Hajamietteitä kapinaviikoilta 1/3 - 09

kukin painakaamme palkeitamme,
kun käymme työhön, taistohon!"
"Näen, että vihdoinkin päättyy tuo vuossatainen sorron yö, yö, joka
on ollut niin kaamean pitkä, jonka kärsimykset ja kurjuudet ovat
olleet niin monet ja niin suuret, että millään ei niitä mitata taida,
niistä voi vain puhua nuo orjain haamut, -- haamut yössä sorron. --"
"Vaivun mietteisiini, ajatukseni liitävät ajassa taaksepäin, vuosia
monia, jopa ajastaikoja satoja. Sieltä astuu eteeni sankareita, noita
työn uljaita sankareita. Tuolla näen joukon pienoisen painautuvan
salon synkkää seinää vastaan. Jo kohouupi kirves, tuo rauhan tappara,
kaatuupi ikihonka, toinen ja kolmas. Kannot ja kivet kohoovat,
peltotilkku toisensa viereen valmistuu. Elämää luonnonpovesta
aherretaan esiin. -- Tuolla kolkko korvenlaita, kontioiden koti,
hallojen tyyssija, vaan niiden asuinsijat suistetaan, raatajakansan
kaikkensa uhratessa. Vielä näen kuitenkin näillä elämänuran
avaajilla sunnuntairauhan, mutta vain hetkisen vielä. Sillä jopa
alkaa asettua asumaan vierasta valtaa raatajakansan keskuuteen.
Siellä ja täällä alkaa kohota aatelislinnoja, salonlapsen otsaan
painetaan _orjanmerkki_, hän ei enää omista itseään, ei omaisiaan,
hän on kaikkineen siirtynyt kartanon karskin herran omaisuudeksi,
pääomaksi, jota kartanon vouti saa mielivaltaisesti vallita. --
Koskiemme kuohut kahlitaan kultia luomaan, teollisuus alkaa astua
esiin, kauppa kohoaa, pääoman omistajat alkavat valtaansa laajentaa.
Omistusoikeuden sotatorvi alkaa soittamaan surman säveltään. Alkaa
ankara lainsäädäntöjen aika astua esiin. Omistavat luokat alkavat
laatimaan lakeja omistamattomien luokkien orjuuttamiseksi. Laki
määrää velvollisuuksia, ja taas velvollisuuksia alemmille. Oikeuden
puoli jää yksistään ylemmille. -- Kauan tuota kaikkea saimme kestää,
ennenkuin vihdoin aika avasi silmämme näkemään, että
"Lait pettää, hallitukset sortuu,
verot köyhälistön verta juo,
ja köyhän ihmisoikeuskin
ompi tyhjä lause tuo,
Pois jo kansat holhouksen alta!
Veljeyden sääntö on:
Kellä velvotusta, siltä valtaa
ja oikeutta olkohon!"
"Keinottelu, tuo maailman herra, nousi valtaistuimelleen, alkoi
järjestää uutta yhteiskuntaa, nimittäen sen porvarilliseksi
yhteiskunnaksi. Tämän uuden yhteiskunnan korkeimmaksi tekijäksi
määrättiin _rahapääoma_. Että raha sai rauhassa kylvää tuhoaan,
pantiin sitä suojaamaan yhdeltä puolen mitä kauheimmat murhakoneet,
joita ihmisnero saattoi luoda, ja toiselta puolen kirkko, kapitaalin
kaikkiuden suojelijaksi asetettiin, sen lisäksi kirkon tehtäväksi
määrättiin noiden laajojen orjajoukkojen paimentaminen. Uskollisena
kuin koira on se tehtävissään toiminut, siitä vain luupaloja
palkakseen saanut. Orjajoukko lisääntyy, karitsain luku kasvaa. Työn
ääressä uurastetaan päivin ja öin, hikihelmet otsalta vuotaa. Orjaa
ei kukaan sääli, ken ei kestä -- kaatukoon, ken ei elä, kuolkoon,
sama olkoon sääntö, jos se on vanhus, nainen tai lapsi. Varallisuus
kasvaa, runsauden sarvi yli reunojensa vuotaa, vaan kaiken tuon
hyvyyden harvainvalta hallitsee ja hyväkseen käyttää. Jos tuskan
sieluasi ahdistaissa, nälän henkeäsi uhatessa, hetkeksi herpaannuit
työsi ääressä ja miettimään käyt elämän nurjuutta ja sen sinulle
tarjoamaa kurjuutta, silloin sinulle selitettiin: 'älä pysähdy, oi
ihminen, tämä on jumalallinen järjestelmä, sen on kaikkivaltias
päällesi pannut. Älä nouse esivaltaa vastaan, sillä esivaltaa ei ole
muuta kuin jumalalta'. --
"Herään mietelmistäni ja samalla teen kysymyksen: kuka kurjat
havautti, mikä voima, minut, sinut ja meidät kaikki täällä orjuuden
yön helmassa valveille saatti? Silloin aika vastaa: minä olen sen
tehnyt. Minä näin sinut, ja omaistesi sortuvan, näin kalleimpasi
kaatuvan, ja miten te, maan parhaat, yhä suurempaan kurjuuden kuiluun
syöksyitte. Nyt vihdoin järkesi siteistä päästä, orjankahleesi katko,
ja sinä olet näkevä, miten
"On kurjan kurjat kunniassaan
raharuhtinaat nuo röyhkeät.
Ei koskaan tee ne itse työtä,
vaan ne työtä ryöstävät.
Varat kansanhankkimat on menneet
kaikki konnain kukkaroon.
Pois kansa velkansa jo vaatii;
nyt ryöstösaalis tuotakoon!"
"Vaan sinä huomasitkin, että olet yksin voimaton kaikkea tuota
kaatamaan, mitä vuossadat on ympärillesi esteitä rakentanut.
Silloin sinä, kuolemaa pelkäämättä kohosit ylemmäksi kaikkea muuta
ja huusit, huusit kaikille ilmansuunnille: 'Kaikkien maitten
köyhälistö liittykää yhteen.' Se oli uuden maailman, se oli tuon
uuden Internationalen maailman sotahuuto. Tuhannet sen heti tunsivat,
miljoonat sen luokse kiirehtivät ja omakseen omistivat. Taisto on
alkanut, taisto tulinen, ja tämä taisto se voiton meille saattaa.
Siksi me laulamme:
"Työmiehet, kyntäjät ja kaikki,
työkansa, joukko nälkäinen!
Maa meidän on ja olla täytyy,
vaan ei laiskain lurjusten.
Nälkä meill' on aina vieraanamme,
vaan kuin korpit haaskoiltaan
me kerran kaikki karkotamme,
niin päivä pääsee paistamaan.
Tää on viimeinen taisto.
Rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään."
Ne, jotka näin uskovat, näin näkevät, näin kirkuvat, ne ovat
vaikeimmat voittaa ja rauhoittaa, sittenkuin kapina on voitettu.
Heidän tähtensä täytyy tulevaisuus tässä maassa järjestää niin, että
he saavat leipää ja saavat oikeutta, jos heillä sitä ei ole. Kaikilla
heillä ei ole, ei läheskään.
Ja päättykööt tähän toivomukseen tämän päivän ja yön muistiinpanot.


Maanantaina 4 p:nä helmikuuta.

Ajan kuva.
Erään ylitirehtöörin rouva oli meillä. Nyt ei siinä perheessä
ole kotona muita kuin kaksi tyttöä. Mies on piilossa, yksi poika
on jossain valkoisten rintamalla, toinen poika tarttui kiinni
Tampereella koettaessaan päästä rintaman taa. Pieni tyttö asuu
toisessa paikassa, ollakseen poissa, kun punakaartilaiset yhä pitävät
kotitarkastuksia, kysyvät tirehtööriä, soittavat ja vaativat viraston
avaimia j.n.e. Kotona ovat vain vanhemmat tytöt. Perhe on siis
täydellisesti hajaantunut ja milloin tahansa voi kuulua mitä tahansa.
Semmoista on sadoissa perheissä tätä nykyä.
*
Kerrotaan, että Porvoo nyt olisi punaisten vallassa.
*
Luultavasti tulee täällä yhä verisemmäksi, kuta lähemmä sota saapuu.
*
Välit kiristyy.
Kun lakko oli julistettu loppuneeksi, tulivat työmiehet työhön
erääseen kirjapainoon, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Konttori
oli työskennellyt tähän saakka. Nyt _se_ teki lakon. Vastattiin,
ettei töitä aloteta, ennenkuin sanomalehtikirjapainotkin avataan.
Taistelu kiristyy älyllisen ja ruumiillisen työntekijäin välillä.
Ensi kerran ne nyt puhkeaa sillä alalla oikein kovaan koetukseen. Sen
täytyi siihen mennä. Muuten ei kiristys alhaalta päin olisi koskaan
lakannut.
*
Opitaanko?
Kuinka monen kunnon miehen, yhteiskunnan ja kansan parhaimman, elämä
onkaan nyt hänen palvelijattarensa varassa! Ilmianto -- ja mies on
vangittu ja ammuttu.
Joillekin, ehkä monellekin, tämä terrori tietysti on terveellinen
sikäli, että se avaa sellaisten silmät, jotka ehkä todella ovat
sortaneet, kohdelleet armottomasti ja huonosti palvelijattaria, heitä
solvanneet heidän mielipiteistään. Mutta kuinka kauaksi se ne avaa?
Paatumus varmaan seuraa heti, kun paino on poissa. On niitä, jotka
eivät opi mitään koskaan.
*
Kun saisi olla mukana.
Entisessä kenraalikuvernöörin talossa, Smolnassa, on ollut
tanssiaiset. Siellä olisi pitänyt olla mukana. Antaisin mitä hyvänsä,
jos voisin olla siellä ja muualla näkymätönnä mukana, kuvatakseni ja
valokuvatakseni. Siitä tulisi hiukan toisenlainen päiväkirja kuin
tämä, jota raaputtelen kopissani, eristettynä kaikesta.
*
Tuleva sananvapaus.
Oletettuna, että punaiset voittavat ja että heidän valtansa ainakin
joksikin aikaa jää pysymään, kuinka silloin käy porvarillisten
sanomalehtien? Oppositsio niissä tulee tietysti olemaan hirvittävä.
Paljastukset murhista, kostonhuuto, jokapäiväinen arvostelu -- kuinka
he voisivat sen sallia vallassa olijoina? Voidakseen edes jossain
määrin suojella itseään, täytyy heidän panna toimeen ennakkosenssuuri
tai muunlainen jatkuva vaino sananvapautta vastaan. Kuinka
tulevat valkoiset tekemään, jos _he_ voittavat? Lakkauttavatko he
sosialistiset lehdet ainakin ajaksi?
*
Vallankumoukselliset tuomioistuimet voisivat olla ainakin joksikin
hyödyksi, jos voisivat ehkäistä yksityisten kostotoimenpiteitä. Mutta
onko varma, ettei niistäkin tule terrorin välikappaleita? Millaisia
tuomioita ne langettaisivat Svinhufvudista y.m.?
*
"Kullervo den förste" -- "Oskar den store" -- ovat päivän
sveesivitsejä.
*
Tuleva hallitusmuoto.
Parlamenttarismi, kansanvalta, on meillä nyt kukistettu, ja kuka
tietää kuinka pitkäksi aikaa. Sitä on yleensä paljon moitittu
eikähän ole sanottu, että se millään tavoin on maailman paras
hallitusmuoto. Onko se nykyisessä muodossaan meilläkin jo elänyt
lyhyen päiväperhosaikansa? Ei sen ikä ollut pitkä eikä sen lento
kaunis. Ehtiikö se ennen kuolemaansa laskea paremman ajan munan?
Jäädäänkö meillä harvainvaltaan, jossa nyt ollaan, ei tähän, vaan
porvarilliseen? Omaksuuko porvaristo periaatteen, jonka köyhälistö
nyt on omaksunut? Miksei sekin omien etujensa ja kansan onnen nimessä
ja puolesta voisi ryhtyä aseiden, palkkasoturien, avulla hallitsemaan
jonkun Porvariston Pääneuvoston ja sen asettaman Valtuuskunnan
avulla? Tästä kehittyy varmaan direktorio ja diktatuuri -- kuninkuus
jonkunlainen. Tämä kansa ei nähtävästi vielä pysty itse hallitsemaan
itseään. Lujaa valtaa yleensä eikä ainoastaan lujaa järjestysvaltaa
tässä maassa tarvitaan. Isäntä, tomera isäntä, tässä talossa pitää
olla.
Sosialistit riistivät vallan kansalta. Jos he voittavat, eivät he
sitä luovuta sille pitkään aikaan, kansalle kokonaisuudessaan. Onko
porvarien sitten pakko sitä luovuttaa, kun sen saavat? Siitä tulee
sitten se jupakka.
"Maailma on kiperä ja kapera"... -- ja typerä.
*
Lapsellinen luulo.
Suurlakko julistetaan päättyneeksi, mutta vallankumoustaistelu
jatkuu. Julistuksessa m.m. sanotaan: "Ja sitä taistelua se
(köyhälistö) myös loppuun asti jatkaa. Ja kun Helsingin työväestöstä
nyt palaa työhön se osa, jota ei vallankumoukselliseen työhön
eturinnassa tällä hetkellä tarvita, vaan joka paremmin voi palvella
työväen vallan lujittamista työskentelemällä tehtaissa, työpajoissa
ja muissa töissä, niin palaa tämä joukko työhönsä, mielessään luja
vakaumus siitä, että sekin tarvittaessa astuu taistelun ensimmäiseen
rintamaan, vaikka tulisimman ottelun tuoksinaan."
Työmies ja kapitalisti ovat nyt sodassa keskenään. Työmies on
valmis millä hetkellä tahansa tarttumaan aseeseen ja jättämään
työmaansa mennäkseen rintamalle taistelemaan kapitalistin sotaväkeä
vastaan. Toistaiseksi häntä nyt ei kuitenkaan tarvita rintamalla.
Sitä odottaessaan hän menee kapitalistin luo ja vaatii, että tämä
elättäisi ja ylläpitäisi häntä, vihollistaan, vihollisen reserviväkeä.
Työmies on tavattoman lapsellinen, jos luulee, että
kapitalisti-työnantaja noin vain avaa tehtaansa ja ottaa työmiehensä
takaisin sellaisilla ehdoilla. Täytyy olla meikäläinen työmies
voidakseen edes kuvitellakaan sellaista mahdolliseksi. Seurauksena
tulee olemaan, että työpaikat jäävät seisomaan, että työttömäin luku
kasvaa hirvittävästi ja että vallankumoushallitus saa pitää heistä
kaikista huolen työttöminä tai lähettää heidät tuota pikaa rintamalle.
*
Henkinen jääkautemme.
Tänä päivänä julaistu Suomen Kansanvaltuuskunnan Valistusasiain
osaston (O. W. Kuusisen, Jaakko ja Hilja Pärssisen) julistus "Koulun
vapautuksesta" on siksi mielenkiintoinen, että siitä täytyy tehdä
ote. Siinä sanotaan:
"Vuossatainen on ollut maassamme henkinen jääkausi. Opetuslaitokset
ja kansanvalistustyö ovat kituneet taantumusmielisten hallitusten
vallanalaisuudessa pääsemättä sisäisesti kasvamaan ja kukoistamaan."
"Näin on ajan pyörä rynnännyt ohitse jättäen taakseen koulun, jonka
työskentelijät masentunein mielin näkevät, miten sopeutumaton heidän
työnsä on uutta aikaa palvelemaan."
"Mutta eteenpäin rientävää elämää on mahdoton ikuisesti pidättää.
Koululaitoksenkin kovan jääkuoren alta pursuvat uuden toivon ja uskon
väkevät viirat. Vanhojen valheitten sarja vieroittaa rehellisiä ja
valistuneita hengen viljelyksen uurastajia. Ja yhä suurempi on niiden
joukko, jotka pyrkivät kohti väsymättömän tutkimuksen paljastamia
totuuksia. He tuntevat syvästi, että koko koululaitoksemme on
perinpohjin uudistettava. -- -- Vallankumouksen edistysvoima saattaa
vuosisataisen jään liikkeelle, ja kohta tulvehtivat kaikkialla
maassamme keväiset virrat."
"On tullut päivä, jolloin opista miltei osattomaksi jäänyt
työväenluokka astuu toteuttamaan sivistyksensä oikeutusta.
Samalla se laskee perustuksen vapaalle, kansanvaltaiselle ja
yleiselle kansalaiskoululle, johon köyhimmänkin lapsen pääsy
tehdään mahdolliseksi ja jonka opettajisto vapautetaan virkavallan
puristuksesta, samalla kun koulun opetus lakkaa olemasta yläluokan
itsekkäitä tarkoituksia palveleva. Uudessa koulussa lakkaa uskonnon
nimessä harjoitettu Mooseksen aikuisten käsitysten ja harhaluulojen,
opettaminen ehdottomina totuuksina. Sensijaan sisällytetään koulun
ohjelmaan yhteiskuntatieteeseen perustuva siveysoppi. Suuri
koulun uudistus ei voi kunnolla käydä päinsä ilman opettajain
innostunutta myötävaikutusta ja koulun laajaa itsehallintoa. Tästä
ei sosialidemokratien keskuudessa voi olla eri mieltä. Ryhtykööt
sen vuoksi valistuneet opettajat itse alotteeseen näissä asioissa,
ja olkoot varmat siitä että tästä lähtien valtiovalta Suomessa
lämpimästi kannattaa koulun vapautusta ja jalon kasvatuksen
ihanteita. Opettajat alkakoot omasta alotteestaan soveltaa vapaampaa
käsitystä opetuksessaan, tietoisina siitä, että hengen vapauden
suuntaan tulee tästä lähtien viitoitettavaksi koululainsäädäntö ja
uusittavaksi koulujen ohjelmat ja useat oppikirjat. Lasten vanhempia
puolestaan kehottamme antamaan koulujen työlle tukea."
On, jumala paratkoon, koulun alalla kokeiltu loppumattomiin. Nytkö
sitä laajennettaisiin vielä niin, että jokaisella yksityisellä
opettajalla olisi oma kasvatusopillinen teoriansa ja metoodinsa, oma
pedagogiikkansa? Opettaja näkyisi saavan ruveta opettamaan melkein
mitä hyvänsä hänen päähänsä pälkähtää. Voisihan jonkun neropatin
päähän pistää kääntää kirjainten järjestys nurin, muuttaa aakkoset
öökkösiksi.
Kyllähän se kai on ollut koko kamala maanvaiva meillä tuo
"vuosisatainen henkinen jääkausi". Sen ehkä tuhoisin jakso alkoi
Agricolasta ja hänen Aapisestaan, josta Suomen kansa oppi lukemaan.
Sitten se oppi tämän jääkauden aikana kirjoittamaankin, kun sai
kansakoulut ja muut. Sen jääkauden kukkia ne ovat sosialismi
ja työväenliike ja niiden lehdet ja Hilja Liinamaa-Pärssisen
runotkin, ja viimeinen kukka on kai tämä samaisen runottaren
koulureformimanifestikin. Hedelmistäkö se puu tuttaneen?
Mitä niihin Mooseksen aikuisiin käsityksiin ja harhaluuloihin tulee,
joita on opetettu ehdottomina totuuksina, niin eihän todella taida
oikein sopeutua tämänpäiväiseen vallankumoukselliseen siveysoppiin
sellaiset vanhat käskyt kuin "elä tapa, elä tee huorin, elä varasta,
elä sano väärää todistusta lähimäisestäsi, elä himoitse lähimäisesi
vaimoa eläkä hänen tavaraansa" -- ja mitä kaikkia ne ovat, joita on
neuvottu noudattamaan -- lukuunottamatta ehkä säädöstä lepopäivästä,
jonka, ainakin sen, tämä vallankumous näkyy pyhittäneen. Ainakin
pyhitti se sen vielä eilen.
*
"_Mitä tapahtuu Saksassa?_ -- Klo 3-4 välillä i.p. lauvantaina saapui
Turkuun Turun-Ahvenanmaan linnoituspiirin sotilaskomitea, joka
ilmoitti, että suoraan Pietarista on saapunut kipinälennättimellä
ilmoitus, että Saksan keisari Wilhelm on syösty valtaistuimelta.
"Tiedonannon todenperäisyyttä ei ole vielä voitu Helsingistä käsin
tarkistaa." (Tiedonantolehti )
Mutta kyllä kai se sentään on varma!?
*
Luvattomasti poistuneet.
Työasiain valtuutettu Lumivuokko ja Liikenneasiain valtuutettu
Konst. Lindqvist kuuluttavat, että Tie- ja Vesirakennusten
Ylihallituksen virkamiehet ja osa valtionrautateiden virkamiehiä
"ovat Kansanvaltuuskunnalle ilmoittamatta poistuneet tehtävistään".
Jolleivät he viimeistään siihen ja siihen mennessä tule "selvittämään
asioitaan, menetellään heidän kanssaan olosuhteiden vaatimusten
mukaan", "ryhdytään heidän suhteensa kaikkiin toimenpiteihin, johon
(!) katsotaan tilanteen ja asioiden aihetta antavan."
Saa nähdä, noudattavatko päätirehtöri B. Vuolle ja ylitirehtöri K.
Snellman kutsua.
*
Myrkytettyjä jauhoja.
"Työmies" kertoo, että lahtarit Hämeenkylässä eilen aamulla ovat
räjäyttäneet erään Palinin torpan. Tämän, räjäytetyn torpan
paikalta on löydetty 2 säkkiä jauhoja, joiden "_luullaan_ olevan
myrkytettyjä". Yksi hullu taitaa paljon kysyä, mutta kysyisin
kuitenkin: Mitä ihmeen jauhoja ne olivat, jotka jäävät paikalleen,
vaikka torppa lentää ilmaan?
*
Palvelijattarien rintama.
Tahdon merkitä muistiin senkin, mitä "Työmiehessä" silloin tällöin
saattaa olla tottakin, ainakin siteiksi. Eräässä tosin hyvinkin
agitatooris-tarkoituksisessa kirjoituksessa "Palvelijattarien
kärsimykset" sanotaan:
"Usealta taholta on viime päivinä tullut valituksia,
miten hävyttömästi 'herrasväki' kohtelee palvelijoitaan.
Perhepalvelijattarien asema on aina ollut orjallista ja kaikkien
tuittupäisten rouvain oikkujen alaista, mutta nyt se on muuttunut
vallan kauheaksi. Isäntäväki syytää suustaan mitä solvauksia
tahansa palvelijoitaan kohtaan. Ennen toki riitti se, kun rouvat ja
emäntäpiiat haukkuivat, mutta nyt on näitten lisäksi tullut vanhat ja
nuoret herrat sekä neidit."
Luulen, että monet porvarirouvamme ovat ymmärtämättömyydessään
kasvattaneet niitä punaisia tyttöjä, joiden ilmiannon pelossa
heidän miehensä ja poikansa nyt piilevät perheissä, joissa ei ole
palvelijoita tai joissa ne paremman kohtelun vuoksi ovat "valkoisia"
tai ainakin "punavalkoisia". Pelkään, ettei tule kuuroille korville
kaikumaan kirjoituksen lopussa oleva yllytyshuuto: "Palvelijattaret,
seisokaa rohkeina rintamassa!"
*
Eräässä toisessa kirjoituksessa "Torpparivapautuksen oikeutus" on
tämmöinen kohta: "Hän (torppari) muokkasi, hänelle (maaruhtinaalle)
pellot, hän kokosi viljan aittaan, hän raatoi yöt päivät hovin
pellolla, vaikka halla turmeli oman niukan sadon. Se ei hovin herraa
liikuttanut. Hän laittoi hoviin öisin reet, rattaat, astiat y.m. Hän
puhdisti hovin pellavat. Hänen vaimonsa ja lapsensa kehräsi hovin
langat, kutoi kankaat, kokosi tuhkat, poimi marjat, pesi pyykit,
puhdisti huoneet, saaden itse ilottoman luolansa pimennossa niukkaa
leipää järsiä. Elon ilo katosi torppariorjain vaimojen ja lasten
katseista, kuolon kalpeus ne kelmennytti. Ennenaikaiseen hautaan ne
sortuivat. Ja uusi sukupolvi jatkoi raadantaa herkeämättä, vailla
toiveen kipinääkään paremmasta."
Semmoista ja sentapaista taustaa vastaan, joka ei ole liioiteltu, on
helppo saada ylistetyksi valtuuskunnan torpparilakia ja kiihoittaa
miehiä rintamalla sen voimassapysymistä puolustamaan.
*
Länsimainen sivistys ja "Työmies".
Tässä samassa kirjoituksessa on muuten kuvaus, näyte siitä, miten
sosialistihistorioitsija käsittää länsimaisen sivistyksen maahan
tuonnin ja sen siunauksen:
"Karusta korvesta raivasi suomalainen maanmies itselleen
peltotilkkunsa. Naapuri raivasi viereisestä alueesta, sitten
toinen, kolmas j.n.e. Niin syntyi kylä ja vihdoin pitäjä. Yhdessä
taisteltiin hallaa ja muita vaikeuksia vastaan. Kun talollisen poika
tai tytär kasvoi isoksi, jotta isän koti kävi ahtaaksi, menivät
nuoret loitommalle takamaalle. Siellä taas talous kohosi, kansakunta
lisääntyi. Lait ja järjestyksen ylläpitämiseksi laati säännöt kansa
itse maakuntakokouksessaan. Oli olemassa kansanvaltainen vapaus.
Yhdessä iloittiin, yhdessä kärsittiin.
"Tuli sitten vieras miekkamies, julisti, että te pakanat ette tunne
jumalaa. Me tuomme teille sen ja teemme tunnetuksi. Raatajakansa
tuumii: 'Meillä on itsellä jumalat, me emme teidän jumalianne
tarvitse!' Vieras kohotti säilänsä uhkaavana: 'Teidän on pakko
uskoa meidän kolmijumalaamme, jos henkenne on teille kallis',
ja osottaakseen totta tarkoittavansa, iski 'pyhä miekka' joukon
viattomia ihmisiä kuoliaaksi. Kun asema kävi näin uhkaavaksi, tuumi
yksi ja toinen: 'Jos tuota nyt sanoisi uskovansa heidän jumalaansa,
pääsisi heistä rauhaan.' Ja niin Kupittaan lähteen verensekainen vesi
tuli 'merkiksi', jolla suomalaisia rauhallisia raatajia otettiin
'taivaallisen itsevaltiaan alamaisiksi'. Nyt luulivat raatajat
rauhaan päässeensä, ja saavansa konnuillansa leipää tuottaa, ja
leipää syödä. Mutta valloittajalle _ei se ollut_ pääasia, vaan
pääasia oli kansan orjuuteen alistaminen. Valloittaja selitti: 'Maa
kuuluu minulle. Sinä saat nuo kauniit raivaamasi vainiot jättää
niille, kelle minä määrään.' Ja talonpojan hämmästykseksi tuli suuri
aatelisherra ja sanoi, että maa on 'kuninkaan lahjakirjalla' hänelle
annettu. Hänellä on 'laki' puolellaan. Hänellä on tähän maahan
'saavutettu oikeus.' Ellet hyvällä alistu, niin -- -- --.' ja taas
miekkaa heilutettiin talonpojan pään päällä.
"Talonpoika kummasteli. Olihan sen vieraan jumaluusopissa, että
lisääntykää, täyttäkää maa ja tehkää se alamaiseksenne. Kuinka tämä
on ymmärrettävää!
"Mutta kiiltopukuinen herra pyssymiesjoukon seuraamana pani hänet
'ymmärtämään', mitä merkitsee 'laki' ja saavutettu oikeus. Se
merkitsee, että hänen on jätettävä esi-isänsä koti ja kontu, ja
mentävä tuonne laitarämeikköön ja sieltä raivattava itselleen uusi
vainio. Herra rakennutti linnansa hänen entisille asuinsijoilleen.
"Karvasteli se talonpojan mieltä ja sai osan heistä vastarintaan
saavutettujen työnoikeuksiensa puolesta. Mutta saavutettujen
rosvo-oikeuksien omistaja pani pyssymiehet opettamaan entiselle
vapaalle talonpojalle, 'ettei esivalta miekkaa hukkaan kanna.' Veriin
hukkui vapaus, Ja suomalaisesta talonpojasta tuli -- torppariorja."
Omituinen sekoitus Lalli-romantiikkaa ja torpparitodellisuutta.


Tiistaina 5 p:nä helmikuuta.

Kuka maksaa kulut?
Kaiken sen, minkä tämä sota tulee maksamaan, saa Suomi itse maksaa.
Se ei tule mistään saamaan sotakorvausta. Voittaja saa suorittaa
voitetunkin sotakustannukset. Mistä ne rahat lopulta otettanee?
Suomen rikkauksista, metsistämme, sillä muuta rahanarvoistahan meillä
ei juuri ole. Onhan tosin vielä myöskin maa, pellot, niityt, s.o.
maanviljelys, se, mikä siitä saadaan irti. Ja sitten työ, etupäässä
työ. Työväki saa työllään vähitellen osaltaan ja suurelta osaltaan
maksella, mitä se on hävittänyt. Ilman työtä eivät luonnonrikkaudet
ole minkään arvoiset. Varsinkin tuottava työ siis saa ponnistaa
kaiken voitavansa. Se se lopulta saa maksaa kaiken.
Tarvitaan ennen kaikkea elintarpeita. Ne otetaan niiltä,
maanomistajilta ja maatyömiehiltä, jotka voivat niitä hankkia. Kaikki
sodat saa lopulta maanmies maksaa ja niin käy nytkin. Hänen laskuunsa
tätä taistelua käydään. Mutta samalla muidenkin työläisten. Kuluttava
työmies saa maksaa leivästä sille, joka sitä hankkii. Se leipä tulee
sitä kalliimmaksi, kuta vähemmän maamies sitä saa tuotetuksi. Kuta
suurempi hävitys on ollut, kuta enemmän on mellastettu, tuhottu,
poltettu, sitä vaikeampi on saada leipää. Ja kun teollisuus on
joutunut lamaannuksiin, täytyy sen palveluksessa olevain tyytyä
vähään ja ponnistella enemmän senkin velkoja maksaakseen. Ei siinä
enää riitä 8-tuntiset työpäivät. Kaikki menee entiselleen, pahempaan
päin. Hävitetty talo ei voi enempää, kuin mitä se voi.
*
Meidän tiemme.
"Teillä pitää aina olla se perustuslaki peränne alla. Ette uskalla
lähteä millekään matkalle istumatta ensin sen päälle, niinkuin
ryssä istuu ennen matkalle lähtöään tuolille huoneen perällä ja
vasta sitten lähtee liikkeelle." Muistelen jonkun sosialistin näin
sanoneen. "Niin juuri -- sanon -- se on meidän oikeudentuntomme,
omatuntomme, josta lähdemme ja jonka me aina otamme mukaamme.
Perustuslakitie on kyllä hiukan mutkallisempi, mutta parempi virsta
väärään kuin vaaksa vaaraan."
*
Metsä arvoton.
On muuten omituista, kuinka vähän merkitystä nyt oikeastaan on
sillä pääomalla, jonka kimppuun he käyvät ja tahtovat vallata.
Suomen suurimmalla kansallisomaisuudella metsällä esim. ei ole tällä
hetkellä mitään arvoa, sillä ei sitä voi syödä eikä myödä. Sen
ainoa ruoka-arvo olisi tätä nykyä petun ja -- marjain. Gutzeitin,
Kymiyhtiön, Ahlströmin liikkeiden kiinteimistöt ja irtaimistot ovat
siinä arvossa, mikä heillä on niistä saatua viljaa makasiineissaan
-- ja se ei ole paljon -- ja mitä saadaan kalaa järvistä ja jäniksiä
ja lintuja metsistä. Vaikka ne kuinkakin takavarikoitaisiin ja
yhteiskunnallistutettaisiin, muuta niistä ei saataisi irti kansalle.
*
Rauhan tarjousko?
Tänään kerrottiin, että Mannerheimin väki olisi lähtenyt liikehtimään
Mikkelistä Kouvolaa kohti. Eräs vallankumouksellisia lähellä oleva
venäläinen siviiliherra oli käynyt erään henkilön luona tarjoamassa
-- omasta puolestaan tietysti, mutta välillisesti Tokoin lähettämänä
-- rauhaa. Eduskunta voisi muka kokoontua. Sai vastauksen, että
valtiopäivät eivät tietysti voisi kokoontua, koska kansanvaltuuskunta
ei voisi mitenkään taata sitä, että ne saisivat rauhassa toimia ja
ettei edusmiehiä ammuttaisi tai vangittaisi, jos joku päätös ei olisi
punakaartille mieleen. "Eduskunta voisi kokoontua jossain muualla."
Kehoitettiin kääntymään Mannerheimin puoleen. Ehdotus nähtävästi oli
saanut alkunsa siitä, että täkäläiset ryssät eivät ole halukkaat
suuremmassa määrin lähtemään rintamalle.
*
Ylipäällikön valta.
Eräs sanitääri kertoi, että punakaarti ei salli Punaisen Ristin
auttaa valkoisia haavoittuneita. Ne ovat kansan asian vastustajia ja
niiden täytyy kuolla. P. R. vangittiin asemalla, vaikka sillä oli
itsensä ylipäällikkö Haapalaisen antama passi. Hänellä nähtävästi ei
ole mitään sanomista, jos kaarti on toista mieltä. On kai niin, että
kaarti yhä edelleen pakottaa mukaansa johtajat niinkuin ennenkin,
heti alussakin.
*
Nälkärintamalla.
Puhutaan niin paljon siitä, millä rintamalla ratkaiseva taistelu
tulee tapahtumaan -- Vilppulan -- Kouvolan -- Antrean. Minä luulen,
että se tulee tapahtumaan -- nälkärintamalla.
*
???
Kauheasti ne puuhaavat ja järjestävät ja kehuvat onnistuvansa,
mutta löyhältä se vielä tuntuu. Ei maata voida hallita niinkuin
puoluetta. Eivät ne tähän asti _ilman porvarillista apua_ ole tehneet
oikeastaan mitään muuta kuin järjestäneet oman agitatsioninsa
ja luokkataistelunsa. Eihän tässä tosin ole kysymys kovinkaan
suuresta yhteiskunnasta ja kai se olisi jossain määrin mennyt,
jos venäläisvallan jälkeen olisi päästy hiukan enemmän oman katon
alle, mutta kun kaikki, mitä uusi asema tuo mukanaan, on luotava
samalla kertaa, kaikki sisäiset ja ulkonaiset asiat. Toivooko ne
ehkä sittenkin porvarillisilta apua? Ilman sitä tämä ei mene. Mutta
kuinka on mahdollistakaan sitä saada? Mikä on heidän ohjelmansa,
jota he tahtovat meidät toteuttamaan? Eihän siitäkään ole muuta
tietoa kuin vain fraaseja. Pitäisikö meidän yleensä vain olla heidän
juhtinaan vetämässä, minne kuski käskee, ja sillä vauhdilla, minkä
kansan ruoska määrää? Niin tekevät raakalaisvalloittajat: mongoolit,
turkkilaiset -- hunnit. Eivät ne kyenneet eivätkä nämä kykene luomaan
mitään korkeampaa ja parempaa kulttuuria, ne osaavat ainoastaan
hävittää ja istua patainsa ääressä, niin kauan kuin se porisee.
*
Tuumiskeluja tulevaisuudesta.
Välistä alkaa minusta näyttää, kuin porvarien _täydellinen_ voitto
kuitenkin olisi heille itselleen vaarallisin. Täytyy ehkä kauankin
turvautua kivääreihin ja kuularuiskuihin, ja silloin on hyvin lähellä
vallan väärinkäyttö ja voitetun voimien vähäksyminen, niinkuin
on ollut tähänkin asti. Ettei tämä vain päättyne porvarilliseen
sotilas-diktatuuriin! Vaikka järjestys palautettaisiin, vaikka
eduskunta ja hallitus taas pääsisikin toimimaan, täytyisi sitä
kaikkea tukemassa olla valkoinen armeija. Eikö tästä armeijasta synny