. Ja kun opettaja tuokion katseli häntä silmät
selällään, hän uudisti pyyntönsä ja teki kait sen vielä kerran, kunnes
opettaja sanoi jollekulle sisällä olevalle: der Kerl ist toll [mies on
hullu]. Kuultuaan sanan _toll_ mies ei enempää tarvinnut muistaaksensa
puusepän nimen, vaan pyysi häntä vielä katsomaan, missä haettavansa
asui. Sen hän, kun asiansa perille nyt päästiin, saikin tietää ja läksi
matkaan lautakuormineen suuresti vain kummastellen merkillistä kirjaa,
jossa kaikki inhimillinen tieto, kuten hän luuli, oli koossa. Fählmann
sanoo tosiaan näin tapahtuneen täällä Tartossa, mutta muut väittävät
Fählmannin itse sepittäneen jutun, samoin kuin Nervander meillä välisti
sepittelee moisia hullunkurisia kertomuksia.
Terveisiä Rouvallesi ja omaisillesi!
Tuus
E. Lönnrot.
Koko Rosenplänteriliä-käynti ja Pernon-matka on nyt täytynyt heittää
mielestäni, kun työni on täällä kestänyt näin kauan.


10.
Rehtori Snellmanille.
(Konsepti.)

Tartto, 29 p:nä marraskuuta 1844.
Rakas Veli!
Vaikka muutamia [viikkoja] sitten kirjoitin sinulle, on minun se taas
tehtävä sen ilon johdosta, joka minulla äsken oli, kun täällä Tartossa
vallan odottamatta tapasin meille kaikille varsin tutun maalaisemme,
konsuli von Böninghin Tallinnasta. Hän tuli tänne pari päivää sitten ja
matkusti hetki sitten edelleen Liivinmaan sisäosiin, mistä toista
tietä palaa Tallinnaan. Tämä kuitenkin on vähemmän tärkeätä kertoa
kuin että hän jätti minulle sinulle osotetun tukun, jossa on
monenlaisia virolaisia kansankirjasia, jotka on aiottu annettaviksi
Kuopion lukion kirjastolle. Samanlaisen tukun hän antoi minulle Porvoon
lukion kirjastolle jätettäväksi. Joulu- ja tammikuussa ne kait minun
mukanani tulevat perille. Hän lupasi Tallinnaan palattuansa postissa
lähettää Kuopion lukiolle hieman toista sataa rahaa sisältävän
rahakokoelman, jota varmaankin tervetullutta lahjaa siis siellä
voitte odottaa. Olet kaiketi sanomista lukenut hänen edellisistä
lahjoituksistaan lukioiden ja muihin kokoelmiin, mutta pitäisipä sinun
saada tavata häntä itseänsä ja kuulla, kuinka suuresti hän harrastaa
kaikkea isänmaan vastaista vaurastumista. Ehkäpä onkin välttämätöntä,
että jonkun aikaa on ollut poissa isänmaasta, jotta oikein voisi panna
siihen arvoa ja ottaa osaa sen menestykseen. Vanha sananlasku "Oma maa
mansikka, muu maa mustikka", sekin edellyttää, että tulee saada kokea,
millaista muualla on. Jos taas ei ole kiintynyt isänmaahan, vaan jättää
sen ynnä koko maailman tuuliajolle tai kuten kernaammin sanotaan:
"Jumalan haltuun", mikä jälkimäinen saattaa olla kylläkin hyvää, vaikka
Jumalaa mielestäni pitäisi vaivata ainoastaan sillä, mihin itse emme
kykene, -- niin ei kysytä sitä eikä sen tulevaisuutta eikä mitään
muuta, mikä ulottuu ihmisen oman maallisen onnen ulko- ja yläpuolelle,
jos kohta niin monet kirkonkellon soitot joka päivä muistuttavat, että
kaikki tämä on pelkkää tomua. Suo anteeksi, että minä, joka olen neljä
kertaa ylioppilasaikanani saarnannut, näin pian taas olen kokonaan
eksynyt saarnaamaan. Pikemmin minun pitäisi toivottaa, että
kansalaisille tekemääsi kehotusta, antamaan apua Kuopion lukion
stipendirahastoa varten, niin paljo kuin suinkin noudatettaisiin. Kun
se äsken mainituista lahjoista päättäen näkyy vaikuttaneen maan
ulkopuolellekin, en epäile, että se kotimaassakin tulee tai on tullut
kuulluksi. Vanha suomalainen sananlasku sanoo: "joka köyhiä holhoo, se
on Jumalan apumies", ja tätä voi varsin hyvin sanoa niistäkin, jotka
edistävät köyhempien oppilaiden menestymistä oppilaitoksessa, niin että
silläkin taholla tie on kaikille avoinna tulla Jumalan avustajaksi eli
apurimieheksi.
Böninghin tänne tultua minulla oli ilo taas tavata oman maan mies ja
nainen, nimittäin valtioneuvos Wulffert ja hänen rouvansa, jotka
kumpikin viime kesänä ovat käyneet Saksassa ja tätä tietä palaavat
kotimaahan, Luultavasti hänen matkastansa tulee olemaan seurauksena
hyödyllisiä muutoksia rakkaan isänmaamme postilaitoksessa. Sitäpaitsi
täällä asuu muuan maalaisemme, översti Ehrenstolpe, jonka luona
säännöllisesti joka sunnuntai ja joskus viikollakin olen käynyt. Hän on
samannimisen Oulun entisen maaherran poika, ja hänen talonsa on, paitsi
vieraanvaraista kohtelua, senkin vuoksi ollut minulle rakas, että
siellä puhutaan ruotsiakin. Nyt on juuri sunnuntai-ilta, ja minua on
erityisesti pyydetty sinne tulemaan, mutta kun olen kuullut, että sinne
tänä iltana tulee koolle suurehko seura aiottuihin tanssijaisiin, ja
kun ainoa takkini, ollen jo "emeritus" [= täysinpalvellut] paraiten
sopii kotiseinien sisälle (tai joskus pieneen seuraan), olen minäkin
päättänyt tehdä samoin ja kirjoittaa sinulle, sen kun voin tehdä
paitahihasillani. En enää viivy täällä pitkään, olen näet viikon
lopulla aikonut lähteä liikkeelle suoraan Pietarin kautta palatakseni
Suomeen. Vielä en tiedä, jalanko kuljen vai ajaen, ja tämä saa riippua
kukkaroni varoista, jotka ovat selviävät, kun olen ehtinyt suorittaa
kaikki maksuni ja lisäksi ostaa muutamia kirjoja, jotka täytyy ennemmin
ostamieni kanssa joka tapauksessa kuljettaa hevosella.
Böninghin kanssa kävin täällä, joku päivä sitten, erään eläkettä
nauttivan pastori Brandin luona ja sen jälkeen olen yksin käynyt häntä
tervehtimässä. Hän on monta kertaa käynyt Suomessa ja oli kirjoittanut
valmiiksi kertomuksen viime matkastaan; sen hän luki meille ääneen.
Tämä matka ei kuitenkaan ollut ulottunut Helsinkiä, Porvoota, Loviisaa,
Viipuria, Turkua ja Ahvenanmaata ulommaksi. Matkakuvausta oli kylläkin
hauska kuulla. [Keskeytyy tähän.]


11.
Tohtori Rabbelle.

Tartto, 3 p:nä joulukuuta 1844.
Rakas Veli!
Jotta et vallan odottamatta tapaisi minua Helsingissä, saan nyt
ilmoittaa, että tänä päivänä olen ostanut itselleni ison tavaralaatikon
ja myös alkanut siihen panna tavaroitani, lähettääkseni ne erään ajurin
mukana kaikki Pietariin. Itse on kuitenkaan ole voinut siihen paneutua,
ja kun kukkaroni ei kernaasti salli minun matkustaa postin mukana, eikä
mikään ole sen ikävämpää kuin istuminen vuokra-ajurin rattailla, jotka
kahdeksan vuorokautta kulkevat käymäjalkaa tuota vähän yli
kolmeenkymmeneen peninkulman nousevaa Tarton ja Pietarin väliä --, niin
olen aikonut kulkea jalan, ainakin Pietariin. Tämä sitäpaitsi vapauttaa
minut toisestakin kulungista, joka olisi välttämätön, jos ajaisin,
nimittäin turkkien ostosta.
Valtioneuvos WuIfFertilta, joka Saksan matkaltansa palaten rouvineen
joku päivä sitten saapui tänne, saan sanoa sinulle terveisiä.
Luultavasti hän kuitenkin on Helsingissä ennenkuin tämä kirje.
Sanakirjalliset kopioimistyöni olen jo niin pitkälle suorittanut, että
nyt enää on jäljellä kaksi pienenlaista vihkoa. Kun lisäksi olen
aikonut läpikäydä ne jotenkin kiireisesti, toivon ensi lauantaina
voivani sanoa Tartolle hyvästi! Jo edeltäkäsin iloitsen siitä osaksi
sen tähden, että jokainen askel sen jälkeen vie minut lähemmäksi
Helsinkiä, osaksi sen vuoksi, että 8:n viikon istumatyön jälkeen taas
pääsen liikkeelle. Juuri ensi lauantaina loppuu passinikin kestoaika
uuden ajanluvun mukaan, mutta kun täällä seurataan vanhaa, saan
tietysti käyttää hyväkseni 12 päivää. Toivon, ettei Pietarissa huomata
tai huomauteta erotusta.
Konsuli von Böningh kävi täällä äsken ja kehotti erästä tuttavaansa,
kauppias Werneriä, kaikessa olemaan minulle avulias lähtöhommissani,
mistä olen hänelle suuresti kiitollinen, kun minulta itseltäni,
perehtymätön kun olen ajuri- ja muihin oloihin, varmaankin päivä tai
pari olisi kulunut, ennenkuin olisin saanut kaikki näin hyvään kuntoon
kuin nyt.
Oppineiden Seuran sihteeri, tohtori Sachsendahl on pari viikkoa sitten
palannut matkaltansa; hän on nuori, hyvin hauska mies, jonka kanssa
usein olen käynyt seuran kirjastoa tarkastamassa. Muutamia
kaksoiskappaleita harvinaisen-puoleisia kirjoja olen aikaisemmin sieltä
saanut lahjaksi, ja tänään sain vielä kaikki 20 vihkoa Rosenplänterin
"Beiträge"-julkaisua, josta ei otettu maksua, vaikka tarjosin. Itse
teossa tämä olikin hyvä asia, sillä kukkaroni olisi siitä tullut
melkein tyhjäksi; Rosenplänter itse näet myy ne 60 paperiruplasta, ja
täälläkään niiden hinta luultavasti ei olisi ollut paljoa pienempi.
Alkujaan ne maksoivat kokonaista 100 ruplaa, nimittäin 5 ruplaa joka
vihko. --
Pian minut kutsutaan teelle, ja tahdon sitä ennen päättää tämän
kirjeen, sillä sen jälkeen minun on vieminen se postiin. Varsin oikein
olin arvannut teekutsun suhteen, sillä pantuani pisteen edellisen
lauseen loppuun, olen nielaissut kolme lasia teetä, ja kun postiaika
pian menee umpeen -- sitä kestää täällä kello 8:an illalla -- lopetan
tämän kirjeen, pyytäen sinua tavallisuuden mukulan jakelemaan
terveisiä.
Tuus
Elias Lönnrot.


12.
Pastori Sirénille Pietariin.

Tartto, 6 p:nä Joulukuuta 1844.
Rakas Veli!
Viisi kuukautta oleskeltuani osaksi Tartossa, osaksi muilla seuduin
Viron- ja Liivinmaata, olen vihdoinkin valmis palaamaan Suomeen. Mutta
kun Tallinnasta saamistani tiedoista päättäen sieltä ei enää näin
myöhäisenä vuodenaikana voi päästä suoraan meren yli Helsinkiin, on
minun pakko palata Pietarin kautta, mikä muuten voi olla hyvinkin hyvä,
kun täten saan tavata sinut ja muut sikäläiset tuttavat, mihin minulle
ei muuten niin helposti olisi tarjoutunut tilaisuutta. Nyt on
asianlaita se, että lähetän tavarani edeltäpäin, kolmeen eri tukkuun
pantuina, ja olen neuvonut ajuria jättämään ne sinun luoksesi. Sen
vuoksi pyydän, ettet ainoastaan vastaanota niitä, vaan että myös maksat
kuljetuslipussa mainitun rahdin, jonka määrää en vielä tiedä. Tämä
viimemainittu pyyntö on kyllä ikävä, mutta kun minulle on sanottu
paremmaksi että kuljetusmaksu maksetaan vasta siellä, minne tavarat
jätetään, on minun täytynyt kääntyä puoleesi, pyytäen, ettet sitä pane
pahaksi. Pian kait itse tulen jäljessä ja olen silloin maksava takaisin
minun tähteni suorittamasi etumaksun. Syynä siihen, etten tule
kimsujeni ja kamsujeni keralla, on se, että olen päättänyt kulkea
jalan, sillä ajalla vielä oppiakseni lisää viroa. Koko täällä-oloni
ajan on toimenani ollut viron kielen opiskelu, ja aineksien kokoaminen
aikomaani suomen, viron, vepsän ja lapin vertailevaa kielioppia varten.
Viime aikoina olen Tartossa istuskellut kopioimassa sanakokoelmia,
jotka täkäläisellä Oppineiden Seuralla on aiottua uutta viron
sanakirjaa varten, jota muuten monta monituista vuotta saisi odotella,
ennenkuin se keritään tehdä ja painattaa.
Tervehdi rouvaasi, johon minulla oli kunnia tutustua viime kesänä
maisterien kemuissa Helsingissä, ja jos tapaat Sjögrenin, niin vie
hänellekin terveisiä, kuten myös virkaveljellesi Zaudtille.
Todellisessa ja hartaassa ystävyydessä olen edelleen
nöyrin palvelijasi
Elias Lönnrot.
J.K. Olen kirjoittanut Aejmelaeuksolle Tallinnaan ja pyytänyt häntä
hankkimaan minulle 1822:n vuoden "Näddalaleht'eä" sekä lähettänyt
takaisin hänen saksan kielioppinsa.
Kirjoittanut Tallinnaan konsuli von Böninghille ja lähettänyt takaisin
tukun suomalaisia sanomalehtiä.


13.
Pastori Sirénille.
Kattila, 6 [vanh. luk.] p:nä joulukuuta 1844.
Rakas Veli!
Rohkenin lähettää Tartosta tavarani Sinulle Pietariin. Itse olen jalan
kulkenut jäljestä, niin että paraikaa olen pastori Grundströmillä
Kattilassa, jonne toissapäivänä tulin. Eilen täällä panin kirjaan koko
päivän lauluja vatjalais-eukolta, ja tämä on vielä huomispäiväksi
luvannut minulle työtä, niin että vasta ylihuomenna voin jatkaa
matkaani täältä Pietariin, jonne luultavasti ensi tiistaina saapunen.
Tällä seudulla saattaisi muuten olla paljo kerättävää ja hyödyllistä
opittavaa, mutta kun minulla ei missään tapauksessa tällä kertaa ole
aikaa tehdä sitä edes likimainkaan perinpohjin, olen päättänyt jonakin
kesänä muutamaksi kuukaudeksi taas tulla tänne, mitä myös pastori
Grundström on kehottanut minua tekemään. Kun niin pian saan sinut
tavata ja kanssasi puhua, voin tähän lopettaa nämä rivit. Tervehdi
rouvaasi ja muita tuttavia, jotka mahdollisesti tapaat.
Hartain veljesi
Elias Lönnrot.


14.
Tohtori Rabbelle.

Kattila, 18 p:nä joulukuuta 1844.
Rakas Veli!
Niin pitkälle olen nyt ennättänyt paluumatkallani, että minulla on
jäljellä tuskin 10 peninkulmaa Pietariin, jotka milloin tahansa
kahdessa päivässä voisin kulkea, hevosella päivässäkin. Mutta täällä
olen tavannut vatjalaisia, joiden ohi en mitenkään voi matkustaa, vähän
ottamatta selkoa heidän kielestään, ja sen lisäksi olen sattunut
poikkeamaan ylen vieraanvaraiseen pappilaan, nimittäin Grundströmin --
professori Reinin langon -- luo, josta olisi varsin vaikea erota yhden
päivän vierailun jälkeen. Tosin passini vanhankin ajanluvun mukaan
huomenna menettää voimansa, mutta mainittu pastori Grundström on
luvannut antaa minulle pastorinviraston nimessä asiapaperin, sekä panna
sen alle kirkon sinetin, ja luulee että sillä varustettuna vaaratta
voin tulla Pietariin, kuten itsekkin olen taipuvainen luulemaan, kun
Venäjällä vielä pidetään kirkkoa suuressa kunniassa.
Eilen kirjoittelin koko päivän muistiin häälauluja vatjalais-eukon
sanelun mukaan. Samat laulut lienee kuitenkin jo ennenkin kirjaan
pantu, kun professori Reinillä ja sitäpaitsi akademikko Sjögrenillä on
ollut juuri sama eukko luonansa; myös Reguly on häntä laulattanut,
mutta häneen eukko ei kuitenkaan kuulu olleen aivan tyytyväinen, vaan
lienee sanonut häntä vasten silmiä tyhmäksi, kun hänen tietysti oli
vaikea ymmärtää eukon kieltä.
Vaikka jo olen kirjoittanut täyteen monta arkkia -- kokonaista 48
palstaa -- eukko on vielä luvannut laulaa minulle päivän lisää. Nämä
laulut vivahtavat Venäjän- ja Suomen-Karjalan häälauluihin, mutta
parhaasta päästä ne ovat omintakeisia. Mitä kieleen tulee, se tuntuu
muodostavan väliasteen Venäjän karjalan ja Tarton viron välillä, mutta
siinä on kuitenkin useita omituisuuksia, joita mainituista kielistä ei
kummastakaan tapaa.
Matkani Tartosta tänne tapahtui ilman vastuksia, vaikka kuljinkin
jalan, paitsi 4 viimeistä peninkulmaa Narvasta tänne, jotka ajoin
pastori Heleniuksen hevosella, kun hän, kuten sanoi, ei tahtonut ottaa
kantaaksensa sitä häpeätä, että olisi antanut minun jalkaisin mennä
luotansa, niin kuin minulle muka olisi erityinen kunnia "että
_nuijakyydillä_ kulkea pappilasta pappilaan". [Lainausmerkkein väliset
sanat suomeksi käsikirjoituksessa.]
Mainittu pastori Helenius, Pöytyän rovastin poika, on tähän asti ollut
pastorina Narvassa, mutta on hiljan saanut 8,000 ruplan pitäjän
Virossa, 8 peninkulman päässä Tallinnasta. Asiaa erityisemmin
ajattelematta hän oli eräänä sunnuntai-iltapäivänä lähtenyt sinne
vaalia saarnaamaan, ja seuraavana sunnuntaina sekä herrat että
talonpojat yksimielisesti valitsivat hänet pastorikseen, sivuuttaen
kolme synnynnäistä virolaista, jotka kaikki niinikään olivat
kunnollisia pappeja ja hyviä saarnamiehiä.
Ennenkuin tila käy liian niukaksi, minun on tuotava esiin pääseikka,
nimittäin että taas ensi tilassa lähetät minulle 25 hopearuplaa
Pietariin. Mutta osota kirje pastori Sirénille, sillä voisi tapahtua ja
on luultavaakin, että minun on lähteminen Pietarista, ennenkuin
kirjeesi ehtii saapua, minkä vuoksi aion lainata pastori Siréniltä nuo
25 ruplaa hop., jotka hän sitten sinun kirjeestäsi saa takaisin. Vaikka
en ottaisikaan lukuun voimansa menettänyttä passia, en kuitenkaan voi
kauempaa viipyä Pietarissa, kun siten tänä vuonna kokonaan minulta
jäisi joulu viettämättä, mikä olisi perin ikävää. Sillä täällä se on
vasta 12 päivää myöhemmin, ja niin pitkään en kuitenkaan voisi odottaa.
Sen tähden olen koettava ainakin joulukuun 24:nneksi päiväksi päästä
Ståhlbergin luo Viipuriin, vaikka minulla ei olekkaan mitään toivoa
saada syödä joulupuuroa sinun luonasi. Tulevaa uutta vuotta kaiketi
saan yhdessä sinun kanssasi toivottaa tervetulleeksi. Älä unhota
tervehtiä tuttavia, ja ennen kaikkia muita omaisiasi ja sukulaisiasi.
Tuus
Elias Lönnrot.


15.
Nimineuvos von der Hagenille.
(Konsepti; alk. saksaksi.)

[Helsinki, lopulla helmikuuta 1845.]
Olisi ollut velvollisuuteni jo aikoja sitten antaa Teille tietoja
paluustani Suomeen ja sitä paitsi monin kerroin lausua Teille
vilpittömät kiitokseni, mutta sen täyttämisen olen tullut tähän asti
laiminlyöneeksi, osittain taas niskoilleni kasautuneiden muiden
tehtävien vuoksi, osaksi sen vaikeuden tähden, jonka saksan kieli
minulle yhä vielä tuottaa sekä puheessa että kirjoittaessani. Joka
kerta milloin olen kirjottanut jotakin suomalaisille ystävilleni
ruotsiksi tai suomeksi, olen toivonut voivani tehdä sen Teillekin,
jollei puutteellinen kielen taito olisi minua siitä pidättänyt. Joka
päivä olen kuitenkin muistellut miellyttävätä oloani ystävällisessä
perheessänne, ja voin vielä aivan totuuden mukaan vakuuttaa, että en
missään ole tuntenut paremmin viihtyväni ja että en voi toivoa
vastedeskään milloinkaan parempaa.
Koko matkani Tartosta Helsinkiin onnistui hyvin. Lähdettyäni luotanne
ja Tartosta marraskuun 27:ntenä [päivämäärät vanhaa lukua] saavuin
joulukuun 2:sena Narvaan, jossa en viipynyt kauempaa kuin päivän.
Narvasta tulin 40 virstaa Inkerissä asuvain vatjalaisten luo, ja
oleskelin siellä joulukuun 12:nteen, vaelsin sitten eteenpäin ja
saavuin 15:ntenä Pietariin. Siellä olin tammikuun 2:seen; sitten
matkustin Viipurin, Haminan, Loviisan ja Porvoon kautta Helsinkiin,
jossa nyt olen jo neljättä viikkoa tulostani. Nyt olen kuitenkin
päättänyt lähteä kaupungista ylihuomenna tullakseni kerran perille
Kajaaniin yksitoistakuukautisen poissaolon jälkeen taas.
Jollen pian unohtaisi saksan kieltä kokonaan, niin kait pian kirjoitan
sieltä toistamiseen Teille. Ottakaa kuitenkin vielä kerta vastaan
sydämellisin kiitokseni kaikesta minua kohtaan osottamastanne auliista
hyvyydestä, ja viekää ne perille, sitä pyydän, myöskin rouvallenne ja
perheellenne. Suurimmaksi osaksi olen niistä mieluisista muistoista,
mitä minulla nyt ja epäilemättä vielä kauan on Tartosta, kiitollisuuden
velassa Teille, rouvallenne ja perheellenne. Jos olisin jäänyt Hornille
asumaan, niin kenties nyt aivan toisin muistelisin Tarttoa.
Sydämellisin tervehdykseni rouvallenne ja lapsillenne. Sulkeutuen
Teidän ja perheenne suosiolliseen muistoon pidän, jalosukuinen herra,
kunnianani saada edelleen olla
nöyrin palvelijanne
[Elias Lönnrot].
Tohtori Bergistä olen puhunut lääkintälaitoksen ylitirehtöörin,
valtioneuvos v. Haartman'in kanssa, mutta hän ei luule ulkomaalaisen
lääkärin voivan tulla Suomessa oikein tunnetuksi ja sanoo siitä itse
kirjoittaneensa hänelle.