Välskärin kertomuksia 2 - 15

Süzlärneñ gomumi sanı 3584
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1998
22.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
34.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
39.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
-- Aina se haukka teeren pesään mahtuu, ja kyllä tanskalaisen selkä
sujuu ruotsalaisen tuolin selustimen mukaan, -- vastasi Susanna.
-- Siihen aikaan, kun Niilo Janssen vielä oli halpa kamaripalvelija,
sanottiin häntä ylpeäksi ja ilkeäksi mieheksi, -- tuumaili Riitta, --
ja minä ajattelen, ettei ihminen tässä maailmassa paljosta
myötäkäymisestä parane. Mutta sillä miehellä sanotaan olevan
ihmeellinen onni kaikessa, mihin hän ryhtyy, niin että kaikki käy hänen
mielensä mukaisesti aivan niinkuin itsestään. Kuta köyhemmäksi ja
lempeämmäksi kreivi on käynyt, sitä rikkaammaksi ja kovemmaksi hänen
hovimestarinsa. Moni luulee, että palvelija on rikkaampi kuin hänen
herransa; niin, niin, sanotaanpa, että monta murua on pudonnut
poskeisen pussiin niistä monista pitäjistä ja tiluksista, joita on
otettu kreivi Bertelsköldiltä. Sen tietää tuo ilkeä mies hyvin kyllä,
ja senpätähden hänellä on enemmän sanomista talossa kuin kreivillä
itsellään. Hän siellä hallitsee ja vallitsee. Voisin kertoa jotakin
minäkin siitä, mitä itse kreivittärestäkin puhutaan, mutta, kas, sitä
korvaapa ei olekaan olemassa, joka olisi kuullut vanhan variksen
nauravan kilpaa harakkain kanssa.
-- Miksi ei kreivi sitten, jos kerran hänellä valta ja herruus on,
erota niin vaarallista palvelijaa? -- kysyi muuan nuoremmista naisista.
-- Miksi ei eroita? -- matki Sanna-muori toimessaan. -- Pese sinä
lakanoitasi, Saara, äläkä pistä nenääsi ylhäisten avaimenreikiin. Sen
saatan kuitenkin sanoa sinulle, että kreivillä saattaa olla syynsä,
minkä vuoksi pitää hovimestarinsa palveluksessaan. Olenhan sanonut
teille, että se mies onnistuu kaikessa, mihin ryhtyy, mutta kreiville
tapahtuu vain onnettomuuksia silloin, kun hovimestari ei häntä auta.
Kuka toimitti kreivin rikkaisiin naimisiin, kuka lainasi hänelle rahoja
reduktsioniherrojen lahjomista varten, kun Mainiemi viimeksi oli
vaarassa? Kuka pelasti hänet merihädästä Ahvenanmerellä? Kuka sammutti
niin ihmeellisesti sen suuren tulipalon täällä linnassa seitsemän
vuotta takaperin? Niin, näetkös, sen kaiken teki... Kah, mitä seisot ja
töllötät siinä, Saara, kuin mikäkin kiiski suu selällään. Soisinpa
papin muorin tulevan neuvomaan sinua tekemään työtä ruokasi edestä,
lunttu. Siinä on tarmoa siinä perheessä, ja tahtoisinpa nähdä sen
päivän, jona mestari Pietari Niilo Janssenia niskaan tarttuu. Totta
tosiaan soisinkin.
-- No no, älkäähän nyt sentään suuttuko, Susanna-muori, -- lepytteli
Riitta, toivoen saavansa kuulla vielä enemmän noita juoruja, joita
alhaisemmat niin mielellään ylhäisemmistään kuuntelevat. -- Näettehän,
että me kaikki kuuntelemme teitä kuin pappia kirkossa? Sanoittehan,
että hovimestari on onnen lapsi? Muistelenpa kuulleeni, että hän
jollakin kummallisella tavalla joutui kreivin palvelukseen.
Kerrotaanhan, että vanha kreivi Bertelsköld, tämän nykyisen isä, eräänä
talvena kuningas vainajan aikana ratsasti jään yli Tanskaan, ja toi
sieltä muassaan pienen pojan, jonka oli ryöstänyt tanskalaisilta...
Susanna, jonka mieli meni hyväksi siitä, että häntä edes pesutuvassa
kunnioituksella kuunneltiin, oli heti valmis loistavalla tavalla
vastaanottamaan tämän luottamuksen, kun kaikkien huomio samassa kiintyi
ylemmästä linnan pihasta kuuluvaan huutoon ja meluun, joka siksi kertaa
keskeytti kaiken juoruamisen. Ymmärtääksemme tätä tavatonta tapausta on
meidän kertomuksessamme peräydyttävä puoli tuntia.
Se puoli Mainiemen linnan päätyä, joka, oli linnan pihalle päin,
oli koristettu sillä raskastekoisella, mutta suurenmoisella
ylimyksellisellä loistolla, joka vielä tänäkin päivänä tekee
seitsemännellätoista vuosisadalla rakennetut herraskartanot niin
vaikuttaviksi. Rakennus oli ylellisesti koristettu sen ajan sekä
puu- että kipsityön parhaimmilla teoksilla. Muun muassa näkyi
ikkunoiden välissä jättiläiskokoisia sankarien kuvia, jotka kuin
menneen ritariajan haamut kilpineen, miekkoineen ja kypärineen
vartioivat muuria. Sade, tuuli ja aika eivät kuitenkaan olleet
ujostelleet katkaisemasta missä kättä, missä jalkaa, missä
kypärätöyhtöä, jonka vuoksi nyt oli pakko tikapuitten ja telineitten
avulla paikkailla noita sankareita tavalla, johon ne tuskin itse
olisivat suostuneet, jos olisivat olleet luuta ja verta.
Ainoastaan saksalaiset mestarit olivat siihen työhön tottuneet, ja
Turun muurarit saivat tällä kertaa tyytyä olemaan näiden toisten
apureina. Vaikkeivät he voineetkaan keksiä mitään oikeata syytä tästä
toimesta kieltäytyäkseen, ei toveruus saksalaisten kanssa kuitenkaan
ollut sen parempi kuin että siinä molemmin puolin soitettiin suuta.
Suomalaisten joukossa oli siinä pieni, hartiakas muurari, Yrjö-niminen,
joka oli muita mainiompi ruotsinkieltä rääkkäämään. Sillä vaikka Turku
jo seitsemännentoista vuosisadan lopullakin oli suomalaisempi sekä
mieleltään että kieleltään kuin moni muu kaupunki maassamme, oli
kuitenkin ruotsinkieli sekä yliopiston että aatelin niinkuin myös
joskus epäviisaitten kirkonmiestenkin kautta päässyt jonkinmoiseen
ylempään arvoon niin hyvin hovin kuin sivistyksenkin kielenä.
Seurauksena siitä oli, että alemmat kansanluokat koettivat tätä kieltä
matkia omalla tavallaan, kenties hyvinkin oivaltaen, että tämä
sekasotku oli jonkinlaista ivaa sekä ruotsinkielestä että heistä
itsestään, samalla kuin se oli kostoa siitä halveksimisesta, joka tuli
heidän oman kielensä osaksi.
Tikapuitten päässä seisoi nyt muuan saksalainen mestari sankarien
jalkoja paikkaillen, sill'aikaa kun Yrjö maasta käsin ojensi hänelle
kipsiseosta, sanoen sen olevan "saksalaista puuroa suomalaisessa
kapustassa." Vastaukseksi ripautti saksalainen tuon tuostakin
taitavasti ja muka tapaturmaisesti paakun kipsiä Yrjön otsaan. Tämä ei
ollut sitä huomaavinaan. Mutta kun saksalainen aikansa huviksi alkoi
isolla äänellä laulaa jotakin kotimaansa laulua, viritti Yrjökin
kurkkunsa omaan äänilajiinsa ja lauloi:
Hyykä pärju, juupa taalar,
härät tanssaa, mihi haakar,
konkommu lilla syötävän:
Viska tanssaa suullen hyppijän.
Konkommi lilla tokka
viska tanssako hoppaa.[18]
Hetken aikaa kesti tätä omituista kilpalaulantaa, ja yhä tiheämpään
sateli kipsipaakkuja Yrjön kasvoille saamatta häntä vaikenemaan.
Viimein loppui mestarin kärsivällisyys, ja taitavalla kädellä sinkautti
hän savilusikkansa vasten hävyttömän apumiehensä otsaa. Siinä oli jo
liiaksi leikkiä lystikkään turkulaismuurarin osaksi. Tuota pikaa
köyristi hän vankat olkapäänsä tikapuiden alle, nosti ne miehineen
päivineen ylös maasta ja tanssi sääriään sätkyttelevän vastustajansa
kanssa, joka töin tuskin kykeni itseään kiinni pitämään, ympäri linnan
pihaa yhä edelleen jatkaen lauluaan "Konkommi lilla tokka, viska
tanssako hoppaa." Urhea Yrjö ei sillä hetkellä ollut mielestään
huonompi Simsonia, joka kantoi Gazan portin olallaan. Yrjön
turkulaisten toverien ja linnan renkien ja piikojen mielestä, jotka
melu oli sinne houkutellut, oli tämä ilveily niin mainiota, että kaikki
yhtyivät tuttuun säveleen, ja joka kerta kun tultiin sanoihin "tanssako
hoppaa", kävivät muurarin pyörähdykset ja saksalaisen ylhäinen asema
yhä arveluttavammiksi. Mutta saksalaisen tovereista ei asia ollut
ollenkaan hauska, ja heihin yhtyivät tukholmalaiset. Tuota pikaa oli
muodostunut kaksi melkein tasaväkistä puoluetta, toinen tikapuilta
vankia pelastaakseen, toinen tanssia jatkaakseen. Seurauksena siitä
oli, niinkuin helposti voi arvata, tora, haukkumasanat ja käsikähmä.
-- Alas tikapuut! -- huusi samassa tilanhoitajan jymisevä ääni toiselta
puolen pihaa, mutta taistelevat eivät kuunnelleet mitään muuta kuin
omaa kiukkuaan ja rummuttivat kaikin voimin, vuoroin kiroten, vuoroin
nauraen, toistensa selkään tahtia lauluun "Konkommu lilla syötävän,
viska tanssaa suullen hyppijän!"
-- Alas tikapuut, sanon minä! -- huusi toiseen kertaan Pietari-mestarin
käskevä ääni, ja muutamat tuimat korvapuustit oikeaan ja vasempaan
antoivat lisäpontta hänen käskyilleen. Yrjö päästi tikapuut, joita niin
urhoollisesti oli puolustanut, vanki hyppäsi maahan, ja taistelijat
erkanivat nuristen toisistaan.
Isännöitsijä oli tuimistunut. -- Saisitte hävetä lannoittamasta ilmaa
suurilla sanoilla ja varastamasta päiväpalkkaa isännältänne. Sinä Yrjö,
jos tästä lähin vielä tanssit, niin tanssit patukan mukaan, tiedä se.
Ja te, Müller, sivelkää seinäkuvianne tai muuten teitä itseänne
sivellään. Työhön, sanon minä! Jos kenelle on vääryyttä tapahtunut,
niin tulkoon valittamaan iltasella, sittenkun kello on soinut. Mars!
Meluava joukko vaikeni isännöitsijän lujan äänen masentamana. Silloin
kuului yht'äkkiä kuiva, terävä ääni kysyvän: -- Kuka se on, joka täällä
käskee?
Outo matkavaatteisiin puettu mies seisoi kädet puuskassa portilla.


2. HOVIMESTARI.

Outo tulija, joka niin käskevästi keskeytti kahakan linnan pihalla,
näytti olevan hiukan viidennelläkymmenellä oleva mies; lyhyt ja laiha
oli hän varreltaan, eikä ensi katsannolta juuri kunnioitusta herättävä.
Mutta jos seurailit hänen pienten, teräväin silmäinsä vilkkaita
liikkeitä, ja jos panit merkille sen rohkean, miltei röyhkeän
päättäväisyyden juonteen, mikä oli hänen ohuen ylähuulensa ympärillä,
niin aavistit, ettei häneltä puuttunut kykyä keksiä rohkeita tuumia,
eikä tarmoa niitä toteuttaa, olivatpa ne sitten hyviä tai pahoja. Mies
oli puettuna ruumiinmukaiseen, vähän kuluneeseen, vihreään ihokkaaseen,
josta, ynnä lyhyestä kuvetapparasta, saattoi arvata hänet
metsästäjäksi; mutta metsästyspyssyn asemesta pistivät hänen vyöstään
esiin kahden pienen terserolin perät, lyhyt, harmaa matkakaapu oli
heitettynä hänen hartioilleen, ja vaaleanruskeata, vähän punertavaa
tukkaa peitti leveälierinen, hopeasoljella koristettu, mutta töyhdötön
hattu.
Muukalaisen äänessä oli jotakin läpitunkevan terävää, mikä vaikutti,
että hänen ensimmäiset sanansa, vaikka matalasti sanotut, kuitenkin
kuuluivat hyvin selvästi pihan yli ja saattoivat sekä isännöitsijän
että työntekijät ehdottomasti katsahtamaan taaksensa. Samassa
muukalainen tunnettiinkin, sillä hän oli käynyt linnassa useita kertoja
ennenkin, vaikka viime käynnistä jo oli vuosia kulunut, eikä hän ollut
odottamaton nytkään. Hiljainen hämmästyksen humahdus kuului
väkijoukosta: -- Se on hovimestari, -- kuiskittiin.
Mestari Pietari punastui, tervehti kohteliaasti ja näytti joutuneen
hämilleen. -- Älkää pahastuko, herra Niilo, -- sanoi hän; -- täällä oli
vähän riitaa työntekijäin kesken, mutta se on jo sovittu. --
Muistettava on, että herran arvonimeä siihen aikaan annettiin harvoin
muille kuin aatelisille tai muille ylhäisille miehille ja että, kun se
annettiin jollekin alhaisemmalle henkilölle, se oli tavatonta
kohteliaisuutta, joka osoitti joko pelkoa tai suuria ajatuksia henkilön
arvosta ja merkityksestä.
-- Kysyn, kuka täällä käskee? -- uudisti hovimestari miltei
pilkallisesti. -- Kuka sinä olet, mies? On kuin olisin sinut ennen
nähnyt.
-- Arvatenkin, ja useammin kuin yhden kerran, -- vastasi Pietari
närkästyneesti, punastuen aina korvalehtiään myöten. -- Siihen aikaan
kun ruokkosin kreivin mustaa tammaa, ei Niilo Janssen ollut vielä liian
hyvä sen häntää typistämään.
Pikaisella, tuskin huomattavalla vilkaisulla katsahti hovimestari
entistä toveriaan päästä jalkoihin, mutta tämä silmäys ilmaisi kyllin
selvästi, että Pietari oli saanut vaarallisen ja leppymättömän
vihamiehen. Huolimatta tilanhoitajan rohkeasta vastauksesta, kääntyi
herra Niilo vieraiden työntekijäin puoleen ja vaati heitä selittämään
linnan pihalla tapahtuneen hälinän ja kapinan syytä. Kahdesti
ei näiltä tarvinnutkaan kysyä ja tietysti he esittivät asian niin,
että syy kokonaan tuli olemaan Yrjön, talonväen ja viime lopussa
isännöitsijänkin.
Hovimestari kuunteli tätä esitystä. Sitten kääntyi hän kylmästi mestari
Pietarin puoleen ja sanoi äänellä, joka ei vastaansanomista suvainnut,
ällistynyttä Yrjöä osoittaen: -- Paneta tuo mies kaakinpuuhun kiinni ja
annata hänelle kaksikymmentä paria selkään.
Kunnon isännöitsijä tunsi veren yhtä äkisti hyökkäävän pois poskiltaan
kuin se vast'ikään oli niihin töytännyt, ja hämmästyksestä kalpeana
änkytti hän: -- Se ei voi olla aikomuksenne, herra Niilo!
Hovimestari katseli häntä ylenkatseellisesti ja viittasi sitten
kädellään, että rikollinen oli viipymättä kiinni otettava. Kaikkia
läsnäolevia pudistutti. Heistä tuntui niinkuin vanhan mestari Aatamin
aika jälleen olisi palannut kaikkine laittomine hirmuineen, jolloin
ihmisten onni ja menestys tutkimatta ja tuomitsematta asetettiin raa'an
mielivallan alaiseksi.
Mestari Pietari rohkaisi mielensä. -- Peruuttakaa käskynne, herra Niilo
-- sillä ette voi puolustaa sitä Jumalan, ette ihmisten ettekä
kreivinkään, armollisen herramme edessä. Muurari Yrjö on tehnyt
tyhmyyksiä, sitä en tahdo kieltää, mutta hän on vapaa käsityöläinen
eikä kuulu linnan alustalaisiin. Ja vaikka hän niihin kuuluisikin, niin
ei hän sentähden ole orja, jota saa häväistä ja lyödä mielivaltaisesti.
Jos hänet on rangaistava, niin on häntä lain tuomiosta lyötävä, herra
Niilo, eikä teidän käskystänne, vaikka olisitte seitsemän kertaa
äreämpi näöltänne, kuin näytätte olevan. Haastattakaa hänet käräjiin,
sitä vastaan minulla ei ole mitään, mutta niin totta kuin nimeni on
Pietari, niin ette sitä ennen koske häneen sormellannekaan, sen takaan.
Isännöitsijän miehevät sanat vaikuttivat kaikkiin muihin, mutta eivät
siihen, jota ne tarkoittivat. Hyväluontoisten saksalaisten
oikeudentunto heräsi: -- Ist schon gut, Ihre Gnaden! -- he sanoivat; --
lassen wir den armen Teufel laufen.
Tukholmalaisetkin, jotka kyllä olivat käsirysystä vast'ikään
kiihtyneet, mutta kuitenkin olivat rehellisiä miehiä, jotka kuninkaan
omain silmäin alla olivat tottuneet näkemään lain vallitsevan ja
korkeiden herrain itsevaltaisuutta hillittävän, menivät muurarin
puolelle ja arvelivat, että mies kyllä ansaitsi saada selkäsaunan
ystäväin kesken, mutta ei millään muotoa julkista rangaistusta niinkuin
tavallinen pahantekijä.
Mies, joka näin näki käskyjään yhä useammalta taholta vastustettavan ja
jolla silminnähtävästi oli tarkoituksena polkea isännöitsijän arvoa
valitsemalla Yrjöparan uhrikseen, kuunteli näöltään välinpitämättömästi
ympärillä seisovain vastaväitteitä, ikäänkuin katsoen niihin
vastaamisen halventavan itseään. Kun hovimestari mielestään oli
tarpeeksi kuunnellut, katkaisi hän jyrkästi saksalaisten, ruotsalaisten
ja suomalaisten kauniit puheet kysymällä lyhyesti, tahdottiinko häntä
totella vai ei.
Sille, joka ei likemmin tuntenut hovimestaria, tämä kysymys tuli aivan
äkkiarvaamatta, juuri silloin kun jo luultiin hänen taipuneen
leppeämpään menettelyyn. Mestari Pietari oli yksi niitä. Hän jäi
sanatonna seisomaan; muut niinikään. Mutta ei yksikään käsi eikä jalka
liikahtanut ankaraa käskyä tottelemaan.
Herra Niilo näytti sitä aavistaneen. Tuhlaamatta sen enempiä sanoja
noille, joita hän piti niin paljon halvempina itseään, otti hän esiin
lyhyen pillin, semmoisen, jota metsästäjät käyttävät pyitä
houkutellakseen, ja vihelsi -- lyhyen, kimakan vihellyksen, joka pahaa
ennustavasti vihlaisi keräytyneen väkijoukon korvia. Pian sen vaikutus
nähtiinkin. Kuusi metsästäjää, kaikki samanlaisilla aseilla
varustettuja kuin heidän herransakin, astui portista sisään.
-- Sitokaa tuo lurjus likimmäiseen puuhun, -- sanoi hovimestari Yrjöä
osoittaen, -- ja antakaa hänelle neljäkymmentä paria.
Käsky oli lyhyt, mutta ei sen toimeenpanokaan tällä kertaa viipynyt.
Metsämiehet tarttuivat hämmästyneeseen muurariin käsiksi, ja ennenkuin
kukaan ympärillä seisovista ajattelikaan nostaa kättänsä häntä
puolustaakseen, oli mies jo pois vietynä ja tuomiota pantiin jo täyttä
päätä täytäntöön.
Oliko se pelkuruutta? Oliko se hätäytymistä? Suomalaisen luonne on
hidas. Joukko ei ollut arvannut odottaa syrjäisten sekaantumista asiaan
ja antoi ensimmäisessä neuvottomuudessaan häkellyttää itsensä.
Ainoastaan saksalaiset mutisivat kreutz-sappermenttiään ja
tukholmalaiset ilmaisivat säälinsä suomalaisia kohtaan tavalla, joka
oli Ruotsissa yleinen siihen aikaan: -- Kun käy hullusti, niin käy
niinkuin Suomessa! -- sanoivat he.
Kunnon mestari Pietari tarvitsi useita minuutteja selvittääkseen
ajatuksiaan ja sill'aikaa olivat sekä hovimestari ja metsästäjät että
rangaistu kadonneet kartanolta. Mutta kun Pietari vihdoinkin oli
ennättänyt tointua, valtasi hänet mitä kiihkein viha, hän tarttui
lähimpään rautatankoon ja huusi talon väelle, että he seuraisivat
häntä; maksoi mitä maksoi, syyttömästi häväisty oli pelastettava.
Olihan siellä useita, joiden suuttumus oli yhtä suuri kuin
isännöitsijänkin, mutta ei ollut kaikilla hänen rohkeuttaan. Useimmat
luikkivat tiehensä, kun taistelusta alkoi tulla täysi tosi, ja
ainoastaan kuusi tahi seitsemän miestä tarjoutui varustettuina niillä
aseilla, joita käteen sattui, seuraamaan isännöitsijää. Vanha Sanna
kurkisteli linnan kylkirakennuksen nurkan takaa, jonne hän oli
asettunut tähystelemään, ja korotti rohkeasti äänensä, kun ei
hovimestaria enää näkynyt.
-- Mitä nyt, mestari Pietari! -- huusi hän isolla äänellä, -- onko itse
ilkeä pelsepuupi mennyt teihin ja kääntänyt silmänne, niin että
juoksette tuon viheriän takin perässä niinkuin sonni punaisen huivin
perässä? Vaikka olisitte kuinka hyvä talonkoira tahansa, mestari
Pietari, niin sen sanon teille, varokaa itseänne tuolta susilaumalta,
älkääkä pistäkö päätänne kitaan, muuten saatte tulevalla kerralla
katsoa, mihin hattunne panette. Korppi on onnen miekkonen, mestari
Pietari, sentähden se elää sata vuotta, mutta älkää koskeko häneen,
sormianne alkaa särkeä. Olen monta herran vuotta silittänyt piispa
vainajan papinkauluksia, ja sen sanon minä teille, että joilla valta
on, niitä vastaan ei ole hyvä potkia. Tehkää niinkuin minä ja muut
ymmärtäväiset ihmiset, mestari Pietari, ja haukkukaa häntä lemmon
lailla, kun hän ei ole kuulemassa, mutta varokaa lukemasta hänen
viheriän takkinsa lankoja. Katsokaa minua, minä osaan puhua, kun niin
tarvitaan, ja sillä välin pitää suuni kiinni, ja se on minulle vain
hyväksi, mutta teikäläiset tuliset junkkarit eivät paljon huoli, mitä
vanhat ja viisaat ihmiset sanovat teidän omaksi hyväksenne.
Nämä viimeiset sanat tuli Sanna-muori jo närkästyksissään sanoneeksi,
nähdessään, ettei isännöitsijä huolinutkaan hänen hyvistä neuvoistaan,
vaan hyökkäsi väkensä kanssa muuraria pelastamaan. Taistelu näytti
välttämättömältä, mutta olisi tuskin päättynyt hyvän asian voitoksi,
sillä mestari Pietari unhotti kiivaudessaan, että hovimestari ja hänen
miehensä olivat hyvästi varustetut sekä pistooleilla että muilla
aseilla. Onneksi ilmaantui oikeaan aikaan pappilan muori itse, tuo
reipas ja kelpo Kreeta, jonka äidillinen huolenpito ei sallinut hänen
noin vaarallista yritystä toimetonna katsella.
-- Pietari, oma poikaseni, -- sanoi hän ja tarttui häntä lujasti
käsivarteen; -- ole siivolla ja tottele äitiäsi, niinkuin aina olet
totellut. Väisty ylivoiman edestä, kelpo miehen arvoa se ei milloinkaan
halvenna; älä mene, kunnon poikani, lain rajamerkkien yli, vaikka
väkivalta menee; pysy oikeudessa kiinni, niin Jumala kaikkivaltias
auttaa meitä aikanaan...
-- Tahdotko, että minä vapaaehtoisesti suvaitsen tapahtuvan moista
väkivaltaa; ei, äiti, se ei käy laatuun, eikä saa käydä, -- huusi
Pietari vimmoissaan. -- Olen ollut Virossa, Liivinmaalla ja Puolassa,
olen nähnyt ei ainoastaan herrain, vaan voutien ja käskyläistenkin
kohtelevan työntekijää kuin järjetöntä eläintä; mutta se ei saa
tapahtua täällä Suomessa, äitiseni, niin kauan kuin meillä on
kirjoitettu laki ja minulla miehen käsi vielä sitä puolustamaan...
-- Ei, Pietari, -- jatkoi Kreeta, -- älä koetakaan riuhtoa itseäsi
irti. Annat ampua itsesi kuin koiran ... tahdotko antaa? Mene sitten,
mene, mutta minä seuraan sinua; ennenkuin heidän luotinsa sinuun
käyvät, käyvät ne minuun. Mene, uppiniskainen poika, anna surmata
minut, jos välttämättömästi niin tahdot, mutta silloinpa oletkin äitisi
surmannut...
Pietari ratkesi itkemään. -- Tahdotteko siis, että minun, jonka tulee
vastata siitä, että kaikille tehdään oikein täällä linnassa herrani
poissa ollessa, pitää suvaita...? Mitä tahdotte minulta?
-- Pyydän vain kärsivällisyyttä hetkiseksi, -- sanoi Kreeta, koettaen
turhaan puhua äskeiseen päättäväiseen tapaansa. -- Ole järkevä,
Pietari, ole hyvä! Tiedäthän, että kreivi vanhastaan suosii meitä
kaikkia. Hän on meitä kuuleva. Hän on hyvittävä Yrjön ja niinkuin
oikeutta harjoittava herra rankaiseva palvelijainsa väkivaltaisuuden...
-- Muuta neuvoa ei enää ole, nyt se on jo myöhäistä, -- vastasi
isännöitsijä huoaten ja katsahti linnan portille, josta hovimestari
miehineen näkyi palaavan rangaistuksen toimeenpantuaan. Eräs Pietaria
seuranneista miehistä läheni häntä ja kuiskasi hänelle korvaan: -- Sano
vain sana, niin muserran tuon konnan kallon rautakangella niin, ettei
hän ikinä enää anna hosua kunniallista miestä.
-- Kiellän sinua häneen koskemasta, -- kuiskasi Pietari. -- Antaa hänen
olla tällä kertaa, Lammin Matti! Tiedän sinulla olevan vanhaa äkää
pikku tyranneille mestari Aatamin ajoilta; mutta anna hänen olla,
ukkoseni; Herramme käsi on tekevä sen asian paremmin kuin sinä ja minä.
-- Olipa vahinko, -- jupisi Lammin mies, sama, jonka mestari Aatami
ennen muinoin oli panettanut myllykammioon. -- Olisipa tehnyt hyvää
saada tukkia tuon roiston röyhkeä suu. Mutta jos tarvitaan toiste, niin
luottakaa minuun.
Hovimestari läheni luontevasti ja reippaasti, voitollinen pilkkanauru
ohuilla huulillaan, ja tervehti pappilan muoria, niinkuin ei mitään
olisi tapahtunut. -- Minua ilahduttaa nähdä teidät noin reippaana,
Kreeta muori, -- sanoi hän. -- Armolliselle rouva kreivittärellemme
tulee olemaan mieluista tutustua teihin ja pappilan oivallisiin
vasikkoihin ja kesävoihin. Pikku kreivi Kustaa Aadolf on oikea susi
päästessään viilipytyn ääreen; surkuttelen maitohyllyjänne, jos häntä
huvittaa usein käydä pappilassa.
-- Saamme siis odottaa hänen armoaan kreivitärtä ja lapsia kohtakin? --
kysyi Kreeta iloisena päästessään puhumaan toisista ja rauhallisemmista
aineista, sillä mestari Pietari seisoi yhä vielä kasvot synkkinä hänen
vierellään.
-- Viimeistään ylihuomenna jälkeen puolen päivän, -- vastasi
hovimestari mielipalvelijan mahtavuudella ja huolimatta edes katsahtaa
isännöitsijään. -- Kreivi ei voi päästä irti Tukholmasta ennenkuin
tuonnempana kesällä, mutta hänen armonsa soisi, että kreivitär ja
kaikki lapset, kreivi Torsten ja kreivi Kustaa Aadolf ja neiti Ebba,
saisivat nauttia vuoden kauneimmasta ajasta täällä Mainiemessä. Hänen
armonsa kreivittären terveys ei ole ollut oikein hyvä viime kevännä, ja
kreivi Torsten on sangen heikko neljätoistavuotiaaksi, mutta kun näkee
kreivi Kustaa Aadolfin ja neiti Ebban, niin ei uskoisikaan kreiviä
ainoastaan kaksitoista- ja neitiä kymmenvuotiaaksi, niin vahvan ja
rehevän näköisiä he ovat -- juuri niinkuin teidän juotetut vasikkanne,
Kreeta muori, käyttääkseni vähemmän sopivaa, vaikka kyllä näin
maaseudulla hyvinkin tavallista vertausta. -- Mutta, -- jatkoi
hovimestari, katkaisten oman puheensa ja jyrkästi ja huolettomasti
käännähtäen mestari Pietarin puoleen, -- tässä haaskaan aikaa
muistelemalla kreivillisen perheen sukuluetteloa ja unhotan kokonaan,
että paljon on vielä tekemättä, mikä pitää olla valmiina ylihuomiseksi.
Mitä näenkään, mestari hyvä! Työntekijät joutilaina kuin pyhäpäivänä,
nyt kun kaikki kädet pitää olla liikkumassa! Pihalla ajelehtii kalkkia,
kiviä ja pölkkyjä; ystäväiseni, pyydän teitä muistamaan, että hänen
armonsa kreivitär on tottunut näkemään ympärillään mitä hienointa olla
saattaa. Linnan seinät vielä märät rappauksesta? Teidän olisi pitänyt
käyttää enemmän väkeä, olihan teillä käsky syytää kultaa kahmaloittain
menemään. Entä portaat? Luulenpa totta tosiaan teidän panettaneen
niihin rautakankia entisten kullattujen messinkitankojen sijaan. Mitä
se merkitsee, ystäväni?
-- Unohdatte, herra Niilo, -- sanoi tilanhoitaja tuimasti, --
unohdatte, että entiset käsipuut hävisivät tulipalossa seitsemän vuotta
takaperin. Ja kun minulla harvoin on ollut, niinkuin sanotte, kultaa
kahmaloittain syytää, niin panetin niihin käsipuut hyvästä Dannemoran
raudasta.
-- Mutta, mestari hyvä, _mihinkä_, jos saan kysyä, olette käyttänyt
Mainiemen tulot kahtena viimeisenä vuotena? Sillä sen tiedätte itse
parhaiten, että hänen armonsa kreivi tuskin on saanut niistä sen vertaa
kuin olisi saattanut tarvita tavallisen ratsuhevosen ostoon.
-- Mihinkä? -- matki mestari Pietari närkästyen. -- Sen sanon teille
heti paikalla, herra Niilo Janssen, joka niin kernaasti syydätte
herranne kultaa menemään -- _toisella_ kädellä ainakin. Kreivin luvalla
olen käyttänyt hovin tulot linnan maiden uudelleen viljelemiseen,
useiden autiomaiden viljamaaksi tekemiseen, peltojen ojittamiseen,
koulun perustamiseen, ja ihmisasuntojen rakentamiseen alustalaisille,
jotka tähän saakka asuivat huonommin kuin kreivin kehnoin hevonen;
heidän rasitustensa lieventämiseen, heidän varustamiseensa työaseilla
ja juhdilla, heidän ihmistyttämiseensä, herra Niilo! Ajattelen, että
kreivi, joka on hyvä ja jalo herra, muistaessaan, minkä näköinen
Mainiemi _ennen_ oli, ja omin silmin nähdessään, minkä näköinen se
_nyt_ on, on unhottava kysymästä kullatuita käsipuita.
-- Te tulistutte, -- sanoi hovimestari pilkaten; -- juokaa lasillinen
vettä ja malttakaa mielenne, niin saamme sitten puhella noista uusista
parannuksista. Ei mikään ole täydellistä tässä maailmassa, eipä edes
rakkautenne tämän seudun roistoväkeen. Olette unhottanut yhden asian:
kuka _te_ olette ja kuka _minä_ olen ja kuka linnan herra. Teillä on
aivan liian paljon huolia, ystäväiseni; vast'edes olen koettava
huojentaa taakkaanne.
Näin sanottuaan pyörähti hovimestari kantapäillään ja lähti linnaan,
koettaen matkia ylhäisten huoletonta käytöstä. Mestari Pietari ja hänen
äitinsä jäivät äänettömiksi paikoilleen, hämmästyneinä katsellen
palvelijaa, joka uskalsi näytellä herransa osaa.


3. BERTELSKÖLDIN PERHE.

Kaksi päivää kului Mainiemessä suuria valmistuksia tehtäessä. Tunnustaa
täytyy, että hovimestari oli tavattoman ponteva mies. Kahtena, kolmena
hän liikkui, oli saapuvilla kaikkialla. Hänen käskiessään oli jokainen
käsi pakotettu tekemään työtä neljän edestä. Linna muuttui uskomattoman
lyhyessä ajassa kokonaan toisen näköiseksi. Työt tarkoittivatkin
ainoastaan ulkonäköä. Milloin täytettiin jokin seinän halkeama; milloin
peitettiin rapistunut paikka uudella maalilla; kaikki käytävät
siistittiin, somistettiin; kaikki paraatihuoneet verhottiin uusilla
tapeteilla; huoneisiin levitettiin kalliita mattoja; puutarhassa
pantiin suihkulaitos kuntoon; piha kaunistettiin nuorilla koivuilla,
jotka tosin olivat hakatut ja tuomitut muutamain päiväin perästä
lakastumaan -- mutta mitäpä siitä? Hovimestari oli niitä, jotka
katsoivat kuoren tärkeämmäksi kuin ytimen ja joiden mielestä hetken
loisto on pääasia, vähät siitä, joskin kaikki tulevaisuudessa
kuihtunee.
-- Hyvältä näyttää, -- sanoi hän, tyytyväisesti silmähtäen nopeasti
suoritetun työnsä hedelmiä. -- Enemmän kultaa -- enemmän, enemmän vain
pohjattomaan kuiluun. Kreivi on oleva tyytyväinen, työni menestyy! --
lisäsi hän hiljaa hymyillen ja samalla synkistyen.
Mestari Pietari oli ylen huonolla tuulella. Hän mörisi kuin kahlekoira
kaikille, joita kohtasi. Mitä enemmän hovimestarin otsa kirkastui, sitä
enemmän tilanhoitajan kasvot synkistyivät. -- Kurja Mainiemi! hän
huokaili.
Kolmannen päivän illalla oli kaikki väki juhlavaatteihin puettuna, ja
koko pihamaa ja melkoinen kappale tietä ripoteltu lehtiä ja kukkasia
täyteen.
Näin odotettiin ja odotettiin. Mutta Turusta tulevaa sanantuojaa, jonka
puolta tuntia ennen piti julistaa kreivittären tulo, ei kuulunutkaan.
Viimeinkin tuli hän myöhään yöllä tuoden sen sanoman, että oli
vastatuuli saaristossa ja että Tukholmasta lähtenyt laiva oli jäänyt
ankkuriin Korppooseen. Se oli tavallista silloin ja kauan sen
jälkeenkin, ennenkuin vielä tunnettiin höyryvoiman ihmeitä.
Useat odottavista nolostuivat. Mutta hovimestari katsoi asiaa toiselta
kannalta. -- Meillä on vielä yksi päivä, -- sanoi hän, -- ja se on
käytettävä. Enemmän kultaa, vielä enemmän.
Ja Turusta pantiin noutamaan kalliita maljakoita kukkineen ja
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Välskärin kertomuksia 2 - 16
  • Büleklär
  • Välskärin kertomuksia 2 - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3705
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1943
    24.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3687
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1999
    24.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    42.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3733
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2035
    24.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3508
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2003
    23.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3483
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2015
    22.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3574
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1979
    22.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3534
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2025
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3552
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2009
    23.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3547
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2022
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3578
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1906
    24.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3723
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2002
    25.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    42.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3591
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2002
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3771
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1959
    26.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3674
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2027
    24.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3584
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1998
    22.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3522
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2046
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3401
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2151
    21.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3520
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2033
    22.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3532
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1932
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3624
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1887
    23.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 3584
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2003
    23.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3422
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1967
    23.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3456
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2049
    21.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 3606
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1978
    24.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 25
    Süzlärneñ gomumi sanı 3575
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2020
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 26
    Süzlärneñ gomumi sanı 3669
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1885
    27.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    43.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 27
    Süzlärneñ gomumi sanı 12
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 12
    49.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    49.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    49.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.