Om det nord-tschudiska språket - 1

  
  OM DET NORD­TSCHUDISKA SPRÅKET.
  Akademisk Afhandling, som med den Vidtberömda Historisk-Filologiska
  Fakultetens vid Kejserl. Alexanders Universitetet i Finland samtycke
  till offentlig granskning framställes
  af
  ELIAS LÖNNROT,
  Medic. Doctor, Provincial­Läkare.
  I Historisk­Filologiska Lärosalen d. 14 Maj 1853
  p.v.t.f.m.
  
  
  
  Helsingfors,
  J.C. Frenckell & Son,
  1853.
  
  
  Ett med finskan ganska nära beslägtadt språk är det tschudiska, som
  förekommer vid _Ojat_-flodens öfra utgrening emellan _Ladoga_ sjön och
  _Bjelosero_, omkring 10 mil öster om den förstnänmda, ooh troligen på
  åtskilliga andra ställen i sydöstra delen af olonetsiska guvernementet.
  Åtminstone träffades om sommaren år 1842 ej långt från allmänna
  landsvägen emellan städerne _Kargopol_ och _Wyitegra_, på 12 mils
  afstånd från den förra, i volosten _Ischaira_ några tschudiska byar,
  och anledning är att förmoda, det på andra spridda ställen sådana ännu
  kunde finnas. Det tschudiska språket kallas af karelska och olonetsiska
  Finnar vanligen _vepsän_ eller _vöpsän­kieli_ d.ä. _vepsä_ eller _vöpsä
  språket_, hvilken benämnings ursprung torde blifva svårt att nöjaktigt
  utreda. En annan benämning, som man äfven emellanåt hör, är _lyydin_
  eller _ljudin-kieli_, som sannolikt uppkommit af det ryska ordet
  _ljudy_, och således betyder detsamma som folkets eller almogens språk.
  Tschuderna sjelfva tycktes hellre kalla sitt språk till _tschuudin_ än
  _vepsan keel_, om ock den sednare benämnningen ej var för dem obekant.
  Men icke blott i det olonetsiska guvemementet, äfven sydligare finnas
  Tschuder uti Ingermanland, de så kallade‚ _Voterne_ eller
  _Vadjalaiset_, såsom de sjelfva benämna sig, och hvaraf äfven
  benämningen _Vatländare_ uppstâtt. Af dem finnas numera qvarlefvor
  endast uti _Kattila_ och _Soikkina_ församlingarne omkring 4 mil
  nordost ifrån Staden _Narva_; åtminstone vet man ej med säkerhet om
  deras förekommande äfven annorstädes. Dessa kallar _Sjögren_ i sin
  afhandling "über die finnische Bevölkerung des St. Peterburgischen
  Gouvernements" till _sydliga Tschuder_ och de i olonetsiska
  guvernementet till _nordliga Tschuder_, hvilka benämningar det synes
  vara bättre att äfven här bibehålla, än _Vadjalaiset, Voter eller
  Vatländare och Vepsäläiset_.
  De i Ischaira och vid öfra ändan af Ojat-floden boende nordliga
  Tschuderne besökte jag om hösten _1842_, då jag var i tillfälle att
  under flere veckors vistelse hos dem göra åtskilliga anteckningar öfver
  deras språk, hvilka nu ensamt ligga till grund för denna afhandling, då
  jag beklagligtvis ej varit i tillfälle att jemföra med egna
  anteckningar de upplysningar i saken, som kunde förekomma i Dr.
  Sjögrens afhandling "über die älteren Wohnsitze der Jemen" och
  annorstädes i Mémoires de l'Academie Impériale des Sciences de St.
  Pétersbourg; såsom åtskilliga ställen i den förstnämnda afhandlingen:
  "_über die finnische Bevölkerung"_ etc., gifva anledning till att
  förmoda.
  Hos de sydliga Tschuderne uppehöll jag mig någon tid i början af år
  _1845_, och upptecknade då en hop af deras sånger i den vanliga finska
  runo­arten, med tillhjelp af hvilka och andra på stället gjorda
  iakttagelser det ej blefve svårt att anställa en jemförelse emellan
  deras och de nordliga Tschudernes språk; men då det är att befara, det
  denna afhandling derigenom skulle uttänjas till en obehörig längd, så
  måste jag för denna gång afstå derifrån och sysselsätta mig nu endast
  med de nordliga Tschudernes språk, anförande till en början några hos
  dem upptecknade sagor och andra språkstycken med vid sidan ställd finsk
  öfversättning, hvarefter komma att följa nágra allmänna betraktelser
  öfver sjelfva språket.
  
  
  1. Två broder och kölden.
  
   Kaks veljet i vilu. Kaksi veljeä ja pakkanen.
   Yks oli velj bohat, toine Yksi veli oli rikas, toinen
   tyhj. Bohatal oli äi rugist se- köyhä. Rikkaalla oli paljo ruista
   metud i kaiket elot kyllal, no kylvettyjä kaikkea tavaraa kyl-
   tyhjais'el veljel enambat ei lältä, mutta köyhällä veljellä
   leent, kot yhten aidan sydai- enempää ei ollut, kuin yhden
   mes vähäine rugist semetud. aidan sisässä vähäinen ruista
   Tuli vilu i n'etsän vähäis'en kylvetty. Tuli pakkanen ja
   rugihen kylmi. Tyhjais'el vel- sen vähäisen rukiin kylmi. Köy-
   jel eräis't raadot ei le, kut hällä veljellä muuta työtä ei
   ets'tä vilu, kudam kylmät' hä- ole, kuin etsiä pakkanen, joka
   nen rugihen. Ei äijät hän kä- kylmäsi hänen rukiinsa. Ei pal-
   vynt, i tuli hän, löys' mugo- joa hän käynyt, niin tuli hän,
   man penen kylvetin, i mäni löysi mokoman pienen saunan,
   hän sydaimehe sinne kylvet- ja meni hän sisään sinne sau-
   tihe. N'etsis kylvetis oli vanh naan. Siinä saunassa oli vanha
   akaine, kudam kysui hänel, akka, joka kysyi häneltä, mitä
   mitä hän kävyi. Neitsä mus'jik hän kävi. Se mies pakisi: "mi-
   pagis: "milai oli vähäine ru- nulla oli vähäinen ruista kyl-
   gist semetud, a tuli vilu i mi- vetty, mutta pakkanen tuli ja
   lai sen rugihen kaigen kylmi, kylmi minulla kaiken sen ru-
   i minä nygyide etsin n'etsän kiin, ja minä nyt etsin sitä pak-
   vilun i tahton kys'yda, min- kasta ja tahdon kysyä, min-
   t'ähte hän n'etsän tegi, milai tähden hän sen teki, minulla
   rugihen kylmät." Akaine pa- rukiin kylmäsi." Akka pakisi
   gis hänele, mis'je minun poi- hänelle, että minun poikani ne
   gad vilud n'ene oma, kudamot pakkaset ovat, jotka kaiken ot-
   kaigen ottas, a nygyide heiäse tavat, mutta nyt heitä ei ole
   ei le kodis, i kons hö tuvdas kodissa, ja koska he tulevat ko-
   kotihe, hö i sintäi ottas, jestli tiin, he myös sinun ottavat,
   sinä popadinet maas, a sinä jos sinä tavattaneen maassa,
   nouse pät'sile, sigä voit sinä mutta sinä nouse pätsille, siellä
   eläda. Musjik libui päfsile i voit sinä elää. Mies meni pät-
   vilu tali kotihe. Siit vanh ak sille ja pakkanen tuli kotiin.
   sanui itsese poigale: "sinä mi- Sitte vanha akka sanoi pojal-
   nun poig! mitä gorjal m'ehel lensa "sinä poikani! mitä köy-
   kylmätit rugihen, kudamol mui- hältä mieheltä kylmäsit rukiin,
   tej jo vähä oli?" Poig sanob: jolla muutenkin jo vähä oli?"
   "minä etsin eräisit, a lopul Poika saoo: "minä etsein mui-
   raati hot sen otta." Siit sa- ta, mutta lopulla piti jos senkin
   noi b'ednij m'es, vilule: "anda ottaa." Sitte sanoi köyhä mies
   mile hot, vähäine tagaisi, mil pakkaselle: "anna minulle vä-
   minä voin elädä, muite minä häinenkään takaisin, millä minä
   nälgha terävas kolen; ei le voin elää, muuten minä nälkään
   milai ni mitä sömist." Wilu pian kuolen; ei ole minulla
   sanui: "mö tahtomai antta net- mitään syömistä." Pakkanen
   sile m'ehele, mil ni hän vois' sanoi: "me tahdomma antaa
   eläda." Hö muga anttihe hä- sille miehelle (jotain), millä
   nele leibän ked havadan i pa- hän voisi elää." He myös antoi-
   gistihe: "kons sinä rubendat vat hänelle leivän kera säkin
   söömha, i siit sano: _havad a- ja puhuivat: "koska sinä rupeat
   vaidate!_ i sile linob siit do- syömään, niin sitte sano: _säkki
   vol'no sömist, i kons sinä lokyl- auki!_ ja sinulle tulee sitte
   pit sööndan, siit sano: _havad kyllin syömistä, ja koska sinä
   salptate!_ i söömne mänob ha- lopetat syönnin, niin sano:
   vadaha tagaisi, i havadan suu _säkki kiinni!_ ja syöminen
   salptase." Mus'jik blahodarij menen säkkiin takaisin, ja säkin
   vilule n'etsis hyvydes i läks suu salpautuu." Mies kiitti
   kotihe. Hän kävyi vähäisen, pakkasta siitä hyvyydestä ja
   i tegihe hänele nälg, i hän sa- läksi kotiin. Hän kävi vähäisen,
   noi: _havad avaidate!_ i sil ja tuli hänelle nälkä, ja hän
   t'saassul havad avaisihe, i hä- sanoi: _säkki auki!_ ja sillä
   nele tegihe dovol'no sömist. hetkellä säkki avoihe, ja hänelle
   Kons sööndan mus'jik lopi, sa- tuli kyllin syömistä. Koska mies
   nui mööst: _havad salptate!_ i lopetti syönnin, sanoi hän taas:
   söömsed mööst mänthe tagaisi _säkki kiinni!_ ja syömiset taas
   havadaha, i havad salbasihe. menivät takaisin säkkiin, ja
   Siit tuli kotihe, eli hätken i ja säkki salpasihe. Sitte tuli
   kotiin, eli kauvan
   tegi muga, kut vilu nevoi. teki niin, kuin pakkanen neuvoi.
   Kons hän kuverdan aigan eli Kun hän jonkun ajan eli nai-
   itsese naisen ked, kut hänele sensa kanssa, kuin hänelle vilu
   vilu nevoi, se hänen bohat neuvoi, niin hänen rikas vel-
   velj radijtseskans n'etsitä ha- jensä rupesi haluamaan sitä säk-
   vadat itselese i tahteli ostta. kiä itsellensä ja tahteli ostaa.
   Andoi siit havadas nuus'jniale Antoi siitä säkistä köyhälle vel-
   veljele sada hebot, sada leh- jelle sata hevoista, sata leh-
   mät, sada härgat, sada lam- mää, sata härkää, sata lammas-
   bast, i muga hän n'etsän ha- ta, ja niin hän sen säkin osti.
   vadan osti. I se tegihe nuus'j- Ja se köyhä veli tuli kerralla
   nij velj kerdal uhtei bohat, a uhka rikkaaksi, mutta mitä hä-
   mi hänele n'emis s'ivatois, kun nelle niistä eläimistä, kun hä-
   hänel ei le heinät, i sentähte nellä ei ole heinää, ja sentäh-
   hänel sivatad kaik kooltihe den hänellä eläimet kaikki kuo-
   nälkha, i mööst hän jäi mu- livat nälkään, ja taas hän jäi
   gomaks gorahiseks, mitte edel mokomaksi vaivaiseksi, millai-
   oli. Mööst hänele uus' raat, nen ennen oli. Taas hänelle
   lähtta etsmaha vilut i saamha uusi työ, lähteä etsimään pak-
   tos't havadat. Meni musjik, kasta ja saamaan toista säkkiä.
   löys' vilun i sanob hänele: Meni mies, löysi pakkasen ja
   "milai mööst ei le kus ni mi- sanoo: "minulla taas ei ole mi-
   tä," i pagisi hän vilule, kut tään," ja puhui hän pakkaselle,
   hänele oli tehtud. Wilu sa- kuin hänelle oli tehty. Pak-
   nui hänele: "kut sinä mugoit- kanen sanoi hänelle: "kuin si-
   t'e meletoi olit! Nygyide sä nä senlainen mieletöin olit! Nyt
   yhtyitte gor'ahine, mitte sä sinä yhtähyvin vaivainen, min-
   edel olit." I mööst jälgmäigi lainen sinä ennen olit." Ja taas
   n'etsä vilu andoi hänele toisen viimein se pakkanen antoi hä-
   havadan, kudam edelist oli nelle toisen säkin, joka edel-
   äijät tsomemb. Hän blaho- listä oli paljoa somempi! Hän
   darij vilule, i läks' hyvän me- kiitti pakkasta, ja läksi hyvällä
   len ked, i dumaib, mööst mielellä, ja arvelee, taas säk-
   n'etsä havad, mitte edeline ki, millainen edellinen oli. Jon-
   oli. Kuverdan hän astui i mööst kun vähän hän astui ja taas ha-
   sahoti hän södä i pagisi: _havad lusi hän syödä ja lausui: _säkki
   avaidate!_ Kut hän sanui n'e- auki! Kuin hän sanoi ne sa-
   ne sanad, muga avaisihe i läks' nat, niin avoihe ja läksi sä-
   havadas-päi kaks mus'jikat, i kistä kaksi miestä, ja heillä
   heiläse palikad kädes, i otet- paalikat kädessä, ja ottivat sen
   tihe n'etsän m'ehen, i löös- miehen, ja alkoivat lyödä paa-
   kattihe palikoil, i lötihe hä- likoilla, ja pieksivät hänen san-
   nen uhtei jalos. Hän siits'je gen kovasti. Hän siinä surkeu-
   gor'as völ voi sanan sanoda: dessa vielä voi sanan sanoa:
   _havad salptate!_ i mööst ne- _säkki kiinni!_ ja taas ne miehet
   ne mus'jikad mäntihe tagaisi menivät takaisin säkkiin, ja säk-
   havadaha, i havad salpsihe. I ki salpautui. Ja hän puhuu:
   hän pagisob: varasta vähäine, odota vähäisen, minä se säkin
   minä n'etsän havadan vaihetan vaihetan taas veljen kanssa. Ja
   mööst veljen ked. I se tuli se tuli mies säkin kera kotiin,
   m'es havadan ked kot'he, i it- ja hänen rikas veljensä huo-
   sese hänen velj bohat homaits, maitsi, että hänellä taas säkki
   mis'je hänel mööst havad en- entistä paljoa somempi, ja hän
   tist äijät t'somemb, i hän uh- sangen kovasti alkoi halata
   tei jalos sjalaiskans veljen ked veljen kanssa säkkejä vaihtaa,
   havadil vaihetada, i b'ednij ja köyhä veli häntä ei estel-
   velj häntast ei otkasint; ho ha- lyt; he säkkejä vaihtoivat. Ri-
   vadil vaihetettihe. Bohat velj kas veli otti sen säkin ja kut-
   otti ne'tsän havadan i kutsui sui kaiken sukunsa ja heimon-
   itsese kaigen sugun i heimon sa ja rikkaita kauppamiehiä
   i bohatit kuptsit lounkile. I puoliselle. Ja tulivat, keräy-
   tultihe, k'erätihesei kaik hä- tyivät kaikki hänen sukulai-
   nen rodovij i kuptsad boha- sensa ja rikkaat kauppamiehet,
   tad, i kons kaik ativod kerä- ja kun kaikki vieraat keräytyi,
   sihesei, sanui hän: _havad a- sanoi hän: _säkki auki!_ Säkki
   vaidate!_ Havad avaisihe, i ha- avoihe ja säkistä läksivät kaksi
   vadas-päi läkstihe kaks musji- miestä, ja paalikat heillä kä-
   kat, i palikat heiläse kädes, i dessä, ja he alkoivat lyödä
   hö lööskattihe ativoit palikoi- vieraita paalikoilla sangen ko-
   den ked uhtei jalos, i itstäse vasti, ja itseänsä isäntää vielä
   isandat völ jalombah, mise kovemmin, että paljo vierai-
   äi ativoit pagettihe pertis-päi ta pakenivat pirtistä lakitta
   s'aapkata irdale i joostihe kot- ulos ja juoksivat kotiin. Tus-
   he. Tuskas jälgmäigi itse i- kassa viimein itse isäntä sa-
   sänt sanui havadale: _havad noi säkille: _säkki kiinni!_ ja
   salptate!_ i mus'jikad palikoi- miehet paalikoinensa menivät
   den ked mänthe tagaisi hava- takaisin säkkiin, ja säkki sal-
   daha, i havad salpsihe. I lo- pautui. Ja lopulla vieraat
   pul ativod völ lötihe isändän, vielä pieksivät isännän, että
   mise hän heitäte maniti. I hän heitä narrasi. Ja nyt tuli
   nygyide tegihe netsä bohat siitä rikkaasta veljestä mokoma
   velj mugoitte gor'ahine, mit- vaivainen, kuin ennen oli toi-
   te edel oli toine velj gor'a- nen veli vaivainen. Hänellä
   hine. Hänel oli uhtei tsoma oli sangen soma säkki, mut-
   havad, a hän kons tahteli siit ta hän kun tahteli siitä sä-
   havadas mujada, läkstihe ha- kistä maistaa, läksivät säkistä
   vadas-päi kaks m'est i palikoil kaksi miestä ja paalikoilla al-
   lööskattihe häntast; no nuus'jnij koivat lyödä häntä; mutta köyhä
   velj eli sen toisen havadan ked, veli eli sen toisen säkin kanssa
   kuni hän hengis. niinkauvan, kuin oli hengissä.
  
  
  2. Tsar Pirras och hans hund.
   Tsaar Pirras i hänen koir. Tsaari Pirras ja koiransa.
   Ei kudamos lidnas oli tsaar Eräässä kaupungissa oli tsaari
   nimet Pirras, i hänel oli noor nimeltä Pirras, ja hänellä oli
   poig, kudamot kutsuttihe Pau- nuori poika, jota kutsuttiin
   laks. Pirras l'ubij hänt uhtei Paulaksi. Pirras rakasti häntä
   jalos, i pani hänele kolmed sangen suuresti, ja pani hänelle
   katsjad. Yks heis sööt' hän- kolmet katsojat. Yksi heistä
   tast itsese rinthil, toine hänen syötti häntä riimuillansa, toinen
   pesetteli a kolmans katsui. Pir- pesetteli häntä ja kolmas katsoi.
   rasal oli muga-s'je sokol i koir, Pirraksella oli niinikään havukka
   kudamoihi hän oli uhtei ohot- ja koira, joihin hän oli suuresti
   nik, i l'ubij heitäse ei vähäl. mieltynyt, ja rakasti heitä ei
   l tegihe Pir- vähin. Muutamana aikana sattui
   rasale erikada itsese tanhas it- Pirras eriämään talostansa vai-
   sese naisen ked, kudamon kut- monensa, jonka kutsuivat Aradei-
   suiba Aradeiaks. Hän jätti Pau- aksi. Hän jätti Paulasen edellä
   laisen edel sanotuile kolmele sanotuille kolmelle hoitajalle,
   katsjale, kudamoile pagisi, mis'e joille puhui, että hoitaa häntä
   katsta hänt parembah. Siit-s'je parhain. Samassa tuvassa, kus-
   pertis, kudamos Paulaine, olti- sa Paulanen, olivat myös havuk-
   he i sokol i koir. Kons tsa- ka ja koira. Koska tsaarin poika
   revit's uinois itsese kättudes, nukkui kätkyessänsä, hoitajat
   katsjad läksiba toishe perthe, läksivät toiseen tupaan, jotta ei
   mis'e ei bespokoida häntast it- häiritä häntä pakinoillansa; Si-
   sese paginoil. Siihe aigha, kons nä aikana, koska tupaan ei
   perthe ni ketä ei jäänud, läks' ollut ketään jäänyt, läksi sei-
   salman al t'sogas-päi uhtei suur nän alta nurkasta päin hir-
   us'j, kudam siirtihe kättuden viän iso käärme, joka siirti-
   nost i laati söda lapsen. So- he kätkyen luoksi ja mieli
   kol, kons nägist us'jan, träh- syödä lapsen. Havukka, kun näki
   nijhe, siit hän tolkais itsese käärmeen, säikähti, mutta sitte
   nen'al koirat, kudamole hän hän toukkasi nokallansa koiraa,
   andoi tedada, mis'e vardeitsis' jolle hän antoi tietää, että
   kättudes venujan p'enikäisen. vartioitsisi kätkyessä venyjän
   Koir kut pigai nägist us'jan, pienukaisen. Koira heti kun näki
   kerdal skonkahti hänen päle käärmeen, loiskahti hänen pääl-
   i savodi hänen ked hambastel- lensä ja rupesi pureilemaan hä-
   tase. Us'j puri koirat äi siois, nen kanssansa. Käärme puri koi-
   a agjal koir oigensihe i söi raa moneen kohtaan, mutta lopulla
   n'etsän us'jan surmha-sai. Sii- koira sai voiton ja söi sen
   he aigha, kons koir i us'j ham- käärmeen loppuun asti. Siihen ai-
   basteltihesei, sorthe hö lapsen kaan, koska koira ja käärme pu-
   kättudes-päi maha, i sil kättu- reilivat toisiansa, sortivat he
   del kaigen hänen katteiba, a lapsen kätkyestä maahan, ja sillä
   pert oli kaik rätustetud us'jan kätkyellä kokonaan hänen kaitti-
   i koiran verel. Koir, kut pi- vat, mutta koko tupa oli räädys-
   gai söi us'jan, panihe venuda tetty käärineen ja koiran verel-
   kättudele. Teräväs siit mänthe lä. Koira, heti kun oli syönyt
   sihe perthe katsjad. Kons nä- käärmeen, panihe maata kytkyelle,
   gistiba veren laval i koiran Pian jälkeen menivät siihen tu-
   magades kättudel, tuli m'elele paan hoitajat. Kun näkivät veren
   heilese, mis'e koir söi lapsen. lattialla ja koiran maatessa kät-
   Pölgastuttihe uhtei lujas i it- kyellä, tuli heille mieleen, että
   kettihe verehjsil kyyndlil. Yks koira oli syönyt lapsen. He pel-
   heisäse jooks tsaritsan nost i jästyivät sangen kovasti ja itki-
   sanui hänele, mis'e koir söi vät verisin kyyn. Yksi heistä
   hänen l'ubiman poigan, kuda- juoksi tsaarinnan luoksi ja sanoi
   mos-päi veri valoihe kaiket per- hänelle, että koira oli syönyt
   tit möte. Tsarits kuulist mu- hänen rakastetun poikansa, josta
   goman abedahsen v'estin i ki- veri oli valunut ympäri koko
   dastaskans kaikhe itsese äänhe tuvan. Tsarinna kuuli mokoman su-
   oh! oh! Pirras kulisti äänen rullisen sanoman ja alkoi hautaa
   i jälgmäigi, kons nägisti itsese täyteen ääneensä oh! oh! Pirras
   naisen vähäl hengel, staraihe, kuuli äänen ja jälkeenpäin, kun
   kut pidab antta hänele abut. näki naisensa vähissä hengin,
   Kons hän tuli meelhe, hän ky- mietti miten pitäisi antaa
   hänelle apua.
   sui hänt, mi hänele tegihe. Kun hän tointui, kysyi hän, mikä
   Kut pigai tedist kaigen, terä- hänelle tuli. Heti kun sai tietää
   vas käralsihe itsese kothe, i kaiken, terävään riensi kotiinsa,
   kons tuli sihe perthe, kuda- ja kun tuli siihen tupaan, jossa
   mos oli p'enikaine, tolko koir pienokainen oli, niin koira kun
   nigist hänen, sil t'sasul hänen näki hänen, kohta tuli hänen
   nost tuli, lastiskansihe i osut- luoksensa, liehakoitsi ja osoit-
   teli hänele händal itsese ihas- ti hänelle hännällä ihastuksen-
   tusen. Siit tsarits sanoi tsari- sa. Sitte tsaarinna sanoi tsaa-
   le: 'riko sitä prokl'atajat koi- rille: 'lyö se kirotta koira
   rat surmha-sai; hän kaigen tegi kuoliaksi; hän kaiken sen on-
   meile n'etsän b'edan. Siit Pir- nettomuuden meille teki. Sitte
   ras fatij itsesä m'etsin i t'sa- Pirras tempasi miekkansa ja
   poi koiran kahteks, i siit ru- löi koiran kahdeksi, ja sitte
   bettibe katsmaha, kus-päi n'et- ruvettiin katsomaan, kusta päin
   sä veri läksi. Jälgmäigi nägis- se veri läksi. Viimein näkivät
   tiba us'jan, kudam venui laval käärmeen, joka venyi lattialla
   kättut vast. Tsaar katselihe hä- kätkyen vieressä. Tsaari katseli
   nen uhtei hyvas i nägisti hä- hänen varsin tarkkaan ja näki
   nel äi ranuit, mugas'je i koi- hänellä paljo haavoja, niin myös
   ral nägisti äiat' heiase, kuda- koiralla näki paljo niitä, jotka
   mot us'j hänele hambasteli. käärme oli hänelle puraisnut.
   Siit tedisti Pirras, mi vigata Siitä havaitsi Pirras, että
   rikoi itsese l'ubiman koiran, i syyttä surmasi rakkaan koiransa,
   kons libuttiba kättuden, n'et- ja kun siirtivät kätkyen, löysi-
   sän p'enikoisen poigan löysiba vät sen pienukaisen pojan hänen
   hänen al eläban. alta elävänä.
  
  
  3. Mannen och räfven.
  
   Mus'jik i reboi. Mies ja repo.
   Mus'jik ajoi kalan ked, ka- Mies ajoi kalan kanssa, kaloja
   lat lat's täys. Ajoi, ajoi, doro- puolikko täynnä. Ajoi, ajoi,
   gan laptas lumes venub reboi. tien vieressä lumella venyy re-
   Hän, reboi, heitanusei muitei po. Hän, repo, oli heittäynyt
   kooljaks. Mus'jik ot' n'etsän ilman kuoliaiksi. Mies otti sen
   reboin i dumaib, mi-s'e hän revon ja arvelee sitä kuoli-
   kolij, pani kalalatshu, ajab do- aksi, pani kalapuolikkoon, ajaa
   rogat möte. A reboi sigä-päi tietä myöten. Mutta repo siellä
   ot' kalan kaigen i rojib doro- otti kaikki kalat ja nakkelee
   gat möte lumele. Itse pageni pitkin tietä lumelle. Itse pakeni
   jälgmäiseks i lat'sun mööst ent- viimeiseksi ja katti puolikon
   seks katei. Mus'jik tuli kotihe, taas entiselleen. Mies tuli ko-
   itsese akale sanob: "minä, ak, tiin, sanoo akallensa: "minä, ak-
   olin i ostin odvad uhtei ka- ka olin ja ostin varsin huokiat
   lad, i völ dorogal löysin su- kalat, ja vielä löysin tieltä
   ren uhtei reboin kooljan, as- hyvin suuren kuolleen revon, as-
   tuske katsuhtamaha!" Mäntihe tupas katsomaan!" Menivät ja
   i tultihe saraile, avaitihe lat- tulivat vajaan (liiteriin), au-
   sun, latsus ei leent ni reboit kaisivat puolikon, puolikossa ei
   ni kalat. ollut ei repoa ei kalaa.
   N'etsä reboi, kut oli ka- Repo kun oli kalat tiel-
   lad dorogale rojint i itse le nakellut ja itse läh-
   uidint, mäni, kalan kaigen do- tenyt, meni, keräsi kaikki
   rogat möte keräis i vöi n'et- kalat pitkin tietä ja vei ne
   sän kalan nagriskoopha. Tuli kalat nauriskuoppaan. Tuli sii-
   sihe händikas, kysub reboil: hen hukka, kysyy revolta: "mitä
   "min sinä komaine sööt?" Re- sinä kummiseni syöt?" Repo sa-
   boi sanob: "söön minä kalat." noo: "syön minä kaloja." Hukka
   Händikas mööst kysub hänet: taas kysyy häneltä: "mistä sait
   "kus otit sä n'etsän kalan?" sinä ne kalat?" Repo pakisi:
   Reboi pagis': "oi sie komaine, "oi sinä kummiseni, sinä kum-
   sie komaine, minä kun olin miseni, minä kun elin kylässä,
   d'erevn'as, i istuimoi, istuimoi ja istuusin, istuusin lähteen
   lähtken reunale, i händan sin- reunalle, ja päästin hännän sinne
   ne päästin lähtkehe, i ongitin lähteesen, ja ongein kaloja, ja
   kalat, i händha tartui uhtei häntään tarttui kovin paljo ka-
   äi kalat, sen minä i söön. Mä- loja, niitä minä syön. Mene-
   neske i sinä, komaine, d'e- päs sinäkin, kummiseni, ky-
   rern'ahan, istte lähtken reu- lään, istu lähteen reunalle,
   nale, händ päästä lähtkehe i päästä häntä lähteesen ja pidä
   pidä sigä hätk uhtei! Hot hö siellä kauvan aikaa! Jos kalat
   kalad liikuteltais händas, sinä liikuttelisivat hännästä, sinä
   händat ala ota!' häntää elä ota!"
   Mäni händikas, muga i ra- Meni hukka ja teki niin,
   doi, kut reboi nevoi, istuihe kuin repo neuvoi, istuutui läh-
   lähtken reunale, händan pääst' teen reunalle, päästi hännän
   lähtkehe. I irdal suur uhtei lähteesen. Ja ulkona oli sangen
   pakaine, i händikahal händan kova pakkanen, ja hukalta kyl-
   lähtkehe kylmi, mis'e agjal mi hännän lähteesen, että lo-
   händat ei voi otta. Naised pulla häntää ei voi nostaa. Nai-
   tultihe vedele i otettihe hän- set tulivat vedelle ja ottivat
   dikast korondoil panta i löti- hukkaa korennoilla panna ja
   he händast uhtei jalos. Hän- löivät häntä kovin jalosti.
   dikas kun akois pageni, händ Hukka kun akoista pääsi, häntä
   lähtkehe jäi, sinne katteis. Ku- lähteesen jäi, sinne katkesi.
   ni n'ene akad oltihe vedel, Sillaikaa kun akat olivat ve-
   n'etsä reboi tuli naisten perthe, dellä, tuli repo naisten
   i naisil stolal kyrsit segoite- pirttiin, ja naisilla oli pöy-
   tud patha; n'etsän reboi raas- dällä kyrsäsiä seoitettu pataan;
   mestan söi, i padan kumois sen taikinan repo söi, ja ku-
   itselese päha, i jookseskans mosi padan päähänsä, ja al-
   mööst dorogat, möte metsha. koi taas juosta tietä myö-
   I dorogal homais hän händi- ten metsään. Ja tiellä huo-
   kahan, kudam jooksob hända- masi hän hukan, joka juoksee
   ta i vongub. Reboi hänel ky- hännättä ja vonkuu. Repo ky-
   sui: "händan kuna sinä jätit, syi häneltä: "kunne sinä, kum-
   komaine, kun silai händat ei miseni, hännän jätit, kun sinulla
   le?" N'etsä händikas reboile häntää ei ole?" Hukka alkoi
   p'enitseskans: "sä mintai käs- nuhdella repoa: "sinä minua käs-
   kit d'erevn'aha isttase lähtken kit kylään istuutumaan lähteen
   reunale, minä kuin istuimoi, reunalle, minä kun istuuin, niin
   i händan milai lähtkehe kyl- hännän minulta lähteesen kyl-
   mi, i sil aigal tultihe naised mi, ja sillaikaa tulivat naiset
   vedele i mintai lötihe koron- vedelle ja löivät minua korennol-
   doil pool surmha-sai, otva it- la puoli kuoliaksi, tuskin itse
   se uidin." N'etsä reboi sanui pääsin pois." Repo sanoi hukalle:
   händikahale: "i mintäi katsoske, "minuakin katsos, kummiseni,
   komaine, muga-s'je lööthe, kun samoite lyötiin, kun minä tulin
   minä tulin sintai d'erevn'aha kylään sinua vartioitsemaan;
   vardeitsemaha; katso milai pään katso kaiken pääni löivät rik-
   murettihe kaigen." -- -- -- ki." -- -- --
  
  
  4. Myran och herden.
  
   Kus'jiaine i paimen. Muuriainen ja paimen.
   Paimen metsäs polti kus'jiais- Paimen metsässä poltti muuri-
   pesän, kut kus'jiaine hänt ki- ais-pesän, kuin muuriainen hän-
   bedas puri. Kus'jiaisel paha tä kipeästi puri. Muuriainen pa-
   m'eles tegihe, a hänel muite hastui siitä, mutta muuten oli
   oli vähä väget, ei voint pai- hänellä vähän voimaa, ei voi-
   ment peksta. Siit sutundas nut paimenta pieksää. Suutuksis-
   läks Jumalan noste, paimnen saan läksi Jumalan luoksi, pai-
   päle s'alimahase, mis'e paim- menen päälle valittamaan, että
   ned äijän leibmuruit pantas paimenet panevat paljon leipä-
   maha; hän ei rohtint sanoda muruja maahan; hän ei rohjen-
   paimnen pääle pesän poltan- nut sanoa paimenen päälle pesän
   dat, mis'e hän eismäigi itse poltantaa, että hän ensin it-
   hubin radoi paimnele: hänen se pahoin teki paimenelle: