Olavi Maununpoika Pariisissa ja Suomalaisten opinkäynti ulkomailla keski-aialla - 3

rippuivat kansakunnan yksityisestä luottamuksesta. Sitä vastoin kaikki
kansakunnat yhteisesti valitsivat Yliopiston Rehtorin kolmeksi
kuukaudeksi ja tämä vaali tapahtui seuraavalla tavalla. Kukin
kansakunta määräsi yhden valitsijan, joka kutsuttiin _Intrans_, ja
kaikki valitsijat tulivat yhteen Pyhän Julianon kirkossa tai jossakin
muussa kokouspaikassa toimittamaan varsinaisen Rehtorin-vaalin. Näin
tapahtui neljästi vuoteensa, tavallisesti Maalisk. 24, Kesäk. 23,
Lokak. 10 ja Jouluk. 16 pp. Kuinka arvollisena tämä virka pidettiin,
voimme arvata niistä monituisista riidoista, joita vaali toisinaan
synnytti; sillä joskus tapahtui, että torasta syntyi tappelu, ja että
Yliopisto muutamat päivät pysyi "kaksi-päisenä", kun kansakunnat
jakaantuivat kahden Rehtorin välillä. Mutta kun kansakunnat oikein
olivat sopineet vaalista, niin tämä Taidetten tiedekunnan valitsema
Rehtori oli koko Yliopiston esimies ja puheenjohtaja, joka
kaikissa juhla-tiloissa sai siansa Kardinaalien rinnalla ja
Parlamentti-neuvosten edellä.
V. 1432, Jouluk. 15 p., valittiin Yliopiston _Rehtoriksi_: "Olavi
Mannunpoika Englannin kansakunnasta" (Ks. Bulaeus, V siv. 921: "Olauus
Magni Angl. Nat... 15 Dec. 1432".), ja hänen virkansa kesti seuraavan
Maalisk. 24 päivään, jolloin taas toinen tuli siaan. Että tämä mies ei
ole mikään muu kuin puheen-alainen Suomalainen, on epäilemätöntä.
Englannin kansakunta ei ollot niin suuri, että kaksi sen-nimistä
yhtaikaa olisi voinut siinä löytyä, ja jos semmoinen seikka olisikin
sattunut, olisi silloin luultavasti meille säilynyt Olavi Maununpoian
sukunimi, jota nyt ei tavata missään, ei kotimaisissa eikä ulkomaisissa
lähteissä. [Merkillistä on, että hän näyttää käyttäneen nimen: "Magni
eli Maununpoika", sukunimen asemesta, niin että toisinaan allekirjoitti
ainoastaan: "Magnj". -- Ranskaksi kirjoitettiin hänen nimensä: "Maistre
Olawa Magni". -- W.G. Lagus'en arvata (Finska Adelns gods, siv. 72),
olisi hänen isänsä ollut eräs _Magnus Diekn_ "aff Rungo", mutta
senlaista miestä ei muualta tavata.]
V. 1433 Maaliskuussa oli maanmiehemme erinnyt lyhyesti kunniastaan ja
näyttää nyt lähteneen kotimaahan; sillä Toukok. 19 p. hän tavataan
Suomessa, talous-asioitansa järjestämässä. Hän silloin nimittää itsensä
"kirkko-papiksi Kyrksletissä" (Ks. Porthan, Chron. Ep. siv. 531) josta
näemme, että hänellä nyt jo oli kirkollinen virka, jonka saatavat sai
nauttia eläkkeeksensä sillä aikaa kun tieteilemisensä kestäisi
ulkomailla. Sinne hän jo pian palasikin ja tavataan ainakin
Marraskuussa samana vuonna Pariisissa, missä kansakunta hänen valitsi
_Prokuratorikseen_.
Tämmöinen vaali tapahtui eri kansakunnissa ja eri aikakausina vähän eri
tavalla, milloin koko kansakunnan yhteisellä äänestyksellä
(capitatium), milloin taas niin, että kukin maakunta, johon kansakanta
jakaantui, antoi yhden äänen vaalissa, taikkapa myös vuorotellen
määräsi omista jäsenistään Prokuratorin. Niinpä myös Englandtilainen
kansakanta ennen v. 1331 oli ollut jaettuna kahteen maakuntaan
(provinciae), joista toinen käsitti varsinaiset Englantilaiset, toinen
kaikki muut eli yksitoista valtakuntaa. Kumpikin näistä oli vuorostansa
antanut kansakunnalle Prokuratorin. Mutta koska tällä tavoin liian
suuri etu oli Englannin-sukuisilla, hävitettiin tämä kahtiajako ja
vaali muutettiin yhteiseksi. Sittemmin tosin taas mainitaan toinen jako
kolmeen maakuntaan: Ylisten, Alisten ja Saarelaisten (Altorum, Bassorum
et Insularium), mutta tämäkin lienee Olavi Maununpoian aikana jo ollut
tauotettu, eikä ainakaan koskenut Prokuratorin vaaliin (Ks. Thurot,
sivv. 20, 22; Bulaeus V, siv. 865.).
"Marraskuun 18 p. (in octava Sancti Martini) v. 1433, kokoontui
kunnioitettava Englannin kansakunta Pyhän Mathurinon tykönä kahta asiaa
varten, ensin valitsemaan Prokuratorin ja toiseksi anomusten ja
loukkausten tähden (super supplicationibus et injuriis). Valittiin
yksimielisesti Prokuratoriksi Maisteri 'Olauus Magnj', joka anoi että
toimituksissaan hänelle kansakunta tahtoisi olla avullinen,
puolustavainen ja suosiollinen, johon myönnyttiin. Samaten Maisteri
Albert Worden [Tämä oli Utrektin hiippakunnasta (Trajectensis
dioecesis) ja kutsutaan muutoin 'natus de Campis'], entinen Prokuratori
anoi, että häntä pidettäisiin otollisena, suosittuna ja hyväksittynä
(gratus, avoatus et recommendatus); siihenkin anomukseen suostuttiin".
Näin luetaan Euglannin kansakunnan pöytäkirjassa. Että tässä mainittu
"Olauus Magnj" on juuri kansalaisemme Olavi Mannunpoika, emme ensinkään
tarvitse epäillä; silla päälläkirjoituksena seisoo: "Procuratio M.
Olauj Magnj de regno Suecie Civitatis aboensis" s.o. "Kuinka
Prokuratoriksi valittiin Maist. Olavi Maununpoika Ruotsin
valtakunnasta, Turun kaupungista".
Tässä virassaan tuli hän nyt pysymään yhtämittaa vähintäin seitsemän
kuukautta; sillä hänen vaalinsa uudistettiin kuukausi kuukaudelta
Kesäkuuhun asti. Syksyllä 1434 hänen taas tapaamme samassa virassa
ainakin Syyskuussa ja Lokakuussa. Täydellisiä luetteloita kunkin
kuukauden vaalista ei anna pöytäkirjat, emmekä siis voi tietää oliko
hänen Prokuratori-virkansa välilläkin kestänyt.
Mutta nyt oli hän Matheus'en päivänä (Syysk. 21 p.) 1434 valittu
myöskin kansakunnan _Receptoriksi_ eli _rahavartiaksi_, ja otti
entiseltä rahavartialta Albert Worden'ilta vastaan kirjat ja avaimet.
Rahaa ei ollut vastaan otettavaa mitään; päin-vastoin. jäi kansakunta
Wordenille velkaa 2 frankia [Franki (francus) sisälsi 16 solidoa.
Tavallisesti kuitenkin luettiin libroja; jokainen libra sisälsi 20
solidoa.]
Olemme jo ennen nähneet, mistä kansakunnan rahasto kokosi varansa ja
mihinkä ne kulutettiin. Tavallisimmat kulut olivat: Regenti-maisterien
saatavat (distributiones), joista luultavasti joku isompi osue luopui
Prokuratorille ("domino Procuratori pro jure consueto"), -- Pedellien
palkat ("duobus Bedellis"), muutamien juhlapäivien viettämiset ja
kansakunnan pito-ateriat ("pro prandio nationis"). Juhlapäivät tulivat
toisinaan hyvinkin tyyriiksi kansakunnalle. Eräs ruoka-kauppias
(espicier) antoi Olavi Maununpoialle kuitin 27 solidosta ja 2
denariosta, jotka maksettiin niistä maalatuista vaksi-kynttilöistä.
mitkä kansakunta oli käyttänyt Kynttilänpäivän viettämisessä ("pour le
jour de la purification"). Samaten Pyhän Edmundinkin juhlana polteltiin
kynttilöitä ja soittoja (pro cercis et tedis). Lisäksi tuli semmoisissa
tiloissa palkinnot veisaajoille ja urkuin-soittajalle, kirkon ja
kynttiläjalkain puhdistaminen, y.m. Koko vuotinen kulu oli tavallisesti
vähän kolmatta kymmentä "libraa", ja saalis töin-tuskin riitti tätä
täyttämään. Niinpä nytkin kansakunta jäi Olavi Maununpoialle velkaa
lähes kolme libraa.
V. 1435, Pyhän Matheus'en päivänä (Syysk. 21 p.) oli Olavi Maununpoika
virkavuotensa täyttänyt ja hänen jälkeensä nyt taas valittiin Maisteri
Albert Worden. Kansakunta oli pieni ja siitä ehkä saamme selittää
sen, että samat miehet niin usein valittiin takaisin näihin
luottamusvirkoihin. Niinpä Olavi Maununpoika jo kaksi päivää myöhemmin
valittiin yksimielisesti _Prokuratorin_-virkaan, joka hänelle
jatkettiin Lokak. 21 ja Marrask. 19 pp.
Mutta Jouluk. 16 p. 1435 oli taas kansakunta koolla Pyhän
Juliano-Köyhän tykönä, valitaksensa toista Prokuratoria siaan; sillä
maisteri Olavi Maunnnpoika oli samana päivänä kuin hänen virkansa
viimein jatkettiin, siis Marrask. 19 p., valittu koko Yliopiston
_Rehtoriksi_, eikä siis sill'aikaa voinut olla yksityisen kansakunnan
Prokuratorina. Siaan valittiin Maisteri Robert Esschench Zwollista
Utrechtin hiippakuntaa.
Siis nyt maamiehemme jo toisen kerran oli päässyt
Yliopiston korkeimpaan kunnia-virkaan, ja toisen kerran luemme
Rehtori-luettelossa: "Olavi Maununpoika Englannin kansakunnasta"
[Ks. Bulaus, V siv. 921: "Olauus Magnus Angl. Nat... 16 Nou. 1435". --
Tässä on kaksi virhettä: 1:ksi, seisoo _Magnus_, pitää oleman _Magni_.
Niinpä seisookin Bulaeus'en aineistossa (V:nnen osan lopussa): "Olauus
Magni Rector Universitatis an. 1435"; -- 2:ksi, pitää "16 Nou."
luultavasti oleman "19 Nou."; sillä kansakunnan pöytäkirjat ovat
epäilemättä tässä kohden luotettavammat.] Mistä syystä häntä oli
valittu jo kuukautta ennen tavallista aikaa, ei ole selitetty, lieköhän
sitten hänen edeltäjänsä Pikadialainen Johannes de Courcellis kesken
virka-aikaansa kuollut, vai lähtenyt pois Yliopistosta. Olkoon miten
oli, niin Olavi Maununpoian Rehtorinvirka tällä tavoin tuli kestämään
vähän viidettä kuukautta.
Tästä toimesta hän ei vielä ollut vapaa, kun kansakunta Maalisk. 18 p.
1436 teki hänen väliaikaiseksi rahaston-hoitajaksi Worden'in siaan,
joka kansakunnalta lupaa pyysi matkalle lähteä. Kuukautta myöhemmin hän
vielä näistäkin askareista temmattiin toiseen toimitukseen, joka
tosiaan olikin paljoa painavampi ja paljoa enemmän taitoa kysyi. Tämä
toimitus oli Yliopiston lähettäjäiset kuninkaan tykö, jotka nyt
seurasivat aian valtiollisista seikoista. Ottakaamme vielä kerta nämä
seikat silmän alle, niinkuin ne olivat alkuvuodella 1436.
Jo vuoden päivät oli Pariisi elänyt levottomassa toivon ja epätoivon
vaiheessa. Sota yhä kesti ja Ranskan pääkaupunki oli vielä muukalaisten
vallassa, mutta rauhan kaipaus alkoi jo luutua joka haaralla, jopa itse
valtiastenkin neuvoissa. Burgundin herttua oli nyt vihdoinkin alkanut
kallistua Ranskan puolelle, ja kun hän v. 1435 vietti pääsiäisen
Pariisissa, rukoili häntä sekä Yliopisto että kaupunki, että hän, joka
tässä kohden niin paljon voisi, ottaisi edistääksensä rauhan tointa.
Tätä varten kokoontuikin Heinäkuussa sovittajia Arras'iin, mutta
Englanti ei tahtonut suosiolla luopua siitä ihanasta valtakunnasta,
jonka oli miekalla valloittanut. Kuitenkin tapaukset jo riensivät
lopulle. Redford'in herttua, Englantilaisvallan todellinen pää, kuoli
Syyskuussa, ja Burgundin herttua kohta sen jälkeen teki täydellisen
sovinnon Ranskan kanssa. Vielä tärkeämpi asia oli kuitenkin se, että
itse Kaarlo VII jo oli joutanut parempien neuvon-antajain valtaan. Nyt
alkoi Ranskalaisuus herätä joka haaralla ja useat pikku kaupungit
Pariisin lähistöillä tulivat Kaarlon-puolisten haltuun. Kohtapa näiden
ja Pariisilaisten välillä syntyi salainen liitto.
Aamulla varhain, perjantaina pääsiäis-viikolia, Huhtik. 13 p.,
ilmaantui Ranskan sota-päällikkö Richemont pienen joukon kanssa
etelä-puolella Pariisia. Porvarit hänelle avasivat Saint-Jacquesportin
ja huudolla: "rauha, rauha! eläköön kuningas ja Burgundin herttua!"
töytäsi ratsuväki kaupunkiin. Tässä oli jo porvaristo ennättänet lyödä
Englantilaiset pakoon, jotta ainoastaan Bastille-linnoitus enää oli
näiden vallassa. Sekin heitettiin 17 p.
Ilo oli ylinnä kaupungissa ja yliopistossa. Jälkimäinen päätti Huhlik.
20 p. tehdä juhlallisen saattovaelluksen, vaksi-kynttilät käsissä,
Pyhän Katharinan luoksi Teinien-laaksossa (ad S. Catharinam de Valle
Scholarium). Paljoa tärkeämpi oli sen päätös panna lähettiläitä
jokaisesta tiedekunnasta ja kansakunnasta käymään kuninkaan puheilla.
(Ks. Bulaeus, V siv. 435: "Solemnis Ambassiata de qualibet Natione et
Facultate". Myös Englantilais-kansakunnan Pöytäkirjat, lehti 54,
esisivulla. Että Yliopistolla tätä aikaa olisi ollut 4000 maisteria ja
koululaista, kuten "le Bourgeois de Paris" vakuuttaa, ei ole oikein
todennäköistä; ks. Thurot'in luvunlaskut ylempänä.) Totta puhuen, oli
Pariisin Yliopistolla, tällä kuninkaan "nöyrimmällä tyttärellä", koko
joukko anteeksi anottavia menneeltä rauhattomuuden aialta, ja
lähettiläiden virka oli kyllä mureellinen, varsinkin sen kansakunnan
puolesta, joka vielä kantoi Englantilais-nimen. Kansakunta valitsi
Olavi Maununpoian, ja tämä seikka täydellisesti vahvistaa ylempänä
lausutun luulon, että hänellä ei lie mitään osallisuutta ollut Johanna
Darc'in tuomiossa; sillä arvattavaa on, että sen-karvaisia miehiä ei
nykyiseen toimeen lähetetty. Hänen matka-rahaksensa annettiin 6 frankia
ja 12 solidoa. Kuinka hän tämän uskotun toimensa täytti, ei erittäin
mainita; mutta että lähettiläät suotuisesti otettiin vastaan ja heidän
asiansa hyvin kävi, havaitsemme jo siitä, kun kuningas Toukokuussa
vahvisti Yliopiston kaikki vanhat edut ja oikendet.
Kesän kuluessa v. 1436 emme taas keksi mitään jälkeä Olavi
Maununpoiasta, mutta arvata sopii, että hän silloin uudesta kävi
kotimaassaan. Tämä tosin on paljas arvelu, mutta saapi jonkun
todennäköisyyden seuraavasta teko-asiasta. Syyskuun 24 p. hän taas
ilmestyy Englannin kansakunnan pöytäkirjoissa. Kansakunta silloin on
ko'olla Navarran kollegiossa ja valitsee -- tiesi kuinka monennen
kerran -- Maisteri Olavi Maununpoian Prokuratorikseen. Mutta se ei enää
ole paljastansa "Magister Olauus Magnj"; lisäksi liitetään jo uusi
virkanimi, joka likemmin sitoo häntä kotimaahan ja on ensimäinen aste
siihen Suomen kirkon hallitukseen, johon häntä jo arvattavasti
edeltä-käsin on aiottu; -- häntä nimitetään: "Archidiaconus ecclesie
aboensis in regno Suechie", s.o. Turun seurakunnan Arki-teini Ruotsin
vallassa (Tällä tavoin täytetään osaksi yksi aukko Porthanin
luettelossa Turun Arkiteineistä. Chron. Ep. siv. 513, luettelee: Magnus
Laurentii vv. 1429-1434, ja Sigurdus Johannis vv. 1439-1448; välille
siis tulee Olavi Maununpoika, jonka Arkiteineydestä ei ole tietoa
ollut. V. 1438 on hän jo Tuomioprovasti; ks. Porthan, Chron. Ep. siv.
531.) Todennäköistä on, että tämmöistä virkaa ja nimeä ei lahjoitettu
kuin saapuvilla olijalle, ja tästä syystä arvaan hänen nyt Suomessa
käyneen, vaikka muita todistuksia siihen kokonansa puuttuu.
Tämän perästä tapaamme vielä pari kertaa mainion maanmiehemme nimen
Pariisin Yliopiston toimissa. Se Prokuratori-virka, joka Syyskuussa
1436 oli hänelle uskottu, jatkettiin vielä Lokakunssa ja Marraskuussa.
Mutta kun taas Joulukuun 19 p. kansakunta kokoontui Pyhän Maturinon
tykönä "joko valitsemaan uutta Prokuratoria tai jatkamaan entistä" --
kuten sanat kuuluvat --, niin yksimielisesti valittiin Jumaluusopin
Bakkalario Maisteri Albertus Worden. -- Tämä näyttää osoittavan että
Olavi Maununpoika vielä oli saapuvilla, vaikka jostakin syystä häntä ei
valittu. Luultavinta on, että hän jo valmisteli lopullista lähtöä
Pariisista; sillä tämän perästä häntä ei enää siellä mainita. Todella
olikin jo aika hänen tehdä isänmaallensa hedelmällisiksi ne tiedon ja
kokemuksen varat, mitkä hän niin pitkällä oppi-aialla oli ulkomailla
kokoillut. Jos arvaamme hänen olleensa Pariisissa kahta ajastaikaa
ennen Bakkalario-vaitöstään ja nyt kevään puolella 1437 jättäneen
Yliopiston hyvästi, niin hänen oppi-aikansa oli kestänyt 12 vuotta.
Suomi ja vanha pispa Maunu, jotka niin runsaasti olivat kustantaneet
hänen oppiansa, vaativat jo täydellä oikeudella hänen takasin,
ryhtymään viinatarhan työhön omassa kotimaassansa.
Olen jotenkin täydellisesti maininnut niitä monituisia virka-toimia,
joita Olavi Maununpoika näinä edellisinä vuosina oli Pariisissa
täyttänyt, ja lukija on siitä voinut havaita, josko Juustenin kronika
syyttä hänestä sanoo, että hän oli "sulava puhuja ja suuressa maineessa
Ranskalaisten, varsinkin Pariisilaisten seassa" (Juusten, Chron. Ep.:
"Rhetor extitit facundissimus. Iste apud Gallos et praecipue
Parrisienses celebris erat famae".) Mutta samam kronika myöskin
mainitsee hänen saavuttaneen muutamia opillisia arvoja, joista en vielä
ole mitään puhunut. Niistä on lisääminen pari sanaa, koska ne
todistavat, että se luottamus, minkä kansakunta ja Yliopisto niin asein
olivat hänelle lahjoittaneet, ei perustautunut ainoastaan hänen
toimelliseen käytökseensä ja puheenlahjaansa, vaan myöskin opilliseen
taitoon ja kelvollisuuteen.
Ensiksi tietää Juusten mainita, että Maununpoika oli, ei ainoastaan
"Pariisilainen Maisteri", vaan myös "Pyhän Jumaluusopin Bakkalario".
(Juusten, Chror. Ep.: "Magister Parisiensis, et in sacra Theologia
Baccalaureus". -- Tahdon tässä muistuttaa, että sanan oikea muoto ei
ole _Baccalaureus_ vaan _Baccalarius_. Sana ei ole latinainen, vaan
keskiaikainen, ja merkitsee: _nuori mies, oppipoika_. Se on sama sana
kuin vanhan ranskan: _Bachelier_, ja nykyisen englannin: _Bachelor,
nuori naimaton mies_. Vertaa Ducange, § Baccalarius.) Minä vuonna hän
oli saavuttanut tämän arvon, ei käy enää selville saada; sillä
Pää-pedellin luettelo tältä aialta on hukkunut. Kuitenkin arvaisin,
ettei hän vielä loppu-vuodella 1436 kantanut sitä nimeä; sillä se
silloin luultavasti näkyisi kansakunnan pöytäkirjoissa, kun häntä
Prokuratoriksi valittiin. Mutta jos hän vasta alkuvuodella 1437 olisi
tullut Jumaluus-opin Bakkalarioksi, kuinka voimme selittää sen, että
häneltä oli kulunut 9 vuotta Taide-Maisteriuden ja Jumaluusopillisen
Bakkalario-arvon välillä, kun tavallisesti tämä väli ei ollut kuin 6
vuotta? Katselkaamme vähää tarkemmin nämä opilliset seikat.
Taidetten tiedekunnan maisteri, joka oli niin sanoakseni provessorina
siinä tiedekunnassa, kävi itse -- kuten jo olen maininnut -- oppia
Jumaluus-tiedekunnassa, kuunnellen niitä luentoja jotka luostareissa
tai isommissa kollegioissa pidettiin milloin Pyhästä Raamatusta,
milloin Pietari Lombardon arvollisesta kirjasta: _Liber Sententiarum_.
Kuuden vuoden perästä hän saattoi tulla tutkintoon Jumaluus-tiedekunnan
eteen, edistettynä seitsemän Jumaluus-opin Maisterin kautta. Tähän
vaadittiin lisä-ehtoina 25:n ikä, aviollinen synty ja virheetön ruumis;
neljä Jumaluus-opin Maisteria tutkivat hänen tietoaan, jonka perästä
hän teki Bakkalario-valansa ja sai ruveta Bakkalarioharjoituksiin.
Ensi-aluksi hän yhtä hyvin pysyi jäsenenä Taidetten tiedekunnassa.
Tässä Bakkalario-arvossa oli kolme astetta. Alinen luokka nimitettiin:
_Cursores_ ja nämä pitivät luentoja Pyhästä Raamatusta. Kolmen vuoden
perästä saivat ruveta luettamaan Lombardon kirjasia ja kutsuttiin tästä
syystä: _Sententiarii_; siihen kului vuosikausi ja nyt olivat oikein
valmiita Bakkalarioita eli _Baccalarii formati_. Sitten tarvittiin
kolme vuotta _licentiatiksi_ tullakseen, ja vuoden päivät valmistaessa
ne temput, joilla päästiin Jumaluus-opin _Maisteriksi_ eli
_Tohtoriksi_. Oikeastansa ei Licentiatius ja Maisterius seuranneet
mistään lisätystä opista, vaan enämmin ansio-vuosista, mutta olivat
erinomaisen tyyriit arvot niiden pitojen ja muiden kulujen tähden,
jotka juurtunut tapa oli niihin liittänyt. Ett'ei Olavi Maununpoika
näihin arvoihin tullut, on epäilemätöntä, vieläpä todennäköistä sekin,
ett'ei Bakkalario-arvonsa ylennyt ensimäistä luokkaa edemmäs. Jos nyt
arveluni tässä kohden on oikea, niin hän siis oli Bakkalarioksi
tullakseen kuluttanut 3 vuotta enemmän kuin tavallista oli. Tähän
seikkaan voimme löytää jonkunmoisen selityksen.
Juustenin kronikan mukaan oli Olavi Maununpoika Pariisissa ollessaan
ollut ei ainoastaan Yliopiston Rehtorina, vaan myöskin _"Lector
Ethicarum"_ ja _"Pedagogista"_. Kumpikin näistä viroista antoi työtä
paljon, ja niidenpä kuluttamiksi saamme epäilemättä lukea ne
kolme vuotta, jotka näyttävät olevan kadonneina maanmiehemme
Jumaluus-opillisista pyrinnöistä. Tahdon lyhyesti selittää, mitä laatua
nämä toimet olivat Olavi Maununpoian aikana.
Jo aikasin oli Siveys-tiede aljettu pitää erinomaisen tärkeänä
oppi-aineena Yliopistoissa, ja Aristoteleen Ethikaa ruvettiin vaatimaan
niiltä, jotka Maistereiksi pyrkivät. Lopulla 14:ttä vuosisataa päätti
Taidetten tiedekunta, että jokainen kansakunta vuorostaan määräisi
Maistereistansa yhden, joka kaksi vuotta perätysten kaikkina
pyhäpäivinä pitäisi luentoja Aristoteleen Ethikasta kaikkien
kansakuntien Bakkalarioille. Tämä niinkutsuttu _Lector Ethicarum_ oli
siis ainoa Tiedekunnan opettajista, jonka kuulijat eivät yksistään
olleet hänen omaa kansakuntaansa. Virka oli muutoin hyvin edullinen;
sillä paitsi lunnaat niistä todistuksista, jotka Bakkalariot,
mennessään Licentiati-tutkintoon, häneltä tarvitsivat, sai hän
toisinaan jonkun palkinnon kansakunnaltansa. Lopulla 15:ttä vuosisataa
koko virka taas hävitettiin erinäisistä syisiä. Mutta Olavi Maununpoian
aikana se vielä näkyy olleen paraassa vaikutuksessaan.
Myöskin Pedagogista eli -- kuten tavallisesti sanottiin -- _Pedagogus_
oli opettajan-tapainen, mutta peräti toista laatua kuin äsken mainittu.
Hän oli joku Maisteri, joka hyyräsi itsellensä huoneet ja maksoa
vastaan otti lapsia koulutettaviksi ja elätettäviksi siihen asti että
valmistuivat Yliopistoon. Tämmöinen internati-laitos, vaikka alkuansa
yksityinen asia, tuli kuitenkin pian Yliopiston katseluksen alle,
varsinkin siitä syystä, että oppilapset usein koulu-aiankin jälkeen
jäivät Pedagogin hoimeisin, toisinaan siihenkin asti kunnes suorittivat
Licentiati-tutkintonsa. Tämä Pedagogi-laitos vihdoin lopulla 16:ttä
vuosisataa vaikutti suuren muutoksen Taidetten tiedekunnan
oppi-järjestykseen. Enin osa oppilaisista asui jo Pedagogi-laitoksissa
tai Kollegioissa, ja Regenti-maisterit, jotka ennen olivat pitäneet
luentonsa Pahnakadun varsilla, alkoivat nyt käydä näissä internateissa
opettamassa. Vuodesta 1452 alkoivat Pedagogit jo asuttaa ja elättää
tykönänsä ne Maisterit, jotka laitoksessa opettivat, ja kun viimein --
vuoden 1524 paikoilla säättiin, että jokainen Maisteri, joka tahtoi
täydellisesti nauttia Tiedekunnan oikeuksia, oli velvollinen asumaan
jossakin hyvä-maineisessa kollegiossa tai Pedagogi-laitoksessa, niin
Yliopiston entinen opetustila oli hävinnyt. Niinkuin näemme, ei ollut
tämä muutos vielä Olavi Maununpoian aikana aivan kauas ehtinyt. Luennot
vielä pidettiin Pahnojen kylässä, missä kansakunnat jakoivat kouluja
Regenti-maistereilleen. Mutta suurin osa Opistolaisia lienee jo asunut
internateissa, Pedagogien holhouksen alla.
Olemme nyt seurauneet Olavi Maunupoikaa kaikilla niillä aloilla, joilla
hän Pariisissa ollessaan näkyy vaikuttaneen. Että hän Suomeen
palattuansa nousi Tuomioprovastin ja Pispanvirkoihin, on tunnettu asia,
mutta hänen vaikutuksensa sillä alalla ei kuulu nykyiseen aineesemme.
Sitä vastoin sopii vielä tässä luetella muutamia muita maanmiehiä,
jotka Katholis-aikakauden lopulla kävivät ulkomaan Yliopistoissa.


VII.
Myöhemmät Suomalaiset Ulkomaiden Yliopistoissa.

Minä en voi antaa läheskään täydellistä luetteloa niistä Suomen
miehistä, jotka Katholis-aian lopulla kävivät ulkomailla
oppiansa lisäämässä; sillä erityisiä tieto-lähteitä on minulla
ainoastaan Pariisin ja Leipzigin Yliopistoista, eikä nekään varsin
täydellisiä. Edellisessä paikassa löytyy vielä tallella pari
Englantilais-kansakunnan tilikirjaa, ja vaikka nämä eivät ole oikein
ehjinä eikä muutenkaan juuri täydellisiä, tapaamme kuitenkin niissä
tuolloin tällöin jonkun Bakkalarion tai Licentiatin, joka nimitetään
olevan "Turun hiippakunnasta" ja siis Suomalainen. Leipzigin
Yliopistossa taas löytyy tosin luettelo kaikista, jotka sen
perustuksesta saakka v. 1409 ovat siihen jäseniksi ruvenneet; mutta
vaikka tämä lähde siinä kohden näyttää olevan hyvinkin täydellinen,
ovat sitä vastoin sen antamat tiedot tavallisesti niin lyhyitä, että
niistä toisinaan ei ole mitään apua ensinkään. Niinpä esim. nimet
"Thomas de Abo" tai "Magnus de Svecia" saattoivat olla täydellisenä
tuntomerkkinä siinä ahtaammassa keskuudessa, jossa nämä miehet silloin
elivät, mutta ei anna paljo mitään osviittaa meille, joiden tulee hakea
heidät Tuomas-nimisten seasta Turun kaupungissa, tai koko Ruotsin
vallan Maunujen seasta.
Mutta kuinka vaillinaiset ja vähäpätöiset nämä tiedot ensi katsannolla
näyttävät olevankin, ne kuitenkin sisältävät muutamia uusia
teko-asioita, jotka ainakin vähän selkoa lisäävät Suomen senaikuiselle
historialle. Tahdon mainita muutamat tärkeimmät.
Se on tietty asia, että kaikki Suomen pispat Katholis-aian lopulla ovat
Maistereita olleet, ja melkein kaikista myöskin tiedetään, missä olivat
tämän arvon saavuttaneet. Mutta tarkempi aianmääräys tulee vasta niistä
lähteistä, jotka äsken olen maininnut. Olen jo kylläksi puhunut Olavi
Maununpoiasta, jonka pispan-virka ulottuu vv. 1450-1460 välillä. Hänen
jalkeisistään nyt pari sanaa.
_Konrad Bitz_ tiedetään Leipzigissä tulleen Maisteriksi, ja
Leipzigin jäsenkirjasta hän löydetäänkin: "Cunradus Bitz de Abbo",
sisään-kirjoitettuna v. 1438 talvi-puolella, s.t.s. lopulla vuotta 1438
tai alussa vuotta 1439. Milloinka hän Maisteriksi oli tullut ei
erittäin mainita; mutta arvattavasti se tapahtui alkuvuodella 1442,
koska siihen tarvittiin tavallisesti kolme vuotta.
_Maunu Nikolaonpoika Särkilahdelta_ tiedetään Pariisissa saaneen
Maisteri-arvon. Saksan-kansakunnan tilissä vuodelta 1455-6 (Syyskuusta
Syyskuuhun) luetaan Bakkalariojen seassa: "Dns Magnus Nicolai dioc.
Aboens.", ja hänen kukkaronsa arvataan 8:ksi solidoksi. Että hän vuotta
myöhemmin eli alkuvuodella 1457 tuli Maisteriksi, on melkein varma,
vaikka tilikirja siinä kohden on vaillinainen.
_Lauri Mikkelinpoika Suurpää_ tiedetään Pariisilaiseksi Maisteriksi ja
löytyy mainitussa tilikirjassa v. 1472-3 Bakkalariona, joilloin hänen
kukkaronsa on 7 solidoa.
_Johannes Olavinpoika_, joka myöskin kehutaan Pariisilaiseksi
Maisteriksi ja vv. 1506-1510 välillä hallitsi Suomen kirkkoa, löydetään
Bakkalariona v. 1481-5 ja Licentiatina, sekä Incipientinä v. 1485-6,
s.t.s. alku-vuodella 1486. Hänen kukkaronsa on 5 solidoa.
_Arvid Kurki_ ei tosin Juusten'in kronikassa kanna Maisterin nimeä,
mutta on kuitenkin sillä nimellä muualla mainittu, vaikka tietoa ei ole
ollut, missä Yliopistossa hän on oppia käynyt (Ks. Porthan, Chron.
Ep., siv. 652. --). Tästä asiasta antaa Saksan-kansakunnan tili-kirja
Pariisissa seuraavat tiedot. V. 1485-6 tuli Bakkalarioksi: "Heruidus
Korke Turun hiippakuntaa, jonka kukkaro arvattiin 13 solidoksi".
Seuraavana hän mainitaan Incipientinä eli Maisterina ja kutsutaan
silloin "Dns Arvidus Korke". Hänen kukkaronsa erinomainen vahvuus astuu
kohta silmiimme. Se tapahtui aika harvoin, että niin varakasta miestä
tarjousi kansakunnan veroitettavaksi.
Jos nyt menemme katsastamaan niitä Turun Tuomioprovasteja, mitkä eivät
sittemmin ylenneet Pispan-istuimelle, niin tapaamme niistäkin ainakin
kaksi, jotka Pariisissa saivat Maisteri-arvon. Niinpä _Henrikki
Freese_, joka vv. 1460-1465 välillä oli Tuomioprovastina, tuli
v. 1450-1 Bakkalarioksi ja mainitaan seuraavanakin vuonna tilikirjoissa
Maisteriksi, jolloin sanat: "Sequuntur quae exposita sunt -- -- --:
ltem pro magistro Henrico Fres", näyttävät osoittavan, että kansakunta
oli jotain maksanut hänen edestään. Hänen kukkaronsa oli 8 solidoa. --
Toinen Tuomioprovasti, joka myöskin tavataan Pariisissa, on _Paavali
Skeel_ (Tuomioprovastina vv. 1513-1516). Tämä, aikanansa hyvin tunnettu
mies, syntynyt vapasukuisista vanhemmista, oli jo v. 1497 paik. pispa
Maunu Särkilahden sihtieri ja mainitaan silloin Taidetten Maisteriksi.
(Ks. Grönblad, Nya källor till Finl. medeltid, I, siv. 100: -- "Paulus
Scheel, secretarius episcopi Aboensis et actu Archipresbiter in
ecclesia Aboensi -- -- ex utroque parente nobilis -- -- in artibus
magister".) Eräästä ulkokirjoituksesta näkyy, että häntä myöskin
kutsuttiin "Paulus Lingonis" (Ks. Grönblad, sam. kirj., siv. 626, eräs
kirje vuodelta 1514, jonka ulkokirjoitus kuuluu: "Magnifico viro,
domino Paulo Lingonis, preclarissimarum artium liberalium magistro
necnon ecclesie Aboensis preposito meritissimo".), ja juuri sillä
nimellä hänen tapaamme Saksan-kansakunnan pöytäkirjoissa. Bakkalariojen
joukossa v. 1488-9 on Herra "Paulus Linguonis" Turun hiippakunnasta ja
hänen kukkaronsa arvataan 4 solidoksi. Seuraavana vuonna häntä myöskin
mainitaan sekä Licentiatina että Maisterina. Hänen edeltäjänsä Henrikki
Wenne oli tosin hänkin ollut sekä Maisteri että Kanonisen oikeuden
Licentiati, (Ks. Grönbl., sam. kirj. siv. 128, ulkokirjoitus.) mutta
missä hän oli oppinsa ja arvonsa saanut, en ole voinut keksiä. Eräs
"Heinricus Nicolai" Turun hiippakunnasta mainitaan tosin Pariisissa
samoina vuosina kuin Paulus Linguonis (Skeel), mutta että hän olisi
sama mies kuin Wenne, ei käy todistaa, varsinkin kun Wennen isän nimeä
ei tunneta.
Tuomioprovastien jälkeen tulee vuoro puhua Arki-teineistä ja
Kaniikeista, ja niiden luokasta käypi luetella esm. _Johannes
Maununpoika_, joka v. 1431-2 tuli Pariisissa Bakkalarioksi, sen jälkeen
Licentiatiksi, ja siis oli Olavi Maununpoian yht'aikaisia. Hänestä
vihdoin tehtiin Turun Arki-teini v. 1448. -- Leipzigin Yliopistoon taas
sisään-kirjoitettiin samaan aikaan kuin Konrad Bitz eräs _Pietari
Maununpoika_, joka sittemmin tavataan Turun kaniikina ja Kemiön
kirkkoherrana. Paitsi näitä tavataan Pariisissa tai Leipzigissä monta