Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 01

  
  KALEVALAN LAULUMAILTA
  Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa
  Kuvaus Vienan Karjalan maasta, kansasta, siellä
  tapahtuneesta runonkeruusta ja runoista itsestään
  
  Kirj.
  I. K. INHA
  
  
  Helsingissä,
  Tietosanakirja-Osakeyhtiö,
  1921.
  
  
  SISÄLLYS:
  Ensimäisen painoksen alkusanasta.
  Minne ja miksi?
  Kuinka tulin lähteneeksi Vienan Karjalaan.
  Suomenniemen poikki Vienan Karjalaan.
   Oulussa. -- Matkan vastukset kelirikon uhatessa. -- Karjalaisia
   nälänhätää paossa. Runotar taipaleella. -- Puolangan vaarat.
   -- Rajan poikki. -- Metsäin keskellä pieni kylä, köyhä, mutta maan
   kuulu. -- Vuokkiniemen kirkonkylä ei ole ilman viehätyksiään.
  Karjalainen kotimme.
   Ylä-Kuittijärven jäällä. -- Jyvöälahti, mitä paras majapaikaksi.
   -- Karjalainen kylä. -- Karjalainen talo. -- Kielimestarimme. --
   Kotiudumme.
  Runonkeruussa.
   Entinen runonkeruu. -- Aion löytää ennen löytämätöntä. --
   Kuutamossa erämaassa. -- Musta Miikula ja hänen Vipusrunonsa.
   -- Toivon pääseväni kadonneitten runojen jäljille. -- Jälleen
   Jyvöälahdessa.
  Hävinnyttä runoa etsimässä.
   Kadonnut perhesormus. -- Voassilainji Kostja. -- Talvikalastus
   erämaassa. -- Eräs Lönnrotin muistelma. -- Pistojärvessä ei
   tahdota laulaa, vaikka ehkä osattaisiin. -- Lähden yhä edempää
   etsimään. -- Tiirovaara eli Koljola, Suomen rajalla ja Maanselällä.
   -- Tapaan Martiskan pojan. -- Sohvonja ja hänen kalevaiset
   rekilaulunsa.
  Martiskainen Teppana.
   Lohi-Pekka. -- Teppana suostuu laulamaan. -- Vanhat runot
   oikeassa ympäristössään. -- Nykyinen runontaito. --- Kirvas
   kevätaamu. -- Porojen juonia. -- Pietarin herrat poroilla
   ajamassa.
  Äijäpäivän aikoja Jyvöälahdessa.
   Äijäpäivä. -- Miten sitä vietetään. -- Keino kulkutauteja
   vastaan. -- Kelloja soittamassa. -- Maura itkee Kustille.
   -- Vedet aukeavat. -- Panettelijan rangaistus.
  Käytännöllistä perimätietoa.
   Räähkät. -- Kotielämässä vaarinotettavaa. -- Maamiehen tietoja.
   -- Metsämiehen tietoja. -- Kalastustaikoja. -- Vuodenaikain ja
   ilmain enteitä. -- Vainajat. -- Parannuskeinoja. -- Varahvontan
   kokemukset.
  Runonkerääjät.
   Topeliuksen runonkeräys -- Sjögren. -- Lönnrotin keruumatkat. --
   M.A. Castrén.
  Alijärven Vasselei.
   Kevättäjäin tulilla. -- Alijärvi. -- Vanha sokea runolaulaja --
   Eloisa runonuotti.
  Ylämaan poikki.
   Maataipaleella. -- Puhuttua vettä tukkijoelle. -- Ortjo
   ehätyssavulla. -- Kenttijärvi. -- Löytöretkellä. -- Kostamus
   ja sen kalmisto. -- Karjalainen jaama. -- Hepo ei juossut,
   mutta kyllä reki rasasi. -- Leipä ja otsan hiki. -- Eräs
   Lönnrotin muistelma. -- Kontokki.
  Eteläisellä rinnakkaisvesistöllä.
   Luvajärvi. -- Luvajärven kalmisto kirjoristeineen. -- Vesitietä
   Kiimaisjärveen. -- Minin, -- Nokeus. -- Rogers pasha ahtaalla.
   -- Uusimman uskon molijat.
  Isäin perintö.
   Oikea salotaival. -- Teppana Ryysä. -- Vanha runo ei ole
   taikaansa menettänyt. -- Varahvontan pataseikkailu.
  Kyykkäkisa.
   Kyykät ja konot. -- Selän antajat ja ottajat. -- Tervetullut
   rauhanhäiritsijä.
  Kivijoki.
   Eräsaunalla. -- Ankara jokimatka. -- Taivalkoski ja Laippa. --
   Liiallista taivaltamisen himoa. -- Ristiniemi. -- Miinoa. --
   Kalansaalista ei saa kiittää.
  Rajalla.
   Koti-ikävä. -- Kaiho outona kulkea. -- Miinoan kivi. --
   Maanselänjärvi. -- Maanselän Paavon töllillä. -- Karjalaiset
   palaavat jauhomatkalta. -- Aarnioluontoa, aarniokansaa. --
   Muinaisuuden kuiskeita.
  Akonlahdessa.
   Kiitehen järvi. -- Akonlahti vahva loitsupaikka. -- Luvatonta
   kruununviljan jakamista. --- Pohatat tyrmässä. -- Naisien suru,
   kirjotamme heidän puolestaan kirjeen. -- Ylhäisiä piirteitä
   kansan käsityksissä.
  Helluntaijuhlilla Kostamuksessa.
   Varahvontan puksut. -- Kilpasoutu neitojen keralla. -- Prasniekalle
   matkaajat maataipaleella. -- Vieraanvaraisuutta Kontokissa. --
   Pukuhavaintoja taipaleella. -- Juhlavalmistukset kylässä. --
   Ensimäiseksi kylyyn. -- Paljon tuskaa oudosta nimestä. -- Kisat,
   "käsikisat", "pitkät kisat", "humaukset" ja muut. -- Pajatukset.
   -- Karjalaista rattoa. -- Päivälliset Miitrein talossa. --
   Emäntien ylpeys.
  Kosijoita kylässä.
   Gaudeamus igitur. -- Pyssyt pamahtavat, kosijat tulevat. --
   Monimuodollista kosimista. -- Sukukokous, jossa asiata joka
   puolelta harkitaan. -- "Passibo hyvä rahvas luvussa pitämäänne".
   -- "Paikan kokka". -- Uusi yritys. -- Uhittelevaa kosimista. --
   Talo köyhä, mutta ei aivan itsetietoisuutta vailla. -- Sulhanen
   saa rukkaset ja tarjoo "paikankokkaa". -- Yleisö sekaantuu asiaan.
   -- Intohimoista joukkokosimista. -- Syvässä vedessä suuret kalat
   uivat. -- Patvaska. -- Kustin jalka noidutaan. -- Mietteitä
   Komalahdella. -- Varahvontta loihtii tuulta.
  Rajakyliä myöden.
   Väittelyä sivistyssanoista. -- Maanselän suot. -- Lönnrotille
   kiitos hyvästä käytöksestä. -- Eräs Vienan puolen kylä Suomen
   puolella. -- Häväistyt jumalat. -- Karhun tuhoja. -- Juhannuksena
   omalla puolella. -- Omituista veneen tukkimista. -- Jälleen
   Jyvöälahdessa. -- Tyttöjen naimahuolia. -- Senin kirje.
  Suurelle Tuoppajärvelle.
   Enonsuussa. -- Keski-Kuittijärvellä. -- Röhön taipaleella.
   -- Reipas vanhus. -- Varahvontan käsitykset palvelijan
   velvollisuuksista. -- Mieronstautshat. -- Vanhauskoisten maassa.
   -- Näköala Tuoppajärvelle. -- Valasjoki. -- Lumoavaa vettä. --
   Kiestinki.
  Lönnrotin matka pohjan perille v. 1837.
   Lönnrotin koti-ikävä. -- Kohtaus erään Tiirovaaran loitsijan
   kanssa. -- Vaikea yö viluisessa pirtissä ja puutteen keskellä, --
   Vaikea hiihtotaival. -- Tuhkasen viero ja muut vierot. --
   Patriarkka. -- Skiitta. -- Omituisia tuttavuuksia Pyhässä saaressa.
   -- Koljasu. -- "Ettekö ole tupakkaa juoneet?" -- Kuisman
   parannuskeino. -- Miten näillä perikulmilla rikkauksia koottiin.
   -- Lepopäiviä Kuusamossa. -- "Voi jospa useinki niin tekisivät!" --
   Vaatetushuolia. -- Saaren luostari ja sen vaiheet. -- Syy vanhan
   vieron kammoihin.
  Vienan Karjalan pohjoiskulmilla.
   Louhen perikuva. -- Soma tuuli-ilmiö Tuoppajärveltä. -- Odottamaton
   runosaalis. -- Niskan koski. -- Pääjärvi. -- Suomen muistoja
   Sohjenansuussa. -- Ihana matka Pääjärvellä. -- "Ka hyvä
   tämä ois vieras, niin tupakkoo polttaa." -- Jalo tervehdystapa
   Ahvenlahdessa. -- Huono vastaanotto Jälettijärvessä. --
   Kallis hinta, mutta vaikea matkakin. -- Kamala yö. -- Tyttöjä
   saattajina, miehet jäivät juomaan. -- Tapaan jälleen Kustin ja
   Varahvontan. -- Tyrhy. -- Valtatiellä. -- Vienan meren rannat.
   -- Kieretti. -- Stanovoi. -- Vienan meren alusmalli muistuttaa
   viikinkialuksia.
  Lönnrotin matka Kuusamosta Vienan merelle v. 1837.
   Vuodentulon enteitä. -- Lönnrotia ahdistetaan Jäletjärvessä. --
   Keskusteluja hänen ryöstämiseksi. -- Synkkiä oloja. -- Köyhä
   leski. -- Lönnrot uhataan köyttää. -- Hän nolaa pahimman riidan
   haastajan. -- "A siitä laki ei sano ni mitä." -- "Lyö kirves
   kulkkuun, tai vie pirttiin ja ripusta jaloista kattoon savun
   sekaan." -- Passirettelöitä Kieretissä. -- Nopeata oikeuden
   käyttöä. -- Lönnrot runoilee ikävissään. -- Vienan meren jäällä.
   -- Pelättäviä jamstjikoita. -- Maanmiehiä Vienanmeren rannalla. --
   Eksymisen pelkoa. -- Maanmiesten kesteissä. -- Eräs suomalainen
   tarjoutuu opettamaan Lönnrotille venättä. -- Lönnrot vaihtaa
   postinhoitajan kanssa kelloa ja tekee hyvät kaupat. -- Ensi kerta
   poron pulkassa.
  Vienanmerellä ja Kemijoella.
   Vienan merellä. -- Rantain luonne. -- Kannanlahti ja Nivan koski.
   -- Pitkin Kuolan rannikkoa. -- Kemi. -- Eräs karkotettu. --
   Kemijoella -- Usmana ja Usman koski. -- Lohenpyynti. -- Kemijoen
   kosket. -- Tukkiliike. -- Tukkipäällikön viinat. -- Yötä
   taipaleella. -- Paanajärvi. -- Kemijokivarren rakennusmalli.
   -- Vanhoja ampumaneuvoja. -- Jyskyjärvi. -- Ala-Kuittijärvellä.
   -- Eräs saituri. -- Halpoja päiväpalkkoja. -- Jälleen kotona.
  Vienan Karjalan häätapoja.
   Salaisia neuvotteluja. -- Leikkihäät. -- Naimahommat rajan
   takana. -- Kosimatapoja. -- Varauskeinoja naimaonnen rikkomista
   vastaan. -- Kakrapokot. -- Vihkiretki. -- Karjalan pakanalliset
   häät tapoineen, temppuineen. -- Lahjain antaminen -- Itkut. --
   Katshotus. -- Käeniskuleivät. -- Pään poustiminen -- Kostjat ja
   kutshut. -- Jäähyväisitkut. -- Turkilla prostitus. -- Morsiamen
   otsipaikka. -- Huihipaikka -- Sulhanen ja morsian neuvotaan. --
   Varotus. -- Myötämeniäiset. -- Otsapoklonaiset. -- Okahvin häät. --
   Saajannainen ja patvaska. -- Lönnrotin kirjottamia häärunoja. --
   "Tulovirsi" nykyisin laulettuna.
  Uhut.
   Vienan Karjalan suurin kylä. -- Kylän eri osat. -- Lönnrot
   Uhtuessa. -- Jamasen veljekset. -- Kaunis Toarie.
  Vienan Karjalan kertomarunot.
   Toisinnoitten yleinen luonne. -- Niitten sisällinen yhteys.
   Eepilliset runoaiheet. -- Näköala Arhipan runomajalta.
  Arhippa Perttusen laulama Sampojakso.
  Runokylät ja runojen muuntelut.
   Kellovaaran runoalue Latvajärven sukua. -- "Samporunon" muuntelut
   eri runoalueilla. -- Vuonnisen Sampojakso. -- Kuinka toisinnot
   täydentävät toisiaan.
  Kalevala ja kansanruno.
   Runojen sisäinen todistus syntyajoistaan. -- Toisinnoitten
   jalosäkeet. -- Samporunon tähteet Värmlannissa. -- Yhteisiä
   tunnussäkeitä. -- Lönnrotin johtorunojen järjestämisessä. --
   Vertaus kreikkalaiseen temppeliin. -- Olisivatko häärunot
   siirrettävät toiseen yhteyteen? -- Karjan luku näytteenä
   taiteellisesta toisintorunoudesta.
  Vuokkiniemi.
   Lähtö Jyvöälahdesta. -- Ylä-Kuittijärvi. -- Enonsuun lohirettelöt.
   -- Ristiniemi uhripaikkana. -- Meidät valokuvataan -- Lönnrot
   Pirttilahdessa. -- Lönnrot Vuokkiniemessä. -- Kauppatapoja.
  Tsena.
   Tsenan Kettuset. -- Lönnrot Tsenassa. -- Mari. -- Karjalan
   naisten tunteen herkkyys.
  Lönnrot Vuonnisessa.
   Matka Vuonniseen. -- Kaksi soutajaa. -- Karjalaista
   sadunkertomistapaa. -- Ontrei ja Vaassila. -- Odottamaton
   tuttavuus. -- Lönnrot uuden kerran Vuonnisessa Martiskan
   saattamana. -- Yöllinen matka Ylä-Kuittijärven jäällä. --
   Lönnrot ja Cajan Vuonnisessa.
  Martiska.
   Martiskan runontaito. -- Martiskan pororuno. -- Martiskan
   viimeiset elämänvaiheet hänen poikansa Teppanan muiston mukaan.
  Myöhempi runonkeruu Vuonnisessa.
   Lähteenkorva Vuonnisessa. -- Ontrein suku. -- Harmoinen Ohvo. --
   Vuonnisen tsässyönä. -- "Kas Suomenlahdella hyrskyt..."
  Venehjärvessä syyspimeiden alkaessa.
   "Metshä raivoh rupesi". -- Vihtoora murtuneella mielellä. --
   Hänen runontaitonsa. -- Pyssyjä virittämässä haaskalle. -- Karhun
   vahtiminen lavalla. -- Synkkä on syysyönä salo. -- Varahvontta
   kotonaan, -- Nakkipeli. -- Varahvontan mökki.
  Helmijoella.
   Helmikuumeessa. -- Pistonjoen helmet. -- Itsekin helmijoella.
   -- Pyydystystavat. -- Karsikot ja lumoukset.
  Vienan Karjalan valtatiellä.
   Vienan Karjalan valtatiellä. -- Eräs Lönnrotin muistelma. --
   Ervasti Kivijärvessä. -- Isossima ja hänen pirttinsä. --
   Taloudellinen sauna.
  Venehjärven pokkouhri.
   Miikulan pokot. -- Matkalla uhrijuhlaan. -- Uhritoimitus ja
   uhriateria. -- Kaunista rahvasta.
  Lönnrot ja Arhippa.
   Arhipan runojen merkitys. -- Runollinen näköala. -- Lönnrotin
   kertomus käynnistään Latvajärven laulajan luona.
  Arhippainen Miihkali.
   Latvajärvi. -- Miihkalin kiitosrunot. -- Hänen murheellinen
   elämänsä ja kuolemansa. -- Miihkalin kasvonpiirteet. --
   Jäähyväiset Latvajärvelle.
  Vienan Karjalan kartta.
   Rohkeata kartan oikomista. -- Lähteet, joitten perustuksella
   se on tapahtunut. -- Ainakin Vuokkiniemen ja Uhtuen seuduista
   oikeampi kuva. -- Vienan Karjalan yleinen maanluonne.
  Kansa ja asutus.
   "Arkankelin elämän katumus." -- Maanviljelys. --- Karjanhoito.
   Kalastus. -- Metsät ja niiden omistus. -- Kaupan entiset vaiheet.
   -- Nykyinen "Ruotshikauppa." -- Tukkiliike. -- Ero kansan kesken
   rajan kahden puolen ja sen syyt. -- "Varastussodat." -- Suomesta
   tulleita sukuja Vienan Karjalassa. -- Vanhaa ylimyksellisyyttä
   kansan luonteessa. -- Lönnrotin sanat Vienan karjalaisista.
   -- Huononeeko polvi suvustaan? -- Taikausko. -- Kunnallinen
   itsehallinto. -- Tulevaisuuden mietteitä.
  Kotia kohden.
   Ero Vienan Karjalasta. -- Hyryssä. -- Vaikutuksia omalla
   puolella. -- Iloista jokimatkaa ja koskenlaskua. -- Jälleen
   maantiellä. -- Sotkamo ja Kajaani. -- Jälkimuisto Vienan
   Karjalasta.
  
  
  Ensimäisen painoksen alkusanasta.
  
  Ryhtyessäni kirjottamaan tätä kirjaa mielin saada Vienan Karjalasta
  kuvauksen, jossa johtona olisi sen runous ja tämän runouden talteen
  korjaaminen. Arvelin tekeväni yleisölle mieluisan palveluksen, jos
  saattaisin nuo Kalevalan pohjoiset laulumaat paremmin tunnetuiksi.
  Ajatus teoksen kyhäämiseen heräsi jo heti kun olin Vienan Karjalaan
  tekemältäni matkalta palannut syksyllä v. 1894. Tahdoin siinä
  yhteydessä saattaa uudelleen julkisuuteen varsinkin Elias Lönnrotin
  aikanaan sanomalehdissä julkaisemat matkakertomukset, jotka koruttoman,
  mutta tunteellisen ja kansanelämää harrastavan esityksensä kautta
  voittavat jokaisen lukijan suosion.
  Sen jälkeen on Lönnrotin matkakertomukset julkaistu erityisenä kirjana
  ja varmaan on niihin suuri osa yleisöstä tutustunut, niinkuin ne
  sisällyksensä ja kirjoittajansa puolesta niin hyvin ansaitsevat.
  Näyttää ehkä sen vuoksi turhalta, että niistä olen tähän ottanut niin
  runsaasti poimintoja. Mutta kuitenkaan ei minusta tämän laatuinen
  kirja, joka käsittelee etupäässä Kalevalan pohjoisten laulumaitten
  runollista puolta, olisi ilman niitä ollut täydellinen. Ne sitä
  paitsi valaisevat kansan elämää ja katsantokantoja paremmin kuin
  ainoankaan myöhemmän matkustajan kuvaukset, joten ne senkin puolesta
  ovat tähdelliset. Ja olen ajatellut, että ne ehkä laajemmassa
  yhteydessä, monipuolisemmassa kuvassa runoalueista, saisivat uuttakin
  mielenkiintoa. Luulen vaikka kenen lukevan ne mielellään uudestaan,
  vaikka olisi ne jo ennenkin lukenut.
  Vienan Karjalassa ovat olot voineet jonkun verran muuttua sen jälkeen
  kun siellä matkustelin. Mutta varsin suuria eivät muutokset kuitenkaan
  liene, siellä ei kuljeta eteenpäin höyryn eikä sähkön voimalla.
  Toiseksi eivät muutokset, vaikka niitä olisikin tapahtunut, varsin
  suuressa määrin muuta sitä kuvaa, jonka tuo maa runoutensa kannalta
  katsoen tarjoaa.
  "Kalevalan laulumaiden" julkaiseminen oli minulle tähdellistä senkin
  vuoksi, että sen kautta sain oikeaan yhteyteen valokuvakokoelman, jonka
  Vienan Karjalan seuduista, asutuksista, kansasta ja ihmisistä otin ja
  joka luullakseni on laajin, mitä sieltä on tuotu. Suuri osa kuvistani
  on tosin jo ollut eri julkaisuissa painettuna, mutta toivon niiden
  oikeassa aineyhteydessä siltä voivan herättää uutta mielenkiintoa.
  Tutkimusta en ole voinut enkä tahtonut kirjottaa. Olen kuitenkin
  koettanut antaa jonkinlaista käsitystä niitten toisinnoitten
  runollisesta arvostat joista Kalevalan pääosa on koottu. Nykyinen
  runotutkimus, joka pyrkii toisinnoitten juuriin ja siltä kannalta
  arvostelee Kalevalan kokoonpanoa, ei mielestäni kylliksi muista
  sitä, että nuo runot, semmoisina kuin ne on kansan huulilta koottu
  kuitenkin ovat sen oman sielunelämän ilmauksia. Ne eivät ole valmiita
  lauluja, joita kansa muka on ulkoa oppinut, vaan runolliselta kannalta
  katsoen ne ovat sen omintakeisia luomia, mistä lienevätkin aiheet
  alkuperänsä juurtaneet. Ne eivät ole kulkeneet kädestä käteen kuin
  vaihdettava kello, joka tavallisesti aina uudella omistajalla jonkun
  verran pilaantuu, vaan ne ovat koko arvonsa saaneet suomalaisen kansan
  runoelemina ja ovat paras omaisuus, mitä siltä on muinaisuudestaan
  säilynyt. Kalevala ei toisinnoitten valossa suinkaan ole keinotekoinen
  rakennus, jonka runolliset arvot ovat Lönnrotin taidetyötä, vaan se on
  kokonaisenakin elävää kansanrunoa.
  Teoksessa, jossa niin usein mainitaan karjalaisia nimiä, toistetaan
  karjalaisia lauseita ja runoja, olisi ehkä pitänyt paremmin säilyttää
  kansanomainen puheenparsi. Sitä en ole voinut tehdä, koska en taida
  riittävästi Vienan Karjalan kieltä. Olen menetellyt melkein samalla
  tavalla kuin runonkerääjät yleensäkin, kirjottaessaan muistoon rahvaan
  huulilta toisinnoita. Harva heistä, tuskinpa kukaan, olisi voinut
  ne äänteellisesti tarkkaan jäljentää nopean laulannan aikana, vaan
  enimmäkseen siitä on syntynyt jonkinlainen kielensekotus. Karjalaiseen
  muotoon ovat tulleet vain semmoiset sanat ja päätteet, jotka enimmän
  ovat kirjottajan huomiota herättäneet.
  Paikkain nimetkään eivät sen vuoksi ole tarkalleen siinä muodossa,
  jossa ne rajan takana lausutaan. Olen noudattanut etupäässä
  Kirjallisuuden Seuran runotoisintojulkaisun kirjotustapaa.
  Vienan Karjala on joutunut kovain kohtaloiden alaiseksi sen jälkeen
  kuin ensimäinen painos julkaistiin, mutta niiden kuvaaminen ei kuulu
  teokseni puitteihin. Tästä painoksesta olen jättänyt pois Arhipan
  laulamat runot, vain Sampo-jakson säilyttäen. Muita mainittavia
  muutoksia en ole tehnyt. Jonkun verran olisin voinut kartuttaa tietoja
  näinä vuosina julkaistuista kirjoista, mutta tuntui kuin olisi hyvin
  runsas tietomäärä karkoittanut teoksesta hämyhetkitunnelman, samoin
  kuin se takkavalkean äärestä katoaa, kun lamput sytytetään.
  _I. K. Inha_.
  
  
  Vertaus Vienan Karjalan runoalueiden runotaidon välillä.
  (Numerot merkitsevät sivuja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
  runotoisintojulkaisussa, mutta luettelo on vain osapuilleen arvioitu.)
   Runoalueet Kello- Jyskyj. Kiimasj. Akonl. Kosta
   vaara mus
   Sampo jakso 22 11 13 20 6
   Taivaan taonta
   Kilpalaulanta 6 1/2 8 16 2
   Ainoruno 1 3 1
   Vellamon neito 1 5 1
   Väinäm. polvenhaava 4 2 2 4 1
   Venepuun etsintä 1/2 2
   Tuonelassa käynti 1 1 8
   Vipusessa käynti 1 9 1
   Kilpakosinta 13 18 23 7
   Kultaneidon taonta 3 2 4 1
   Kojosen poika 1 6
   Laivaretki ja kantele 10 4 10 17 3
   Nimettömät taudit 1/2 1
   Auring. ja kuun päästö
   Väinämöisen tuomio 1/2 1
   Lemminkäisen virsi 20 6 22 50 12
   Hiiden hirvi 4 1 1 1/2
   Iso härkä 1/2 1/2 1 1
   Ahti ja Kyllikki
   Kalevanpojan kosto 3 1 1 1/2 1/2 2
   Sisaren turmelus 16 4 3 5 6
   Kuolon sanomat 1 1 1
   Yhteensä 106 30 1/2 85 175 1/2 15 1/2
  
   Runoalueet Pohj. Koil- Kaik-
   Latva- Vuokki- Vuonni- Uhut raja- linen ki
   järvi niemi nen alue raja- yht.
   Sampo jakso 30 17 62 31 3 1 216
   Taivaan taonta 1/2 1/2 2 3
   Kilpalaulanta 4 12 8 14 1 71 1/2
   Ainoruno 4 2 3 15 29
   Vellamon neito 6 5 14 2 3 37
   Väinäm. polvenhaava 8 10 8 11 3 2 55
   Venepuun etsintä 5 1 3 1/2 1 13
   Tuonelassa käynti 13 6 6 5 40
   Vipusessa käynti 4 11 8 3 5 42
   Kilpakosinta 32 9 21 14 4 1 142
   Kultaneidon taonta 9 1 7 8 1 36
   Kojosen poika 4 5 1/2 11 27 27 1/2
   Laivaretki ja kantele 16 17 20 22 8 1 128
   Nimettömät taudit 1 2 1/2
   Auring. ja kuun päästö 1 1
   Väinämöisen tuomio 2 1 10 1/2 15
   Lemminkäisen virsi 53 37 48 47 15 8 318
   Hiiden hirvi 3 3 4 3 1/2 20
   Iso härkä 1 1 1 2 1 1/2 9 1/2
   Ahti ja Kyllikki 3 3
   Kalevanpojan kosto 1 4 1/2 19 2 2 38 1/2
   Sisaren turmelus 6 1 1 11 53
   Kuolon sanomat 1 1 1 1/2 6 1/2
   Yhteensä 202 1/2 144 1/2 229 223 48 15 1/2
  
  
  MINNE JA MIKSI?
  
  Olimme keväällä 1894 saapuneet Pohjois-Suomen kuuluun pääkaupunkiin
  Ouluun,... emme kuitenkaan siellä viipyäksemme, vaan kulkeaksemme
  vielä melkoisen taipaleen edemmäksikin. Aioimme matkustaa Oulun
  ylämaan etäisimpiin perukoihin saakka ja vielä nälkämaittenkin poikki,
  aina rajan taa. Retkemme määränä olivat seudut, jotka ovat vielä
  Maanselänkin tuolla puolen, joista vedet jo järjestään valuvat hyiseen
  Vienanmereen.
  Vuodenajasta ja matkan päämäärästä saattaa arvata, ettemme olleet
  huvimatkalla. Mutta kuitenkin olimme niin rattoisalla ja toivehikkaalla
  mielellä kuin suinkin huvimatkalle lähdettäissä: olimmehan menossa
  niille maille, joilla ikivanhat runot vielä elävät kansan suussa,
  joilta Lönnrot oli enemmän kuin mies'iän takaperin koonnut parhaan
  osan Kalevalan aineksista. Niistä seuduista ei siihen aikaan puhuttu
  niin paljon kuin nykyään, ne olivat kauan olleet melkein unhotuksissa.
  Runonkeruun päätyttyä sinne enää harvoin kukaan kulkuaan suuntasi.
  Olimme sen vuoksi mielestämme koko löytöretkeilijöitä, meidän kun tuli
  nyt uudelleen kiinnittää huomiota Kalevan kotimaahan.
  Matka oli mielessäni virinnyt jo jonkun vuoden aikaisemmin. Olin
  Kuusamossa, komeata Oulanganjokea laskien pikimältään Vienan
  Karjalan puolella käydessäni ihmetellen huomannut, kuinka vilkas,
  herkkä ja runollinen kansa asui tuolla etäällä pohjoisessa, kuinka
  vanhansävyisinä sen tavat ja olot olivat säilyneet. Minusta silloin
  tuntui, ikäänkuin olisin virran mukana muutamassa hetkessä solahtanut
  jokapäiväisestä nykyisyydestä tarujen maahan, maahan, jossa kansa
  muusta maailmasta erillään vielä eli kalevaisia aikoja. Kun sitten
  Nuorusen tunturilta loin katseen pohjoisen Vienan Karjalan aavoille
  vesille ja rannattomille saloille, heräsi minussa halu päästä sinne.
  Ja tämä halu yhä kasvoi, kun olin omalla puolella Raja-Karjalassa
  vähän kauemminkin oleskellut saman kansan eteläisemmän haaran parissa,
  tutustunut sen savupirtteihin, esineihin ja tapoihin, kuullut runoja
  vielä laulettavan, ja varsinkin saanut elävän vaikutuksen siitä
  nerollisesta, syvästä runouden hengestä, jonka läpitunkema sen koko
  olemus yhä vieläkin on. En ollut sitä ennen täysin oivaltanutkaan, mitä
  se merkitsi, että eepoksemme oli kansanrunoa. Kun siellä omin korvin
  kuulin, omin silmin näin, niin avautui eteeni kuin uusi maailma, joka
  viehätti omituisella lumouksella. Se henki vastaani kuin metsäkukkanen,
  joka on kehittänyt jaloutensa luonnon puhtaissa kartanoissa, kuin
  salokansan povella kasvanut runokukka, johon se on koonnut, mitä se
  parasta tietää ja tuntee. Ja vielä enemmän: siellä eli yhä kaukaisen
  muinaisajan sankari- ja jumaluskon kaiku.
  Toivoin Vuokkiniemestä ja Uhtuesta löytäväni asutuksen, joka
  syrjäisempänä olisi säilynyt vielä lähempänä kalevaisia aikoja.
  Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka on niin monta muuta taipaleelle
  auttanut, se antoi minullekin matkavarat ja vielä matkatoverinkin.
  Minun piti valokuvata Vienan Karjalassa, mitä vain huomasin
  kuvaamiselle soveliasta. Toverini, silloisen ylioppilaan, sittemmin
  yliopiston opettajan K. Karjalaisen, piti runoalueella hankitun
  "kielimestarin" avulla käydä läpi koko Lönnrotin sanakirja, jotta
  varsinkin saataisiin selville Kalevalassa esiintyväin sanain nykyinen
  käytäntö Vienan puolella. Ja vielä meidän piti täydentää aukkoja,
  joita ehkä oli jäänyt entiseen runonkeruuseen. Työtä siis oli kylläkin
  ja aivan mieleisintäkin, koska olimme sen itse valinneet. Rahoja oli
  toivoaksemme riittämään saakka -- puolet minun matkani kustannuksista
  suoritti K.E. Ståhlbergin valokuvausliike, joka sai monisteluoikeuden
  levyihin, -- muita tarpeita niinikään monenlaisia, niin että rahan
  ja tavaran puolesta kyllä olimme paremmin varustetut kuin ne
  runonkerääjät, jotka Vienan Karjalasta toivat Kalevalan.
  
  
  SUOMENNIEMEN POIKKI VIENAN KARJALAAN.
  
  Huolta ei ollut muusta kuin säästä. Huhtikuu oli vasta alkanut ja
  oikeastaan olisi täällä pohjoisessa vielä pitänyt vallita vankka talvi.
  Mutta kevät olikin tullut tavallista aikaisemmin. Sää oli niin leutoa,
  että junassa saattoi kaiket päivät istua avoimissa ikkunoissa, aurinko
  paahtoi, lumet sulivat virtanaan lämpöisen tuulen leyhytellessä,
  rautatien kahden puolen kohisivat ojat nietosten keskellä tulvaisina
  koskina. Pohjanmaan niityt ja suot lainehtivat järvinä ja metsissäkin
  kiilti joka puolelta tulvaveden pinta. Se oli sanomattoman suloista,
  rintaa sykäyttelevää, mutta tiemme se uhkasi nostaa pystyyn jo
  Oulussa. Jos rekikeli kesken meni, niin ei ollut ajattelemistakaan,
  että suurine kuorminemme pääsisimme tiettömään Vuokkiniemeen, ei
  ainakaan ennenkuin Oulujoella tervaliike alkoi.
  Lunta oli kuitenkin vielä Oulun seuduilla suojaisemmissa paikoissa,
  ja toivoimme kelin ylämaassa parantuvan. Yöt olivat toki enimmäkseen
  selkeät ja aamulla olivat tiet jäässä. Muuan Hyrynsalmen kauppias,
  jonka seuraan Oulussa lyöttäysimme, vakuutti lumesta ei olevan
  puutetta, kunhan vain päästäisiin ensimmäiset taipaleet. Ja niin
  lähdettiin perältäkin matkaan kaupunkilaisella hevosella ja kokeneen
  ylämaanmiehen seurassa. Mutta kun maantiet kuuluivat olevan aivan
  sulina Utajärvelle saakka, niin oli ajettava Oulujokea, vaikka kelin
  sanottiin joellakin olevan viimeisillään.
  Ja niin sen seuraavana aamuna varhain huomattiin olevankin. Ajoimme
  aluksi Merikoskea, joka sillä paikalla on pohjia myöden jäässä,
  epätasaista ja kuoppaista. Siellä täällä alkoi vesi jo vallata uomaansa
  takaisin, pulisten mustissa sulan silmissä. Toisin paikoin jäätikkö
  oli onttoina holveina, mutta ei auttanut, yli piti ajaa, jos mieli
  matkaan päästä. Valtaväylä oli aivan sulana, ja toisin paikoin kulki
  tie pelottavan läheltä sitä. Rautatiesillan alla oli vain parin sylen
  levyinen kaistale jään syrjää ja silläkin tie niin pahasti kaltto, että
  jaksaisimmeko pitää kuormia tiellä? Hevoset astuivat varovasti, peläten
  mustaa sulaa, ja joka mies seisoi jännitetyin mielin reen jalaksella
  painamassa, etteivät kuormat päässeet jokeen luiskahtamaan. Mutta
  kaikkein arveluttavin paikka oli sillan yläpuolella syvässä virrassa.
  Siinä täytyi ajaa jääkannaksen poikki, joka tuskin oli muutaman sylen
  levyinen; kahden puolen oli sulia reikiä, joissa vesi pulppuili. Yli
  päästyämme kunnialla jäimme hetkeksi henkeämme vetämään, sillä siinä
  oli ollut vähällä lyhyeen katketa matka ja humahtaa kallis kuormamme
  Vellamon saaliiksi. Se olisi mennyt pohjaan kuin kivi. Onneksi oli
  yöllä sen verran pakastanut, että tien paikka kantoi. Muutoin olisimme
  siihen jääneet, pudotelleet olivat jo joku päivä aikaisemminkin
  hevosiaan.
  Mutta sitten olikin pahin voitettu. Jokea ajoimme vain runsaan puolen