Välskärin kertomuksia 3 - 03

Süzlärneñ gomumi sanı 3461
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1979
24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
40.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
tanssia ja otettiin vastaan isoäänisin huudoin. Hän oli karhujuhlansa
kaunistukseksi koristanut metsästyspukunsa muutamilla senaikuisilla
koristeilla. Yhä vielä käytti Kaarle-kuningas pitkää kähäräperuukkia,
joka näkyy kaikissa kuvissa, mitkä hänestä on tehty hänen
perintöruhtinaana ollessaan ja hänen ensimmäisinä hallitusvuosinaankin;
vielä hän piti hienoa, valkoista pitsikaulahuivia; kallis kaulus oli
poissa, mutta eivät nuo kalvosimet, joita hän sittemmin nyhteli pois
hoviherrainsa ranteista ja jotka olivatkin kovin epäkäytännölliset
ankaroissa otteluissa hänen sotaretkillään. Herttua, jonka jalka samoin
kuin kuninkaankin oli vähän haavoittunut, oli mitä hauskimmalla
tuulella ja osoitteli leikin vuoksi, mitkä talonpoikaistytöt olivat
hänestä kauneimpia. Luultavasti hänen toimestaan oli viimeisen ja
urheimman karhun pörheä otsa koristettu laakeriseppeleellä, jonka
tuoreet lehdet oli otettu kasvihuoneesta. Sitten oli karhu seppelöity
ja köytetty rekeen, ja niin lykättiin se äkkiarvaamatta saliin
tanssivain keskelle.
Nämä, jotka eivät edeltä käsin tienneet mitään, riensivät hädissään
mikä minnekin; soittajat unohtivat soittonsa, kaikki pyrkivät
seinävieriin, ja niin jäi keskelle lattiaa tilava paikka, jossa
kuninkaan nähtiin vähän kummastellen odottavan, mitä karhulla olisi
hänelle sanomista.
Valpuri Eerikintytär oli kaunein talonpoikaistyttö, pullea ja
punaverinen vestmanlantilainen, oikein lämpöinen ja kaihomielinen
silmiltään, jotka olisivat sopineet vaikka kuningas Augustin loistavan
hovin kaunottarelle. Tyttö astui nyt esille -- Dianaksi puettuna ja
kantaen havukoristeita, jousta ja nuolia -- puhumaan karhun puolesta.
Hyvin reippaasti ja karhun mörinää säikkymättä tyttö otti seppeleen sen
päästä ja kietoi sen kuninkaan otsan ympärille, lukien seuraavat
tuntemattoman runoilijan sepittämät säkeet:
"Niin kaukana kuin kuus' ja koivu kasvaa pohjanmailla,
on metsän kuningas ain' ollut vertaistansa vailla;
mut tästä hetkest' alkaen on metsän jaarlin suuren
nyt pakko tuoda seppeleensä Kaarlen jalkain juureen.
On valtakunta se, min voitti voimallansa,
viis' vertaa suurempi kuin peri taatoltansa,
se ulottuu niin kauaksi kuin metsät pohjolan
ja nimensä maine viepi kerran kautta maailman.
Kuningas oli iloisella tuulella ja otti tämän kunnioituksen sekä
armollisesti että hilpeästi vastaan, sanoen, ettei hän tahtonut riistää
kunniaseppelettä niin mahtavalta ja urhoolliselta jaarlilta kuin karhu
oli. Näyttääkseen heti, mitä hän näillä sanoilla tarkoitti, otti hän
seppeleen päästään ja laski sen jälleen karhun otsalle. Samassa huomasi
hän, että karhu vielä oli köysissä. -- Ei käy laatuun, -- sanoi hän, --
että voittaja seppelöitsee vangittua vihollista, ikäänkuin pilkaten ja
häväisten sen tappiota. Nouse ja kävele ja ole vapaa urhoollisuutesi
palkkioksi!
Ennenkuin kukaan ennätti tai rohkeni virkkaa mitään, oli kuningas
siepannut metsästyspuukkonsa ja katkonut karhun siteet. Tämän
nähtyään hyökkäsivät kaikki kauhistuksissaan ovesta ulos. Ainoastaan
Kaarle-kuningas ja ne muutamat hänen miehistään, jotka eivät tahtoneet
olla häntä aremmat, jäivät asemilleen, kädet miekan kahvoissa kiinni,
ja odottivat uteliaasti, mitä karhu vapaaksi päästyään tulisi
tekemään.
Metsän pörheä kuningas ei kumminkaan näyttänyt haluavan käyttää
vapauttaan. Se nosti, hiljaa päristellen, päätään, oikoi puutuneita
raajojaan ja näytti miettivän. Sitten se nousi vaivoin ylös
reestä, katseli alakuloisesti kynttiläin valoa ympärillään, astui
muutamia askelia, horjui eteenpäin, huokasi syvään, ja oikaisihe
liikkumattomaksi kuninkaan eteen. Käytiin sitä tarkastamaan -- se oli
kuollut, ja laakeriseppeleensä, jonka Kaarle-kuningas niin kauniisti
oli antanut sille takaisin, se oli pudottanut voittajansa jalkain
juureen.
Kuningas kosketti petoa jalallaan; se makasi ääneti, hengetönnä. Ne,
jotka olivat olleet karhua ajamassa, käsittivät helposti syyn
tapaukseen. Mutta tuo odottamaton ratkaisu, mihin vaarallinen leikki
oli näin äkkiä päättynyt, näytti miltei enteeltä eikä voinut olla
nuoreen mieleen vaikuttamatta. Kuningas seisoi äänettömänä pitkän
aikaa.
Herttua sitävastoin huudahti iloisesti: -- Kunniani kautta, _sire_, tuo
kömpelö otus on tehnyt teille kunnianosoituksen, jota hienoin hovimies
siltä kadehtisi. Hei, uljaat sankarit ja sankarittaret, jotka niin
urhoollisesti olette ovia puolustaneet, tulkaa sisään, vaara on ohi;
kontiolla on ollut ymmärrystä enemmän kuin teillä kaikilla yhteensä.
Väkijoukko hyökkäsi sisään, ja jos riemu sitä ennen oli ollut
isoääninen, niin nyt se kävi miltei hurjaksi. Mahtava karhu kannettiin
riemusaatossa ulos, ja ensi kiihkossa nostettiin kuningas rahvaan
olkapäille. Ukot, nuorukaiset, tytöt, kaikki kilpailivat saadakseen
käsillään kantaa tätä nuorta yksinvaltiasta, jonka ylevä katsanto
kykeni lannistamaan metsän vapautetun kuninkaan hänen jalkainsa
juureen.
-- Viiniä tänne! -- huusi herttua, kuninkaan vielä istuessa
väkijoukon olkapäillä. Viiniä tuli. Dianaksi puettu tyttö ojensi
kuninkaalle maljan. Hän otti sen vastaan. Samassa kuiskasi herttua
vallattomuudessaan niin kovasti, että likinnä seisovat sen kuulivat: --
Diana anoo syvimmässä alamaisuudessa, että teidän majesteettinne näkisi
hyväksi lohduttaa häntä armollisella suudelmalla.
Heti kohta nostettiin hämmästynyt tyttö vastustuksistaan huolimatta
kuninkaan tasalle. -- Suudelkaa häntä, -- kuiskasi herttua hiljemmin;
-- kansa selittäisi kieltäymisenne ylenkatseeksi.
Ei koskaan, ei ennen eikä sen jälkeen koko elämässään Kaarle-kuningas
liene ollut näin oudossa asemassa. Seitsentoistavuotias hän oli, malja
oli hänellä toisessa kädessään; toisella puolen oli kaunis tyttö; iloa
ja riemuhuutoja ylt'ympäri. Kaikki nuoruuden tunteet kuohuivat hänen
rinnassaan. Hän punastui kuin poikanen, toivoen olevansa täältä senkin
seitsemän taipalen takana.
Samassa kuului aisakellon helinää kartanolta. Mutta kuningas kohotti
maljansa, vaikka kohottikin sen epäröiden, ja joi uskollisten
maanmiestensä onneksi. Sitten hän kallistui sivulle päin, ujostellen ja
arastellen, ja suuteli Valpuri Eerikintytärtä. Ääretön riemuhuuto
kajahti samassa ympärillä seisovan väen huulilta.
Samassa aukeni ovi, ja sisään astui kreivi Piper, synkeänä ja pahaa
ennustavan näköisenä, kokoontuneen kansan keskelle.
Väkijoukko ei häntä huomannut, mutta liki kattoa nostettu kuningas näki
hänet heti kohta. Yhdellä hyppäyksellä hän oli lattialla, niin että
puoleksi tyhjennetystä maljasta roiskahti viiniä ympärillä seisovain
päälle ja kauniin Valpurin hehkuville poskille.
-- Mitä uutta? -- kysyi hän lyhyesti ja nopeasti uudelta vieraalta,
jonka korkea arvokin heti pani tärkeitä asioita aavistamaan.
-- Pahoja uutisia! -- vastasi kreivi matalalla äänellä. -- Suvaitseeko
teidän majesteettinne puhutella minua kahden kesken?
-- Pahoja uutisia? -- matki kuningas, joka nyt, vaarallisesta tilastaan
näin hyvään aikaan pelastettuna, jälleen tunsi itsensä aina
vallattomuuteen asti rohkeaksi ja iloiseksi. -- Ei, kreiviseni, pyydän
teitä, säästäkää ne uutisenne soveliaampaan aikaan. Tänä päivänä emme
jouda niitä kuuntelemaan.
-- Teidän majesteettinne suokoon anteeksi, mutta asia on tähdellinen
eikä siedä viivytystä.
-- Seuratkaa minua, hyvät herrat! -- jatkoi kuningas, joka ei ollut
kreivin muistutusta kuulevinaankaan. -- Nämä kunnon ihmiset tarvitsevat
virvoitusta, ja -- Hård, missä olet? Eikö karhunpaisti jo höyryä
ruokasalissa?
-- Ateria on valmis, teidän majesteettinne.
-- Tulkaa, herra kreivi, -- sanoi herttua, hienosti pistelevällä
äänellä; -- vakuutan, ettei teillä ole pienintäkään vaaraa, sillä
hirviö, jota nyt käymme voittamaan, on hajustettu kuin hovimies, lihava
kuin kapusiinimunkki, makea kuin Taalain tyttö ja hyvästi paistettu
kuin kunnon sotamies. _Allons_.
Kungsörin keittiöt ja ruokasalit esiintyivät tänä päivänä ehompana
entistään. Pöydät notkuivat ruokalajien alla, joista mainioin oli
persiljalla ja laakerinlehdillä koristettu karhunpää. Ranskan- ja
espanjan viinejä kimalteli suurissa hopeakannuissa. Kunkin vieraan
edessä seisoi hopeamalja, kyllin suuri koettelemaan sen voimia, joka
tahtoi kuntoaan näyttää. Oli kuin olisi taas eletty holhoojakauden
ylellisiä aikoja.
Ja kun lyhyt ruokaluku oli luettu, käytiin käsiksi vateihin ja
kolpakoihin, sillä metsämiehet olivat nälissään ja janoissaan nyt
niinkuin ainakin. Ei kukaan saanut olla poissa; haavoittuneet
metsästäjät tulivat nilkuttaen sisään; niiden joukossa puolikuoliaaksi
puserrettu Kustaa Bertelsköldkin.
Kaikkien piti juoda. Joka kerta, kun kuninkaan silmät sattuivat
hämillään olevaan ja levottomaan Piperiin, kävi hän kannuun käsiksi ja
nyökäytti hänelle päätään kuin virkkaen _res severas in crastinum_![6]
Ei koskaan Kaarle-kuninkaan nähty juovan niin paljon; ja kumminkin hän
joi vielä kuin neito. Mutta siihen taitoon harjaantuneet vanhukset
alkoivat toivoa hänenkin "ajan oloon paisuvan mieheksi."
Viiniä tulvi, pidot kävivät isoäänisiksi. Hurjia sotatekoja,
hullunkurisia metsästysjuttuja, naurettavia rakkaudenseikkailuja
kerrottiin. Gyllenborgia kehoitettiin sepittämään jokin runo. Hän nousi
pöydälle ja lausui, tarkoittaen "Kaarle-kuninkaan ensimmäistä voittoa":
"Diana Marsille kun tarjoo suunsa terää,
hymyilee Bakkus; Astridille, joka herää,
näin lausuu Venus..."
Nyt löi iso seinäkello kahtatoista. Piper nousi istuimeltaan, mutta
kuningas antoi runoilijalle merkin, että tämä jatkaisi:
"Näin lausuu Venus: käske Vulkanusta pian;
on panssar rikki, siveys on saanut vian"...
Vielä kerran kajahti riemuhuuto -- kajahti kerran viimeisen --
vastaukseksi runoniekan pilanteolle. Mutta sen jälkeen nousi
Kaarle-kuningas, yht'äkkiä vakavaksi muuttuneena, pöydästä ja sanoi
Piperiin päin kääntyneenä: -- Herra kreivi, minä olen luvannut
ystävilleni iloisen päivän. Se on nyt lopussa, ja minä olen valmis
kuuntelemaan teitä. Te näette ympärillänne miehiä, jotka voivat
salaisuuksia säilyttää. Puhukaa ja puhukaa vapaasti; mitä on teillä
minulle sanomista?
-- Teidän majesteettinne, -- sanoi Piper epäröiden, tanskalaiset
etenevät. Holsteinia hävitetään. Tönningen on kukistumaisillaan. _Sota
on välttämätön_.
-- Jatkakaa! -- sanoi kuningas, pikaisesti katsahtaen herttuaan, joka
punastui.
-- Tsaari Pietari kerää 100,000 miestä Inkerinmaata vastaan. Varmoja
tietoja on tullut, että hän on tehnyt liiton Puolan ja Tanskan
kuninkaiden kanssa riistääkseen Ruotsilta Itämeren maakunnat. _Sota on
välttämätön_.
-- Jatkakaa! -- sanoi kuningas, tarttuen koneentapaisesti lähellä
seisovaan espanjanviinillä täytettyyn pikariin.
-- Saksilaiset ja puolalaiset ovat hyökänneet Liivinmaahan. Fleming on
väkirynnäköllä ottanut Kobrunnerin linnoituksen ja pommittaa Riian
kaupunkia. Kreivi Dahlberg pyytää apua. _Sota on välttämätön_.
Piperin näitä sanoja lausuessa ruiskahti punainen suihku valkoiselle
pöytävaatteelle. Kuningas oli tietämättään puristanut kokoon kädessään
olevan espanjanviinillä täytetyn hopeapikarin. Hänen korkea otsansa oli
vetäytynyt synkkään pilveen; valat oli rikottu, sanat syöty,
uskollisuus ja kunnia hukattu. Mutta Kaarle-kuningas vastasi vain:
-- Olette oikeassa. _Sota on välttämätön_.
Sitten hän kääntyi herttuan puoleen, ylevänä, uljaana, vakavana,
jommoisena häntä ei oltu ennen nähty. Kaikki nuo pienet ja vähäpätöiset
asiat, jotka muulloin viehättävät ihmisten mieliä ja hyvittelevät
heidän intohimojaan, olivat nyt kadonneet, nuoren kuninkaan silmien
eteen aukeni mahdollisuus oikeutettuun taisteluun, johon oli
ryhdyttävä vaikkapa koko maailmaa vastaan. -- Onpa kummallista, --
sanoi hän, -- että molemmat serkkuni tahtovat sotaa. Olkoon menneeksi.
August-kuningas on syönyt sanansa ja toiminut valoja ja sopimuksia
vastaan. Asiamme on oikea. Jumala on meitä auttava. Ensin suoritan
asian toisen kanssa; sitten saatan haastaa sanasen toisellekin!
Siitä päivästä alkaen luopui Kaarle kaikista pukunsa koristuksista,
kaikesta ylellisyydestä ja kaikista huvituksista.
Siitä päivästä alkaen tuli sota olemaan hänen metsästyksensä ja kuulain
vinkuna hänen soittonsa.
Siitä päivästä alkaen hän ei juonut olutta eikä viiniä, vaan ainoastaan
vettä.
Siitä päivästä alkaen hän ei ikinä enää naisen huulia suudellut.
Siitä päivästä alkaen hänestä tuli sankari, jota ei mitata
tavallisten ihmisten mittapuulla; suuri myötäkäymisissä, suurempi
vastoinkäymisissä, ainutlaatuinen hyveissään, ainutlaatuinen
virheissään, monien ihailema, harvain ymmärtämä eikä kenenkään
saavuttama.


3. MITEN LEIJONA ALKAA OTUSTA AJAA.

Henkivartijarakuunain kornetin Kustaa Aadolf Bertelsköldin kirje
sisarelleen Ebba Bertelsköldille, prinsessa Ulriika Eleonooran
kamarineidille.
Narvassa 7. p:nä joulukuuta 1700.
Sangen rakas sisareni!
Aina siitä pitäen, kun viimeksi olimme yhdessä viime keväänä,
jolloin niin herttaisesti huvittelimme ja minä viimein vähän
sairastelin Kungsörin luona sattuneiden otteluiden jälkeen ja
sisareni minua niin armaasti paranteli voiteilla ja harpunsoitolla,
jonka kaipuussa, Jumala paratkoon, nyt saan elää. Siitä ajasta
on kohta kahdeksan kuukautta monessa melskeessä kulunut, jonka
tähden rohkenen nöyrimmästi pyytää sisartani, ettei hän suurta
laiminlyöntiäni panisi pahakseen, koska olen huono kirjoittamaan,
jonka kyllä maisteri Schönberg voi todistaa puolustuksekseni, hän,
joka ennen muinoin Mainiemessä vertasi kirjoitustani vereksessä
lumessa nähtäviin harakan jälkiin. Olen myös oikein saanut r.
sisareni kirjeet toukokuun 8. p:ltä ja elokuun 17. p:ltä, joista
en saata kyllin sanoa, kuinka suuresti ne ovat mieltäni
ilahduttaneet; ja minä pyydän sisartani näistä koukeroisista
riveistä huomaamaan veljellisen kiitollisuuteni. Minulla on nyt
siihen vähän enemmän aikaa kuin mitä ennen oli, sillä minä
makaan täällä Narvassa sairaalassa, parantamassa naarmua, jonka
sain viimeisessä venäläisten kanssa käydyssä kahakassa, se ei
kumminkaan ollut pahempi kuin pyssynkuula, joka sattui vasempaan
olkaan, ja se on jo onnellisesti poistettu, niin että minulla
nyt kahden viikon perästä on lupa kirjoittaa, mutta en minä
saane ennen joulua nousta ratsaille.
R. sisareni on varmaankin jo kuullut ne suuret sanomat voitoistamme
niin tanskalaista kuin venäläistä vastaan taistellessamme;
ajattelen kumminkin, ettei liene r. sisarelleni vastenmielistä
kuulla vähän enemmänkin niistä eräältä, joka oli niissä mukana
ja hutki käsivartensa väsyksiin. R. sisar muistanee sen päivän
viime talvena, kun heitin Kustaa Aadolf Douglasin portaita alas
hänen herjaustensa tähden Suomen aatelisia vastaan, että muka
olisivat tolvanoita, jotka eivät hävenneet puhumasta keskenään
ilkeätä suomalaista äidinkieltään itse kuninkaallisessa linnassakin;
jonka kaiken tähden Douglas mennessään ei muistanut lukea rappuja.
Ja kun sitten arestista pääsin, muistanee r. sisareni Eeva
Falkenbergin sanoneen minulle: että kyllä olin rohkea käymään
tuommoisen nuorempani paasiraukan kimppuun, mutta mitä miehuutta
näyttäisin valtakunnan vihollisia vastaan käytäessä, sen tahtoi
neiti jättää sanomatta. Ja r. sisar muistaa, että r. sisaren
kirja juuri silloin oli aukaistuna pöydällä; jonka tähden sanoin,
lukematta kirjan lehtien lukumäärää: sen Eeva-neiti tietäköön,
etten palaa tänne Tukholmaan ennenkuin minulla, jos Jumala suo,
on voitto, tahi ainakin kunniallinen ottelu kirjoitettavana
jokaiselle sivulle Ebba-sisareni muistikirjaan. Ja tähän vastasi
Eeva Falkenberg: en usko sitä; kornetti saa olla iloinen, kun
saa nuijia karhuja; johon minä sanoin: Mitä neiti lupaa minulle,
jos tapahtuu niinkuin olen sanonut? Ja siihen hän sanoi: sitten
saa kornetti pyytää minulta mitä hyvänsä, en ole sitä kieltävä.
Onko se varmaa, sanoin minä. Niin varmaa, sanoi hän, kuin kukko
Jaakopin kirkon tornin huipulla; ennen se laulaa, kuin minä teidät
petän. Ja nyt pyydän sisartani aloittamaan muistiin kirjoittamista
ja pränttäämään ensi sivulle Seelannin (eli Tiberupin) ja toiselle
sivulle Narvan vähän isommilla kirjaimilla. Sitten saan verkalleen
jatkaa, kunnes lehdet täyttyvät; en tosiaankaan tohdi sitä ennen
palata Tukholmaan; lienee myöskin parempi, etten tiedä, kuinka
monta lehteä kirjassa on.
Tahdon siis tässä kertoa r. sisarelleni, että 14. p:nä huhtikuuta
viime keväänä lähdin Tukholmasta kuninkaan seurueessa Malmöön, ja
meitä oli siellä lähes 12,000 miestä, ja silminnähtävää oli, että
nyt oli tanskalaisten nahka parkkiin pantava. Mutta sillä välin
oli esteitä laivastolla, joka oli yhdistettävä Englannin ja
Hollannin laivastoihin, niin että pääsimme otteluun vasta heinäkuun
25. p:nä, **Kaikki vanhaa ajanlaskua, joka oli sunnuntai, klo 5:n ja
6:n välillä iltapäivällä. Olisinpa suonut sisareni näkevän sen
kauniin näyn, joka meillä sinä päivänä laivastosta oli, kun
punainen viiri nostettiin amiraalilaiva Fredrika Amalian isoon
mastoon; mutta kuningas oli Sofia-jahdissa. Tuuli ei ollut kovin
ankara, kuitenkin niin, että hevosemme polkivat laivankantta
kärsimättömyydestä; ja ilma oli muuten ihanan kirkas ja lämmin.
Siinä oli nyt edessämme vihanta Seelanti pyökkimetsineen,
Humlebäckin kartano ja eräs valotorni ja tuulimylly, jossa
myllärillä ei ollut aikaa jauhaa. Ja nyt laskettiin laivoista
paljon veneitä vesille, joilla soudettiin maata kohti, mutta
siellä kävi vesi liian matalaksi, silloin hyppäsi kaartin majuri
Kaarle Numers ulos veneestä kahlatakseen maihin, ja hänen
pataljoonansa hänen kanssansa. Kuningas tuli sen nähtyään varsin
malttamattomaksi, niin ettei kukaan voinut häntä hillitä, vaan
hän hyppäsi kainaloita myöten veteen, viitaten miekallaan muita
tekemään samaten; jota esimerkkiä kreivi Piper heti seurasikin,
mutta naurettavaa oli nähdä Ranskan lähettilään Herra Guiscardin
hienoissa mustissa silkkisukissaan hyppäävän mereen, vaikka
kuningas sanoi: -- Herralla ei ole tanskalaisten kanssa mitään
tekemistä.
Nyt tanskalainen tosin ampui rannasta kuudella pienellä tykillä,
niin että vesi vähitellen punertui; mutta 400 ratsumiestä,
jotka piilivät metsänrinteessä hakatakseen ruotsalaiset maahan,
tuskin tohtivatkaan tulla esille, ennenkuin kuulat meidän isoista
laivatykeistämme alkoivat rapista kuin herneet heidän ympärillään,
kiskoen hietaa ja kiviä maasta, ikäänkuin pyryilma olisi ollut,
niin että hevoset juoksivat tiehensä ja olivat mahdottomat hillitä;
eikä käynyt paremmin tanskalaisen jalkaväenkään, jota oli 300
talonpoikaa, joille oli luvattu vapautus orjuudesta, jos tahtoisivat
sotapalvelusta tehdä. Niin ajettiin tanskalainen ennen pimeätä
metsään; ja kun Kaarle-kuningas oli saanut tämän kauniin voiton,
kävi hän heti kohta polvilleen ja kiitti Jumalaa. Samana iltana
asetuttiin leiriin rannalle.
Me ratsumiehet katselimme kaikkea tätä vain kaukaa, mutta millä
sydämen halulla, voi sisareni kyllä ajatella. Emme voineet enää
sinä päivänä mennä maihin pimeän tähden, ja seuraavana maanantaina
oli julman ankara luodetuuli, niin että missä vene laskettiin
vesille, siinä hyökkäsi meri heti sen päälle, niin että muutamia
miehiä hukkui. Oli myös ankara merenkäynti sinä päivänä hevosille,
joista yksin meidän rykmentistämme kuusi taittoi jalkansa; mutta
tiistaina oli ilma tyyni, ja me pääsimme maihin. Leirissä kävi
heti kohta se puhe, että neuvottomuus ja pelästys vallitsi
Kööpenhaminassa, sillä heidän kuninkaansa oli poissa Holsteinissa,
ja kaupunginpäällikkö Schack oli tulostamme niin hölmistynyt,
ettei tiennyt seisoiko hän päällään vai jaloillaanko. Mutta
ylioppilaat ja osa porvaristoa olivat nousseet valleille
miehuullisesti meitä kohtaamaan ja kunnon miehinä maatansa
puolustamaan; sillä eihän kenkään voinut tulla muuhun luuloon,
kuin että Kaarle-kuningas piirittäisi kaupungin ja valloittaisi
sen pikemmin kuin hänen isoisänsä aikoinaan oli voinut sen tehdä.
Sisareni arvelee, ettei sellaista voittoa, johon minä vain
katselemalla otin osaa, voi muistikirjaan merkitä. En tahdo
siis jättää sanomatta, että minut ratsujoukkoni kanssa
komennettiin puhdistamaan maata tanskalaisesta ratsuväestä,
joka oli metsiin turvautunut. Ja meillä oli sitä tehdessä
useita kahakoita, jotka kestimme niin hyvästi, että palasimme
leiriin tuoden 40 vankia. Totta on, että meillä oli enemmän
vaivaa Seelantia puolustaessa kuin sitä valloittaessa, sillä
muutamat meidän väestämme, ja vielä enemmän hollantilaiset ja
englantilaiset matruusit, jotka laivastoista kävivät maihin,
rupesivat ryöstämään aateliskartanoita. Sitä täytyi meidän
väkisin estää, eikä käynyt sitä kurittamatta tekeminen; sillä
kuninkaan tahto oli, että herran ja talonpojan piti saada
pitää omansa. Kun maaorjuudessa elävä tanskalainen talonpoika
sen näki ja ajatteli, mitenkä voudit hätistivät häntä ruoskalla
auran ääreen, ihastui hän meihin ikihyväksi; ja kun joku
talonpoika tuotiin vankina leiriin, päästi kuningas hänet heti
kohta irti ja antoi hänelle hopeariksin sanoen: -- Pitäkää
töistänne huolta, vaarikulta; en ole tullut häviötänne hankkimaan,
vaan ainoastaan hyvää naapurisopua. -- Jonka kuultuaan
tanskalais-äijä itki niin sydämensä pohjasta, että kyynelet
vierivät hänen partaansa, ja hän sanoi: -- Jumala siunatkoon
teidän majesteettianne; ettehän teekään meille pahaa; olettehan
hurskaan Ulriikamme poika!
Kun kuningas Fredrik kuuli, kuinka väestö joukoittain riensi
ruotsalaisten leiriin, niin että siellä oli melkein suuremmat
markkinat kuin Kööpenhaminassa, muuttui hänen mielensä, ja hän
teki rauhan Travendalissa, luvaten pitää vanhat sopimukset ja
maksaa Kaarle-kuninkaalle 260,000 riksiä sotakuluja. Eivätkä
voineet useat meistä kyllin kummastella, kun sen kuulimme juuri
tultuamme Rungstedin kapakkaan 2 1/2 penikulman päähän
Kööpenhaminasta, ja kun luulimme nyt lujalle otettavan.
Muutamat arvelivat kuninkaan menetelleen oikein poikamaisesti,
kun tiesi voittavansa, mutta ei käyttänyt voittoa hyväkseen;
tanskalainen kyllä purisi meitä kantapäähän, kun häneen selin
kääntyisimme. Sen ratkaiskoot meitä viisaammat; Jumala hallitsee
meitä kaikkia. Sitä vain en tahdo r. sisareltani salata, että
koko Eurooppa kummikseen on nähnyt kuninkaamme eroavan muista
ruhtinaista niin, ettei hän pyydä mitään muuta kuin oikeutta,
vaikka hänellä on valta pakottaa toista kovimpiinkin ehtoihin;
niinpä vaatimaan vaikka koko Norjan; luulenpa, että tanskalaisten
olisi täytynyt kirvelevin sydämin siihen suostua. Sen sijaan on
kuningas lähtiessään sanonut talonpojille, että: "hänen mieltään
pahoittaisi, jos jotakin erittäin pahaa olisi heille tapahtunut;
mitä hän oli tehnyt, sen hän oli tehnyt vasten tahtoaan, mutta he
saisivat olla varmat, että hän siitä hetkestä alkaen tahtoisi
olla heidän kuninkaansa vilpittömin ystävä".[7]
Niin päättyi se leikki Seelannissa neljässä viikossa, kuninkaalle
ja Ruotsin aseille suureksi kunniaksi. Suomalaisia ei siellä
ollut, koska sisareni kirjoittaa, etten saa jättää suomalaisten
käytöstä mainitsematta, jos niin tapahtunut olisi että kuningas
olisi vienyt heidät taisteluun sinisten poikainsa kanssa.
Sisareni ei varmaankaan enää tuntisi kuningasta sen jälkeen,
kun sotaan lähdimme. Hänen majesteettinsa on luopunut pitkästä
tekotukastaan ja pyyhkäissyt hiuksensa ylöspäin, mikä tekee
hänet erinomaisen reippaan näköiseksi; käyttää niinikään
mustaa kaulahuivia, jota sisareni kenties ei kiittäisi, eikä
mitään peliä eikä mässäystä suvaita koko armeijassa.
Tanskalaiset vallasnaiset ovat olleet kauhean uteliaita
saadakseen nähdä hänen majesteettiaan, niin että muutamilla
leirissä käyneillä aatelismiehillä on ollut rouvansa mukanaan,
mutta hänen majesteettinsa ei ole ollut siitä mielissään.
Täällä leirissä kävi myös eräs venäläinen ruhtinas Hilkoff,
jonka tsaari Pietari oli lähettänyt tuomaan suuria ystävyyden
osoituksia ja samalla vakuuttamaan, että rauha vallitsi
itäisillä mailla; josta kuningas suuresti ihastui. Ja hänestä
näytti herra Guiscard tekevän sangen pahoin siinä, että niin
usein puhui niistä 300:sta rautakanuunasta, jotka hänen
majesteettinsa äskettäin lähetti tsaari Pietarille lahjaksi
turkkilaisia vastaan käytettäviksi; ikäänkuin voitaisiin nämä
kanuunat kääntää hänen majesteettiansa vastaan; mutta sitä
hänen majesteettinsa ei tahtonut uskoa, ennenkuin hän Skoonessa
sai kuulla asian oikean laidan.
R. sisar tietäköön sitten, että hänen majesteettinsa, palattuamme
Ruotsiin, pitää henkivartijaväkensä katselmuksen Kristianstadissa;
ja on niitä ainoastaan 150 miestä, mutta joka mies on sankari.
Kuningas itse on heidän kapteeninsa, kukaan luutnantti ei ole
everstiä halvempi mies, kukin korpraali on everstiluutnantti,
ja miehistökin on paljaita ratsumestareita tai kapteeneja, joilla
on käytös ja ryhti semmoinen, ettei parempi käsi ennen ole miekkaa
pidellyt. Armas sisar kultani, rukoile uskollisesti puolestani,
että minäkin kerta tulisin niin suureen kunniaan mahdolliseksi,
silloin olisin yhtä tyytyväinen, vaikka osakseni tulisikin uhrata
henkeni nuorella iälläni kuninkaan ja isänmaan puolesta. Mutta en
tohdi sitä ajatellakaan, vaikka olen ajattelevinani; Eeva-neiti
lienee jo minut perin unohtanut ennenkuin se voi tapahtua.
Syksyllä marssimme sitten Karlshamniin, mennäksemme Liivinmaalle
vetämään sormikoukkua Saksin kuninkaan kanssa, jolla kuuluu
olevan niin tavattomat käsivoimat. Sillä välin tuli tietoja
Narvasta, että venäläinen oli suurin sotajoukoin hyökännyt
maahan ja sitä hävittänyt; ja se oli tapahtunut heti sen jälkeen,
kun sota Moskovassa julistettiin. R. sisar ei liene valtiollisiin
seikkoihin paremmin tutustunut kuin minäkään; jätän siis muiden
mietittäväksi, miten päteviä sodan syyt lienevät olleet, esim. se,
että kreivi Dahlberg Riiassa kolme vuotta tätä ennen olisi huonosti
kestinnyt hänen tsaarillisen majesteettinsa lähettiläskuntaa, jonka
mukana tsaari itsekin oli, ja kiskonut siltä suuret maksut huonoista
majapaikoista y.m. Mutta yhtä asiaa en tahdo jättää mainitsematta:
tottapa r. sisar muistaa hovijunkkari Kasperi Klingenstjernan, joka
Jumalalle ja koko maailmalle oli velkaa; sodanjulistuksessa
valitettiin muun muassa sitä, että hän oli velkaa venäläisille
eikä tahtonut maksaa.
Tämän kuultuaan hänen majesteetinsa ei virkkanut paljon mitään,
mutta amiraali Ankarstjernalle hän sanoi: älkää laskeko Riikaan,
vaan Tallinnaan. Me lähdimme purjehtimaan lokakuun 1. p:nä, ja
kuningas oli henkivartijoineen Westmanland-nimisessä laivassa;
minäkin sain armon olla samassa laivassa. Se oli vaikea retki,
myrsky ja aallot olivat hirmuiset, niin että kuningaskin, vaikka
puri hampaitaan yhteen, joutui meritautiin ja oli pakotettu
menemään Sofia-jahdilla Pärnun kaupunkiin, jonne muutamat laivat
häntä seurasivat. Mutta muut laivat, risteiltyään kovassa ilmassa
Helsingin ulkopuolella, pääsivät hädin tuskin Tallinnan satamaan.
Siellä saimme tietää, että venäläinen suurella sotavoimalla
piiritti Narvaa, mutta Hemming Horn puolusti itseään viimeiseen
saakka urhoollisen ritarin tavoin. Syksy kului kulumistaan, eikä
Kaarle-kuningaskaan hidastellut. Koottiin siis kaikki käytettävinä
olevat joukot kaupunkiin, jonka nimi oli Rakvere, ja sinne vietiin
suomalaisetkin joukot meren poikki Turusta ja Helsingistä. Kuningas
tarkasti väkensä marraskuun 6. p:nä, ja koko armeijan huomattiin,
hevosväki, jalkaväki ja tykkiväki yhteenluettuina, olevan 13,000
miestä. Sinä päivänä saimme ylimääräisen kestityksen.
Kun nyt 5,000 miestä jätettiin Vironmaata puolustamaan, ei ollut
meitä enemmän kuin 8,000 ja ehkä vielä 300 siihen lisäksi, jotka
lähdimme moskovalaista vastaan. Oli sentähden useita, jotka
sanoivat kuninkaalle: älkää hullutelko (en kyllä tiedä, puhuivatko
niin sopimattomasti, mutta muuta he eivät ajatelleet), ja
erittäinkin koetti herra Guiscard saada kuninkaan luopumaan
aikeesta. Hänen majesteettinsa pysyi kuitenkin päätöksessään
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Välskärin kertomuksia 3 - 04
  • Büleklär
  • Välskärin kertomuksia 3 - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3542
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2053
    23.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3438
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2083
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3461
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1979
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3554
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2015
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3565
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1992
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3509
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1916
    25.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3455
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1920
    22.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3487
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2109
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3528
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2058
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3538
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2033
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3467
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2012
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3557
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1969
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3529
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2064
    22.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3410
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2066
    20.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3557
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1924
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3540
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2009
    23.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3576
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1915
    24.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3590
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1841
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3513
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1990
    22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3578
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2113
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 3624
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1939
    24.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3582
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2019
    23.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3583
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1981
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 1083
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 783
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.