Hajamietteitä kapinaviikoilta 1/3 - 05

sosialistit mielellään nimittävät Seynin senaattia; nyt olisi meillä
Mannerin "pistinsenaatti", jota kai toisaalta tultaisiin sanomaan
"lahtarisenaatiksi".
Ei, kyllä Mannerheimin _täytyy_ voittaa. Tässä taistellaan kuin
taistellaankin Suomen itsenäisyydestä, loppuun asti, kuinka kauan
sitä kestäneekin. Se voi kestää kylläkin kauan, sillä niin kurja ei
Venäjän tila vielä liene, ettei se hoitaisi tätä rintamaa, vaikka
olisikin muilla rintamilla voimaton.
*
Jos Mannerheim voittaa ja Lenin, joka tukee Manneria, jää vielä
valtaan --? kuinkas sitten? Hän on tunnustanut Svinhufvudin,
sitten hän on tunnustanut Mannerin, tunnustaako hän taas uudelleen
Svinhufvudin?
Ja jos kadetit tai jotkut muut taas saavat Venäjän ohjat käsiinsä?
Miten hyvänsä -- arpa on heitetty eikähän meillä voi mikään tulla
pahemmaksi, kuin mitä jo on.
En tiedä mitään, en ymmärrä mitään, en voi mitään, istun vankina
kammiossani ja tahrin paperia loppumattomiin. Tekisi mieli mennä
käyskentelemään ennen maatapanoa. Mutta jos menisin, minut
luultavasti vangittaisiin tai ammuttaisiin. Aika aikaa kutakin.


Keskiviikkona 30 p:nä tammikuuta.

Huhuja.
Eräs tuttava soittaa, että 5000 ruotsalaista vapaaehtoista on tullut
yli ja että saksanpoikia on tullut Mäntyluodosta. -- Hämeenlinna on
valkoisten käsissä ja parin päivän perästä on Mannerheim täällä. --
Rauhanneuvottelut ovat katkenneet. Saksalaiset ovat pian Räävelissä.
-- Viipurissa ovat punakaartilaiset ajetut kasarmeista. -- Myöhemmin
hän peruuttaa tiedot epävarmoiksi huhuiksi. Kuinka monta kertaa
tämmöiset kiurut noussevatkaan taivaalle suistuakseen sieltä samassa
alas!
*
Kadulta.
Menen kaupungille. Siellä on se sama ainainen kuva: loppumaton
jalkamiesten jono käytävällä, kadulla ei muuta liikettä kuin joku
halkokuorma ja silloin tällöin hurjaa vauhtia kiitävä auto, täynnä
punakaartilaisia, kiväärit ojona. Minä suon heille tuon voiton- ja
vahingonilon. Mahtaa olla hurmaavaa ensi kerran hallita maan
pääkaupunkia, olla herroina ja käskijöinä. Kai siinä heillä nyt on
jotain tunnetta Suomen itsenäisyydestäkin, sillä eihän nyt ainakaan
matruusit kuohu päälläpäin. On kai jotain omaa oman väkivallankin
tunteessa. Porvarit kulkevat tyynen näköisinä, ihmeen tyynen, mutta
kyllä kai takin alla kuohuu ja moni nyrkki puristuu. Minulla on yhä
ilkeä tunne minua kohdanneesta väkivallasta ja vääryydestä.
Tapaan erään senaatin esittelijäsihteerin. Kun ei muuten voi saada
mitään tietoja eikä telefoonikaan ole varma, täytyy niitä kerätä
mies mieheltä. Minua huvittaa etupäässä se, mitkä ulkonaiset
ja sisäiset vaikutteet veivät tähän. Tuttavani analysoi, että
sosialistit joutuivat pyörteeseen sen väärän laskelmansa perustalla,
että luulivat venäläisten avulla tuota pikaa riisuvansa aseet
suojeluskuntalaisilta, mutta kun venäläiset eivät toivotussa määrin
yhtyneetkään avustamaan, he eivät enää voineet peräytyä.
*
Edut ja aatteet.
Olen ollut kosketuksessa eräiden sosialistihenkisten kanssa,
jotka pohjaltaan ovat sympatisia kumoukseen nähden, vaikka
eivät hyväksykään sen keinoja. He ovat vallankumouksellisia
ilman verenvuodatusta. Heidän vallankumousihanteensa on jotain
suurlakkopuristuspakotusta porvarillista yhteiskuntaa kohtaan. He
tuomitsevat punaisten ja samalla myöskin valkoisten aseellisen
toiminnan ja syyttävät yhtä paljon molempia siitä, mihin on tultu.
Ovatpa miltei sillä kannalla, että valkoiset alottivat, ainakin yhtä
paljon kuin punaiset.
Heidän mielestään saattaa vallankumoushallitus jäädä valtaan, jos se
saa venäläiset maasta pois ja elintarpeita maahan. Heidän mielestään
ei ole niin väliä, pääseekö laillinen hallitus ja laillinen eduskunta
valtaan, jos tämä työväen hallitus saa rauhan maahan ja yleensä
hoitaa siedettävästi maan asiat. He kun samalla ovat rauhanystäviä,
on sisällisen sodan jatkuminen saatava estetyksi hinnasta mistä
hyvänsä.
Se nyt on pohjaltaan konjunktuurikanta, mahdollinen heille kai
siksikin, ettei heidän tunteessaan ole niin voimakkaana kuin esim.
minussa suuttumus ja loukkautumus lain ja oikeuden rikkomisesta.
Tässä on vapauden, oikeuden ja totuuden periaate kärsinyt enimmin ja
se on saatettava takaisin valtaistuimelleen, vaikka maan ja kansan
aineelliset edut kärsisivät siitä kuinka paljon hyvänsä. Alussa ei
väärälle polulle poikkeaminen näytä niinkään suurelta, mutta kuta
kauemmaksi tullaan, sitä harhempaan mennään eikä koskaan jouduta
oikeille perille.
Ymmärrän kyllä, että kun ollaan intohimoisesti jonkun asian puolella,
tullaan helposti vaientamaan oikeudentunnon ääni, vaikka se joskus
pyrkisikin kuuluville. Työväen valtaanpääsö kun on heistä maan
ja maailman onni, joutuvat he helposti tinkimään ja ymmärtämään
ja anteeksi antamaan. Osalta nykypolvea, varsinkin nuoremmilta,
puuttuu n.s. yhteiskunnallista vaistoa. Heillä ei ole laillisuutta
ja oikeudellisuutta verissään. Minulla on se siihen määrin, etten
voi päästä mihinkään ymmärrykseen, löytää mitään yhteistä pohjaa
sen kanssa, joka omaksuu tulokset, jotka ovat saavutetut lievänkin
väkivallan, saati sitten punakaartilais-väkivallan avulla. Onhan
meidän nuorisomme kasvanut ja kehittynyt aikana, jona tässä maassa,
lähes kahdenkymmenen vuoden kuluessa, ei ole ollut muuta valtaa kuin
väkivalta, jolloin lain auktoriteettia on jäydetty sekä ylhäältä että
alhaalta päin.
Ja nykyinen kumous _on_ väkivaltaa, se on se, joka hyökkäsi ja
alotti. Porvariston asettautuminen syntyi veritöiden ja väkivallan
johdosta jo kesällä ja varsinkin marraskuussa. Heitä vastaan
_täytyi_ tarttua aseihin. Ja kun punakaartin toiminta muuttui
valtiolliseksi kumoustoiminnaksi, täytyi myöskin suojeluskuntain
asettua valtiolliselle pohjalle. Jollei punakaartilais-väkivalta
olisi yhtämittaa uhannut, olisi suojeluskuntain toiminta rajoittunut
rauhallisen työn, myöskin lainlaadintatyön mahdollisuuden
suojaamiseen. Mutta sellaistakaan aseellista lain ja järjestyksen
tukea eivät nämä täydellisen aseettomuuden kannattajat näytä tahtovan
antaa yhteiskunnalle. Mutta semmoinen kantahan vie ehdottomasti
anarkiaan, niin pian kuin on kymmenkuntakaan tunnotonta miestä.
En tahdo kieltää, ettei minunkin kantaani luokkapuolueeseen
kuuluvana ainakin jossain määrin vaikuttaisi luokkaedut ja etten
vanhaa yhteiskuntaa tukeakseni tarrautuisi periaatteihini niiden
minulle tuottaman hyödynkin vuoksi. Sellaista ei voi torjua, eikä
koskaan voi oikein tietää, milloin itsekkäisyys minussakin verhoutuu
_sille_ mieluisiin ja sopiviin periaateverhoihin. Minä kuitenkin
pyrin siitä pois. Ja minä puolustaun itseni edessä aina sillä,
etten minä vastusta sosialismia semmoisenaan. Vastustan luullakseni
vain sen toteuttamiseksi käytettyjä _keinoja_. Ja minä vastustaisin
niitä silloinkin, jos minun aatteitani tahdottaisiin samanlaisilla
toteuttaa. En minä kutsuisi venäläisiä avukseni, vaikka suomalainen
sosialismi eduskunnallista, laillista tietä panisi täällä toimeen
minkä yhteiskunnallisen mullistuksen tahansa. Kenties tulen
tilaisuuteen tämän osoittamaan teossakin, jos taantumus Venäjällä
pääsee valtaan ja tarjoaa apuaan täkäläiselle taantumukselle.
*
Aakkosia.
Miten aseellinen järjestysvalta syntyy ja miksi se on tarpeellinen,
eli miksi esivalta tarvitsee miekan?
Isällä on kaksi poikaa. He ovat tunnustaneet isän ratkaisuvallan
keskinäisissä riidoissaan eivätkä itse ryhtyneet niitä ratkaisemaan
tappelemalla. Niin on eletty siitä lähtien, kun oltiin pieniä. Jos
jotain kahakkaa on tapahtunut, ovat molemmat syylliset saaneet
selkäänsä tai muulla tavalla pakoitetut antamaan hyvitystä. Mutta
pojat kasvavat ja isän fyysillinen voima on heikentynyt. Sitä ei
enää pelätä eikä kunnioiteta, Luottaen pelkkään auktoriteettiinsa,
joka alkuaan perustui hänen fyysilliseen voimaansa, isä ei ole
hankkinut itselleen asetta. Eräänä päivänä käy toinen poika toisen
kimppuun, tottelematta isän kieltoa. Isä ei voi sitä estää,
koska häneltä puuttuu ase. Ahdistettu poika ei voi vedota isän
ratkaisuun, vaan täytyy hänen itsensä puolustautua aseella ja on
hän siihen oikeutettukin, kunnes isä ehtii hankkia aseen ja sen
avulla erottaa riitapuolet ja riisua heiltä aseet. Isän täytyy nyt
jäädä ase käteen, kunnes hän saa varmuuden, ettei rauhaa rikota.
Siis: jollei yhteiskunta lain ja järjestyksen ylläpitämiseksi voi
saada niille tunnustusta muutoin, täytyy sen käyttää asetta, joka
hänellä, ja yksin hänellä, täytyy olla sitä varten olemassa. Meidän
yhteiskunnallamme ei ollut aseita. Sen täytyi niitä hankkia ja käydä
kurittamaan niitä, jotka rikkoivat järjestyksen ja rauhan.
Olen tavannut henkilöitä, jotka eivät ole oppineet tällaisiakaan
perusaakkosia, vaan haaveilevat kaikkien rauhasta kaikkien kesken.
*
Rangaistus ja kosto.
Olin juuri kaupungilla ja tapasin kaksi virkamiestä. Huomasin heistä,
kuinka ankarimmat kostovaistot jo nostavat päätään lopullisen
ratkaisun varalta. Toinen vaati erikoisoikeudellisia, siis mitä
ankarimpia toimenpiteitä syyllisiä johtomiehiä vastaan. Toisen
mielestä riitti, jos heidät tuomittaisiin lain ja oikeudenkaan mukaan
s.o. rikoslain maankavallusta koskevan ankarimman pykälän mukaan.
Mistään armahduksesta ja lieventävistä asianhaaroista ei kummallakaan
ollut ajatustakaan. Enkä minä luule, että porvariston yleiskanta
tulee paljoakaan muuttumaan, kun voitto on heidän.
*
Juttuja ja huhuja.
Kuulin jutun, joka luultavasti on tekaistu. Venäläiset sotamiehet
Turun puolessa ovat vaatineet "Sampoa" viemään itseään jonnekin
saaristoon. He panevat maata ja heräävät -- Ruotsissa. Ehkä on tässä
vain vihjaus siihen, kuinka pitäisi menetellä.
Englannin konsuli oli muka menossa senaattiin viemään Englannin
tunnustusta Suomen itsenäisyydestä. Kun Tokoi tuli siellä häntä
vastaan, käänsi hän selkänsä ja meni. Kai sekin tekaistu juttu.
Täytyy jollain lieventää mieltään. On tyydytys ilkkuakin, kun ei voi
muuta.
*
Kaduilla liikkuu paljon väkeä, jotka vaikuttavat urkkijoilta.
Kulkiessaan täytyy puhua hiljaa tai vaieta. Aivan niinkuin pahimpina
Bobrikoffin aikoina.
*
Kerrotaan, että Englannin konsuli olisi antanut toiveita siitä, että
viljantuontilupa nyt saadaan, kun entinen saksalais-ystävällinen
hallitus on kukistunut, ja että se katselisi suopein silmin uutta
hallitusta, jopa sitä tukisikin, koska se toivoo, että bolshevistinen
henki tätä tietä leviää Skandinaviaan ja Saksaan. Luultavasti on
juttu tekaistu, vaikka se kyllä _voisi_ olla tosi.
*
Kerrotaan saksalaisten sanoneen Brest-Litovskissa, että suomalaiset
sosialistit ovat vastustaneet Suomen täydellistä irtaantumista
Venäjästä.
*
Kiellettyä kirjallisuutta.
Sain käsiini porvarillisten eduskuntaryhmäin julistukset. Niitä
jaetaan hektografoituina ja levitetään miehestä mieheen, niinkuin
Vapaita Sanoja ja muuta "kiellettyä" kirjallisuutta Bobrikoffin
pahimman sortovallan aikana. Ei todella tarvita havainnollisempaa
kuvaa siitä, missä nyt ollaan. Meidän täytyy siis taistella siltä
pohjalta. Se on tuttu tie, joka varmaan voittohon vie.
*
Oulussa palaa.
Kuulin, että Sanomalehtien tietotoimisto on suljettu. Puuska ei
suostunut antamaan saamiaan tietoja vallankaappauksellisille. Hänen
viimeinen sähkösanomansa tiesi, että viimeinen venäläinen kasarmi
Oulussa palaa. Siitä päättäen on siellä siis totisesti oteltu.
*
Paha mieli, hyvä mieli.
Tähän saakka ovat koulut toimineet, mutta nyt ovat nekin lakossa
siksi, kunnes lailliset olot ovat palautuneet. Maa joutuu vähitellen
kuin interdiktin alaiseksi. Tätä luultavasti tulee kestämään
kauankin. Mieli on apea, elämä harmaata. Kun ei voi mitään eikä tiedä
mitään. Pohjanmaan miehet ovat siellä kaukana eikähän tiedä, milloin
ne sieltä tulevat. Mutta oli sentään suuremmoista, että ne nousivat,
että talonpojat nousivat, varsinainen kansa nousi. Nyt ne eivät enää
ole porvarit eikä herrat, jotka muka käyvät köyhälistön kimppuun.
*
Syntipukin tarve.
"Työmiehessä" on kirjoituksessa "Vallankumouksen tiellä" m.m.
näin kuuluva pala: "Olemme nyt taas astuneet askeleen eteenpäin.
Liikuntamme määräsi hirveä hätä, toimintamme vapautemme ja elämän
menettämisen pelko. Riistäjäluokkamme valmistautui voimakkain,
raaoin ja verisin ottein ne meiltä pois riistämään ja meidät suureen
kurjuuteen syöksemään." Siksi he tarttuivat aseihin. -- Joka kerta
kuin väite siitä, että porvarit kaikella tuolla uhkasivat, kohtaa
minua, kysyn uudelleen ja aina uudelleen, uskovatko he todella siihen
vai onko se tehty vastoin parempaa tietoa. Alan uskoa, että he
todella itsekin sitä uskovat. Äänessä ja eleissä on jotain välitöntä
vilpittömyyttä, joka ei aina ole tehtyä. Kuinka usein kuvittelu
muuttuukaan todellisuudeksi! Kun ihminen tahtoo ja tarvitsee
syntipukin saadakseen sälyttää hänen selkäänsä kaikki omat vikansa
ja syntinsä, niin hän tekee sen itselleen pienemmissäkin asioissa.
Kuinka ei sitten tämmöisissä suurissa!
*
Uusi eduskunta tulossa.
Samassa kirjoituksessa puhutaan pian asetettavasta 35-henkisestä
jäsenistöstä valvomaan uuden hallituksen toimintaa. Se on kai
oleva meikäläinen sotamies- ja työväen neuvosto, toisin sanoen:
heidän uusi eduskuntansa. Sen jäsenet valitaan kaikista työväen
suurista neuvostoista. Ne tulevat olemaan jollain lailla
vastuunalaisia kansalle. "Jo väliaikaiset suunnitelmatkin
tähtäävät kansanvaltaisuuteen." Kaikesta hajahtaa kuitenkin,
että ei ole kysymystäkään _kansan_ vallan toteuttamisesta, joka
jo _oli_ toteutettuna, vaan työväen vallan toteuttamisesta, sen
_diktatuurista_, kolmesta kymmenestä (ja viidestä) tirannista.
*
Luikkimaan tiehensä.
"Kukistunut hallitus jätti jälkeensä tyhjinä ammottavat kassakaapit
ja leipävarastot. Melkein kuin vararikkopesää saadaan nyt lähteä
selvittämään." ("Työmies".) -- Ei "selvittämään" pesää, vaan viemään
sen viimeisetkin, ja kun ne on saatu, luikkimaan tiehensä.
*
"Työmiehessä" on myös seuraava pala:
'_Opettajatar agiteeraa_. -- Kallion rukoushuoneella olevan
pientenlastenkoulun opettajatar oli pitänyt äskettäin lapsille
esitelmän lahtarikaartilaisista ja punakaartilaisista.
Lahtarikaartilaisia oli sanonut hallituksen joukoiksi, jotka eivät
ole pahoja. Punakaartilaisista taas oli opettajatar selittänyt, että
jos missään on jotakin pahaa maailmassa, on se punakaartilaisissa.
Eiköhän opettajattarella olisi lapsille muuta puhuttavaa?'
Minusta ei opettajatar olisi voinut valita parempaa ainetta
tunnilleen. Olisi pitänyt jo aikoja sitten opettaa kouluissa
kunnioitusta niitä kohtaan, jotka suojelevat lakia, oikeutta ja
järjestystä anarkiaa, mielivaltaa ja väkivaltaa vastaan. Se on
tietämättömyys siitä, mitä tuo kaikki on, joka on osaltaan vienyt
siihen, missä nyt ollaan.
*
Suomen Kansanvaltuuskunta on lähettänyt lennätintervehdyksen
Venäjän kansankomissaarien neuvostolle, jossa m.m. "lausutaan se
sydämellinen toivomus, että vankkasolidaarisuus vallitsisi Venäjän ja
Suomen työläisten kesken taistelussa kapitalismin kukistamiseksi."
"Solidaarisuus" on kai ymmärrettävä: "aseellinen avustus".
*
Tokoi.
Tokoi jo alkaa ruikuttaa. Ruikutus luultavasti tulee kasvamaan päivä
päivältä. Eikä ihme. Hänen tänpäiväisen julistuksensa mukaan on hänen
tehtävänsä raskas ja vaikea. Kansan viholliset koettavat salata
ja peittää elintarpeita. Porvariskaartilaiset yrittävät hävittää
elintarpeita ja estää niiden kuletusta rikkomalla rautatiet ja muut
kuletusvälineet. Täytyy olla valmiit kärsimään puutetta ja nälkääkin.
Puuttuisi vain, että Tokoi moittisi Mannerheimia siitä, ettei hän
lähetä punaisille muonaa Pohjanmaalta.
Tokoi lupaa kuitenkin koettavansa parastaan. Sopiihan aina koettaa.
Ja kun hän on koettanut, niin hän "livistää", viimeinen kannikka
kainalossaan. Hänen olennossaan on muuten, pohjalaisista eleistä
huolimatta, jotain tavattomasti "livistävää", pehmeätä, pyöreätä,
puotipoikamaista kupetsipulleutta.
*
Eiköhän tullut ereys?
Kansanvaltuuskunta on periaatteessa hyväksynyt _torpparivapautusta_
koskevan lain, joka koskee kaikkia torppia, mäkitupa-alueita sekä
myöskin virkatalojen alaisia.
Se on myös päättänyt lakkauttaa _pappien palkkaukseen ja muihin
kirkollisiin tarkoituksiin_ kannetut verot.
Tämä kaikki on tietysti tehty agitatsiotarkoituksessa. Epäilen
kuitenkin, onko kirkon kimppuun käyminen oikea psykolooginen keino
kansan suosion saavuttamiseksi vallankaappaukselle, jos siitä on
seurauksena, että papisto tekee lakon ja lapset jäävät kastamatta
ja ruumiit hautaamatta. En luule, että punaisimmissakaan on monta,
jotka tyytyisivät siihen, että heidän vaimonsa tai lapsensa haudataan
niinkuin vallankumouksen uhrit jollekin mäntymäelle, vaikka nyt
sitten työväen laulu- tai soittokunta saattaisikin sinne ja joku
"toveri" pitäisi puheen haudalla, jonka ääressä ei anneta toivoa
ylösnousemisesta eikä iankaikkisesta elämästä.
Minä luulen, että tämä laki on yksi tämän uuden hallituksen suurimpia
taktillisia virheitä.
*
Milloin ja minne?
"Työmies" ilakoi yhtämittaa siitä, että vanha senaatti on paennut,
livistänyt tiehensä j.n.e. En luule kestävän kauan, ennenkuin saadaan
kuulla, että _tämä_ senaatti on paennut. Minne? Johonkin laivaan kai,
tai jotain muuta tietä Venäjälle. Soisin, että he eivät viivyttelisi
niin kauan, että heidät on pakko ottaa ja --?
*
Miltä tuntunee?
Miltä tuntunee nähdä eduskunta taas koolla ja senaattorit paikoillaan
ja Pehr Evind tekemässä selkoa toimistaan "laillisen järjestyksen
palauttamiseksi?" Ja Mannerheim salissa ja Pohjanmaan sarkaiset
miehet lehtereillä? Ja miltä näyttänee silloin sosialistien
puoli? Tyhjät rivitkö? Ja huudettaisiinko taas "eläköön" Suomen
itsenäisyydelle, ei vain tunnustetulle, vaan myös omin voimin
otetulle, irtautumiselle ei ainoastaan venäläisestä _vallasta_, vaan
myös venäläisestä _hengestä_.
*
Tuohon on vielä pitkä taival. Verivirtain poikki on kahlattava,
ennenkuin perille päästään. Ennenkuin päästään itsenäisyyteen ja
rauhaan, ollaan luultavasti niin uuvuksissa, että kaadutaan sen
viereen ja nukutaan pitkään uneen.
*
Tihutyöt alkavat.
Ivar Timgrén on vangittu kadulla, viety päämajaan, tutkittu, saatettu
kotiin ja lähellä sitä häntä on ammuttu takaa. Haava ei kuitenkaan
ollut kuolettava.
*
Tulevat näkemään.
Eivät ne mitenkään tule saamaan liikkeelle pyöriä, jotka ovat panneet
seisomaan. Heidän täytyy tulla huomaamaan, että yhteiskunta on
monimutkainen koneisto ja tulee sellaisena pysymään, ja että vanhoja
koneenhoitajia, joita tietysti yhäkin tarvitaan, kun ei ole omia,
ei saada pakottamalla mihinkään. Tulevat näkemään, että maailmassa
on muitakin elämään oikeutettuja kuin ruumiillisen työn tekijät. Ei
työmiehen työ yksin ole luovaa työtä.
Nämä uussortajat unohtavat monen muun ohessa myös senkin, että
porvari ei ole _pakotettavissa_ vetämään niinkuin juhta mikäkin.
Porvarilliset ottivat sortovuosien aikana vastaan väkivallan
ensimmäiset iskut, oikeastaan kaikkikin iskut, jotka ainoastaan
välillisesti tuntuivat työläisissä. Ne ovat jo tottuneet siihen
taisteluun, joka nyt on alkanut. He osaavat passiivisen vastarinnan
taidon jo vanhastaan. Silloinen oli harjoitusta tänäiseen, ja nyt se
tulee näyttämään voimansa. Porvariston lujuutta lisää se, että ne
taistelevat eivät ainoastaan valtiollista taistelua Venäjää vastaan,
vaan myöskin yhteiskunnallista oman yhteiskuntansa puolesta, sekä
vielä henkensä, omaisuutensa ja kotiensa puolesta.
*
Mies paikallaan.
Kunniaa Svinhufvudille. Kerrankin puhtahin rehellisyys ja
tinkimättömyys jonkun maan johdossa! En tiedä, miten hän muutoin on
mies sillä paikallaan, mutta tällä hetkellä ei olisi voinut löytää
toista hänen vertaistaan. Hän on kansan siveellinen selkäranka ja
muuta ei nyt tarvita. Jospa meillä Bobrikoffia vastaan heti olisi
ollut pantavana sellainen horjumaton mies. Ja sellainen yhtenäinen
rintama. Nyt ei jätetä mitään kenenkään yksityisen harkittavaksi,
kaikkien on ilman poikkeusta oltava mukana. Vaikka Mannerheim ei
voittaisikaan, täytyy hyökkäyksen kukistua jo virkamiestenkin
vastarintaan. Muista "siviili"-rintamista puhumattakaan. Meillä ei
ole venäläisten vallihautoja, mutta meillä on kiviä ja kantoja niin
paljon kuin niitä Suomessa on. Paljoko niitä on?
*
Tulevatko Manner, Sirola, Tokoi y.m. tappiolle joutuneina pakenemaan
Venäjälle kantamaan sieltä nurjaa kilpeä isänmaataan vastaan? Jos
bolshevismi Venäjällä pysyy vallassa, tulevat he mahdollisesti sieltä
tuottamaan meille paljonkin harmia, pysymään "pretendentteinä" Suomen
tasavallan valtaistuimeen.
Mikä ero Svinhufvudin ja näiden miesten välillä, varsinkin hänen
ja Tokoin välillä, josta Stahovitsh sanoi, että hän on maailman
epäluotettavin mies! Häpesin sitä silloin Suomen vuoksi, jonka
ensimmäinen mies hän silloin oli. Nyt on kaikenlaista häpeää niin
paljon, olen siitä niin likomärkä, ettei mikään lisä enää tunnu:
häpeä valuu pois häpeän päältä niinkuin vesi veden.
*
Rauha?
Illalla tuli tieto, että muka on tehty rauha Saksan ja Venäjän
välillä. Eräs nuori mies, sosialisti, riemuitsi, että nyt ei siis
Saksa enää ainakaan tule auttamaan porvareita. Vaikka tämä nuori mies
ei ole mannerilainen eikä tahdo olla mukana kumouksessa, niinkuin
se on pantu toimeen, niin hän siitä huolimatta toivoo taistelussa
voittoa omilleen. Kuinka me tuomitsemmekin keinot, aina me kuitenkin
olemme niin heikkoja, että annamme niiden tekijöille anteeksi, kun
asiamme on yhteinen.
Jos rauha todella on tullut solmituksi, miten se tulee vaikuttamaan
meidän nykyiseen asemaamme? Kuinka venäläiset tulevat suhtautumaan
siihen, että heidän miehiään on ammuttu? Heräävätkö tai herätetäänkö
heidän nationalistiset ja suomiviholliset vaistonsa, jotka
varmaankaan eivät ole kuolleet, vaikka nukkuvat? Saako Mannerin ja
Tokoin hallitus sen sodan estetyksi? Tavarishit eivät ehkä tahdo
ottaa tovereilta _heidän_ Suomeaan. Täytyykö sellainen "palvelus"
maalle tulla merkityksi voittopuolelle heidän hyväkseen lopullisessa
tilin teossa?
*
Valhe kukistuu.
Ei kehityksen kulku tämmöiseen tule yksistään tapahtumisen sisäisestä
välttämättömyydestä, vaan sellaisista tilapäisyyksistä, kuin ovat
johtavien miesten luonteet. Ei työväen asian olisi tarvinnut
mennä tähän valheelliseen, epärehelliseen, raakamaiseen suuntaan,
jos sitä ei olisi ohjattu siihen. Meikäläinen sosialismi on kai
hyvinkin suuressa määrin seuraus johtajien luonteista. Jos ne
olisivat olleet hienompia, jalompia, aatteellisempia, rehellisempiä,
luonteeltaan suurempia, niinkuin johtajat monessa muussa maassa,
olisivat he varmaan voineet nostaa sen korkeammalle tasolle. Se
ei ole sosialismi, joka nyt romahtaa, niinkuin toivon, vaan se
on sosialismi, niinkuin nämä ovat sitä ajaneet. Se on se, joka
tekee vararikon. Se on valhe, joka kukistuu, rikos, joka saa
rangaistuksensa.
Ne tulevat kaatumaan oman taktiikkansa uhreina. Siinä on vikuroitu,
väärennetty, valheteltu, uskoteltu. Yhtäkkiä se ei enää mene. Nyt
pitäisi alkaa uusi taktiikka, rehellisyyden, totuuden, periaatteen
taktiikka. Mutta _sitä_ taktiikkaa he eivät olekaan oppineet.
He seisovat aseettomina siinä turnauksessa, jossa ei enää voida
kieräillä eikä koukkuilla.
*
Se on Venäjän viljaa.
Olen huomannut, että joissain sosialisia parannuksia haaveksivissa
nuorissa olisi taipumusta hyväksyä tämä aseellinen vallankumous
siinä tapauksessa, jos siinä ei olisi käytetty venäläistä apua
tai jos siitä luovuttaisiin. Kumous saisi siis jatkua jos niin
tapahtuisi. Minusta ei väkivallan teko lainkaan muuta luonnettaan
siitä, millä tavalla väkivalta pannaan toimeen, olipa se kotimainen
tai ulkoa tuotu. Vaikka olisin miten kiihkeä sosiaalisten reformien
vaatija tahansa, en voisi ottaa niitä, kun niitä tarjotaan pistimen
kärjestä. Olen siihen määrin uskollinen meidän kansanvaltaisen
parlamenttarismin kannattaja, että kaikki sitä syrjäyttämällä saatu
minusta on ryöstettyä toisen tavaraa. Jos Tokoi vallankaappauksensa
palkkioksi saisikin nyt viljaa Venäjältä, en ottaisi sitä vastaan,
jos suinkin jollain tavalla voisin uskoa pääseväni omaan uutiseeni.
Olen kuin isännälleen siihen määrin uskollinen koira, joka ei huoli
palaa vieraan kädestä ennen kuin ehkä nälkäkuoleman uhatessa. Tokoin
leivässä, jos hän sitä saa bolshevisminsa palkaksi, on aivan liian
paljon venäläistä hajua, ollakseen etomatta suomalaista sydäntäni.


Torstaina 31 p:nä tammikuuta.

Rouva Erkko soitti, että edusmiehiä vangitaan ja etsitään. Onko
tarkoitus ottaa ja pitää heitä panttivankeina vastaisten tarpeiden
varalta?
Olin E. Erkon luona. Kuulin, että edusmiehet Mikkola ja Paavolainen
olisi vangittu. Varsinkin kuulutaan maalaisliittolaisia etsityn.
Erkolla omituinen tunnelma, joka muistutti Bobrikoffin aikoja vähää
ennen heidän maasta karkoittamistaan.
*
Kapitaaliketun ajojahti.
Kuuluvat pyrkivän Suomen pankkiin, mutta eivät liene vielä päässeet.
Paksut holvit täytyisi kuulema räjäyttää, ennenkuin ne aukeaisivat.
Se vihattu kapitaalihan ei tästä päättäen olekaan itsessään niin
paha ja kelvoton, kuin miksi sitä leimataan. Voittosaaliina se
on hyvä olemassa. Sitä ajetaan takaa, se pujahtaa kuin kettu
luolaansa, kun sitä ahdistetaan. Sen saamiseksi on ajojahti jo kauan
ollut käymässä, koko ajan, kun kaappausta valmistettiin. Manner
on uljas ajokoira, herrasrotuinen, joka haukkuu jälkiä; Tokoi on
talonpoikaistiisti, joka seuraa miten kuten perässä, viekkaana ja
varovaisena, useimmin ääneti, ärähtäen silloin tällöin; Kuusinen
on viekas sekarotuinen kylän piski, joka jäniksen jäleltä haihtuen
heitäkse nalkuttamaan oravaa. Valpas on itse metsästäjä, joka on
päästänyt koppelin liikkeelle ja yhä usuttaa ja vie haihtuvat jälille
ja seisoo hiiskumatta passissa ampuakseen, mitä muut ajavat. Gylling
on hienokarvainen foxterrieri, joka päästetään luolaan ajamaan ulos
sinne piiloutunutta kapitaalikettua. Saa nähdä, saako ne sen sieltä
ulos. Kapitaaliketulla on monet salakäytävät, joita myöten se pärjää
päänsä.
*
Hyödyllisten valheiden levittämistoimisto.
Eräs herra tulla huohotti kadulla vastaani ja kertoi, että Saksa
auttaa. Minä sanoin, pilan päiten, kuulleeni, että Saksa _ei_ auta.
"Sitä huhua pitää kuitenkin levittää". -- Hän sanoi myöskin, että
Venäjän laivasto olisi jo lähtenyt täältä, mutta että Sirola on
kieltänyt. -- On nähtävästi olemassa tiedonantotoimisto, samoin kuin
Bobrikoffin aikana, "hyödyllisten valheiden" levittämistä varten.
*
Tunnelma.
Mitä ihanin talvinen päivä. Ja mikä inhoittava tunnelma samalla.
Kuinka mahtanee taas tottua sortoon ja mukautua siihen ainakin
sikäli, että voi ryhtyä tavallisiin töihinsä. Ajatus seisoo. Kynä ei
kulje, silloin tällöin vain tökkää paperille, mitä johtuu mieleen.
*
Hajamietteitä.
Olisi todella hullunkurista, jolleivät Suomen pankin holvit
aukenisikaan. Tarvitaan kuulema kolme avainta, jotka kaikki ovat
eri miesten takana. Jos yksikään puuttuu tai hukkuisi, ei toisilla
päästä. Ei aukea, vaikka henki menköön, vaikka mitä meteliä pitäisi,
vaikka vallankumouksellisen kansan tahto kuinka huutaisi ja meluaisi
ja ponsiaan paukuttaisi. Holvin ovi siinä vain murjottaa, sulkuilee,
tekee passiivista vastarintaansa sekin.
He pyrkivät toisen raha-arkkuun, kun ei ole omaa. Heillä on rahapaja
hallussaan, mutta vaikka he saisivatkin siellä seteleitä painetuksi,
ei kukaan niistä välittäisi, eivät heidän omansakaan. Heidän täytyy
turvautua vihollisensa luottoon. Kun se on lopussa, kun pankin holvi,
jos ne saadaan auki ja kai lopulta jotenkuten saadaan, ovat tyhjät --
mitä sitten? Ei mitään. Oma konkurssi ja ryöstetyn konkurssi. Alkaako
tuhatvuotinen valtakunta vasta kaiken kaaoksesta? Luodaanko maailma
uudestaan kuutena tulevana päivänä? Siihen luomiseen tarvittaisiin
toinen mies kuin Manner.
Ehkei yhteiskunnan monirattainen hieno koneisto sentään ehdi kokonaan
turmeltua, vaikkakin se pysähtyy. Selviääkö heille, näille, jotakin?
Huomaavatko he, että yhteiskunta on koneisto eikä mitään muuta. Että
kelloa käynnissä pitämään tarvitaan muutakin kuin se voima, joka