Kalevala (1835) 2. Osa - 02

Onko sarkoin waarrettuna;
Jos on sarkoin waarrettuna,
15. Mie annan paremman sarkan,
Taattosi soasta saaman,
Tawottaman tappelosta."
Sano lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani!
20. Ken mun sarkoin waarteleisi,
Itse waartaisin isännät;
Waartaisin sata urosta,
Tuhat miestä tunnustaisin."
Sano äiti Lemminkäisen:
25. "Mit' olet pahalla mielin
Pohjolasta tullessasi?
Ootko naisin naurettuna;
Jos oot naisin naurettuna,
Sie naios parempi nainen,
30. Werewä Wenäeheltä,
Kaunis Karjalan kylistä."
Sano lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani!
Ken mun naisin nauranewi,
35. Itse nauraisin isännät;
Nauraisin satai naista,
Tuhat muuta tunnustaisin."
Sano äiti Lemminkäisen:
"Mit' olet pahoilla mielin?
40. Ootko herjattu heposin;
Jos oot herjattu heposin,
Sie osta ori parempi,
Ison saamilla eloilla,
Wanhemman warustamilla."
45. Sano lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani.
Ken mun herjaisi heposin,
Itse herjaisin isännät;
Herjaisin sata hewoista,
50. Tuhat muuta tunnustaisin.
Oi emoni kantajani.
Säästä säkkihin ewästä,
Pane jauhot palttinahan,
Wuole woita wakkasehen.
55. Wuole woita wuosi syöä,
Toiseksi sian lihoa;
Lähen töitäni pakohon,
Pillojani piilemähän,
Miehet miekkoja hiowat,
60. Kärestäwät keihäiä."
Emo ennätti kysyä,
Waimo wanha tutkaella:
"Miksi miekkoja hiowat,
Kärestäwät keihäiä?"
65. Sano lieto Lemminkäinen:
"Tuli työ, satu tapahtu,
Noissa Pohjolan pioissa,
Sariolan juomingissa.
Tapon miehen kun urohon,
70. Itse Pohjolan isännän,
Omallani miekallani.
Siksi miekkoja hiowat,
Kärestäwät keihäiä;
En tieä sitä sioa
75. Kussa piiltä pillomuksen,
Paeta pahan lapasen.
Oi emoni kantajani.
Kunne käsket piilemähän?"
Emo tuon sanoiksi wirkki,
80. Lausu wanhin lapsellensa:
"Jo sanoinki poikueni,
Jo warsin warottelinki,
Yhä kielteä käkesin,
Lähtemästä Pohjolahan.
85. Mahoit olla oikiassa,
Eleä emon tuwilla,
Oman wanhemman warassa,
Kantajasi kartanoilla.
Mene nyt tuonne piilemähän,
90. Mene männyksi mäellä,
Katajaksi kankahalla,
Tuho sielläki tulewi;
Usein mäkinen mänty
Pärepuiksi leikatahan,
95. Usein katajakangas
Seipähiksi karsitahan.
Nouse koiwuksi norolle,
Tuho sielläki tulewi;
Usein noronen koiwu
100. Pinopuiksi pilkotahan,
Hakatahan halkopuiksi.
Menet marjaksi aholle,
Puolakaksi kankahalle,
Mansikaksi näille maille,
105. Mustikaksi muille maille,
Tuho sielläki tulewi;
Neiet nuoret poimitahan,
Tinarinnat riiwitähän.
Menet hauiksi merehen,
110. Maksahan merimatehen,
Lohen purstoksi punasen,
Tuho sielläki tulewi;
Mies musta meren näkönen
Ain' on ongella olia,
115. Aina nuotalla asuja,
Käestämässä käwiä.
Ja menet tuonne piilemähän
Kontion kiwikoloille,
Karhun louhikartanoille,
120. Tuho sielläki tulewi;
Mies nuori noentolainen
Kirwestänsä kitkuttawi,
Keihästä kärestelewi,
Kontio kohataksensa,
125. Metsän karhu kaataksensa."
Sillon lieto Lemminkäinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Itse tieän ilkeimmät.
Paikat arwoan pahimmat;
130. Oi emoni kantajani,
Entinen elättäjäni.
Kunne käsket piilemähän,
Kunne käsket ja kehotat,
Ettei pää pahoin menisi,
135. Hiwus hieno lankiaisi,
Tukka turhiin tulisi,
Warsin kaula katkiaisi.
Yks' on päiwä miehen päätä,
Tunti tukkoa urohon,
140. Miehet miekkoja hiowat,
Keihoja kärestelewät."
Sano äiti Lemminkäisen:
"Tieän mä wähäsen maata,
Tieän paikkoa palasen,
145. Syömätöntä, lyömätöntä,
Miekan miehen käymätöntä;
Sie wanno walat ikuiset
Eneä ei sotia käyä
Kuuna kymmennä kesänä,
150. Hopiankana halulla,
Kullankana tarpehella."
Siinä lieto Lemminkäinen
Jo wanno walat ikuiset
Eneä ei sotia käyä
155. Kuuna kymmennä kesänä,
Hopiankana halulla,
Kullankana tarpehella.
Sano äiti Lemminkäisen.
"Mene nyt tuonne piilemähän
160. Yheksän meren ylitse,
Meri puolen kymmenettä,
Niemelle nimettömälle,
Saarelle sanattomalle.
Siellä ennen isosi piili,
165. Sekä piili, jotta säily,
Suurina sotakesinä,
Wainowuonna waikiana.
Siell' oli meret metenä,
Juoksi olwena jokoset,
170. Wuoret kaikki woita wuoti,
Kalliot sian lihoa;
Siell' on hywä ollaksesi.
Armas aikaellaksesi."
Siitä lieto Lemminkäinen
175. Sekä läksi, jotta joutu,
Läksi töitänsä pakohon,
Pillojansa piilemähän,
Lykkäsi wenon wesille,
Työnti laiwan lainehille,
180. Waskisilta walkamoilta,
Teräksisiltä teloilta.
Nosti päälle purjehia,
Kuni männikön mäellä,
Itse istuwi perähän,
185. Laaittihen laskemahan,
Kokan koiwusen nojassa,
Melan waskisen warassa.
Tuuli tuuwitti wenoista,
Aalto laiwoa ajeli,
190. Niemelle nimettömälle,
Saarelle sanattomalle,
Ylitse meren yheksän,
Meripuolen kymmenettä.
Siinä lieto Lemminkäinen
195. Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Onko saarella sioa,
Maata saaren manterella,
Weteä wenettä maalle,
Purtta kuiwalle kumota,
200. Taaton saamille teloille,
Wanhempani walkamoille?"
Saaren impyet sanowi,
Niemen neiet wastoawi:
"Ompa saarella sioa,
205. Maata saaren manterella,
Jos weät saan wenettä,
Tuhat purtta puujaelet."
Siitä lieto Lemminkäinen
Wetäwi wenosen maalle,
210. Purren kuiwalle kumosi,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Onko saarella sioa,
Onko maata saaren maalla,
Piiltä miehen pillomuksen,
215. Paeta wähäwäkisen?"
Saaren impyet sanowi,
Niemen neiet wastoawi:
"Ompa saarella sioa,
Maata saaren manterella,
220. Piiltä miehen pillomuksen,
Paeta wähäwäkisen."
Siitä lieto Lemminkäinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Onko saarella sioa,
225. Maata saaren manterella,
Yhtä selkäni sioa,
Maata karpion aloa,
Minun leikki lyöäkseni,
Tanner tanssaellakseni,
230. Saaren impien ilossa,
Kassapäien kauneuessa?"
Saaren impyet sanowi,
Niemen neiet wastoawi:
"Lapset laihat saaren maalla,
235. Lihawat hewosen warsat."
Mitä huoli Lemminkäinen;
Käwi kylitse kylihin.
Saaren impien ilohon,
Kassapäien kauneuhun.
240. Ei ollut sitä kyleä,
Kuss' ei kymmenen taloa;
Ei ollut sitä taloa,
Kuss' ei kymmenen tytärtä;
Ei ollut sitä tytärtä,
245. Ei sitä emosen lasta,
Jonk' on ei maloa maannut.
Käsiwartta waiwutellut.
Tuhat tunsi morsianta,
Sa'an leskiä lepäsi,
250. Sa'an naista miehellistä,
Yhtenä kesäisiä yönä,
Sykysyissä wietinkinä.
Yksi löyty kymmenistä,
Kaksi kaikitse laoista,
255. Tuhannesta löyty kolme,
Jok' oli piikuen pitänyt,
Neien arwossa asunut.
Sillä lieto Lemminkäinen
Lepytteli niemen neiet,
260. Ihastutti saaren immet;
Jäi yksi lepyttämättä.
Ei kuullut kukotta nosta,
Kanan lapsetta kawata;
Niin päiwänä muutamena,
265. Iltana monikahana,
Laati liiton nostaksensa
Kuunki, päiwänki keralla.
Nousi ennen liittoansa,
Ennen ehtoaikoansa,
270. Käwi kylitse kylihin,
Senki impyen ilohom.
Sillon lieto Lemminkäinen
Ei nähnyt sitä taloa,
Kuss' ei kolmea kotoa;
275. Ei nähnyt sitä kotoa,
Kuss' ei kolmea urosta;
Ei nähnyt sitä urosta,
Ku ei miekkoa hionut,
Kirwestänsä kitkuttanut.
280. Sillon lieto Lemminkäinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Woi päiwyinen päiwyt nousi,
Armas aurinko kohosi,
Mun polosen pojan päälle,
285. Päälle kaulani katalan."
Jäi neiet syliämättä,
Sylityt makoamatta,
Läksi luoksi laiwosensa,
Luoksi purtensa polonen;
290. Jo oli poltettu poroksi,
Kypeniksi kyyätelty.
Jo tunsi tuhon tulewan,
Hätäpäiwän päälle saawan,
Laatiwi wenettä uutta,
295. Uutta partta puuhoawi.
Puita puuttu purtten seppä,
Lautoja wenon tekiä;
Saapi puuta pikkuruisen,
Lautoa ani wähäsen,
300. Wanhan wärttinän muruista,
Wanhan tainnan taittumista.
Siitä weistämi wenettä,
Puista purtta puuhoawi,
Siitä laati laitapuuta,
305. Puuta kaari kapsutteli,
Siitä teljoja tekewi,
Kanssa airoja asetti.
Sai wenonen walmihiksi,
Laatineeksi puinen pursi;
310. Lykkäsi wenon wesille,
Laski purren lainehille,
Mäntysiltä järkälöiltä,
Kuorikiskoilta teloilta.
Siitä läksi Lemminkäinen,
315. Alla päin, pahoilla mielin,
Kun ei saanut yötä olla,
Eikä päiweä eleä,
Saaren impien ilossa,
Kassapäien kauneussa.
320. Itse istuwi perähän,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Kupliksi weno wesille,
Lumpehiksi lainehille."
Tuli tuuli, tuon puhalsi,
325. Tuli aalto, tuon ajeli
Selälle meren sinisen,
Ulapoille aukioille.
Siinä itki saaren immet,
Niemen neiet waikerrehti,
330. Kun ei purjepuu näkynnä,
Rautahanka haimentanna.
Ei he itke purjepuuta,
Rautahankoa halaja,
Itkit purjepuun alaista,
335. Rautahangan haltioa.
Itse itki Lemminkäinen,
Itse waiwanen waketti,
Kun ei saaren maat näkynnä,
Sawiharjut haimentanna.
340. Ei hän itke saaren maita,
Sawiharjuja halaja,
Itki saaren impyhiä,
Nenän niemen neitosia.
Siitä lieto Lemminkäinen
345. Laskewi sinistä merta;
Laski päiwän, laski toisen,
Päiwälläpä kolmannella,
Luotti purren luotoselle,
Wenehen wesikarille.
350. Siinä itki puinen pursi,
Hankarauta haihatteli:
"Mi minusta laatimasta,
Kurjasta kumoamasta;
Ei Ahti sotia soua
355. Kuunna kymmennä kesänä,
Hopiankana halulla,
Kullankana tarpehella.
Pääty Ahti kuulemahan,
Kauko tuota katsomahan;
360. Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
Elä huoli hongan pinta,
Wene warpanen walita,
Wielä saat sotia käyä,
365. Tappeloita tallustella."
Ahti suorihen sotahan,
Wastoin waiwanen waloa,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Mistä saanen miehen toisen,
370. Sekä miehen, jotta miekan,
Ahille soan awuksi?"
Ompa Tiera tieossansa,
Kuuro kuulemoisissansa;
Siitä saapi miehen toisen,
375. Sekä miehen, jotta miekan.
Käwi kylitse kylähän,
Teitse Tieran kartanohon,
Miehen toisen tarpehella
Ahille soan awuksi.
380. Isä pääty ikkunassa
Kirweswartta wuolemassa,
Emo aitan kynnyksellä
Kirnua kolistamassa,
Weljekset weräjän suulla
385. Korjia kohentamassa,
Sisarekset sillan päässä
Waattehia sotkemassa.
Wirkko isä ikkunalta,
Emo aitan portahalta,
390. Weljekset weräjän suulta,
Sisarekset sillan päästä:
"Ei Tiera sotahan joua;
Wast' on nainut nuoren naisen,
Ottanut oman emännän,
395. Wiel' on nännit näppimättä,
Rinnat riuahuttamatta,
Kupehet kutkuttamatta."
Tiera pääty kiukahalla,
Jalan kenki kiukahalla,
400. Toisen kenki lattialla,
Weräjillä wyötteleksen,
Ulkona solitteleksen.
Otti Tiera keihäänsä,
Ei ole keiho suuren suuri,
405. Eikä keiho pienen pieni,
Keiho keskikertahinen;
Susi seiso suowerolla,
Warsa juoksi wartta myöten,
Kasi nauku naulan tiessä.
410. Työnti Tiera keihäänsä
Ahin keihojen keselle.
Niin läksi Ahin wenonen
Käsiwarsin waalimatta,
Läksi luoen luotosesta
415. Tuolle Pohjolan merelle.
Silloin Pohjolan emäntä
Pahan pakkasen lähetti
Tuolle Pohjolan merelle.
Itse neuo poikoansa,
420. Kun kukin sukimojansa,
Itse ilmoin luomiansa:
"Pakko pienin poikiani,
Kaunis kaswateltujani.
Lähes tuonne, kunne käsken,
425. Kunne käsken ja kehotan,
Meren rutjan partahalle,
Äärettömän äprähälle.
Kylmä soita, kylmä maita,
Kylmä selwiä wesiä,
430. Kurimuksen kulkun suuta,
Kinahmia ilkiöitä;
Kylmä weitikän wenonen,
Pursi lieto Lemminkäisen,
Selwälle meren selälle,
435. Ulapalle aukialle,
Jott' ei pääse päiwinänsä,
Selwiä sinä ikänä,
Jon' en jouwu päästämähän,
Käy itse kehittämähän."
440. Pakko pienin poikiansa,
Kaunis kaswateltujansa,
Sekä läksi, jotta joutu,
Tuonne Pohjolan merelle;
Niin Ahin merellä kylmi,
445. Kylmi weitikän wesillä,
Jopa yönä ensimmäisnä
Puuttu kyllin kyllitellä,
Puuttu kyllä päätä kyynäs,
Kättä wiljalta wihaista.
450. Niinpä kylmi täyen kylmän,
Wäki pakkasen paleli,
Yhtenä kesäissä yönä,
Sykysyissä wietinkinä;
Kylmi jäätä kyynäräisen,
455. Sato lunta sauan warren.
Aiko kylmeä jumalan,
Itse weitikän werewän.
Sillon lieto Lemminkäinen,
Itse kaunis Kaukomieli,
460. Keritsi kiweltä willat,
Takut talwen maannehelta,
Suoritteli sukkasiksi,
Kääritteli kintahiksi,
Käsin pakkasen piteli,
465. Kowan ilman kopristeli,
Tunki pakkasen tulehen,
Rautasehen rauniohon,
Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
470. "Pakkanen pajuilla synty,
Risuilla wähäripanen,
Iti turmasta isosta,
Emosta epattomasta.
Käärme pakkasen imetti,
475. Mato maiolla piteli,
Nännistä nisittömistä,
Utarista uuttomista.
Pantihin nimi pahalle,
Pantihinpa pakkaseksi.
480. Kesät aioilla ajeli,
Talwet heilu hettehissä,
Kylmi soita, kylmi maita,
Paleli wesipajuja,
Pani haawan pakkuloita,
485. Koiwun juuria kolotti.
Panihen pahat pahaksi,
Heittihen häwyttömäksi;
Kylmi kattilan tulella,
Hiilet uunin lietosella,
490. Käen naisen taikinahan,
Watsahan hewosen warsan.
Läksi maita kylmämähän,
Aaltoja asettamahan;
Lahet kylmi, lammit kylmi,
495. Jäip' on meri kylwämättä,
Jäipä peipponen selällä,
Wästäräkki lainehilla.
Senki kynnet kylmämättä,
Pää pieni palelematta.
500. Joko nyt suureksi sukesit,
Joko kaswoit kauhiaksi?
Tahot kylmeä minua,
Kohotella korwiani,
Alta jalkoja anella,
505. Päältä kynsiä kysellä.
Pakkanen Puhurin poika,
Kowan ilman höyhelöinen!
Ellös nyt minua kylmä,
Ellös päätäni palele,
510. Ellös waiwa warpahia,
Elä korwia koseta;
Kyll'on sulla kylmämistä,
Paljoki palelemista.
Mene tuonne, kunne käsken,
515. Pohjan pitkähän perähän,
Siell' on soita kylmämättä,
Pajuja palelematta,
Kiwiä kiwistämättä,
Tannerta tasottamatta.
520. Jos ei tuosta kyllä liene,
Tuonne ma sinun manoan
Hiien hiilien sekahan,
Lemmon liesikiukahille;
Siellä waiwut walkiahan,
525. Tunkeut tulen sekahan,
Jost' et kuulu kuuna pänä,
Selwiä sinä ikänä.
Tulen tungen sukkahan,
Kekälehet kenkähäni,
530. Pakkasen palelematta,
Kowan ilman koskematta."
Sillä lieto Lemminkäinen
Pahan pakkasen lumowi,
Heitti laiwansa lahelle,
535. Uuen purren puutoksehen.
Itse metsähän menewi,
Ylös korpehen kohosi,
Matkoille majattomille,
Teille tietämättömille.
540. Siinä lieto Lemminkäinen
Itse noin sanoiksi wirkki:
"Woi minä polonen poika,
Jo minä johonki jouwuin,
Kuuksi päiwäksi kululle,
545. Iäkseni ilman alle.
Itkewi emo koissa,
Walittawi wanhempani:
Tuoll' on poikani polosen,
Tuolla laiton lapsueni,
550. Tuonen toukoja panewi,
Kalman maita kyntelewi.
Saapi nyt minun polosen,
Mun polosen pojaltani,
Saapi pyyt pyhän piteä,
555. Lintuset hywin lihota.
Saapi kärppäset käwellä,
Orawaiset jouten juosta.
Niin on niin minun emoni,
Niin on kaunis kantajani,
560. Kaswatit kanoja paljon,
Koko joukon jouhtenia;
Tuli tuuli niin hajotti,
Tuli lempo niin lewitti,
Sisarilta sillan taitto,
565. Weikoilta wenon häwitti.
Oli meitä kun oliki,
Oli ennen aikoinansa,
Sisaria suuri silta,
Weikkoja weno punanen,
570. Waan ei nyt nykysin aioin,
Ei kelle sanan sanoa;
Joka mies sotaurosna,
Kaikki miehet miekka wyöllä.
Aina muistan muinosetki,
575. Arwoan ajat paremmat;
Kulin kukkana kylissä,
Hersuin heinän karwasena,
Moni katso muotohoni,
Warteheni walkotteli.
580. Nyt mä mustuin mustikoilla
Painuin marjoilla pahoilla.
Sian tieän, kussa synnyin
Paikan kaiken, kussa kaswoin
En tieä sitä sioa,
585. Kussa kuollo kohtanewi.
Olen kun jäniksen poika
Suolla soikerrehtamassa,
Palolla papahtamassa,
Meren rannat juoksemassa,
590. Someret sirottamassa,
Pohjat kengistä kuluwi,
Pois perotat pehmiäwi,
Kengän warret wanhanewi."


Yheksästoista Runo.

Synty poika Kalewalassa, Kullerwo nimeltä, joka heti pienenä myöään
Ilmariselle orjaksi. Pannaan jos mille työlle, raataa kaikki
erikummasesti ja talon häwiksi. Lasta soutawa tapatti lapsen ja
poltti kätkyenki; kaskea leikkoawa, loihti maan, ettei ikänä uuelleen
metsistyä eikä halmeen jywää saaha; aitaa panewa rakenti aian,
ettei yksikänä päässyt ylitse; soutamassa souti weneen hajalle;
nuottaa tarpomassa, tarpo nuotan ja kalat yheksi liiwaksi. Pannaan
wiimmen karjaa paimentamaan. Panee ewästä paimenelle emäntä, laskee
ulos karjansa ja lukee tawalliset luwut karjan eistymiseksi, maion
karttumiseksi, ohtoa wasten j.n.e. Ulommaksi tullut paimen ewästä
katsowa näkee kehnoksi kiwen leiwässä olewan. Arwelee sen pilkalla
emännän tehneen ja ajattelee, millä kostaisi. Niin lewittää metsään
lehmät ja ajaa illalla kontioita kotia. Soittaa torwea, lähenee
kotia. Käypi arwostansa lypsämään emäntä ja ensin loitompata
katsellen ihastuu hywästiki karjansa kauneutta. Saapi likemmä, niin
käywät käsiksi karhut ja repiwät haawoille. Rukoilee ukkoa emäntä
Kalewan poikaa soassa menettämään, waan Kalewan poikaki puolestansa
rukoilee ukkoa, emäntä tauilla tappamaan. Niin eriäwi Ilmarisesta
Kullerwo ja annaksen sotaan.
Kullerwo Kalewan poika,
Kun esinnä emästä synty,
Heti kohta kolmiöissä
Katkasi kapalowyönsä,
5. Pääsi päälle peittehensä.
Nähtihin hywä tulewan,
Keksitti kelpoawan;
Wietihin Wenäehelle,
Karjalahan kaupittihin,
10. Ilmariselle sepolle.
Minpä seppo tuosta anto?
Äiän seppo tuosta anto;
Kaksi kattilarania,
Kolme pa'an kuolioa,
15. Wiisi wiikate kulua,
Kuusi kuokan ruopioa.
Se kaunis Kalewan poika
Heti tuonne tultuansa,
Jo päiwänä ensimmäisnä,
20. Kysy työtä iltasella;
Isännältä iltaseksi,
Emännältä aamuseksi:
"Kull' on työlle uusi orja,
Raaolle rahan alanen?"
25. Pantu on lapsen katsantohan,
Sormipienen souantahan.
Katso lasta, kaiwo silmät,
Syötti lasta, söi itsekki,
Lapsen tauilla tapatti,
30. Kätkyen tulella poltti.
Jo päiwänä toisentena
Kysy työtä iltasella,
Isännältä iltaseksi,
Emännältä aamuseksi:
35. "Kull' on työlle uusi orja,
Raaolle rahan alanen?"
Pantu on kasken kaahantahan,
Solkikoiwun sorrantahan.
Sorti puuta kaksi kolme,
40. Kawahutti kannon päähän,
Niin huhuta huiahutti,
Wihellytti, wierehytti:
"Sini kaski kaatuohon,
Koiwu solki sortuohon,
45. Kuni ääni kuuluohon,
Kuni wierrehe wihellys.
Elköhön wesa wenyö,
Kanto kaswao ikänä,
Kaskessa Kalewan pojan,
50. Solen kullan sorrannassa.
Hywän ottaoon orahan,
Elköhön tereä tehkö."
Jo päiwänä kolmantena
Kysy työtä iltasella,
55. Isännältä iltaseksi,
Emännältä aamuseksi:
"Kulle työlle uusi orja,
Raaolle rahan alanen?"
Pantu on aian panentahan.
60. Jopa aitoa panewi,
Kohastansa kokkahongat
Aiaksiks' asettelewi,
Kokonansa korpikuuset
Seipähiksi pistelewi,
65. Witsasteli maan maoilla,
Wyötti kyillä käärmehillä,
Sisiliskoilla siteli,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ku ei lintuna kohonne,
70. Kahen siiwen siuotelle,
Elköhön ylitse saako
Aiasta Kalewan pojan."
Jo päiwänä neljäntenä
Kysy työtä iltasella,
75. Isännältä iltaseksi,
Emännältä aamuseksi:
"Työ orjan nimettäöhön,
Nimi työlle pantaohon."
Pantu on nuotan souantahan.
80. Se kaunis Kalewan poika
Jo on nuotan souannassa,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Souanko wäen mukahan,
Wai souan asun mukahan?"
85. Perimies Petosen poika
Se on warsin wastaeli,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Jos souat wäen mukahan,
Weät miehuen nojassa,
90. Wäh' on orjalla wäkeä."
Se kaunis Kalewan poika
Jo souti wäen mukahan,
Weti miehuen nojassa;
Wenon haapasen hajotti,
95. Katajaiset kaaret katko,
Katajahan kaiken kaato.
Jo päiwänä wiientenä
Kysy työtä iltasella,
Isännältä iltaseksi,
100. Emännältä aamuseksi:
"Työ orjan nimettäöhön,
Nimi työlle pantaohon."
Pantu on nuotan tarwontahan;
Jo on nuotan tarwonnassa.
105. Sanan wirkko, noin nimesi:
"Tarwonko wäen mukahan,
Panen miehuen nojassa,
Wai tarwon asun mukahan?"
Wetäjä Wenarin poika
110. Se on warsin wastaeli,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Jos tarwot wäen mukahan
Panet miehuen nojassa,
Wäh' on orjalla wäkeä."
115. Se kaunis Kalewan poika
Kopeasi mäeltä männyn,
Kiwen kirstoksi rakenti,
Paaen paino tarpomeksi,
Hongan warreksi hotasi.
120. Tarpowi wäen mukahan,
Pani miehuen nojassa,
Tarpo nuotan tappuroiksi,
Ween welliksi seotti,
Kalat liimaksi litsotti.
125. Niin päiwänä kuuentena
Kysy työtä iltasella,
Isännältä iltaseksi,
Emännältä aamuseksi:
"Työ orjan nimettäöhön,
130. Nimi työlle pantaohon."
Pantu on karjan paimenehen,
Saatu lehmien ajohon.
Mit' on orjalle osaksi,
Ewähäksi paimenelle?
135. Seppo Ilmarin emäntä
Leiwän leipowi lewiän,
Alle kaurasen asetti,
Päälle wehnäsen wenytti,
Kiwen kuorien keselle.
140. Pani orjalle osaksi,
Ewähäksi paimenelle,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ellös tätä ennen syökö,
Karjan mentyä metsälle."
145. Siitä Ilmarin emäntä
Laski karjan laitumelle,
Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
"Työnnän lehmäni leholle,
150. Hajasarwet haawikolle;
Suwetar waliwo waimo,
Etelätär luonnon eukko!
Käy sä karja katsomassa,
Wiitsimäss' emännän wilja.
155. Kun katsoit katoksen alla,
Niin katso katottomassa,
Kuni hoijit huonehessa,
Nini hoia hongikossa,
Jotta karja kaunistuisi,
160. Eistyisi emännän wilja,
Ennen käymistä emännän,
Katsomista karjan piian,
Emännän epäpätösen,
Ylen kainun karjan piian.
165. Suwetar waliwo waimo,
Etelätär luonnon eukko!
Syöttele metisin syömin,
Juottele metisin juomin;
Syötä kullaista kuloa,
170. Hopiaista heinän päätä,
Nurmelta mesinukalta,
Metiseltä mättähältä.
Ota torwi tuolta maalta,
Tuolta tuomikkopurolta,
175. Puhu tuohon torwehesi,
Kumahuta kuuluhusi.
Puhu kummut kukkahaksi,
Ahowieret armahaksi,
Suowirret sulaksi meeksi,
180. Hetewieret wierteheksi.
Tuoppa tänne tuorehesi,
Kulettele kultiasi,
Koskilta kohisewilta,
Kanarwan kukattarilta,
185. Heinän helpehettäriltä,
Taiwahan nawattarilta.
Kaiwo kultanen kuwoa
Kahen puolin karjan maita,
Josta karja wettä joisi,
190. Simoa siretteleisi,
Utarihin uhkuwihin,
Nisihin pakottawihin.
Paa nisät pakottamahan,
Utarehet uhkumahan,
195. Puhumahan maitoputket,
Maitohurstit huokomahan.