Välskärin kertomuksia 3 - 08

Süzlärneñ gomumi sanı 3487
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2109
22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
31.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
rykmentit, olivat niin huvenneet, että monessa pataljoonassa tuskin oli
yli 200:n miehen ja monessa eskadroonassa tuskin 50 miestä. Arviolta
tehdyn laskun mukaan oli siis Pultavan tappelussa noin 2,600 tai 3,000
suomalaista. Sitä ennen oli jo moni kaatunut Liesnan luona. Kun 6,000
miestä oli jätettävä juoksuhautoihin ja tykistön suojaksi, niin ei
jäänyt enempää kuin noin 12,000 miestä Ruotsin ja Suomen väkeä tässä
ratkaisevassa taistelussa käytettäväksi.
Illalla ennen taistelua näyttäytyi kuningas urhoilleen. Häntä
kannettiin paareilla, saapas toisessa jalassa ja miekka kädessä. Kun
kierros oli tehty, laskettiin hänet maahan; kenraalit ja everstit
heittäysivät hänen ympärilleen pitkäkseen muutamia tunteja
levähtääkseen. Leirissä vallitsi hiljaisuus; ainoastaan vartijain
huudot ja etäisen Worskla-virran hiljainen kohina häiritsi yön
hiljaisuutta ja sankarien unennäköjä, näiden sankarien, jotka nyt
kaukana isänmaastaan uinailivat kuninkaansa paarien ympärillä, tulevana
yönä kenties kuoleman unta uinaillakseen.
Ei mikään Tegnér ole runoillen ylistänyt tätä yötä, niinkuin ei kukaan
ole ylistänyt sitä päivää, joka seurasi. Onnettaret katselivat synkeinä
ja ääneti karoliinien viimeisiä voitonunelmia.
Heti puoliyöstä kesäkuun 28. päivänä 1709 komensi Rehnsköld sotaväen
liikkeelle. Joukot järjestettiin jo pimeässä, ja sekaannuksia syntyi.
Venäläisten leirissä oltiin hiljaa kuin haudassa; ainoastaan kaukaa
kaupungista kuului kirveen kalketta venäläisten varustuksilta.
Kaksi kuninkaan henkivartijaa, Kustaa Bertelsköld ja Eerikki
Falkenberg, jotka molemmat oli kirjoitettu ratsumestareiksi
henkivartijajoukkoon Holofzinin tappelun jälkeen, heittivät toisilleen
jäähyväiset aamuhämärissä. -- Jos kaadun, -- sanoi Falkenberg, -- niin
sano minulta sisarellesi terveisiä, että olen kaatunut kuninkaani ja
maani edestä, säilyttäen hänen kuvaansa sydämessäni viimeiseen asti.
-- Ja jos minä kaadun, -- vastasi Bertelsköld, -- niin tervehdä
sisartasi samoilla sanoilla ja sano vielä lisäksi, että voittojen
kirja pysyi loppuun asti tahratonna, vaikka useita lehtiä jäikin
kirjoittamatta.
Nyt kuului rummutusta venäläisten leiristä, ja ilmoitus tuli, että
tsaari asetteli armeijaansa vallitusten väliin, 130 kanuunan suojaan,
Pultavan kaupunki tukenaan. Oikeata siipeä komensi Bauer, vasenta
Menshikoff; keskustaa tsaari itse Sheremetjeff apulaisenaan.
Ruotsin jalkaväki sai käskyn Lewenhauptin johdolla rynnätä venäläisten
varustuksia vastaan. Se tehtiin kanuunitta ja melkein kivääreittäkin,
sillä ruudista oli puute, ja joukkojen tuli järjestäytyä vihollisen
ampuessa. Siitä huolimatta ryntäsivät siniset paljain miekoin esiin ja
valloittivat ensi hyökkäyksessä kaksi varustusta. Menshikoff teki, mitä
urhoollinen päällikkö voi tehdä; kolme hevosta kaatui hänen altansa.
Mutta ei mikään voinut pidättää ryntääviä.
Nyt lähti Ruotsin ratsuväki Hamiltonin, Krusen, Schlippenbachin ja
Creutzin komentamana Venäjän ratsuväen kimppuun hyökkäämään. Tämä
väistyi tieltä, oli vähällä joutua hämmennyksiin eikä paljon puuttunut,
ettei sitä ajettu Worskla-virtaan tai erääseen suohon. Vanhan tavan
mukaan suosi voitto ruotsalaisten aseita, ja Pultavan onnettaret
rypistivät alussa kulmiaan Venäjän Pietarille.
Silloin alkoi ruotsalaisten päällikkökunnassa tuo keskinäinen kateus,
joka sittemmin sai aikaan vuosien 1714, 1742, 1788, 1809 tappiot ja
joka nyt tuotti vuoden 1709 tappion. Juuri voiton hetkellä, menestyksen
ensimmäisellä askelella horjui kaikki ja hajosi liikkeiden yhteyden ja
yhtenäisyyden puutteessa, kun ei ollut selvänäköistä ja johtavaa
silmää, joka olisi tarkastanut asemaa ja vallinnut tapausten menoa.
Kertomukset tästä ovat ristiriitaisia; useimmat vierittävät koko tämän
äärettömän edesvastuun painon Rehnsköldin hartioille, mutta kaikki
viittaa siihen, että Kaarle-kuninkaan jäntevä henki oli sinä päivänä
veltostunut eikä leimunnutkaan enää kuin ukontuli sinistensä edessä.
Samassa määrässä järjestyi ja voimistui venäläisten puolustus, jota
tsaarin luja tahto johti; erehdykset korjattiin, yksilöiden vähempää
voimaa korvasi laumain paljous, kaikkeen toimintaan vaikutti siellä se
yksimielisyys, joka voittoa ennustaa, ja viimein muuttui puolustus
hyökkäykseksi, alkanut tappio täydelliseksi riemuvoitoksi.
Lewenhaupt oli juuri aikeissa täydentää ensimmäistä menestystään ja
marssi jo täyttä karkua eteenpäin, kun sai käskyn seisahtua,
venäläisten rivien juuri alkaessa väistyä ja peräytyä virran yli.
Seurauksena tämmöisistä käskyistä oli turmiota tuottava epäröiminen.
Venäläiset estivät kenraali Roosin yhtymästä pääarmeijaan, jonka vuoksi
hän siirtyi likemmä Pultavaa ja oli pakotettu, vähän aikaa vastarintaa
tehtyään, antautumaan vangiksi. Virheelliset suulliset käskyt lisäsivät
hämmennystä. Ei koskaan ollut semmoinen neuvottomuus vallinnut Kaarlen
itsensä johtajana ollessa. Vasen sivusta sai käskyn tehdä viholliselle
vastarintaa, sill'aikaa kun ratsuväki samalla siirrettiin niin
hankalalle paikalle, että "sen täytyi pusertua kokoon kuin puuro."
"Tämä näky" -- sanoo Lewenhaupt omatekoisessa elämäkerrassaan -- "oli
minulle kuin puukonpisto; sydämeni vavahti, sillä vihollinen oli kolmea
kertaa vahvempi ja saarteli meitä joka haaralta".
Kahdentoista pataljoonan, yhteensä 4,000:n miehen voimalla kävi
Lewenhaupt vihollisen koko jalkaväen kimppuun, jota oli noin 20,000
miestä. -- "Me menimme", sanoo päällikkö, "kuin uhrit päät seinää
vasten." -- Ensimmäinen hyökkäys oli vastustamaton ja mursi avaran
aukon vihollisen rintamaan. Mutta pian kokoutuivat he jälleen ja
kiersivät heikon ruotsalaisen rintaman, jolla ei ollut ratsuväkeä
apunaan. Aukkoja syntyi, ruotsalaisten vasen sivusta erotettiin
oikeanpuolisesta, kierrettiin, muserrettiin ja hajoitettiin. Lewenhaupt
ratsasti oikealle sivustalle. Se oli niin ikään tulien saarroksessa,
rusentui, hajosi ja pakeni. -- "Minä asettauduin", sanoo hän, "miekka
kädessä heitä vastaan, hutkin ja hakkasin, kun en saanut heitä
pidätetyiksi. He huusivat kyllä kaikki seiso! seiso! mutta pakenivat ja
juoksivat kuitenkin minkä jaksoivat."
Sillä aikaa oli Kaarle-kuningas kannattanut itseään paareilla
sinne, missä milloinkin tulisimmin taisteltiin. Useita kuulia oli
sattunut paareihin; hevonen oli ammuttu hänen altaan, kun hän
malttamattomuudessaan koetti ratsastaa, ja henkensä pelastuksesta hän
sai kiittää erästä nuorta upseeria, joka, itse ollen haavoitettu, antoi
hänelle hevosensa. Jalka satulannuppiin nostettuna tapasi kuningas
Lewenhauptin. -- Vieläkö elätte? Mitä nyt ryhdymme tekemään,
Lewenhaupt? -- Tämä kokosi tuota pikaa jalkaväen jäännökset vasemmalta
sivustalta ja kaiken ratsuväen, ympäri kuninkaan ja vetäytyi kuormaston
luo.
Kauan vielä puolustihe oikea sivusta urhoudella, joka on mainittava
karoliinien loistavimpain urotekojen rinnalla. Niiden monien
esimerkkien joukossa, jotka ovat säilyneet jälkimaailmalle, mainitaan
myöskin Uudenmaan rykmentti. Tämän urhoollisen joukon johtajana
hyökkäsi nuori, suurta sukunimeään kunnialla kantava kreivi Torstenson
varustusten puolustajain päälle ja heitti heidät nurin niskoin, mutta
avuttomaksi jätettynä hän kaatui ja hänen kanssaan suurin osa hänen
urhokkaita miehiään.
Myöskin tsaari Pietari ymmärsi voiton tärkeyden ja taisteli itse
suurella miehuudella. Ratsastaen turkkilaisella hevosella, jonka hän
oli sulttaanilta saanut, kiiti hän rivistä riviin, kehoittaen
sotamiehiä ja upseereja kunnon sotilaiden tavoin tekemään
velvollisuutensa. Hänen hattunsa läpi ammuttiin luoti, kun hän tahtoi
uudestaan järjestää pakenevaa ratsuväkeään. Katariina Aleksejevna,
sittemmin Venäjän keisarinna, työskenteli väsymättömästi taistelevain
rivien takana. Väsyneille jakoi hän paloviinaa ja leipää,
haavoittuneille kääreitä ja lääkkeitä.
Vähitellen raukesivat karoliinien voimat. Useat heidän urheimmista
sankareistaan viruivat kuolevina Pultavan verisellä kentällä.
Rehnsköld, Piper, Würtembergin prinssi, Schlippenbach, Roos ja useat
muut sotapäälliköt olivat pakotetut vangeiksi antautumaan. Kaatuneita,
haavoitettuja ja vangituita oli ruotsalaisten puolella 4,000 tai 5,000
miestä; venäläisten puolella oli kaatuneiden lukumäärä suurempi, mutta
se oli vähäinen asia voiton äärettömään tärkeyteen nähden.
Helppo on arvata, mitä sitten seurasi -- surullinen paluuretki voitetun
sotajoukon tähteiden kanssa. -- Kaksi päivää taistelun jälkeen,
kesäkuun 30. päivänä klo 2 tienoissa jälkeen puolenpäivän, seisoi
Kaarle-kuningas sotajoukkonsa jäännösten kanssa Dnieper-virran
rannalla, "sopessa, jossa pikemmin sopi kaitsea lampaita ja vuohia kuin
johtaa sotalaumoja väkevää ja voitollista vihollista vastaan". --
Vihollisen sulkemana, ruumiin ja sielun ponnistuksista voipuneena,
raivoten kuin se leijona, jonka näemme mitalissa, mihin on kirjoitettu
_indocilis pati_, torjui voitettu, mutta sortumaton sankari vielä kauan
sotapäällikköjensä rukouksia, "että pelastaisi itsensä, voidakseen
kerran Ruotsinmaan pelastaa". -- Vihdoin, myöhään illalla, kun
venäläisten sotajoukko jo ahdisti ruotsalaiset Dnieper- ja
Worskla-virtain yhtymäpaikkaan, antoi kuningas viedä itsensä 1,000:n
uskottunsa sekä Mazeppan ja 3,000:n kasakan kanssa joen yli -- näin
jättäen pakahtuvin sydämin sen uskollisen armeijan, josta on sanottu,
että se rakasti voittoa enemmän kuin henkeään, mutta kuningasta enemmän
kuin voittoa. Eikä se ollutkaan Kaarle-kuningas, joka näin menetteli,
se oli sortunut sielu, jolle sanottiin: jätä sotapäällikkyys ja rupea
hallitsijaksi! Kumpiko oli viisaammin tehty, sen historia ratkaiskoon;
sisällinen tunto sanoo meille: Kaarle-kuningas olisi ollut itselleen ja
maineelleen uskollisempi, jos hän, sen sijaan, että puoliväkisin vaati
itselleen vieraanvaraisuutta kristikunnan vihollisilta, olisi koko
sotajoukkonsa kanssa kaatunut Dnieper-virran rannoilla!
Jo heinäkuun 1. päivänä antautui Lewenhaupt koko ruotsalaisen armeijan
kanssa Dnieperin luona ja vietiin vankina Venäjän sisämaahan. Pultava
kantoi hedelmänsä. Pultava säilytti muistojaan. Yksi niitä muistoja on
se suuri lakeus kaupungin ulkopuolella, jota vieläkin sanotaan
"ruotsalaisten haudaksi".
Ja tähän loppuu kertomus sinisistä ja voittojen kirjasta. Sitä
jatketaan vielä toiste ja puhutaan siinä silloin vähemmän loistavista
urotöistä -- mutta ne kohtalot ovat omia muistojamme ja tunteitamme
lähempänä.



VÄLSKÄRIN KAHDEKSAS KERTOMUS.
PAKOLAINEN.


Kun seura taas kokoontui yliskamariin, huomattiin, että yksi sen
jäsenistä ei ollut saapuvilla. Sallimus, joka toisinaan tekee oikein
hauskaa pilaa inhimillisistä asioista, oli lähettänyt oppineelle
koulumestarille, maisteri Svenoniukselle, ankaran pakotuksen oikeaan
käsivarteen, jota jäsentä kaikkina aikoina on katsottu koulumestarille
virantoimituksessa välttämättömän tarpeelliseksi. Svenonius, joka
samoin kuin kaikki muutkin hänen ammattiveljensä piti patukkaa kaiken
koulujärjestyksen varsinaisena ohjaajana, oli nyt ahkerassa työssä
saadakseen vastahakoinen, patukkaa käyttävän käsivartensa entiseen
voimakkaaseen kuntoon ja ilmoitti olevansa estetty välskärin
iltaseuraan saapumasta.
Pikku Jonathan ja muut lapset olivat ristiriitaisten tunteiden
vallassa. He eivät voineet salata riemuaan siitä, että pelättävän
patukan täytyi pysyä toimetonna; mutta heidän iloaan karvastutti
kuitenkin pelko siitä, että välskärin kertomukset nyt keskeytyisivät ja
ettei aurinko enää nousisikaan Pultavan verisiä tantereita valaisemaan.
Olipa heidän ilonsa sentähden odottamaton, kun välskäri eräänä iltana
kenenkään pyytämättä ilmoitti, että lanka jälleen tulisi rullalta
juoksemaan, ja että verinen vyyhti oli valmis kerittäväksi.
-- Minusta on hauskempi olla rankkasateessa kuin ensimmäisen
ukonleimauksen painostavassa ilmassa, -- sanoi hän, -- ja minä olen
oikein levoton päästäkseni pois Ukrainan aromailta. Vuosien 1700 ja
1709 välillä eläneille se aika tosin lienee ollut ylevän mielialan ja
voitonriemun aikaa, mutta me, jotka tiedämme, mitä sitten seurasi,
tunnemme ikäänkuin helteen sydäntämme ahdistavan ajatellessamme sitä
varjoa, joka peitti voittojen loistoa. Parempi on siis seisoa
hirvittävän todellisuuden keskellä kuin surumielin katsella riemujaan
tuon tulevan onnettomuuden yön mustan harson läpi.
-- Ellei serkulla ole parempaa ja hupaisempaa kerrottavaa, on aivan
yhdentekevää, jos aloitamme lopusta -- puuttui vanha isoäiti puheeseen,
suorasukaisesti niinkuin hänen tapansa oli. -- Aikakirjoissa satakoon
ja leimutkoon; mutta teidän kertomustenne kanssa ei sillä ole mitään
tekemistä. Saatattehan taivaan nimessä antaa pahan ilman mennä menojaan
ja puhua sitä seuranneesta päivänpaisteesta. Sanokaa meille siis
suoraan ja muitta mutkitta: ystäväiseni, niin ja niin kävi Kaarle
XII:n, hän kohosi ilmaan kuin aurinko ja putosi maahan kuin
karvakinnas, tappeli kyllä paljon ja kuoli naimatonna; johonka serkku
saattaa lisätä, että oli vahinko niin urhoollista miestä ja että
hänen aikanaan vaski oli parempaa kuin hopea. Sitten saattaa serkku
antaa nuoren Bertelsköldin mennä naimisiin ja pitää komeat häät
Mainiemen linnassa, ja siten olemme, toivoakseni, onnellisesti
päässeet ohi isonvihan melskeiden ja saamme kuulla hiukan lisää Ebba
Bertelsköldistä, siitä kunnon ihmisestä, ja kuninkaan sormuksesta.
-- Enpä toivoisi, -- murahti kapteeni Svanholm, joka kyllä kunnioitti
ja ihaili vanhaa isoäitiä, mutta samalla suuresti surkutteli hänen
huonoa aistiaan; -- en kuitenkaan toivoisi, että veli Bäck niin
helposti heittää luotaan Kaarle XII:n sotasäilän ja rupeaa hääpöydän
sokerileivoksia rakentelemaan.
-- Sekä kuningas että Kustaa Bertelsköld ovat maanpaossa ja
vankeudessa; meidän täytyy ensin saada heidät sieltä takaisin, --
kiiruhti Anna Sofia muistuttamaan, kun hän kapteenin viiksien
tempauksista luuli aavistavansa myrskyilman tuloa.
-- Miehuus! -- huudahti kapteeni; -- se maksaa kelpo iskuja, se!
-- Löikö hän kaikki venäläiset kuoliaiksi? -- kysäisi pikku Jonathan.
-- Ei, -- vastasi välskäri. -- Sill'aikaa, kun venäläiset valloittivat
hänen maitaan, peittosi Kaarle XII ystäviään turkkilaisia hengiltä. Se
kuuluu suuren miehen eriskummallisuuksiin. Muuten saan sanoa serkulleni
-- ja samassa kääntyi välskäri hiukan närkästyneenä isoäidin puoleen --
ettei kelläkään ihmisellä ole lupa olla aikansa eli aikansa tapausten
ulkopuolella. Yhtä vähän saatan hankkia häitä Mainiemen linnaan
isonvihan aikana kuin kellekään voisi pistää päähän hankkia tanssia
huoneeseen, jonka kaikki neljä nurkkaa ovat ilmitulessa. Rauhallisina
ja hiljaisina aikoina -- jos semmoista aikaa onkaan, joka sen nimen
ansaitsee -- silloin ehkä käy laatuun, että yksi ja toinen ikäänkuin
putoaa saranoiltaan ja menettelee tässä maailmassa oman päänsä mukaan.
Mutta suurina ja myrskyisinä aikoina muuttuvat kaikki niiden
mukaisiksi. Mitä korkeammalle tapausten aallot nousevat, sitä
korkeammalla keinuu jokainen pieni pursi, jopa jokainen niiden päällä
uiskenteleva lastukin, eikä lepoa ole ennenkuin synkässä syvyydessä. Ja
suomalaisella aatelismiehellä, sotilaalla, Kaarle XII:n henkivartijalla
ei olisi isonvihan aikana muuta ajattelemista kuin naimistaan! Eihän
kuninkaalla itselläänkään ollut siihen aikaa, vaikka oli kysymys hänen
suvulleen tulevasta kruunusta. Ei, serkkuseni, käydessämme istuttamaan
ajantiedoista otettua siementä täytyy meidän laskea se semmoiseen
maanlaatuun, joka soveltuu sen omalle luonteelle, ja antaa sen kasvaa
omista juuristaan, paikkailematta sitä millään koristuksilla: Voinhan
antaa koko siemenen olla sillänsä, niinkuin lukemattomat menneiden
aikain siemenet ovat olleet hedelmälliseen maahan lankeamatta; mutta
jos mieli sen kasvaa, täytyy sen kasvaa _itsestään_ eikä _minusta_. En
voi aikakausia valaa uudelleen. Herra on ne kerran suuressa valimossaan
semmoisiksi valanut.
-- No-no, -- sanoi vanha isoäiti leppeästi hymyillen niinkuin aina, --
ei saa serkkuni panna pahakseen, että minä, joka olen rauhaa rakastava
ihminen, hiukan pelästyn tuota historian ankaraa ryöppyilmaa. Kertokaa
te vain niinkuin asia vaatii; jos meno käy liian julmaksi, koetan pitää
varani, että saan sukkani oikein kudotuksi, jottei toinen jalkaterä
tule toista pitemmäksi. Täällä on kyllä kuuntelijoita, jotka ovat
sotaan innostuneempia kuin minä. Näenpä jo serkku Svanholmin sotaisasta
katsannosta, että suuria tappeluita on tulossa, ja johan näkyvät sekä
Anna Sofia että Jonathan luulevan olevansa sakeimmassa kuulatuiskussa.
-- Kummi kulta, kertokaapa, kuinka hän peittosi turkkilaisia hengiltä,
-- puuttui taas puheeseen erinomaisen sotaisa pikku Jonathan, joka heti
kohta rohkaisi mielensä, kun kuuli, että hänetkin luettiin Kaarle XII:n
ihailijain joukkoon.
-- Ei ukkoseni, -- vastasi välskäri, -- Siitä leikistä saat parempia
tietoja Ruotsin historiasta. Meidän tulee varoa kuljeksimasta liian
kauas maailmalle, voisimme silloin viipyä poissa yhtä kauan kuin
kuningas Turkinmaalla, omaksi ja valtakuntansa suureksi vahingoksi.
Siitä on jo kauan, kun viimeksi olimme Suomessa, ja meidän on nyt
katsottava, kuinka tämä maa kantaa raskasta osaansa Kaarle XII:n
voitoissa ja vaurioissa.
-- Mikä on siis kahdeksannen kertomuksen nimi?
-- _Pakolainen_. Sillä siihen aikaan pakenivat kohtaloaan kaikki, jotka
paeta taisivat. Sotavanki karkasi vieraasta maasta; naapuri pakeni
naapurin luo, talonpoika jätti poltetun talonsa, kaupunkilainen
tyhjennetyn kauppapuotiinsa ja oppinut kumoon kaadetut kirjahyllynsä.
Myrsky pyyhkäisi mukaansa kaikki, mitä sen tielle sattui: vei ahneelta
hänen raha-arkkunsa ja köyhältä hänen viimeisen äyrinsä, puhalsi
satamista rauhalliset laivaliput ja maasta siemenet, hevosen valjailta,
härän laitumelta, miehen aurankurjesta, lesken viimeisen pojan, maan
leivän ja ytimen, jopa toivonkin kansan sydämestä. Aika, joka nyt
eteemme avautuu, on mullistusten aika, jolloin voitonhuudot muuttuivat
voihkinaksi, ja jolloin taisteltiin hurjia taisteluita hyljätyn ja
poljetun maan tähteistä. Sillä hän, jonka lähinnä Jumalaa olisi pitänyt
suojella rajaa ja säilyttää sille viljelyksen hedelmiä, joita niin
monet vuosisadat vaivalloisesti, jopa sanomattomalla kieltäymykselläkin
olivat erämailta vallanneet -- hän jatkoi loitolla uskottomain maassa
tuota vaarallista, vieraista kruunuista käymäänsä peliä: -- hän, jonka
paljas nimikin oli enemmän kuin sotajoukko ja jonka pieninkin, nyt
hyödytön voitto olisi pelastanut Suomen häviöön joutumasta, hän kurotti
vielä maanpaossakin päänsä yli Euroopan ja yli maailman kuullakseen
maineen tuhatkielistä sorinaa, joka kertoeli hänen nimeänsä,
kuullakseen osmanien sotahuudon hälinää, joka oli päästävä hänet hänen
onnensa pilauksesta. Järkähtämätönnä uskossaan totuuden ja oikeuden
voittoon ei hän havainnut, kuinka tutkimaton sallimus uursi hänen
valtansa perustuksia ja irroitti kiven toisensa perästä hänen
edeltäjiensä jättiläisrakennuksesta. Maakuntia, linnoja, sotajoukkoja
sortui toinen toisensa perästä väkivaltaan ja vereen, Ruotsi hajosi,
Suomi nääntyi ja kaikki horjui hänen allansa, mutta hän seisoi
pystyssä, yksinään, lannistumatonna, kyeten kaikkeen muuhun, mutta ei
taipumaan epävakaisen inhimillisen onnen alle; voittaen kaiken, mitä
historia tietää kertoa sankariavuista, mutta kuitenkin ollen
pienintäkin pienempi siinä, ettei osannut unhottaa ja antaa anteeksi --
suurempi kuin kukaan muu kaikesta kieltäytyessään, mutta kuitenkin
kykenemätön itseänsä kieltämään!


1. YLIOPPILAAT LÄHTEVÄT SOTAAN.

Eräänä kauniina kevätpäivänä loppupuolella huhtikuuta 1710 oli erään
pommerilaisen kaljaasin onnistunut päästä pujotteleimaan Aurajoen
suulla vielä ajelehtivien jäälauttojen välitse, ja se laski nyt maihin
Turun rantasiltain luona jyvälastiaan purkamaan. Edellisenä vuonna oli
maassa ollut kova kato, niin että rukiitten hinta talvella nousi aina
20:een ja 30:een talariin tynnyriltä, ja tietysti tunkeutui nyt koko
joukko halullisia ostajia esille, päästäkseen osalliseksi pommerilaisen
tuomasta avusta. Kansaa kaikenlaista, kauppiaita, porvareita,
virkamiehiä, oppineita ja oppimattomia, sekä joukko leivättömiä
käsityöläisiä ja merimiehiä tulvasi rantaan, saadakseen tarpeensa
kohtuullisella hinnalla, ja pommerilaisen oli varsin vaikea saada heitä
ymmärtämään, että korkea kruunu jo oli tilannut hänen lastinsa Suomen
sotaväkeä varten.
Toiveissaan pettynyt väkijoukko alkoi napista. -- Mitä tämä on? --
huusi eräs roteva teurastaja, jolla ei enää ollut mitään teurastamista,
-- pitääkö meidän nähdä nälkää lihoittaaksemme kenraali Lybeckerin jo
ennestään lihavaa kukkaroa! Anna mennä viidestätoista talarista, ja
päällisiksi kunnon kimpale sianlihaa, jollet ole juutalainen!
-- Kenraali syököön vähän vähemmän, niin hän marssii paremmin, --
virkkoi eräs toinen. -- Kuulepas sinä, pommerilainen naurisnaama, älä
päästä ruununrottaa jyvähinkaloosi, muuten se nakertaa siihen reiän.
-- Etkö häpeä, härkäsaksa! -- huusi eräs paksu varusmestari, joka
kyynärpäittensä avulla tunkeusi joukon läpi. -- Tässä on mies, jolla on
komissariaatin käsky ottaa jyvät vastaan, ja jos joku tohtii jotakin
mukista, kyllä minä hänet muokkaan!
-- Napauttakaa vähän tuota ruunun rosvoa! -- huusivat taas toiset
äänet. -- Vetäkää häntä vasten kuonoa, mokomaa valtionpetturia! Nyt he
aikovat anastaa itselleen kaiken viljan, nylkeäkseen sekä meitä että
kruunua!
-- Odottakaapa, te olutratit, te paltunpaistajat, te tiskinnuolijat,
kyllä minä opetan teitä herjaamaan hänen ylhäisyyttään kenraalia, kun
koko maan onni on meidän miekankärjessämme! -- kiljui varusmestari
vihoissaan, päästyään onnellisesti pommerilaisen laivan kannelle
pujahtamaan.
-- Kyllä vain, kurkussanne on maan onni, eikä miekkanne kärjessä, --
vastailtiin väkijoukosta. -- Liisteröikää tuo hätähousu mastoon kiinni!
Kastakaa häntä joessa! Mäikyttäkää! Poukuttakaa häntä! Pärpättää he
kyllä osaavat, mutta annapas ryssien tulla, niin saamme nähdä, kuinka
pötkivät käpälämäkeen.
Ajat olivat niin levottomat, mielet niin riitaisat, että pieninkin
kipinä voi sytyttää kaikki ilmituleen, ja niin oli tämäkin tora
melskeeksi ja väkivallaksi yltymäisillään, kun kaikeksi onneksi joukon
huomio kääntyi toisaalle. Kiivaimmat kiljujat aikoivat jo rynnätä
pommerilaisen laivan kannelle, ajaakseen lihavan varusmestarin tuhannen
tuuteriin, kun samassa siihen aikaan niin harvinaiset miesäänisen
laulun sävelet saattoivat heidät seisahtumaan ja kuuntelemaan, mitähän
tuokin merkitsisi. Kohta nähtiinkin lukuisa joukko ylioppilaita
järjestyneinä rivistöön marssivan esille siitä osasta kaupunkia, joka
vanhastaan on tunnettu Ryssänmäen nimellä; nimi lienee saanut alkunsa
-- jos saa uskoa oppinutta Taneli Jusleniusta -- siitä, että
moskovalaiset juuri tuolle paikalle olivat asettaneet leirinsä, kun
v. 1318 hävittivät kaupungin. Tämän nuoren joukon miesluku lienee
noussut vähän yli kahdensadan, vaikka sen rivit eivät suinkaan olleet
niin suorat ja niin hyvin järjestetyt, että niistä olisi käynyt heidän
lukumääräänsä yhtä tarkalleen arvaaminen kuin sen voi arvata
säännöllistä sotajoukkoa lukiessaan. Puuttui myöskin tuo yhdenmukainen
ulkonainen käytös, jota etenkin nykyaikana on totuttu näkemään
yhteisessä univormussa ja säntillisissä liikkeissä; sillä enin osa
näistä tuota pikaa haalituista sotureista oli aivan ujostelematta
puettu samaan harmaaseen tai siniseen sarkatakkiin, minkä pitäjän
räätäli kotiseudulla oli heille valmistanut, ja ainoastaan harvat
heistä olivat keltaisilla hihansuilla ja samanvärisillä nahkavöillä
koettaneet hiukan mukailla maailmanmainiota ja kuuluisaa
karoliinilaista univormua. Ryhtiä vastaan olisi niin ikään
varsinaisella soturilla ollut paljonkin muistuttamista, sillä monen
niska oli ennen aikaansa köyristynyt latinan kieliopin raskaan painon
alla; mutta sitävastoin nähtiin rotevia ja jänteviä vartaloita ja
voimakkaita jäseniä, jommoisia tuskin missään nuorukaisjoukossa tähän
aikaan nähtäneen. Moni leuka oli siihen aikaan parroittunut jo ennen
kouluun tuloa, ja joskaan neljän- ja viidentoista vuoden vanhat
ylioppilaat silloin -- ja niinhän nytkin on asianlaita -- eivät olleet
niin aivan harvinaisia Suomen yliopistossa, niin oli kuitenkin enin osa
heistä ehtinyt kolmen- ja neljänkymmenen vuoden vakavaan ikään, kun nyt
hankkiutuivat vaihtamaan kirjaa miekkaan. Kun vielä ottaa huomioon,
että noita kaikkein nuorimpia, joita vanhemmat toverit pitivät
ankarassa kurissa eivätkä kohdelleet paljon paremmin kuin juoksupoikia,
ei katsottu kelvollisiksi ottamaan osaa sotaharjoituksiin, niin voi
arvata, ettei ankarinkaan tarkastaja olisi löytänyt montakaan
poistettavaa tästä joukosta, joka nyt samosi pitkin Turun katuja.
Ylioppilaat lauloivat -- ja milloin eivät ylioppilaat laula riemujaan
ja ihastustaan! Taidokkaasti harjoitettua ei heidän laulunsa tosin
ollut eikä kyennyt vetämään vertoja nykyajan neliääniselle laululle,
mutta voimakas ja uskollinen henki kaikui kuitenkin näistä sävelistä.
Laulettiin Dahlstjernan tunnettua laulua herra Pietarista,
joka tavoitteli pyytääkseen Narvan uljasta ja ihanaa impeä, ja
Kaarle-kuninkaasta, joka piti hänestä huolta.
"Nyt parku kuului etähältä metsist' itämaan:
Voi meitä, tuli miesten tuhonpäivät!
Ken käy nyt aurankurkeen, ken käyttää karhiaan?
Ja herrammekin kaikki vangiks' jäivät!
Sen kuulleet ootte kai, että Kaarle piti Narvasta huolen..."
Eräs tavattoman pitkä ja harteva merimiespukuinen mies oli vast'ikään
astunut maalle pommerilaisesta kaljaasista ja kääntyi nyt lähimmän
miehen, erään nokisen sepän puoleen kysyen, mitä tämä sotainen meteli
merkitsi ja oliko vihollinen jo maassa, koska yksin ylioppilaatkin
näkyivät tarttuvan aseihin sotaan lähteäkseen.
-- Mitäkö merkitsee? -- vastasi seppä. -- Sitäpä tietenkin, että neljä
viikkoa umpeensa olen nyt yötä ja päivää takonut kiväärinputkia ja
miekkoja, puhumattakaan jalustimista, hevosenkengistä ja muista
semmoisista, joiden tähden ei olisi ollut aikaa korjata ainoatakaan
lukkoa, vaikka itse rikas herra Wargelin olisi tullut sitä
raha-arkkuunsa teettämään. Ylioppilaatko? Saakeli soikoon, he ovat nyt
jo kahdeksan vuotta miekkoja heilutelleet ja äkseeranneet kuin
sotamiehet, vaikka täällä on ollutkin rauhallista välimmiten. Mutta nyt
on venäläinen Viipurin edustalla, ja pääsiäisyönä tuli käsky maaherra
Palmenbergilta, että kaikkien ylioppilaiden pitää käydä pyssyyn käsiksi
ja marssia nostoväen kanssa. Tuhannen tulikekäle! Se tarttui kuin tuli
tappuroihin. Professorit kinaavat vastaan minkä voivat, sillä kreikka
ja latina ovat joutuneet huonoon huutoon Turussa, ja kirjain ääreen
jääpi vain köyryselkiä ja rampoja. Mutta sotaan ylioppilaat tahtovat,
niin että savu suitsee. Niissä peijakkaan pojissa on ruutia. Tappelin
heidän kanssansa seitsemän vuotta, parina kolmena iltana viikossa,
siihen aikaan, kun olin kisällinä, ja monella voi-mahalla on vielä
nytkin kuhmuja päässään minun moukarini jäljeltä; mutta mestariksi
tultuani pidän aina heidän puoltansa. Katsokaapa vain noita kirkkaita
musketteja; ne ovat kaikki minun pajastani -- suoria ja kirkkaita kuin
auringon säteet! Ja puolet niistä ovat he saaneet velaksi.
-- Kuka on tuo, tuolla kadunkulmassa seisova kunnianarvoisa, pitkään
kauhtanaan ja tuuheaan tekotukkaan puettu mies, joka näyttää niin
karsain silmin katselevan ylioppilaiden marssia?
-- Se on professori Tammelin, yliopiston rehtori. Se arvon mies on
pahemmassa pinteessä kuin kolmituumainen naula kaksileiviskäisen
moukarin alla. Piispa on Tukholmassa, ja koko kaupunki on sekaisin.
Pääsiäisyönä ammuttiin kolme luotia asessori Gyllenkrokin kamariin
hänen saunassa ollessaan. Tiesi lempo, ovatko ylioppilaat olleet
semmoisissa vehkeissä osallisina, mutta sen kyllä tiedän, että heidän
putkassaan on parin viikon kuluessa ollut enemmän väkeä kuin
luentosaleissa ja että kaksi uutta munalukkoa on minun täytynyt tehdä
sen oveen. Älkää tehkö niistä kovin lujia, Vasara-Jaakko, sanoivat
ylioppilaat; ymmärrättehän hyvinkin, että ennemmin tappelemme
Kaarle-kuninkaan puolesta kuin pyydystelemme hämähäkkejä putkassa. En
tiedä muusta kuin virastani, vastasin minä; mutta jos teillä olisi
Kaarle-kuninkaan kourat, kyllä lukkojen kanssa toimeen tulisitte.
Uskokaa minua, ne hiiden veitikat tekivät työtä käskettyä ja eräänä
aamuna he olivat murtaneet uudet lukkoni rikki. Mutta sen perästä
lyötätti korkeasti oppinut konspiratoriumi...
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Välskärin kertomuksia 3 - 09
  • Büleklär
  • Välskärin kertomuksia 3 - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3542
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2053
    23.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3438
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2083
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3461
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1979
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3554
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2015
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3565
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1992
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3509
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1916
    25.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3455
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1920
    22.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3487
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2109
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3528
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2058
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3538
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2033
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3467
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2012
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3557
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1969
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3529
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2064
    22.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3410
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2066
    20.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3557
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1924
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3540
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2009
    23.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3576
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1915
    24.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3590
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1841
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3513
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1990
    22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3578
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2113
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 3624
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1939
    24.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3582
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2019
    23.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3583
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1981
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 1083
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 783
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.