Taivasko vai helvetti y.m. humoreskeja - 5

nousi ylös pitkänä, kummituksen näköisenä ja kalpeana. Kaikki
tiesivät, mitä tuleman piti. Kaikki valmistautuivat -- ei tehty
mitään liikettä, ei osotettu mitään mielenilmausta -- tyyni,
punnitseva vakavuus näkyi nyt kaikkien silmissä, joiden ilme juuri
äsken oli ollut niin raivokas.
-- Hyvät herrat -- sitä ei enää voida lykätä tuonnemmaksi! Aika on
tullut! Meidän täytyy päättää, kenen meistä on kuoleminen toisten
ravinnoksi!
Herra _John J. Williams_ Illinoisista nousi ja sanoi:
-- Hyvät herrat -- minä ehdotan pastori James Sawyeriä Tennesseestä.
Herra Wm _R. Adams_ Indianasta sanoi:
-- Minä ehdotan herra Daniel Slotea Newyorkista.
Herra _Charles J. Langdon_:
-- Minä ehdotan herra Samuel A. Bowenia St. Louisista.
Herra _Slote_:
-- Minä pyydän saada kieltäytyä herra John A. Van Nastrand nuoremman,
New Jerseystä, eduksi.
Herra _Gaston_:
-- Ellei kellään ole vastaan, voitaneen tämän herran ehdotus katsoa
hyväksytyksi.
Herra _Van Nastrand_ pani vastalauseen, ja herra Sloten
kieltäytymistä ei hyväksytty. Herrain Sawyerin ja Bowenin
kieltäytymiset hylättiin samoilla perusteilla.
Herra _A. L. Bascom_ Ohiosta:
-- Minä ehdotan, että me tyydymme niihin ehdokkaihin, joita meillä
nyt on, ja että kamari ryhtyy äänestykseen suletuilla lipuilla.
Herra _Sawyer_:
-- Hyvät herrat, minä panen vakavan vastalauseen tätä menettelytapaa
vastaan. Se on kaikin puolin muodoton ja sopimaton. Minä pyydän
saada ehdottaa, että tapa heti hylätään ja että me valitsemme
puheenjohtajan asianmukaisine valiokuntineen ja sitte käsittelemme
esilläolevaa kysymystä asianmukaisessa järjestyksessä.
Herra _Belknap_ Iowasta:
-- Hyvät herrat, minä panen vastalauseeni. Meillä ei ole nyt
tilaisuutta pitää kiinni muodoista ja turhanpäiväisistä säännöistä.
Yli seitsemän päivää olemme me olleet ilman ruokaa. Jokainen
silmänräpäys, jonka me hukkaamme turhaan lörpötykseen, pahentaa
yhä meidän hädänalaista asemaamme. Minä tyydyn niihin ehdokkaihin,
joita jo on esitetty -- ja heihin varmaankin tyydymme kaikki -- enkä
ymmärrä, miks'emme heti voisi valita heistä yhtä tahi useampia. Minä
ehdotan, että me teemme välipäätöksen...
Herra _Gaston_:
-- Se aiheuttaisi vastalauseen ja tulisi pannuksi pöydälle huomiseen
asti ja siis saisi aikaan juuri sen lykkäyksen, jota te haluatte
välttää. New Jerseystä oleva herra:
Herra _Van Nastrand_:
-- Hyvät herrat, minä olen vieras teidän joukossanne, minä en ole
halunnut sitä huomaavaisuutta, mikä on tullut minun osakseni, ja
minun hienotunteisuuteni...
Herra _Morgan_ Alabamasta (keskeyttäen):
-- Minä ehdotan, ettei tätä kysymystä oteta ratkaistavaksi.
Tähän ehdotukseen suostuttiin ja sen kautta keskeytyivät
luonnollisesti enemmät keskustelut. Ehdotus virkailijain
valitsemisesta hyväksyttiin, herra Gaston valittiin puheenjohtajaksi,
herra Blake sihteeriksi, herrat Holcomb. Dyer ja Balewin
valiokunnanjäseniksi sekä hra R. M. Howtand neuvottelevaksi jäseneksi.
Sitte otettiin puolen tunnin loma, joka käytettiin valmistelevaan
keskusteluun. Kun puheenjohtajannuija antoi merkin, avattiin taas
kokous, ja valiokunta ilmotti ehdokkaikseen herrat George Fergusonin
Kentuckystä, Lucien Hermannin Louisinasta ja Messickin Goloradosta.
Herra _Rogers_ Missourista:
-- Herra puheenjohtaja! Kun nyt ehdokaslista on asianmukaisesti
kamarille esitetty, pyydän saada ehdottaa siihen sen muutoksen,
että herra Hermannin nimi vaihdetaan herra Lucius Harris'iin St.
Louisista, jonka me kaikki hyvin tunnemme. Minä en tahdo ehdotustani
siten käsiteltävän, että olisin halunnut heittää pienintäkään
varjoa louisianalaisherran ylevään luonteeseen ja arvoon -- kaukana
siitä. Minä kunnioitan ja pidän häntä arvossa yhtä paljon kuin
muutkin läsnäolijat, mutta ei kukaan meistä voi olla huomaamatta
sitä asianhaaraa, että hän on tämän viikon kuluessa kadottanut
painostaan enemmän kuin kukaan muu teistä, -- ei kukaan meistä voi
olla huomaamatta, että valiokunta on laiminlyönyt velvollisuutensa,
olkoompa sitte huomaamattomuudesta tahi painavimmista syistä,
ehdottaessaan äänestettäväksi henkilöstä, jolla -- miten puhtaita
hänen omat motiivinsa lienevätkin -- tosiaankin on vähemmän
ravintoainetta tarjottavana...
_Puheenjohtaja_:
-- Missourin edustaja suvaitsee olla hyvä ja istua alas. Valiokunnan
rehellisyyttä vastaan ei sallita tehtävän mitään viittauksia;
sellaisesta täytyy tapahtua sääntöjenmukainen ilmotus ja tutkimus.
Mitä sanoo kokous nyt tehdystä ehdotuksesta?
Herra _Halliday_ Virginiasta:
-- Minä pyydän vieläkin ehdottaa sellaista muutosta ehdokaslistaan,
että herra Messickin sijalle asetetaan herra Harvey Davis Oregonista.
Voidaan ehkä väittää, että ulkoilman rasitukset ja kieltäymykset
ovat tehneet herra Davisin sitkeäksi, mutta, hyvät herrat, onko nyt
aika tehdä rikkiviisaita huomautuksia ja osottautua turhantarkaksi
pikku asioissa? Onko nyt aika keskustella noin vähän merkitsevistä
seikoista? Ei, hyvät herrat, laajuutta me haluamme -- kokoa, painoa,
tilavuutta -- siinä ovat tärkeimmät ehdot -- emme kykyä, emme
nerokkuutta, emme sivistystä. Minä pysyn ehdotuksessani.
Herra _Morgan_ (kiivaasti): -- Herra puheenjohtaja! Minä panen jyrkän
vastalauseen tätä muodosehdotusta vastaan. Oregonin edustaja on vanha
ja sitäpaitsi painava ainoastaan luihinsa nähden, ei lihaan. Minä
tahdon kysyä Virginian edustajalta, onko se soppaa vai särvintä,
jota me haluamme? Tahtooko hän pilkata meitä varjokuvilla! Tahtooko
hän lahjoa meidän kärsimyksemme Oregonin kummituksella? Minä kysyn
häneltä, voiko hän nähdä tuskan ahdistamia kasvoja ympärillään, voiko
hän katsoa meidän synkkiin silmiimme, voiko hän kuunnella meidän
odottavien sydäntemme lyöntiä ja kuitenkin harjottaa tätä petosta
meidän nälkäämme vastaan? Minä kysyn häneltä, voiko hän ajatella
meidän surullista tilaamme, meidän kestettyjä kärsimyksiämme,
synkkää tulevaisuuttamme, ja kuitenkin armotta tyrkyttää meille
tuota hylkyrähjää, tuota ränsistynyttä, kaatumaisillaan olevaa
raukkaa, tuota luisevaa, turmeltunutta, mehutonta kulkuria Oregonin
vihamielisiltä rannoilta? Ei koskaan! (Kättentaputusta.)
Muutosehdotus tuli äänestyksen alaiseksi kiivaan keskustelun perästä,
ja se hylättiin. Herra Harris tuli ensimmäisen muutosehdotuksen
mukaisesti otetuksi ehdokaslistalle. Sitte ryhdyttiin valitsemaan.
Viisi ensimäistä äänestystä meni myttyyn. Kuudennen kerran
äänestettäessä tuli Harris valituksi, koska kaikki äänestivät
häntä paitsi hän itse. Nyt esitettiin vaalin vahvistamisia
huutoäänestyksellä, mutta siitä ei tullut mitään senvuoksi että
Harris äänesti taas itseään vastaan.
Herra _Radway_ ehdotti, että kamari nyt siirtyisi toisiin
ehdokkaisiin ja toimittaisi vaalin aamiaista varten. Ehdotus
hyväksyttiin. Ensimäisessä äänestyksessä oli yhtä monta ääntä
kummallakin puolen syystä että toinen puoli puolusti erästä ehdokasta
hänen nuoruutensa vuoksi ja toinen puoli äänesti erästä toista
senvuoksi kun hän oli suurempi. Tämä päätös herätti paheksumista
niiden kesken, jotka puolustivat herra Fergusonia, ehdokasta, joka
sai vähemmistön, ja aijottiin juuri pyytää uutta äänestystä, kun
kesken kaiken hyväksyttiinkin lykkäysehdotus ja kokous hajotettiin.
Illallisvalmistukset kiinnittivät kauvan aikaa Fergusonin puolueen
huomiota ja kun he taas aikovat ottaa kysymyksen esille, hämmentyi se
siihen iloiseen sanomaan, että Harris oli valmis.
Me järjestimme tilapäisen pöydän kääntämällä tuoleja ylösalasin
ja ryhdyimme kiitollisin mielin nauttimaan ihaninta ateriaa,
mitä koskaan näinä seitsemänä piinapäivänä olimme mielissämme
kuvitelleet. Miten olimmekaan toisellaisia kuin muutama tunti
sitten! Silloin toivottomuutta, synkkää kurjuutta, nälkää, kuumeista
tuskaa, epätoivoa -- nyt kiitollisuutta, autuaallista rauhaa, iloa
suurempaa kuin mitä sanoin voi selittää. Se oli onnellisin hetki
koko minun vaiherikkaassa elämässäni. Tuuli ulvoi ja lumi tuiskusi
rajusti vankilamme ympärillä, mutta nyt ei mikään saattanut meitä
levottomiksi. Minä pidin Harrisista. Hän olisi ehkä voinut olla
hiukan paremmaksi paistettu, mutta minä voin sanoa, ettei ainoakaan
ihminen ole ollut niin minun makuni mukainen kuin Harris tahi
saattanut minua niin jakamattoman tyytyväiseksi. Messick oli sangen
hyvä, vaikka vähän ulonmakuinen, mutta todelliseen ravintoarvoon ja
maukkuuteen nähden oli Harris numero yksi. Messickillä oli hänelläkin
hyvät puolensa -- sitä minä en tahdo enkä voikaan kieltää -- mutta
hän oli yhtä vähän sopiva aamiaiseksi kuin muumio -- vai niin.
Laihako? Kyllä, se minun täytyy myöntää!
-- Entä sitkeä?
-- Oi, hän oli niin kauhean sitkeä! En voi koskaan teille kuvitella,
miten sitkeä hän oli!
-- Ette kai tahtone väittää, että se tosiaankin...
-- Suvaitkaa olla keskeyttämättä minua. Aamiaisen jälkeen valitsimme
me päivälliseksi erään Warker nimisen miehen Detroitista. Hän oli
sangen hyvä. Minä kirjoitin siitä sittemmin hänen vaimolleen. Hän
oli mitä suurimman kiitoksen arvoinen. Minä tulen aina muistamaan
Warkeria. Hän oli vähän raaka mutta kovin hyvä. Ja seuraavana
aamuna oli meillä aamiaiseksi Morgan Alabamasta. Hän oli hienompia
miehiä, joiden kanssa koskaan olen ollut tekemisissä -- kaunis,
sivistynyt, siloutunut, puhui sujuvasti useita kieliä -- täydellinen
gentlemanni -- niin, hän oli täydellinen gentlemanni ja tavattoman
mehevä. Päivälliseksi oli meillä se Oregonin patriarkka, ja hän _oli_
tosiaankin kaiken arvostelun ulkopuolella -- vanha luiseva, sitkeä,
oi, te ette voi ajatella toista senkaltaista! Lopuksi sanoin minä:
-- Hyvät herrat, voitte tehdä niinkuin haluatte, _mutta_ minä odotan
ensi vaalia.
Ja Grimes, Illinoisista sanoi:
-- Hyvät herrat, _minä_ odotan myös. Kun valitsette miehen, jolla on
_jotakin_ edellytyksiä meitä tyydyttääksemme, niin olen minä jälleen
mukana.
Pian ilmeni, että oltiin tyytymättömiä Oregonin Davidiin, ja sen
vilpoisan mielialan ylläpitämiseksi, joka oli vallinnut sen jälkeen
kun meillä oli ollut Harris, toimitettiin uusi vaali, ja tulos oli
se että Barker Georgiasta tuli valituksi. Hän oli ihana! Niin...
niin... sitte oli meillä Doolitle ja Hawkis ja Mc Elroy (sitä vähän
valitettiin, että Mc Elroy oli tavattoman pieni ja hintelä) ja
Benrad ja kaksi Smithiä ja Bailey (Baileyllä oli puujalat ja se
oli vahinko, mutta muuten oli hän hyvä) ja muuan intialainen poika
ja muuan posetiivinsoittaja ja eräs Buckminster niminen herra --
irtolaisraukka, joka ei ollut erittäin kehuttava aamiaiseksi eikä
juuri seuralaiseksikaan. Olimme iloisia siitä että hänet oli ehditty
valita ennenkuin apu saapui.
-- Vai niin, _tuliko_ siis apua tosiaankin lopuksi?
-- Tuli, apu tuli eräänä kauniina, aurinkoisena aamuna juuri vaalin
jälkeen. John Murphy tuli valituksi, eikä arvokkaampaa olisi
koskaan voitu valita, sen vakuutan, mutta John Murphy tuli kotiinsa
meidän mukanamme junalla, joka tuli meitä auttamaan. Sitte meni hän
naimisiin rouva Harrisin kanssa...
-- Leskenkö...
-- Ensiksi valitun lesken. Hän meni naimisiin lesken kanssa ja elää
vielä tänäkin päivänä onnellisena ja arvossa pidettynä ja voiden
erittäin hyvin. Niin, se on oikea romaani, herra, -- oikea romaani.
Tässä on minun asemani, herra, nyt täytyy minun sanoa teille
hyvästi. Jos teillä on tilaisuus tulla tervehtimään minua päiväksi
tahi pariksi, niin olette sydämmellisesti tervetullut. Minä pidän
teistä, herra; minä tunnen oikein mieltymystä teihin. Luulen voivani
pitää teistä yhtä paljon kuin pidin Harrisista. Hyvästi, herrani!
Onnellista matkaa!
Hän oli poissa. En koskaan elämässäni ollut tuntenut itseäni niin
hämmästyneeksi, niin pelästyneeksi, niin puusta pudonneeksi, Mutta
muuten olin iloissani siitä että hän oli mennyt tiehensä. Miten hieno
olikaan ollut hänen käytöstapansa ja miten herttainen hänen äänensä.
Minua värisytti, kun hän iski nälkäiset silmänsä minuun; ja kun
kuulin saavuttaneeni hänen isällisen mieltymyksensä ja olevani hänen
silmissään melkein yhtä suuressa kunniassa kuin Harris, niin oli
sydämeni lakata sykkimästä!
Minä olin hämilläni niin ettei sitä voi kuvailla. Minä en epäillyt
hänen sanojaan; minä en voinut epäillä kertomuksen ainoatakaan
yksityiskohtaa, joilla oli mitä juhlallisimman totuuden leima, mutta
tarinan kauhistuttavat puolet saattoivat minut ihan pois suunniltaan.
Minä huomasin, että konduktööri katsoi minuun: Minä kysyin:
-- Kuka tuo mies oli?
-- Hän oli kongressin jäsen entisaikaan ja kaikkein huomatuimpia.
Mutta sitte sattui kerran hänen junansa tarttumaan kiinni
lumikinoksiin ja hän oli kuolla nälkään. Hän oli melkein kokonaan
paleltunut ja nälän näännyttämä ja hän oli sairaana ja mielipuolena
pari kolme kuukautta sen perästä. Nyt hän on taas terve, mutta
hänellä on omat päähänpistonsa, ja kun hän pääsee puhumaan siitä
tapahtumasta, ei hän hellitä ennenkuin on syönyt suuhunsa kaikki ne
matkustajat, joista hän puhuu. Hänellä on heidän nimensä muistissaan
yhtä selvänä kuin se että kaksi kertaa kaksi on neljä. Kun hän on
saanut syöneeksi kaikki muut paitsi itseään, sanoo hän aina:
-- Sitte tuli tavallinen aamiaisvaalin toimittamisen aika, ja koska
mitään vastalauseita ei tehty, tulin minä asianmukaisesti valituksi,
ja siinä loppu.
Tuntui tavattoman helpottavalta tietää, että olin kuullut ainoastaan
höperön viattomia mielikuvituksia sen sijaan että ne olisivat olleet
verenjanoisen ihmissyöjän todellisia kokemuksia.


VILUSTUMISTA VASTAAN

On ehkä hyvä kirjottaa yleisön huviksikin, mutta paljon ylevämpää
ja jalompaa on kirjottaa sen valistamiseksi, sen hyödyksi. Tällä
kirjotuksella on ainoastaan viimeksi mainittu tarkotus. Jos se voi
parantaa jonkin kärsivän yksilön terveyden kanssaihmisteni seassa,
sytyttää toivon ja iloisuuden tulen hänen sammuviin silmiinsä ja
jälleen henkiin herättää menneitten päiväin reippaat, jalot tunnelmat
hänen kuolleessa sydämessään, niin tulevat vaivani kyllin palkituiksi
ja minun sieluni täyttää se onnellinen autuus, jota kristitty tuntee
tehtyään hyvän ja omaa etua pyytämättömän työn.
Koska minä olen elänyt puhdasta ja tahratonta elämää, on minulla
oikeus uskoa, ettei kukaan, joka minut tuntee, tule hylkäämään niitä
neuvoja, joita nyt aijon antaa, pelosta että minä muka koettaisin
pettää häntä. Lukekoon yleisö seuraavassa esittämäni kokemukset
vilustumisen parantamisessa ja seuratkoon sitte minun esimerkkiäni.
Eräässä Virginiassa sattuneessa tulipalossa kadotin minä kotini,
onneni, terveyteni ja kapsäkkini. Kahdesta ensinmainitusta
vahingosta ei nyt maksa puhua, sillä kodin ilman äitiä tahi sisarta
tahi jotain kaukaista naissukulaista, joka korjaamalla talteen
likaiset liinavaatteet tahi edes noutamalla saappaat uuninkomerosta
muistuttaisi siitä että on edes joku, joka ajattelee ja rakastaa --
sellaisen kodinhan voi helposti hankkia sijaan. Enkä minä paljon
piitannut onneni kadottamisestakaan, sillä koska kerran en ollut
mikään runoilija, ei alakuloisuus olisi kauvan mieltäni painanut.
Mutta hyvän terveyden ja paremmanpuoleisen kapsäkin menettäminen oli
tuntuvampi kolaus.
Sinä päivänä, jolloin tulipalo sattui, vilustuin minä ankarasti
ylenmäärin ponnisteltuani pelastaakseni jotakin. Päälle päätteeksi ei
minulla ollut mitään hyötyä suunnitelmastani tulen sammuttamiseksi,
sillä se suunnitelma oli niin monimutkainen, etten saanut edes sitä
valmiiksi ennenkuin puoli viikkoa perästäpäin.
Kun ensi kerran aloin ryhtyä varokeinoihin vilustumista vastaan,
kehotti minua muuan ystäväni pesemään jalkani lämpimällä vedellä ja
sitte menemään maata. Minä tein sen. Kohta sen perästä neuvoi minulle
eräs toinen ystävä kylmää suihkua. Minä otin senkin. Tunnin perästä
sanoi minulle muuan toinen sääntönä olevan, että vilustuessa on
syötävä ja kuumeessa sulatettava. Minulla oli kumpaakin. Minä katsoin
senvuoksi parhaaksi ahmia vatsani täyteen vilustumisen vuoksi ja olla
siitä mitään mainitsematta kuumeelle ja antaa sen sitte sulaa jonkin
aikaa.
Sellaisessa tapauksessa kuin tämä en minä tee tavallisesti
mitään puolinaista; minä söin oikein vahvasti, tein tuttavuutta
erään tuntemattoman herran kanssa, joka juuri samana aamuna
oli avannut uuden ravintolansa; hän seisoi hiukan loitompana
ja odotti kunnioittavan äänettömänä, kunnes olin lopettanut
vilustumissyömiseni, ja kysyi sitte, tokko ihmiset täällä Virginiassa
olivat paljon vilustumisen vaarassa? Minä vastasin, että niin luulin
olevan.
Hän meni ulos ja irrotti sylttinsä seinältä sulkeakseen koko
ravintolaliikkeensä.
Minä läksin konttoriini ja tapasin tiellä muutaman tuttuni, joka
selitti, että _jos_ yleensä tahdottiin parantaa vilustumista, niin
oli juotava neljänneskannua lämmintä suolavettä. Minä luulin, että
sisälleni tuskin enää olisi sopinut, mutta koetin kumminkin. Tulos
oli hämmästyttävä. Luulin melkein, että kuolematoin sieluni purkautuu
ulos.
Kun minä nyt kerron kokemuksiani ainoastaan niiden hyödyksi,
jotka potevat nyt mainitsemaani tautia, niin toivon minä, että
he ymmärtävät varotukseni käyttämästä sellaisia parannuskeinoja,
jotka minusta tuntuivat tehottomilta, ja sitä näkökohtaa silmällä
pitäen varotan minä heitä juomasta lämmintä suolavettä. Se on
kenties hyvinkin hyvä lääke, mutta minusta se on ehdottomasti
liian voimakasta. Jos kaulani vielä kerran vilustuisi ja minulla
olisi valittavana joko maanjäristys tahi neljänneskannua lämmintä
suolavettä, niin koettaisin ensiksimainittua.
Sitte kun vatsassani raivonnut myrsky oli asettunut eikä enää ketään
laupeita samarialaisia ollut teillä eikä kujilla, lainailin minä
edelleenkin nenäliinoja niistääkseni ne rikki pieniksi palasiksi,
niinkuin olin tehnyt vilustumisen ensi kautena. Silloin tapasin
minä erään naisen, joka juuri oli tullut sisämaasta ja joka sanoi
asuneensa sellaisella seudulla, missä lääkäreitä oli harvassa.
Välttämättömyyden pakottamana oli hän tottunut parantelemaan
yksinkertaisia pikkutauteja. Minä arvelin, että hänellä oli
äärettömän suuri kokemus alallaan, sillä hän näytti ainakin
sadanviidenkymmenen vuoden vanhalta.
Hän valmisti sekotuksen siirapista, sievedestä, tärpätistä ja
muutamista muista aineksista ja kehotti minua juomaan lääkettä
viinilasin verran joka viidestoista minuutti. Minä otin sitä vaan
yhden annoksen, se riitti; se poisti minulta kaikki moraaliset
käsitteet ja sai hereille luontoni huonoimmat taipumukset. Sen
huonosta vaikutuksesta hiipi aivoihini kaikenmoisia alentavia
ajatuksia, mutta käteni olivat liian heikot voidakseni ryhtyä niitä
toteuttamaan; elleivät minun voimani olisi uupuneet vilustumisen
vuoksi käyttämistäni luotettavista parannuskeinoista, olen varma
siitä että samalla hetkellä olisin voinut ryöstää vaikka kirkkomaan.
Niinkuin useimmilla muillakin ihmisillä, on minullakin usein ollut
alhaisia vaikuttimia, mutta en koskaan ennenkun nautin nuo lääkkeet
ollut tuntenut nahkassani sellaista yliluonnollista roistomaisuutta
ja ollut vielä ylpeä siitä. Parin päivän kuluttua olin taas valmis
alottamaan laastaroimisen itseni kanssa. Otin muutamia vaarattomampia
lääkkeitä ja onnistuin viimein ajamaan vilustuksen päästä
keuhkoihin.
Aloin yskiä lakkaamatta ja ääneni laski nolla-asteen alapuolelle;
minä puhuin ukkosen kaltaisella bassoäänellä, kahta oktaavia
alemmassa äänilajissa kuin tavallisesti. Unta sain ainoastaan
rykimällä itseni lopen väsyksiin, mutta heti kun aloin puhella
unissani, heräsin rämisevään ääneeni.
Minun tilani kävi vakavammaksi päivä päivältä. Minulle annettiin
puhdasta paloviinaa, join sitä. Sitte paloviinaa ja siirappia;
sitä nautin myöskin. Sitte paloviinaa ja valkosipulia; minä panin
siirappia joukkoon ja nautin kaikkia kolmea sekasin. En huomannut
mitään erityistä tulosta.
Minä katsoin parhaaksi matkustaa terveyteni hoitamista varten.
Matkustin Tahoe-järvelle sanomalehtimiestoverini Wilsonin kanssa. On
ihan hupaista muistella, miten komeasti me matkustimme. Me ajoimme
samoissa kyytivaunuissa kullankaivajain kanssa, ja ystävälläni oli
kaikki matkakapineet mukanaan, nimittäin kaksi hienoa, silkkistä
nenäliinaa ja äidinäitinsä valokuva. Me purjehdimme ja metsästimme
ja kalastimme ja tanssimme kaiket päivät ja minä lääkitsin yskääni
kaiket yöt. Mutta sairauteni tuli yhä pahemmaksi ja pahemmaksi.
Minulle suositettiin kylmiä kääreitä. En ollut vielä
koskaan vastustanut mitään parantamiskeinoa ja minusta tuntui
epäjohdonmukaiselta vastustaa nytkään; päätin senvuoksi koettaa
kylmiä kääreitä, vaikkei minulla ollut aavistustakaan siitä
minkälaista se mahtoi olla.
Niitä annettiin minulle keskiyön aikaan ja ulkona oli hyvin
kylmä. Rinta ja selkä riisuttiin paljaaksi ja jääkylmässä vedessä
liotettu lakana (se näytti tuhat metriä pitkältä) käärittiin minun
ympärilleni, kunnes minä olin sellaisen rasuluudan näköinen, jolla
tykkejä puhdistetaan.
Se on julma keino. Kun kylmä lakana sattuu lämpimään ihoon,
silloin hypähtää rajusti ylös ja pidättää henkeään, aivan kuin
kuolinkamppailussa. Ytimet säärissäni jäätyivät ja sydämeni lakkasi
sykkimästä. Luulin viimeisen hetkeni tulleen.
Älkää koskaan suvaitko kylmiä kääreitä, -- älkää koskaan. Lähinnä
sitä seikkaa, että tapaat tutun naisen, joka -- syistä, jotka hän
itse parhaiten tietää -- ei näe sinua, vaikka katsoo sinuun, eikä
tunne sinua vaikka näkee sinun, on tämä kaikkein kauheinta maailmassa.
Mutta kun kylmät kääreet eivät voineet parantaa minun yskääni,
kehotti muuan ystävätär panemaan sinappilaastarin rinnan päälle.
Minä luulen, että se tosiaankin olisi minut parantanut, jos nuorta
Wilsonia ei olisi ollut. Sänkyyn mennessäni asetin sinappilaastarin
-- joka oli tavattoman suuri, kahdeksantoista neliötuumaa -- viereeni
tuolille, niin että voisin sen ottaa silloin kuin haluaisin. Mutta
nuorelle Wilsonille tuli yöllä nälkä ja...
Oltuani viikon verran Tahoe-järven rannalla matkustin
Steamboat-Springsiin, ja paitsi höyrykylpyjä nautin inhottavinta
lääkettä mitä milloinkaan on valmistettu. Se olisi kyllä parantanut
minut, mutta minun täytyi palata Virginiaan, jossa minun, huolimatta
päivittäin nauttimistani monista lääkkeistä, onnistui lisätä
sairauttani senkautta että en ollenkaan pelännyt ja kävin liian
ohuesti puettuna.
Lopuksi päätin matkustaa San Franciskoon ja ensi päivänä siellä
ollessani neuvoi eräs nainen minua juomaan tuopin whiskyä
vuorokaudessa ja muuan ystäväni neuvoi sitä samaa. Jok'ainoa kehotti
minua juomaan tuopin; siitä tuli yhteensä kannu. Minä join sen, mutta
vieläkin elän.
Mitä ystävällisimmässä tarkotuksessa olen nyt kertonut kaikille
sairaille ja kärsiville niistä monista parannuskeinoista, joita minä
viime aikoina olen käyttänyt. Koetelkoot hekin niitä; ellei niistä
ole heille apua, niin eihän se muuta haittaa kuin ottaa heistä
korkeintaan hengen.


SIIVOOJATTARET

Kaikkiin siivoojattariin, olkootpa minkä ikäisiä tahi minkä maalaisia
tahansa, kohdistan minä kaikkien poikamiesten kirouksen! Senvuoksi
että:
He asettavat aina päänaluksen väärään päähän, niin että kun tupakoi
ja lukee ennen nukkumistaan (mikä on poikamiesten vanha, kunniallinen
tapa), täytyy pitää kirjaa ylhäällä epämukavassa asennossa, niin
ettei kaasuvalo loista suoraan silmiin.
Kun he aamulla näkevät, että päänalus on muutettu sängyn toiseen
päähän, eivät he huomaa sitä pieneksi, ystävälliseksi viittaukseksi,
vaan ylpeillen rajattomasta vallastaan ja tuntematta vähääkään
sääliväisyyttä meitä kohtaan laittavat he vuoteen aivan samalla
tavalla kuin ennenkin ja salaa nauttivat siitä kiusasta, jota heidän
tyranniutensa meille tuottaa.
Vaikka he taaskin näkevät, että tyyny on muutettu, tekevät he vanhan
tapansa mukaan ja koettavat siten katkeroittaa sitä elämää, jonka
herramme on meille antanut.
Elleivät he voi muulla tavalla saada valoa epäedulliseen asemaan,
niin muuttavat he sängyn.
Jos sinä vedät matka-arkkusi hiukan ulommas seinästä, niin että arkun
kansi voi pysyä auki: niin työntävät he aina arkkusi seinään kiinni.
Sitä tekevät he vallan innolla.
Jos tahdot saada sylkilaatikon johonkin määrättyyn paikkaan, panevat
he sen aina aivan toisaalle.
He panevat aina tohvelisi sopimattomiin paikkoihin. Etenkin on heille
nautintoa työntää ne niin kauvas sängyn alle kuin seinä sallii. He
tekevät sen siitä syystä että sinä olisit pakotettu kumartumaan
vähemmän miellyttävään asentoon ja onkimaan niitä pimeässä
saappaillasi ja kiroilemaan.
He asettavat aina tulitikkulaatikon väärään paikkaan. He miettivät
sille jokaista päivää varten uuden paikan ja panevat pullon tahi
jonkun muun helposti särkyvän lasiastian siihen missä tikkulaatikko
ennen oli ollut. He tahtovat siten narrata sinua särkemään
lasiesineen pimeässä kuleksiessasi ja tuottaa senkautta sinulle
harmia.
He muuttelevat alituiseen huonekaluja. Kun tulet yöllä huoneeseesi,
voit olla varma siitä että löydät kirjotuspöydän siitä missä
vaatekaappi oli aamulla. Ja jos aamulla ulosmennessäsi näet
likaämpärin ovella ja keinutuolin akkunan luona, niin tullessasi
kotiin keskiyön seudussa kompastut yli keinutuolin ja akkunan luo
tultuasi istuudut likaämpäriin. Sinä suutut. Heistä se on hauskaa.
Panetpa mihin tahansa jonkin esineen, eivät he anna sen olla
siinä. He muuttavat sen toiseen paikkaan heti kun tulevat. Se on
jo mennyt heidän veriinsä. Heitä huvittaa ilkeyden tekeminen ja
niskotteleminen. He kuolisivat, jos eivät saisi olla häijyjä.
He keräilevät aina kaikki vanhat sanomalehtipalaset, jotka sinä olet
heittänyt lattialle, ja järjestävät ne huolellisesti pöydällesi,
mutta sytyttävät tulen takkaan arvokkailla käsikirjoituksillasi.
Jos sinulla on jokin vanha arvoton paperilappu, josta välttämättä
tahdot päästä erillesi, niin heitäppä se mihin nurkkaan tahansa, ovat
kuitenkin kaikki ponnistuksesi turhia, sillä he aina nuuskivat sen
lapun käsiinsä ja panevat sen joka päivä pöydällesi samaan paikkaan.
Se tekee hyvää heidän sieluilleen.
Ja he käyttävät hiusöljyä enemmän kuin kuusi miestä. Jos heitä
syytetään siitä että he ovat sitä varastaneet, valehtelevat he
itsensä vapaiksi. Ajattelevatko he jotain toista elämää tämän elämän
jälkeen? Eivät pennin edestä.
Jos sinä jätät avaimen ovelle mukavuuden vuoksi, vievät he sen
konttoriin ja antavat portinvartijalle. Syynä siihen on heillä muka
olevinaan se että tahtovat suojella omaisuuttasi varkailta; mutta
itse asiassa tekevät he sen pakottaakseen sinun juoksemaan rappuja
edestakaisin, tultuasi väsyksissä kotiin, tahi lähettävät palvelijan
sitä tuomaan, ja tuo palvelija tietysti odottaa, että sinä antaisit
hänelle juomarahoja. Ja minä otaksun, että tässä tapauksessa jakavat
nuo syvälle vajonneet lurjukset rahat keskenään.
He haluavat laittaa sänkysi kuntoon ennenkuin olet noussut ylös,
häiritäkseen siten sinun untasi ja saattaakseen sinut raivostumaan;
mutta kun olet noussut ylös, palaavat he vasta seuraavana päivänä.
He tekevät kaikkia konnantöitä mitä voi ajatella, ja sen he tekevät
ainoastaan ilkeydestä.
Siivoojattaret ovat kylmiä kaikille inhimillisille tunteille.
Jos saisin valtiopäivillä hyväksytyksi sellaisen ehdotuksen, joka
tarkottaisi siivoojattarien hävittämistä, niin ehdottomasti sen
tekisin.


PARTURIT

Kaikki muu voi muuttua, mutta ei parturit, ei heidän käytöstapansa
eikä heidän ympäristönsä. Ne eivät muutu koskaan. Mitä kokee
käydessään ensimäistä kertaa parturituvassa, sitä samaa kokee aina
kaikissa parturituvissa elämänsä viimeiseen päivään asti. Minä
ajatin partani tänäkin aamuna tavallisuuden mukaan. Eräs herra
lähestyi parturin ovea Jones Streetiltä juuri samaan aikaan kuin minä
lähestyin sitä Main Streetiltä -- sehän on niin tavallista. Minä
koetin kiiruhtaa, mutta se ei auttanut; hän pujahti ovesta sisälle
muutamaa askelta ennen minua, minä seurasin hänen kintereillään
ja näin hänen istuvan sille ainoalle vapaalle tuolille, joka oli
parhaan parturin hoidossa. Niinhän se aina käy. Minä istahdin toivoen
saavani sen tuolin, jota hoiti etevämpi niistä toisista partureista,
sillä hän oli jo alkanut kammata kerittävänsä tukkaa, kun hänen
toverinsa ei vielä ollut ehtinyt edes öljytä oman miehensä hiuksia.
Minä odottelin jännityksellä. Kun näin, että numero 2 alkoi voittaa