Vanha tarina Montrosesta - 06

Süzlärneñ gomumi sanı 3388
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1995
22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
31.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
37.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
luottamusta herättävä mies. Mutta koska häntä pyydettiin
puheenjohtajaksi, tahtoi hän kokoontuneille päälliköille ilmoittaa, että
heidän, jos halusivat luoda pois sen ikeen, jota umpiuskoiset olivat
yrittäneet heidän niskoillensa laskea, piti viipymättä käyttää tätä
hetkeä hyväkseen. »Covenantilaiset», sanoi hän, »ovat kahdesti nostaneet
kapinoita kuningastansa vastaan ja väkisin pakottaneet häneltä
suostumuksen kaikkiin vaatimuksiin, sekä järjellisiin että järjettömiin,
jotka he katsoivat soveliaaksi esiin tuoda--heidän päällikkönsä ovat
saaneet yltäkyllin suosionosoituksia sekä arvopaikkoja--he ovat silloin,
kun kuningas, armollisesti käytyänsä synnyinmaassaan, jälleen palasi
Englantiin, julkisesti lausuneet hänen palaavan tyytyväisenä kuninkaana
tyytyväisen kansan tyköä. Kaiken tämän perästä ja ilman mitään valitusta
heille muka tehdystä vääryydestä ovat samat miehet, epäluulojen ja
pelkojen nojalla, jotka ovat yhtä perättömiä kuin kuninkaan kunniata
loukkaavia, lähettäneet suuren sotavoiman Englantiin kapinoitsijoille
avuksi, vaikka Skotlannilla ei ollut sen riidan kanssa tekemistä enempää
kuin Saksankaan sodan kanssa. Hyvä sentään», jatkoi hän, »että kiivaus,
jolla he tuota maanpettuuttansa toimeen panevat, on saattanut
Skotlannissa nyt hallitsevan liittokunnan aivan umpisokeaksi, niin
etteivät he huomaa vaaraa, jonka alaiseksi ovat joutumaisillaan. Tuo
armeija, joka vanhan Levenin johdossa lähetettiin Englantiin, on heidän
paras sotavoimansa, ydin niistä sotajoukoista, jotka kahden edellisen
sodan aikana on otettu meidän maastamme.»----
Tässä kapteeni Dalgetty yritti nousta selittääksensä, kuinka monta
taitavaa, Saksan sodassa harjaantunutta upseeria hän varmaan tiesi
palvelevan Levenin kreivin armeijassa. Mutta Allan Mac Aulay painoi
hänet alas istualle toisella kädellään ja kohotti samassa toisen kätensä
etusormen huulilleen; sillä tavoin saatiin, vaikk'ei aivan helposti,
kapteenin sekaantuminen estetyksi. Dalgetty mulkoili Allania kovin
ylenkatseellisin ja vihaisin silmin, josta ei kuitenkaan tämän vakavuus
hetkeksikään häiriytynyt; ja kreivi Menteith jatkoi ilman enempää
viivytystä.
»Nyt» virkkoi hän, »on jokaisella totisella, uskollisella
skotlantilaisella paras tilaisuus todistaa, että syynä siihen häpeään,
jonka alaiseksi meidän maamme viime aikoina on tullut, on ainoastaan
muutamain harvain vallatonten ja levotonten miesten itsekäs kunnianhimo
ynnä hullu uskonnollinen kiihko, joka viidestäsadasta saarnastuolista
purkautuen on tulvana levinnyt Skotlannin alankojen yli. Minulla on
pohjoisesta Skotlannista Huntlyn markiisilta kirjeitä, jotka aion
näyttää jokaiselle teistä erikseen. Tämä herra, joka on yhtä uskollinen
kuin mahtava, lupaa ponnistaa viimeisetkin voimansa yhteisen asiamme
edistämiseksi; ja suurivaltainen Seaforthin kreivi valmistautuu samaa
lippua seuraamaan. Yhtä lujat lupaukset minulla on myös Airlyn kreiviltä
sekä Ogilvien suvulta Angusshirestä. Ja tottahan nämä herrat, kun yksin
tuumin Hay'den, Leith'ien, Burnet'ien ja muiden kuninkaanpuoleisten
aatelismiesten kanssa vähän ajan päästä nousevat hevostensa selkään,
saavat kokoon enemmänkin kuin tarpeeksi suuren voiman, masentaaksensa
kaiken toivon pohjoisten seutujen Covenantilaisilta, jotka jo ovat
saaneet kokea heidän urhoollisuuttansa kuuluisassa, tavallisesti
Turiff'in raviksi kutsutussa teloituksessa. Forth- ja Tay-lahtien
eteläpuolella», jatkoi hän, »on niinikään kuninkaalla paljo ystäviä,
jotka suutuksissaan pakkovaloista, väkinäisistä sotamiehenotoista,
vääryydellä määrätyistä ja epätasaisesti kootuista raskaista veroista,
sääty-liittokunnan väkivallasta ja presbyteriläispappien hävyttömistä
nuuskimisista, tarttuvat aseisiin, niin pian kuin näkevät kuninkaallisen
lipun liehuvan. Douglas, Traquair, Hume, kaikki kuninkaan
ystäviä, vetävät kyllä vertoja Covenantilaispuolueen voimalle
eteläisissä seuduissa; ja kaksi korkeammista, suuriarvoista herraa
Pohjois-Englannista on tässä läsnä takaamassa Cumberlannin,
Westmorelannin sekä Northumberlannin harrasta uskollisuutta. Näitä
lukuisia, uljaita aatelisherroja vastaan ei eteläisillä
Covenantilaisilla ole panna muuta kuin oppimattomia rekryyttejä:
läntisten kreivikuntain Whigamoreja ynnä alankojen talonpoikia ja
käsityöläisiä. Länsivuoristossa en tiedä Covenantilaisilla olevan
puolenpitäjiä, paitsi tuota yhtä miestä, joka on yhtä vihattu kuin
tunnettu. Mutta tokko löytynee ainoatakaan miestä, joka ympäri tätä
salia silmät luotuansa ja tässä koossa olevain päälliköiden mahtavuutta,
urhoutta sekä arvoa ajatellen hetken aikaakaan epäilisi, että he saavat
voitetuksi suurimmankin sotavoiman, minkä Gillespie Grumach[22]
saattanee koota heitä vastaan. Vielä minun tulee lisätä, että jokseenkin
suuret raha- ja muonavarat on varustettu armeijan tarpeiksi»--(tällä
kohtaa Dalgetty herkisti korviansa)--»että taitavia, ulkomaan sodissa
oppineita upseereja, joista yksi on tässä läsnä»--(kapteeni ojensi
itsensä suoraksi ja katsahti ympärilleen)--»on pestattu opettajiksi
niille rekryyteille, jotka kenties tarvitsevat harjoitusta, ja että
lukuisa apujoukko Irlannista, Antrim'in kreivin lähettämä, on
onnellisesti tullut yli salmen ja nyt, Clanranaldin väen avulla
valloitettuansa ja vahvistettuansa Mingarryn linnan, par'aikaa marssii
tänne meidän kokouspaikkaamme kohti, tehden tyhjäksi kaikki Argylen
kreivin laittamat esteet. Muuta ei nyt puutu», pitkitti hän, »kuin että
te, jalot, läsnäolevat herrat, sysäätte syrjään kaikki mitättömät
pyrinnöt ja yhdistätte sydämenne ja kätenne tämän yhteisen asiamme
edistämiseksi. Lähettäkää tulinen risti (arpakapula) ympäri klanejanne
kulkemaan, käskien heidän nousta joka kynsi ja kokoontua niin
joutuisasti, ettei viholliselle jää aikaa varustautua, eipä edes
tointuakaan siitä säikähdyksestä, jonka pibrochin (sotamarssin)
ensimmäiset sävelet synnyttävät. Minäkin», lopetti hän, »vaikken ole
Skotlannin rikkaimpia, mahtavimpia aatelisherroja, tunnen, että minun
nyt tulee suojella vanhan, kunniallisen sukuni arvoa ja vanhan,
kunniallisen kansani vapautta, ja näiden puolesta olen valmis antamaan
sekä tavarani että henkeni alttiiksi. Jos muut mahtavammat ovat yhtä
kernaat, niin tiedän varmaan heidän saavan kuninkaansa kiitokset ja
tulevain polvikuntain ylistykset siitä palkinnoksi.»
Kovilla hurraa-huudoilla otettiin tämä kreivi Menteithin puhe vastaan;
ne ilmaisivat, että kaikki läsnäolevat yhtyivät hänen esiintuomiinsa
mielipiteisiin. Mutta huutojen vaijettua päälliköt yhä vielä katsoivat
toinen toiseensa, ikäänkuin joku seikka vielä olisi jäänyt
ratkaisematta. He kuiskuttelivat vähän keskenänsä, ja sitten muuan vanha
mies, jota hänen harmaitten hiustensa tähden pidettiin suuressa arvossa,
vaikka hän ei ollut mahtavimpia päälliköitä, vastasi puheeseen.
»Menteithin thane (kreivi)», lausui hän, »hyvin te olette puhunut; eikä
ole meidän seurassamme yhtään, jonka sydämessä eivät samat tunteet
hehkuisi täydellä tulella. Mutta miesluku yksin ei voitolle saata;
johtajan pää on menestyksen saavuttamiseksi yhtä tärkeä kuin sotamiesten
käsivoima. Sentähden kysyn teiltä: kuka ottaa kohottaakseen ja
kantaakseen sitä lippua, jonka ympärille meitä käsketään nousemaan ja
kokoontumaan? Luuletteko, että annamme poikamme ynnä paraat miehistämme
vaaralle alttiiksi, ennenkuin tiedämme, kenenkä johtoon heidät pitää
uskoa? Lähettäisimmehän, niin tehden, heidät teloitettaviksi, joita
meidän velvollisuutemme, niin Jumalan kuin ihmissääntöjen mukaan, on
suojella. Missä on se kuninkaan käskynhaltija, jonka komentoon
uskollisten alamaisten tulee kokoontua aseet kädessä? Oppimattomiksi ja
sivistymättömiksi meitä sanotaan; mutta me ymmärrämme sentään jotakin
sodankäynnin säännöistä samoin kuin oman maamme laeista. Emmekä tahdo
aseihin tarttumalla rikkoa Skotlannin valtakunnan rauhaa muuten kuin
kuninkaan nimenomaisesta käskystä ja sellaisen päällikön johdossa, joka
kelpaa komentajaksi sellaisille miehille, mitä tässä on koolla.»
»Mistä te semmoisen johtajan löytäisitte», lausui toinen päällikkö,
pystyyn kavahtaen, »jos ette siksi ota Saarien Herran edusmiestä, jolla
sekä syntynsä että sukuperänsä nojalla on oikeus johtaa kaikkien
vuoriston klanien sotavoimia. Ja missä tämä arvo löytyisi, jos ei Vich
Alister Moren suvussa?»
»Todeksi myönnän», virkkoi toinen kiivaasti, »puheen alkulauseen, vaan
en sen loppupäätöstä. Jos Vich Alister More tahtoo, että hänet
tunnustettaisiin Saarien Herran edusmieheksi, niin näyttäköön ensin
verensä olevan punaisempaa kuin minun vereni.»
»Sen saamme pian nähdä», tiuskasi Vich Alister More, miekkansa
kahvasuojukseen tarttuen. Mutta kreivi Menteith riensi väliin,
kehoittaen ja rukoillen kumpaakin muistamaan, että koko Skotlannin onni,
heidän kotimaansa vapaus ja kuninkaan etu nyt olisi kalliimpana
pidettävä kuin yksityiset kiistat sukuperästä, arvosta tai etusijasta.
Useammat muut vuorelaispäälliköt, joiden ei tehnyt mieli kummankaan
kiistelijän vaatimuksiin suostua, rupesivat myös välittämään, kaikista
hartaimmin kuuluisa Evan Dhu.
»Minä olen», sanoi hän, »tullut järvilaaksoistani, niinkuin koski
vuorelta, perille asti kuohuakseni enkä kesken palatakseni. Ei
Skotlantia eikä Kaarle kuningasta sillä auteta, että me käännämme silmät
taaksepäin, omia oikeuksiamme tarkastellen. Minä annan ääneni sille
kenraalille, jonka kuningas määrää; sillä hänellä on epäilemättä kaikki
avut, joita meikäläisiä miehiä komentamaan pantu tarvitsee. Korkeasta
suvusta hänen pitää olla, ettemme häntä totellen alentaisi
arvoamme--viisas ja taitava, ettei meidän väkemme henki joudu
hukkaan--urhoollisin urhoollisista, ettei oma kunniamme joudu
häpeään--tasamielinen, luja ja miehuullinen, niin että kykenee meitä
koossa pitämään. Semmoinen sen miehen pitää olla, joka sopii meille
johtajaksi. Oletteko te valmis, Menteithin thane, ilmoittamaan, mistä
tämmöinen ylipäällikkö olisi saatava?»
»Ei semmoisia ole useampi kuin yksi!» lausui Allan Mac Aulay, »ja
tässä», hän laski kätensä kreivi Menteithin takana seisovan Andersonin
olkapäälle, »tässä hän seisoo!»
Läsnäolevain herrain yleinen kummastus ilmeni vihaisella nurinalla.
Mutta Anderson viskasi maahan viitan, jolla oli peittänyt kasvonsa, ja
puhui esiin astuen tällä lailla: »En aikonutkaan paljo kauemmin olla
äänetönnä kuuntelijana tässä tärkeässä keskustelussa, vaikka maltiton
ystäväni tosin on pakottanut minut ilmoittamaan nimeni vähä aikaisemmin
kuin aioin. Ansaitsenko minulle tällä valtuuskirjalla uskotun
kunniapaikan, se näkyy paraiten siitä, mitä ehkä kykenen saamaan toimeen
kuninkaan hyväksi. Tämä on valtiosinetillä vahvistettu valtuuskirja
Jaakko Grahamille, Montrosen kreiville, komentamaan niitä sotajoukkoja,
jotka tässä maassa ovat koottavat kuninkaallisen majesteetin palvelusta
varten.»
Yleinen suostumushuuto kajahti nyt läsnäolevain rinnasta. Ei ollutkaan
todella ketään toista miestä, jonka sukuperä olisi ollut niin korkea,
että ylpeät vuorelaiset olisivat suostuneet häntä tottelemaan. Hänen
vanha perintövihansa Argylen markiisia vastaan takasi samassa, että hän
ryhtyisi sotaan kyllin tulisella innolla, ja hänen kuuluisa sotataitonsa
sekä koeteltu urhoutensa vahvistivat toiveita sodan onnellisesta
menestyksestä.


KAHDEKSAS LUKU.

Hankkeemme on yhtä hyvä kuin mikään solmittu hanke: ystävämme ovat
uskolliset ja luotettavat; hyvä hanke se on, armaat veikkoset, ja
hyvää toivoa tarjoova; oikein kelpo hanke, armahimmat veikkoseni.
Henrik IV, osa I.

Niin pian kuin yleinen riemu- ja ihmettelemishuuto alkoi asettua,
vaadittiin hartaasti äänettömyyttä, että saataisiin kuulla
kuninkaallinen valtuuskirja. Ja lakit, jotka tähän asti olivat pysyneet
jokaisen päällikön päässä luultavasti siitä syystä, ettei kukaan
tahtonut ensiksi paljastaa päätään, nostettiin nyt kaikki kerrassaan
kuninkaallisen kirjeen kunniaksi. Tämä soi kreivi Montroselle täysimmän
ja avarimman vallan kutsua alamaiset aseisiin sen kapinan
kukistamiseksi, jonka muutamat maanpetturit ja metelöitsijät olivat
nostaneet kuningasta vastaan, tällä tavoin julkisesti rikkoen, näin
sanat kuului, uskollisuusvalansa ynnä molempain kuningaskuntain välillä
tehdyn rauhansovinnon. Se käski kaikkia alhaisempia virkamiehiä
tottelemaan ja auttamaan Montrosea hänen hankkeessaan. Se antoi hänelle
vallan kirjoittaa asetuksia ja julistuksia, rangaista rikoksia, suoda
syyllisille anteeksi ja asettaa virkoihin tahi erottaa viroista
linnanisännät sekä sotapäälliköt. Sanalla sanoen, se oli niin
täydellinen ja rajaton valtuuskirja kuin hallitsija ikinä voi uskoa
alamaiselle. Heti kun se oli loppuun luettu, kajahti hurraahuuto,
ilmoittaen, että kokoontuneet päälliköt mielellään myöntyivät
kuninkaansa tahtoon. Montrose, joka ei katsonut yleisesti lausuttua
kiitostansa tästä suosiollisesta vastaanotosta vielä riittäväksi, rupesi
nyt kohta puhuttelemaan erityisiä päälliköitä. Mahtavin heistä oli jo
kauan aikaa ollut hänelle tuttu; mutta Montrose tutustui nyt
vähempienkin kanssa. Hän osoitti itsellään olevan niin tarkat tiedot
kunkin päällikön erityisistä pyrinnöistä ja kunkin klanin tilasta sekä
historiasta, että selvästi näkyi, kuinka kauan hän varmaan jo oli
tutkistellut vuorelaisten mielenlaatua ja valmistanut itseänsä nykyiseen
virkaansa.
Kun hän suoritti näitä kohteliaisuuden toimia, olivat hänen kepeät
liikkeensä, merkilliset kasvonsa ja arvokas ryhtinsä eriskummallisessa
ristiriidassa hänen pukunsa karkeuden ja halpuuden kanssa. Montrosen
muoto ja katsanto olivat sitä laatua, josta katsoja kohta ensi
silmäyksellä havaitsee jotakin erinomaista, ne kun yhä enemmän
miellyttävät, mitä kauemmin niitä katsellaan. Vartalo oli vaan hiukan
pitempi tavallista mittaa, mutta erinomaisen hyvin rakennettu, kykenevä
suuriin ponnistuksiin ja myös suurten vaivain kestämiseen. Hänellä oli,
toden todella, ruumis kuin raudasta valettu; muuten ei hän olisikaan
kestänyt kaikkia niitä rasituksia, joita hänen kummallisilla retkillänsä
sattui; sillä jokaisessa sodassaan hän aina koki kaikkea kovaa, mitä
halvinkin sotamies. Hän oli mestari kaikissa ruumiin harjoituksissa,
sekä rauhanaikuisissa että sotaisissa, ja hänellä, niinkuin arvattava
on, oli se sulava liikkeiden kepeys, mikä on omituinen niille, joille
tottumus on tehnyt kaikki ruumiin asennot mukaviksi.
Hänen pitkä, ruskea tukkansa oli, kuninkaanpuoleisten aatelisherrain
muodin mukaan, jaettu keskipäästä ja totutettu valumaan kummallekin
puolelle kähäräisinä suortuvina; yksi näistä ulottui pari, kolme tuumaa
alemmaksi kuin muut, todistaen, että Montrose noudatti sitä muotia, jota
vastaan herra Prynne puritanilainen on katsonut hyväksi kirjoittaa
väitöksen, nimeltä: »Sulokähäräin sulottomuudesta.» Näiden
kiharakehysten piiriin suljetut kasvot olivat sellaiset, joiden
merkillisyys riippuu enemmän miehen sisällisistä avuista kuin
piirteitten säännöllisyydestä. Mutta kaareva nenä, isot, kauniisti
aukeavat, lujakatseiset, vilkkaat harmaat silmät ynnä verevä pinta
saattoivat muutenkin unohduksiin, että kasvojen vähemmän tärkeissä
osissa oli hiukan karkeutta ja epäsäännöllisyyttä. Kaikki yhteen lukien
sopi siis sanoa Montrosea pikemmin hyvän- kuin rumannäköiseksi. Mutta
ne, jotka näkivät hänet semmoisina hetkinä, jolloin hänen sielunsa
säihkyi neron koko voimalla ja tulella noiden silmäin kautta--ne, jotka
kuulivat hänen puhuvan taiturin majesteetillisuudella ja luontaisella
sulavuudella--ne olivat hänen ulkomuotonsakin kauneuteen enemmän
ihastuneet kuin mitä me, vielä tallella olevista kuvista päättäen,
tahtoisimme myöntää. Sillä tavoin se kumminkin ihastutti nyt koolla
olevia vuorelaispäälliköitä, joihin niinkuin kaikkiin ihmisiin sillä
sivistyksen kannalla ulkonäkö vaikutti sangen paljon.
Niissä keskusteluissa, jotka nyt seurasivat sen perästä, kun hänen
nimensä oli ilmaistu, kertoi Montrose, minkälaisissa vaaroissa hän oli
ollut tätä kapinaa hankkiessaan. Hänen ensimmäinen yrityksensä oli ollut
se, että hän Pohjois-Englannissa kokosi joukon kuninkaanpuoleisia siinä
toivossa, että he tottelisivat Newcastlen markiisin käskyä ja
marssisivat Skotlantiin. Mutta tämä hanke raukesi tyhjäksi, osaksi siitä
syystä, että englantilaiset olivat vastahakoiset menemään rajansa yli,
osaksi sentähden, että Antrimin kreivi, jonka piti irlantilaisarmeijansa
kanssa tulla Solvay-lahteen, jäikin tulematta. Muutamat toisetkin
hankkeet jäivät niinikään keskeneräisiksi, ja viimein hänen oli ollut
pakko panna valepuku päällensä, päästäkseen täydessä turvassa
matkustamaan alankojen kautta, jossa asiassa hän oli saanut ystävällistä
apua sukulaiseltaan Menteithiltä. Millä keinoin Allan Mac Aulay oli
sattunut hänet tuntemaan, sitä ei hän osannut selittää. Ne, jotka
tunsivat Allanin luulotellun profeettalahjan, hymyilivät umpimielisesti;
mutta Allan itse vastasi, »että Montrosen kreivillä ei ole syytä
kummastua siitä, että hän on tuttu monelle tuhannelle ihmiselle, joita
hän itse ei muista ennen nähneensä.»
»Niin totta kuin olen kunniallinen aatelismies», virkkoi kapteeni
Dalgetty, joka viimeinkin sai tilaisuuden pistää sanansa väliin, »minä
olen ylpeä ja iloinen siitä, että saan kerran paljastaa miekkani teidän
johtonne alaisena, jalo herra. Ja minä suljen sydämestäni kaiken vihan,
ä'än ja nurjuuden herra Allan Mac Aulayta kohtaan siitä, että hän eilen
sysäsi minut pöydän alimmaiseen päähän. Totta puhuen, hän on tänä
päivänä esiintynyt aivan kuin täysjärkinen mies, niin että minä jo
mielessäni salaa olin päättänyt, ettei hän suinkaan saisi turvautua
mielipuolien oikeuksiin. Mutta koska minut alennettiin tämän jalon
kreivin, tästälähin ylimmäisen sotapäällikköni tähden, niin minä, teidän
kaikkein läsnäollessa, tunnustan tämän alennuksen kohtuulliseksi ja
sydämestäni tervehdin Allania buon camarado'na (hyvänä kumppanina).»
Lopetettuansa tämän puheen, josta harva mitään ymmärsi taikka huoli,
kaappasi Dalgetty, rautakinnastansa riisumatta, Allanin käden ja rupesi
sitä kovasti puristamaan. Mutta Allankin puolestaan pinnisti takaisin
sepän ruuvipenkin voimalla, niin että kintaan rautaiset reunat painuivat
syvälle sen omistajan käteen.
Kapteeni Dalgetty olisi kenties käsittänyt sen uudeksi loukkaukseksi;
mutta kun hän paraikaa heilutteli pahasti pideltyä jäsentänsä ja
puhalteli sitä, veti Montrose hänen huomionsa puoleensa.
»Kuulkaa nämä sanonnat», sanoi Montrose, »kapteeni Dalgetty--majuri
Dalgetty, arvelinkin sanoa--irlantilaiset, joiden opiksi teidän tulee
käyttää sotakokemustanne, ovat jo muutaman virstan päässä meistä.»
»Meidän metsäkauriin-pyytäjämme», selitti Angus Mac Aulay, »ollessansa
ulkona paistia hankkimassa näitä kunnioitettavia vieraita varten ovat
kuulleet huhuja muukalaisjoukosta, joka ei osaa saksin kieltä eikä myös
selvää gaelin puhettakaan ja jonka siis on sangen vaikea tulla toimeen
tämän maan väestön kanssa. Mainittu joukko marssii tännepäin
sota-aseilla varustettuna, ja sen johtajana kuuluu olevan Alaster Mac
Donald, tavallisesti Nuoren Colkitton nimellä tunnettu.»
»Ne ovat epäilemättä meidän väkeämme», virkkoi Montrose; »meidän pitää
välttämättömästi lähettää muutamia miehiä vastaan, opastamaan heitä ja
hankkimaan heille, mitä tarvinnevat.»
»Se hankkiminen», sanoi Angus Mac Aulay, »ei jääne aivan helpoksi
työksi. Sillä minulle on tullut se viesti, että heillä, paitsi
pyssyjänsä ja sangen pieniä ampumavaroja, ei ole mitään sotamiehen
tarvekaluja. Varsinkin he ovat vailla rahaa, kenkiä ja vaatteita.»
»Ei se siitä parane», virkkoi Montrose, »että sitä näin kovalla äänellä
julistetaan. Kyllä Glasgowin puritanilaiset kankurit varustavat heidät
runsaasti veralla, niin pian kuin täältä pääsemme alas alangoille.
Onnistuihan pappien aikanaan saarnoillansa houkutella Skotlannin
pikkukaupunkien akat antamaan aivinaiset kankaansa teltoiksi Dunse
Law'lla majaileville lurjuksille; tahdonpa siis koettaa, eikö liene
minussakin sen vertaa kykyä, että saan ne samat jumaliset matamit uuteen
samallaiseen uhraukseen kotimaan hyväksi ynnä vielä lisäksi heidän
aviomiestensä, paljaskorvaisten veijarien, kukkarot aukenemaan.»
»Ja mitä aseisiin tulee», selitti kapteeni Dalgetty, »jos te, korkea
herra, sallitte vanhan soturin puhua mielensä, on siinä kylliksi, kunhan
kolmannella osallakin miehistä on pyssyt. Muille minä mieluimmin
antaisin peitsiä aseiksi, olkoon hevosväen rynnäkkö takaisin torjuttava
tahi jalkaväki hajalle sysättävä. Tavallinen kyläseppä saa sata
peitsenpäätä valmiiksi päivässä; täällä on tarpeeksi viidakkoa, josta
saadaan varret. Ja minä vakuutan, nojautuen parhaisiin sotasääntöihin,
että tarpeeksi lukuisa peitsimiesjoukko, asetettuna siihen
järjestykseen, minkä Pohjoismaiden Leijona, ijäti muistettava Kustaavus
Adolfus on keksinyt, voittaisi makedonialaistenkin falangin, josta luin
opiskellessani Mareschal-kollegiossa, vanhassa Bon-Accord'in kaupungissa.
Ja vielä uskallan väittää...»
Kapteenin luento sotataidosta keskeytyi tähän äkkiä, sillä Allan Mac
Aulay huusi: »Sijaa uudelle vieraalle, joka on odottamaton eikä
tervetullut!»
Samassa salin ovi aukeni, ja sisään astui harmaatukkainen, sangen
jalonmuotoinen mies. Hänen käytöksensä oli semmoinen, joka vaatii
kunnioitusta ja kuuliaisuuttakin. Vartalo oli tavallista määrää
korkeampi, ja silmänluonti näytti, että hän oli tottunut käskemään. Hän
katsahti ankarasti, miltei vihaisesti, pitkin läsnäolevien päälliköiden
joukkoa. Mahtavammat näistä vastasivat siihen ylenkatseellisella,
huolimattomalla ilmeellä; mutta muutamat pienemmät herrat läntisiltä
seuduilta näyttivät siltä, kuin olisivat suoneet olevansa jossakin
muualla.
»Ketä», lausui vieras, »saan puhutella tämän kokouksen esimiehenä? Vai
ettekö vielä ole valinneet sitä miestä, jolle tämä yhtä vaarallinen kuin
kunniakas virka annetaan?»
»Puhutelkaa minua, herra Duncan Campbell», sanoi Montrose esiin astuen.
»Sinuako?» vastasi herra Duncan Campbell ylenkatseellisesti.
»Niin--juuri minua», toisti Montrose,--»kreivi Montrosea, jos ette minua
enää tunne.»
»Vähä vaikea kumminkin», virkkoi herra Duncan Campbell, »minun oli teitä
tuntea tuossa tallirengin puvussa.--Vaan olisipa minun sentään pitänyt
arvata, ettei pahoista voimista mikään vähempi kuin te, joka olette
kuuluisa Israelin rauhan turmelija, olisi voinut tuoda kaikkia näitä
eksyneitä miehiä tämmöiseen ajattelemattomasti hommattuun kokoukseen.»
»Tahdonpa vastata teille», virkkoi Montrose, »teidän omain puritanienne
puhetavalla. Minä en ole Israelin rauhaa turmellut, vaan sinä itse ja
sinun sukusi.--Mutta jättäkäämme tämä riita, joka ei koske ketään muuta
paitsi meitä itseämme ja antakaa meidän kuulla, mitä sanomia tuotte
päälliköltänne, Argylen markiisilta. Sillä hänen nimessään, arvaan ma,
olette kai tullut tähän kokoukseen.»
»Argylen markiisin nimessä», lausui herra Duncan Campbell, »ja
Skotlannin sääty-liittokunnan nimessä minä vaadin selitystä tämän
eriskummallisen kokouksen tarkoituksesta. Jos se tarkoittaa maan rauhan
rikkomista, olisi teidän velvollisuutenne, koska te olette meidän
naapureitamme ja kunnian miehiä, antaa meille siitä jokin tieto, niin
että voimme olla varuillamme.»
»Ovatpa nyt asiat täällä Skotlannissa oudolla ja uudella kannalla»,
virkkoi Montrose, kääntyen herra Duncan Campbellista muiden läsnäolijain
puoleen, »kun ei korkeasukuisia Skotlannin miehiä enää saa tulla kokoon
jonkin yhteisen ystävänsä taloon, ilman että meidän hallitsijamme kohta
lähettävät urkkijoita kysymään, mitä meidän kokouksemme tarkoittaa!
Tottahan, luullakseni, meidän esi-isillämme on ollut tapana kokoontua
vuoristometsästyksiä tai muita toimia varten, lupaa kysymättä itse
suurelta Mac Callum Morelta[23] taikka joltakulta hänen
sanansaattajaltaan ja käskyläiseltään.»
»Semmoiset ovat ajat olleet Skotlannissa», vastasi eräs läntisistä
päälliköistä, »ja semmoiset ajat tulevat jälleen, kunhan vanhan
perintömme anastajat, jotka nyt ovat yli koko maan levinneet niinkuin
heinäsirkka-parvi, taas ovat alennetut olemaan ainoasti Lochow'n
laird'eina (herroina).»
»Pitääkö minun siis niin ymmärtää asia», sanoi herra Duncan, »että nämä
sotahankkeet tarkoittavat ainoastaan _minun_ sukuani? Vai tulevatko
Diarmidin lapset[24] yhteisesti Skotlannin kaikkien muidenkin
rauhallisten ja siivotapaisten asukasten kanssa tämän turmion
alaisiksi?»
»Yhtä», tiuskaisi muuan hurjannäköinen päällikkö, äkisti kavahtaen
seisaalle, »minä kysyisin Ardenvohrin ritarilta,[25] ennenkuin hän tätä
uskaliasta katkismustansa jatkaa.--Onko hänellä, tähän linnaan
tullessaan, useampia kuin yksi henki ruumiissaan, koska hän uskaltaa
astua meidän keskellemme meitä haukkuakseen?»
»Hyvät herrat», lausui Montrose, »hillitkää, minä rukoilen, mielenne.
Lähettiläänä tulleelle sanansaattajalle pitää suoda puheen vapaus ja
turvallinen matka. Ja koska herra Duncan Campbell on niin utelias,
saakoon hän sitten, minun puolestani, sen tiedon--jonka mukaan voi
suunnitella käytöstään--että hän näkee tässä joukon kuninkaan uskollisia
alamaisia, jotka minä olen kutsunut kokoon kuninkaallisen majesteetin
nimessä ja vallan kautta, kuninkaalliselta majesteetilta saadun
valtuuskirjani nojalla.»
»Meille tulee siis, arvaan ma», sanoi herra Duncan Campbell, »keskenämme
aivan ilmisota? Minä olen liian kauan ollut soturina pelätäkseni sen
tuloa; mutta suuremmaksi kunniaksi olisi ollut kreivi Montroselle, jos
hän olisi tässä asiassa vähemmän pitänyt silmällä kunnianhimoansa ja
enemmän kotimaansa rauhaa.»
»Ne ovat ainoastaan omaa kunnianhimoansa ja hyötyä katsoneet, herra
Duncan», vastasi Montrose, »jotka saattoivat maamme tähän nykyiseen
pulaan ja ovat tehneet ne väkevät lääkkeet välttämättömiksi, joita nyt
vastenmielisesti aiomme käyttää.»
»Ja minkä paikan noiden oman hyötynsä tavoittelijain joukossa», virkkoi
herra Duncan Campbell, »määräisimme muutamalle jalolle kreiville, joka
oli niin kiivas Covenantin puoltaja, että v. 1639, rykmenttinsä
etupäässä, ensimmäisenä kahlasi Tyne-joen poikki, vyötäisiä myöten
vedessä, päästäksensä kuninkaan väen kimppuun? Se oli muistaakseni sama,
joka miekalla sekä peitsellä pakotti Aberdeenin porvarit ja kollegiot
Covenant-liittoon suostumaan.»
»Kyllä ymmärrän pistoksenne, herra Duncan», sanoi Montrose tyynellä
mielellä. »Ainoa, mitä voin lisätä, on se, että jos totisella
katumuksella lienee voimaa sovittaa hairahduksia, jotka tulivat
tehdyiksi nuoruudessa ja kunnianhimoisten, ulkokullattujen ihmisten
vilpillisten valeitten houkutuksesta, niin minä saan anteeksi ne
rikokset, joista minua nyt soimaatte. Ainakin on harrastukseni ansaita
tämä sovitus; sillä tässä seison, miekka kädessä, valmiina vuodattamaan
parhaat vereni lepyttäjäisiksi hairahduksestani; eikä kuolevainen
ihminen voi enempää tehdä.»
»Hyvä on, herra kreivi», vastasi herra Duncan, »pahalla mielellä vien
tämän vastauksen takaisin Argylen markiisille. Mutta minulla oli vielä
markiisin puolesta sanottavana, että hän niiden veristen perintövihain
välttämiseksi, jotka aina seuraavat sodasta vuorelaisten kesken, hyvin
mielellään tahtoisi saada vuoristoa koskevan rajarauhan sovituksi. Onhan
muuallakin Skotlannissa tarpeeksi sijaa tapella, ilman että naapurukset
rupeavat havittelemaan toinen toisensa perheitä ja perintömaita.»
»Se on sangen rauhaisa tarjous», virkkoi Montrose hymyillen, »niinkuin
sopikin odottaa mieheltä, jonka omat teot ovat aina olleet
rauhallisemmat kuin hänen keksimänsä tuumat. Kuitenkin, jos voisimme
tämmöisen rajarauhan ehdot tasapuolisesti sovittaa ja jos saisimme
jonkin takauksen--sillä se, herra Duncan, on välttämätön asia--siitä,
että teidän markiisinne tahtoo täysin rehellisesti pitää rauhan ehdot,
suostuisin minä puolestani aivan mielelläni siihen, että takanamme
pysyisi rauha, koska meidän välttämättömästi täytyy mennä sotien
eteenpäin. Mutta, herra Duncan, te olette liian tottunut ja oppinut
soturi, jotta meidän sopisi sallia teidän viipyä leirissämme
hankkeitamme katselemassa. Me siis pyytäisimme, että te hieman
virvoitusta otettuanne kiireesti palaatte Inveraryyn, ja me määräämme
mukaanne yhden herran meidän puolestamme sovittelemaan vuoristossa
pidettävästä rajarauhasta, jos nimittäin markiisi on totta tarkoittanut
sitä tarjotessaan.»
Herra Duncan Campbell ilmoitti suostumuksensa kumarruksella.
»Kreivi Menteith», pitkitti Montrose, »tahdotteko olla niin hyvä ja
seurustella ritari Duncan Campbellin, Ardenvohrin herran, kanssa sillä
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Vanha tarina Montrosesta - 07
  • Büleklär
  • Vanha tarina Montrosesta - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3326
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1985
    21.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3368
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1977
    20.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3513
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1916
    24.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3503
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2004
    23.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3439
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1973
    23.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3388
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1995
    22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3475
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1957
    23.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3413
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1963
    22.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3435
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1991
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3493
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1932
    24.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3462
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1993
    24.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3390
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2018
    21.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3502
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1912
    24.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3437
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1997
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3459
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1982
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3550
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1941
    24.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3534
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1976
    24.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Vanha tarina Montrosesta - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 1476
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 945
    28.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    44.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.