Hajamietteitä kapinaviikoilta 1/3 - 10

jonkunlainen pretoriaani-joukko, joka yhtäkkiä voi panna toimeen
vallankaappauksen tai joka ainakin painaa hallitusta ja eduskuntaa
mieleisiinsä päätöksiin? Kyllä meillä on sellaistakin suuntaa.
Jos aseet voittavat, niin on se pääasiassa maalaisväestö, pohjalaiset
ja muut talonpojat, jotka ovat hankkineet voiton ja vuodattaneet
verensä sen puolesta ja kai myöskin, ainakin osaksi, tahtovat korjata
voiton hedelmät. Ne sanelevat rauhanehdot edukseen ja palkakseen.
Uuteen eduskuntaan kaiken varmaan tulee voimakas maalaisaines,
maalaisliitto tai kansanpuolue sulattaa itseensä osan entisiä
puolueita. Jos meillä olisi sopiva kuninkaan alku, ei tiedä, vaikka
sen huutaisivat kuninkaakseen.
Se nyt on varma, että tuottajat ja kuluttajat joutuvat vastakkain
ainakin elintarveasiassa, ellei viljaa ruveta saamaan muualta.
Käy vielä niin, että teollisuusherrat ja työväki, joka elää
teollisuudesta, joutuvat yhteisine leipäetuineen maanomistajain
ja kalastajain etuja vastaan. Maaseudullahan ovat raaka-aineet
ja tuotantolähteet, metsät, pellot ja järvet. Maareformi tulee
polttavaksi kysymykseksi. Vaaditaan maan pakkoluovutusta
viljelykselle, sekä valtiolta, yhtiöiltä että yksityisiltäkin.
Siihen maanomistajat eivät suostu hyvällä. Ehkä maalaisten nousu
vaistomaisesti on siitäkin aiheutunut.
Tuo reformi on kuitenkin pantava toimeen, sillä epäkohdat siinä
suhteessa ovat kai suurena syynä siihen, mitä on tapahtunut. Maa
täytyy saada viljellyksi, täytyy palata maahan. Teollisuuden,
varsinkin puutavarateollisuuden täytyy ymmärtää tämä ja taipua oman
tappionsakin uhalla.
*
Terrori lisääntyy.
Kerrotaan, että joku tänään ammuttiin Eiran luona. Niitä kaatuu tuon
tuostakin. Niitä ammutaan kuin kulkukoiria, rauhallisia miehiä,
joilla ei ole muuta syytä, kuin että ovat kuuluneet suojeluskuntaan.
Tämä lienee ollut joku entinen poliisi, järjestyksen valvoja virkansa
puolesta. Hän on nyt pahempi kuin pahantekijä. Jokainen tällainen
teko tietysti kiihoittaa kostoon, verikostoon.
Toisia etsitään heidän kodeistaan ja murhataan. Näin tänään mustan
auton, punainen lippu, Rehbinderin tiellä -- vietiinkö ketä? Nuo
autot, ainoat, joita kaduilla liikkuu, ovat kuin vankivaunuja,
mestauskärryjä, joissa kuletetaan jo ennakolta kuolemaan tuomituita.
Niiden hyrinä saa minut aina säpsähtämään ja sydämeni täyttymään
inholla.
*
Venäläiset.
Venäläiset eivät kuulu enää viitsivän vartioida edes omaa pesäänsä,
Keisarillista linnaa, vaan täytyy sitä punaisten vartioida.
*
Kyllä ne tietää.
Eräs sosialisti esitti keskustelussa tänään väitteen, että
vallankumous voittaa, jos ryssät lähtevät eivätkä ota osaa
taisteluun. Punaisten armeija tosin miesluvultaan vähenee, mutta
samalla heikkenee myöskin valkoisten rintama, sillä valkoiset on
saatu liikkeelle ryssää vastaan eikä suuri osa heistä tahdo taistella
omia kansalaisiaan vastaan. Voi olla. Mutta kyllä kansa siellä
tietää, mistä on kysymys. Se puolustaa omaa äänioikeuttaan, omaa
valtaansa harvainvaltaa vastaan eikä laske aseitaan, ennenkuin se on
taattu, ennenkuin eduskunta taas voi toimia ja sen asettama hallitus
on katon alla ja tunnustettuna. Kyllä siellä, Pohjanmaalla, Savossa
ja Karjalassa, tiedetään, että jokainen pisara verta vuotaa ryssän
pistimellä isketystä haavasta, että jokainen kanuuna mölisee venättä,
että ne ovat ryssän kuulat, jotka rapisevat. Niin kauan kuin tätä
taistelua kestää, taistellaan sitä punaisten puolelta ryssän aseilla
ja ryssän asian hyväksi. Köyhälistön asia on kyltti! Ryssäläiset ovat
upseerit, ryssäläinen komennuskieli ja yleensä koko komento.
*
Tunnelmia.
Onko vain tilapäistä "tunnelmaa", optimistinen välitila,
hermostostani riippuvainen, että tuntuu rauhallisemmalta ja
valoisammalta? Onko tämä vain tyyntä myrskyn edellä? Räjähtääkö
huomenna jotain?
Milloin taas tullee aika, jolloin voin kirjoittaa jonkun "lastun"?
Olisi nyt draaman aiheita, joka osaisi niitä käyttää.
Tuntee tarvetta lähteä liikkeelle, moralistina, lähetyssaarnaajana ja
saarnata vanhoja totuuksia, tekstinä päivän tapahtumat. Mikä ääretön
määrä ainehistoa ikuisten aatteiden valaisemiseksi -- ja uudelleen
opettamiseksi!
*
He uskovat kykenevänsä.
Vallankaappaajat näyttävät melkolailla hölmistyneen siitä, että
maan virkamiehistö ja sivistyneistö niin yhtenäisenä rintamana
asettui vallankumousta vastaan ja kieltäytyi sitä millään tavalla
avustamasta. Ällistyksestä päättäen he olivat odottaneet toista.
Kun Saksassa on niin paljon sivistyneitä, varsinkin sivistyneeseen
köyhälistöön kuuluvia sosialisteja, niin miksei sitten meillä? Onhan
meilläkin tällaista köyhälistöä. Olisi luullut, että heidän jo oman
etunsakin vuoksi olisi luullut pitävän ymmärtää, etteivät he ainakaan
tulisi menettämään mitään, jos täällä nyt päästäisiin rakentamaan
parempaa yhteiskuntajärjestelmää. Heillä ei ole mitään hyötyä
suurkapitalistisesta yhteiskunnasta. Heidän jälkeläisilleen tulisi
siinä ainakin kolmannessa ja neljännessä polvessa kurjemmat olot kuin
sosialidemokraatisessa. Näin tuumiskellaan tänään "Työmiehessä".
Mistä nyt johtuu tämä mieliala sivistyneiden keskuudessa? kysyy
kirjoittaja. Siitä, että sivistykseen osallisiksi pääsevät
enimmäkseen vain varakkaat tai varakkailta saamiensa lukulainojen
avulla koulua käyneet köyhät. Kaikki he omistavat kouluissa yläluokan
hengen. Saamansa "sivistys" sitoo heitä herrasleiriin. Mutta millä
tavalla saadaan heihin tuo henki? "Sen kehittämiseen käytetään
varsinkin uskonnon ja historian opetusta, jopa kielten opetuksenkin
yhteydessä."
Sen syvemmälle ei tämän tutkijan silmä tunge niiden sieluntilan
tutkimisessa, jotka lainkuuliaisina ja isänmaallisina kansalaisina
eivät ole voineet antautua kapinaa millään tavalla kannattamaan.
Mutta välipä heistä. Tullaan me toimeen ilmankin heitä. Kun
tutkintoja suorittaneet kieltäytyvät, niin tulevat niitä
suorittamattomat heidän toimiinsa.
"Pystyvätkö he?" kysyy "Työmies" ja vastaa: "Tietenkin on useita
tehtäviä, joihin vallankumous ei saa oikein kykeneviä heti alussa
ja joissa tapahtuu kahnausta ja seisausta. Työläisissä on kuitenkin
elämän kovassa koulussa monenlaisiin töihin tottuneita. Heidän
soveltumiskykynsä, kekseliäisyytensä ja kätevyytensä on suuri. Monet
uudet toimet ovat sellaisia, että niitä voi vähän perehdyttyään
hoitaa tavallinen kuolevainen. Vaikka siis tulee olemaan osaksi
suuriakin vaikeuksia, niin asiat tulevat kuitenkin hoidetuiksi,
tietysti toisella tavalla kuin ennen, mutta toinenhan tulee
järjestelmäkin olemaan, ja toiset asiat heti alussa hyvin, toiset
myöhemmin ainakin tyydyttävästi. Vanhan järjestelmän toimihenkilöt,
jotka ehkä luulivat saavansa lakolla ihmeitä aikaan, voivat tulla
huomaamaan, etteivät he olleetkaan niin tarpeellisia. Usea heistä voi
jäädä syrjään pitkäksi ajaksi, jos vallankumous tuottaa työväelle
pysyvän voiton."
On liikuttavaa, että he todella uskovat voivansa suorittaa urakan,
jonka ovat ottaneet... "Maltahan, tässä vielä näytetään!" Asento on
hyvä, ryhti oivallinen. Mutta ah, ollaan vasta taipaleen alussa,
pöyhkeillään kannella. Jahka joudutaan ulapalle, aallokkoon ... näen
meritautisia makaavan kannella ja kannen alla, kapteenit ja miehistöt
ja masinistitkin. Kone pysähtyy, tuuli painaa karille. Haaksirikko.
Rannalla odottaa entinen miehistö, lakossa ollut sivistyneistö,
pelastaakseen, mitä pelastettavissa on.
*
Myöntävät alottaneensa.
On tätä nykyä niin paljon kaikenlaisia "neuvostoja" ja
"pääneuvostoja" ja "valtuuskuntia" ja "järjestöjä" ja "osastoja",
etten tahdollani parhaimmallakaan pääse selville siitä, kuka on kukin
ja mikä on mikin. Pitänee kai ne kerran iskeä päähänsä, jos tätä
kauan jatkuu. Mikä lie tuokaan "Sosialidemokraatinen Puolueneuvosto",
joka on eilen "nykyisen aseman johdosta päättänyt" jotain tavattoman
tärkeää siitä päättäen, että selonteko siitä on varustettu kauhean
lihavalla kahden palstan otsakkeella.
Ei se näykään oikeastaan mitään "päättäneen", se vain
antaa, "ohjeita" Työväen Pääneuvostolle ja itselleen
Kansanvaltuuskunnallekin. Ohjeita on kymmenen.
Muuan on se, että Suomelle on laadittava kansanvaltainen
valtiosääntöehdotus, joka mahdollisimman pian on asetettava kansan
äänestyksen alaiseksi. Saisiko Suomen kansa siis todellakin kerran
sanoa oman sanansakin vallankaappauksesta sen tekijöille? Kun ei vain
kurki kuolisi, ennenkuin suo sulaa.
Punainen kaarti on katsottava valtion armeijaksi ja sen vakinaista
aseellista voimaa on vähennettävä vasta sitten, kun työväen edut
näyttävät "vakavasti turvatuilta". Kaarti siis tulee olemaan aseissa
ainakin niin kauan, kunnes on saatu tuo mieluinen valtiosääntö. On
siis olemassa ennakko-ohje valkoisten varalle, kun he voittavat. Ei
ole oikeutta mukista, kun he voitettuaan pitävät väkensä pystyssä --
siksi, kunnes heidän etunsa ovat vakavasti, oikein vakavasti turvatut.
Nämä vallankumouksen tekijät ovat yhtä mittaa toitottaneet, että
työväki tarttui aseihin itsepuolustukseksi. Nyt puolueneuvosto
paljastaa vallankumouksen todellisen syyn. Kumous ei johtunutkaan
siitä satunnaisesta seikasta, että porvaristo aikoi hyökätä,
vaan oli "historiallinen välttämättömyys". Työväenluokka on
noussut "muuttamaan yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen perusteita
kansanvaltaisemmiksi". Kaiken yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen
perustana meillä oli mitä kansanvaltaisin parlamenttarismi. _Sitä_
perustaa siis noustiin muuttamaan. On siis olemassa positivinen
ohjelma täksi kansanvaltaisemmaksi perustaksi, jonka toteuttamiseksi
täytyy tarttua aseihin. Kai saadaan pian nähdä, kummoinen tämä
ohjelma on.
Ja vielä kerran: vallankumous ei siis ollut itsepuolustusta, vaan
hyökkäystä erikoisen tarkoituksen saavuttamiseksi.
*
Ursin ja koulupojat.
Turun "Sosialisti" kertoo, että "kun toveri, tohtori Ursin meni
opetustunnilleen sikäläisessä suomalaisessa klassillisessa lyseossa,
poistuivat oppilaat mielenosoituksellisesti luokalta. Toisella
tunnilla saapuivat he luokalle, mutta 'herraskaisten häpeämättömyyttä
osoittavalla röyhkeydellä huusivat tohtori Ursinin alas'." Teko
on lehden mielestä häpeällinen ja siveellisesti pöyristyttävä.
"Harmaahapsista kunnon miestä ovat kohdelleet kuin alhaisen rikoksen
tehnyttä. Miestä, joka aatteelleen uskollisena on koko elämänsä
ahertanut kansansa onnellisempi tulevaisuus päämääränään. Koko
valistunut Eurooppa luo kunnioittaen katseensa tähän samaan mieheen
-- vähätietoiset, röyhkeät herraspojat ajavat hänet täältä pois
omasta työhuoneestaan."
Valistunut Eurooppa ei tuota kunnioittavaa katsetta luodessaan tiedä,
mitä Turun pojat tiesivät harmaahapsisen viimeaikaisesta toiminnasta
kansansa onneksi.
*
"Svinhufvudin rintama."
Tällä kauniilla nimellä kunnioittaa eräs kirjoittaja tämän päivän
"Työmiehessä" sitä passiivista vastarintaa, johon on ryhdytty ja
joka viimeksi on ilmennyt siinä, että työnantajat, kauppiaat y.m.
lakon päätyttyä eivät ole panneet töitä käyntiin. Nähtävästi on
tämä vastarinta vallankumouksellisille tullut suurena yllätyksenä.
Hän koettaa uskotella, että vastarinta ei tule onnistumaan ja että
rintama pian murtuu. Työnantajat yrittävät kyllä nyt "äkäpäissään
suunnitella muka samaa keinoa, kuin mitä me olemme käyttäneet,
yrittävät pakottaa työväestöä luopumaan vaatimuksistaan. Mutta se on
mahdotonta. Suurlakkokeinon käyttäminen on mahdollinen ainoastaan
työväenluokalle siksi, että se pitää liikkeellä koko yhteiskunnan
monimutkaisen koneiston. Riistäjät eivät voi tuntea mitään vastaavaa
keinoa."
Kirjoittaja kyllä myöntää, että työnantajain menettely synnyttää
sekasortoa. Mutta kun hallitusnyörejä nyt hoitelevat työväen
luottamusta nauttivat miehet ja kun niiden takana seisoo
yksimielisenä kansan suuri enemmistö, niin työnantajain jäykät
niskat kyllä pian nujerretaan. Se tapahtuu siten, että tärkeimpiä
teollisuuslaitoksia tullaan ottamaan yhteiskunnan huostaan. Olisihan
tässä oikeastaan jo "työnnyttävä" yhteiskunnalliseen vallankumoukseen
kokonaisuudessaankin, jos vain Keski-Euroopan maissa se vallankumous
olisi suoritettu. Mutta pian se kuitenkin tapahtuu, "jotakuinkin
lähiaikoina".
Näin siellä haaveillaan, uskotaan ja uskotellaan. Svinhufvudin
rintama samaan aikaan vain lujittumistaan lujittuu. On turvallista
keskellä kuulasadettakin laskeutua levolle sen taa sillä
iltayötoivotuksella, että kestäköön yhtä hyvin Mannerheiminkin
rintama.


Keskiviikkona 6 p:nä helmikuuta.

"Ei edes tsaarin aikana ollut tämmöistä sorto- ja pakkovaltaa", se on
tätä nykyä kaiken laulun alku ja loppu.
*
Liekö räikeämpää väkivaltaa, kuin että vanhat, harmaantuneet
virkamiehet, jotka ovat vannoneet valan olla kuuliaiset maan
lailliselle hallitukselle, vastoin tätä vannomaansa valaa tahdotaan
pakottaa tekemään työtä käskettyä. Samalla se on mitä ilmeisin
köyhäntodistus. Ne, jotka lähtevät liikkeelle parantaakseen ja
uudesti luodakseen tätä yhteiskuntaa, eivät kykene omin päin
astumaan edes ensimmäisiä askeleitaan, vaan tarvitsevat opastusta
niiltä, jotka he tahtovat syrjäyttää. Se on aivan samaa kuin vaatia
valloitetun maan kansalaisia ilmaisemaan sotasalaisuuksia, olemaan
oppaina, jopa tarttumaan aseihinkin.
*
Juttu.
Kerrotaan -- luultavasti tekaistu -- juttu siitä, kuinka punaisten
veturi Nikkilän mäessä Porvoon radalla pysähtyi, kun pyörät alkoivat
pyöriä paikallaan, samalla kun valkoiset vimmatusti ampuivat.
Täytyi lopulta palata takaisin Keravalle. Kiskot olivat voidellut
vaseliinilla. Tuommoiset jutut hetkeksi virkistävät mieltä. Toivon
niitä kuulevani, vaikka niissä olisikin totta vain siteiksi.
*
Salamurhia.
Eräs tuttava, joka asuu Kottbyssä, kertoi, että siellä tuon tuostakin
pamahtelee ja että tavataan miehiä kuolleina metsissä. Luultavasti
ne ovat useimmittain yksityisiä kostomurhia, joita nyt tehdään
yleiseen laskuun. Jokainen sellainen laukaus on yksi naula lisää
vallankumouksen omaan kirstuun.
*
Suhteemme Saksaan.
Erään tuttavan luona. Hän on vakuutettu siitä, että Englannilla on
sormensa mukana Suomen vallankumouksessa. Kun ei Englanti enää muuten
voi vahingoittaa Saksaa, koettaa se vahingoittaa sitä bolshevismilla,
avustamalla sen leviämistä Suomen kautta Skandinaviaan ja sitä
tietä Saksaan, heikontaakseen Saksaa sisällisesti. Englanti muka
antaa rahaakin. Se olisi Suomeen nähden katala teko, mutta kyllä
ymmärrettävää ja "näköistä". Englanti näkee ja tietää, että me
kaikessa tapauksessa luisumme Saksan syliin.
On ollut liikkeessä huhu, että Saksa olisi kieltänyt apunsa. Tämä
tuttavani on vakuutettu, että tämä tieto on perätön. Sotapuolue on
Saksassa sillä kannalla, että on päästävä lähelle Pietaria, jota
vastoin liikemaailma ehkä tahtoisi rauhan solmittavaksi pikemmin,
jotta pian päästäisiin kauppasuhteisiin eikä siis olisi kiristettävä
välejä liiaksi Suomen tähden. Sieltä tulevat nyt kuitenkin "pojat" ja
tulee myös aseita.
-- Suhteet Saksan kanssa ovat saatettavat niin läheisiksi kuin
suinkin -- _vaikka sieltä saataisiin prinssikin_ -- jotta meillä
olisi rauhankin aikana panna sulkuja venäläiselle maanalaiselle
invasionille.
-- Entä saksalainen invasioni?
-- Se ei ole niin vaarallinen, koska saksalaiset ovat kauempana ja
koska se olisi kulttuuri-invasionia, sivistystason korottamista.
Vaikka he meitä aineellisesti vallitsisivatkin, he samalla meitä
kouluuttaisivat, opettaisivat, järjestäisivät, neuvoisivat tekemään
työtä. Nuo toiset nylkisivät, hävittäisivät, vetäisivät omalle
tasolleen.
*
Sama tuttavani luulee, että Mannerheim jättää Tampereen rauhaan,
kunnes saa Kouvolassa radan eristetyksi Pietarista.
*
Punaisten venäläiset upseerit.
Saavatko punaiset apua vanhoilta tsaarivallan upseereilta? Jos
he ja heidän väkensä täällä voittavat, jäävät ne kaikki tänne
olemaan ja komentamaan ja vaatimaan palkkojaan. Punaisten on vaikea
saada heidät tilitetyiksi ja lähtemään. He jäävät tänne heidän
seisovaksi palkkasoturiesikunnakseen. Jos taantumus Venäjällä
pääsee valtaan, ovat he varmasti sen ostettavissa. Varsinkin
silloin, jos vallankumous pääsee järjestymään siellä pysyväksi
kadettihallitukseksi ja sen etu vaatii Suomen riippuvaisuutta. Ne
ovat ja pysyvät täällä ja antavat palttua työväen asialle, jos
se joutuu ristiriitaan heidän omain asiainsa kanssa. Ja siinä
meni työväen asia ja Suomen itsenäisyys. Nyt taistellaan _sekä_
kansallisen Suomen itsenäisyyden _että_ myöskin Suomen kansallisen
sosialismin puolesta. Mannerheim taistelee lopulta Mannerinkin
puolesta.
*
Viipurista.
Tapasin erään rouvan, joka tuli Viipurista. Siellä jo otetaan
elintarpeita yksityisiltä. Hackmannilla on viety ruoka pöydästäkin ja
jätetty vain hiukan viiniä rouvalle.
Oli ollut tarkastus rouvan asunnossa. Eräs tarkastajista, nuori mies,
oli hävennyt asettaan ja sanonut olleensa pakotettu siihen tarttumaan.
*
Erään Varakkaan miehen luona.
Olin tänään erään varakkaan miehen luona, jolla on oma huvila.
Koti kuin linna, mitä komein ja hienoin. Kaikki mukavuudet. Eikä
missään tunnu niin turvattomalta kuin täällä. Sinne ne semmoisiin
taloihin tietysti tulevat ensiksi tarkastamaan ja takavarikoimaan.
Palvelijat eivät ole varmoja, vaikka niillä on vähän työtä ja hyvät
palkat ja kaikki samat mukavuudet kuin herrasväellä. Ensimmäinen
punakaartilainen hetken tuttava voi panna pyörälle tytön pään ja
villitä hänet; hän ei usko mitään siitä, mitä herra tai rouva, heidän
hyväntekijänsä, sanovat. Ja vaikka herra olisi työmiehilleen kuinka
ystävällinen tahansa, vaikka hän juttelisi, vaikka välit näyttäisivät
olevan kuinka hyvät tahansa... Ei auta koettaa olla alentuvainen,
ei toverillinen, sillä se tosi-asia, että _on_ rikkautta, että ne
katsovat sen itseltään tai vertaisiltaan otetuksi, että ne sen
yli näkevät toisia pahempia herroja ja lapsuutensa, sukulaistensa
kurjuuden -- sille ei voi mitään, se juopa ei mene kiinni. Sen yli
voidaan vain rakentaa väliaikainen silta, joka voi hajota ensi tulvan
tullen. Niitä siltoja maailmassa rakennetaan ja tuhotaan, alituisessa
vaihtelussa. Ei auta sillat kuilujen yli. Kuilut ovat täytettävät,
jottei siltoja tarvittaisi.
*
Ryssän rumpu -- ainakin pärisee.
Eräs venäläinen matruusi on sanonut jollekin, että on vain 200
venäläistä, jotka menevät rintamalle. Eivät ikinä tule pommittamaan
Helsinkiä. Eivät voisikaan, sillä kaikki kanuunat ovat epäkunnossa.
Tulee telefoonitieto, että venäläiset pakenevat Tampereelta ja
Riihimäeltä kauhun valtaamina. Liekö "hyödyllinen valhe"?
Ei ehkä niinkään valhe, päättäen siitä yllytyksestä ja nostatuksesta,
joka näyttää olevan tarpeen. "Isvestija" lyö eilen suurta rumpua:
"Ja me, venäläiset sotajoukot, meidän on välttämättä sekaannuttava
riehuvaan taisteluun. Se meidän täytyy tehdä ensiksikin sentähden,
että porvariskaarti on käynyt meidän joukko-osastojemme kimppuun ja
riisunut ne aseista. Toiseksi saattaa meidät ottamaan osaa taisteluun
punaisen kaartin ja valkoisen rosvojoukon edustajien välillä se, että
me vallankumouksellisina ja sosialisteina sekä samalla tasolla ollen
olemme pakoitettuja seisomaan niiden riveissä, jotka vuodattavat
vertansa työn punaisen lipun ja sosialismin edestä taistelevien
puolesta, välittämättä siitä, kuka taistelee, suomalainenko,
itävalta-unkarilainen, ruotsalainen tai romanialainen, katsomatta
siihen, missä taistelu tapahtuu, Venäjälläkö vai Suomessa, Saksassako
vai Ruotsissa. Työläisten edut ovat yhteiset. Työläisten rintaman
porvareita vastaan tulee olla yhteisen, kansainvälisen. Ja pääasiassa
tämän vuoksi me emme saa istua ristissä käsin."
Ja joku arvattavasti pietarilainen sotilaskomisario kipinäsähköttää
Suomen aluekomitean puheenjohtajalle Glasunoville:
"Seisokaa viimeiseen saakka! Ponnistakaa kaikki voimanne! Kiireesti
lähetetään ja muodostetaan lentäviä tykeillä varustettuja
sissiosastoja jokaisen seudun suojaksi. Vielä kerran toistan, kootkaa
kaikki voimat, apu tulee, on välttämätöntä mitä pikemmin lyödä
hajalle valkoinen kaarti."
Kuta enemmän tämmöistä, sitä parempi meille. Kuta selvemmin ryssä
kannattaa punaisia, sitä pahempi heille.
*
Joukkomurhat alkavat.
Kaukaan vanutehtaalla Jokelassa oli yleensä ollut hyvät välit
työmiesten kanssa. Lakko oli loppunut ja työ alkanut. Ilmaantuu
seinään julistus, että aseet ovat annettavat pois. Joku herroista
pysähtyy sitä lukemaan ja repäisee sen pois moittien, että mitäs nyt
täällä semmoisia, eihän täällä kenelläkään ole sellaisia aikeita.
Jonkun ajan kuluttua piiritetään konttorirakennus ja insinööri
Wahlberg menee ulos rappusille. Ainoastaan kahdella miehellä on
kivääri. Kuuluu huuto: "Kädet ylös!" -- "Ei!" -- Silloin kuuluu
komennus: "Ammu!" Kuula menee ohi. Wahlberg sanoo, että koska asiat
on niin, niin hän antautuu ilman muuta. Kassööri Bauer tulee ja
moittii ampujaa: kuinka on mahdollista, että hän ampui aseetonta
miestä? Ampuja vastaa: "Kun käsky kuului, niin täytyi."
Työmiehet alkavat vaatia palkkaansa lakkoajalta. Osoitetaan
kirjoista, ettei ole rahaa niin paljon kuin tarvittaisiin. Kassööri
pakotetaan lähtemään Helsinkiin hankkimaan rahaa. Hän lähtee sinne
punaisten saattamana, saa rahat suurella vaivalla ja jää itse
Helsinkiin. Jonkun ajan kuluttua hän lähtee takaisin Jokelaan, jossa
ei ole hevosta saatavana, vaan täytyy hänen, rouvansa kanssa, kulkea
jalkaisin. Tällä matkalla hän kuulee, että kaikki insinöörit ja
toimihenkilöt, Wahlberg, Lindfors, Lanko ja Dahlström ovat tapetut.
Kun rahat olivat saapuneet ja palkkain maksun piti alkaa, ilmestyi
40 punaista Hyvinkäältä. Syntyi jotain sananvaihtoa Wahlbergin
kanssa, joka oli kiivas ja kopea mies, hänet ja muut vietiin ulos ja
ammuttiin. Ruumiit heitettiin pumppukaivoon. Siellä ne olivat monta
päivää. Punaiset veivät kassan ja työväki jäi ilman. Eräs vanhempi
työmies koetti pelastaa W:n, mutta onnistumatta. Erään toisen hän
kuitenkin sai pelastetuksi vakuuttamalla, että se mies on aina ollut
hyvä työmiehille, kaikkein parhaimpia.
Olivat piirittäneet W:n huvilan ja pitäneet asetarkastuksen ja
syöneet ja juoneet. Rouva oli kuullut laukaukset.
W:n ruumis saatiin vihdoin ottaa kaivosta. Häntä oli ammuttu sydämeen
ja kättä ja vatsaa viilletty pistimellä.
Vanuteollisuus on uusi Suomessa, ins. Wahlberg oli ainoa spesialisti.
Tehdasta ei voida panna käyntiin.
Olivat sitten ottaneet haltuunsa tehtaan, karjan, ruokavarat,
hevoset. Ratsastelleet hevosilla. Kerran syntyy pakokauhu, huudetaan:
"Kaarti tulee!", kaikki miehet katoavat. Olivat luulleet Mäntsälän
valkokaartin tulevan.
*
Asejuttu.
Eräs matruusi oli luvannut myödä aseita jollekin valkoiselle ja
kutsunut hänet silloin ja silloin asuntoonsa. Saatuaan asiasta vihiä
punaiset menevät yöllä tarkastamaan matruusin asuntoa. Matruusi
huutaa oven takaa, ettei hän päästä ketään sisään, jollei ole mukana
aluekomitean määräämää. "Se on mukana!" Tarkastajat päästetään
sisään. Matruusi puhuu jotain venäjäksi toiselle, luvaten luultavasti
osaa voitosta. Tämä toinen silloin selittää punaisille, että tässä on
ilmeisesti erehdys, ettei aseita ole, ettei tarkastusta saa pitää, ja
tarkastuksen täytyy päättyä siihen.
*
Pikakuva.
Hirveä sekasorto senaatissa, jossa joidenkin senaattorien sanotaan
asuvankin perheineen. Käytävät täynnä punakaartilaisia ja tupakan
savua. Sirola syöksee ovesta ja kiljuu ja riitelee: "Talo miehiä
täynnä eikä saa yhtä lähettiä liikkeelle!" -- joku riitelee ja
väittelee vimmatusti hänen kanssaan.
*
Toistupaiset.
On jo kauan luultu tiedettävän, että vallankaappauksen tielle
alussa lähti ainoastaan osa sos. dem. puoluetta. Tämän päiväinen
"Työmies" sen avoimesti myöntää, koettaessaan saada tähän asti
haluttomat liittymään riveihin. Haluttomuus näyttää olevan niin
suuri, että ne eivät tahdo ryhtyä edes kunnallisiin tehtäviin,
"koska he olisivat tahtoneet asiat järjestettäviksi uusien
kunnallislakien mukaan toimitettavien kunnallisvaalien kautta."
Tekopyhästi "Työmies" on olevinaan sitä mieltä, että "sillä tavalla
asiat ovatkin järjestettävät, niin pian kuin se käy mahdolliseksi."
Nyt se ei vielä ole mahdollista m.m. -- "jo siitäkin syystä,
ettei uusia vaaliluetteloita ole olemassa." Kunnan asiat ovat
kuitenkin hoidettavat. Puoluetoverien pitäisi ottaa siihen osaa
"riippumatta siitä, mikä käsitys heillä kullakin on nykyisestä
vallankumoustaistelusta ja työväen diktatuurista."
Tuo toistupainen ryhmä, josta lisäksi vielä sanotaan, että se
"valtiolliseen taisteluun nähden on ankarasti parlamentaarisella
kannalla", mahtanee olla melkoisen suuri, koska "Työmiehen"
täytyy ottaa se huomioon siihen määrin, että sen on pakko myöntää
sen olemassaolo. Semmoinen ei yleensä kuulu lehden taktiikkaan.
Parlamenttaarinen ryhmä näyttää olevan niin suuri, että ilman sen
apua ei voida tulla toimeen. Kivääriä näiden "laillisen omantuntonsa
vuoksi kieltäytyneiden" käteen ei tyrkytetä. Heille tyrkytetään vain
kunnallisia tehtäviä.
Vaikka äsken isoisesti kehaistiin, että me kyllä hoidamme asiat, nyt
melkein ruikutetaan, että ne menevät päin mäntyyn. Porvarit tekivät
lakon, on saatava nämä puoliporvarit rikkureiksi. Kunnallisten
asiain hoitaminen sellaisessa suurkaupungissa kuin Helsingissä on
"raskas tehtävä työväelle". Meillä ei ole "käytännöllistä kokemusta
kunnallishallinnon tehtävissä". Työvoimat "joutuvat nyt kovalle
koetukselle, kun täytyy omin avuin pitää kunnallista koneistoa
käynnissä." Kunnan arkuissa ei ole rahaa. Kaupungin menot nousevat
7 milj. markkaan kuukaudessa. "Lainoja ottamalla on siis nykyisin
koetettava raha-asioita järjestää."
Sopiihan koettaa. Liekö Mannerilla vielä mitä lainata? Vai antaneeko
Lenin luottoa?
Mutta kai ne nyt nuo kieltäytyjät ennemmin tai myöhemmin kuitenkin
saadaan tukahduttamaan "laillisen omantuntonsa" äänen. Tähän asti
siitä äänestä tuskin on kuulunut kuiskaustakaan.
*
Tapetaan, tuhotaan, kidutetaan...
Joka kerta kun minä luen heidän lehdistään jonkun kehoituksen
inhimillisyyteen sodankäynnissä, säpsähdän ja päätän, että taaskin
he siis tietävät tapahtuneen jotain, josta ovat estävinään,
peseytyvinään puhtaaksi. Tänään tehdään selkoa "kansainvälisestä
oikeudesta ja sotatavoista", mutta melkein sillä tavalla, kuin
pidettäisiin niiden noudattamista vain hurskaana toivomuksena,
ei velvoittavana pakkona. Tämä sota on kansalais-sota ja samalla
luokkasota, jossa on vaikea sovelluttaa sodan sääntöjä esim.
"taisteluun osaaottamattomiin nähden". Kun kuitenkin "saattaa olla
hyödyllistä" niistä jotain tietää, ne nyt julaistaan. "Hyvä olisi,
jos _varsinkin päälliköt_ leikkaisivat ne muistiin ja lomahetkinä
niistä miehistönkin kanssa _keskustelisivat_."
Siitä päättäen, että ovat kieltävinään käyttämästä räjähtäviä
luoteja, on niitä käytetty; -- tappamasta aseensa luovuttanutta,
suojatonta tai haavoittunutta vihollista, on niitä tapettu; --
vihollisen omaisuuden tuhoamista tai ottamista, on sitä otettu ja
tuhottu; -- vankeja häpäisemästä ja kiduttamasta, on heitä häväisty
ja kidutettu; -- käyttämästä väärin valkoista lippua, neuvottelijan
merkkiä, on niin tapahtunut.
*
Haapalaisen päiväkäskyt.
Voi heidän lehtiään lukemalla saada hiukan hupaisempiakin tietoja.
Eero Haapalainen on savolaisena suuri suupaltti, joka ei osaa
pitää saamiansa tietoja ominaan. Hänen eilisestä päiväkäskystään
päätän, että meikäläisten on onnistunut käyttää tarkoituksiinsa
tuota "kaikkein halpamaisintakin keinoa": omilla apparaateillaan
kuunnella linjoilla heidän puhelujaan, jopa antaa "heille puhelimessa
kaikenlaisia vääriä ja harhaanjohtavia tietoja paikkakunnalta
toiselle." Edelleen totean mielihyvällä, että meikäläisten on
onnistunut särkeä heikäläisten telefooni- ja telegraafi verkkoa,
siltoja, rautateitä y.m. -- siihen määrin, että ylipäällikkö
yhtäkkiä hoksaa, että hänen intendenttilaitoksensa yhteyteen on
perustettava ei enemmän eikä vähemmän kuin -- Teknillinen jaosto.
Vilpitöntä tyydytystä tuottaa minulle myöskin Haapalaisen omasta
päiväkäskystä saatu tieto, että punaiset palavat niin sokeasta
innosta mitellä voimiaan vihollisen kanssa ja vuodattaa vertansa