Lukemisia lapsille 2 - 11

Sitä paitsi sotilaita, hoviväkeä ja muuta kansaa, kissoja, pöllöjä ja
tonttuja. Tapahtuu Kypron saarella noin 650 vuotta sitte.


Ensimmäinen näytös.

_Vierashuone kuningas Guidon linnassa. Roosa ja Liila ompelevat
morsiusleninkiä_.
*Roosa*.
Yh, nyt neulan' katkasin!
Teräksest' ol' Englannin.
*Liila*.
Jätä kiire kohtuuton!
Työläs neulominen on
Leninkiä Forellalle...
*Roosa*.
Jos se oisi Florinnalle,
Niin työ tuntuis suotuisalle.
*Liila*.
Vain näin sievää pukua,
Florinnalle? Eihän vainen.
Vaikk' on hame hitulainen,
Ei tok' uutta hankita.
*Roosa*.
Sitä vastoin Forella
Kaikin puolin komea,
Vaikk' on epäkelpo häntys!
*Liila*.
Tyhmä, veltto, tyly, läntys,
Vaikka pesee yhtenään
Maidossa hän käsiään.
*Roosa*.
Florinnap' on ennättäivä
Kylpemähän lähteellen,
Siks on puhdas hän kuin päivä,
Kaunis kuin tähtönen.
*Liila*.
Puoleen päivään makaapi
Forella, ja sitte huutaa
Äitiään hän täyttä suuta,
Haukottelee, torkkuupi.
Torttuja ja sokuria
Sitte syödä ahmastaa,
Kirkuu hillomuuramia,
Kunnes etehensä saa!
Sitte vitkaan pukeutuu,
Sitt' taas jälleen uinahtuu.
*Roosa*.
Florinnapa armahainen,
Ihana kuin mansikkainen,
Aamuin nousee ani varhain,
Kukkiansa hoitaa parhain,
Koko päivän tekee työtä,
Sitte vihdoin viimeinen
Avunteko ennen yötä
Iltasilla köyhillen.
Hän on kovin herttainen.
*Liila*.
Kuningatar Florinnaa
Toruu aivan yhtenään
Vaan ei pahaa pakinaa
Forellalle ensinkään.
*Roosa*.
Kuningatar leski oli
Kuninkaan kun rouvaks tuli,
Onhan näet Forella
Hänen oma lapsensa.
Florinnalle riiteleepi,
Forellaa hän hyväileepi,
Kuninkaall' ei ollenkaan
Sanomista sanaakaan.
*Liila*.
Tämähän on kumma vallan!
*Roosa*.
Hän kun tohvelin on alla.
Nyt on uljaan prinssin kanssa
Tapahtunut kihlaus,
Forellan luo matkallansa
On jo prinssi Amundus.
*Liila*.
Onko prinssi mieltä vailla?
*Roosa*.
Sehän sopi kelpo lailla,
Forellaa hän nähnyt ei,
Siks kun kihlat hälle vei.
_(Tirkistää ikkunasta.)_
Liila, mikä touhu tiellä!
Ratsastaja lentää siellä,
Kansanjoukko hurraten
Kokoutuupi portillen,
Kuningas on loistossansa,
Holofernes sivullansa,
Hän tuo viinilasku myös.
*Liila*.
Roosa, katso, jätä työs!
Se on varmaan prinssi. Taivas,
Kuin hän hyvin ratsullaan
Kansanjoukkoon tiensä raivas!
Kuningatar vierastaan
Tervehtää jo parhaillaan.
_(Holofernes tulee sisään, lihava, punakka ja vähän päissään.)_
*Holofernes*. Pois tieltä, sanon minä, pois tieltä, tytöt, hänen
majesteettinsa meidän kaikkein armollisimman kuninkaan kaikkein
armollisin kuuluttaja tulee panemaan järjestykseen kaikkein
armollisimpia kuninkaallisia huoneita suurvaltiaalle prinssi
Amundukselle, hänen armollisen armonsa röökynä Forellan kaikkein
alammaisimmalle yljälle! Puh, minä olen juossut kuin orava, minä olen
lentänyt kuin nahkasiipi, seremonianmestarilta hovimestarille,
hovimestarilta kellarimestarille ja kellarimestarilta juomanlaskijalle
hankkimassa olutta ja viiniä kuninkaalliseen hoviin, että olisi millä
juoda hänen kaikkein armollisimman armonsa prinssi Amunduksen onnen
malja.
*Roosa*. Niinpä näyttää kuuluttaja varmuuden vuoksi tutkineen viinejä.
*Holofernes*. Tietysti, se on minun alammaisin velvollisuuteni. Nyt
täällä tulee pidot, tytöt, suuret pidot hovissa, tietäkäätte, ja hänen
armonsa prinssi Amundus on alkava tanssin hänen armonsa röökynä Forellan
kanssa.
*Liila*. Mutta hän ei viitsi sitä, ell'ei prinssi kanna häntä. Siihen on
hän kovin laiska.
*Holofernes*. Hillitse kielesi ja puhu arvokkaasti meidän armollisesta
röökynästä. Minä voin ilmaista erään salaisen asian. Osaatko olla vaiti,
pikku hempukka, mitä?
*Liila*. Kuin muuri, _(hiljaa)_ kuin joku seisoo muurin takana ja
kuuntelee.
*Holofernes*. Niinpä saatan sanoa, sokurimuruseni, että kuningatar
kuiskasi korvaani tänään: Holofernes, sinä olet kelpo mies ja suuri
sota-urho. _(Tytöt nauravat.)_ Mitä virnailemista? Tosiaankin niin hän
sanoi, ja sentähden, sanoi hän, saat sinä Florinnan rouvaksesi, kun vaan
olet siitä puhumatta. Se ei tule koskaan kysymykseen, sanoin minä. Mitäs
virkkaa, polttiainen?
*Liila*. Minä sanon, että kuuluttajamestari on narri.
*Holofernes*. Niinkö sanot, ampiaispesä? Kyllä minä opetan...
*Roosa*. Tule, Liila, olen varma, että kuningattarella on jotakuta pahaa
mielessä Florinnaa kohtaan. Kertokaamme se hänelle. _(Menevät.)_
*Holofernes*. Malta, raapiva kissanpoika! _(Juoksee Liilan perästä.)_
_(Kuningas Guido, kuningatar Sibylla, prinsessa Forella, Mangipani ja
hoviväkeä saapuu.)_
*Kuningatar* _(antaa käskyjänsä)._
Kunniaksi prinssillen
Pannaan vahti ovellen.
Pannaan vahti, vaiko miten
Teidän majesteettinne?
*Kuningas*.
Miten vaan te käskette.
*Kuningatar*.
Ja tuo sali parahiten
Kukkasilla verhotaan,
Pidot illaks laitetaan.
Neljä istuint' upeata
Valmistetaan loistavata:
Minulle ja kuninkaalle,
Prinssille ja Forellalle...
*Kuningas* _(hiljaa)._
Kultan', eikös Florinna
Saiskaan olla seurassa?
*Kuningatar* _(hiljaa)._
Niinkö sopis sinusta? _(Kovasti.)_
Neljä istuint' tehkäätte,
Kuninkaan on käsky se.
Florinna, hän pikku tipu,
Ei voi tulla, pääss' on kipu...
*Florinna* _(tulee nöyrästi)._
Mit' on mulla tehtävätä?
*Kuningatar* _(vihaisena)_
Ovellako väikyt tätä
Kuulemassa? Katsos vaan,
Ethän sairaaks joudakaan,
Kun on prinssi vierahana.
Mene, makaa nukkuvana!
*Florinna*.
Armonne, oon terve aivan.
*Kuningatar*.
Viekastelet! Salaat vaivan.
Tahdot pettää.
*Kuningas*.
Eipä vaan!
Minä luotan Florinnaan.
Älä sure, lapsi kulta,
Suvaitsetko, niin saat multa
Namusia, näetsen
_(antaa hänelle namusia)_
Kaikki taskus täytehen?
*Florinna*.
Tottelen ja käskyn mukaan
Menen oitis kammariin.
*Kuningas* _(hiljaa kuningattarelle)._
Salli hänen tulla niin...
*Kuningatar*.
Sin' et ole myötäsukaan
Tiedänhän sen ennestään.
_(Florinnalle.)_
Pitoihin saat toki tulla,
Jos on kunnon puku sulla,
Muutoin älä mielikään.
_(Hiljaa Mangipanille.)_
Onko vaatteet hältä viety?
Annoinhan mä käskyn sen.
*Mangipani*.
Kaikk' on tehty, se on tietty.
*Kuningatar* _(hiljaa)._
Siitä suurest' iloitsen.
*Forella* _(Florinnalle)._
Miltä pidoissa se näyttää,
Jok' ei itseään voi käyttää?
Mamma sanoi, että vaan
Koreilla mä yksin saan.
*Kuningatar* _(hiljaa Forellalle)._
Pysy vait! _(kovasti)_ Nyt silkki maksaa
Paljon. Kuningas ei jaksa
Korskeutta kannattaa.
Florinna siis olla saa
Tyytyväinen hameesensa
Sekä vanhaan pukimeensa.
*Florinna*.
Siihen tyydyn, tietty se,
Mitä määrää armonne.
*Kuningatar* _(Florinnalle)._
Nyt on aikas lähteä!
*Kuningas*.
Vartoomme jo prinssiä.
*Kuningatar*.
Majesteetti, edeltä
Valtasaliin menkää vastaan.
_(Kuningas, Mangipani ja hoviväki menevät.)_
*Kuningatar* _(Forellalle)._
Oot kuin pölkky oikeastaan.
Oot kuin tipahtanut kuusta.
Tuhmuutta vaan tulvaa suusta.
*Forella*.
Mamma aina sanoo mua
Viisaaks, sangen sukkelaks,
Osavaks ja taitavaks.
Minuun saattaa ihastua,
Sanoo mamma, kaikk' yks kaks.
Paremp' olen Florinnata,
Sievempi ja somempi,
Kaikin puolin kauniimpi;
Puhe mull' on sujuvata.
Puku muodin mukaan yllä;
_(itkee)_
Niin on mamma sanonut,
Olen mieleen painanut,
Ja ne todeks uskon kyllä.
*Kuningatar*.
Usko mitä tahdot, töllö,
Mut siit' älä hiiskukaan
Ollos vaiti!
*Forella*.
Niinpä vaan
Tahdon ollakin kuin pöllö,
Nyt mä prinssin uhalla.
*Kuningatar*.
Se ois kaunis!
*Forella*.
Luultavasti
Prinssi naurais makeasti.
*Kuningatar*.
Saisit seista kaapissa. _(Menee.)_
*Forella*.
Kas niin, nyt taas mamma puhkaa,
Vaan en huoli, teenpä uhkaa.
Mull' on tuima nälkä, haa!
Mistä saisin makkaraa? _(Menee.)_
*Holofernes* _(aukasee salin ovet ja kumartaa, vielä vähän päissään)._
Minä olen heidän kaikkein alammaisimpain majesteettiensa ja armojensa
kaikkein armollisin palvelija. Suvaitsevatko heidän korkeat armonsa
tehdä minulle armon vilvoitella itseänsä vähän täällä ulkona
perähuoneessa. Vai niin. Heidän korkearuhtinaalliset, kuninkaalliset ja
prinssilliset armonsa suvaitsevat vielä hikoilla. Olkaa sitte niin
armolliset ja hikoilkaa, niin kauan kuin teidän armonne haluatte.
_(Itsekseen.)_ Kunhan vaan ei tulisi kovin ikävä iltaista, tahi
oikeammin maljoja. Kas niin, nyt tulee hänen armonsa kuningatar, kovin
armoton. Nyt tulee täällä nuoskailma. Parasta on pötkiä tipo tieheni,
tunnen itseni sanomattoman janoiseksi. _(Sill' aikaa on Forella tullut
toiselta puolelta sisään, iso makkara kädessä, ja asettuu nurkkaan
syömään.)_
*Forella* _(syöden)._ Kolme päivää on mamma pitänyt minua
nälkäparannuksella, että tulisin oikein hienoksi, kuin prinssi tulee.
Eihän siitä liho, jos makkaran syökin, _(Mutustaen.)_ Mokoma
prinssiraukka! Mut minäpä tiedän, mikä on parempi, ja se on makkara.
*Kuningatar* _(hyökkää sisään, näkemättä Forellaa.)_
Tule, tule Forella,
Prinssi kysyy sinua.
_(Menee etsien pois.)_
*Prinssi Amundus* _(seuraa heti kuningattaren perästä)._
Väistyä hän tahtoi varmaan.
Mistä löydän sinut, armaan'?
_(Huomaa syövän Forellan.)_
Tiedätkö sä, saunapiika,
Joll' on nälkä hirmuinen,
Miss' on sulo neitinen?
*Forella* _(hiljaa)._
Niijaanko nyt, se lie liikaa?
Enkä viitsi. _(Kovasti.) _ Sanokaa,
Josko prinssin nähdä saa?
*Prinssi*.
Min' oon prinssi Amundus.
*Forella*.
Vai niin. Oiva sattumus!
Ota syliis!
*Prinssi*.
Ootko höpsy?
*Forella*.
Tässä istun niinkuin löpsy,
Tule auta seisaallen,
Anna muisku huulillen'!
*Prinssi*.
Hupsu, kuka lienetki?
*Forella*.
Tulen sulle rouvaksi.
*Prinssi*.
Mitä? Ootko Forella?
*Forella* _(pala suussa)._
Se on nimen todella.
*Prinssi*.
Taivas, olen petetty?
*Forella* _(kuin ennen)._
No miks et jo lähesty?
Kosk' on hidas kulku miehen,
Menen vastaan puolitiehen.
_(Nousee kömpelösti ylös, lähestyy prinssiä ja pyyhkii suutansa.)_
Kas nyt olen siisti jo,
Suikkaapas nyt suutelo!
_(Prinssi tahtoo paeta, Kuningatar hyökkää sisään ja sieppaa makkaran
Forellalta.)_
*Kuningatar* _(kovin hämillään)._
Teidän armonne, on vielä
Tyttö kovin lapsekas,
Vaan se talttuu elon tiellä...
*Forella*.
Tulen rouvaks, tulenpas.
*Kuningatar* _(hiljaa)._
Ole vait!
*Forella* _(kovasti)._
Vai ole vait?
_(Itkee.)_
Mitä mamman kielto tiennee,
Pappi meidät vihkii kait?
*Prinssi*.
Teidän armollanne lienee
Tytärtä kaks, tietääkseni
Toinen niist' on suloinen.
*Kuningatar* _(hiljaa)._
Pelko jäätää sydämmeni.
_(Kovasti.)_
Kaks on. Toinen tyttönen
On kuin hanhi typerä,
Ilman ihmis-älyä.
Piiloon itsensä nyt sulkee.
*Liila* _(sisään hyökäten)._
Armonne, Florinna kulkee
Ylös arkipuvussa,
Hämillä ja pelossa.
Hält' on varastettu vaatteet!
*Kuningatar*.
Sulta mitkä tyhjät vaatteet!
*Liila*.
Kysykää hält' itseltään!
_(Florinna saapuu nöyränä jokapäiväisessä puvussaan.)_
*Kuningatar*.
Hävytön, sä noinko tänne
Tohdit tulla näkymään?
_(Hiljaa.)_
Sydämmessän' viha riehuu.
*Florinna*.
Noudatinhan käskyänne.
*Kuningatar*.
Poistu pian! Joutuen!
_(Hiljaa)._
Veri suonissani kiehuu.
*Prinssi* _(joka on ilolla katsellut Florinnaa)._
Hän on sievätekoinen.
_(Ojentaa Florinnalle kätensä. Musiikkia kuuluu.)_
Kaunis neiti, josko saan
Pyytää kanssan' tanssimaan?
Silkittä ja kullatta
Neito on niin suloisa,
Kasvoissa kun näkyy somuus,
Hyve, äly, viattomuus.
_(Taluttaa Florinnan tanssisaliin.)_
*Forella*.
Mamma, yhdessä he meni!
*Kuningatar*.
Niin, sen näen lapsoseni.
*Forella*.
Ottaako hän rouvaks sen?
*Kuningatar*.
Kaikki teen sit' estääksen'.
_(Ensimmäinen näytös loppuu.)_


Toinen näytös.

_Sama sali kuninkaan linnassa. Roosa ja Liila istuvat taas työnsä
ääressä._
*Roosa*.
Niin, täss' ollaan nypläilyllä,
Rakas Liila, yhtä myötä.
Kuningatar keksii kyllä
Tyttö raukoillensa työtä.
*Liila*.
Entinenki leninki
Ylenmäärin kyllä loistaa
Ja nyt täytyy kuitenki
Hälle ommella jo toista
Loistavampaa.
*Roosa*.
Hullunmoista!
Vaikk' ois kuinka loistavaa,
Tok' ei prinssiä hän saa.
*Liila*.
Näitkö eilen pidoissa
Kuin hän tanssi alinomaa
Florinnan kanss' salissa?
*Roosa*.
Oikein sievää, oikein somaa!
Kuningatar turkissaan
Oli halkeemaisillaan.
*Liila*.
Sen vuoks nyt tän' aamuna
Florinna, se tyttö parka,
Suljettuna olla saa
Kuin häkissä lintu arka;
Siellä soittaa kitaraa.
*Roosa*.
Hiljaa, prinssi Cyprinus
Tulee. Jospa lohdutus
Tulis ja myös pelastus.
_(Cyprinus tulee.)_
*Cyprinus*.
Iltaa, neidot ihanaiset,
Aamutähdet armahaiset,
Kesäpäivän vertaiset!
*Roosa* _(niijaten)._
Armon herra, mik' on totta
Sopii meidän vastaan ottaa.
Korjatkaa pois tähtehet!
*Liila* _(niijaten)._
Ylistyksenne on liikaa,
Minä oon vaan kammarpiika
Neuloja on ystävän'.
*Cyprinus*.
Hyvää iltaa, tytöt, sitte.
Jos niin teitä miellytän.
*Roosa*.
Aivan oikein osasitte,
Hyvä iltaa!
*Liila*.
Iltaa oi!
*Cyprinus*.
Kuinka Florinna nyt voi?
*Roosa*.
Niinkuin häkkilintu voi,
Jota haukka vartioi.
*Liila*.
Niinkuin särki, kun suu auki
Ryntää nielemähän hauki.
*Cyprinus*.
Ken on hauki? Ken on haukka?
Voi voi nuorta tyttö raukkaa!
*Roosa*.
Arvaa!
*Cyprinus*.
Kuningatar?
*Liila*.
Niin!
*Roosa*.
Haukk' on, joka tarttuu kiin',
Holofernes.
*Cyprinus*.
Mitä kuulen?
*Liila*.
Hauska kyllä, niinpä luulen.
Ennen vaikk' ois marakatti
Kuin tuo vanha viinaratti.
*Cyprinus*.
Rouvaks Holofernekselle?
*Roosa*.
Kuningatar määrää hälle.
*Liila*.
Amundus saa Forellan.
*Cyprinus*.
Asiaa nyt aavistan;
Vaan niin hullust' ei saa tehdä.
Ennen iltaa saatte nähdä
Jotain hauskaa, vartokaa,
Lapset, tehdään mutka tiehen.
Tunnen kelpo taikamiehen,
Heti hänen luokseen lähden.
_(Menee.)_
*Roosa*.
Kiitos, prinssi!
*Liila*.
Hyvä on,
Tulee hauskuus verraton.
*Roosa*.
Tulee hönttö, vait sen tähden!
_(Holofernes tulee sisään kukilla koristettuna.)_
*Holofernes*. Helejaa, tytöt, tänään täällä tulee mahtavat häät.
Arvaatteko, kuka on morsian? Niin, Florinna, se pikku, sievä, kaikkein
armollisin neiti Florinna on se. Ja voitteko arvata, kuka on ylkä?
*Roosa*. Kukas muu kuin prinssi Amundus?
*Holofernes*. Ylemmäksi, sokerimuruni, ylemmäksi. Se olen minä itse,
näetkös, minä suuri valtainen, urhollinen ja nerokas ritari Holofernes,
kuningattaren korkeasti-omakätinen kuuluttaja, ja niin edes päin
j. n. e. Oletteko koskaan nähneet niin kunnioitettavaa ylkää? Minut
voisi syödä, niin olen makea. Ja tuommoisia kukkia, mitä sanotte? Enkös
ole sievä?
*Liila*. Olette, niinkuin kaatunut aita, jonka lahonneiden seivästen
välistä orjantappuran kukat pilkistävät.
*Holofernes*. Entäs uusi frakkini, olkaa hyvä ja katsokaa sitä tarkasti.
Mitä pidätte?
*Roosa*. Niin, täydellisesti patakuninkaan näköinen.
*Holofernes*. Kuninkaalliselta minä näytän, se on varma. Minä odotan
par'aikaa korkeaa herrasväkeä tänne, ja se viisas rouva Sysiskin: on
luvannut saapua häihin. Mutta minua niin hävyttömästi janottaa. Hyvästi,
pikku heinäsirkat! Olen kohta täällä jälleen. _(Menee.)_
*Roosa*. Tule, Liila, saammepa nähdä, mitä heillä nyt on aikeissa.
_(Menevät.)_
_(Kuningatar ja Sysis tulevat.)_
*Kuningatar*.
Tekö, armas rouva siis
Teette mulle palveluksen
Lumoomalla Amunduksen.
*Sysis* _(lukee sormiaan)._
Annas luen: neljä, viis,
Kuus ja seitsemän se totta,
Mikstum, pikstnm, hikstum, rotta,
Pinsitarjum pumperoin!
Kyllä mä sen tehdä voin.
*Kuningatar*.
Hyvä, kunhan piakkoin
Tuuman voisi toteuttaa.
*Sysis*.
Eläimeks hän täytyy muuttaa.
Vaan yks ehto ainoasti:
Hänen pitää vapahasti
Kihlasormus Forellalle
Sormeen panna.
*Kuningatar*.
Mukavalle
Keino tuntuu. Hyvä, oi!
*Sysis*.
Muutoin en mä mitään voi.
Lumoust' ei tapahtuisi.
*Kuningatar*.
Vaikka kiukkuun pakahtuisi,
Hänen täytyy sormus antaa
Forellalle kihlaks kantaa.
Täksi illaks Forella
Florinnaksi puetaan,
Hän ei osaa arvata.
*Sysis*.
Yhtä juonta pelkään vaan.
Jos ken Deoletukselle
Sanan vie, niin tulee helle.
Hän on viisas niinkuin mä.
*Kuningatar*.
Huolimme viis hänestä!
_(Sysis menee.)_
*Kuningas* _(tulee)._
Taivas, mitä kuulenkaan?
Florinnako naitettaisi?
*Kuningatar*.
Kun niin kelpo miehen saisi,
Mitä muusta huolikaan.
*Kuningas*.
Holofernes!
*Kuningatar*.
Niinpä niin!
Mistä paremp' saataisiin?
Rikas, uljas, loistavainen.
*Kuningas*.
Juopi ja on turhamainen.
Armas Sibyllani tiedä,
Kehumist' ei se mies siedä;
Aamust' iltaan viina viedä
Saapi miehen muassaan,
Niinkuin orjan konsanaan.
Min' en koskaan myönny tähän.
*Kuningatar*.
Sin' et myönny? Paha vähän.
Vaan min' oon sen päättänyt.
Ja kun majesteetti nyt
Luonnostaan on armahainen,
Siivo, myöten antavainen.
Luulen, että tahtoni
Hän kuin ennen täyttävi.
*Kuningas*.
Armas Sibylla...
*Kuningatar*.
No vait!
Hän on heti täällä kait.
_(Florinna tulee, Mangipani vartiana.)_
*Florinna*.
Teidän majesteettinne,
Luoksenne mun käskitte.
*Kuningatar*.
Tule, armas, hyvää kuulet,
Tänään suureen onneen tulet,
Rouvaks Holoferneksen;
Kiitäpäs nyt niijaten!
*Florinna*.
Taivas! Holofernekselle?
*Kuningas*.
Älä itke, kultajyvä,
Näätkös, lapsi, sievä, hyvä,
Kuningatar määrää hälle.
Jos nyt pysyt tyynenä,
Annan karamelliä.
*Florinna*.
Poista, isä, hätä multa!
*Kuningas*.
Enhän tohdi, lapsi kulta.
Kuningatar kova on.
*Florinna*.
Oisin ruoho nurmikon!
Oisin lehti taikka havu,
Taikka haihtuvainen savu!
Oisin korsi vähäinen,
Taikka lintu sininen!
Paremp' olis ollaksen'.
*Kuningatar*.
Lintu joutuu pian paulaan.
Nyt hääjoukko tulee, laulaa.
_(Musiikkia ja tanssia. Forella neitsyeinensä ja hoviväki, tulevat
tanssaten sisään ja asettuvat riviin.)_
Missä ylkä? Mitä! us!
Mik' on tämä kummitus?
_(Holofernes tulee tanssien hyvin iloisena eikä huomaa, että Deoletus on
hänelle noitunut aasinkorvat ja hirmuisen pitkän nenän. Cyprinus ja
Deoletus tirkistävät nauraen ovella.)_
*Holofernes*. Kaikkein nöyrin palvelijanne, kaikkein armollisin
herrasväkenä. Nyt olen valmis, kuten näkee minun sokerimuruni; eikö
pitäne minua kauniina? Nyt on hän tuleva minun pikku morsiokseni ja minä
olen tuleva hänen kaikkein makeimmaksi yljäksensä. Ja niin oleskelemme
kuin kyyhkyspari, ja elämme hunajalla ja herkuilla, lättyjä aamiaiseksi,
pannukakkuja päivälliseksi, vohvelia iltaiseksi ja lasi viiniä silloin
tällöin _(Loukkaa nenänsä.)_ Ai, ai!
_(Kaikki nauravat juosten pakoon pitkää nenää.)_
*Kuningatar* _(vihaisena)._
Sinä mörkö, riiviö!
Sinä aasi, hirviö!
Tulit peljättämään meitä.
Mene matkaas pitkin teitä!
_(Ajaa Holofernehsen pois, joka kirkuen pakenee.)_
*Roosa ja Liila*.
Velhoutta! Noituutta!
_(Kaikki juoksevat nauraen pois.)_
*Kuningatar* _(kiukkuisena)._
Kas nyt häät on lopussa.
Mangipani, seisahda?
Prinssi saapuu kohta tänne,
Kerro, mitä sanoin ennen.
_(Menee.)_
*Mangipani* _(yksin)._
Paremp' oisi työssä muussa
Kuin täss' seista valhe suussa.
Vaan jo piennä pidin surun,
Valheella sain sokermurun.
Valtioon kun tieni juoksi,
Valehtelen leivän vuoksi.
Hyi! Mä oikein häpeän
Välist' omaa itseän'.
*Amundus* _(tulee)._
Florinna oi armahaisen,
Lemmittyni ainokainen,
Mistä sinut löydän vainen!
Annas kysyn, kukaties
Voipi ilmoittaa tuo mies.
_(Mangipanille.)_
Oletteko nähnyt äsken
Prinsessaa?
*Mangipani*.
Hän kotona
On; jos suvaitsette käsken,
Voitte tässä vartoa.
*Amundus*.
Tässäkö?
*Mangipani*.
Hän tulee tähän.
Häll' on aikaa sangen vähän,
Pikimältä joutaa vaan
Teitä täällä kohtaamaan.
*Amundus*.
Todellako?
*Mangipani*.
Niinpä kyllä.
Kaapu sininen on yllä,
Kun hän hiljaan saapuu tähän
Ystävyyttään näyttämähän.
Kovin häntä riemuttaisi
Helläks muistoks jos hän saisi
Esimerkiks sormuksen...
*Amundus* _(osoittaa sormustansa)._
Tääkö sormus?
*Mangipani*.
Vaikenen
Onhan asianne oma.
_(Menee.)_
*Amundus*.
Tyttö park' on sievä, soma!
Hänkin säälii Florinnaa.
_(Forella tulee sinisessä kapassa, huntu kasvoilla.)_
Vait, kas siin' on armas hän,
Näyttää kovin pelkäävän,
Niijaa, mutt' ei ääntä saa...
Hyvää iltaa prinsessa!
Suuri kiitos eilisestä,
Toivon ett' ei tanssi estä
Teidän hyvin vointia.
_(Forella niijaa.)_
Sormeheni unhotin
Sormuksen, mi kuuluu teille,
Ottakaa se takaisin,
Onhan sormus kallis meille.
_(Panee sormuksen Forellan sormeen. Hän niijaa.)_
Florinna, tää sormessanne
Olkoon, minä muistossanne.
*Forella* _(heittää hunnun ja kapan)._
Mitä tyhjää lorua?
Enhän ole Florinna,
Mutta aivan sama mulle,
Sormus sopii kihlatulle,
Eikä äiti esteeks tulle.
*Amundus*.
Forellako olet sä?
*Forella*.
Mitä tyhjää kysellä!
Vaikka kuinka tirkistele,
Min' en siitä huikentele.
*Amundus*.
Petos mulle julma aivan!
*Forella*.
Maksaako tuo telme vaivan
Tähden halvan sormuksen?
Ja kun oikein aattelen,
Mull' on monta parempaakin.
_(Helkyttelee kultavitjoja.)_
Kuule kun ne kilkahtaakin,
Pidoissa nää mull' on yllä,
Maksaa tuhansia kyllä;
Vitjat kaulan kaunistaa,
Renkaat korvan' koristaa,
Hintaakaan en niiden tiedä,
Hän ei viitsi katsahtaa...
*Amundus*.
Jätä, enempää en siedä!
*Forella*.
Olen ylväs, loistava,
Kaikin puolin komea.
Suutele ja kumarra!
Miks ei huolisi hän mua?
*Amundus*.
Kosk' en voi mä pyytää sua.
Sydäntän' ei koruhemppu
Valloita, kas siinä temppu.
Neittä viatonta, somaa
Sydämestän' halajan,
Häntä toivon alinomaa.
Florinnaa ma rakastan.
_(Kuningatar ja Sysis tulevat.)_
*Kuningatar*.
Prinssi, mitä kuulenkaan!
Sormuksenne tarjositte,
Forellan jo kihlasitte,
Ettekö nyt muistakaan?
*Amundus*.
Erehdys se oli. Mut
Min' en mitään luvannut.
*Forella*.
Florinnaks hän luuli mua...
*Kuningatar*.
Vait! Nyt seuraa kihlattua
Kypron saari myötäisiks.
*Amundus*.
Florinnaa en jätä siks.
*Kuningatar*.
Kultaa tynnyr päällisiksi.
*Amundus*.
Kylm' on kulta kumppaniksi.
*Kuningatar*.
Kuoloon saakka vainoon teitä.
*Amundus*.
Florinnaa en koskaan heitä.
*Kuningatar*.
Sysis voimaa näyttäkää,
Tehtävänne täyttäkää,
Hän on kylmä niinkuin jää.
_(Sysis vetää piirin laattiaan Amunduksen ympäri, joka turhaan pyrkii
yli piirin.)_
*Sysis*.
Mirabola banda
Sintra maranda
_(Huone pimenee.)_
Rigi digi ala mala urfa da ho!
Untra ba muri pex
Dolga la churi fex!
Orra dorra ixta pixta rexa fi lo!
*Amundus*.
Päästä tästä karsinasta!
*Kuningatar*.
Luovatko sä Florinnasta?
*Amundus*.
Koskaan en!
*Kuningatar*.
Siis jatkakaa!
*Sysis* _(kiivaammin)_.
Arigi bi dan!
Damura falan!
Farona dasintra
Ohimona suban!
_(Aina nopeammin.)_
Arigida rigida igida gida!
Miraho! Iraho! Aho!
_(Merkitsee käsillänsä että joku suuri pienennetään.)_
Amundus! Mundus! Undus! Ndus! Dns! Us! S.
_(Viimeisten sanain kuuluessa vaipuu Amundus voimattomana ensin
polvilleen, sitte lattialle. Pöllöjä lentelee ja tonttuja hipsuttelee
näyttämön yli.)_
*Kuningatar*.
Kuollut?
*Sysis*.
Ei, vaan horroksissa.
Hänet voi nyt muuttaa toiseks
Olennoks, jos minkämoiseks.
Hält' on mahti kadoksissa.
*Forella*.
Hyi kuin kummi tyly on!
*Sysis*.
Voimme tehdä sammakon,
Apinan tai ankerian,
Karhun taikka piikkisian,
Madon, linnun taikka kalan.
*Forella*.
Linnuks häntä minä halaan.
*Kuningatar*.
Linnuks, linnuks toivomme!
*Sysis*.
Linnuks hänet tehkäämme!
_(Noitumusta, joll' aikaa Sysis levittää Forellan kapan Amunduksen
päälle.)_
Roba ax! Roba flax!
Cara mia dora kax!
Unde, via, ia, ia,
Liru montra bumberax!
Are, vare, vare, vare.
Vare flix! Vare kuix!
Pix, pix, pix, pix!
Lintunen, Sininen!
Riennä, lennä vaan
Avarahan maailmaan!
Lintunen, Sininen!
_(Sininen lintu lentää hiljaa näyttämön yli.)_
Lennä pois!
Paremp' ois,
Ett' et osuis milloinkaan
Kotihisi konsanaan!
Lennä pois!
_(Lintu lentää pois.)_
_(Toinen näytös loppuu.)_


Kolmas näytös.

_Viheriä puisto kuninkaallisen linnan vieressä. Vasemmalla näkyy se
torni, jossa Florinnaa pidetään vankina. Vastapäätä seisoo tammi, jonka
juurella ruohopenkki. Florinna laulaa tornin ikkunassa._

Florinnan laulu (_Sävel_: Tuoll' on mun kultani).
Kukkaset tuoksuu ja tuuloset liikkuu,
Lintuset laulaen oksilla kiikkuu,
Voi minun lintuni,
Voi lintukultani,
Lintu sininen,
Sua oottelen!
Lintu se siivillä liitäen lentää,
Pilvien äärihin äänensä entää.
Voi minun lintuni,
Voi lintukultani,
Lintu sininen,
Sua oottelen!
_(Kuningatar ja Mangipani piiloutuvat tammen taa.)_
*Kuningatar* _(hiljaa)._ Kuuletko kuinka kauniisti se hylky laulaa? Se
on käsittämätöntä. Minä olen kolme kertaa antanut ottaa häneltä kitaran
pois, ja hänellä aina kuitenkin on kitara.
*Mangipani*. Tämä käypi yli ymmärrykseni. Mutta sanomattoman kauniisti
hän laulaa. Suokaa anteeksi, teidän armonne, minun on sääli sitä tyttö
parkaa.
*Kuningatar*. Vaiti, nyt hän taas alkaa.
*Florinna* _(laulaa)._
Kukkaset kummulla päivällä aukee,
Yks vähä kukkanen nääntyy ja raukee
Voi minun lintuni,
Voi lintukultani,
Lintu sininen,
Sua oottelen!
Joudu jo lintuni pois kotipuoleen,
Florinna tornissa kuihtuvi huoleen.
Voi minun lintuni,
Voi lintukultani,
Lintu sininen,
Sua oottelen!
_(Florinna vetäytyy pois eikä enää näy.)_
*Kuningatar* _(tulee näkyviin)._ Jospa ymmärtäisin, mitä hän tarkoittaa
tuolla alituisella sinisellä linnulla. Nyt on kohta vuosi siitä, kuin