Hajamietteitä kapinaviikoilta 1/3 - 04

Tulkoon tähän vastapainoksi edelliseen liitetyksi porvarillisten
eduskuntaryhmäin julistukset t.k. 27 ja 29 p:Itä:
Pyydetään levittämään.
_Kansalaiset._
Kansamme äsken saavuttamaa itsenäisyyttä uhkaa turmio. Eri
paikoissa maata on noussut pimeitä voimia, jotka laillisen
järjestyksen ja kansalaisvapauden tilalle tahtovat panna
epäjärjestyksen ja vähemmistön harjoittaman sorron. Kansan
valitsemaa eduskuntaakin ja sen asettamaa hallitusta ne
väkivallalla estävät tehtäväänsä täyttämästä. Jos nämä voimat
pääsevät tarkoitustensa perille, silloin on Suomen nuori
valtiollinen itsenäisyys tukahutettu alkuunsa, ja me saamme
palata vieraan raskasta iestä jälleen kantamaan.
Nuo hävittävät voimat levittävät sellaista katalaa valhetta, että
maan porvarilliset puolueet edustajainsa kautta eduskunnassa ja
hallituksessa muka aikovat hyökätä työväen kimppuun, jota he
väittävät yksin puolustavansa.
Puolueilla, joita me edustamme, ei ole pienintäkään tarkoitusta
käydä työväestön vapautta sortamaan. Kaikkien kansamme kerrosten
laillisia oikeuksia on tuettava ja voimassa pidettävä. Maamme
kansalaisilla pitää olla se varma tieto, että ne, jotka ovat
käyneet puolustamaan kotien rauhaa ja yhteiskunnan järjestystä,
yhtäläisesti puolustavat kaikkien laillisia oikeuksia ja
vapauksia.
Kansamme vapautta uhkaavat pimeät voimat ovat turvautuneet
vieraaseen apuun. Maassamme olevalle venäläiselle sotaväelle he
ovat ilmoittaneet puolustavansa kansan pohjakerrosten oikeuksia
porvarillisten muka suunnittelemia hyökkäyksiä vastaan, ja siten
sieltäpäin saavuttaneet aseellista kannatusta. Vapaan Suomen
täytyy vaatia, että vieras sotaväki maastamme poistetaan. Mutta
yksityisiä sotaväenosastoja tai sotamiehiä, jotka eivät sekaannu
oloihimme eivätkä täällä harjoita ilkivaltaa, älköön tehtäkö
vastuunalaisiksi siitä, että vielä ovat täällä.

Kansalaiset.
Allekirjoittaneet eduskuntaryhmät ovat lujasti päättäneet tukea
ja voimassa pitää nuoressa tasavallassamme yhteiskuntajärjestystä
ja suojata kansalaisten laillisia oikeuksia. Jokainen teko, joka
on ristiriidassa tämän tarkoitusperän kanssa, on leimattava
kansamme vapaudelle vihamieliseksi teoksi. Sen hallituksen
ympärillä, jonka Eduskunta on asettanut maata lailla ja
oikeudella hallitsemaan, lujina seisomme. Isänmaan vapaus on
nyt vaarassa. Suomi kutsuu kaikki kansalaiset hellittämättömään
taisteluun maamme itsenäisyyden ja kaikkien, köyhän niinkuin
rikkaankin, oikeuksien puolustamiseksi niitä vastaan, joiden tie
kulkee yli vapauden haudan, kohti sortoa ja häpeää. Ainoastaan
täten voidaan kansallemme säilyttää ja turvata sen kauan
hartaasti toivoma ja vihdoin saavuttama vapaus.
Helsingissä 27 p:nä tammikuuta 1918.
Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmä. Maalaisliiton
eduskuntaryhmä. Nuorsuomalaisen puolueen eduskuntaryhmä.
Ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntaryhmä. Kansanpuolueen
eduskuntaryhmä.
*
Suomen kansalle.
Maassamme on tapahtunut suunnaton väkivalta. Sosialidemokratisen
puolueen johto on, antautuen kannattamaan rikollisten ainesten
mielettömiä pyyteitä ja nojaten vieraan sotaväen apuun, noussut
kumoamaan Suomen laillisen valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen,
pannakseen tilalle oman mielivaltansa. Se on rohjennut käskeä
vangitsemaan maan laillisen hallituksen jäsenet ja koettaa saada
haltuunsa määräämisvallan maassa.
Allamainitut eduskuntaryhmät, jotka edustavat Suomen kansan
enemmistöä, panevat jyrkän vastalauseen tätä vähemmistön
julkeata vallankaappausyritystä vastaan. Valtiovalta Suomessa
kuuluu yksinomaan Suomen lailliselle Eduskunnalle ja sille
hallitukselle, jonka tämä Eduskunta on asettanut, sekä maan
laillisille viranomaisille. Ainoastaan mitä nämä kukin
kohdastansa käskevät, tulee kaikkien noudattaa. Määräyksiä
vastaan, joita omavaltaiset vallananastajat ja niiden käskyläiset
voivat antaa, on jokainen velvollinen puolustamaan laillista
yhteiskuntajärjestystä.
Helsingissä 29 p:nä tammikuuta 1918.
Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmä. Maalaisliiton
eduskuntaryhmä. Nuorsuomalaisen puolueen eduskuntaryhmä.
Ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntaryhmä. Kansanpuolueen
eduskuntaryhmä.
*
Heidän senaattinsa.
He ovat nyt panneet pystyyn senaattinsa, Sinatyörien nimet ja naamat
ovat minulle outoja. Ulkomuodolta tunnen ja olen joskus kuullut
eduskunnassa puhuvan Kullervo Mannerin, O. V. Kuusisen, Yrjö Sirolan
ja O. Tokoin. Muut ovat minulle tuntemattomia suuruuksia. Heidän
joukossaan on 7 toimittajaa, 2 puheenjohtajaa, 2 työläistä (viilaaja
ja puuseppä), 1 asiamies, 1 veturinkuljettaja ja 1 puoluesihteeri.
Siis toinen puoli sanomalehtimiehiä, joiden ensimmäinen hallitustoimi
kai oli sulkea sanomalehtien suu venäläiseen malliin. Enhän ole
spesialisti vallankumoustaktiikassa, kuinka pitää ja kuinka ei. Mutta
kun astuu näyttämölle, luulisi olevan hauskaa kuulla kritiikkiäkin.
Olisi sen suvaitseminen vallankumouksenkin aikana ollut originelli
teko.
Jos olisin saanut jotain ehdottaa, olisin ehdottanut annettavaksi
ukaasin oikeinkirjoituksen uudistamisesta työväen tasavallassa.
Miksi he kirjoittavat prokuraattori Matti Turkia? Kirjoittaisivat
"rokuraattori", niin että kaikki syvät rivitkin voisivat nähdä sanan
painettuna niinkuin lausuttunakin. Sitä latua mennen voisi samalla
ottaa käytäntöön voneetisen, tarkoitan: äänteellisen kirjoitustavan
muissakin suhteissa. Emme kirjoittaisi enää _demokraatinen_, vaan
_temokraatinen_, emme _eduskunta_, vaan _etuskunta_. Eihän meillä
koskaan ole ollut sosialidemokraatista puoluetta eikä eduskuntaa,
vaan sosialitemokraatinen ja etuskunta.
Muuten tuntuu siltä kuin ei olisi tarvittu koko "rokuraattoria".
Sehän on suomeksi "korkein lain valvoja", joka saattaa syytteeseen
virkamiehiä lain rikoksista. Kukas nyt enää rikkoisi lakia, kun
lakia ei ole. Niitä laaditaan uusia. Mutta voiko olettaakaan, että
vallankumouksen virkamies rikkoisi vallankumouksen lakia? Turkia
olisi voinut hankkia tulonsa muualta ja sekin menoerä säästyä.
Uusi hallitus on uskollinen kopia venäläisestä. Sen nimenä on _Suomen
Kansanvaltuuskunta_ ja sen toimintaa valvoo _Työväen Pääneuvosto_,
jonka valitsevat erityiset järjestöt, niiden mukana Helsingin
Punainen Kaarti, joka, ihmeellistä kyllä, saa valita puolestaan vain
5 jäsentä, kun muut valitsevat kukin 10. Vallankumouksen voimakkain
elin on siis kovin heikosti edustettuna. Mutta onhan sillä toiset
voimakeinonsa, pistimensä, tahtonsa toteuttamiseksi.
Tämä hallitus hoitaa maan asioita toistaiseksi, "kunnes Suomen
työtätekevä kansa toisin päättää." Mikä on työtätekevä kansa? Kaikki
ahkeratko, jotka itse ansaitsevat leipänsä. Mikä on työtätekemätön
kansa? Kaikki laiskuritko ja kykenemättömät? Sehän olisi aika järkevä
äänioikeusperiaate. Mihin luokkaan mahtanen minä kuulua? Mikä tehty
työn määrä oikeuttaa olemaan mukana "toisin päättämisessä"? Täytyykö
esittää todistus 8-tuntisen työpäivän suorituksesta? Saako puolta
enemmän sananvaltaa se, joka tekee työtä 16 tuntia? Ennen oli
sensus kapitaalin mukaan, nytkö se on työn mukaan eikä kapitaali
saa sanoa mitään? Siinä reformissa olen minä mukana kaikesta
sydämestäni -- _jos_ tarkoitus on se. Yksinomaan koroillaan eläjän
ei ehkä todellakaan olisi tarvis saada äänioikeutta, enemmän kuin
hoitolaisenkaan. Nehän ovat yhteiskunnan elättejä molemmat.
*
Huhuja.
Tuli tietoja, että senaatti, kai vain osa siitä, olisi Vaasassa.
Vaasassa ja Kuopiossa on venäläisiltä riisuttu aseet. -- Kerrotaan,
että vallankaappauksen tekemisestä olisi ollut olemassa eri mieliä
sosialistisen eduskuntaryhmän keskuudessa, jopa että heistä joitakin
olisi vangittukin.
*
Autoilla ajetaan.
Päivällä menin erään tuttavan luo, joka asuu Siltasaarella. Pitkin
katuja ajaa punakaartilaisia autoissaan kiväärit ojoina, valmiina
ampumaan. Luullevatko he todellakin, että tuota tarvitaan, että
mikään vaara heitä uhkaisi? Se on kai vain mielenosoituksellista
touhua, joka muuten niin täydellisesti muistuttaa viimetalvista
venäläistä samanlaista matruusisvabodaa. Kaikki on pienimpiä
yksityiskohtia myöten venäläistä kopiaa. Olen taikauskoinen kaikkiin
autoilla ajajiin, ketä lienevätkin. Kuinka moni autoherra tässä
maassa onkaan päätynyt maantieojaan! Sananlasku sanoo: "Pois tieltä
talonpoika, päästä herra helvettiin".
*
Nurinkurista.
Voiko ajatella nurinkurisempaa, sekapäisempää tilannetta? Kun
oikein hullusti käy, niin käy niinkuin Suomessa. Ensin tapahtuu
vallankumous Venäjällä ja seurauksena siitä me saamme itsenäisyytemme
tunnustuksen sille sekä Venäjältä itseltään että muilta valloilta.
Siis vapaus Venäjästä venäläisten avulla. Tuskin on se saatu, kun
tätä itsenäisyyttä ruvetaan tuhoamaan, taas venäläisten avulla.
*
Pilasivat oman pesänsä.
Tämä vallankumous on olevinaan tähdätty porvaristoa vastaan, sen
vallan kukistamiseksi. Mutta samalla se on kohdistettu koko kansaa
vastaan, sen suurinta puoluetta vastaan, yleistä äänioikeutta
vastaan, siis kansanvaltaisinta kansanvaltaa vastaan. Köyhälistö käy
taistelua omaa äitiään, omaa periaatettaan vastaan, tuhoo valtansa
alkutekijän. Tälle tielle lähteneenä se ei voi enää koskaan turvata
siihen, vaatia sitä oikeutenaan. Konservatismin täytyy nyt ryhtyä
taistelemaan sen kaikkein äärimmäisimmän radikalismin puolesta,
minkä ilmaus on meidän nykyinen hallitusmuotomme. Jos ne kerran taas
palaisivat entisille jälilleen ja vetoaisivat kansaan ja pääsisivät
sitä tietä valtaan, olisi meillä heidän menettelynsä mukaan tietysti
oikeus meilläkin varustautua aseilla ja olla alistumatta _heidän_
eduskuntansa alle, tehdä samanlainen väkivaltainen kaappaus. Tästä
on siis seurauksena se, että korkein oikeusaste ei ole kansa ja
sen tahto ja sen tahdon ilmaukseen vetoaminen, vaan aseellinen
voima. Rauhallinen aseeton vaalilippu oli tekijä, jota ei enää
koskaan tarvitse ottaa lukuun. Ei voida siis luoda mitään muuta
pohjaa kuin aseellinen voima, mitään lopullista ratkaisukeinoa
kuin loppumattomiin jatkuva sisällinen sota. Kansalaisoikeus
tässä rauhallisessa maassa tunnustetaan siis ainoastaan aseita
kantavalle miehelle eikä aseettomalle miehelle ja naiselle. Se on se
ihanneyhteiskunta, joka tästä syntyy, se tuhatvuotinen valtakunta,
jota nyt luodaan. Kaikki on ylösalaisin. Minulla oli tosin hiukan
toiset haaveet. Jos olisin kapitalistisen yhteiskunnan ehdoton
kannattaja ja ihailija, iloitsisin. Kun en sitä ole, valitan.
*
Rikos, tyhmyys, petos.
Jos lopullisena tuloksena olisi se, johon tähän saakka tässä maassa
olemme kaikin voimin pyrkineet, että pääsisimme irti Venäjästä,
tosiasiallisesti eikä vain näennäisesti, ja jos se ei muuten voinut
tapahtua s.o. ei porvarillisen hallituksen toimesta, vaan sitä varten
täytyi sysätä se syrjään ja ottaa tarkoituksen saavuttamiseksi ohjat
omiin käsiin, silloin minäkin voisin alistua mihin tahansa ja unohtaa
rikoksen, koska kai sittenkin _salus rei publicae suprema lex_, --
mutta kun minä en usko, että se on ollut heidän tarkoituksensa,
että, vaikka olisi ollutkin, he eivät sitä saavuta, ja ettei se tule
olemaan tuloksena edes vastoin heidän tahtoaan ja heistä huolimatta,
vaan että he tuovat tänne uusia venäläisiä ja aina tulevat hakemaan
heiltä apua, milloin sitä luulevat tarvitsevansa, ja heidän avullaan
hallitsemaan, niin on tämä kansalaisten rikos omaa kansaansa vastaan
suurimpia rikoksia mitä historia tuntee, hirveintä maansa kavallusta.
Se on rikos ja samalla tyhmyys, ja lisäksi heidän oman asiansa petos,
josta heidän harhauttamansa työmies saa jäädä kärsimään ja maksamaan
työllään ja verellään ja orjuudellaan sen seuraukset, kun aiheuttajat
jättävät heidät ikeen alle ja itse korjaavat luunsa.
*
Mikä oli johtajain vaikutus?
Tämänlainen liike tietysti syntyy monenmoisista syistä:
luokkavastakohdat, sota, sielullinen tartunta, utopistiset haaveet,
epäkohdat y.m. Mutta varmaankin on olemassa myös suuri joukko
persoonallista vaikutusta. Olisi niin ollen valaisevaa voida luoda
silmäys johtavien henkilöiden luonteihin, mitkä vaikuttimet heitä
johtavat, millaisia miehiä he ovat: heidän luonteensa, vallanhimonsa,
älynsä, tempperamenttinsa; missä väleissä he ovat keskenään, mitä
vehkeilyjä heillä on ollut kulissien takana, missä määrin tässä
taistelevat Manner ja Valpas, Tokoi ja joku muu j.n.e. Kenen tai
keiden heikäläisten henki tässä enin vaikuttaa. Millä kannalla lie
esim. Valpas? Häntä ei taaskaan näy missään. Kiihoittaako hän vai
pidättää? Kuinka tämä kettu lopulta vetänee häntänsä saksista?
Onko hän jo tehnyt tehtävänsä vai vieläkö hän nousee harjalle, kun
toinen aalto nousee? Pitäisi päästä kosketukseen jonkun heikäläisen
psykoloogin kanssa saadakseen materiaalia. Ne ovat kaikessa
tapauksessa kirjallisesti katsoen intressantteja miehiä. Sitä ovat
muuten pahantekijätkin.
*
Edullinen asemamme.
Taistelu, joka nyt on alkanut, tulee olemaan meille erittäin
kiitollinen siihen nähden, missä asemassa me seisomme. Se on
vanha ja tuttu. Vastassa on väkivalta kaikkein räikeimmässä ja
häikäilemättömimmässä muodossaan. Me taistelemme kansanvallan ja
kansan itsemääräämisoikeuden puolesta ja pyrimme "rauhaan ilman
aluevaltauksia ja sotakorvauksia", tahdomme vain antaa kansalle, koko
kansalle, minkä yksi sen luokka siltä riisti. Tämä taistelu ei siis
ole luokkataistelua, vaan vapaustaistelua. Me tahdomme vapauttaa
maamme Venäjästä.
Heidän aatteellinen asemansa, köyhälistön tilan parantaminen,
on kyllä luja sekin, mutta vain näennäisesti; sitä heikontaa
jokainen reformialote, joka meidän puolelta jo oli tehty ja joka
todistettavasti olisi tullut tehdyksi ilman tätä keinoa. Muuta etua
heillä ei ole. Mutta monta epäetua: he rikkoivat oman aatteensa
kansan oikeudesta kokonaisuudessaan päättää kohtaloistaan. He
turvasivat Venäjään. Heidän täytyy tunnustaa väkivallan oikeutus.
Sitten se suunnaton määrä käytöllisiä vaikeuksia, jotka kohtaavat
heitä joka askelella, jo repimistyössäkin, mutta vielä tuhat kertaa
enemmän rakentamistyössä. Heidän oma puolueensa ei tyydy repimiseen.
Kansa m.m. tahtoo leipää ja nyt se on _heidän_ hankittava. Meiltä
voidaan ottaa, mikä meillä sitä vielä mahdollisesti on, mutta meitä
ei voida pakottaa sitä heille luomaan. Ja vaikka pakotettaisiinkin,
ei sitä tietä kuitenkaan saataisi mitään aikaan. Ei vanki ja orja voi
tehdä luovaa työtä.
Taistelun lopullisesta päättymisestä ei voi olla muuta kuin yksi
mieli, vaikka me aseellisesti joutuisimmekin tappiolle ja vihollinen
miehittäisi koko _meidän_ maamme.
*
"Täytyy voittaa."
"Työmiehen" n:ossa 26 on alakerran kirjoitus "Työväen vallankumous",
joka erinomaisesti valaisee sitä henkeä, josta tämä vallankumous on
puhjennut ja jota sen hyväksi koetetaan ylläpitää. Maalataan ensin
tunnettu musta tausta nykyisen yhteiskuntajärjestyksen kaikkine
kauhuineen, joihin kuuluu sekin, että kapitalistinen luokka yhä
edelleenkin myrkyttää työväkeä viinalla -- tässä kieltolain maassa!
-- ja rasittaa uuvuttavan pitkillä työpäivillä -- tässä 8-tuntisen
työpäivän maassa! Sentähden ja monesta muusta syystä täytyi työväen,
kun eivät muut keinot auttaneet, nostaa luokkansa taistelulipuksi
vallankumouksellinen sosialismi. Se lippu on punainen siitä
työläisverestä, jonka kapitalismi on iskenyt vuotamaan. Työväenluokka
ei voi parantaa olojaan kapitalistisen riistojärjestelmän
puitteessa. Järjestötoiminnalla, osuuskunnilla, kunnallisella ja
eduskunnallisella toiminnalla sitä ei voida saavuttaa. Ne ovat hyvät
olemassa työväen voimien kokoojina, sen tulevaisuuden kehittäjinä,
vallankumouksen varmistajina. Mutta mikään näistä ei yksin vapauta
köyhälistöä eivätkä ne voi kaikki yhdessäkään sitä tehdä. Ainoastaan
vallankumouksen tie, joka kulkee niiden rajojen yli, voi sen tehdä,
ainoastaan työväen luokan yleinen vallankumous voi heidät vapauttaa.
Niin, kaikki, mistä työväelle itselleen on hyötyä, siihen sillä on
siis oikeus. Kun ei eduskunnallinen ja muu rauhallinen toiminta
auta sitä siihen, on sellainen toiminta hyljättävä, luovuttava koko
periaatteesta ja turvauduttava toisenlaiseen toimintaan toisenlaisen
periaatteen mukaan.
Tietysti palataan entisiin menettelytapoihin, jos näistä uusista ei
olisi apua. "Kantoja" vaihdetaan kuin takkeja. Näyttää kuitenkin jo
heti tälle taipaleelle lähtiessä olevan epäilyksiä siitä, päästäänkö
sitä tietä perille. Sillä heti myönnetään, että vallankumouksen
lopullisesti menestyäkseen tulee olla kansainvälinen.
Mutta jos sellaista kansainvälistä vallankumousta ei synnykään tähän
kiireeseen, vaikka Lenin lupasi? Jos niillä muualla maailmassa
onkin vielä jotain toista touhua, ennenkuin ehtivät tai tahtovat
tulla meidän punaisten avuksi? Jos tässä lähdettiin liika hätäisenä
etujoukkona ryntäämään ja joudutaan satimeen? Eikö olisi voinut vielä
odottaa hiukan. Jos nyt Venäjältä ei tulekaan toivottua apua tai jos
se osoittautuu riittämättömäksi sitä apua vastaan, jota uhattu vanha
yhteiskunta saa muualta? Sillä kai Mannerheimillakin on oikeus hakea
liittolaisia vieraalta maalta, koska Mannerkin sen tekee. Vai onko
siihen oikeus vain toisella eikä toisella?
Kirjoittaja näyttää itsekin epäilevän sitä, ettei taistelun hetki
ollut oikein valittu. Jotkut voittamattomat tekijät näyttävät sen
määränneen. Siitä huolimatta hän kuitenkin varmasti tietää, että
voitto on oleva heidän. Mistä hän sen tietää. "Työväen luokan täytyy
voittaa..." Ja niin ollen: "Eläköön siis työväen vallankumous!"
_Täytyy voittaa_ -- mutta jos ei sittenkään voita. Jos vallankumous
sittenkin menee myttyyn? Olisiko mahdollisesti ollut vielä kerran
syytä koettaa saada aikaan jotain eduskunnallisella ja sen
semmoisella vanhanaikaisella toiminnalla?
*
"Hallitus alotti."
On tietysti odotettavissa aivan hillitöntä, häikäilemättömintä
kiihoitusta vallankaappauksen pysyttämiseksi. Kaikki valheet tulevat
nyt jos milloinkaan uudelleen ja uudelleen toistettaviksi. Niin
tulee varmaan toistumaan väite, että se oli senaatti, joka alotti,
porvaristo, joka hyökkäsi. Tämän päivän "Työmiehessä" on kirjoitus
otsakkeella: "'Suomen hallitus alkanut verisen kansalaissodan.
Työtätekevä luokka nousee puolustamaan nuoren tasavaltamme vapautta,
kansamme oikeuksia, onnea ja elämää."
Kirjoituksessa sanotaan:
"Hallitus julisti kylmäverisesti sodan työtätekevää luokkaa vastaan.
Ja nyt se on täydessä käynnissä. Hallituksen murhajoukot liikehtivät
teurastustöissään, repivät valtion rautateitä ja räjäyttelevät
rautatiesiltoja rikki, tuhoavat näin yhteiskunnan kallista omaisuutta
ja tahtovat täten _nälällä tappaa_ kansalaisemme, koettaessaan
liikenteen keskeyttämisellä estää elintarpeitten kuljetuksen paikasta
toiseen."
"Kun maan hallitus on täten kamalalla, rikollisella ja
ennenkuulumattomalla toiminnallaan johtanut nuoren tasavaltamme ja
kansamme vapauden ja elämän vaaranalaiseksi, kun se on erikoisesti
ryhtynyt hyökkäämään työtätekevää luokkaa vastaan, on hallitus
nostattanut toiminnallaan järjestyneenkin työväestön jalkeilleen,
pakottanut sen nousemaan ja suojelemaan kalleimpia oikeuksiaan
ja elämäänsä. Sunnuntain kuluessa työväestön keskusjärjestöjen
viestit vierivätkin yli maan, joissa kehoitettiin järjestynyttä
työväkeä kokoamaan voimaansa, voidakseen ryhtyä puolustaumaan
roistomaisen hallituksen raakoja ja raivokkaita hyökkäyksiä vastaan.
Ja nopeasti onkin työväestö voimansa mobilisoinut. Ilahuttavan
yksimielisinä seisovat työväestön joukot hallituksen verihurttia
vastaan valmiina oikeuksiensa puolesta taistelemaan. Työväestöön ei
ole voinut vaikuttaa porvarillisten sanomalehtien ja agitaattorien
vimmatut saarnat ja puheet, joilla he ovat koettaneet halventaa
ja häväistä työväestöä ja työväenliikettä. Eivät ole tehneet
vaikutustaan ne intohimojen loihtimiset, joita on koetettu nostaa
ahdasmielisen 'isänmaan' alttarille kaikilla keinoilla, lahjomisilla
ja hajotuslehtien perustamisilla. Tyyneinä olemme jaksaneet kestää
häväistykset, rauhallisina seisoa keskellä porvariston kansallisten,
juoppohulluutta muistuttavien mässäysten keskellä. Sillä me tiedämme,
minkälainen se _teidän_ isänmaa meille on. Me tiedämme, että teidän
isänmaa on meille kurjuuden pesä, vankila ja metsästysmaa, jossa me
olemme ja elämme kuin ahdistetut metsänotukset, ja joissa monella
meistä ei ole kiveä, jolle saisi päänsä lepoon kallistaa."
"Työmiehen sydämeen ja päähän on juurtunut ja kasvanut sosialismi.
Ei viekkaudella, saivartelevilla todistuksilla eikä väkivallalla,
ei makasiinikivääreillä ja pommeilla eikä joukkoteurastuksilla sitä
voida hävittää. Jokaisella työläisellä on sisässään, tietäen tai
tietämättään, sosialismin itu. Vainot sosialistisia järjestöjämme
vastaan meitä elähyttävät, lisääntynyt vaara terästää rohkeuttamme.
Hallitus ja porvaristo saakin nyt nähdä, että heidän lahtarikaartinsa
ja murha-aseensa eivät meitä pelota. Sillä meitä elähyttää ylevä
ja jalo aatteemme. Ja se, jota tietoisuus omista oikeuksistaan
elähyttää, ei pelkää. Me käymme vakaumuksemme määräämää tietä yhä ja
aina eteenpäin, vaikkapa tiemme sullottaisiin ruumiita täyteen. Ja
nyt kun hallitus on ryhtynyt meitä vastaan hyökkäämään, käymme yhä
rohkeammin rinnoin puolustamaan _ihmisoikeuksiamme, kansamme onnea,
vapautta ja rauhaa_, jotka kaikki aikoi kansaansa pettänyt hallitus
tuhota ja riistää."
Kun tämä vallankaappaus kerran on päättynyt, on heille ja meille
opettavaa nähdä, miten heidän onnistui puolustaa "nuorta tasavaltaa"
ja "kansamme oikeuksia ja onnea ja elämää" -- mitä näistä kaikista on
jälellä, kun nämä rivit pääsevät julkisuuteen.
*
"Työmiehen tietoja".
"Työmies" väittää, että "lahtarit" ovat salakavalasti ammuskelleet
Fennian, Kämpin, Ateneumin, Vaasan pankin sekä useista Esplanaadin
ja Aleksanterinkatujen varsilla olevista talojen ikkunoista,
kellareista ja ullakoilta. -- Se on tietysti kaikki mielikuvitusta
tai provokatsionia.
"Työmies" ilmoittaa suurella tyydytyksellä, että rahapaja on vallattu
ilman minkäänlaista vastustusta lahtarien puolelta. -- Jopahan ne nyt
jäivät siihen teurastajiaan odottamaan. Saa nähdä, mitä sepät nyt
aikovat ruveta takomaan.
Siveellisellä kauhulla kertoo "Työmies" sellaisista "roistontöistä"
kuin että erästä Turkuun menevää sotilasjunaa on ammuttu ja että
Hillosensalmen rautatiesiltaa on yritetty räjähyttää, joka on valtion
omaisuuden katalaa hävittämistä. Meidän pitäisi tietysti antaa heidän
juniensa kulkea rauhassa ja ehkä mennä itse näyttämään "valkoista"
lippua merkiksi, että rata heidän sotilasjunilleen on selvä.
*
Oikeudesta tarttua aseihin.
Rauhan ystävien kanssa olen näinä päivinä paljon keskustellut
oikeudesta tarttua aseihin. Olenhan ollut itsekin sillä kannalla,
että aseihin ei saa tarttua, koska hengen ottaminen on rikos.
Mutta minulle näyttää käyvän samoin kuin kaikille rauhanystäville
silloin, kun on kysymys heistä itsestään s.o. itsepuolustuksesta.
He eivät voi olla puolustamatta aseiden avulla itseään ja muita
silloin, kun heidän kimppuunsa hyökätään eikä mikään muu auta
hengen säilyttämiseksi. Järjestysvallalla täytyy myöskin olla
oikeus käyttää asetta viime tingassa. Mutta jos kerran itse
taistelu puolustautumista varten katsotaan oikeutetuksi, silloin
täytyy myöskin saada siihen valmistautua. En näe siis enää muuta
eetillistäkään ratkaisua, kuin että aseihin oli tartuttava. Vaikka
taistelu näyttää muuttuvankin luokkainväliseksi taisteluksi,
siis varsinaiseksi sisälliseksi sodaksi, niin on tämä kuitenkin
porvariston puolelta, samalla kun se on taistelua heidän etujensa
puolesta, myöskin koko yhteiskuntajärjestyksen ja kaikille
yhteisten oikeuksien ja etujen puolustamista, myöskin kaikkien
parlamenttaaristen sosialistien ja heidän asiansa puolustamista.
Niitä on tässä maassa luultavasti sittenkin enemmän kuin
vallankaappauksellisia punakaartilaisia.
Aseihin tarttumisemme oikeutuksen ratkaisee eetillisesti osaksi
myöskin se, oliko heillä, hyökkääjillä, siihen pakottava pakko,
eivätkö he mitenkään muuten olisi saaneet oikeutettuja vaatimuksiaan
toteutetuksi. Minun mielestäni ei tietysti ollut. Itse he kuitenkin
ovat siitä lujasti vakuutetut. Jolleivät he luulleet saavansa heille
niin tärkeää hallitusmuotoasiaa ratkaistuksi mielensä mukaisesti,
olisivat he tietysti kuitenkin voineet saada porvarilliset estetyksi
saamasta omaansa läpi. Äärettömässä reformi- ja vallanhimokiihkossaan
he eivät malttaneet odottaa hiukan pitkällisempää ja vaivaloisempaa
eduskunnallista ratkaisua, vaan ryhtyivät toteuttamaan ohjelmaansa
väkivallalla ja vieraalla vallalla. He, jotkut harvat, anastivat
aseillaan kansan oman oikeuden määrätä tulevasta kohtalostaan.
He ottivat itselleen diktatuurivallan, tekeytyivät tyranneiksi.
Tyrannit, rosvot ja ryövärit ovat kukistettavat. Yksityinen voi vielä
antaa henkensä mennä, kuolla marttyyrina, mutta yhteiskunta ja kansa
eivät sitä voi. Tulee raja, jolloin täytyy antaa periaatteen mennä.
Pakko ja hätä ei tunne lakia, ei periaatetta eikä aina etiikkaakaan
-- kamalaa kylläkin. Meitä pakotettiin tähän. Me hankimme ensin
asestettua järjestysjoukkoa, josta olojen pakosta syntyi sotajoukko.
Meillä ei ollut yhtä ainoata kivääriä ennen kuin venäläiset kiväärit
suomalaisten käsissä alkoivat paukkua nurkissamme. Meidän syymme
rauhanystävinä on siis se, että hankimme niitä liika myöhään. Olimme
liika naiveja uskoessamme _kaikkien_ suomalaisten rauhanystävällisiin
vaistoihin ja traditsioneihin. Jos meillä olisi heti ollut kättä
pitempää, jolla olisimme voineet imponeerata myöskin Venäläisiin,
olisi meillä nyt rauha. Nyt on meillä sota, ja rauhanerakkojenkin
täytyy myöntää sen välttämättömyys tässä tapauksessa. Vielä
kerran saa puhdas periaate istua ja värjöttää kuin viluinen lintu
yöpuullaan. Kuinka pitkäksi mahtaneekaan tämä yö tulla?
*
Mannerheimin täytyy voittaa.
Tämä sota on -- niinkuin ennenkin olen sanonut -- sotaa myöskin
Venäjää vastaan, pohjaltaan ehkä oikeastaan juuri sitä. Ensimmäiset
sotatoimenpiteet Pohjanmaalla näyttävät kohdistuneen venäläisiä
vastaan. Mutta virallisesti se on sotaa omia ryöstäjiä vastaan ja
siis sisällinen sota.
Asema on mutkallinen, ja käy siksi yhä enemmän, jos Saksa ja Venäjä
eivät tee rauhaa ja heidän sotansa jatkuu. Kuinka silloin on
suhtauduttava vangittuihin venäläisiin, joilta on riisuttu aseet?
Tosin me olemme nyt neutraali maa, jolla on oikeus riisua aseet sen
alueelle joutuneilta. Mutta toisaalta on venäläisten rintama täällä
syntynyt ennen meidän itsenäisyyttämme ja vaikea on kieltää heitä
sitä sellaisena edelleen pitämästä, varsinkin jos Saksakin rikkoisi
meidän "puolueettomuutemme". Se kai voi helposti vielä tapahtuakin,
joskaan ei Torniossa ja Vaasassa, niin ainakin etelässä. Ainakin
laivaston kimppuun Saksa voi hyökätä ja silloin voi Venäjä vaatia
itselleen toimintavapautta Suomessa ja väkensä vapauttamista ja
aseiden takaisin saamista. _Causa belli_ on olemassa, ellei siihen
suostuta. Suomen sodan Venäjää vastaan täytyisi puhjeta, jos Venäjä
voisi ja tahtoisi. Meidän asemamme olisi ylen arveluttava, kun vielä
punakaartilaiset ovat vihollisen puolella. Silloin eivät venäläiset
auttaisi suomalaisia tovereitaan sosiaalisen vallankumouksen
aikaansaamiseksi, vaan suomalaiset toverit auttaisivat venäläisiä
Suomen uudelleen valloittamiseksi.
Jos venäläiset ja punakaartilaiset voittaisivat -- niinkuin näyttää
käyvän Ukrainassa ja Donilla -- kuinka sitten muodostuisi maan
kohtalo valtiollisesti? Niinkö, että venäläiset jäisivät hallitsemaan
meitä punakaartin ja oman väkensä avulla, vaiko niin, että venäläiset
jättäisivät maan hallinnon punakaartille, asettamalla tietysti
jonkun komissaarin valvomaan Venäjän (vallankumouksen) etuja.
Siis oltaisiin uudelleen joko Bobrikoffin ja Seynin ajoissa tai
parhaimmassa tapauksessa Porvoon valtiopäiväin jälkeisessä, jolloin
maata hallitsi keisari ja virkamiehistö. Manner-Tokoi-Sirola-senaatti
kai saisi kummassakin tapauksessa hoitaa maan asioita, kunnes
toisin määrättäisiin. Meillä oli jo kerran "sapelisenaatti", joksi