Välskärin kertomuksia 3 - 19

Süzlärneñ gomumi sanı 3513
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1990
22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
32.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
37.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
vuodatettu!
-- Kaikki Puolan, ei mitään Ruotsin hyväksi!
-- Käytetty Moolokin astinlaudaksi!
-- Dshingis-khanin teurasuhriksi!
-- Raivotarten hekatombiksi!
-- Mekö alistuisimme Ahabin tyranniuden ja Saulin hulluuden alaisiksi?
-- Ei milloinkaan! Hyvät herrat, tehkäämme heti kohta ehdotus uudeksi
valtiomuodoksi!
-- Asettakaamme säätyjen erikoisoikeudet entiselleen!
-- Tarkastakaamme reduktsionin toimet!
-- Puhdistakaamme virkakunnat!
-- Vähentäkäämme armeijaa!
-- Poistakaamme verot!
-- Hyvät herrat, se on jo kaikki edeltä käsin tehty, -- puhkesi
Leijonmarck kiireisen innokkaasti sanomaan, otti eräästä salakaapista
esille paksuja paperikimppuja ja alkoi isolla äänellä lukea kauan
tekemäänsä ehdotusta, joka pääasiallisesti sisällykseltään oli
samanlainen kuin se, joka viittä vuotta myöhemmin tuli valtakunnan
perustuslaiksi, mutta melkoista jyrkempi, mikä todisti, että mies oli
tulevaisuuden miehiä. Tuon tuostakin keskeyttivät hänen lukunsa toisten
äänekkäät hyväksymishuudot tai vastaväitteet. Sanomaton innostus
valtasi koko seuran. Eivätpä edes hengenmiehetkään huomanneet, kuinka
tiheään he kurkistivat aina uudestaan täytetyn olutkannun pohjaan.
Torsten Bertelsköld yksinään seisoi siinä välinpitämättömän ja tyynen
näköisenä, mutta liehtoi vain taitavasti syttynyttä tulta.
Kiisteltiin juuri mitä riemastuneimman mielialan vallitessa
kuningasvallan rajoittamisesta ja puolalaisen mallin mukaan perustetun
tasavallan mahdollisuudesta, kun samassa lumettunut sanantuoja, itseään
ilmoittamatta, astui sisään ja jätti Bertelsköldille kirjeen. Sinetti
oli Hornin. Mestarin oppilas ei voinut salata kalpenemistaan. Läsnä
olijat huomasivat sen ja hälinä salissa vaikeni.
-- Hyvät herrat, -- sanoi Bertelsköld, turhaan koettaen puhua
tavallisella pilkallisella äänellään, -- pahat arvelumme ovat toki
olleet perättömiä. Kreivi Horn ilmoittaa minulle, että uusi sanantuoja
on tullut kahta tuntia myöhemmin edellistä ja tuonut sen iloisen
sanoman, että hänen majesteettinsa, meidän armollisin kuninkaamme
marraskuun 11. päivänä klo 1:n aikana aamulla on terveenä saapunut
Stralsundiin.
Herrat katselivat toisiaan -- kummallisen hartaasti. Siinä tuli loppu
hallitusmuodosta, loppu tarkastuksista, puhdistuksista, vapauksista,
loppu Ahabista, Saulista, Moolokista ja Dhingis-khanista, loppu
hiiristä, jotka juoksentelivat pöydällä kissan poissa ollessa.
Leijonmarck pistää sukaisi mitään hiiskumatta paksun ehdotuksensa
uuniin; se leimahti tuleen ja paloi! Itsekukin siirtyi siivosti
kotiinsa. Erään nimen varjo oli heidät lyönyt kauhulla.


10. KOHTAUS STRALSUNDIN LUONA.

Eräänä kauniina kesäaamuna heinäkuun lopulla v. 1715 purjehti pieni
ruotsalainen kuunari Stralsundin satamaan. Särkyneistä raakapuista,
puhkotuista purjeista ja höllällään riippuvista mastonuorista päättäen
oli alus vast'ikään joko kärsinyt ankaran merivaurion tai myös hädin
tuskin pelastunut vihollisen kuulien keskestä. Jälkimmäinen oletus
osuikin oikeaan. Tordenskiöldin ja Sehestedin tanskalaiset laivueet
risteilivät herroina näillä vesillä, ja likeltä piti, ettei yritys
päästä lyhyen kesäyön pimeässä lävitse puikahtamaan, käynyt tälle
rohkealle purjehtijalle kalliiksi. Se oli pelkäämättä vaihtanut
laukauksia parin kolmen tanskalaisen fregatin kanssa ja sen oli viimein
onnistunut lähellä Rügenin rantaa päästä matalammalle vedelle, missä
isot laivat eivät enää voineet sitä seurata. Nyt oli se pelastunut ja
tervehti reippaasti linnaa ruotsalaisella tunnusmerkillä, jota antaessa
kaksi leimauksen ja paukauksen seuraamaa kevykäistä savupatsasta
tuprahti ilmaan laivan keulalaidalla.
Eräs hieno ja kalpea herrasmies, joka oli puettu kalliiseen
soopeliturkkiin, vaikka kirpeä merituuli jo aikoja sitten oli
luovuttanut valtansa lauhoille maatuulille, ilmestyi nyt peräkannelle
kiikarilla katselemaan noita ammottavia tykinsuita. Hänen kääntyessään
laivan päälliköltä jotakin kysymään, kuvastui hänen muuten kylmissä
kasvoissaan äkillinen hämmästys, kun hän aivan selkänsä takana näki
tavattoman kauniin, solakan naisen, joka samalla uteliaisuudella kuin
hän itsekin katseli linnan varustuksia.
-- Sanovatko silmäni totta? Rouva Rhenfelt täällä, ja minä en ole
osannut aavistaakaan, missä suloisessa seurassa olen tullut Ystadista!
-- huudahti soopeliturkkiin puettu herra.
-- Se johtuu siitä, että kreivi Torsten tällä matkalla kaiken aikaa on
vartioinut kajuuttaa, -- vastasi Eeva Rhenfelt vähän kärkevästi, linnaa
yhä katsellen. -- Ei edes ottelu tanskalaisten kanssa voinut herättää
kreiviä hänen tyynestä rauhastaan.
-- Mitä minun mielestänne olisi pitänyt tehdä, ihana Eeva? -- vastasi
Bertelsköld vähän närkästyen -- sillä hänen oli vaikea tunnustaa
oikeata syytä, joka ei ollut pelko, vaan meritauti, -- antautua
alttiiksi teidän pureville pistopuheillenne ja samalla tanskalaisten
kuulille, se olisi ollut samaa kuin joutua kahden tulen väliin. Mutta
suvaitkaa minun kysyä, mikä tuottaa Stralsundille sen onnen, että se
saapi vastaan ottaa näin pelättävän lisävoiman muuriensa sisäpuolelle?
Lyön vetoa, ettei rouva Rhenfelt tavoittelekaan vähempää kuin ollakseen
Ruotsin Jeanne d'Arc.
-- Ja mikä on saanut kreivin ensi kerran elämässään lähtemään sotaan
valtakunnan vihollisia vastaan ja näin tavattomasti panemaan alttiiksi
Ruotsin diplomaattisen tulevaisuuden?
-- Eräs vähäpätöinen asia, eräs neuvoskunnan antama lähetystoimi, joka
toivottavasti kyllä onnistuu, saatuani armollisen sotaneuvoksettaren
liittolaisekseni. Minä olen huomauttava hänen majesteetilleen, ettei
Stralsundilla enää ole mitään hätää. Ei tarvitse muuta kuin käyttää
teidän pistopuheitanne paalutukseksi linnan ympärille: kyllä vainen
tanskalaiset ja preussilaiset niihin seivästyvät _Eh bien_, teemmekö
rauhan?
-- Kun valtioviisaat puhuvat rauhasta, he tarkoittavat sotaa. Minä
tyydyn sodanjulistukseen.
-- Kuulkaa minua, Eeva, tehkäämme se sanomattoman suuri uhraus, että
siedämme toinen toistamme. Vaikka olemmekin vihollisuudessa keskenämme,
niin olen yhtäkaikki teidän ystävänne enemmän kuin luulettekaan. Kun
teidänlaisenne järkevä nainen...
-- Oh, herra kreivi, te alatte imarrella! Totta on, teidän asemanne on
arveluttava, te tarvitsette vaikutusvaltaa hänen majesteettinsa luona,
mutta kääntykää kernaammin jonkun toisen puoleen, joka paremmin voi
teitä auttaa.
-- Jättäkää nuo pistopuheenne, näettehän, etteivät ne minuun pysty. Kun
sanon teitä järkeväksi naiseksi, niin olen lausunut teille suurimman
kohteliaisuuden, minkä mies voi naiselle lausua...
-- Te erehdytte; silloin hän lausuu hänelle suurimman kohteliaisuuden,
kun sanoo häntä sydämelliseksi.
-- Sallikaa minun puhua loppuun. Te olette vielä vähän harvinaisempi,
te olette lujaluontoinen nainen. Minä pyydän, älkää minua keskeyttäkö;
miksikä teitä imartelisin? Tiedänhän, että vihaatte minua. No niin,
vihatkaa minua, jos niin haluttaa, mutta tehkäämme liitto, sillä me
voimme vahingoittaa toisiamme vihollisina ja auttaa toisiamme ystävinä.
Sallimus on saattanut meidät yhteen kaidalle laudalle, johon sama kuula
helposti olisi voinut sattua. Aika on lyhyt, minä käytän tilaisuutta
hyväkseni ja pyydän teitä vaimokseni.
-- Vaikka vihaamme toisiamme?
-- Minä kunnioitan teitä, ja te pelkäätte minua. Siinä kaikki, mitä
tarvitaan.
-- Te petytte. Minä en pelkää enkä tarvitse teitä.
-- Te olette itsenäinen ja rohkea; kaksi ominaisuutta, jotka voivat
saattaa teidät korkeimpaan loistoon tai myös pikaiseen kukistumiseen,
aina sen mukaan, kuinka niitä käytätte. Miettikää kerran elämänne
päämäärää, miettikää sitä vakavasti ja viisaasti, niinkuin taidatte,
jos tahdotte. Jos viisaasti mietitte, tulette huomaamaan, että
prinsessa kumminkin kerta on tuleva kuningattareksi, ja silloin teillä
minun puolisonani on mahdollisuuksia äärettömiin. Mutta jos sidotte
kohtalonne nykyisyyteen, joka riippuu minkä tanskalaisen tykkijunkkarin
kuulasta hyvänsä, ja jos hylkäätte liiton minun kanssani, niin etsikää
itsellenne ajoissa leskenmaja Smoolannin kaukaisista metsistä, sillä
maailma on kohta unohtava, että Eeva Rhenfeltiä oli olemassakaan.
-- Oletteko puhunut puhuttavanne, herra kreivi...?
-- En vielä. Teissä on vielä eräs kolmas ominaisuus, joka tekee
tyhjäksi kaikki teidän järkenne laskelmat. Te olette hieman haaveileva,
armollinen rouva, ja siihen olette tavallanne oikeutettukin, sillä koko
Ruotsin kansa, ja erittäinkin sen naismaailma, on nyt -- te muiden
mukana -- viisitoista vuotta umpeensa haaveillen ihaillut samaa miestä
ja samoja poikamaisuuksia. Te näette, mihin se on vienyt, ja seuraus
tulee olemaan teillekin sama. Haaveksikaa, haaveksikaa vain
kahdennestatoista Kaarlestanne ja te heitätte todellisuuden ja
syntyperäisen asemanne luotanne, ajatellaksenne unelmia, valhekuvia,
kangastuksia -- kunniata, joka viimein hajoaa riekaleiksi, ja
korkeutta, jota viimein ei säiky kamarineitsytkään. Ja puhuakseni
lopuksi tuosta hiukan romanttisesta mieltymyksestä minun veljeeni...
-- Millä oikeudella, herra kreivi...?
-- Malttakaa mielenne, minä pyydän; tosin on tämä hyvin arka kohta,
mutta parastahan on, että viritämme kitaran kielet täysin sointuviksi,
niin ne eivät häiritse meidän duettoamme, armollinen rouva. Niin,
puhuakseni siis tuosta hiukan romanttisesta mieltymyksestänne minun
veljeeni, niin saan sanoa teille, etten sitä ensinkään pelkää. Teidän
taipumuksenne on hyvin luonnollinen. Kustaassa on miehuutta, ja
Stralsundissa oleva alkukuva luo aina hiukan heijastusta Lapinmaassa
olevaan jäljennökseensä -- sillä tällä haavaa Kustaa luullakseni on
Lapinmaan tienoilla; hänen urotekonsa eivät enää mahdu mihinkään muuhun
osaan Eurooppaa. Mutta nähkääs, jos teidän taipumuksenne on mahdollinen
ja ymmärrettävä, niin on hänen sitä mahdottomampi ja käsittämättömämpi.
Minä panen Drottningholman linnan vetoon suomalaista savupirttiä
vastaan, että Kustaa, aina siitä asti, kuin hän lähti, on ollut
kasakkain tappamiseen niin kokonaan innostunut, ettei hän hetkeäkään
ole joutanut teitä muistamaan, ihana Eeva...
-- Niinkö luulette kreivi? -- vastasi Eeva Rhenfelt pilkallisesti,
näyttäen Bertelsköldille kirjettä, jonka kankeasta, kuin hiilihangolla
kirjoitetusta osoitteesta Torsten heti tunsi veljensä Kustaan käsialan.
-- Se ei minua liikuta, -- vastasi kreivi ylpeästi. -- Olen puhunut
puhuttavani ja pyydän teiltä vastausta.
Kuunari oli lähestynyt satamaa vasten olevia ulkovarustuksia ja
valmistui ankkuria laskemaan. Nuori leski näytti linnan katselemiseen
niin kiintyneen, ettei hän enää huomannutkaan peräkannella olevaa
vieruskumppaniaan. Sattumalta pudotti hän sillävälin matkalaukkunsa;
hovimies, kreivi Torsten otti sen ylös ja ojensi sen leskelle, sitä sen
enempää ajattelematta.
-- Antakaa minulle sisällys, niin kreivi saa pitää kuoren, -- sanoi
Eeva Rhenfelt huolettomasti, linnan varustuksia yhä tähystellen.
Nyt vasta huomasi Bertelsköld, että matkalaukku oli tehty viheriästä
sahviaanista yhteenkäännetyn korin muotoiseksi.[32] -- Tämä on siis
vastauksenne? -- kysyi hän purren huultaan.
-- Näettekö, -- jatkoi sotaneuvoksetar, joka, kiikari silmän edessä, ei
ollut kreiviä kuulevinaankaan; -- näettekö, tuolta kaukaa heittelevät
tanskalaiset ja preussilaiset mörssärit pommeja Stralsundiin. Teille
käy vaaralliseksi, kreivi Torsten, mennä niitä vastaan kynä miekkana ja
mustetolppo kilpenä. Mutta vielä arveluttavammaksi käy kohdata tuolla
linnassa häntä, jonka tarkka silmä on pystyvä teihin paremmin kuin
luulettekaan. Aina te puhutte viisaista laskelmistanne. Kuinka te
voitte niiden avulla minulle selittää, että tuo kuningas, joka palaa
peräti voitettuna, yhden ainoan matkatoverin kera, puoli Eurooppaa
vastassaan, joka tulee valtakuntaan vielä köyhempään, vielä enemmän
paljastettuun kuin mitä hän itse on -- kuinka voitte selittää, että
pelkkä varmuus hänen paluustaan, hänen sinisen takkinsa ja keltaisen
vyönsä pelkkä näkeminen ikäänkuin taikaiskulla varustaa muurit
kanuunoilla, meret laivastoilla, polkee maasta esiin uusia armeijoja,
karaisee joka käden, elähyttää joka rinnan ja, jos se olisi
mahdollista, herättää kaatuneetkin heidän verisistä haudoistaan? Kaksi
kuningasta piirittää häntä täällä monta vertaa suuremmalla
sotavoimalla; kaikkien laskelmien mukaan olisi Stralsundin jo pitänyt
antautua. Selittäkää siis, minkätähden kaikki pysyy pystyssä niin kauan
kuin hän pysyy, minkätähden kaikki toivovat niin kauan kuin hän elää,
ja minkätähden maailma, joka muuten aina menestystä myöten jakaa
ylistystään, tämän ainoan kuolevaisen suhteen on tehnyt poikkeuksen ja
ihmettelee häntä, jos mahdollista, vielä enemmän kovan onnen kuin
menestyksen päivinä? Kreivi Torsten, te olette sukkela luvunlaskija; te
laskette yhteen ja vähennätte ainoastaan ihmiskunnan pieniä numeroita
ja saatte niistä vain pieniä summia ja murtolukuja; mutta te unohdatte,
että yksi ainoa suuri numero saattaa merkitä enemmän kuin lukemattomat
pienet ja voittaa arvossa kaikkien teidän laskujenne tulokset. Olkaamme
suorat: minä en pidä suuriin päihin kätketyistä pienistä sieluista, ja
te, kreivi Torsten, olette epäilemättäkin liian suuri valtioviisas
katsoaksenne niin huonoa luvunlaskijaa kuin minä sen suurempaa huomiota
ansaitsevaksi... Ankkuri on laskettu, arpa on heitetty. Nöyrin
palvelijanne, kreiviseni!
-- Olkoon menneeksi, -- vastasi Bertelsköld suutuksissaan, -- tepä sen
sanoitte, kopea nainen, arpa on heitetty; te tahdotte leikkisotaa, ja
sotaa tulettekin saamaan -- mutta sotaa, jossa taistellaan elämästä ja
kuolemasta! Hyvästi!


11. KAARLE XII:N PUHEILLA.

Kolme tahi neljä päivää oli kulunut siitä, kun lähetystön sihteeri
kreivi Torsten Bertelsköld, jonka Tukholman neuvoskunta oli lähettänyt
viemään tärkeitä tietoja kuninkaalle, saapui Stralsundiin, eikä ollut
vieläkään päässyt kuninkaan puheille. Milloin hänen majesteettinsa oli
poissa Rügenin saarella, milloin hänellä oli jotakin tekemistä
vihollisen kanssa, milloin hän oli parooni Görtzin kanssa kahdenkesken
huoneeseensa sulkeutuneena. Näytti siltä kuin kuningas tahallaan olisi
tahtonut nöyryyttää neuvoskuntaa käyttäytymällä tylysti sen
lähettilästä kohtaan; tai epäili hän syystä kyllä, että lähettiläs
virallisten tointensa ohessa oli kreivi Hornilta saanut salaisia
käskyjä urkkia tilannetta, tiedustella kuninkaan aikeita, kuulustella,
miten hänen itsensä laita oli ja salaa vehkeillä Görtziä vastaan, joka
tuota pikaa oli kohonnut kaikkia mahtavia mahtavammaksi.
Bertelsköld meni kenraali Dükerin luokse. -- Niin, mitä voimme tehdä?
-- vastasi Düker vähän ilkeästi. -- Tulkaa illalla kanssani
Ranskanportin sivuvallitukselle, niin siellä kenties saamme vähän
loma-aikaa pommeilta. Sillä tavalla diplomaatit tavallisesti
puhelevatkin Kaarle XII:n kanssa.
Nyt jätämme kumminkin hovimiehen vähäksi aikaa, seurataksemme Eeva
Rhenfeltiä, joka tähän asti yhtä turhaan oli koettanut päästä kuninkaan
puheille. Ei yksikään päälliköistä tohtinut häntä ilmoittaa; tiedettiin
hyvin kyllä, että pohjan leijona katsoi kauniit naiset aivan
liikanaisiksi leirissä ja linnassa; ja missä Aurora Königsmark oli niin
loistavasti tappiolle joutunut, siellä ei muillakaan naisilla ollut
toivoa paremmin menestyäkseen.
Luultavasti oli kuitenkin kuninkaan lähimmässä seurueessa joku, joka,
ollen ritarillisempi ja tunteellisempi kuin hän, oli antanut kauniille
leskelle viittauksen; sillä samana päivänä kuin Bertelsköld kävi
Dükerin luona, nähtiin rouva Rhenfeltinkin jalkaisin -- sillä kaikki
vaunut oli otettu sotatarkoituksiin -- kävelevän Ranskanporttia kohti.
Kuta likemmä muureja hän tuli, sitä kovemmin jyrisi häntä vastaan
vihollisen pommitus; haavoitettuja kannettiin paareilla
ulkovarustuksilta, katuja tukkivat kuormavaunut, porvarien vaimot
palasivat tyhjiä koreja kantaen miestensä luota valleilta, ja kaikki
osoitti sitä vilkasta, pauhuista elämää, joka on niin tavallista
piiritetyssä linnassa.
Eeva Rhenfelt ei ottanut pelästyäkseen. Hän meni portista sisään eikä
ollut kuulevinaankaan vartijain varoituksia, jotka kielsivät häntä
menemästä vihollisten kuulain saavutettaviin. Kenties sykähti hänen
naisellinen sydämensä vähän kovemmin, kun hänen lähellään pommin
sirpale särki erään jo rikki ammutun huoneen seinää, tai kun vereksiä
verisiä jälkiä näkyi maassa hänen jaloissaan; mutta hän vain kulki
eteenpäin. Ratsumiehiä tuli täyttä laukkaa häntä vastaan, viitaten
häntä takaisin kääntymään; yksityisiä sotaväenosastoja riensi hänen
ohitsensa, aina heittäytyen maahan pitkälleen, kun heidän tottunut
silmänsä keksi jonkin kaitaisen suitsuavan juovan pään päältä. Pari
kertaa täytyi tämän rohkean naisen seurata heidän esimerkkiään; hän
kyyristyi maahan, lentävä hirviö räjähti rikki, ja sirpaleet lentelivät
pyrynä hänen ympärillään. Mutta hän vain jatkoi kävelyään, huolimatta
huudoista ja varoituksista.
Viimein saapui hän osoitetulle varustukselle. Sen nimi oli Carolus,
siinä oli 14 kanuunaa ja se oli Ranskanportin parhaita varustuksia.
Ruotsin sinikeltainen sotalippu liehui vallilla repaleiksi ammuttuna,
mutta uljaana ja ylpeänä vieläkin, niinkuin tuo lannistumaton sankari,
joka siellä oli komentajana.
Vavisten, ei vaaraa, vaan sitä väkevää henkeä, joka tuolla sisällä
vaaraa uhmasi, astui Eeva Rhenfelt varustukseen. Ei kukaan häntä
estänyt, ei kukaan hänestä välittänyt. Ei ollut siihen aikaa
kenelläkään. Saksilaiset, jotka luultavasti arvasivat kuninkaan olevan
siellä, olivat edellisenä yönä luoneet uuden juoksuhaudan ja ampuivat
nyt noin 30:llä kanuunalla Carolus-varustusta tuskin 600-700:n askelen
päästä. Ammunta oli niin kiivasta, että se olisi voinut peloittaa
vahvempiakin hermoja. Melkein joka silmänräpäys upposi kuula
maavalliin, ryöpyttäen multaa ympärillä seisovain päälle, tai tuhoutui
kanuuna, tai putosi pommi vallin syrjään, räjähti ja uursi syviä juovia
hiekkaiseen maahan. Useimmat ruotsalaisten tykeistä olivat jo pilalla,
mutta uusia pidettiin varalla, ja seitsemän rautakitaa pystyi vielä
antamaan viholliselle sanan sanasta. Neljä tahi viisi ammuttua miestä,
joita ei oltu ennätetty korjata pois, makasi tuossa kädettöminä ja
jalattomina. Ainakin kaksikymmentä haavoitettua koetti verissään itse
ryömiä vallitukselta pois. Eeva katseli heitä; ei yksikään heistä
vaikeroinut, heidän kuultiin vain peläten arvelevan, että kuninkaan
voisi käydä samoin. Neljä miestä oli nostanut erään kuninkaan
adjutantin, joka vast'ikään oli haavoittunut hänen vierellään,
kantopaareille ja haavuri oli juuri lopettanut ensimmäisen sitomisensa.
Ei kukaan pitänyt haavoitetuista mitään huolta. Kaikki linnoituksessa
olevat miehet, luvultaan noin 200 tai 300, joilla kädet ja jalat vielä
olivat ehjinä, puuhasivat ja raatoivat niin, että hiki valui heidän
ahavoituneita poskiaan pitkin, kantaen kuulia ja ruutia, ladaten,
tähdäten ja laukaisten, sill'aikaa kuin toiset korjasivat maavallia,
jota vihollisen kuulat alinomaa särkivät. Kun vielä ajattelee, että
koko linnoitus oli sakean savun peitossa, ja jyrinä niin ankara, että
maa tärisi jalkain alla, niin voi saada jonkinlaisen käsityksen siitä,
mitä tämä rohkea nainen sai kokea astuessaan Carolus-varustukseen,
päästäkseen sen miehen puheille, jota hän ei mitenkään ollut saanut
tavata vaarattomammassa paikassa.
Yhtäkaikki astui hän sisään. Jotakin valtavaa liikkui hänen sykkivässä
sydämessään. Oliko se hetken oma suurenmoisuus, vai oliko se jonkin
väkevämmän hengen läheisyys, joka hurmasi sen ja hurmasi hänet. Sitä
hän ei tiennyt, mutta hän tunsi kasvavansa tasaväkiseksi vaaran kanssa.
Hänestä tuntui, että kaikki tämä oli niin kuin olla pitikin; Kaarle
XII:n puheilla käynti ei voinut toisin tapahtua.
-- Pois tieltä, naiset! -- ärjäisi hänen takanaan eräs tuima tykkimies,
joka kiireisesti lykkäsi edellään ruudilla kuormattuja käsikärryjä, ja
samassa tunsi rouva Rhenfelt pyörän käyvän hennon jalkansa yli. Hän oli
vähällä huudahtaa tuskasta, mutta hillitsi itsensä. -- Missä kuningas
on? -- kysyi hän.
-- Missäs muualla kuin tuolla Saksansurman luona, -- vastasi mies.
Hän ei edes joutanut kummastelemaan, että tämmöinen vieras oli
Carolus-varustuksessa. Kielimurteesta Eeva heti tunsi hänet
suomalaiseksi. Suomalaisen soturin tapasi siihen aikaan melkein joka
paikasta, paitsi sieltä, missä häntä parhaiten olisi tarvittu --
Suomesta.
Kulkija läheni Saksansurmaa; se oli tämän varustuksen järein kanuuna ja
enimmin alttiina vihollisen tulelle, jonkatähden se jo kahdesti oli
vioittunut. Luultavasti oli Kaarle-kuninkaalla juuri siksi sen luona
päämajansa.
Savua oli niin sakealti, että Eeva vasta vajaan 7:n tahi 8:n askelen
päästä näki ja tunsi kuninkaan. Tämä seisoi rikkiammutuilla
tykkiteloilla, nojaten vasemmalla kädellään rintavarustukseen, ja oli
niin korkealla, että pää ja hartiat jäivät suojattomiksi. Oikeassa
kädessä hänellä oli kiikari, jolla hän näkyi tarkasti katselevan
saksilaisten vastapäätä olevia pattereita. Alempana rintavarustuksen
vieressä seisoivat Ranskan lähettiläs, kenraali Croissy, suosikki
Grothusen, Turkinmaalta seurannut matkatoveri Otto Fredrik Düring sekä
kenraalit Bassewitz ja Dahldorf, kaikki neljä urhoollisia miehiä, jotka
sallimus oli määrännyt Stralsundissa kuolonsa kohtaamaan. Vähän matkan
päässä heistä puhelivat kenraali Düker ja Torsten Bertelsköld
keskenään. Tuo hieno valtiomies oudoksui silminnähtävästi asemaansa;
hän ei ollut tottunut tällaisiin puheillakäynteihin.
Eeva Rhenfelt odotteli ääneti ja apein mielin, että hänet
huomattaisiin. Mutta häntä ei huomattu. Kuulat jatkoivat hurjaa
karkeloaan hänen ympärillään tuiskuttaen hiekkaa hänen päällensä.
Samassa räjähti vinkuva pommi multavallia vasten niin likellä
kuningasta, että hän silmänräpäyksessä peittyi savuun ja pölyyn.
Kenraalit syöksähtivät luo, valtioviisaat unohtivat hymynsä, Eeva
Rhenfeltin valtasi tunne, ikäänkuin kuula olisi puhkaissut hänen
sydämensä. Mutta ei aikaakaan, kun jo nähtiin kuninkaan astuvan alas
tykkiteloilta; hän oli vain hukannut hattunsa. -- Se ei ampunut
huonosti, se mies! -- huudahti kuningas. -- Dahldorf, sanokaa numero
kahden miehille, että he ampuvat liian ylös. Düring, astu ratsaille,
ota muutamia kanssasi ja puhdista tuolla oikealla oleva nisuvainio;
heidän sala-ampujansa tekevät meille haittaa. Maltahan, parasta on,
että itse ratsastan sinne.
-- Jos teidän majesteettinne lähtee ratsastamaan, luulevat nuo koirat
teidän pakenevan, -- vastasi Düring sukkelasti, koska katsoi
arveluttavaksi antaa herransa ja mestarinsa ratsastaa nisuvainioon,
joka oli täynnä vihollisen pyssymiehiä.
-- Niinpä jään paikalleni; -- sanoi kuningas iloisesti hymyillen; --
arvelen, että kestämme vielä iltaan asti, ja sitten yöllä korjaamme
vallin. Tänne jo hattuani etsimään!
Croissy, kohtelias ranskalainen, tarjosi hänelle omaansa, mutta
kuningas naurahti eikä ottanut sitä vastaan. Hattu oli eräällä
rintavarustuksen ulkonemalla, ja kaksi likinnä seisovaa tykkimiestä
kiipesi alas sitä noutamaan. Mutta ennenkuin tämä onnistui, ammuttiin
toiselta jalka poikki ja tuskissaan tarttui hän katokseen kiinni, ettei
putoisi. Toiselta, joka tahtoi auttaa häntä, luiskahti jalka ja hän
suistui alas.
Kuningas suutahti. -- Auttakaa tuota miestä! -- huusi hän katsoen
Bertelsköldiin, joka ei kestänyt hänen katsettaan, vaan loi silmänsä
alas, kenties ensi kerran eläessään.
Grothusen ja Bassewitz heittäytyivät rintavarustukselle ja saivat
haavoitetun suurimmalla vaivalla ylös, juuri kun hänen kätensä oli
laukeamaisillaan. Kaarle XII:n tapana ei ollut säästää suosikkejaan
enemmän kuin itseäänkään.
-- Kuka te olette ja mitä te tahdotte? -- kysyi kuningas tuimasti,
tarkastettuaan Bertelsköldiä nopeasti kiireestä kantapäihin.
Kreivi, joka oli luonnoltaan rohkea, pian tointui hämmästyksestään ja
alkoi alamaisuudessa esittää asiaansa, selittäen mahdottomaksi saada
uusia sotaveroja kootuksi ja anoi kuparirahan uuden pakkokurssin
viivyttämistä, joka pakkokurssi oli yksi parooni Görtzin suurimpia
kultalähteitä.
Kuningas keskeytti hänet äkisti: -- Minä tiedän, mitä tahdotte sanoa.
Sanokaa neuvoskunnalle terveisiä, että tanskalainen ja saksilainen
kysyvät meiltä raudalla; me tahdomme vastata heille teräksellä. Ettekö
ole kreivi Hornin yksityissihteeri?
-- Neuvoskunta on määrännyt minut palvelemaan hänen ylhäisyyttänsä...
-- Neuvoskunta määräilee paljonkin, jota kerta tulemme tarkemmin
tutkimaan. Herranne on kasvanut päätään pitemmäksi, sittenkun viimeksi
tapasimme toisemme.
Bertelsköld ei virkkanut mitään. Hän näki tuon tunnetun, myrskyä
ennustavan punan nousevan Kaarle XII:n poskille ja kuninkaan ylähuulen
pari kertaa kohoavan ylöspäin. Kreivi oli kyllin viisas vaietakseen.
Kuningas käänsi hänelle selkänsä ja meni käskyjään antamaan.
Mutta samassa tarttui hänen oikeanpuolinen kannuksensa Eeva Rhenfeltin
hameeseen, hän kiskaisi jalkansa irti, ja helmaa repesi vähän. -- Mitä
teillä on täällä tekemistä? -- huudahti hän nähtyään suureksi
kummastuksekseen mustaan samettiin puetun naisen ruudinsavun ja
kuolevien keskellä.
Eeva Rhenfelt huomasi hetken tärkeyden, notkisti tuota pikaa polvensa
ja huudahti: -- Teidän majesteettinne, armoa Suomenmaalle!
Kuningas säpsähti. -- Mitä teillä on minulle sanomista? Puhukaa!
-- Teidän majesteettinne, minä syytän neuvoskuntaa ja vetoan teidän
kuninkaalliseen armoonne. Neuvoskunta lupasi heti Isokyrön tappion
jälkeen lähettää apua Suomeen, mutta sen sijaan jätettiin kenraali
Armfelt aivan avuttomaksi ja hänen täytyi peräytyä Länsipohjaan. Hänen
äärimmäiset etuvartijansa ovat nyt Kemissä, koko maa on vihollisen
vallassa, ja ainoastaan Kajaanin linnassa tekee Suomen puolustajien
viimeinen jäännös vielä vastarintaa. Teidän majesteettinne, te olette
suuri ja jalomielinen, Suomi on vuodattanut verta teidän kuninkaallisen
huoneenne edestä ja vuodattaa vielä tänäkin päivänä kaikissa teidän
taisteluissanne. Pelastakaa Suomenmaa! Lähettäkää sille armeija, taikka
antakaa sille takaisin sen omat sotamiehet, ja he voittavat teidän
majesteetillenne jälleen jalokiven, joka on kalleimpia teidän
kruunussanne!
Naisen näin puhuessa räjähti taas pommi muutamain askelien päässä
hänestä, kaksi miestä sai surmansa hänen vierellään, ja verta pirskahti
hänen mustalle samettihameelleen. Mutta urhea nainen ei liikahtanut
paikaltaan.
Kaarle XII katseli häntä miltei kummastellen. Leppeä hymyily levisi
hänen tuimille huulilleen, hän ojensi Eevalle kätensä ja sanoi: --
Nouskaa ylös! Minua ilahduttaa, että ruotsalainen nainen ei pelkää.
-- Kuka on käskenyt teitä puhumaan minulle Suomenmaan puolesta? --
kysyi hän edelleen leppein kasvoin.
-- Eräs, jolla on ollut kunnia taistella teidän majesteettinne lippujen
alla Narvasta Pultavaan asti ja joka on vannonut taistelevansa
viimeiseen asti syntymämaansa puolesta -- majuri Kustaa Bertelsköld,
joka tätä nykyä on Kajaanin linnassa.
-- Vai hän, minun reipas karhun-kurikoitsijani! Uljas poika! Sanokaa
hänelle terveisiä minulta, että pitäköön puoliaan niin kauan kuin voi.
Jos Jumala tahtoo ja minä elän, emme me jätä Suomenmaata avuttomaksi,
kun vain ensin olemme suoriutuneet näistä tanskalaisista ja
saksilaisista. Tätä nykyä meillä on yllin kyllin tekemistä. Hyvästi. Te
ette pelkää, te, mutta menkää nyt kaupunkiin takaisin, täällä käy
teidän työlääksi olla. Eversti Wolfrath, saattakaa tätä naista.
-- Minä olen muistuttava teidän majesteettianne lupauksestanne, --
sanoi Eeva Rhenfelt ja kosketti huulillaan kuninkaan karkeaa,
vastahakoista kättä.


12. VIERAITA SUOMESSA V. 1715.

Eräänä lokakuun iltana vuonna 1715 oli hämärä jo heittänyt varhaisen
vaippansa Vaasan saaristossa olevan Pirkkiön saaren yli, kun eräs
hollantilainen kauppalaiva hyvin varovasti purjehti muutamaan niistä
lukemattomista salaloukoista, joita luonto vartavasten näkyy tänne
laatineen salakuljettajain pesäpaikoiksi. Sen purjeet olivat siniset,
jotteivät ne aaltojen väriä vasten niin silmään pistäisi; lippua ei
ollut; ei kuulunut ainoatakaan laukausta; kaikki oli laivassa niin
hiljaista, että se hämärässä pikemmin näytti merikotkalta, joka mustat
siivet levällään lentää liitelee aution rannikon yllä, hiipiäkseen
luotojen lomissa saaliinsa kimppuun kuin merimiesten reippaalta,
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Välskärin kertomuksia 3 - 20
  • Büleklär
  • Välskärin kertomuksia 3 - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3542
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2053
    23.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3438
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2083
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3461
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1979
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3554
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2015
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3565
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1992
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3509
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1916
    25.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3455
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1920
    22.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3487
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2109
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3528
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2058
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3538
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2033
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3467
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2012
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3557
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1969
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3529
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2064
    22.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3410
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2066
    20.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3557
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1924
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3540
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2009
    23.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3576
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1915
    24.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3590
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1841
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3513
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1990
    22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3578
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2113
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 3624
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1939
    24.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3582
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2019
    23.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3583
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1981
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 1083
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 783
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.