Välskärin kertomuksia 3 - 22

Süzlärneñ gomumi sanı 3582
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2019
23.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
33.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
38.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
Niillä on hauska tuolla sisällä! -- kuiskasi toinen kahdesta turkkiin
kääriytyneestä kulkijasta, jotka eräänä iltana helmikuussa 1718
käyskelivät edestakaisin Kristinehamnin kaupungissa erään
suurenpuoleisen talon edustalla, jonka ikkunat olivat kirkkaasti
valaistut.
-- Nehän ovat ihan kuin tarjottimella! -- vastasi toveri
vieraanvoittoisella kielellä. -- Minkätähden ei uutimia ole laskettu
alas?
-- Siellä vietetään häitä. Prinsessa naittaa kamarineitsyensä Eleonoora
Uttermarkin henkivarusmestari David Geddalle. Näettekö, hyvä Siquier,
kuinka hyvin minä olen asioista selvillä, vaikka vasta puoli tuntia
sitten saavuimme kaupunkiin. Meidän maassamme ei ole tapana koskaan
laskea uutimia alas häitä vietettäessä. Se tietäisi huonoa avio-onnea.
Ja meidän majesteettimme tahtoo huolellisesti noudattaa vanhoja tapoja,
silloin kun ei näe hyväksi keksiä uusia.
-- Katsokaapa, katsokaapa vain, kuinka ne juoksevat tuolla sisällä kuin
päättömät kanat! Minun täytyy tunnustaa, kreiviseni, että jos tuo on
olevinaan tanssia, niin ei se juuri ole omansa herättämään suuria
ajatuksia tämän ihanan taiteen edistymisestä isänmaassanne.
-- Heittäkää, herra eversti, Versailles mielestänne, kun Ruotsiin
tulette. Olemme kyllä mekin oppineet astumaan _pas de deux_ ja _pas de
quatre_ Drottningholmassa, kun ajat olivat paremmat, se on, kun meidän
majesteettimme huvikseen keihästeli janitsaareja Benderissä. Mutta nyt
on tansseista tullut loppu. Meidän verrattomalla pyöreän pöydän
kuningas Arturillamme[36] on vahvemmat kädet kuin jalat, ja sentähden
hovilaiset tätä nykyä ovat huviksensa sokkosilla, kengänkätkösillä tahi
panevat toimeen vedenpaisumuksentakaisia ilveitä. Meidän majesteettimme
on kuin luotu sokoksi: ei ketään ole helpompi vetää nenästä. Häntä
petetäänkin oikein sydämen pohjasta. Yksi huutaa hänelle: -- hei!
täällä on Puolan kruunu! -- ja paikalla hyökkää hän sinne, side
silmillä. Toinen huutaa: -- hei, täällä on Suur-Mogulin parta! -- ja
hän juoksee sitä tavoittamaan. Kolmas huutaa: -- hei! täällä on
Kööpenhaminan avain! ja sinne hän rientää. Neljäs kuiskaisee: -- hei!
täällä on Englannin valtaistuin! -- ja niin hän ottaa vauhtia, kerralla
harpatakseen yli koko Pohjanmeren. Mutta ei kukaan ole häntä niin
taitavasti petkuttanut kuin eräs tunnettu naapuri, joka ei tosin ole
huutanut hei! vaan sen sijaan on ottanut häneltä pantin toisensa
perästä.
-- Pelkäänpä, kreiviseni, että kuninkaalla nyt on apunaan mies, joka on
hiukan kohottanut sidettä ja joka näkee selvemmin kuin me muut kaikki.
-- Mahdollista. Mutta varmaa on, että sama mies on suurin "hei"
huutajakin. Hän se on, joka on ottanut houkutellakseen tuon
kuninkaallisen sokon meidän kaikkien hyväksi iskemään päänsä seinään.
Antaa hänen vain jatkaa!
Siquier katseli liukkain ja oudoksuvin silmin matkatoveriaan. -- Olen
jo kauan tietänyt, -- sanoi hän, -- että kreivi Bertelsköld -- kenties
erästä vielä vaarallisempaa poikkeusta lukuun ottamatta -- on
vaarallisin hämähäkki kuninkaallisen sokkopaarman läheisyydessä; mutta
enpä olisi uskonut hänen onnistuneen kääriä parooni G:ä pauloihinsa --
Hiljaa! Me olemme kadulla, ja yksin kivet ovat ihastuksissaan tuohon
kuninkaalliseen kannukseen, joka niiden päällitse astuu. _Fi donc_,
Siquier, te olette liian kauan käynyt koulua Orleansin herttuan luona.
Joka lahjoo toisen puolen maailmaa vakoillakseen ja pettääkseen toista
puolta, siitä tulee viimein huono ihmistuntija. Raha voi paljon, herra
eversti, mutta intohimot voivat vielä enemmän. Täytyy osata käyttää
toista hyväkseen ja tehdä toinen vaarattomaksi. Görtz -- _au diable_,
puhunhan itseni pussiin -- se raastinrauta piti minun sanoa, on
tavattoman viisas ja samalla tavattoman intohimoinen mies. Hän on mies,
jossa on puoleksi kunnianhimoa, kolme kahdeksannesta kateutta, ja yksi
kahdeksannes vihaa. Hänelle nyt emme voi mitään, mutta antakaamme hänen
olla! Hän työskentelee meidän eduksemme!
-- Minä epäilen sitä. Mutta katsokaapa, tuolla on kuningas ikkunassa.
Hyvä ranskalainen pyssy ja pari liukasta luotia -- ja pohjoismaiden
kohtalo muuttuisi!
-- Ette ole epäonnistuneempaa pilaa puhunut, Siquier, siitä pitäen, kun
Orleansista lähdimme. Täällä Ruotsissa emme tapa leijoniamme -- me
annamme niiden ajaa otuksiaan, kunnes itse kaatuvat kuoliaina maahan.
-- Niinkuin tahdotte. Hän katselee meitä. Tulkaa, niin siirrymme vähän
syrjemmälle!
-- Eversti hyvä, ellei se olisi niin perin uskomatonta, voisin luulla
pahan omantunnon teitä vaivaavan. Tuolla huoneissa on kirkas valaistus
ja täällä pilkkoisen pimeä. Kas niin, no, lempo soikoon, sehän on juuri
meidän majesteettimme itse, joka on iskenyt kätensä prinsessan
käsivarteen. Voi poloinen ylhäisyyttäsi! Tietäkää, ystäväni, että
prinsessa on vähän ylpeä kauniista käsivarsistaan; muuta kaunista ei
hänessä tähän saakka olekaan huomattu. Mutta minä olen itse kuullut
hovin haavalääkärin vakuuttavan, että prinsessa aina, kun hovissa
leikitään, pitää varalla pullollisen lyijyvettä, sillä harvoin
tapahtuu, ettei prinsessa saisi paria mustelmaa veljensä hellyyden
muistoksi. Muiden paljaita käsivarsia meidän majesteettimme hieman
kainostelee. Mutta ei kainostele hänen korkeutensa Hessenin prinssi ...
näettekö vain, tuolla hän ajelee morsianta ... ooh, sehän käy sievästi
kuin sukkelan pyytäjän ainakin. _Diable_, lopuksi taidan tässä minä
saada pitää Gedda-parkaa hyvällä tuulella, sillä miksipä salaisin
teiltä, että minähän se olen, joka tämän avioliiton olen pannut
toimeen, sijoittaakseni kuuntelevan korvan prinsessan makuukamariin ja
toisen hänen majesteettinsa armeijaan ... tuhat tulimmaista!
-- Mikä teitä vaivaa? Äänenne vapisee.
-- Minunko? Te erehdytte.
-- Ei, minä pyydän teitä, älkää menkö enää lähemmä tuota
kynttilänvaloa. Ketä te katselette tuommoisella tarkkuudella? Ah,
ymmärränpä. Erästä naista ... vaaleata... viehättävän mustasilmäistä...
Te ette vastaa minulle, herra kreivi. Suvaitkaa minun sanoa teille yhtä
kohtelias sana kuin te minulle äsken! _Fi donc_, kuinka saattaa
sellainen diplomaatti kuin Torsten Bertelsköld tuolla tavalla hurmautua
kahteen mustaan silmään!
Bertelsköld ei vastannut. Hänen silmänsä olivat yhä vaan luodut erästä
ikkunaa kohti.
-- Tuo nainen lähenee nyt kuningasta, -- jatkoi ranskalainen
kevytmielistä puhettaan. -- Ymmärrän, hän on yksi niitä kärpäsiä, jotka
alinomaa kärventävät siipiään kynttilän liekissä. Kuningas kääntyy
toisaalle ... hän näyttää hämmästyvän, joutuvan hämilleen... Nainen
puhuttelee häntä... Vannonpa Ranskan auringon nimessä, että tuo nainen
puhuu rohkeita sanoja, koska leikki taukoo hänen ympärillään ja kaikki
katselevat häntä levottomasti. Mitä sillä naisella on kuninkaalle
sanomista?
-- Minun täytyy saada se tietää, -- mutisi Bertelsköld itsekseen ja
astui nopein askelin kuninkaallisen päämajan porttia kohti.
-- Sallikaa minun muistuttaa teille, -- kuiskasi ranskalainen
levottomasti, -- että etumme vaatii meitä huomiseen asti pysymään
tuntemattomina.
-- Se ei voi olla kukaan muu kuin hän ... mutta jos se on _hän_, niin
täällä on _eräs toinenkin_... Minun täytyy päästä siitä selville, --
jatkoi Bertelsköld ja oli jo portilla, kun Siquier tarttui häntä
käsivarteen. -- Yksi sana vain, -- sanoi ranskalainen. -- Se, joka
aikoo voittaa vastustajan joka on puoleksi kunnianhimoa, kolmeksi
kahdeksanneksi kateutta ja yhdeksi kahdeksanneksi vihaa, ei saa
käyttäytyä niinkuin hän olisi seitsemäksi kahdeksanneksi rakastunut ja
vain yhdeksi kahdeksanneksi diplomaatti.
-- Menkää hiiteen, herra! -- oli Bertelsköld vähällä huudahtaa, mutta
hymähti sen sijaan vain pilkallisesti ja virkkoi: -- Kyllä kuuluu,
ystäväni, että tulette hemmetärten hovista. Te erehdytte meidän
pohjoismaalaisten tunteisiin nähden. Minkä te luulette päivän
pilkahdukseksi, se on vain viluista, hallaista revontulta -- ja
kylmettyneitä kyyneliä, -- lisäsi hän itsekseen. -- Mutta te olette
oikeassa, -- jatkoi hän; -- on parempi, että palaamme majapaikkaamme;
sinne kokoontuu tänä iltana koko joukko väkeä anniskeluhuoneeseen.
Meidän majesteettimme ei suvaitse mässäystä mutta kun kuningas Artur
itse hyppää harakkaa pyöreän pöydän ympärillä, arvelevat saman pöydän
ritarit saattavansa tehdä samaa oluthaarikan ympärillä. Kenties saamme
kuulla jotakin uutta viereisessä huoneessa illastaessamme.
Tuumasta toimeen. Ennen pitkää olivat herrat tuossa täpötäydessä
ravintolassa, jossa olivat saaneet pienoisen huoneen, minkä ovi oli
auki anniskeluhuoneeseen. Siellä oli enimmäkseen aliupseereja, jotka
tänään olivat heittäytyneet huvittelemaan ja jo käyneet jotenkin
isoäänisiksi laskiaisoluesta.
-- Tulimmaista![37] -- huudahti yksi urhoista; -- meitä on nyt kohta
35,000 miestä; nyt pehmitämme tanskalaisen!
-- Koko maailman, Matti Stång, koko maailman! -- vastasi toinen
joukosta. -- Ensiksi nitistämme tanskalaisen, sitten preussilaisen,
sitten puolalaisen, sitten venäläisen, sitten englantilaisen, joka
pitää laivastoamme koiranaan, ja sitten turkkilaisen, joka käski meidän
mennä hiiden kattilaan _Carolus vivat!_
-- Ei, turkkilaisen annamme olla, -- kiljaisi kolmas -- Hän on parempi
kristitty kuin moni muu, hän sai meiltä selkäänsä ja suuteli sitten
saapastamme. Minä arvelen niin että kuningas ensin ottaa Saksan
makkarat ja sitten Ranskan rusinat. Se on helppo asia kuninkaalle, hän
voi, mitä tahtoo. Parisissa, veikkoseni -- siellä me tanssitamme
tyttösiä, ja jokaisesta kelpo miehestä pitää tulla kesän tultua
vähintäinkin herttua.
-- Kuulkaapa vain, -- kuiskasi närkästynyt Siquier. -- Karoliinilainen
olut kuohuu kuin samppanja.
-- Ne miehet ovat tutkineet historiaa paremmin kuin te, -- vastasi
Bertelsköld naurahtaen. -- Onpa tapahtunut kerran ennenkin, että eräs
noista olutrateista otti ruvetakseen Normandian herttuaksi.
Samassa astui eräs päämajasta vartiovuoroltaan päästetty vartija
sisään. -- Oletteko kuulleet mokomaa pojat? -- huusi hän. -- Piruhan
nyt riivaa naisia tähän aikaan.
-- No, mitä kuuluu? -- huudettiin.
-- Saakaas tänne oluthaarikka ensin, minulla on vilu kuin Suomen
sudella ja jano kuin moskovalaisella. Niin minä tulen kuninkaan luota
minä, ja koko päämajassa kulki ihan totena taruna, että eräs lemmon
nainen, jonka nimi on Rhen-, Rhen-, no olipa mikä hyvänsä, se vain,
että hän äskettäin on karannut moskovalaisten vankeudesta ja uhallaan
vannonut, että, niin pian kuin hän tapaisi kuninkaan, hän kysyisi
tältä, mihinkä hän on pannut Suomenmaan. Onpas mokomakin asia,
olemmehan menettäneet maatilkkuja useampiakin kuin ne pirtit siellä. No
niin -- piruko sinua riivaa, Stång, että kaappaat haarikan kädestäni?
-- hän tapasi kuninkaan, niinkuin sanoin, tänä iltana ja sanoi hänelle
ensi sanakseen: teidän majesteettinne, mihinkä olette pannut
Suomenmaan?... Niin, niin, ei ole hyvä mukista Caroluksen edessä, mutta
hänpä sen sanoi, hän. Ei, jumaliste, se nainen hätäillyt.
-- Ja mitä kuningas vastasi? Minä lyön vetoa, että hän vastasi
naiselle: tiedä huutia!
-- Niin, sepä tässä onkin merkillisintä, kuningas vain pyörähti
saappaansa korolla poispäin eikä vastannut mitään.
-- Niin, mitäpä hiidessä hän taisi vastatakaan noin ilkikuriseen
kysymykseen? Vie nyt hiiteen! Mokoma saakuri naiseksi!
-- Se on hän! -- ajatteli Bertelsköld itsekseen. -- Mikä nainen! Ja hän
olisi voinut tulla minun omakseni!


18. SOTAVÄEN KATSELMUS JA ERÄS YHTYMYS.

Omituisen surumieliset tunteet heräävät meissä nähdessämme, miten
Kaarle XII sankarielämänsä lopulla oli väkisillä ja kengänkätkösillä
iloisen hoviväen seurassa Kristinehamnissa. Viimeisen kerran ympäröi
häntä nyt ilon päivänpaiste, jota muut kuolevaiset tavoittelevat ja
jonka puutteessa he eivät voi elämässä menestyä. Viimeisen kerran
sisaren pehmoinen, hento käsi kosketteli hänen kovaa, miekan kahvassa
jäykistynyttä kättänsä, ja sekaantui sisarenpojan lapsellinen iloisuus
aseiden kalskeeseen -- viimeisen kerran lempeät inhimilliset tunteet
hymyilivät hänen ympärillään, hänen, joka seisoi niin paljon ylempänä
muuta ihmiskuntaa, että sen ilot niinkuin surutkin näyttivät
vastakaikua vaikuttamatta kimmahtavan takaisin hänen haarniskoidusta
rinnastaan. Tämä auringon vilahdus katosi nyt iäksi. Tästä alkaen oli
tämän yksinäisen suuren miehen elämän ilta täynnä varjoja ja salamoita,
päättyen viimein synkeään yöhön, jota valaisi vain murhaavan luodin
leimaus.
Jo kello 3:n aikana aamulla sen päivän jälkeen, josta edellisessä
luvussa näimme vilahduksen, nousi kuningas telttasänkynsä oljilta, luki
lyhyen rukouksen ja käski kamaripalvelijan sytyttää vahakynttilät.
Huoneessa oli jokseenkin kylmä; pesävalkean ääressä ei kuningas koskaan
halunnut paistatella itseään. Kamaripaasi nukkui vielä puolipukeissaan
lattialla, kuningas katseli häntä hetkisen aikaa kynttilän valossa,
myhäili niinkuin hänen tapansa oli ollessaan yksin ajatuksissaan,
levitti viittansa nukkuvan nuorukaisen päälle ja istui sitten lukemaan
kuningas Kustaa Aadolfin rukouskirjaa, joka hänellä aina oli mukanaan.
Hän oli ennen joka aamu lukenut pari lukua Raamatusta; vuoteen 1708 hän
oli lukenut Vanhan ja Uuden Testamentin neljästi läpi, mutta sittemmin
hän ei enää pitänyt siitä kirjaa, peläten, että hänen luultaisiin
tekevän sitä kerskaillaksensa. Näemme siis, että Kaarle XII osasi
pelätäkin. Jonkin aikaa sitten oli Raamattu kuitenkin monesti joutunut
syrjään lyhyemmän rukouskirjan tieltä. Arveltiin, että seurustelu
filosofi Leibnizin kanssa Leipzigissä ja sittemmin olo uskottomain
luona oli järkyttänyt hänen ankaran puhdasoppista lutherilaista
uskoaan. Miten sen asian laita lieneekin ollut, hänen vilpitön
jumalanpelkonsa pysyi samanlaisena elämän loppuun asti, esikuvana
kuninkaille ja kansoille, ja voimana, joka kannatti häntä kaikissa
elämän vaiheissa, pysyttäen häntä maltillisena myötäkäymisessä,
raudanlujana vastoinkäymisen päivinä.
Kello ei vielä ollut neljä, kun parooni Görtz, jolla oli kaksi huonetta
samassa talossa asuttavanaan, tuli saapuville ja työskenteli kuninkaan
kanssa kello kahdeksaan asti, jolloin aamiainen, johon kuului vain yksi
ainoa liharuoka ja kupillinen maitoa, tuotiin pöytään tinalautasilla
rautapeltisten veitsien ja kahvelien kanssa, jotka olivat Polhemin
keksimiä, kotimaassa valmistettuja. Hopeata ei enää näkynyt, se oli
kaikki rahapajaan lähetetty; leskikuningatar ja prinsessa olivat niin
ikään jo useita vuosia syöneet tinaisista astioista, mutta kun kuningas
kotiin tultuaan oli sen huomannut, oli hän joutunut hämilleen, jonka
tähden Feif viime kesänä oli kehoittanut Tessiniä teettämään, ikäänkuin
omalla luvallaan, vähäiset hopeiset pöytäkalut naisille. Ateriata kesti
tuskin kymmentä minuuttia, ja sitten kuningas ratsasti tarkastamaan
sotajoukkoja, jotka olivat hirmuisessa lumituiskussa torille asetetut.
Hänen terävät silmänsä kulkivat rivistä riviin, ikäänkuin tarkastaen,
räpäyttikö kukaan silmiään tässä vihaisessa viimassa. Tyytyväisenä, kun
näki heidän seisovan siinä melkein yhtä välinpitämättöminä kuin hän
itsekin, alkoi hän tarkastaa joka miestä erikseen. Melkein kaikki
olivat 15- ja 20-vuotiaita poikia, jotka purivat hampaitaan yhteen,
ettei kukaan näkisi, kuinka ne vilusta kalisivat; ainoastaan
päällikkökunta oli vanhoja, sadoissa taisteluissa koeteltuja
karoliineja, viimeinen pienoinen tähde siitä armeijasta, joka kerran
oli pannut Euroopan vapisemaan. Siinä nyt harjoiteltiin ja tehtiin
liikkeitä. Rivit monestikin mutkistuivat käännöksiä tehtäessä, kiväärit
eivät aina olleet yhtä paljon kallellaan, sääriä ei aina säntilleen
yht'aikaa nostettu, hatut eivät aina olleet sääntöjen mukaisesti
päässä, takit eivät aina oikein napeissaan, mutta tuommoisista Kaarle
XII:n koulusta lähteneet päälliköt vähän välittivät. Pääasia oli, että
komentosanat heti ymmärrettiin ja silmänräpäyksessä täytettiin, mutta
ei koneentapaisesti, vaan niin, että silmä, korva, käsi ja sydän olivat
siinä mukana ja että halvinkin sotamies, samalla kun komentoa totteli,
tunsi olevansa mies puolestaan hänkin. Tottumus monivuotisiin
taisteluihin aina monilukuisempia vihollisia vastaan, jolloin
tavallisesti joka miehellä oli kolme, viisi, vieläpä kymmenenkin
vastustajaa, oli Kaarle XII:n sotilaissa kehittänyt tuon oman kyvyn
tuntemisen, mikä jokaisesta sotamiehestä teki armeijan ja oli syynä ja
selityksenä heidän voittoihinsa. Vasta Fredrik II keksi ja Napoleon
täydensi sen joukkojen asettelutaidon, joka on otettu uudemman
sotataidon perusteeksi. Mutta Kaarle XII, "viimeinen ritari", taisteli
vielä vanhaan ritaritapaan, ja vaikka Kustaa II Aadolf oli opettanut
hänelle periaatteen: kaikki yhden edestä! lisäsi hän siihen,
Tiberupista alkaen Fredrikshalliin asti, mielilauseensa; yksi kaikkien
edestä! Tämä tiesi sitä, että jokaisen, sekä sotamiehen että
talonpojan, tuli seisoa niinkuin heidän kuninkaansa seisoi ja
pyyhkäistä sana _mahdoton_ pois sanavarastostaan. Tämä oli kyllä
liiaksi vaadittua, ja sentähden kaikki viimein luhistuikin; mutta niin
kauan kuin se kesti ja voi pysyä koossa, tunsi nuorinkin alokas itsensä
kahta vertaa väkevämmäksi tietäessään, että hän oli sekä oikeutettu
että velvollinen olemaan samalla mies hänkin puolestaan.
Näitä periaatteita noudattaen tarkasti kuningas joka miestä
huolellisemmin kuin hän tarkasti sotajoukkoa kokonaisuudessaan; hänen
isänsä Kaarle XI oli mainio "veivaamaan" sotamiehiä, ja Kaarle XII oli
hyvä oppilas. Tuon tuostakin hän huusi milloin yhden milloin toisen
rivistä ulos ja antoi hänen yksinään ja muista erillään tehdä käsketyn
tempun; ei ollut hyvä siekailla, kun kuningas huusi: kuhnitko siellä!
Vaikka kiroukset muiden ranskalaisten muotien mukana olivat alkaneet
tulla tavaksi, ei niitä kuulunut Kaarle XII:n harjoituskentillä. Vaikka
nuhteita ei puuttunut näytti kuningas tänään olevan erinomaisen hyvällä
tuulella. Kuulatuiskua ja juoksuhautoja lukuun ottamatta hän ei missään
niin hyvin menestynyt kuin lumipyryssä ja vesisateessa reipasten rivien
edessä. Näissä joukoissa oli jotakin, joka nyt enemmän kuin muulloin
riemastutti häntä ja täytti hänen sydämensä uusilla toiveilla.
Mahdottomaksi luultu asia oli tapahtunut; verta vuotava, henkitoreisiin
asti nääntynyt maa oli hankkinut uuden, täysin varustetun sotajoukon,
jolta semmoisen johtajan komentamana taas voi odottaa mitä hyvänsä.
Hämmästynyt Eurooppa tuskin uskoi silmiään. Näiden sotahankkeiden
maineen muassa lenteli ympäri lukemattomia vakoilijoiden tuomia sanomia
parooni Görtzin vaarallisista tuumista. Aikakauden suurin sotapäällikkö
aikakauden suurimman valtiollisen älyn kanssa yksissä tuumin, kyllä
siinä olikin pelättävää! Valtaistuimet vapisivat, eikä ole milloinkaan
näytetty todeksi, mutta tuskinpa myöskään hyvillä syillä vääräksi
väitetty, että Kaarle XII:n kuolema oli jo edeltäkäsin päätetty
valtojen neuvopöytien ääressä. Hänen loppunsa, sanoo eräs älykäs
kirjailija, ei ollut häpeäksi hänen elämälleen sillä hän kaatui
yhdistyneen Euroopan eteen, joka pelkäsi häntä ja jonka sopi sanoa
hänestä tyrannin sanoilla: olkoon jumala, kunhan vain ei elä!
Katselmuksen päätyttyä ratsasti ylipäällikkö, Hessenin prinssi
kuninkaan luo ja esitti hänelle eversti Siquierin joka eversti
Maigret'n kanssa oli kutsuttu Ruotsin palvelukseen. Hän oli taitava
linnoitusupseeri ja jo edeltäkäsin aiottu kenraaliadjutantiksi.
Sotaiset tavat vaativat, ettei näillä herroilla, niinkuin ei
kuninkaallakaan, ollut päällystakkia yllä, vaikka lämpömittari, jos se
siihen aikaan olisi ollut olemassa, kenties olisi osoittanut -- 20°
Cels. Siquier oli sinikalpeana vilusta ja harmista. Prinssi oli
paremmin asiansa oivaltanut; hän oli eilisestään vähän lihonut,
ja kun hän eleli hyvästi, tuo kunnon ruhtinas, niin ei se ketään
kummastuttanut; mutta asian laita oli se, että hänellä tällaisissa
tilaisuuksissa varovaisuuden vuoksi oli avarain päällysvaatteittensa
alla Hollannin flanellista tehdyt ylimääräiset alusvaatteet.
-- Mitä te, herra eversti, pidätte minun sinisistä pojistani? -- kysyi
kuningas, joka aina joutui hämilleen puhellessaan muukalaisten kanssa
ja tarttui ensimmäiseen tarjolla olevaan puheenaiheeseen.
-- He lienevät voittamattomia, sillä te olette, sire, osannut
harjoittaa heidät yhtä koviksi Boren kuin Marsin nuolia vastaan, --
vastasi Siquier käyttäen senaikaisten hovimiesten korukasta kuvakieltä.
Kuningas hymyili; harvoin hän oli vielä hymyllä vastannut kenenkään
ranskalaisen kohteliaisuuteen. Tänään oli hänen mielestään tuossa
puheessa perää. -- Kyllähän ne hiukan lumiräntää kestävät, -- sanoi hän
iloisesti, -- mutta en takaa, kuinka auringon helteessä puhkunevat. Jos
joskus saamme tilaisuuden käydä tervehtimässä teidän ranskalaista
majesteettianne, tulee minun olemaan hauska nähdä, että ne kestävät
koetuksen.
-- En luule, sire, että kuninkaani saattaa toivoa saavansa nähdä niin
arvokkaita vieraita, -- vastasi Siquier satutettuna kansansa arimpaan
kohtaan. -- Mutta jos teidän majesteettinne sotajoukot joskus
kunnioittaisivat Ranskanmaata siellä käymällä, luulen varmaan, että
heidät otettaisiin lämpimästi vastaan.
Kuningas nauroi ja palasi prinssin, Siquierin ja esikuntansa kanssa
päämajaan. Tällä aikaa oli siellä sattunut kohtaus, joka hyvin kuvaa
sen ajan laatua ja mielialaa.
Kaikki tiesivät, että parooni Görtzin saman päivän iltana piti lähteä
Ahvenanmaalle. Ulkomaisia lähettiläitä, ruotsalaisia virkamiehiä ja
onnenonkijoita kaikista kansoista tunkeili mahtavan suosikin
vierashuoneessa. Mutta samalla oli myös kaksinkertaiset vartijat
asetettu hänen asuntonsa ympärille, koska ei hänen suuri mahtavuutensa,
eipä edes kuninkaan läsnäolokaan voinut suojella häntä siltä
sanomattomalta vihalta, jota Ruotsin sekä ylhäiset että alhaiset miltei
kaikki tunsivat häntä kohtaan.
Kreivi Torsten Bertelsköld, joka kulki täällä kreivi Hornin ja
neuvoskunnan asioilla, oli nyt tämän mahtavan paroonin ja rahaministerin
puheilla. Että he sydämensä pohjasta vihasivat toisiansa, sen he hyvin
kyllä tiesivät. Sitä kohteliaammin he toisiaan kohtelivat; olisipa
luullut heitä parhaimmiksi liiketuttaviksi. Kopea ruotsalainen kreivi
esitti mitä notkeimmalla alamaisuudella tukalan asiansa, jonka
tarkoituksena oli saada estetyksi väkivaltaisin kaikista sen ajan
julmista kiskomisista, nimittäin kaikkien liikkeessä olevien rahalajien
poisto pakkolunastuksella valtion obligatioihin ja uuteen ala-arvoiseen
rahaan; jonka jälkeen kaikki vanha raha oli oleva kielletty ja
takavarikkoon otettava.[38] Holsteinilainen parooni, vaikka oli yhtä
ylpeä kuin ruotsalainenkin, oli tällä kertaa sulaa hunajaa. Hän oli
muka puolestaan taipuvainen kaikkeen mahdolliseen sääliväisyyteen,
mutta valtakunnan tila, armeijan tarpeet ja majesteetin tahto ... mikä
neuvoksi? Eihän hän voinut rahoja munia. Kaikki riippui rauhasta, ja
hän puolestaan olisi tekevä mitä voisi taivuttaakseen kuninkaan
itsepäisyyttä, mutta majesteetti _voilá tout_; kääntykää kuninkaan
puoleen! -- Ei ole luultavaa että Bertelsköld, yhtä vähän kuin
neuvoskuntakaan uskoivat onnistuvansa; heidän etujensa mukaista oli
pikemminkin viedä hädänalainen asema äärimmilleen ja toimia vain näön
vuoksi. Sitä innokkaammin ja lämpimämmin puhui asianajaja; tietysti
turhaan. -- Tämä oli vain yksi niitä historian monia esimerkkejä,
jolloin toisella puolen on omavaltainen ministeri, joka vierittää
kaiken syyn yksinvaltiaan niskoille ja pesee kätensä lumivalkean
viattomiksi, ja toisella puolen puolue-edut, jotka hoilottavat ja
huutavat maansa perikadon partaalla, mutta salavihkaa ovat mukana sitä
jouduttamassa päästäkseen sitä pikemmin varman saaliin jakoon.
Kun molemmat herrat arvelivat kylliksi puhuneensa näön vuoksi, alkoi
naamio heistä kummastakin tuntua tukalalta. -- Minulla ei ole mitään
lisättävää, -- sanoi Bertelsköld, nousten pois lähteäkseen. -- Teidän
ylhäisyytenne vastatkoon valtakunnan ja omantuntonsa edessä niistä
toimenpiteistä, joihin tulee ryhdyttäväksi -- ja joihin on ryhdytty.
-- Toimenpiteistäni, _herra lähetystön sihteeri_, minä olen vain
kuninkaalle tilivelvollinen, ja minä luulen, ettei teillä eikä kellään
muullakaan ole omantuntoni kanssa mitään tekemistä, -- vastasi Görtz
eikä noussut istuimeltaan, niinkuin kohteliaisuus noin korkeasukuista
miestä hyvästellessä olisi vaatinut. Parooni Görtz jätti harvoin yhtään
tilaisuutta käyttämättä Ruotsin aatelistoa nöyryyttääkseen ja juuri
tämä ärsyttävä ylenkatse se sittemmin, enemmän kuin mikään muu,
saattoikin hänen päänsä pyövelin kirveen alle.
Bertelsköldin kielellä pyöri jo kärkevä vastaus, kun samassa
ikkunanruutu kilahti, kivi lensi sisään ja putosi juuri suosikin
jalkojen eteen. -- Ruotsin kansa vastaa teidän ylhäisyydellenne minun
sijastani; saatte ollakin vakuutettu siitä, että vielä kerta tulette
saamaan ansionne mukaisen palkan, --virkkoi Bertelsköld jääkylmästi,
kumarsi ja lähti.
Görtz naurahti pilkallisesti: -- Tuommoisia ovat kaikkina aikoina
puolueiden todistukset, -- sanoi hän ja helisti kelloa. -- Kutsu
Hollannin lähettiläs sisään!


19. KUNINKAAN SORMUS.

Ebba Cecilia Liewen, syntyjään Bertelsköld, oli valtarouvana prinsessa
Ulriika Eleonooran seurueessa seurannut hovia Kristinehamniin. Hovin
naiset olivat niin hyvin kuin voivat majoittuneet parhaimpiin taloihin,
ja kreivitär Ebballa oli hallussaan kolme tai neljä huonetta lähellä
prinsessan asuntoa. Oli iltapuoli samana päivänä, jona äskenkerrottu
katselmus pidettiin. Kuningas työskenteli kahden kesken parooni Görtzin
kanssa, hoviväellä ei ollut mitään huveja sinä iltana, ja kreivitär
istui kotona huoneissaan, oltuaan tavallisuuden mukaan prinsessan
seurassa päivällistä syötäessä.
Hän ei kumminkaan istunut yksinään. Hänen luonaan oli rakas nuoruuden
ystävä Eeva Rhenfelt, jonka viimein jätimme vankeuteen ilmaan
räjäytetyn Kajaanin linnan luona ja joka niin salaperäisesti
oli näyttäytynyt Torsten Bertelsköldille edellisenä iltana.
Ystävykset olivat kertoneet toisilleen viime tapaamisensa jälkeisiä
elämänvaiheitansa. Kreivitär Ebban vaiheet oli pian kerrottu; hän oli
viettänyt nuo neljä ankaraa ja levotonta vuotta täyttämällä
velvollisuuksiaan osittain puolisoansa, osittain lukemattomia
hädänalaisia kohtaan, joille hän, vaikka itse unohti siitä puhua, oli
ollut hyvänä hengettärenä näinä surullisina aikoina. Eevan vaiheet
olivat sitävastoin olleet kirjavat ja vaaralliset. Hän oli
miehenvaatteissa seurannut haavoitettua Kustaa Bertelsköldiä hänen
vankeuteensa Turun linnaan, jossa tämä voipuneena vaivalloisesta,
keskellä talvea tapahtuneesta matkasta kauan oli häilynyt elämän ja
kuoleman vaiheilla, kunnes uskollisen hoitajattaren huolenpito ja
Topiaksen lääkintätaito saivat hänet terveeksi jälleen. -- Silloin, --
näin jatkoi Eeva, -- saimme eräänä päivänä kesäkuussa 1716
linnanpäälliköltä luvan vartioituina lähteä linnasta yhdessä ystävämme
rovasti Cajanuksen, hänen perheensä ja Topiaksen kanssa. Me kävelimme
noilla autioilla kaduilla; kaikkialla kohtasi meitä hävityksen
kauhistus! Tuskin kahdettakymmenettä osaa kaupungin asukkaista oli
jäänyt aloilleen; useimmat talot olivat vailla ovia ja ikkunoita;
muutamia käytettiin talleina, toisia oli polttopuiksi revitty. Pitkää
ruohoa kasvoi kaduilla; tori oli kasakkain hevosten laitumena; ei
missään kuulunut merimiesten iloista laulua, ei työmiesten ääniä, ei
lasten hälinää; rumpu vain rämisi toisinaan autioilla kujilla. Me
tulimme kunnianarvoisan tuomiokirkon luo. Vartijan ei tarvinnut avata
meille ovea, urut eivät soineet meitä vastaan noiden korkeain holvien
alla. Ovet olivat selkoselällään; tuuli vinkui rikottujen
ikkunaruutujen läpi. Tornikello seisoi; viisarit olivat pudonneet pois;
aika oli pysähtynyt paikoilleen. Alttarilta oli koristukset ryöstetty;
kuori oli täynnä soraa; ainoastaan sankarien hautain muistomerkit
häämöittivät sivukuorista. Me astuimme lähemmä; naakka lähti
saarnatuolista lentämään ja istahti alttarin kehälle. Me lähenimme
alttaria, naakka lähti lentoon ja istahti tyhjälle urkulehterille.
Eräällä virsitaululla oli vielä kaksi numeroa paikoillaan; ne
osoittivat kuningas Daavidin psalmia n:o 62;[39] se oli viimeinen
virsi, minkä seurakunta oli veisannut. Avasimme sen itkusilmin ja
veisasimme:
"Auta mua, Jumalani, tässä tuskass',
Vedet syvät sieluni ylits' puuskaa,
Virta väkevä upottaa minun,
Pohjattomaan mutaan vajoon,
Muotoni muuttuu, hahmoni hajoo,
Kuitenk' viel' turvaan sinuun.
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Välskärin kertomuksia 3 - 23
  • Büleklär
  • Välskärin kertomuksia 3 - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3542
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2053
    23.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3438
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2083
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3461
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1979
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3554
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2015
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3565
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1992
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3509
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1916
    25.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3455
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1920
    22.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3487
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2109
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3528
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2058
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3538
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2033
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3467
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2012
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3557
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1969
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3529
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2064
    22.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3410
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2066
    20.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3557
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1924
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3540
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2009
    23.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3576
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1915
    24.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3590
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1841
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3513
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1990
    22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3578
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2113
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 3624
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1939
    24.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3582
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2019
    23.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3583
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1981
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 1083
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 783
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.