Elias Lönnrotin matkat II: 1841-1844 - 02

on Herrassa nukkunut, niin ne olisivat ajoissa takaisin vaadittavat.
Mitä fraseologiseen puoleen tulee, niissä kaiketi on paljo sellaista,
mitä Renvall ei ole käyttänyt. -- Siitä etumaksusta, jonka suoritat G.
Ticklénille, saat tähän liitetyn kirjeen mukaisesti Wichmannilta noin
300 ruplaa. Lähetä varmuuden vuoksi niistä 200 ruplaa minulle
Arkangeliin, niin että siellä toukokuun keskivaiheilla voin ne saada.
Vasenius lupasi minulle Suomenmaan kartan siitä korjausluvusta, jonka
sitä toimitettaessa suoritin. Jos se nyt on saatavissa (värillisenä),
niin anna kirjansitojan sovittaa se matkalle sopivaan muotoon ja tehdä
siihen kotelo, ja lähetä sitten sekin Arkangeliin, sillä minulla ei ole
Lapinmaasta muuta kuin huono, käsin piirretty kartta; Vaseniuksen
kartassa näet ovat Lapinkin seudut kuvattuina. Kemistä olen lähettävä
annokseni Suomeen. Se on vain puhtaaksikirjoitusta vailla. Terveisiä.
Veljesi
Elias Lönnrot,


6.
Akademikko Sjögrenille.

Petroskoi, 21 p:nä maaliskuuta 1841.
Korkeasti kunnioitettu ja laajamaineinen Herra Kolleegineuvos!
Sen matkan Venäjän-Lappiin, josta minulla oli kunnia viime kesänä
mainita Teille, olen nyt ottanut jo tehdäkseni. Mutta vaikka jo enemmän
kuin kaksi kuukautta sitten läksin Kajaanista, en vielä ole ehtinyt
etemmäksi kuin tänne Petroskoihin. Olin aikonut jo viime syksynä lähteä
tälle matkalle, mutta minua tuli odottamattani Kajaaniin tervehtimään
pastori Stockfleth, joka siellä viiden viikon ajan opiskeli suomea ja
sieltä seurasi minua Ilomantsiin, mistä hän, minun saatuani kahdeksan
viikkoa olla hänen seurassaan, palasi Kajaanin, Oulun ja Tornion kautta
Lappiin. Minä taas läksin Aunuksen suomalaisten luo Salmiin,
Tulomajärveen, Veskelykseen ja Säämäjärveen, joilla seuduin jonkun
aikaa olen tutkinut heidän murrettaan ja monasti ollut harmissani sen
venäjän-sekaisuudesta. Jos kohta suomenkieli onkin kovin rumentunutta
Turun seuduilla, se on kuitenkin verrattomasti puhtaampaa kuin tämä
Aunuksen kieli. Säämäjärven papilta sain v. 1804 slavonilaisilla
kirjakkeilla painetun aunuksenkielisen katkismuksen. Sen kieli on
seuraavanlaista; Ensimäine kysyndu. Midämyö sinä sanottos ristikansu?
-- Sanon: Sidämyö, mi minä uskon jumalah meiän spaasale syndyle, i pien
hänen pyhitetyn sakonan. -- Toinen kysyndu. Mih opastav ristitysen
viero? -- Sanon: Opastov joga toves, i joga hyvän laaindah i mill
väljättu sanottu kniigois pagisioin i apostoloin; a lyhembi raadi minun
mustondah kai se kirjutottu lujas vieros meiän ristikansoin, kudam luja
mieles pien, i konsu pidän se sill manerille lugen: uskon yhteh jumalah
isäh, i muidu. -- -- Näin jotenkin kuului tämä eriskummainen teksti
papin tulkitsemana. Elatiivi-sijan pääte -ta näyttää kokonaan menneen
hukkaan, ja kun inessiivin päätteessä oleva a niinikään on jäänyt
pois, ovat molemmat sijat nyt samanlaiset ja päättyvät s:ään.
Konsonantti-yhtymät mb, nd, ht (hd) y.m. pysyvät enimmäkseen
muuttumattomina silloinkin kun tavu tulee suljetuksi. Minun
ei vielä ole onnistunut tässä murteessa huomata jälkiäkään
personaali-suffikseista. Mutta useiden alkuperäisten omituisuuksien
olemassaolon olen aika-ajoin pannut merkille. Niinpä esim. karjalaista
monikonpäätettä -loita käytetään yksitavuisissakin sanoissa: suoloita,
työläitä (= soita, töitä), sitäpaitsi tapaa sellaisia diminutiiveja
kuin kivilöinen, mäkilöinen, jokiloinen y.m., jotka luultavasti itse
ovat johtuneet kielessä ennestään olevista diminutiiveistä kiviö,
mäkilö, jokilo. Useampitavuisistakin a-päätteisistä adjektiiveista
komparatiivi usein muodostuu e:llä: _pohatembat, matalembat_ pro
_pohatammat, matalammat_. Pois sanaa vastaa kaikkialla _ääreh_, josta
virolainen sana _ärra_ luultavasti on johtunut; sanotaan myös _järelle,
järille_ eikä jälelle, jälille, kuten virossa _järrele_. Rahvas sanoo
kieltänsä erotukseksi suomen kielestä lyvvin kieleksi. Tämän sanan
nominatiivi on luultavasti lyyti -- ainakin olen joskus kuullut tätä
kansaa sanottavan lyytiköiksi, lyytikköläisiksi. -- Lyyti sana taas
johtunee venäläisestä ljudi sanasta.
Parin päivän kuluttua lähden täältä taas maalle ja luulen toukokuun
alussa olevani Kemissä, sieltä ensi avovedellä matkustaakseni
Arkangeliin. Koko kesän aion viettää Venäjän-Lapissa ja sitä seuraavan
talven Norjan-Lapissa. Jos olisi olemassa kieliopillisia tai muita
apuneuvoja samojeedein kielen opiskelemiseen, olisin halukas ensin
muutamaksi kuukaudeksi lähtemään lähimpien samojeedein luo, mutta niin
neuvottomana kuin nykyä sinne tulisin, en saattaisi paljoa oppia heidän
kielestään siinä lyhyessä ajassa, jonka siellä voisin viipyä. Mutta jos
olisi olemassa jonkunlainen samojeedin kielioppi tai joku muu kirja
tällä kielellä, ja jos ne olisivat saatavissa kirjakaupasta, pyydän
Teitä hyväntahtoisesti lähettämään sen minulle Arkangeliin, missä vielä
toukokuun keskivaiheilla tulen oleskelemaan. Tässä tapauksessa pyydän
Teitä siitä vastaiseksi suorittamaan maksun. Lappalaisia kirjoja on
minulla varattuna joltisestikkin, ja olen saanut pastori Stockflethilta
lupauksen, että hän lähettää minulle toisia Arkangeliin.
Pyydän sanomaan terveisiä Kolleegineuvoksettavelle ja olen edelleen
kunnioittaen
nöyrin palvelijanne
Elias Lönnrot.
J.K. Rahvaassa tavallinen Venäjän kirkon ristimänimien lyhentäminen
näyttää tukevan sitä ajatusta, että kreikanusko ennen on ollut Suomessa
sangen laajalti levinneenä. Paikannimet, sellaiset kuin Sakkola,
Ahtola, Mikitta, Kostala, Harola, Hurola, Vakkala, Kuismavaara, Larila,
Larinsaari, Kesterinsaari, Toppana, Nastola, Jormas, Jormaa y.m.
tuntuvat johtuvan venäläisistä ristimänimistä; Sakko (Zacharias), Ahto
(Autonomus), Mikittä (Nicetas), Kosta (Constantinus), Haro (Chariton),
Huro (Gurij), Vakka (Vakaa), Kuisma (Kosmus), Lari (Hilarion), Nesteri
(Nestor), Toppana (Stephanus), Nasto (Anastasius), Jorma ja Jormu
(Hermolaus).


7.
[Päiväkirjasta.]

Petroskoi. 22 p:nä maaliskuuta 1841.
Eilen olin kekkereissä erään alilääkärin luona -- ylhäisempien luo en
ole rohjennut mennä edes tervehdyksille peläten, että he joko olisivat
liian ylhäisiä, tai minä liian alhainen. Aluksi minulle tarjottiin
ryyppy viinaa (puhdistettua), sitten kahvia, sitten teetä, sitten
jonkunlaista "räämiä" eli kiiseliä, renikoita, pähkinöitä ja erästä
toista sisushedelmälajia (orjhi kedrovyje, [setripähkinöitä]). Sen
jälkeen pelattiin korttia ja napupeliä. Viinaa tarjottiin silloin
tällöin, mutta kun kieltäydyin sitä nauttimasta sanoen sitä liian
väkeväksi, laitettiin minulle lasi totia. -- Koko vierailu kesti kello
6:sta 1/2 10:en.
-- Palasin juuri hetki sitten kotia seminaarilaisten kasarmista. Siellä
heitä asui noin kolmekymmentä 5-6 kamarissa. He ovat kaikki
(luultavasti) lähiseutujen pappien ja diakonien poikia. Useat heistä
puhuivat lyvvinkieltä. Seminaaria he käyvät aina kymmeneen vuoteen ja
lukevat saksaa ja ranskaakin, paitsi latinaa, kreikkaa ja hepreaa.
Opetuksen tulee tapahtua lyvvinkielelläkin, mutta etupäässä venäjäksi.
Logiikka ja retoriikka ovat ainakin nimeltään tunnettuja tieteitä,
historia ja maatiede hieman tutumpia. Päättäen seminaarikurssinsa
päättäneistä diakoneista, joiden kanssa olen puhunut, en puolestani voi
antaa mitään hyvänpuoleista arvosanaa tälle oppilaitokselle. Latinan
puhumistaitoa pidetään erinomaisen taitavuuden merkkinä. --
Seminaarilainen saattaa jättää pappissäädyn.
Tänään 22:ntena päivänä maaliskuuta toimitin matkalaukkuni katsastuksen
ja havaiisin, että sen sisällyksenä olivat seuraavat esineet:
Aliosastossa:
1. Mustejauhoja ja muita musteen aineksia. 2. Kyniä, lyijykyniä,
lakkaa. 3. Kummilakkaa ja piipunhelakittiä. 4. Hieman lääkkeitä. 5.
Tötterö sisältävä teetä. 6. Samallainen sokeria sisältävä. 7. Muutama
kartuusi tupakkaa. 8. Merenvahapiippu varsineen. 9. Irtonainen
piipunvarsi. 10. Pari partaveistä. 11. Vähä sinistä verkaa housujen
paikkaamista varten. 12. Monenlaisia nappeja. 13. Kompassi. 14. Kaksi
mustepullon tulppaa. 15. Kanteleen kieliä. 16. Taulapala. 17.
Kiiltonahkaiset saappaat.
Yläosastossa ja viidessä taskussa:
18. Laatikko sisältävä: kynäveitsen + neuloja + teräskyniä + lyijykyniä
+ lakkaa + sinetin + hammasluita (piipun) + limsiöitä. 19. Puhdasta
paperia ja lappalaisia kantasanoja. 20. Saippuaa. 21. Käytännössä oleva
partaveitsi. 22. Huilu. 23. Paitoja, kaikkiaan kahdeksan kappaletta.
24. Musta hännystakki. 25. Mustat housut ja mustat siikkiliivit. 26.
Neljä paria sukkia. 27. Musta kaulahuivi. 28. Sama vaalea, huilun
ympäri käärittynä. 29. Kirjesalkku. 30. Toinen mustepullo
(sivutaskussa). 31. Beckerin Suomen kielioppi. 32. Renvallin sama. 33.
Renvallin Suomal. Sanakirja. 34. Hupelin Virol. Sanakirja. 35. Rask,
Lappsk sproglaere. 36. Stockfleth, sama ynnä kirjainoppi. 37.
Stockfleth, Lappalainen aapinen. 38. Stockfleth, edellisen
norjankielinen käännös. -- 39. Stockfleth, lappalainen alttarikirja. --
Kirjeitä. -- 40. Stockfleth, Mateus ja Markus lapinkielellä. 41.
Kalevala. 42. Kanteletar. 43. Suomalaisia arvoituksia. 44 Suomalaisia
sananlaskuja, omia. 45. Sanoja, hovineuvos Aspin kokoamia. 46.
Aunukselainen katkismus. 47. Mehiläinen, laulaja. 48. Venäläinen
sanakirja, Schmidtin tekemä. 49. Venäjän kielioppi. 50. Geitlinin Ryska
öfningar. 51. Virsikantele. 52. Nuotteja. 53. Venäjän kartta. 54.
Vanhan-Suomen kartta. 55. Suomen kielioppi (käsi-kirj.) 56. Tohtorin
arvokirja. -- Zakrefskin kirjoitus. "Oldskrift"-seuran jäsenen
arvokirja.
Paitsi laukkua:
57. Laatikko, sisältävä: tulukset tulitikkuja + muste-pullon + toisen
kynäveitsen + kovaisimen neuloja ja lankaa + sakset; kaikki tämä
tupakkakukkarossa. 58. Arkipiippu. 59. Hopearahoja sisältävä kukkaro.
60. Sama kuparirahaa sisältävä. 61. Erityinen laatikko joka päivä
käytettävinä olevia kirjoja varten. 62. Arkivaatteet.


8.
(Päiväkirjasta.)

Petroskoi, 24 p:nä maaliskuuta 1841.
Eilen annoin diakoni Aleksei Maksimovitsh Kotkozerskille toimeksi
lähettää minulle saapuneet kirjeet Kemiin. Sitä varten tarvittiin
seuraava kirjoitus:
[Venäjänkielinen valtakirja.]
Kirjeet oli määrä lähettää Arkangeliin. [Nähtävästi myöhemmin lisätty
lause, alleviivattu.]
Muuten olin gorodnitshiin luona eilen noutamassa passiani ja
lähteäkseni aiotulle matkalle (katso maaliskuun 19:ttä päivää). Passin
sain takaisin samankuntoisena kuin olin sen jättänyt, mutta erään
kirjoituksen alle minun täytyi panna nimeni. En varmaan tiedä, mitä se
sisälsi, mutta luulen että se oli sitoumus, jossa lapasin 'omasta
ehdostani, ilman asianmukaisten pakkokeinojen apua' pian matkustaa
Veskelykseen tai palata Suomeen.
Kävin sitten puodissa ja ostin itselleni 1 1/2 puutaa
kartuusi-tupakkaa, joka oli pantuna kuuteen tukkuun. Se maksoi kaikki
ruplan ja viisi kopeekkaa hopeata. 25 ruplasta, jotka annoin
kauppamiehelle, pyysin saada pientä hopearahaa takaisin. Hän antoi
kolmenruplan rahoja sekä joukon kolikoita, joita yhteensä olisi pitänyt
olla 21 rupl. 35 kop. pankki-arvoa; mutta sainkin ainoastaan 17 rupl.
85 kop., s.o. noin hopearuplaa vähemmän. Kun kauan laskettuani niitä ja
hänen oltuansa poissa näkemästä, huomautin tätä, hän antoi minulle
hopearuplan lisää ollenkaan väittämättä vastaan ja punastumatta.
Eilen kävin sitäpaitsi katsomassa kaupungin merkillisyyksiä. Olin muun
muassa "savotassa" [ruukissa], joka on eteläpuolella varsinaista
kaupunkia, ja jonka siitä erottaa oja. Mutta siellä en nähnyt muuta
merkillistä kuin sulatettua rautaa sekä sen valamista erityisiin
upokkaisiin; sitten palasin sieltä. Tämä savotta on kuin toinen
kaupunki, yhtä laaja.
Diakonin, isäntäni, perheen ruokajärjestys on seuraava: kello 8 aamulla
2-3 kuppia kahvia tai 4-5 kuppia teetä, tai joskus kumpaakin. Sitten
kello 1 leipää, kalalientä ja kalaa -- kiiskiä, joskus madetta ja
ahventa. Sitten kello kuusi 5-6 kuppia teetä ja kello 8 tai 9
illallista, joka kauttaaltaan on päivällisen kaltainen. Itse he aamulla
nukkuvat kello 8:an, paitsi silloin kun diakonin aikaisemmin täytyy
mennä kirkkoon. Mutta näinä päivinä hän on ollut _kirkkosairas_ ja
kirjoittanut jonkunlaista saarnaa, joka hänen ensi sunnuntaina on
pidettävä kirkossa. Sillä hän on vaivannut minua enemmän kuin millään
muulla, sillä melkein joka uuden rivin kirjoitettuaan hän lukee koko
saarnan alusta, saadakseen aina lähinnä seuraavan rivin oikeaan
yhteyteen kokonaisuuden kanssa. Jos hän siis kirjoittaa 10-12 riviä
vuorokaudessa, niin saa kuulla hänen toistelevan saarnaansa yhtä monta
kertaa. Kaikeksi onneksi se ei vielä ole pitempi kuin että kaikki on
lopussa neljä minuuttia kestäneen lukemisen jälkeen.


9.
[Päiväkirjasta.]

Veskelys, 26 p:nä maaliskuuta 1841.
_Lyvvinkielessä_ en ole kuullut adessiivia käytettävän paikallisessa
merkityksessä, vaan ainoastaan possessiivisessa ja mediatiivisessa.
Minull on hyvä hebonen, ajoi hebosell; mutta: venet ajelehti _järves_
(ei järvellä). Hiero (= kylä) on järven rannas (ei rannalla).
Illatiivi; kyläh, rantah; inessiivi, elatiivi: kyläs, randas (muotoja:
kyläst, randast ei kuule); datiivi: kyläl, randal (tuskin koskaan:
kylält, randalt); -- _jalgan_ musikka matkaa. Praeterlatiivi: kylätse,
randatse. Genitiivi; kylän, randan. -- Andan, andat, andab, infinit.
andada, maksada, vetädä, seisoda. -- _Sikä_ -- siellä; _täkä_ = täällä;
_kier_, gen. _kieran_ = kerta, kerran; _dielo l. djelo_ = asia (ascha);
_saara_ = haara (tiensaara); hiero = kylä; _tjsuura_ = puoli; _parttu,
sylty_ = partta, syltä; _kerdu_ = kerta; j.n.e.; oiked, korked,
gen. oikedan, korkedan = oikea, korkea; -- lakedat suot. --
Possessiivi-sufTikseista tuskin on jälkiäkään, vaan sanotaan: minun
poika, minun poigal [g:n yläpuolelle kirjoitettu j, g:tä pois
pyyhkimättä] -- poikani, pojallani; -- _reki, regen; joki, jogen_. --
Yleensä tämä lyvvinkieli on suuressa määrin venäläisillä sanoilla
sekoitettua, jos kohta ani harva suomalaisien kylien rahvaasta ymmärtää
venättä. Se on väliasteena viron kieleen.


10.
(Päiväkirjaata.)

Veskelys, 27 p:nä maaliskuuta [1841].
Nyt siis olen kulkenut yhdeksän peninkulmaa tänne takaisin. Tamozhnoi
ei nytkään ole kotona, vaan minun täytyy odottaa häntä, tiesi kuinka
kauan. Talonpoika Gustrief Viitanassa puhui Petroskoin oppilaitoksista.
Sekä kimnaasista että seminaarista, hän sanoi, voi päästä Pietarin
yliopistoon. Mutta se, mitä viimemainitussa opetetaan on niin ylevää,
että monen pää ei sitä kestä. Useimmat tulevat mielenvikaan. Ainoastaan
harvoilla on se onni, että tämän välttävät, mutta niitä on ani harvoja.
Ennakkoluuloa ja taikauskoa. Muuan isä oli riihessä kironnut poikaansa
"perkeleen vietäväksi". Heti paikalla paholainen oli korjannut pojan
huostaansa, niin ettei häntä enää näkynyt. Turhaan etsittyään oli isä
puolen vuotta sen jälkeen eräältä tietäjältä saanut sen neuvon, että
menisi erääseen paikkaan monen peninkulman päähän siitä ja siinä
kutsuisi poikaansa nimeltä. Tuumasta toimeen. Hän saapui paikalle. Koko
ajan olivat pahat henget häntä kaikkialla johdattaneet. Jos missä
oltiin ruvettu aterialle siunaamatta ruokaa, pahat henget olivat
syöneet kaiken ruuan pöydästä ja jättäneet sijaan jonkunlaista
pirunpihkaa, jonka rahvas hyvällä maulla oli syönyt luullen sitä
todelliseksi ruuaksi. Sic discitur! [Näin opitaan.]
Muuan Kiteen mies oli matkustanut Petroskoihin. Häneltä oli kolme
vuotta sitten kotoa varastettu pois hänen kuusivuotias poikansa. Nyt
hän oli kuullut tämän poikansa olevan jonakin pikenttinä Petroskoissa
ja matkustanut sinne. Mutta tämäkin matka oli turha.


11.
[Päiväkirjasta.]

Veskelys. 30 p:nä maaliskuuta 1841.
Odotettuani täällä lähes viisi vuorokautta tamozhnoi saapui kotia viime
yönä. Vastikään tulin passineni hänen luotaan. Ei sanonut voivansa
siihen merkitä, että se oli hänelle näytetty. Sanoi puhuneensa
kuvernöörin kanssa nimen kirjoittamisesta passeihin, jotka hänelle
tuodaan nähtäviksi, mutta kuvernöörinkin olleen sitä mieltä, että ne
oli tarkastettava Rajajoella tai Pietarissa eikä täkäläisellä
raja-asemalla. Tshto delatj? [= Mitä tehdä?] Täytyy kait matkustaa
takaisin Suomeen, sillä muuten saattaa käydä niin, että minut Kemistä,
jos minun onnistuisi päästä sinne, ajetaan pois tai lähetetään
pakkokyydillä takaisin. Sitäpaitsi mikä nurkkakirjuri tahansa voisi
minut petkuttaa, kun passin toisella puolella nimenomaan on sanottuna,
että se, jonka passia rajalla ei ole tarkastettu, on omalla
kustannuksellaan takaisin lähetettävä.
Aunuksen kieltä: [lyhyt sanaluettelo].
On merkillistä ja on monasti niin ollut, että odottamattomat pikku
seikat ovat pakottaneet minut suuresti poikkeamaan määrätyistä
suunnitelmista. Kuvernöörin tai tamozhnoin typeryys -- muuksi en sitä
voi sanoa -- estää minua nyt lähtemästä Lappiin ja samojeedien luo.
Mutta luultavasti on minulle tai myöskin muuten hyödyllistä, etten
pääse sinne. Hyvästi siis taaskin joksikin aikaa, Venäjä! Lähden
takaisin Suomeen. Sortavalassa päätetään lähemmin, missä kevät on
vietettävä.
Veskelyksen tamozhnoi oli eräältä mieheltä ottanut takavarikkoon 2
puutaa kahvia ja sokeritopan. Lisäksi hän oli pakottanut talonpojan
hevosineen rekineen tulemaan Säämäjärvelle ja kulkemaan useiden talojen
ja kylien ohi. Sieltä mies oli yöllä karannut ja väittää nyt, ettei
hän ole se, joka oli salaisesti tuonut maahan kahvia. Kahdetkymmenet
vieraatmiehet kutsuu tamozhnoi saapuville todistamaan, että mies oli
rikoksesta kiinni saatu, mutta jokikinen heistä antaa väärän
todistuksen, ja mies pääsee vapaaksi. O mores! [= Oi näitä tapoja!]--
Väärää valaa ei pidetä niin suurena syntinä, ettei sitä, hieman
vaivaamalla niskalihaksiansa kumartaessaan pyhimyksenkuvan edessä,
voitaisi hyvittää. Ja kun väärän valan tekijälle tavallisesti annetaan
hyvä maksu, ei ole kummallista, että hän ottaa päällensä tuon
pienen vaivan.
Aunuksen rahvas ei nautitse mitään ennen 12:ta päivällä. Toinen ateria
syödään illalla, joskus välilläkin. Kalalientä -- kalaa -- muikee
rieppo -- keitinrieppo -- lohko -- paistikkaita (batsoita).
Kvassiinkin pannaan suolaa ja sitä syödään lusikalla. -- Tavallisesti
syödään samana päivänä kypsennettyä leipää, jopa monenlaista. Sitä on
kolmea tai neljää eri lajia sunnuntaisin, ja siinä touhussa naiset
häärivät varhaisesta aamusta päivällisiin saakka, niin että kylläkin
pistää vihaksi etenkin talvisaikaan, kun pellit heidän tähtensä
alituisesti ovat auki.
Murteet ovat hieman erilaiset eri pogosteissa. Salmissa, Suojärvellä ja
Suistamolla kieli alkaa lähennellä suomea. Impilahdella kieli on vielä
puhtaampaa, tai oikeammin sanottuna: tuntuu kuin siellä olisi kaksi
kieltä: toinen, jota rahvas, etenkin kreikanuskoinen, keskenään puhuu,
ja toinen, jota se puhuu vallasihmisten ja suomalaisten kanssa.
Sellaista kaksinaiskieltä saattaa osaksi muuallakin huomata. Näin on
esimerkiksi Pohjanmaan pitäjissä ja Taalain maakunnissa ruotsin laita.
Sama omituisuus havaitaan virossakin: tämän vuoksi Rosenplänter
jossakin paikoin "Beiträge" kirjaansa valittaa, ettei hän monivuotisten
tutkimusten jälkeen ymmärtänyt, mitä virolaiset keskenään puhuivat.
Kanteleessa olevia suomalaisia lauluja ymmärrettiin vain puolittain
Hyrsylään asti, mutta viimemainitussa paikassa niitä kuunneltiin yhtä
tarkkaavaisesti kuin Suomessa.
Missä Turun murre jättää pois lyhyen a:n ja ä:n, siinä aunukselainen
muuttaa ne u:ksi, y;ksi, esim. muita, äiä, muit, muitu, näit, näity.
-- Inessiivi on osaksi niin sulautunut yhteen elatiivin kanssa, että
myöskin sanotaan _siit_ pro siellä, toisissa paikoin _sie,
sikä; tuos_ pro tuolla, _tää_ pro täällä.
Suomelle outoja konsonantteja: venäjän tjs, tj, zh sekä muut
kaksoiskonsonantit hyvin tavalliset sanojen alussakin: _tjsura,
briha, spravia, skaatteri_ y.m. Tavattomia sanoja; _mindloinen_ =
entinen; _roscha_ = kasvot; _tjirppaa_ = [kärsiä, sietää], _mollotit_
molemmat; _pahmas_ s. o. "viis nellikkö kakraa"; _salkku_ = pussi,
väitsi; _hevotso_ = tamma; _toimistoa_ = toimittaa; _nenkoma,
nenkoinen_ = semmoinen; _plotniekka_ = nikkari. -- _Niekka_ sana
liitetään yleisesti muiden sanojen jälkeen; sanotaanpa esim.
pohmelniekaksi pohmelossa olevata. -- _Tsamotsa_ = laukku.


12.
Tohtori Rabbelle.

[Veskelykseu seuduilla, 30? 31 p:nä maaliskuuta 1841.]
Rakas Veli!
Taannoin kirjoitin Sinulle Petroskoista pyytäen 200 ruplaa Arkangeliin.
Luullakseni et vielä ole kerinnyt niitä lähettämään ja riennän sen
vuoksi peruuttamaan koko tilaukseni. Merkilliset passi-hankaluudet
saivat aikaan, että en saanut lupaa jatkaa matkaani. Passillani on oma
historiansa, jonka nyt tahdon lyhyesti kertoa. [Kertomus on usein
kohdin sanamuodoltaankiu sama kuin ylempänä päiviikirjan otteissa.]
-- -- -- -- --
Saavuin sitten Veskelykseen. Sikäläinen tulli-inspehtori oli oppinut
puolalainen, joka puhui kotitarpeiksi sekä saksaa että latinaa, sanoipa
ennen puhuneensa frankogallienkin kieltä, jota hän ei kuitenkaan enää
liene osannut paljoa paremmin kuin allekirjoittanutkaan. Hän kutsui
minut sekä päivällisille että kahville, joita en pyytänyt, mutta ei
sanonut voivansa merkitä tarkastetuksi Suomessa annettua passia, jota
ei ensin ollut Pietarin Suomalaisessa Passivirastossa näytetty tai
ainakin merkitty Rajajoella tarkastetuksi. Kun sanoin Petroskoin
kuvernöörin nimenomaisen tahdon olevan että hän todistaisi
kirjoituksellaan passin rajalla näytetyksi, niin hän nauroi ja sanoi,
että juuri sama kuvernööri oli sanonut, että hänellä ei ole oikeutta
kirjoittaa muihin suomalaisiin passeihin kuin äsken mainittuihin. Minun
olisi siis ollut lähdettävä joko Rajajoelle tai Pietariin, mutta päätin
mieluummin tällä kerralla jättää koko samojeedi- ja Lapin-retken kuin
kuluttaa aikaani kiertelemällä rajapaikasta toiseen. Näin ollen saavun
täältä vähitellen, ainakin toukokuussa, Helsinkiin. Sitä ennen aion
käydä katsomassa maata ja kuulemassa kieltä Käkisalmen seuduilla ja
Viipurin ympäristöllä, joissa paikoin en ennen ole ollut. Aunuksen
murretta olen nyt jonkun verran tutkinut, mutta ainakin kuukausi olisi
minun vielä pitänyt oleskella täällä; tuon onnettomuutta tuottavan
passini vuoksi en kuitenkaan tahtonut pidentää siellä oloani.
Sitäpaitsi on riennettävä Sortavalaan lähettämään kieltoja sekä Sinulle
että muille, joita olen pyytänyt kirjoittamaan minulle Arkangeliin.
[Jatko 15:ntenä.]


13.
[Päiväkirjasta.]

Syskyjärvi, 1 p:nä huhtikuuta 1841.
Hyrsylässä tapasin matkustaessani Petroskoihin väkeä, joka riiteli tai
melkein tappelikin pihalla. Pahasti juopunut konovola [kuohari] loikoi
penkillä pirtissä. Siitä hän putosi vähitellen permannolle: ensin
retkahti vasen jalka, sitten pää ja yläruumis, viimein koko mies,
heräämättä. -- Palatessani näin taaskin pihalla tappelun prikashtshikan
ja smotrjakan [= pehtoorin ja voudin] välillä. Jälkimäinen tuli viimein
pirttiin kasvot verissä. Pyysi sitten emännältä viinaa, mutta kun hän
näytti saaneen tarpeeksi ennestään, emäntä ei antanut. Oltuaan muutaman
hetken poissa hän palasi, mukanansa puoli tuoppia rommia, jota hän
kerskaten näytti emännälle ja sanoen: olenko minä sitten halpa mies,
eikö minulla ole valkoista porsliini-teekannua ja kahvipannua?
Teekannun hän heti pani käytäntöön ja tarjosi sitten minullekin useita
kupillisia. Sitten hän terjosi minulle kaksi kuppia totia. Tällävälin
olivat muuan puuseppä (plotniekka) ja seppä tulleet seuraamme lisäksi.
Kumpikin heistä oli jo ennestään päissään, ja he juopuivat vielä
enemmän smotrjakan rommiputelista. Plotniekka tahtoi väkisin ottaa
minulta piipun polttaakseen sillä. Hän oli, kuten he kaikki muutkin,
venäjän-uskoa eikä luultavasti ollut koskaan ennen polttanut. Kun hän
lakkaamatta kiusasi minua pyynnöllänsä, annoin viimein, otettuani sitä
ennen pois imukkeen. Lopuksi hänen päänsä meni vallan sekaisin, niin
ettei hänestä ollut kenellekään vaivaa. Seppäkin oli sikahumalassa ja
meni tiehensä vihaisena, kuten tuntui, siitä, että minä osasin
loitsurunoja yhtä hyvin, ehkäpä paremminkin kuin hän itse, vaikka hän
kovin ylvästeiikin tiedoillaan.
Seuraavana päivänä talon isäntä läksi kolmella hevosella Sortavalaan.
Sovin hänen kanssaan kyydistä sinne: 6 ruplaa 12:lta peninkulmalta.
Pian seuraamme liittyi neljäs Sortavalaan matkustava henkilö. Yömajassa
Käsnäsessä tuli vielä lisää kaksi hevosta, niin että koko seurueeseen
nyt kaikkiaan kuuluu kuusi hevosta. Muuan tyttö ja vielä kasvava poika
tapasivat meidät yömajassa ja pyysivät päästä meidän seurassa
Sortavalaan. He kulkivat näet jalkaisin. Heidän vanhempansa olivat
Rantasalmelta noin kuusitoista vuotta sitten lähteneet Aunuksen
seuduille. Tyttö oli silloin viety mukaan kapaloissa; poika taas, joka
oli syntynyt Venäjällä, ei koskaan ollut nähnyt Suomea. Vanhempiensa
tahdosta he nyt olivat matkalla Rantasalmelle; kuten näytti, he sen
tekivät varsin vastenmielisesti. Kieleltään, puvultaan ja koko
ulkonaiselta käytöstavaltaan he olivat aunukselaisia. Vanhemmat olivat
jääneet heidän jälkeensä Aunukseen. Isä, joka oli elättänyt itseään
räätälinammatilla, oli viime talvena tullut sokeaksi.
Ravintolassa: Muuan herrasmies: "Kuuleppa, ihminen!" -- Ei mitään
vastausta. -- "Kuuletko, ihminen, mitä sanon!" Ravintolanneiti: "Ketä
herra tarkoittaa ihmisellä?" -- "Juuri sinua, kirottu ihminen". --
"Sanon herralle, etten minä ole mikään ihminen." -- Siis paitsi
Diogeneen kukkoa yksi kaksijalkainen, höyhenetön olento lisää, joka ei
ole ihminen, minä ajattelin.


14.
[Päiväkirjasta].

Sortavala, 3 p:nä huhtikuuta 1841.
Impilahdelta minua kyyditsi muuan mies, joka oli kotoisin kymmenen
virstan päässä Suistamon kirkolta olevasta Kokonvaaran kylästä. Hän
puhui suuresta taitavuudestaan kanteleen soitossa. Nyt juuri hän oli
opettamassa Impilahdella asuvaa sisarensa poikaa soittamaan, minkä
vuoksi sanoi pääsiäiseen asti viipyvänsä sisarensa, kestikievarin
emännän, talossa.
Gromoffin Jänisjärvellä kulkevat tukkilautat sisältävät jokainen
kymmenen tuhatta tukkia; näiden ei edes ole asetettu päitä toistensa
ylitse, vaan joka tukki on itsekseen ja niitä ympäröi kolminkertainen
tarha, tehty tukeista, jotka vitsoilla ovat toisiinsa kiinnitetyt. Koko
lautta täyttää melkoisen suuren, pyöreän alan järvellä. Edellä
soudetaan lujatekoista, pienempää lauttaa, jolta lasketaan sitten
ankkuri pohjaan pitämään lauttaa paikallaan. Köydellä ja vipukelalla
hinataan sitten isompi lautta pienemmän luo ja sitten samoin eteenpäin.
Köyden sanottiin olevan puolta virstaa pitemmän. Vipukela sanottiin
_vorotaksi_. Viime kesänä uitettiin noin seitsemänkymmentä tuhatta
tukkia jaettuina seitsemään lauttaan. Lautalla liikkumiseen kuuluu
tarvittavan suurta tottumusta ja notkeutta.
Lauluja Väinämämöisestä kuuluu vielä olevan Suistamon tienoilla, ei
kuitenkaan varsin paljoa. Mitä mainittu kyytimies niistä tiesi, oli
seuraava:
Ele ammu Väinämöistä;
Jospas ammut Väinämöisen
Ilo ilmalta katovi,
Laulu maalta laukiavi;
Ilo ilmassa parempi,
Laulu maalla laatusampi.


15.
Tohtori Rabbelle.
(Jatkoa 12:nteen.)

Sortavala, 3 p:nä huhtikuuta 1841.
Edellisen osan tätä kirjettä kirjoitin eräässä Veskelyksen lähikylässä,
neljä vuorokautta takaperin. Nyt olen saapunut Sortavalaan ja lähden
taas huomenna täältä. Passirettelöt johtuvat luultavasti siitä, että
sanat _Gränsetull eller hevakning_ (rajatulli tai vartio) on käännetty
venäjäksi sanoilla _tamozhnja ili zastova_. jotka sanat kyllä
lukumääränsä puolesta vastaavat ruotsin sanoja, vaan eivät
merkitykseltään, kun näet sekä tamoznja että zastova merkitsevät
tullitoimistoja; rajanvartiopaikka taas ei ole mikään tullipaikka.