Kalevala (1835) 2. Osa - 01

KALEWALA (1835) 2. OSA
taikka
Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista

Koonnut
ELIAS LÖNNROT

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia
2. Osa, 2. Jako.

Helsingissä 1835.
Präntätty J. C. Frenckellin ja Pojan tykönä.



Imprimatur.
C. E. Ekelund.


Seitsemästoista Runo.

Lemminkäinen kuulee wäen Pohjolan pitohin joutuwan. Pani kowin
pahaksi, kun itse kutsumatta oli. Lähtee kotia ja alkaa kuitenki
walmistellate. Kieltää lähtemästä äiti, monta surmaa matkalla, monta
perillä pojallensa pelkääwä. Ensiksi häntä tulisen kokon wahtoawan,
jos siitä selwittäisihen, tuliseen hautaan saawan. Siitäki päässeen
käärmejoukolta Pohjolan kujilla elikkä susilta ja karhuilta pihalla
surmattawan, pääkallon seipähän nenään pantawan. Wähän näistä
huoliwa lähtee aiottuansa Lemminkäinen monta neuoa ja warotusta,
miten oletellate, emolta saanut. Waeltaa, pääsee surmista, tulee
Pohjolaan. Sano Pohjolan emäntä pahoin sattuneen, kun jälempätä ei
tullut, juomien wielä panematta, ruokien keittämättä olewan. Kysyy
Lemminkäinen mintäpä häntä ei häihin kutsuttu ja waatii ruokaa
ja juomaa. Tuoaan wanhaa pilautunutta juomaa, jonka Lemminkäinen
rikoista ja eläwistä puhistanut juopi. Pyytää parempata. Pohjolan
isäntä ei enämmin suatsewa Lemminkäisen ylpeyttä alkaa häntä
laulamalla surmata. Kun mitänä ei sillä woittanut, niin waati häntä
miekoille. Käyään ulos, aletaan miekkain miteltyä tapella, jossa
Lemminkäinen ensikawahuksella laskee pään toiselta. Laulaa siitä koko
Pohjan pereen hajalle, paitsi emännän, joka häntäki ylewämpi laulo
uutta kansaa Lemminkäisen kostoksi.
Ahti saarella asuwi,
Kauko niemen kainalossa;
Oli pellon kyntämässä,
Wainion wakoamassa,
5. Nenässä utusen niemen,
Päässä saaren terhenisen;
Oli korwalta koria,
Kowin tarkka kuulennalta.
Kuuli kutsut kulkewaksi,
10. Ratsut joukon juoksewaksi;
Juohtu juoni mielehensä,
Toinen aiwohon osasi:
Nyt on Pohjola pioissa,
Salajoukko juomingissa.
15. Murti suuta, wäänti päätä,
Murti mustoa hawenta,
Heti heitti kynnöksensä,
Waon keskiwainiolle;
Nousi maasta ratsahille,
20. Kohta lähtewi kotia,
Luoksi ainosen emonsa,
Tykö waltawanhempansa.
Sano tuonne saatuansa,
Sano emolle esinnä:
25. "Oi emoni waimo wanha!
Pane ruoka ruttosesti
Syöä miehen nälkäisen,
Haukata halunalasen.
Lämmitä saloa sauna,
30. Pian piltti riuwuttele,
Jossa mies puhasteleksen,
Sueksen urosten sulho."
Tuop' on äiti Lemminkäisen
Pani ruoan ruttosesti
35. Syöä miehen nälkäisen,
Haukata halunalasen,
Yhen pirtin lämmitessä,
Yhen saunan saapuessa.
Siitä lieto Lemminkäinen
40. Otti ruokoa rutosti,
Meni saunahan saloa,
Käwi kylpihuonehesen;
Siellä mies puhasteleksen,
Sueksen urosten sulho.
45. Sano tuolta tultuansa:
"Oi emoni waimo wanha!
Tuo tänne sotisopani,
Kanna wainowaatteheni,
Joill' ennen käwin soissa,
50. Hätähäissä häilähtelin."
Emo ennätti kysyä:
"Kunne lähet poikueni?
Metsällenkö wai merelle,
Wai on hirwen hiihantohon,
55. Waiko suurehen sotahan,
Tasapäähän tappelohon?"
Sano lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani!
En metsälle, en merelle,
60. Enkä hirwen hiihantohon,
Enkä suurehen sotahan,
Tasapäähän tappelohon;
Lähen Pohjolan pitohin,
Salajoukon juominkihin.
65. Tuo mulle sotisopani,
Wanhat wainowaatteheni,
Häissä häilyteltäwäni,
Pioissa pieltäwäni."
Emo kielti poikoansa,
70. Nainen miestänsä epäsi,
Epäsi kawetta kaksi,
Kielti kolme Luonnotarta,
Lähtemästä Lemminkäistä,
Hywän Pohjolan pitohin:
75. "Ei sua kutsuttu sinne,
Ei tarkon tahotakkana."
Niin sanowi Lemminkäinen:
"Koira kutsuen menewi,
Hywä ilman lykkelekse;
80. Tuoss' on kutsut kuunikuiset
Terässä tulisen miekan,
Wyöllä kalpani käressä.
Tuo tänne sotisopani,
Warsin wainowaatteheni."
85. Tuop' on äiti Lemminkäisen
Yhä kielteä käkewi:
"Ellös lähkö poikueni
Pimiähän Pohjolahan,
Monet on kummat matkallasi,
90. Isot tielläsi imehet;
Kolm' on surmoa kowinta,
Kolme miehen kuolemata."
Niin sanowi Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani!
95. Sano surma ensimmäinen,
Ensimmäinen wiimmenenki."
Sano äiti Lemminkäisen:
"Se on surma ensimmäinen:
Menet matkoa wähäsen,
100. Pääset tietä päiwäyksen,
Tulewi tulinen koski,
Koskessa tulinen luoto,
Luowossa tulinen loimu,
Koiwussa tulinen kokko,
105. Kokolla tuliset kynnet;
Sillä suu tulin palawi,
Kita kiiran lämpiäwi,
Höyhenet tulin waluwi;
Yöt se hammasta hiowi,
110. Päiwät kynttä kitkuttawi,
Tulialle wierahalle,
Saawalle käkeäwälle."
Sano lieto Lemminkäinen:
"Kyllämä sihen keinon keksin,
115. Mutkan muistan tien osoan,
Laulan leppäsen hewosen,
Laulan leppäsen urohon,
Siwutseni siirtymähän,
Wieretsi waeltamahan;
120. Itse sorsana sukellan,
Elikk' allina alennan,
Koprista kokon kynimen,
Waakalinnun warpahista.
Sano surma keskimmäinen."
125. Sano äiti Lemminkäisen:
"Se on surma toinen surma:
Menet matkoa wähäsen,
Toki tietä päiwäyksen,
Tulewi tulinen järwi,
130. Järwessä tulinen saari,
Saaressa tulinen sauna,
Saunassa tulinen hauta,
Täynnä kuumia kiwiä,
Palawoita paateroja.
135. Sinne on saanut sa'an miestä,
Hukkunut tuhat hewosta."
Se on lieto Lemminkäinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Kyllämä sihen keinon keksin,
140. Mutkan muistan, tien osoan,
Teen minä lepästä miehen,
Uron hongasta hotasen,
Kylpiäksi kuuman saunan,
Kuuman saunan rautalauan,
145. Wastan rautasen keralla.
Itse lienen löylyn lyöjä,
Alla lautojen asunen;
Sano surma jälkimmäinen."
Sano äiti Lemminkäisen:
150. "Se on surma kolmas surma:
Menet wieläki wähäsen,
Pääset siitä päiwäyksen,
Näkywille Pohjan portin,
Rautausten ulwomille;
155. Aita on lautanen rakettu,
Teräksinen tarha tehty,
Maasta asti taiwosehen,
Taiwosesta maahan asti.
Keihäillä seiwästetty,
160. Witsastettu maan maoilla,
Käätty kirjokäärmehillä,
Sisiliskoilla sielty,
Heitty hännät häilymähän,
Pääkehät kähäjämähän,
165. Päät ulos, sisähän hännät.
Maass' on toisia matoja,
Pino pitkiä matoja,
Ylös kielin kiehumassa,
Alas hännin häilymässä.
170. Yksi on matonen maassa,
Eessä portin poikkipuolin,
Pitempi pisintä hirttä,
Paksumpi patsasta pirtin,
Ylös kielin kiehahtawi
175. Pään waralle Lemminkäisen."
Sano lieto Lemminkäinen:
"Wasta kynnin kyisen pellon,
Wakoelin maan matosen,
Käärmehisen käännättelin,
180. Aiwan paljahin kätösin;
Ei ole siinä miehen surma,
Eikä kuolema urohon.
Otan kyiset kintahani,
Maan matoset wanttuseni,
185. Joilla konnat kopristelen,
Ilkiät iki puserran;
Kytken kyitä kymmenkunnan,
Waljastan sa'an matoja,
Tuo tänne sotisopani,
190. Kanna wainowaatteheni;
Lähen Pohjolan pitohin,
Salajoukon juominkihin."
Se on äiti Lemminkäisen
Aina kielteä käkewi:
195. "Ellös wainen poikuein
Lähkö Pohjolan pitohin,
Mont' oli surmoa matkalla,
Isot tielläsi imehet,
Monta matkasi perillä,
200. Paikalla pahimmat surmat,
Kolme surmoa kowinta,
Kaksi kaikkein kauheinta:
Kulet Pohjolan kujatse,
Astut tietä tanhuatse,
205. Susi on suitsirenkahissa,
Karhu rautakahlehissa,
Suulla Pohjolan weräjän,
Ahin aian kääntimessä.
Susi päälle suimastaksen,
210. Karhu päälle kaimistaksen,
Syönyt on sa'anki miestä,
Tuhonut tuhan urosta,
Saattawi sinunki syöä,
Suuren surmata sukuni."
215. Sano lieto Lemminkäinen:
"Uuhi uunna syötäöhön,
Rieskana rewittäöhön,
Waan ei mies pahempikana,
Uros untelompikana.
220. Minua on wyötty miesten wyöllä,
Pantu miesten palkimilla,
Solmittu uron solilla,
Jotten warsin jouakkana
Suuhun Pohjolan susien.
225. Kitahan kirokawetten.
Suet panen suitset suuhun,
Karhut rautakahlehisin,
Sillä sen pahan waellan."
Aina kieltäwi emonsa:
230. "Ellös lähkö poikueni;
Tulet Pohjolan tupahan,
Sariolan salwoksihin,
Siell' on miehet miekka wyöllä,
Urohot sota-aseissa,
235. Humalassa hullut kaikki,
Pahat paljo juotuansa.
Laulawat sinun polosen
Omahasi miekkahasi,
Tekemähäsi terähän,
240. Kantamahan kalpahasi.
Jo on laulettu hywätki,
Jalommatki jaksettuna,
Woituna wäkewämmätki,
Saati sie waraton warpu,
245. Emon tyhjän tuuwittama,
Warattoman waapottama,
Wielä wirrasta wipuma,
Koskesta kokoelema.
Sat' on seiwästa mäellä,
250. Tuhat pylwästä pihalla,
Joka seiwäs päätä täynnä,
Yks on ilman päätä jäänyt;
Sinä sihen pantanehet
Senki seipähän nenähän."
255. Sillon lieto Lemminkäinen
Otti miekkansa omansa,
Päin siltahan sysäsi,
Terin työnti lattiahan;
Itse kääntywi käessä
260. Kuni tuore tuomen latwa,
Tahi kaswawa kataja.
Sano lieto Lemminkäinen:
"Ei ole miekan mittajoa.
Eikä kalman katsojoa,
265. Noissa Pohjolan tuwissa,
Sariolan salwoksissa."
Otti jousen jouahutti,
Käsin jousen käännällytti,
Sanowi sanalla tuolla,
270. Lausu tuolla lausehella:
"Sen mä mieheksi sanoisin,
Urohoksi arweleisin,
Joka jouseni wetäisi,
Kiweräni kiinnittäisi,
275. Noilla Pohjolan tuwilla,
Sariolan salwoksilla."
Siitä lieto Lemminkäisen
Luku lähteä tulewi,
Käsi käski, toinen kielti,
280. Suonet sormiset pakotti.
Jo saapi sotisopansa,
Wanhat wainowaattehensa.
Emo neuo poikoansa,
Wanhin lastansa wakusti,
285. Owen suussa, orren alla,
Kattilan katasioilla:
"Poikuein nuorempani,
Lapseni wakawampani!
Jos sie jouwut juominkihin,
290. Tapahut mihen tahansa,
Juo puoli pikariasi,
Anna toisen toinen puoli,
Pahemman pahempi puoli,
Niin sinusta mies tulewi,
296. Uros selwä selkiäwi,
Miesten seurojen sekahan."
Wielä neuo poikoansa,
Warsin lastansa warotti,
Pellolla perimmäisellä,
300. Weräjillä wiimmesillä:
"Jos sie jouwut juominkihin,
Tapahut mihin tahansa,
Istu puolella sioa,
Astu puolella aselta,
305. Anna toisen toinen puoli,
Pahemman pahempi puoli,
Niin sinusta mies tulewi,
Uros selwä selkiäwi,
Urohoisehen wäkehen,
310. Miehisehen joukkiohon."
Siitä lieto Lemminkäinen
Kohta lähtewi koista.
Astu päiwän ensimmäisen,
Tulewi tulinen koski,
315. Koskessa tulinen korko,
Korossa tulinen koiwu,
Koiwussa tulinen kokko,
Kokolla tuliset kynnet,
Sillä suu tulin palawi,
320. Kita kierän lämpiäwi,
Yöt se hammasta hiowi,
Päiwät kynttä kitkuttawi,
Tulialle wierahalle,
Saawalle käkeäwälle.
325. Mitä huoli Lemminkäinen;
Tapasi on taskuhunsa,
Löihen kukkaroisehensa,
Otti tetren sulkasia,
Hieroa hitustelewi
330. Kahen kämmenen kesessä,
Sormen kymmenen sowussa,
Siitä synty tetrikarja.
Pemahutti lentämähän,
Niin tetret leholle lenti,
335. Koppeloiset koiwukolle.
Tempo tetrensä lehosta,
Koppelonsa koiwukosta,
Sukasi kokolle suuhun,
Anto appajan kitahan,
340. Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Kokkoseni, lintuseni!
Käännä pääsi toisappäin,
Silmät luppahan lukitse,
Päästä eille matkamiestä,
345. Lemminkäistä liiatenki."
Sillä sen waaran waelsi,
Sillä pääsi päiwäyksen.
Meni matkoa wähäsen,
Kulki tietä pikkaraisen
350. Matkall' on tulinen järwi,
Järwessä tulinen saari,
Saaressa tulinen sauna,
Saunassa tulinen hauta,
Täynnä kuumia kiwiä,
355. Palawoita paateroja,
Tulialle wierahalle,
Saawalle käkeäwälle:
Mitä huoli Lemminkäinen,
Ukkoa rukoelewi:
360. "Oi Ukko ylijumala,
Tahi taatta taiwahinen!
Nosta pilwi luotehelta,
Toinen lännestä lähetä,
Kolmas iätä iästä,
365. Kohottele koilliselta;
Syrjin yhtehen syseä,
Lomatusten loukahuta,
Sa'a lunta sauan warsi,
Kiehittele keihäswarsi,
370. Noille kuumille kiwille,
Palawoille paateroille."
Sato Ukko uutta lunta,
Herra hienoista witiä;
Sato lunta sauan warren,
375. Kiehitteli keihäswarren,
Noille kuumille kiwille,
Palawoille paateroille.
Itse lieto Lemminkäinen
Laulo rautasen korennon,
380. Poikitse tulisen hauan,
Äprähästä äprähäsen.
Sillä sen rowin waelti,
Sillä pääsi päiwäyksen.
Meni matkoa wähäsen,
385. Pääsi tietä päiwäyksen;
Jo näkywät Pohjan portit,
Paistawat pahat saranat.
Aita on rautanen rakettu,
Teräksinen tarha tehty,
390. Maasta asti taiwosehen,
Taiwosesta maahan asti;
Keihäillä seiwästetty,
Witsastettu maan maoilla,
Käätty kirjokäärmehillä,
395. Sisiliskoilla sielty;
Hännät heitty häilymähän,
Pääkehät kähäsämähän
Päät ulos, sisähän hännät.
Maass' on toisia matoja,
400. Pino pitkiä matoja,
Alas hännin häilymässä,
Ylös kielin kiehumassa.
Yksi on matonen maassa,
Eessä portin poikkipuolin,
405. Pitempi pisintä hirttä,
Paksumpi patsasta pirtin,
Ylös kielin kiehahtawi,
Pään waralle Lemminkäisen.
Mitä huoli Lemminkäinen,
410. Otti weitsen wierestänsä,
Tupestansa tuiman rauan,
Sillä aitoa siwalti,
Käärmetarhoa tapasi.
Kahen puolen aita kaatu,
415. Wiieltä witsaswäliltä,
seitsemältä seipähältä.
Niin sanowi Lemminkäinen,
Toru toisia matoja:
"Mato musta maan alanen,
420. Toukka Tuonen karwallinen,
Kulkia kulon alanen,
Lehen lemmen juurehinen,
Puun juuren pujottelia,
Lahokannon kaiwelia.
425. Kuka sun kulosta nosti,
Heinän juuresta herätti,
Tiellä teukallehtamahan,
Maan päällä matelemahan?
Isosiko, wai emosi,
430. Waiko wanhin weljiäsi,
Wai nuorin sisariasi,
Waiko muu sukusi suuri?
Turpehessa sun tupasi,
Alla kannon kartanosi,
435. Asuntosi alla alan,
Alla mättähän majasi.
Sule suusi, peitä pääsi,
Kätke kielesi käpiä;
Willa suusi, willa pääsi,
440. Willa wiisi hammastasi,
Willa kielesi käpiä,
Willanen otus itsekki.
Weäte willaleppehenä,
Pawun palkona kuleksi,
445. Sykerräte sykkyrähän,
Käperräte käppyrähän,
Tunge pääsi turpehesen,
Mätä pääsi mättähäsen.
Jospa tuolta pääsi nostat,
450. Ukko pääsi särkiäwi
Pilwillä pisaroilla,
Rakehilla rautasilla."
Sillä lieto Lemminkäinen
Pääsi senki päiwäyksen,
455. Meni matkoa wähäsen,
Tuli Pohjolan pihalle.
Susi on suitsirenkahissa,
Karhu rautakahlehissa,
Suulla Pohjolan weräjän.
460. Jo oli syönyt sa'an miestä,
Tuhonut tuhan urosta,
Tahto syöä Lemminkäisen.
Sillon lieto Lemminkäinen
Tawotteli taskuhunsa,
465. Löihen kukkaroisehensa,
Otti willoja hitusen.
Hieroa utustelewi
Kahen kämmenen kesessä,
Sormen kymmenen sowussa,
470. Siitä läksi lammaskarja,
Synty lauma lampahia,
Kehä kieräwillasia,
Suuhun Pohjolan susien,
Kitahan kirokawetten.
475. Siitä lieto Lemminkäinen
Itse tungeksen tupahan,
Alle kattojen ajaksen.
Owen suussa seisotaksen,
Owen suussa orren alla,
480. Kattilan katasioilla,
Lakin päästä laskemilla,
Kintahan kirwottimilla.
Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
485. "Koria on kutsuttu wieras,
Koriampi kutsumaton."
Sillon Pohjolan emäntä
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Ohoh poika Lemminkäisen.
490. Mi sinusta wierahasta;
Tulet pääni polkemahan,
Aiwoni alentamahan;
Ohrina oluet wielä,
Makujuomat maltahina,
495. Leipomatta wehnäleiwät,
Lihakeitot keittämättä.
Oisit yötä ennen tullut,
Eli päiweä jälestä."
Siinä lieto Lemminkäinen
500. Murti suuta, wäänti päätä,
Murti mustaa hawenta,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Jop' on täällä syömät syöty,
Syömät syöty, juotu juomat,
505. Oluet osin jaeltu,
Kaljat kannuin mittaeltu,
Pikarit pinohin luotu,
Tuopit roukkohin rowittu.
Panit kutsut kulkemahan,
510. Sait ratsut samoamahan,
Kutsuit kansan kaikenlaisen,
Sokiatki, waiwasetki,
Rammatki, rekirujotki,
Minun heitit kutsumatta.
515. Mintäpä tämä minulle
Omistani otristani,
Kylwämistäni jywistä?
Muut ne kanto kauhasilla,
Muut ne tiiskinä tiputti,
520. Minä määrin mätkäelin,
Minä purnoin putkaelin
Omiani ohriani,
Kylwämiäni jywiä.
Emmä wieras lienekkänä,
525. Kun ei tehä teoksia,
Eikä oinasta isetä,
Tuoa härkeä tupahan,
Sarkasäärtä huonehesen;
Uuellen olutta panna
530. Syöä miehen syömättömän,
Juoa juossehen urohon."
Sano Pohjolan emäntä:
"Ohoh piika pikkarainen,
Orjani alinomanen!
535. Pane keittoa patahan,
Tuo olutta wierahalle."
Tyttö pieni, tyhjä lapsi,
Pahin astiain pesiä,
Lusikkoin luutustaja,
540. Kapustain kaawistaja,
Pani keittoa patahan,
Luut lihoista, päät kaloista,
Naatit wanhat naurihista,
Kuoret leiwistä kowista.
545. Toi olutta tuoppisella,
Kanto kaksikorwasella,
Hiiwa alla, wesi päällä,
Kyyt käärmeet kesellä,
Maot laialla mateli,
550. Sisiliskot liuahteli.
Sano lieto Lemminkäinen:
"Oh sinä olut punanen!
Jo nyt jouwuit joutawihin,
Jouwuit joutawan jälille;
555. Ruoka suuhun syötäöhön,
Ruhka maahan luotaohon,
Wasemella peukalolla,
Sormella nimettömällä."
Tapasi on taskuhunsa,
560. Löihen kukkaroisehensa;
Otti ongen kukkarosta,
Taskustansa taklarauan,
Sen laski olwen sekahan.
Mato puuttu onkehensa,
565. Kyy wihanen rautahansa,
Sata nosti sammakoita,
Tuhat mustia matoja.
Jo juoa karahuttawi,
Sanan wirkko, noin nimesi:
570. "Emmä liene lempi wieras,
Kun ei tuotane olutta,
Parempata juotawata,
Warawammalla käellä,
Suuremmalla astialla.
575. Kuule poika Pohjolaisen,
Itse Pohjolan isäntä.
Anna ostoa olutta,
Juomoa rahanalaista."
Siitä Pohjolan isäntä
580. Pian suuttu ja wihastu,
Laulo lammin lattialle
Urosta upottamahan.
Lemminkäinen lieto poika
Laulo härän lattialle
585. We'en lammin lakkimahan.
Itse Pohjolan isäntä
Suen laulo lattialle
Senki härän pään waralle.
Lemminkäinen lieto poika
590. Laulo walkian jäniksen
Sen sutosen suun waraksi.
Itse Pohjolan isäntä
Laulo koiran koukkuleuan
Sen jäniksen pään waralle.
595. Lemminkäinen lieto poika
Laulo orrelle orawan,
Orren päätä juoksemahan,
Koiran tuota haukkumahan.
Sillon Pohjalan isäntä
600. Sanan wirkko, noin nimesi:
"Ei tässä piot parane,
Jos ei wierahat wähene;
Talo työlle, wieras tielle,
Hywistäki juomingista."
605. Otti miekkansa omansa,
Tempasi tuliteräsen,
Sanowi sanalla tuolla:
"Kuule poika Lemminkäisen!
Mitelkäme miekkojamme,
610. Katselkame kalpojamme."
Sano lieto Lemminkäinen:
"Mitä minun on miekastani,
Kun on luissa lohkiellut,
Pääkasuissa katkiellut.
615. Waan kuitenki kaikitenki,
Jos täss' ei piot parane,
Mitelkäme, katselkame,
Kumpasen pitempi miekka,
Kenen kalpa kauhiampi,
620. Sen eellä siwaltaminen."
Miteltihin miekkojansa,
Katseltihin kalpojansa,
Jo oli pikkuista pitempi
Miekka Pohjolan isännän,
625. Yhtä ohrasen jyweä,
Yhtä kynnen mustukaista.
Sillon lieto Lemminkäinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Sinunpa pitempi miekka,
630. Sinun eellä iskeminen."
Siitä Pohjolan isäntä
Jo lyöä alottelewi,
Kerran ortehen osasi,
Kamanahan kapsahutti.
635. Sano lieto Lemminkäinen:
"Tukela tora tuwassa,
Weren seikka salwoksessa,
Tuwan uuen turmelemma,
Lattiat likaelemma,
640. Pestyt penkit hierelemmä.
Lähkäme ulos pihalle,
Pihalla weret paremmat,
Kartanolla kaunihimmat,
Luontewaisemmat lumella."
645. Mentihin ulos pihalle;
Lehmän talja löyettihin,
Pihalle lewitettihin,
Senpä päällä seisottihin.
Niin sanowi Lemminkäinen:
650. "Kuulesta sa Pohjan poika!
Sinunpa pitempi miekka,
Sinun kalpa kauhiampi;
Toki taiat tarwitakki,
Ennen kun ero tulewi,
655. Tahi päiwä päätynewi.
Lyöppä poika Pohjolaisen."
Iski päältä Pohjan poika,
Iski kerran, iski toisen,
Kohta kolmasti rapasi;
660. Ei lihoakan lipasnut,
Wienyt werinirhametta,
Ottant orwaskettuana.
Tuli lyönti Lemminkäisen,
Wuoro weitikän werewän.
665. Löipä lieto Lemminkäinen,
Laski weitikkä werewä,
Iski miestä miekallansa,
Kamahutti kalwallansa.
Löi on kerran leimahutti,
670. Pään on laski olkapäältä,
Kallon kaialta sialta,
Wei kun naatin naurihista,
Ewän kaikesta kalasta.
Löi on toisen leimahutti,
675. Silpo kun sian lihoa,
Miehen kolmeksi palaksi.
Mäki oli täynnä seipähiä,
Piha täynnä pylwähiä,
Kaikki täynnä miehen päitä,
680. Yksi seiwäs ilman päätä;
Pani pään pojan pätösen
Senki seipähän nenähän.
Siitä lieto Lemminkäinen
Laulo Pohjolan perehen
685. Kultihin kulajawihin,
Hopeihin helkkäwihin.
Yhen heitti laulamatta,
Itse Pohjolan emännän,
Pirtin pienen pyyhkiäksi,
690. Lattian lakasiaksi,
Olutkannun kantajaksi,
Ruokien rakentajaksi.
Louhi Pohjolan emäntä
Kowin suuttu ja wihastu;
695. Laulo Louhi longotteli,
Pataruuhi paukutteli,
Laulo miestä miekallista,
Urosta aseellista,
Pään waralle Lemminkäisen,
700. Kaukomielen kaulan päälle.
Jo kumu kujasta kuulu,
Tomu toisesta talosta;
Jopa tuskiksi tulewi,
Läylemmäksi lankiawi,
705. Juoa häitä Pohjolassa,
Pitoja Pimentolassa.


Kaheksastoista Runo.

Lemminkäinen Pohjolasta tulee kotia. Kysyy äiti mitä oli huolellisna,
oisiko sarkoin waarrettu, eli naisin naurettu eli heposinko herjattu.
Käskee äitinsä Lemminkäinen ewästä katsomaan, päänsä waralle miekkoja
hiwottawan. Miksi hiwottawan, kysäsi äiti. Wastaa miehen Pohjolassa
Lemminkäinen tappaneensa ja kysyy neuoa, missä piiltä. Nuhtelee
poikoansa emo, warsin olewanki, jos missä, waarallisen piiltä,
kaikissa surman löytäwän. Kuitenki wiimmen wannonutta, ei enää sotia
käyä, neuoo poikoansa yheksän meren poikki saarelle pakenemaan.
Lähtee, purjehtii, Lemminkäinen pääsee perille, kysyy lupaa
wenettänsä maalle wetää. Luwan saanut wetääki, lähtee saaren kylihin
ja elää siellä hywin rohkiasti tyttöjen kanssa. Muutamena huomenena
taasenki tyttöjä katselemaan lähtewä jo näki miehet aseita häntä
surmataksensa walmistelewan. Lähtisi poies waan wenerannalle tullut
näkee purtensaki poltetuksi. Laatii uuen weneen ja lähtee saarelta,
jota neiet kylläki murehtiwat. Ulommaksi purjehtinut laskee luowolle
wenehen joka siinä itkeä tihuttelewi, kun sotaan ei wietänekkänä.
Kieltää itkemästä Lemminkäinen, lupaa suorastaan sotaan lähteä. Saapi
Teurin toiseksensa ja lähteeki. Pohjan merelle tulleelta kylmää
pakkanen Pohjan akan toimella weneen Lemminkäiseltä. Oli kylmää
itsenki waan kuitenki hänen Lemminkäinen lukemalla saapi poistetuksi
ja lähtee weneensä heittäwä, maalle. Muistelee siellä ikäwissään,
miten oliki kauas kotosista erinnyt.
Siitä lieto Lemminkäinen
Nousi maasta ratsahille,
Kohta lähtewi kotia,
Luoksi entisen emonsa,
5. Alla päin, pahoilla mielin,
Kaiken kallella kypärin.
Emo wastahan tulewi,
Emo ennätti kysyä:
"Poikueni nuoremmani,
10. Lapseni wakawampani!
Mit' olet pahoilla mielin
Pohjolasta tullessasi?