Välskärin kertomuksia 3 - 18

Süzlärneñ gomumi sanı 3590
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1841
24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
40.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
hetkiseksikään olleet luopuneet velvollisuudestaan, rakkaudestaan ja
muistoistaan!
Kustaa Bertelsköld oli värväystensä tähden pakotettu viipymään
Tukholmassa. Hän oli suostunut sisarensa luona majailemaan, ja hän oli
nyt ulkonaisesti jotensakin entisessä kunnossaan; parta oli ajettu ja
asetakki tarpeenmukaisesti paikkailtu. Olipa hänet saatu tulemaan
naistenkin seuraan -- hänet, joka ei ollut rohjennut naista silmiin
katsoa aina tuon vaarallisen, Aurora Königsmarkin luona vietetyn illan
jälkeen! Mutta nämä naiset olivatkin vain hänen sisarensa, kreivitär
Liewen, ja heidän molempien lapsuudenystävä Eeva Falkenberg, tätä nykyä
Rhenfeltin leski, jotka olivat saaneet tämän yksipäisen soturin yhdeksi
illaksi jäämään luoksensa. He olivat saaneet hänet houkutelluksi
kertomaan muutamia seikkailujaan -- lyhyitä, reippaasti kerrottuja
juttuja, joissa tavallisimmin kuningas, välistä Horn, Lewenhaupt tahi
Armfelt, mutta ei koskaan hän itse, olivat kertomuksen päähenkilöinä.
Ja naiset vuorostaan kuvailivat hänelle voittojen tuottamaa ihastusta,
tappioiden tuottamaa tuskaa, sitä hirveätä, kuukausittain kestänyttä
epätietoisuutta, joka näiden sotaisten harharetkien aikana oli milloin
ihastuttanut, milloin kiusannut ja kiduttanut kotona olevia.
Oli kumminkin eräs kipeä kohta, jota kaikki olivat vältelleet
koskettamasta, kunnes Bertelsköld kovalla kourallaan tarttui sisarensa
hienoon, pehmeään kätöseen, katsoi häntä hellästi ja uskollisesti
silmiin ja virkkoi: -- Ebba, minulla on sinulle terveisiä Eerikki
Falkenbergilta!
Kreivitär oli vaiti, ja hänen herttaiset silmänsä, joista kyynelten
lähde ei koskaan ollut kaukana, kostuivat vähitellen, kunnes kirkkaat
vesihelmet alkoivat niistä pisaroida pitkin hänen armaita poskiaan. Hän
vain nyökytti päätään merkiksi siitä, että hän oli ymmärtänyt veljensä
ajatukset.
-- Yöllä vasten Pultavan taistelua, -- jatkoi Bertelsköld, -- ja vähän
ennen keskiyötä lepäsimme me kumpikin valveilla saman vartiotulen
vierellä ja sanoimme jäähyväiset toisillemme. Jos minä kaadun, sanoi
Eerikki Falkenberg, niin tervehdä sisartasi ja sano, että minä kaaduin
kuningastani ja isänmaatani puolustaessa, hänen kuvansa sydämessäni,
viimeiseen asti... Lopun tiedät. Hän kaatui seuraavana päivänä
puolenpäivän aikaan, meidän suojatessamme kuninkaan paluuretkeä; ja
minä ennätin vain puristaa hänen kättänsä, sillä ei ollut enää aikaa
viipyä.
Molemmat naiset olivat kyyneleihinsä sulaa. Eeva Rhenfelt puristi
Bertelsköldin kättä. -- Veljeni haamu kiittää teitä minun
välitykselläni siitä, että olette perille saattanut hänen terveisensä,
-- sanoi hän hellästi.
-- En ole voinut tehdä sitä ennen, -- sanoi Bertelsköld -- ja pusersi,
tietämättään, ojennettua kättä niin kovasti, että kaunis Eeva puri
huultaan tuskasta. Bertelsköld havaitsi sen ja punastui kovasti; se oli
vain hänen tottumattomuuttaan, kun harvinainen sattuma oli saattanut
hänet naisten seuraan.
-- Tietänettekö myöskin, kreivi Kustaa, -- sanoi Eeva häntä
rauhoittaakseen -- tietänettekö, että teidän sisarenne suri viisi
vuotta veljeäni, ja kun hän vuosi sitten suostui rupeamaan kreivi
Liewenin puolisoksi, niin se tapahtui vain sillä ehdolla, että hän aina
vast'edeskin saisi kantaa surupukuaan kaikkialla, missä eivät hovitavat
välttämättä vaadi iloisempia värejä... Mutta se siksensä. Kreivi Kustaa
on täällä niin rakas ja harvinainen vieras, ettemme saa näillä
surullisilla muistoilla pelottaa häntä pois.
-- Eeva hyvä, -- puuttui kreivitär puheeseen, -- suvaitse minun vedota
vanhaan ystävyyteesi. Kutsu häntä sinuksi!
-- Jos ei kreivillä ole mitään sitä vastaan ... vastasi Eeva Rhenfelt,
ja ennenkuin kyynel oli ehtinyt kuivua hänen pitkiltä mustilta
silmäripsiltään, ilmaantui jo entinen veitikka silmäkulmaan.
-- Minullako? -- toisti Bertelsköld kovin hämmästyen, ja toivoi
varmaankin jo olevansa sadan penikulman päässä kasakkain piikkien
keskellä Isokyrön jäällä.
-- _Allons_, -- sanoi kreivitär; -- olkoon se siis päätetty. Meitä on
tässä kolme ikäänkuin samasta juuresta, samasta ajasta, samoista
iloista ja samoista suruista kasvanutta. Harjoittakaamme kerta mekin
kolmen kesken valtioviisautta ja tehkäämme keskenämme hyökkäys- ja
puolustusliitto ... tietystikin mieheni suostumuksella. Eihän tiedä,
mitä voi tapahtua. Me saatamme kaikki tulla tarvitsemaan luotettavaa
ystävää.
Bertelsköldin ei sopinut kieltää kättänsä, mutta nyt hän varoi liian
kovasti puristamasta. Hänestä tuntui niinkuin hänen kättänsä polttaisi,
kun hän kosketti Eeva Rhenfeltin kättä. Kreivitär hymyili. Se onni,
että hänellä taas oli rakastettu veli luonaan, kuivasi pian kyynelten
lähteen.
-- Tunteeko urhokas veljeni erästä kirjaa -- _le voici!_ -- Ja samassa
ojensi kreivitär hänelle vihreisiin, vähäisen kullalla silattuihin
sahviaanikansiin sievästi sidotun muistikirjan; kannet osoittivat
kumminkin selvästi, että sitä usein oli auottu.
Kustaa Bertelsköld avasi kirjan ja luki sen ensimmäiseltä sivulta Ebban
käsialalla kirjoitetut sanat:
"_Voittojen kirja Kustaa Aadolf Bertelsköld. Anno 1700_."
Tämä koski karoliinin sydämen herkkään paikkaan. Hän nauroi ja itki
yhtä rintaa; hän heittäytyi niin rajusti sisarensa kaulaan, että tämä,
joka oli vähällä tukehtua, väkisin kiskoutui irti hänen sylistään.
-- Koska muutamat henkilöt tässä seurassa kenties ovat unohtaneet,
miten tämän pikku kirjan laita on, niin tahdon verestää heidän
muistiaan, -- jatkoi kreivitär. -- Sattuipa eräänä kauniina
talvipäivänä, että minun pikapäinen veljeni näki hyväksi heittää
hovipalvelijan Kustaa Otto Douglasin Drottningholman portaista alas,
siitä syystä, että Douglas sanoi suomalaisia aatelismiehiä tolvanoiksi,
jotka eivät hävenneet kuninkaan linnassa keskenänsä puhua rumaa
äidinkieltänsä, suomea. Tästä uroteostaan sai veljeni arestia, ja
päästyään sieltä joutui hän riitaan Eeva Falkenbergin kanssa, joka
nuhteli häntä hänen hovipalvelija parkaa kohtaan näyttämästään
miehuudesta, mutta uskalsi epäillä, tokko hän yhtä uljaasti esiintyisi
valtakunnan vihollisia vastaan. Minun uusi kirjani, johon ei vielä
ollut mitään kirjoitettu, oli juuri silloin hänen edessään pöydällä;
herra Kustaa otti kirjan ja sanoi, lehtiä lukematta: sen Eeva neiti
tietäköön, etten palaa Tukholmaan, ennenkuin minulla on voitto tai
ainakin kunniallinen kahakka kirjoitettavana joka ainoalle tämän kirjan
lehdelle... Ja koska hän lähti matkalle seuraavana päivänä ja nyt
ensikerran neljäntoista vuoden kuluttua palaa Tukholmaan, on aika lukea
lehdet ja katsoa, onko hän pitänyt sanansa.
-- Se on totta, -- sanoi Eeva Rhenfelt. -- Miehen tulee näyttää, että
nuorukainen on pitänyt sanansa.
Kreivi Kustaa alkoi selailla kirjaa. Useimmille lehdille oli jo
kirjoitettu Ebban käsialalla. Ensimmäiseltä lehdeltä luki hän:
_Tiberup, 25. p. heinäkuuta_ 1700. Toiselta: _Narva, 20. p.
marraskuuta_ 1700. Ja samoin yhä edelleen, lehti lehdeltä, vuosi
vuodelta, voitto voitolta, aina onnettomaan vuoteen 1709 asti. Mutta
siihen loppuivat muistiinpanot, ja 10 tahi 15 lehteä oli vielä
kirjoittamatta.


8. VOITTOJEN KIRJAN KIRJOITTAMATON LEHTI.

-- Ei minulla ole voittoja enää! -- huudahti Kustaa Bertelsköld
puoleksi leikillään, puoleksi surumielin, katsellessaan tyhjiä lehtiä
vuoden 1709 jälkeen.
-- Taikka myös kunniallinen kahakka -- sehän luvattiin! -- sanoi hänen
sisarensa, jonka hyvä sydän aavisti, että voitetun karoliinin sydäntä
sentään mahtoi kirveliä, vaikka hän hymyilikin.
-- Minäkin suostun siihen, -- kiirehti Eeva Rhenfelt lisäämään. --
Suostun sitä kernaammin, kun Narva, Väinäjoki, Klissova, Holofzin,
Varsova, Thorn ja niin monet muut voitot, jotka täyttävät pitkiä sivuja
historian lehdillä, tässä täyttävät vain yhden ainoan lehden, yhden
ainoan rivin voittojen kirjassa, jonka tekijä on Kustaa Aadolf
Bertelsköld.
-- Jonka tekijä on Kaarle XII, -- oikaisi Bertelsköld.
-- Niinkuin tahdot. Jonka tekijä on nykyajan ja ehkä kaikkienkin
aikojen suurin kirjailija tämänlaisen kirjallisuuden alalla, mutta joka
on painettu hänen soturiensa verellä ja sidottu kansiin, joiden
kullattu reunakoriste on tehty Ruotsin kansan viimeisestä tukaatista.
Jatka; yksi kahakka siis jokaisen jäljellä olevan lehden osaksi!
-- Olkoon menneeksi. Minä myönnyn esitykseen sillä ehdolla, että
kahakka ei pääty tappioon ja että asekunnia jää tahrattomaksi.
-- Tiedän tappioita, jotka ovat tuottaneet katoamattoman kunnian, kun
voitto sitävastoin on tuottanut varsin vähän. Ja ilmankin -- milloinka
ovat ruotsalaiset häväisseet aseitaan, lieneepä voitto tahi kova onni
sitä seurannut?
-- Soisin voivani tähän vastata: eivät milloinkaan. Mutta
kirkkaimmatkin aseet voivat joskus saada tahran, ja me olemme kaikki
kuolevaisia, jotka emme voi tehdä kerta tehtyä tekemättömäksi, vaikka
jäljestäpäin katkerasti kadummekin, mitä taistelun riehuessa olemme
rikkoneet. No niin, minä kirjoitan, koska minun on pidettävä sanani.
Mutta siitä on kauan aikaa, kun viimeksi olen kynää ja mustetta
käsitellyt.
-- Siltäpä näytätkin, ystäväiseni, -- sanoi Ebba leikillään. Ja
Bertelsköldin ensimmäinen kirjallinen yritys olikin iso mustetahra
voittojen kirjaan.
-- Kovin kamaloita variksenjalkoja nämä ovat noin hienolle paperille,
-- vastasi soturi hämillään, mutta jatkoi kuitenkin kirjoitustaan ja
oli vähitellen täyttänyt jokaisen lehden jollakin nimellä ja
päivämäärällä, aina siihen saakka, kun kirjoitti "_Pälkäne 6. päivänä
lokakuuta_ 1713." Viimeinen lehti jäi kumminkin kirjoittamatta.
Molemmat naiset katselivat kirjan uutta sisältöä -- isoja, jäykkiä
kirjaimia, piirretyt juuri kuin miekan kärjellä. -- Entä viimeinen
lehti! -- huudahtivat molemmat yhteen ääneen.
-- Tyhjä!
-- Ja miksi ei Isokyröä?
-- Me jouduimme tappiolle.
-- Mutta vasta mitä urhoollisinta vastarintaa tehtyänne, vasta sitten,
kun kahdesti olitte ajaneet vihollisen pakosalle ja vallanneet 6
kanuunaa, niinkuin itse olet kertonut...
-- Me jouduimme tappiolle, sanon minä.
-- Kaksituhatta suomalaista kaatui mitä kauneimmassa järjestyksessä,
rivi rivin, mies miehen viereen, upseerit komppaniainsa, aliupseerit
ruotunsa etunenässä; he kaatuivat kunnialla saaduista haavoistaan,
askeltakaan paikaltaan väistymättä ja kaatuneitten vihollisten
ympäröiminä. Sinä olet soturi, Kustaa, ja kiellät tältä tappiolta sijan
voittojen kirjassa!
-- Kaatua osaa jokainen kuormastopoika. Iskeä osaa jokainen
palkkasotilas. Mutta tehdä velvollisuutensa!... Sitä emme tehneet
Isokyrössä, ja sentähden se päivä ei tule Ebban kirjaan. Meidät kaikki,
jotka sen päivän jälkeen jäimme elämään, olisi sotaoikeuteen vedettävä.
-- Mutta Armfelt, sinä, te kaikki, ratsuväkeä lukuun ottamatta,
taistelittehan te verrattoman miehuullisesti aina loppuun asti.
-- Ratsuväkeä lukuun ottamatta, niin kyllä. Olkoon syy kenen hyvänsä,
mutta meillä ei ole tapana jäädä elämään semmoisten päivien jälkeen.
Asia on mutkaton; kaadutaan vain, eikä siitä ole sen enempää sanomista.
Minä puolestani tein voitavani saadakseni saman lopun kuin muutkin,
mutta koska en taistelematta voinut sitä saada, satuinkin pääsemään
hengissä. Älkäämme siitä enää puhuko.
-- Mutta mitä kirjoitamme viimeiselle lehdelle?
-- Sitä en tiedä. Ehkä uskoo Eeva sen köyhälle soturille toistaiseksi
velaksi, uusien voittojen korkoa ja luotettavaa, hänen sydänverensä
vahvistamaa velkakirjaa vastaan.
-- Toistaiseksi on petturi.
-- Sitten en tiedä, mitä tehdä.
-- Ellet pane itseäsi pantiksi, -- keskeytti Ebba. -- Se olisi
luotettavampi pantti kuin sydänveresi, jota jokainen vihollisen kuula
on vaatimassa.
-- Ei Eeva tahdo niin halpaa panttia, eikä se olekaan minun vallassani
tätä nykyä, -- vastasi Bertelsköld ja taittoi huomaamattaan sievät
englantilaiset sakset, jotka oli ompelupöydältä ottanut.
Eeva katseli ikkunasta ulos ja rummutti ruutua vasten "Kaarle XII:n
marssia Narvan luona".
-- Tiedänpä vielä yhden keinon, -- jatkoi kreivitär, jonka oli
hauska nähdä, millaiseen pulaan hän oli saattanut yhden sen ajan
urhoollisimpia miehiä ja yhden sen ajan uljaimpia naisia. -- Etkö voi
sitä arvata?
-- Minä olen varsin huono arvoituksia selittämään, -- vastasi Kustaa.
-- Anna Torstenin arvata minun puolestani, hän osaa tehdä sen paremmin
kuin minä.
-- Epäilenpä, olisiko Torsten nyt samaa mieltä minun kanssani, --
naurahti Ebba, -- ja sentähden on parempi, että me kolme liittolaista
arvaamme yhdessä. Tässä on yksi lehti, johon on kirjoitettu: "_Würgen
20. päivänä tammikuuta_ 1702." Ystäväni on sen ehkä unohtanut. Tahdon
siis muistuttaa hänelle, että hän on saanut voiton, joka syystä kyllä
voi käydä kahdesta, sillä paitsi hänen majesteettiaan kuningas Kaarle
XII:ta Kustaa Bertelsköld arvattavasti on ainoa kuolevainen, joka
yhdeksäntoistavuotiaana on voittamattomana eronnut Aurora
Königsmarkista.
-- Siis tarkoitat...? -- Että kirjoitamme viimeiselle lehdelle: Saldoa
yksi voitto vuodelta 1702. Hyväksytään maksettavaksi: Eeva Rhenfelt,
syntyjään Falkenberg.
-- Hyväksytään, -- vastasi Eeva.
-- Protesteerataan, -- väitti Bertelsköld.
-- Mitä? huudahti kreivitär. -- Oletko siis pettänyt? ... olet kenties
sortunut taistelussa?
-- En, mutta...
-- Salli minun virkistää muistiasi erään asian suhteen, joka kenties
tekee suotavammaksi, että viimeinenkin lehti on täyteen kirjoitettuna.
_Voici_. Samassa kirjeessä, päivätty Narvassa 7. päivänä joulukuuta
1700, jossa ystäväni kertoo lupauksestaan, minkä hän teki Tukholmasta
lähtiessään, luetaan vielä: "Ja tähän vastasi Eeva Falkenberg: en sitä
usko; kornetti saa olla iloinen, kun saa karhuja nuijia; johon minä
sanoin: mitä neiti lupaa minulle, jos tapahtuu niinkuin olen sanonut?
Ja siihen sanoi hän: sitten saa kornetti pyytää minulta mitä hyvänsä,
en ole sitä kieltävä. Onko se varma? sanoin minä. Niin varma, sanoi
hän, kuin kukko Jaakopinkirkon tornissa; ennen se laulaa kuin minä
teidät petän." -- No niin, eikö Eeva Rhenfelt tahdo täyttää Eeva
Falkenberg^ lupausta?
-- Toivoni on Pyhän Jaakopin kukon varassa, -- vastasi Eeva hymyillen.
-- Niinpä siis, -- sanoi kreivitär, -- jos voittojen kirjaan tulee
viimeinen lehti kirjoitetuksi, on tämän velkakirjan omistajalla oikeus
nykyiseltä sotaneuvoksen leskeltä, vapaasukuiselta rouva Eeva
Rhenfeltiltä, syntyjään Falkenberg, vaatia sitoumuksen täysi summa,
nimittäin _mitä hyvänsä_.
-- Minä vetoan tornin huipussa olevaan oraakkeliin, -- toisti Eeva
samaan tapaan.
-- Kun velkakirja on kirjoittamatta, joutuu, paha kyllä, laillisinkin
saaminen mitättömäksi, -- huudahti Bertelsköld, yhtyen pilaan hänkin.
Näin armaiden opettajattarien koulussa käy edistyminen nopeasti.
-- Näin harvinaisessa riita-asiassa täytyy poiketa tavallisesta
oikeudenkäyntijärjestyksestä, -- jatkoi kreivitär. -- Minä ehdotan
riitapuolille sovintoa. Velkakirja kuoletetaan, mutta velkoja ottaa sen
sijaan kiinnityksen velalliseen.
Riitapuolet eivät virkkaneet mitään. Molemmat tunsivat hyvin kyllä,
että koko heidän elämänsä onni nyt oli kysymyksessä. Aina ensimmäisen
nuoruuden ajoilta oli Eeva Falkenbergin kuva lähtemättömäksi juurtunut
tämän urhoollisen karoliinin sydämeen; tämä kuva oli kulkenut hänen
kanssaan sadoissa taisteluissa, tappotanteren surmain keskellä ja
yöllisen vartiotulen ääressä yksinäisiä ajatuksia hautoessa; se oli
varjellut häntä lukemattomista vaaroista hänen hurjan, monivaiheisen
sotilaselämänsä retkillä, ja tätä armasta kuvaa sai hän kiittää siitä,
etteivät hänen huulensa koskaan olleet naisen huulia kohdanneet ja että
hän tähän hetkeen asti, kolmanteenkymmenenteen ensimmäiseen
ikävuoteensa saakka, oli säilyttänyt ensimmäisen nuoruudenajan kaiken
kainouden ja viattomuuden. Eeva taasen -- leskeksi jääneenä
kahdeksankymmen vuotisen ukon jälkeen, jonka riutuvaa elämää hän
ystävyydestä oli kaksi vuotta alttiiksi antautuen holhonnut -- millä
ihastuksella hän olikaan kuullut puhuttavan noista voitoista, joiden
maine täytti maailman ja joihin hänen lapsuuden ystävänsä otti
kunnialla osaa! Mitä lumousta olikaan hänen uljas ja ylevä luonteensa
tuntenut kaikista noista tarumaisista vaaroista ja seikkailuista! Kuta
vanhemmaksi hän tuli, sitä selvemmäksi hänelle kävi, että vain
tällainen mies, mies tämän sanan uljaimmassa merkityksessä, ansaitsisi
hänen rakkautensa. Ja nyt, yhdeksänkolmatta vuoden iällä, jolloin
naisen rakkaus on koko hänen elämänsä, -- nyt seisoi hänen edessään tuo
tarujen sankari, kainona niinkuin hän itsekin, yhtä hehkuvana, mutta
yhtä äänetönnä, ja leikkiä laskettiin siinä sanoin, jotka, miten
milloinkin sattuivat, kuitenkin aina sisälsivät kummallekin kokonaisen
tulevaisuuden. Sentähden oli Kustaa Bertelsköld vaiti. Sentähden oli
Eeva Rhenfelt vaiti. Kevään myrskyt humisivat lumisin siivin
ikkunaruutuja vasten, ja huoneessa syntyi pitkällinen rajujen tunteiden
täyttämä hiljaisuus.
Bertelsköld nousi istuimeltaan ja otti hattunsa. Jäähyväiset oli
pitkäksi ajaksi sanottava. Ebba Liewen tunsi sen ja otti puhuakseen. --
Kustaa, sydänkäpyseni -- sanoi hän hellästi, -- elämäsi on tähän asti
ollut pelkkiä vaaroja ja taisteluita; ei kukaan rohkene epäillä sinun
urhouttasi. Sinä olet tähän asti ollut maanpakolainen, jonka nuoruus on
huvennut verenvuodatuksissa vierailla mailla; mutta isänmaasi tarvitsee
sinua yhtä hyvin täällä kotona meidän luonamme. Sinä et saa enää elää
yksistään kunnian vuoksi. Sinun pitää elää meidänkin tähtemme, jotka
sinua rakastamme, sisaresi ja -- Eevan vuoksi. Älä lähde enää luotamme;
jää tänne Ruotsiin! Kreivi Horn tarvitsee sinun kokemustasi; kenties
kättäsikin, jos tanskalaiset hyökkäävät päällemme. Jää meidän
luoksemme!
-- Älä puhu siitä! Minä ymmärrän hyväntahtoisuutesi -- teidän
ystävyytenne; eikö Ruotsi olisi minulle rakas! Mutta minä olen Suomessa
syntynyt; Suomi on oman onnensa nojaan heitetty ja mitä suurimmassa
hädässä; jos jäisin teidän luoksenne, silloin hylkäisin syntymämaani.
-- Koko Suomi on vihollisen vallassa, se on menetetty, ja sinä et _voi_
sitä pelastaa. Jää meidän luoksemme.
-- Jos se on menetetty, ja jos en voi sitä pelastaa, niin voinpa
kumminkin kuolla sen edestä. Minun täytyy palata Suomeen.
-- Ajattele, mitkä sanomattomat vaivat sinua odottavat; en puhu
vaaroista, sillä niitä sinä ylenkatsot -- mutta olla kuin metsän peto
vihollisten ajettavana noissa asumattomissa metsissä, nääntyä nälkään
ja viluun ilman mainetta, ilman voittoa tuossa hävitetyssä maassa,
jossa ei enää ole majaakaan, missä voit saada lepoa ja hoitoa,
sittenkun taisteluissa olet veresi hukkaan vuodattanut! Oi, jää meidän
luoksemme!
-- Lumi on useasti ennenkin ollut vuoteeni ja taivaan tähtinen laki
öinen kattoni. Minä lepään siellä levollisemmin kuin kotona sinun
luonasi pehmeimmällä vuoteella.
-- Kotona meidän luonamme sinulla on muutakin kuin lepoa, muutakin kuin
hyvää hoitoa, on mainehikas toiminta-ala! Täällä on sinulla muutakin
kuin sisar -- ah, en puhukaan itsestäni! -- on sydän, joka on sykkinyt
sinulle kaikissa kohtaloissa, sydän niin jalo ja uljas kuin omasi on,
sydän, jota Ruotsin urhoollisimmat aatelismiehet tulevat sinulta
kadehtimaan. Jää tänne Kustaa! Siellä kaukana odottavat sinua erämaat,
yksinäisyys, pakkanen, pimeys, epätoivo, kuolema -- täällä onni,
ystävyys, valo, rakkaus, elämä! -- Valitse!
-- Olen valinnut. -- Hyvästi Ebba.
Sisar heittäytyi hänen syliinsä. -- Eeva, Eeva! -- huusi hän, -- auta
minua pidättämään häntä! Sinä voit sen tehdä, sinä.
Mutta Eeva Rhenfelt astui yleväryhtisenä lähemmä, ja hänen silmänsä
loistivat uljuudesta. Ennenkuin kukaan vielä arvasi hänen
tarkoitustaan, oli hän tarttunut kynään ja ripeällä kädellä
kirjoittanut voittojen kirjan viimeiselle lehdelle:
"_Tukholma 24. päivänä maaliskuuta_ 1714."
-- Mitä olet kirjoittanut? -- kuiskasi Ebba. -- Tämänkö päivän?
-- Tämän päivän.
-- Voitonko?
-- Voiton suurimman.
-- Entä lupauksesi?
-- Se täytetään, jos ja milloin kreivi Bertelsköld siis vaatii. Mene
Jumalan haltuun, jalo, uljas sankari, taistelemaan onnettoman maasi
puolesta. Tullet takaisin tahi et muistanet minua tahi unohtanet --
lupaukseni on luettavana voittojen kirjan viimeisellä lehdellä!


9. KUN LEIJONA PALASI OTUKSEN AJOSTA

1. päivänä joulukuuta 1714 -- tämä päivä on merkkipäivä -- oli muutamia
rohkeimpia puoluemiehiä kokoontunut Sven Leijonmarckin luo
Finstaholmaan vähän matkan päähän Upsalasta. Rekikeli oli tullut
varhain, ja talvi oli tuima, niinkuin aina on ollut silloin, "kun
ryssät ovat liikkeellä"; sanottiinhan niiden olevan liitossa
luonnonvoimain kanssa. Ylt'ympärinsä kuului susien ulvontaa
lumituiskussa, ja rengit pystyvalkean ääressä kuiskasivat toisilleen,
että susien ulvonta tuolla ulkona merkitsi jonkin uuden ihmisuhrin
jäällä tapahtuneen. Kuusi tai kahdeksan suomalaista pakolaista oikoili
väsymyksestä nääntyneitä jäseniään valkean ääressä; tuon kamalan äänen
kuultuaan kuulostivat he ja katselivat toisiaan silmissä synkeä
alakuloisuus. He tiesivät liiankin hyvin, että harvoin sai siihen
aikaan yhtä päivää kuluneeksi, ettei sen jälkeisenä aamuna kuultu
yksinäisen matkustajan, toisinaan kokonaisten perheiden, jotka
viluissaan ja nälissään kulkivat talosta taloon, joutuneen susien
raadeltaviksi talvisen yön yksinäisyydessä.
Herrat tuolla sisällä eivät hekään näyttäneet paremmalla mielellä
olevan. He olivat tavallisella kellonlyömällä ottaneet osaa yhteisiin
iltarukouksiin, joita harvoin laiminlyötiin; mutta rukoukset
toimitettiin nyt hajamielisesti ja levottomin mielin. Ei edes
Leijonmarck itsekään, joka useasti sanoi anovansa pyhältä hengeltä
neuvoa, ollut nyt saanut mitään välitöntä ilmoitusta ylhäältä.
Neuvotonna selaili hän muutamia pöydällä olevia kirjoitettuja
paperilehtiä, joiden otsakkeena oli: "Kaikkien Suomenmaan neljän säädyn
puheet Tukholman ritari-, pappis- ja porvarisäädyille."
Syynä herrain kokoontumiseen oli huhu, että kuningas oli paluumatkalla
Turkinmaalta. Mutta huhu oli niin kauan ja niin useasti tuhansin kielin
valehdellut, ettei kukaan tiennyt, mitä piti uskoa, mitä tuli tehdä.
Varovainen tuomiorovasti Molin pysyi vaiti, rohkea Eerikki Benzelius
mietti uusia keinoja, sukkela laamanni Gyllencreutz oli nolona ja
hämillään ja Leijonmarck, joka muuten oli kohtuuden mies, maisteli
tavallista useammin seuran kestitykseksi esille pannusta isosta
olutkannusta.
Tämän herrojen suuren epätietoisuuden keskeytti pihalta kuuluva
kulkusten kilinä, ja kohta astui Torsten Bertelsköld sisään,
mielihyvällä heittäen hienon soopeliturkkinsa päältään. Herrat
tunkeusivat hänen ympärilleen kysellen Tukholman uutisia, ja
merkillistä oli kuulla, kuinka viisaasti he osasivat sanansa sovittaa,
ennenkuin vastauksesta saivat jonkinlaisen varmuuden siitä, mitä tuleva
oli.
-- Kreivi näyttää tuovan lohdullisia tietoja tullessaan, -- sanoi
Molin. -- Hänen majesteettinsa taitaa piankin ilahduttaa uskollisia
alamaisiaan kaivatulla kotiintulollaan.
-- Sen Jumala suokoon! huudahti Leijonmarck.
-- Antaisinpa viimeisenkin talarini köyhille, kun vain varmaan voisimme
siihen luottaa, -- puuttui Gyllencreutz puheeseen.
-- Lähinnä valtakunnan menestystä täytyy kuninkaan menestyksen olla
hartaimpana toivomuksenamme, -- virkkoi Benzelius, aivan liian vilpitön
mies, voidakseen edes tässä epätietoisuudessakaan tekeytyä liian
uskolliseksi.
-- Mitä uutta? -- huudettiin yhteen ääneen.
-- Ei mitään erinomaista minun tietääkseni, -- vastasi Bertelsköld
hiukan pahanilkisesti, sillä häntä silminnähtävästi huvitti tehdä pilaa
herrain uteliaisuudesta.
-- Mutta tottapa hallitus on saanut sen sanan, jota eilen odotettiin
Stralsundista, -- sanoi Molin.
-- Sanantuoja tuli kyllä tänä aamuna, mutta hänen on täytynyt tehdä
kierros, välttääkseen tanskalaisia.
-- Ja mitä hän tiesi kuninkaan kotiin tulosta?
-- Ei mitään -- paitsi että kuningas August on pannut kokonaisen
armeijan siepposissejä liikkeelle, pyydystääkseen, jos mahdollista,
armollisen kuninkaamme paluumatkalla paulaansa.
Seurasi äänettömyys, jolla aikaa herrat vähän hämillään katselivat
toisiaan. Jo pelkkä mahdollisuus, että kuningas joutuisi tämän kavalan
verivihollisensa vangiksi, oli sitä laatua, että Kaarle XII:n
katkerimmatkin vihamiehet sitä kammoksuivat.
-- Me olemme rehellisiä miehiä, -- sanoi Benzelius hartaasti, -- ja me
suomme kuninkaalle hyvin käyvän, vaikka ei kukaan saata lukea sitä
meille viaksi, että asetamme _salutum regni_ tarkoitusperäksemme.
Kreivi voi siis jättää pois kaikki kiertelemiset. Kreivi tulee Hornin
luota ja tietää sekä hänen että muiden neuvoston jäsenten arvelut tässä
asiassa. Suoraan sanoen, mitä neuvoskunta siitä ajattelee?
-- Neuvoskunta ajattelee alamaisimmasti aina samaa kuin hänen
majesteettinsa, -- vastasi Bertelsköld. -- Ja koska hänen
majesteettinsa arvelee kohta seisovansa Ruotsin manterella, niin
neuvoskunta arvelee samoin. Luulen, että herrat kaikki ovat samaa
mieltä.
-- Epäilemättä, -- arveli Gyllencreutz. -- Mutta koska tässä ei ole
mitään tosiasioita olemassa, vaan ainoastaan arveluita -- mitä kreivi
Horn siitä ajattelee?
-- Hyvät herrat, minä en tiedä mitään -- ja tuo diplomaattinen
olkapäännykäys sopi kreivi Torstenille mainiosti -- minulla ei ole
kunnia tuntea neuvoskunnan arveluita. Pelätään vain hänen
majesteettinsa paluumatkan jollakin ikävällä tavalla keskeytyneen.
Varmoja tietoja on siitä, että hänen majesteettinsa on lähtenyt
matkalle syyskuun 20. päivänä klo 10 a.p.,[31] ja kun tiedetään, miten
hänen majesteettinsa matkustaa...
-- Meillä on tänään joulukuun 1. päivä, -- virkkoi Molin.
-- Eikä marraskuun 10. päivän iltana, jolloin sanantuoja lähti
Stralsundista, ollut vähintäkään tietoa hänen majesteetistaan, --
lisäsi kreivi Torsten huolettomasti.
-- Lähtö oli varmaan sekä tsaari Pietarin että kuningas Augustin
tiedossa, -- puuttui Gyllencreutz puheeseen.
-- Ja luultavasti on, -- sanoi Leijonmarck, -- Belialin ruhtinas
Dresdenistä on lähettänyt hänen majesteettinsa muotokuvia kaikille
teille, joita majesteetin on sopinut kulkea.
-- Turhaa vaivaa! -- sanoi Benzelius. -- Kaarle XII:n muotokuva on jo
ennestään jokaisessa töllissä koko Euroopassa.
-- Kun nämä kaikki laskemme yhteen, -- arveli Gyllencreutz...
-- Kuninkaan tunnetun uhkarohkeuden kanssa, -- keskeytti hänet rauhaa
rakastava Molin...
-- Ja jumalattomain vehkeilijäin hankkeitten kanssa, -- lisäsi
Leijonmarck...
-- Ja Ruotsin kohtalon kanssa! -- huudahti Benzelius...
-- Niin...
-- Niin on hyvin todennäköistä, että hänen majesteettinsa on... --
Vangittu!
-- Ei... Kaarle XII ei ikinä anna vangita itseään elävältä, -- virkkoi
Benzelius synkästi. Kaikki kävivät vähäksi aikaa ihan äänettömiksi.
Paljas ajatus, että moinen jättiläinen olisi kukistunut, mykisti
jokaisen.
-- Hyvät herrat, -- sanoi viimein kreivi Torsten, ainoa, jolla vielä
oli rohkeutta hymyillä; -- arvelua kaikki, _rien de plus!_ En ole
mitään sanonut.
-- Mutta asianhaarain yleiseen menoon katsoen, -- arveli
Gyllencreutz...
-- Ja säilyttäen alamaisen uskollisuutemme ja kunnioituksemme, --
lisäsi Molin...
-- Niin on meidän toimiminen, -- sanoi Benzelius.
-- Aika on tullut! -- säesti Leijonmarck rohkeasti. -- Saul on
syöksynyt miekkansa kärkeen, ja Herra on pelastava Israelin
filistealaisten käsistä.
-- Jos niin onnettomasti on käynyt, että kuningas on sortunut, --
jatkoi Molin, -- niin varovaisuus vaatii meitä olemaan valmiit siihen,
mitä tuleva on. Neuvoskunta tulee siinä tapauksessa heti kohta
kutsumaan säädyt kokoon, ja minä luulen, että näiden ensimmäisenä
toimena on oleva solmia rauha niin pian kuin mahdollista ja millä
ehdoilla hyvänsä.
Benzelius kuohahti vihasta. -- Herra tuomiorovasti menee
rauhankiihkossaan kovin pitkälle, -- huudahti hän. -- Ennenkuin niin
pitkällä ollaan, pitää Ruotsilla olla kuningas.
-- Tai kuningatar!
-- Joka tapauksessa vapaus!
-- Me olemme yksinvaltaa tarpeeksi kokeneet emmekä tahdo enää olla
missään tekemisissä turkkilaisten pashain kanssa.
-- Meitä on poljettu, sorrettu!
-- Riistetty ja raastettu, vertamme vierasten varjokuningasten vuoksi
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Välskärin kertomuksia 3 - 19
  • Büleklär
  • Välskärin kertomuksia 3 - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3542
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2053
    23.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3438
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2083
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3461
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1979
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3554
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2015
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3565
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1992
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3509
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1916
    25.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3455
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1920
    22.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3487
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2109
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3528
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2058
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3538
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2033
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3467
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2012
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3557
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1969
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3529
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2064
    22.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3410
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2066
    20.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3557
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1924
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3540
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2009
    23.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3576
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1915
    24.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3590
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1841
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3513
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1990
    22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3578
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2113
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 3624
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1939
    24.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3582
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2019
    23.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3583
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1981
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 1083
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 783
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.