Aatteiden mies: Piirteitä August Fredrik Soldanin elämästä - 01

  
  AATTEIDEN MIES
  Piirteitä August Fredrik Soldanin elämästä
  Kirj.
  JUHANI AHO
  
  
  
  Porvoossa,
  Werner Söderström,
  1901.
  
  
  SISÄLLYSLUETTELO:
  Esipuhe
  1. _Haminan kadettikoulussa_. Soldanien ja Lukanderien suku. -- Ulrika
  Soldan. -- Pappi Erik Lukander venäläisten vankina. -- Saelanin
  koulussa. -- Kadettikoulu. -- Halu antautua taiteilijaksi. -- Uusi
  päällikkö. -- Tutkinnot.
  2. _Insinööriopistossa Pietarissa_. Tulo Pietariin 1838. --
  Aatelisrykmentissä. -- Esittely suurruhtinas Mikaelille. --
  Insinööriopistossa. -- Harrastusta maalaukseen ja kemiaan. --
  Paraatissa Mars-kentällä ja Talvipalatsissa. -- V:n 1840 muistojuhla ja
  promotsiooni Helsingissä. -- Matka Petäjävedelle.
  3. _Insinööriupseerina Dünaburgissa_. Sietämättömiä oloja. -- Valtion
  varas. -- Kaipausta parempiin oloihin. -- "Tahtoisin oppia
  ajattelemaan." -- Lohduttava kirje isälle. -- Alakuloisuutta ja
  sisällisiä taisteluita. -- Onnuz ja Ahriman. -- Vänrikki August
  Tavaststjerna. -- Frans Liszt. -- Käynti Afzeliuksen luona Wendenissä.
  -- Siirtyminen Pietariin.
  4. _Apuopettajana Sota-akatemiassa_. Keltussa. "Koko maailma näkyy
  hymyilevän minulle." --- Toimet Sota-akatemiassa. -- Ystäväpiiri:
  Soldan, Cygnæus, Löfström, Kommonen. -- Isän kuolema ja hautaus. --
  Koti Lappeenrannassa. -- Ilo ulkomaan matkasta. -- Vapautus suuresta
  vankilasta. -- Onnetonta rakkautta.
  5. _Opintomatka Saksassa 1847-48_. Lähtö Pietarista. -- Tapaa
  Snellmannin Berliinissä. -- Mietteitä Suomen tulevaisuudesta. --
  Sairautta ja alakuloisuutta. -- "Sydänjuuret ovat katkenneet." --
  Magdeburgin tuomiokirkko. -- Gosslar. -- Tulo Giesseniin ja Justus
  Liebig, -- Työskentelyä laboratoriossa. -- Selontekoa Liebigin
  metoodeista. -- "Louis Philippe ist entflohen!"
  6. _Vallankumous 1848_. Vallankumous Pariisissa ja Berliinissä. --
  Mielentila ennen Pariisiin lähtöä. -- Selonteko ulkonaisista ja
  sisäisistä syistä matkalle lähtöön. -- Kammo palata Venäjälle. --
  Vallankumouksen vaikutukset Giessenissä. -- Taakka omalletunnolle.
  7. _Matkalla vallankumoukseen_. Frankfurt am Mainissa Metternichiä
  etsimässä. -- Rothschild ei osta vekseliä. -- Arvostelua Suomen
  oloista. -- Neustadtissa tohtori Freyn luona. -- "Seidler, Bürger aus
  Neustadt." -- Liberté, egalité, fraternité. -- Eräs henkiheimolainen.
  -- Strassburgissa Gutenbergin patsaan ääressä. -- Tulo Pariisiin.
  8. _Pariisissa_. Pariisin vetovoima. -- "Au premier en descendant du
  ciel." -- S.A. Hedlund. -- Edustajakammarin piiritys. -- Paraati
  Marskentällä. -- "Pyhä totuus ihmisen vankin tuki." -- Sanomalehdet. --
  Ei sanaakaan Suomesta. -- Pariisilainen ja suomalainen. -- Innostus
  alkaa hälvetä. -- Velvollisuuksien ristiriita. -- On menetellyt väärin.
  -- "Alkaa toinen sisällinen maailma selvitä." -- Lähtö Pariisista.
  9. _Pakolaisena Norjassa ja Ruotsissa_. Lontoossa. -- Myrskyssä
  Pohjanmerellä. -- Ringerikessä. -- Vallankumous päättynyt idylliin. --
  Arbogassa ja Strömsholmissa. -- Hakee turhaan tointa. -- Saa
  väliaikaista työtä Guldsmedshyttanissa. -- Päättää lähteä Ameriikkaan.
  10. "_Filosoofi Soldan_." Kirjeitä Hedlundille. -- "Rohkea sana
  voimasta." -- Tulo Tukholmaan. -- Ei uskalla jäädä sinne. --
  Eldgarnissa. -- Lähtö Ameriikkaan. -- Helsingörissä.
  11. _Atlantinmerellä_. Päiväkirja merellä. -- Hänen rukouksensa.
  -- "Strauss ja Ullman." -- Straussin oppi nerosta. -- Mietteitä Jumalan
  olennosta. -- Jumalan immanensi. -- Ulos Atlantille. -- Jumalan
  persoonallisuudesta. -- Delfiinejä. -- Luonnosta Atlantilla. -- Pahoja
  unia. -- Luonnontutkija. -- Luonnonihailija. -- Ihana yö ja aamu. --
  Valaskaloja. -- Suunnitelma suureen teokseen. -- Turskan ongintaa
  New-Foundlandin matalikolla. -- Sandy hook. -- Tulo Ameriikkaan.
  12. _Ensimmäiset vuodet Ameriikassa_. Ensimmäinen päivä Ameriikassa. --
  Etsii turhaan työtä New-Yorkissa. -- Opettajana Newarkissa. --
  Arvostelua Ameriikan oloista. -- Ikävyyttä ja alakuloisuutta, -- Jatkoa
  mietteihin merellä. -- Ystäviä Filadelfiassa. -- Fredrika Bremer. --
  Kemianopettajana Cambridgessa. -- Jenny Lind. -- Keksintö. -- Perustaa
  tehtaan. -- Lähtee Pennsylvaniaan.
  13. _Pennsylvanian hiilimailla_. Tamaquassa. -- Luonnon helmassa. --
  Henry ja Benjamin Kline. -- "Toinen Paganini." -- Bostonissa. --
  Jatkuvia maanmittaustöitä, -- Filadelfiassa.
  14. _Viimeiset vuodet Ameriikassa_. Tohtori Enderlinin perheessä
  New-Yorkissa. -- Myy maitopatenttinsa. -- Kesänvietto George-järvellä.
  -- "The Geology of Pennsylvania." -- Asettuu Pottsvilleen. --
  Naimapuuhia. -- Aarniometsissä. -- Saa kutsun palata Suomeen. --
  Loppuvaikutus Ameriikasta.
  15. _Kotia kohti_. Uudelleen Atlantin yli. -- Uuden ajan airueita.
  -- Saapuu Düsseldorfiin ja tapaa sisarensa. -- Uutisia Suomesta.
  -- Huviretki Sveitsiin. -- Asettuu Gööteporiin. -- Hedlund, Rydberg ja
  Meijerberg. -- Tapaa Cygnæuksen. -- Kysymys Cygnæuksen siirtymisestä
  Ruotsiin. -- Kirjoittaa kirjasen "Valokaasusta ja sen käyttämisestä".
  -- Keksintö kaasun käyttämisestä keittiöissä. -- Armohakemus. -- Tulo
  Turkuun. -- Helsingissä. -- Tapaa äitinsä Uuraassa. -- "Itkin kuin
  pieni lapsi." -- Vanha koti Lappeenrannassa. -- Tanssiaiset.
  16. _Isänmaata palvelemassa_. Herännyt Suomi, -- Kiireisen työn aika.
  -- Opettajana Saelanin reaalikoulussa. -- Jäsenenä komiteassa "Suomen
  hyväksi." -- Helsingin uusi kaasulaitos. -- Matka Lappiin. -- Mietteitä
  kansan valistamisesta. -- Kuvitettua lukemista kansalle. --
  "Tervanpoltosta Suomessa." -- Käynti Lontoon maailmannäyttelyssä 1862,
  -- "Miksi on maamme niin köyhä?" -- jäsenenä kansakoulukomiteassa v.
  1862. -- Vastalause ja arvostelua harhaan joutuneesta sivistyssuunnasta
  maassamme. -- Rahapajan perustaminen. -- Suomen pankin setelit.
  17. _Teos, joka ei valmistunut_. Miksi ei teoksesta mitään tullut? --
  "Streng ist Kühle, doch die Pflicht ist strenger." -- Filosoofinen
  käsikirjoitus-kokoelma. -- Teoksen ohjelma. -- Kirje Viktor
  Rydbergille. -- "Sinne se meni.".
  18. _Mietteitä uskonnosta ja siveys-opista_. Uskonnon synty.
  -- Uskonto ja Siveellisyys. -- Onnellisuuden oppi. -- Sielun
  kuolemattomuus. -- Siveys-oppi ja sen sovittaminen oinaan elämään.
  19. _Mietteitä kansallisuuskysymyksestä_. Patriotismi ei ole ehdoton
  siveellinen aate. -- Kansallisuusaate vielä vähemmin, -- Kirjeenvaihtoa
  Viktor Rydbergin kanssa. -- Kansallisuusaate voi johtaa heikomman
  sortoon. -- Katkoff oli hegeliläinen. -- Mietteitä kieliriidasta. --
  Valta ei ole oikeutta. -- Polemiikkia Z. Topeliusta vastaan. -- "Sijaa
  aatteille." -- Hengen jalous. Loppu.
  
  
  Esipuhe.
  
  Tämä teos on tarina miehestä, jonka koko elämä oli aatteille omistettu,
  pyhitetty alinomaiselle pyrkimiselle oikeuteen ja totuuteen. Se on
  selonteko siitä, miten tämä mies -- August Fredrik Soldan oli hänen
  nimensä -- kaikissa vaiheissaan ja vastuksissaan, kaikissa
  taisteluissaan, kärsimyksissään ja kiusauksissaan koetti pitää
  puhtaiden periaatteiden lippua levällään ja puristaa sen tankoa
  rintaansa vasten vaikeimmissakin vastatuulissa.
  Hän kuoli helmikuun 5 p:nä 1885.
  Alan tämän kuvauksen hänen elämästään mainitsemalla hänen
  kuolinpäivänsä siksi, että hän eläessään lienee ollut suurelle osalle
  silloista sukupolvea yhtä tuntematon kuin hän oli minullekin. Vasta
  risti hänen nimensä päällä sanomalehtien muistokirjoituksissa saattoi
  tämän nimen silmieni eteen. Vasta nuo muistosanat luettuani selvisi
  minulle, että oli mennyt manalle mies, joka tavallaan oli ollut
  merkillisimpiä maassamme. Selvisi hetkeksi ja unohtui taas, unohtui
  minulta ja arvatenkin suurimmalta osalta niitä, jotka hät'hätää olivat
  sanomalehtensä lukeneet ja heittäneet sen pois.
  Sattuma on tehnyt, että tämän miehen nimi myöhemmin tuli kaikumaan
  korvissani; että hänen elämänsä vaiheet ja hänen elämänsä työt
  herättivät uteliaisuuttani ja että minä niihin tutustumalla sain
  luoduksi itselleni yhä selvemmän ja tarkkapiirteisemmän kuvan hänen
  luonteestaan kaikkine ominaisuuksineen ja omituisuuksineen. Kun mies
  elää aikansa mukana niin monipuolisesti kuin Aug. F. Soldan teki, on
  hänen elämänsä myöskin heijastusta ajan elämästä, tehden sen kuvaamisen
  siten kahta huvittavammaksi.
  Soldanin elämänvaiheet olivat suomalaisen miehen vaiheiksi harvinaisen
  kirjavat, hänen lahjansa tavallista suuremmat, hänen harrastuksensa
  mitä monipuolisimmat. Hän oli sotilas, kemisti, taiteilija, keksintöjen
  tekijä, teknikko, virkamies ja ennen kaikkia filosoofi. Hän oli saanut
  kasvatuksensa Haminan kadettikoulussa, vietti vuosia insinööriupseerina
  Venäjällä, sai valtiolta matkarahan valmistuakseen kemian professoriksi
  sota-akatemiassa, antautui innolla tähän tiedemiehen työhön Giessenissä
  Saksassa, heitti yhtäkkiä kaikki ja matkusti vallankumoukseen Pariisiin
  v. 1848. Tahtomatta ja voimatta palata enää Venäjälle, päätyi hän,
  harhailtuaan pakolaisena Norjassa ja Ruotsissa, Ameriikkaan, jossa oli
  opettajana, maanmittarina ja insinöörinä, ja teki siellä erään tärkeän
  keksinnönkin. Saatuaan v. 1859 luvan palata Suomeen otti hän vilkkaasti
  osaa siihen aikaan heränneihin isänmaallisiin harrastuksiin
  kotimaassaan, perusti ja rakensi rahapajan ja oli sen ensimmäinen
  johtaja. "Filosoofi Soldan", jolla nimellä häntä silloin tällöin on
  nähty mainittavan, jätti jälkeensä vielä tavattoman runsaan kokoelman
  filosoofisia käsikirjoituksia.
  Hänen ulkonaiset vaiheensa ja toimensa, niin merkilliset kuin ovatkin,
  eivät kuitenkaan ole yksin vaikuttaneet siihen, että olen ryhtynyt
  hänen elämän-tarinansa esittämiseen. Viehättävintä, jännittävintä ja
  opettavinta ovat hänen elämässään sen sisälliset taistelut ja
  kärsimykset, hänen sisäinen eetillinen kehityksensä, hänen
  harrastustensa puhtaus ja vilpittömyys, hänen pyrkimisensä totuuden
  omistamiseen ja sen sovittamiseen omaan elämään. Semmoisena kuin olen
  oppinut hänet tuntemaan kirjeistä, päiväkirjoista, muistoonpanoista ja
  filosoofisista käsikirjoituksista, seisoo hän edessäni kuin perikuvana
  kansallisen luonteemme parhaista ominaisuuksista, jotka niin
  moninaisesti esiintyivät henkisen suuruutemme ajan etevimmissä
  miehissä.
  Eihän hän tosin ollut mikään suuri mies, jos häntä töittensä näkyvien
  tuloksien vaa'alla punnitaan. Mutta jos miestä mitataan myöskin sen
  mukaan, mihin hän pyrkii, mitä hän tahtoo saada aikaan, niin on
  Soldaninkin paikka merkkimiestemme kuvastossa varma.
  Tämä hänen elämäkertansa on siis tavallaan hänen hyvän tahtonsa
  historia ja on se tässä esitetty sillä vakaumuksella, että tällaiset
  hyvän tahdon miehet, jahka heidän tarkoituksensa kerran tulevat
  tunnetuiksi, voivat viedä maatansa ja kansaansa eteenpäin yhtä paljon
  tai ainakin mitata sille sen tulevaisuuden tietä yhtä selvästi kuin
  nekin, joiden on ollut onni suotuisissa oloissa luoda näkyvämpiä
  tuloksia elämänsä työllä.
  
  
  1.
  Haminan kadettikoulussa.
  
  _Soldanien ja Lukanderien suku. -- Ulrika Soldan. -- Pappi Erik
  Lukander venäläisten vankina. -- Saelanin koulussa. -- Kadettikoulu. --
  Halu antautua taiteilijaksi. -- Uusi päällikkö. -- Tutkinnot_.
  Soldanien suku on vanhaa laajaa karjalaista perua.
  August Fredrik Soldanin isä oli ruununvouti Lappeen kihlakunnassa Karl
  Gustaf Soldan, syntynyt v. 1782 Putikon sahalla, jossa isä Erik Soldan
  oli sahanhoitajana. Myöhemmin oli Erik Soldan nimismiehenä
  Uukuniemellä. Erik Soldanin iso-isän veli Hans H. Soldan (synt. 1686,
  kuoli. 1758) lepää haudattuna Mikkelin vanhan sakastin lattian alla.
  Hän näyttää olleen vanha karoliini, koska hänellä kerran kirstua
  avattaessa oli kädessä sotilashansikkaat "à la Charles douze". Suvussa
  kulkevan tarun mukaan, jonka luotettavaisuutta kuitenkin on mahdoton
  todistaa, ulottuvat suvun juuret aina ristiretkiin saakka. Giessenissä
  ollessaan tapasi Soldan näet siellä erään Soldan nimisen tohtorin,
  jolla oli samallainen sinetti, puolikuu ja kolme tähteä, kuin se, joka
  oli Suomen Soldaneillakin kulkenut polvesta polveen. Tämän tohtori
  Soldanin mukaan olisi Soldanien kantaisän pitänyt olla eräs
  turkkilainen Sadok Selim Soldan eli Sultan, joka tuli kristityksi
  Jaffassa 1305 ja kuoli Brakhanassa 1338. Miehellä oli ollut 11 poikaa,
  joista erään nimi oli August, ja joka oli pappi -- kuoli 1394.
  Äidin puoleltakin tunkivat Soldanin sukujuuret syvälle karjalaiseen
  maahan. Hänen äitinsä nimi oli Ulrika Lucander, jonka isä Erik Lucander
  oli ensin kappalaisena Pieksämäellä ja sitten Kesälahdella. Ulrika
  Lucander oli erinomaisen älykäs ja monia kokenut nainen, joka jo
  pienestä pitäen oli tottunut elämän ankaruuteen. Hän oli syntynyt 1784
  ja sai jo nelivuotiaana 1788 v:n sodan aikana paeta vihollisen jaloista
  Pieksämäen pappilasta erääsen sydänmaan torppaan, jossa viivyttiin koko
  kesä. V:n 1808 sodan aikana joutui hänen isänsä venäläisten vangiksi.
  Kun tästä tapauksesta on äidin antama kertomus eräässä Soldanin
  muistikirjassa, saakoon se tässä sijansa.
  Venäläisten päällikkö oli Kesälahdella liikkuessaan kysynyt joltain
  talonpojalta, oliko tämä kuullut kirkossa luettavan hänen
  julistuksiaan. "En minä ole kuullut", oli talonpoika vastannut ja kohta
  sen jälkeen saapui eräs översti Gudevitsch kuuden kasakan kanssa
  pappilaan sillä käskyllä, että översti tahtoo pastoria puhutella.
  Lähetystö, joka tuli yön aikaan, pyysi ruokaakin, mutta kun perhe oli
  juuri muuttamassa pakopirtille, ei pappilasta löytynyt muuta kuin muuan
  luumurikka. Sen sijaan löytyi rappujen alta pappilan pojan Adolfin
  pyssy ja se luettiin tietysti raskauttavaksi asianhaaraksi sodan
  aikana. Kun Lucander oli saapunut ylipäällikön luo Villalan kylään,
  pidettiin siellä tutkinto, jossa tuli selville, että Lucander kyllä oli
  lukenut venäläiset julistukset, mutta samalla myöskin ruotsalaiset. Kun
  venäläiset jo olivat julistaneet valloittaneensa maan, katsottiin
  ruotsalaisten kuulutusten lukeminen rikokseksi ja Lucander pönkitettiin
  yöksi aittaan ja vietiin seuraavana päivänä Savonlinnaan, jossa
  sulettiin vankilaan, aluksi ilman ruokaa. Vasta sitten kun hän oli
  latinankielen avulla saanut tarpeensa selitetyksi eräälle upseerille,
  sai hän luvan hankkia itselleen ruokaa.
  Eräs vartija-sotamies oli sitä ennen antanut vangitulle suuren palan
  leipää ottamatta siitä tarjottua maksua.
  Tytär Ulrika oli sillä välin lähtenyt viemään isälleen vaatteita ja
  rahaa. Hän matkusti venheellä Uukuniemelle, pitäen itse perää, kun
  muuan vanha ukko souti. Uukuniemen rovasti Schroeder ei kuitenkaan,
  pelkuri kun oli, uskaltanut ottaa tytön asioita toimittaakseen, ei edes
  mitään neuvoja antaakseen, miten kirjeet ja rahat olisivat perille
  saatettavat.
  Venäläisten päällikkö Dolgoruki oli kuitenkin käyden pappilassa antanut
  seudun herrain pyynnöistä ja selityksistä heltyneenä käskyn, että ukko
  Lucander olisi heidän takuullaan päästettävä vapauteen. Kun Lucander
  Savonlinnasta saapui Viipuriin, jossa hänen oli määrä astua vankeuteen,
  odottikin häntä siellä ilosanoma, että hän on vapaa ja saa palata
  kotiinsa. Ennen lähtöään kävi hän kuitenkin linnassa katsomassa sitä
  kammiota, jossa hän olisi tullut asumaan ja jommoiseen eräs toinen
  samanlaisissa olosuhteissa vangittu pappi, Winter Liperistä, sulettiin
  sillä seurauksella, että tuli hulluksi. Liikuttavinta tässä tarinassa
  on Lucanderin kotiintulo. Perhe, joka oli paennut erääsen Pyhäjärven
  etäiseen niemeen eikä kuukauden päiviin kuullut mitään vangitusta, oli
  taas palannut pappilaan. Kun oli yö, niin siellä nukuttiin eikä kukaan
  huomannut isännän kotiintuloa. Ei hänkään ketään herättänyt, hiipi vaan
  huoneesensa ja laittoi itse vuoteensa ja kävi levolle. Vasta aamulla
  tuli palvelija ilmoittamaan: "Jo on rovasti kotona!" Ukko itse tuumasi:
  "Tiesinhän, ett'ei jumala minua hylkäisi."
  Ulrika Lucanderin äiti oli nimeltään Maria Juliana Tuderus. Myöskin
  Wrightien äiti oli Tuderus, josta Soldan näyttää otaksuneen, että
  heidän välillään olisi ollut jonkunlaista sukulaisuutta taiteellisiin
  taipumuksiin nähden.
  Soldanin isä Karl Gustaf Soldan oli henkikirjoittajana Sortavalassa ja
  asui lähellä kaupunkia Helylän tilalla, kun August Fredrik syntyi 13
  p:nä heinäkuuta 1817. Silloinen Helylän talo on nyt nimeltään Myllykylä
  ja tunnettu tehdaspaikka. Siihen aikaan ei siellä ollut muita laitoksia
  kuin jauhomylly. Kun Soldanin vierailla mailla sittemmin niin
  voimakkaaksi kehittynyt koti-ikävä ja isänmaan kaipaus melkein aina
  keskittyi tähän paikkaan, jota ikäväänsä ja kaipaustaan hän useinkin
  koetti tyydyttää siten, että muistista piirteli ja maalaili sen eri
  näköaloja, kuvattakoon tämä ensimäinen koti tähän hänen omien
  muistiinpanojensa mukaan:
  "Helylän talo, joka on noin 5 virstaa Sortavalan kaupungista Helylän
  joen varrella, on luonnonihana paikka. Joki, joka tulee Ruskealasta,
  kaivaa tässä syvän laakson ja muodostaa kaksi koskea. Ylempi koski on
  kaksihaarainen, pienen kalliosaaren kahtia jakama. Kohta tämän ylemmän
  kosken alla tekee joki polvekkeen etelään, niin että rakennuksesta,
  joka on joen pohjoisella töyräällä, mutta kuitenkin jotenkin lähellä
  vettä, oli näköala koskelle. Vähän matkaa alempana oli toinen koski,
  jonka yli vei silta. Sillan korvassa oli mylly ja myllytupa." -- Tästä
  "hurmaavan kauniista" paikasta, jota muutkin taiteilijat ovat
  rakkaudella kuvanneet, säilytti Soldan varhaisimman lapsuutensa
  muistona ainoastaan seuraavan himmeän kuvan: "jokilaakso on kirkkaan
  auringon valaisema ja siinä valaistuksessa esiintyvät mylly ja silta ja
  jokipinteet voimakkaampina -- ilma on hiukan viileä ja tuulinen."
  Hän oli vasta nelivuotias, kun perhe 1821 muutti Lappeenrantaan, isän
  päästyä Lappeen kihlakunnan ruununvoudiksi. Mutta kun hän silloin
  tällöin ja vielä vanhoillaankin pyhiinvaelsi tälle paikalle, ottaen
  sieltä kerrankin mukaansa puupalasia vanhan rakennuksen seinästä,
  muodostui tuo maisema hänelle vähitellen isänmaata kokonaisuudessaan
  edustavaksi. Kun hän, varsinkin ulkomailla ollessaan, ajatteli
  isänmaataan, ajatteli hän aina ensin Helylätä. Isänmaan kuvaa
  täydensivät sitten vielä Lappeenranta ja Saimaa saarineen ja niihin
  tehtyine kalastusretkineen; Lappeenrannan ympäristöt ja matkustukset
  niihin isän seurassa; kaikki nämä ynnä kuva Suomen kartasta
  tummansinisine järvineen yhtyivät hänen mielessään kokonaissäveleksi
  kotimaasta.
  Lappeenrannassa pantiin poika pastori Saelanin kouluun, jossa
  kuria ajan tavan mukaan ylläpidettiin etupäässä tukkapöllyllä,
  kämmenlyönneillä ja pään koputuksella. Kun ei poika voinut oikein
  ääntää saksalaista sch-ääntä, paukutettiin hänen päätänsä pöydän
  laitaan, johon otsa silloin parahiksi ulottui. Opintiensä ensi
  taipaleesta oli hänellä siis vaan kauhu muistona, joka lopulta kasvoi
  niin suureksi, että hänet kerran täytyi väkisin kouluun kantaa.
  Vanhemmilla oli Lappeenrannassa oma talo, jonka isä oli rakennuttanut
  venäläisillä "plotnikoilla". Yksi näistä teki pojalle viulun ja korjasi
  hänen äitinsä viulun. Äiti soitti näet viulua ja harrasti muutenkin
  soittoa ja laulua. Viulunsoitto meni perintönä pojallekin ja oli hän
  jotenkin taitava soittaja. Tuon tuostakin hän kirjeissä ja
  muistiinpanoissa puhuu viulustaan varsinkin yksinäisten hetkien
  lohdutuksena vierailla mailla. Nähtävästi oli hän, samoinkuin hänen
  vanhempi veljensä Karl ja nuorempi sisarensa Augusta, joista edellinen
  oli jotenkin taitava piirtäjä ja jälkimäinen aikoinaan hiukan tunnettu
  maalari, perinyt taiteelliset taipumuksensa juuri äidiltään.
  Aikaisemmilta poikavuosiltaan on Soldan vielä pannut muistoon Suomen
  jääkärien harjoitukset, ammunnan ja musiikin leirikentällä ulkopuolella
  kaupunkia, jääkärien päällikkönä oli översti Ramsay, sittemmin Kuopion
  läänin kuvernööri ja Snellmanin ja hänen "Saimansa" kiristäjä. Eräs
  luutnantti von Wendt ynnä joukko muitakin upseereja seurusteli
  perheessä ja vaikutti kai tämäkin osaltaan siihen, ett'ei August
  noudattanut vanhemman veljensä esimerkkiä ja pyrkinyt yliopistoon, vaan
  lähti -- tai oikeammin pantiin -- kadettikouluun.
  Ennen sitä lähetettiin hänet kuitenkin kymmenvuotiaana (v. 1827)
  Viipurin alkeiskouluun, joka oli saksankielinen, niinkuin kaikki
  muutkin oppikoulut siihen aikaan Itä-Suomessa. Kaksivuotiselta
  oloajaltaan tässä sivistyslaitoksessa ei Soldanilla ole mainittavana
  muuta kuin mitä tapahtui sen ulkopuolella: harrastusta ruumiin
  harjoituksiin kierteleväin akrobaattien esimerkin mukaan, josta oli
  tuloksena notkea ruumis ja suuri taito kaikellaisten käsikonstien
  tekoon, jossa hän vielä vanhoillaankin kuuluu olleen taitava. Ruumiin
  harjoitukset panivat perustuksen siihen kestävyyteen, jota sittemmin
  kyllä tarvittiin myöhemmän elämän monissa seikkailuissa.
  Samassa elämäkertansa katkelmassa, jossa hän näistä kertoo, on seuraava
  merkillinen itsetunnustus. Viipurin koulussa ollessaan oli hän kerran
  lähtenyt 18 virstaa Viipurista olevaan Kaislahteen Uuraassa ja joutunut
  sinne myöhään illalla. Talon rouva ei kuitenkaan ottanut kuleksijata
  vastaan, vaan ajoi hänet pois yön selkään. Poika istuutui lukossa
  olevan korkean portin päälle ja vannoi siinä poikkipuulla ratsastaen
  sen hiljaisen valan, ett'ei koskaan -- varastaisi. Häntä oli näet --
  yhä oman tunnustuksensa mukaan -- vaivannut se pahe, että hän
  pikkupoikana silloin tällöin näpisteli toisten tavaroita: leikkikaluja,
  lantteja veljeltään y.m.s. Tästä paheesta ei hän sano päässeensä
  täydellisesti ennen kuin nuorukaiseksi tultuaan ja antoi hän vielä
  kadettina ollessaankin vietellä itsensä toisen hyväksi eräästä
  kauppapuodista puhaltamaan kynäveitsen. Ett'ei tämä pahe nyt suinkaan
  ollut mikään varsinainen pahe, vaan ainoastaan jonkunlainen paha tapa,
  jota hänen arka mielensä vanhemmilla päivillä suurenteli, siitä on
  tämän kirjoittaja vakuutettu. Olen kertonutkin sen vaan osoittaakseni,
  kuinka Soldan jo pienestä pitäen sai ja osasi taistella itseään
  vastaan, -- taistelu, joka hänellä jatkui kautta koko elämän
  monenlaisten sisällisten herätysten ja uudistusten muodossa.
  Soldanin varsinainen kasvatus- ja oppiaika alkoi vasta hänen
  kadettikouluun tultuaan v. 1830. Edellä olen jo maininnut sen
  otaksumisen, että hänen sotilasuralle antaumiseensa mahdollisesti
  vaikuttivat kaupungissa asuvat ja perheessä seurustelevat sotilaat,
  joiden käytös ja esimerkki aina ovat omiaan nuorten poikain silmiä
  häikäisemään ja herättämään haluja, joita todellisuudessa ei heidän
  luonteissaan aina ole olemassa. Soldanin myöhempi elämä todistaa, että
  hänellä kyllä oli taipumuksia ja lahjoja kaikille muille aloille paitse
  sotilaalliselle. Kadettikouluun tullessaan joutui hän siis kokonaan
  väärälle uralle, josta kaikki hänen vastaiset vaiheensa kyllin selvästi
  todistavat.
  Luultavinta onkin, ett'eivät Soldanin omat sisälliset taipumukset hänen
  lähtöönsä vaikuttaneetkaan. Pääsyynä lienee ollut isän huonot asiat.
  Perhe kun oli suurenlainen, kaksi poikaa ja neljä tytärtä, niin olihan
  luonnollista, että toinen pojista, joka oli reipas, komea ja pitkä
  hulivili, pantiin kouluun, missä hän ei isälleen paljoa maksanut ja
  josta päästyä hänen tulevaisuutensa olisi turvattu. Oli sitäpaitse
  suuri kunnia tähän aikaan päästä kadettikouluun. -- "Kadettikoulu oli"
  -- sanoo E. Nervander teoksessaan "Minne af Fredrik Cygnæus" -- "siihen
  aikaan hyvin tarkasti aidotettu kasvatuslaitos maan säätyhenkilöiden
  perheitä varten. Uusia oppilaita otettaessa oli katsottava isäin
  ansioihin, etupäässä sotilaallisiin. Jos nuo ansiot olivat tasan, oli
  aatelisen poika etusijassa." Cygnæus on merkinnyt muistoon, että
  silloisen kadettikoulun johtajan, kenraali Thesleffin päätöksen mukaan
  aatelittoman pyrkijän piti olla kymmentä prosenttia taitavamman kuin
  aatelisen päästäkseen kadetiksi. Kun Soldanin isällä ei ollut
  sotilaallisia ansioita eikä hän ollut aatelismieskään, lienee siis
  pojan vastaanotto kadettikouluun ollut yksinomaan hänen hyväin
  alkutietojensa ansio.
  Erinomaisen hyvin näkyy hän siellä edistyneenkin, vaikka
  pääharrastukset eivät aina olleetkaan suunnattuina siihen
  tulevaisuuteen, jota kohti oikeastaan oli määrä kulkea. Fredrik
  Cygnæus, joka siihen aikaan oli opettajana kadettikoulussa, korotti
  monen sen aikuisen kadetin päämaalin yläpuolelle tavallista näköpiiriä
  sekä yleisinhimillisiin että isänmaallisiin ihanteihin. Voi pitää
  varmana, ett'eivät opettajan kaunopuheliaat luennot olleet
  Soldaniinkaan syviä jälkiä jättämättä.
  On syytä olettaa, että tämän opettajan selonteot varsinkin maailman
  taiteen suurista mestariteoksista synnyttivät vilkasta vastakaikua
  Soldanissa. Sillä melkein jokaisessa kirjeessään puhuu hän
  piirustuksesta ja maalauksesta, joka näyttää täyttäneen hänen mielensä
  enempi kuin mikään muu aine. Sitäpaitse oli hänellä taiteesen
  innostuneita tovereitakin. Eräässä aivan ensimmäisistä kirjeistä, joita
  on säilynyt Soldanin kadettiajoilta kirjoittaa hän (17.1.1834): "Toivon
  voivani tällä lukukaudella piirustaa vähän enemmän kuin ennen. -- --
  Forsténit [kaksoisveljekset Lennart ja Torsten, molemmat sittemmin
  översti-luutnantteja] ovat pöytänaapureitani 3:ssa osastossa. He
  pääsivät nyt 3:lle luokalle ja heidän kanssaan tulee varmaankin
  ahkerammin piirustetuksi. Kerrotaan, että piirustuksenopettaja Nymander
  ottaisi eronsa -- jospa hän tekisi sen hyvin pian ja voi! jos me
  saisimme Wrightin hänen sijaansa, silloin tulisi toinen ääni kelloon,
  silloin voisi todellakin oppia jotain!"
  Eräässä toisessa kirjeessä taas (5.4.34): "Jos nyt saisin tuon kauvan
  odotetun oikein kelvollisen värilaatikon, niin koettaisin piirustaa
  jonkun oikein suuren ja kunnollisen taulun värien kanssa. -- -- 20
  ruplasta saisi niin hyvän värilaatikon kuin minä voisin toivoa. Yksi
  tovereistani, Forstén Kuopiosta, omistaa semmoisen ja minä olen itse
  nähnyt sen. Se on ostettu Freseltä (Pietarissa), joka itse on värien
  sekoittaja ja jolla on suuri makasiini." Oikein vaikuttaakseen isäänsä
  tässä hänelle nähtävästi hyvin tärkeässä asiassa, lisää poika vielä
  varmemmaksi vakuudeksi: "hän on saanut kunniamerkinkin taidostaan", ja
  jatkaa sitten: "Minä tahdon kyllä arvokkaasti ja kauniisti käsitellä
  tätä laatikkoa, joka on aivan erikoista tekoa, ja käyttää sitä ensin
  jonkun suuremman taulun tekemiseen. Koko kirjeessä ei näy olevan muusta
  puhetta kuin tästä piirustuslaatikosta, niin, minä sitä oikein
  ikävöin." Luultavasti saikin hän haluamansa kapineen, koska toista
  vuotta myöhemmin hänen taulunsa jo olivat kehyksissä ja ripustetut isän
  kammarin seinälle.
  Missä määrin tämä taiteellinen halu oli hänet vallannut, se näkyy
  ensimmäisestä muistiinpanosta hänen sunnuntaina 24 p:nä huhtik. 1836
  alkamassaan päiväkirjassa:
  "Ehkä tärkeä päivä minulle. Meurman, Ruin [sittemmin protokollasihteeri
  O.E. Meurman ja översti Konst. Ruin] ja minä olimme taas
  kirkontornissa. Tuuli vinkui komeasti tornin ympärillä, mutta nyt ei
  puhuttu kesäisistä tutkisteluretkistäinme, vaan -- tulevaisuudestamme.
  Meurman ja Ruin tuumivat mennäksensä Morskoin komppaniaan, ja minä
  mennäkseni Ruotsiin, maalariakatemiaan -- saa nähdä, kuinka asiat ovat
  ensi vuonna näillä ajoin." Miettiessään vielä tätä samaa asiata sen
  päivän iltana sanoo hän siitä: "olin keveällä mielellä, sillä
  valoisampi tulevaisuus koittaa nyt minulle. -- -- Mielikuvitukseni
  leijailee vaan Tukholmassa."
  Seuraavaan päivään mennessä oli tuo kirkontornissa keksitty
  korkealentoinen aate jo kehittynyt niin pitkälle, että kun toveri
  Meurman ehdotti, että hän ottaisi eronsa, hakisi matkarahoja ja
  kotiopettajatoimella koettaisi elätellä itseään akatemiassa, Soldan
  lupasi ajatella asiaa Ruotsiin siirtymisestä. Ja seuraavana sunnuntaina
  kirjoittaa hän jo asiasta isälleen ja odottaa vastausta niin suurella
  kiihkolla, että 5 p:nä toukok. kirjoittaa muistikirjaansa: "No, tänään
  sai isä sunnuntaisen kirjeeni; kun nyt kaikki vaan päättyisi
  onnellisesti" ja 9 p:nä: "Luin että eräs suomalainen Ekman oli otettu
  Kunink. Ruots. Taideakatemiaan; sydämeni hypähti. Vapaus! vapaus!"
  Miehinä, joihin hän perustaa toiveensa Ruotsiin siirtymisen
  mahdollisuudesta mainitsee hän kaksi kuuluisaa nimeä -- Adolf
  Ivar Arvidsonin ja Anders Erik Afzeliuksen. Edellinen muistui kai
  siksi, että hän jo siihen aikaan oli tunnettu Ruotsissa olevain
  suomalaisten hartaaksi suosijaksi. Vaikk'ei tällä kertaa ja tässä
  asiassa, sai Soldankin myöhemmin maanpaossa ollessaan nauttia hänen
  tehokasta apuaan hyvinkin suuressa määrin. Jälkimmäinen taas, tuo
  virastaan erotettu Turun entinen professori, joka juuri tähän aikaan
  oleskeli Lappeenrannassa, asuen Tyysterniemessä, sotilaallisen