Välskärin kertomuksia 2 - 14

Süzlärneñ gomumi sanı 3674
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2027
24.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
36.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
41.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
-- Niin, kertokaa, serkku, -- sanoi isoäiti, joka samoin kuin hänen
tyttärentyttärensäkin oli siinä kohden rakastettavan sukupuolensa
kaltainen, että aina tahtoi tietää enemmän kuin mitä milloinkin tiesi.
-- Mitenkä serkku sanoi? Lenormandko?
-- Oli kerran pimeä ja kolkko marraskuun ilta, -- alkoi välskäri. --
Ellen väärin muista, oltiin juuri adventtiin pääsemäisillään, ja oli
siis oikea aaveiden aika käsissä. Eräällä Pariisin autiolla kadulla
kuultiin tornikellon kumealla lyönnillään ilmoittavan, että puoliyö oli
käsissä.
Silloin kavahti Anna Sofia seisoalleen ja parkaisi kauhistuksesta, ja
hänen muutoin niin punakat poskensa olivat yht'äkkiä käyneet
kummallisen kalpeiksi. Välskärin kertomus katkesi keskeltä kahtia ja
kaikkien katseet kääntyivät sinnepäin, mihin Anna Sofia tuijotti. --
Siellä liikahti jotakin tuolla pimeässä nurkassa.
Välskäri nousi ylös ja meni silmää räpähyttämättä nurkkaan päin. --
Tääll' on keppi, veli Bäck, tääll' on keppi! -- huudahti Svanholm,
jonka sotainen mieli ei sallinut, että hänen vanha ystävänsä meni
aseetonna tuntemattomia vihollisia vastaan. Mutta välskäri pisti
pelkäämättä kätensä suuren supiturkin taa, joka rauhallisesti riippui
nuorassaan vaarallisen paikan päällä, ja sai käsiinsä jotakin, joka ei
kuulunut turkkiin. -- Esille, junkkari! -- Se karusteli vastaan, mutta
pian veti välskäri sieltä tukasta esiin pienen Jonathanin, joka huusi
ja potki hänen käsissään.
-- Mitä? -- sanoi isoäiti. -- Etkö sinä mennytkään tiehesi silloin kuin
Antti ja ne muut menivät?
-- Niin kun minä, -- selitti poika itku kurkussa ... -- minä kun ...
kun minun teki mieleni kuulla kummin kertovan mustasta Jaanasta ja
lapsista, joita se vei hornaan ... ja niin minä piilottauduin turkin
taa. Ja sitten, kun kummi alkoi puhua kummituksista, pistin pääni ulos,
ja...
-- Niin, silloin se turkki liikahti, -- virkkoi Anna Sofia vähän
hämillään.
-- Mene sinä tiehesi ja varo kuuntelemasta toisen kerran, -- varoitteli
isoäiti ankarasti. -- Tukkapöllysi saat tällä kertaa anteeksi.
Jonathan katsoi ovelle, mutta ei liikahtanut paikoiltaan.
-- Minä en uskalla mennä pimeän vinnin läpi, -- tunnusti hän vihdoin
matalalla äänellä.
-- Näytä hänelle tulta, Anna Sofia, -- jatkoi isoäiti. -- Siinä nyt
nähdään, mitä seuraa, kun lapset saavat kuulla sellaista, joka ei ole
heitä varten aiottu.
-- Ehkä jätämme kertomuksen mamselli Lenormandista toiseen kertaan, --
sanoi välskäri.
-- Jätämme, -- sanoi Svenonius; -- muuten ei veli Svanholm uskalla
mennä vinnin läpi ilman keppiä.
Svanholm murisi jotakin viiksiinsä, mutta ei virkkanut mitään.
-- Minulla on muutamia kysymyksiä tehtävänä serkulle viimeisen
kertomuksen johdosta, -- virkkoi isoäiti miettiväisen näköisenä. --
Eihän ole epäilystäkään siitä, että noituus ja taikausko ovat olleet
kansan keskessä yleisemmät ennen kuin nyt. Mutta että täällä olisi
pantu toimeen oikeudenkäyntejä ja että täällä Suomessa välistä olisi
noituuden tähden ihmisiäkin roviolla poltettu -- suokaa anteeksi,
tämähän onkin vain romaania, josta kukin saa uskoa minkä verran tahtoo!
-- En pakota ketään uskomaan, -- vastasi välskäri vähän närkästyneenä,
-- enkä myöskään kiellä, että niitä nimiä, joita tässä kertomuksessa
kaikenlaisia käytän, turhaan saa aikakirjoista hakea. Sillä minulla on
vapaista kuvauksista se ajatus, että niiden totuus piilee siinä, että
ne _voivat_ olla tosia siten, että ne ovat sopusoinnussa sen ajan
varsinaisen ja yleisen hengen kanssa, jota kuvataan; niin, väitänpä
vielä senkin, että sellainen kuvaus voi olla vieläkin todellisempi kuin
todellisuus itse. Voin esim. kuvata Napoleonin voileipää syömässä, jos
nimittäin olen nähnyt hänen voileipää syövän; mutta voinko silloin
myöskin sanoa, että olen maalannut Napoleonin sellaisena kuin hän
todella oli? Mutta katsos, nyt voi sattua, että kerron hänen tehneen
urotyön, jota koskaan ei ole tapahtunut, mutta joka on häntä hyvin
kuvaava; tai panen minä hänen suuhunsa rautaisen sanan, jota hän ei
koskaan ole sanonut, mutta joka sopii kuin naulattuna hänen oikeaan
luonteeseensa; eikö silloin siinä, jonka olen keksinyt, ole enemmän
_todellista_ sisältöä kuin tuossa pienessä voileivässä, joka vain
sattumalta oli tosi? No niin, sama on mustan Jaanan ja Turun
noitatutkintojen laita. Aivan varmaa ja kieltämätöntä on, että
noita-akkoja on meidänkin maassamme poltettu, ja että noitatutkinnot
ovat tapahtuneet melkein niin kuin olen kertonut. Mutta vaikka asia
tosiasiana on kieltämätön, niin myönnän kuitenkin, että on vielä kovin
hämärää ja vaikeaa ymmärtää esim. se, kuinka jotakin niin mieletöntä
saattoi tapahtua vielä miespolvia sen jälkeen kuin Suomeen oli
perustettu yliopisto.
-- Se oli pimeyden ruhtinas, joka oli suuttunut evankelisen uskon
valoon, -- virkkoi koulumestari.
-- Veli Svenonius tekee niinkuin monet muut, hän syyttää kaikesta
piruparkaa, -- vastasi välskäri. -- Mutta minä luulen, että tässä
niinkuin monessa muussakin syy on haettava ihmisistä itsestään. Täällä
pohjolassa ovat tavat ja käsitykset hyvin sitkeät. Minä ajattelen, että
katolinen oppi -- joka olennoltaan on _sokeaa_ uskoa, vastakohtana
evankeliselle opille, joka on _valistunutta_ uskoa -- vielä satoja
vuosia uskonpuhdistuksen jälkeen itsepintaisesti riippui ihmisten
mielissä kiinni, niin että kirkon muoto ja henki kyllä olivat
lutherilaisia, mutta kansanusko sitävastoin pohjaltaan katolinen. Ei saa
unohtaa, että Raamattu siihen aikaan ruotsinkielisenäkin oli harvinainen
ja että se vasta v. 1642 käännettiin suomenkielelle. Nyt ajattelen minä,
että niin kauan kuin lutherilaisuus hehkui ensimmäistä nuoruutensa
lämpöä, valmiina sotimaan sekä uskon kilvellä että maallisella miekalla,
niin kauan kuin sitä elävä henki elähytti, niin kauan tunsivat myöskin
mieliin kätkeytyneet katoliset muistot ikäänkuin vaistomaisesti, että
suuri hengellinen voima niitä tunki takaisinpäin; hiukan ne kyllä
potkivat tutkainta vastaan, mutta aivan rajusti eivät ne sitä tehneet.
Sitävastoin tiedetään, että jonkin aikaa kolmikymmenvuotisen sodan
jälkeen valtasi lutherilaisuuden eräänlainen ruumiillinen ja hengellinen
uupumus, niin että, vaikka sillä kyllä uskon elämässä oli vanha voimansa
tallella -- sitä osoittaa vuoden 1695 virsikirja -- sen henki oli
kadonnut kirkon opinkappaleista ja voipunut kirjanoppineiden
opinkirjaimesta käymissä, kurjissa sodissa. Sen tunsivat nuo vanhat,
sokeat katoliset muistot, tunsivat sen vaistomaisesti taaskin -- sillä
kansa on lapsi, se ei mietiskele, se vain tuntee, ja se toimii -- ja
siitä saivat ne voimaa kohottamaan viimeisen hurjan rovionsa taikauskoa
vastaan. Ja taikausko oli fenix-lintu, se nousi uutena ja entistään
ehompana jokaisen polttorovion tuhkasta. Se sai sen kautta oikeuden
päätöksen ja valtakirjan olemassaoloonsa, ja kun sitä vastaan kirkossa
rukoiltiin, niin merkitsi se vain sitä, että taikausko oli uskonkappale,
ja joka sitä epäili, oli vääräuskoinen. Siitä huomaa, miten
lutherilaisuus tuli tässä itselleen uskottomaksi ja kuinka Jumalan vitsa
sitä ruoski. Mutta tästä aineesta voisi pitää loppumattomia puheita,
varsinkin täällä Suomessa, jossa taikausko on perisynti, ja sentähden
lienee parasta jättää se tällä kertaa omaan arvoonsa. En kuitenkaan voi
kieltää, että se tavallaan on suurenmoisen jylhää ja on omansa meitä
kaikkia kauhistuttamaan. Sillä mitäpä onkaan nykyajan vähäpätöinen,
pikkumainen taikausko sen raivoavan sieluntaudin rinnalla, joka
kuudennellatoista sataluvulla sai tuhansien mielet valtaansa, jota sekä
teloittajat että heidän uhrinsa uskoivat, joka oli tunkenut tieteen
oppisaleihin, tuomiopöytien ääreen, jopa kuninkaiden valtaistuimillekin!
-- Onko veli Svenoniuksella vielä nuuskaa rasiassaan?
-- _Ne gutta quidem_, ei niin hiventäkään.
-- Kiitos, kiitos, Anna Sofia, kyllä minä itsekin hoidan piippuni.
Totta puhuen olen nyt iloinen, että olemme päässeet taikauskon ohitse,
sillä samalla on lopussa kohtaloittemme kirjan synkkä luku. Sitä kyllä
jatkui vielä kappaleen aikaa jälkeenpäinkin, aina kolmannelle ja
neljännelle kymmenluvulle seitsemättätoista satalukua, mutta ainoastaan
aika-ajoin se enää leimahti tuleen ja sammui vähitellen itsestään.
Tarkoitan, että saamme muuta ajattelemista ja tekemistä seuraavassa
kertomuksessamme, sillä nyt tulee tuo suuri reduktsioni ja sen mukana
yksinvaltius, jonka kautta ei ainoastaan omaisuus, vaan myöskin Ruotsin
ja Suomen sisäinen asema suuresti muuttuivat. Ja sitten tulemme uuden
ajan partaalle, joka alkoi kauheammilla onnettomuuksilla kuin mitä
maamme koskaan on saanut kokea, ja paljon tarvitaan kaiken tämän
kestäessä hyvällä tuulella pysyäksemme.
-- Minä luulen, serkku, -- virkkoi isoäiti hiukan hämmästyksissään, --
että menemme siivosti tämän ajan ohi ja annamme sen levätä verisessä
haudassaan. Mitä hyötyä on vanhojen haavojen repimisestä? Minä ainakaan
en koskaan mene teatteriin murhenäytelmiä katsomaan; itkeä saapi tässä
maailmassa kyllä ilman sitäkin. Suokaa anteeksi, serkku, mutta minä
tahdon iloita kaikesta, mitä näen ja kuulen, ja sentähden rakastan minä
huvinäytelmiä, joissa kaikki loppuu niinkuin pitääkin, yksiin tai
kaksiin kunniallisiin naimisiin.
-- Sotaa pitää väliin olla, ja muutamia reippaita poikia, joilla on
tarmoa rinnassa, sitä minä rakastan, -- huudahti Svanholm, muistellen
Montfauconin "Johannaa", jota oli Wiederbergin seurueen äsken nähnyt
esittävän. -- Lazarra rukoilee silloin, kun hän voisi käskeä, -- lisäsi
hän itsekseen.
-- Ennen kaikkea klassillisia kappaleita, -- virkkoi Svenonius
vastapainoksi.
-- Täytyy kuitenkin olla hiukan ryövärejä ja paljon uljuutta, -- sanoi
Anna Sofia, joka oli ihastuksesta itkenyt katsellessaan "Hedvigiä" eli
"Pahantekijän morsianta", eikä koskaan voinut unohtaa Kaarle
Lindegrenin "Suojelusenkeliä".
-- Minä tarkoitan, että suurempaa näytelmää kuin Isoviha oli, ei vielä
täällä pohjolassa ole esitetty, -- alkoi taas välskäri. -- Mutta
onneksi on meillä vielä matkaa sinne, ja ensi kerralla me näemme
esiripun vain laskevan kuudennentoista sataluvun taistelujen eteen. Se
oli suuri vuosisata, ja minun on tunnustaminen, että siitä kaipauksella
luovun. Sillä vuosisadalla olivat ruumis ja sielu tasaväkiset,
molemmat jättiläisen voimakkaat, ja sydän ja pää olivat yhtä
kehittyneet; sen vuoksi on sen tekemä vaikutus niin kokonainen. Mutta
seitsemännellätoista sataluvulla oli ruumis veltto, vaikka sielu olikin
suuri, sydän kylmä, vaikka äly loistava: sen vuoksi täytyy sitä
ihailla, vaikkei voikaan rakastaa. Niin, niin, en puhu mitään Kaarle
XII:sta enkä Pietari Suuresta, sillä nämä molemmat karhut olivat
kuudennentoista sataluvun nisiä imeneet. Mutta olkaa hyvä ja asettakaa
Fredrik I Kustaa Aadolfin rinnalle, niin pahoin pelkään, että hän
näyttää pieneltä, ja minä epäilen, tekevätkö kaikki Lehnbergin saarnat
yhteensä sitä vaikutusta, minkä teki yksi ainoa piispa Rothoviuksen
suusta lähtenyt voiman sana tai yksi ainoa vanhan Spegelin virsi. --
Anna Sofia, ystäväni, niistä kynttilä!
Isoäiti oli vaipunut ajatuksiinsa, ja välskäri luuli kai, että hän
mietti, mikä oli ero Kustaa Aadolfin ja Fredrik I:n välillä. Mutta kun
välskäri herkesi puhumasta, kysyi isoäiti yht'äkkiä: -- Tuo juttu
ruhtinatar Julianasta oli kai sekin satua? Oliko hän todellakin aiottu
Ruotsin kuningattareksi?
-- Serkku hyvä, siitä asiasta voin minä vain sanoa niinkuin entinen
herra: kyllä minä voin vannoa sen, mutta vetoa en mene lyömään. Sen
vain tiedän, että ihmiset niin uskoivat, ja että kuningatar Hedvig
Eleonora, jonka suosikki Juliana oli, uskoi samaa, ja että hän oli
vaikeampiakin asioita perille ajanut.
-- Serkku viittasi hänen myöhempiin kohtaloihinsa. Minun täytyy sanoa,
että minun oli sääli tyttö parkaa, vaikka pelkäänkin, että hän oli
hiukan kevytmielinen.
-- Sen hän oli perinyt äidiltään, pfalzkreivitär Eleonora Katharinalta.
En huoli puhua kauniin ruhtinattaren myöhemmistä seikkailuista;
riittäköön, kun tiedämme, että hän lopulta meni naimisiin erään
kauppiaan lesken pojan kanssa, jonka kuningas aateloitsi nimellä
Liljenborg. Tässä nyt siis päättyy huvinäytelmä naimisiin, mutta
epäilen, tokko serkku pitää sitä iloisena ja opettavana.
-- Ja kreivi Bernhard Bertelsköld, mitä on hänestä tullut? -- kysyi
isoäiti, iloisena siitä, että sai keskeyttää aineen, joka alkoi käydä
visaiseksi.
-- Sen saamme nähdä _kuudennesta_ kertomuksesta, -- vastasi välskäri.


MAINIEMEN LINNA.

Neljäkolmatta vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi kerroimme Airiston
kirkkailla aalloilla kulkevasta Mainiemen noita-akasta. Paljon on
nuorta vanhentunut, paljon on kukoistavaa kuihtunut. Uutta on tullut,
vanhaa on mennyt; uudet kirkkaat silmät katsovat nyt valkean
lapsentukan alta Suomen tutuissa tuvissa; uudet neitoset poimivat nyt
kukkasia Suomen niityillä. Nuorentaen ja inhimillisiä oloja
muodostellen on aika rataansa kulkenut; suuret muutokset ovat
yhteiskuntaa uudistaneet, ja onnellista on, että uudistus on tällä
kertaa tullut sisältä käsin ja käynyt enimmäkseen parempaan päin --
hiljaa ja rauhallisesti, niinkuin suuret vallankumoukset aina käyvät.
Se, mikä on todella suurta, ei nosta melua. Se on kuin keväinen
auringon valo: se sulattaa hiljalleen jäätyneet maat ja kovat jäät, se
silmäilee niitä rakkauden lempeällä lämmöllä, ja ne eivät voi
vastustaa. Kaiken maailman kirveet ja miekat eivät riittäisi särkemään
Suomen järvien jäitä, ja kuitenkin sulavat ne kevään vienosti
hymyillessä. Turhaan tyhjentää viha myrkkyisen maljansa; turhaan tuhlaa
väkivalta jättiläisvoimiaan; rakkaus on niitä voimakkaampi; se yksin
voi kaatuneen nostaa pystyyn ja sovittaa sijoilleen murtuneen ja
kuolleista herättää; se yksin rakentaa maailman uudelleen.
Vuosien 1671 ja 1695 välillä, johon sisältyi alku ja loppu Kaarle XI:n
hallituksesta, oli melkein neljännes vuosisataa kulunut. Tämä aika oli
monessa suhteessa lumisen talven jälkeen seurannutta kevättä. Tosin
synkistytti yksinvaltius varjollaan moniakin oloja; tosin oli paljon
sisällisiä taisteluita ja puolueriitoja, ja vääryyttäkin harjoitettiin;
tosin seurasi voittoja ja niiden loistoa synkkä syysyö raivoavine
myrskyineen, joiden vuoksi lähinnä edellisen ajan hedelmät vasta
vuosisatain päästä pääsivät tuuleentumaan. Mutta näistä varjopuolista
huolimatta puhalsi raitis ja elähyttävä henki läpi Kaarle XI:n
hallituskauden; sill'aikaa kuin valtio keräsi aarteita, jotka piankin
tuhlautuivat, alkoi yhteiskunnassa uusi elämä, joka pysyi vireillä
myrskyissäkin, ja joka muodostui siksi äidinhelmaksi, josta ne voimat
versoivat, mitkä myöhempinä aikoina ovat olleet Ruotsin ja Suomen
onneksi...
Välskäri vaikeni, ikäänkuin olisi hänen ollut vaikea irtautua noista
suurista ilmiöistä ja palata pienempiin. Mutta sitten hymähti hän
herttaisella tavallaan, katsahti ympärilleen ja virkkoi: nyt me palaamme
Mainiemeen, sillä siellä on merkillisiä asioita tekeillä.


1. ISÄNNÖITSIJÄ.

Oli kirkas, paisteinen päivä keskipalkoilla kesäkuuta v. 1695.
Edellinen talvi oli lokakuusta alkaen ollut niin tavattoman kylmä,
ettei sen vertaista muistettu olleen sitten v:n 1658, jolloin Kaarle X
kulki Beltin yli. Tämän rautaisen talven jälkeen, joka koko Euroopassa
synnytti paljon surkeutta, tuli niin myöhäinen kevät, että maa vielä
toukokuun lopulla oli roudassa, ja epätoivoon joutunut maamies odotti
vain joka päivä lämpimämpää säätä kevätkylvöjä tehdäkseen. Vasta
juhannukseen päästessä suli maa, ja Mainiemen viljavilla vainioilla
nähtiin nyt kaikki linnan talonpojat hiukan iloisemmin mielin
kylvämässä ohraa vasta kynnettyihin peltoihinsa. Toivo pitää ihmisten
mieliä vireillä viimeiseen saakka; nytkin toivottiin, että ehkäpä
lämmin ja hedelmällinen kesä korvaa viljelijän vaivat.
Mutta linnan muurien sisällä ja sen laajassa ympäristössä oli ihmisillä
muuta ajattelemista. Siellä siivottiin ja puhdistettiin ylen ahkerasti
noita suuria, mutta jo hiukan ränstyneitä juhlahuoneita, sillä linnan
omistaja, kreivi Bernhard Bertelsköld oli viidenkolmatta vuoden
kuluessa vain kolme tai neljä kertaa käynyt vanhassa linnassaan,
viipyen silloinkin vain muutamia kuukausia kerrallaan. Täällä oli siis
paljon tekemistä huoneiden saattamiseksi siihen loistavaan kuntoon,
jota komeutta rakastavan linnan herran arvo ja rikkaus vaati.
Kaikenlaiset käsityöläiset, joita tänne oli lähetetty Tukholmasta
saakka, muutamia aina Saksanmaalta, olivat jo pari viikkoa olleet
linnaa kuntoon panemassa, ja heidän kanssaan työskenteli täällä monta
rehellistä suomalaista mestaria ja kisälliä, jotka oli Turusta tuotu
tänne samassa tarkoituksessa. Monta kertaa nämä saivat vanhaa
kansallista "perkelettä" mainiten puida nyrkkiä noille ylpeille
tulokkaille, jotka pitivät suomalaista työmiestä paljon huonompana
itseään sekä arvoon että taitoon nähden. Nuo kunnon turkulaiset
mestarit olivat tottuneet pitämään itseään maansa parhaimpina ja monet
heistä olivatkin reppu selässä ja roskulakeppi kädessä vaeltaneet läpi
Saksanmaan, joista retkistään sitten olivat sepittäneet monta hauskaa
kisällilaulua, yhdenkin tämmöisen:
I Prämen hawer jag wantra
Perfuttan keinum tallarna
Å hawer låti hämta, sänta
Ortor å rusor.
Linnun launan prassikka.
y.m.s., joista voimme lukea monessa tositarinassa. Oli siis anteeksi
annettavaa, että he pitivät itseään yhtä kykenevinä kuin nuo
muukalaisetkin ja jos niin tarvittiin, osasivat he sitä osoittaakseen
käyttää sekä kieltä ja laastilapiota että maalarinharjaakin.
Aika ajoittain, kun riitapuolet rupesivat käsikähmään käymään, täytyi
linnan isännöitsijän sekautua asiaan, useimmiten rauhaa rakentaen,
mutta välistä myöskin rangaisten. Ehkä on meidän vaikeanlainen tuntea
tuota kolmikymmenvuotista, pienikasvuista ja jäntterävartista miestä,
joka on puettu siniseen, suurilla, kiiltävillä messinkinapeilla
koristettuun sarkakauhtanaan; jolla on päässään harmaa, vaaleata tukkaa
varjostava lierilakki; jonka silmät ovat siniset ja rehelliset ja
kasvot rauhalliset ja hyväntahtoiset, mutta osoittavat samalla lujaa
tahtoa. Lienee sen vuoksi parasta, kun heti kohta ilmaisemme, että
olemme tutustuneet häneen kerran ennenkin, vaikka aivan toisissa
oloissa, nimittäin Saltvikin pappilassa ja Sundin markkinoilla
pidetyissä häissä siihen aikaan, kun kuningas Kaarle XI vielä
poikamiehenä ollessaan metsästeli Ahvenanmaalla. Se oli todellakin sama
pikku Pekka, joka sai voionmaalaisen korvaukseksi rikkipoljetusta
puuhevosestaan ja joka sitten, poikaparka, tuli vasten tahtoaan
kukistaneeksi aiotun Ruotsin kuningattaren hänen tulevalta
valtaistuimeltaan. Sen koommin ei Pekka ollut valtiollisiin asioihin
puuttunut. Sen sijaan rakasti hän yhä vieläkin hevosia ja kärtti yhtä
mittaa vanhemmiltaan ratsuväkeen päästäkseen; mutta siihen eivät isä ja
äiti koskaan suostuneet. Kun ei Pekalla ollut halua muiden veljien
tavoin ruveta "papiksi lukemaan", pääsi hän äärettömäksi ilokseen 16
vuoden vanhana kreivi Bertelsköldin ratsupalvelijaksi. Tässä toimessa
pääsi hän suureen suosioon uskollisuutensa ja luotettavaisuutensa
vuoksi, sai oppia kaikenlaista matkoillaan vierailla mailla, ja vaikka
Suomella ei siihen aikaan ollutkaan mitään Mustialaa, huomattiin Pekka
28 vuoden vanhana kykeneväksi avonaiseksi joutuneeseen Mainiemen
isännöitsijän virkaan. Tähän toimeen ryhtyi hän suurella innolla jo
senkin vuoksi, että hänen kunnon isä-ukkonsa jo kymmenen vuotta
takaperin oli päässyt kirkkoherraksi pitäjään, jossa Bertelsköldillä
oli papinotto-oikeus.
Selvästi näkyi, että Mainiemessä oli toinen hallitus nyt kuin ennen
mestari Aatamin aikana. Kyllähän kreivi tarvitsi rahoja ja yhä enemmän
rahoja nyt niinkuin ennenkin, mutta onneksi oli hänellä muitakin
tulolähteitä kuin Mainiemi, jotenka kirkkoherran rukoukset ja mestari
Pietarin tiedonannot saivat toimeen sen, että hän heltyi luopumaan
suuresta osasta päivätöitä ja muita läänitysrasituksia, jotka siihen
saakka olivat kovin raskaasti painaneet Mainiemen alustalaisia. Eipä
olisi linnan ympäristöjä enää entisiksi tuntenutkaan. Ennen kuljeksi
siellä repaleisia, nälkäisiä olennoita, joiden synkillä kasvoilla
kuvastui viha ja onnettomuus; nyt oli väki reipasta ja kaikki olivat
puettuina ehyihin, vaikkakin yksinkertaisiin vaatteihin; hevoset
vetivät nyt kuormia eivätkä työnjohtajien ruoskimat ihmisorjat niinkuin
ennen. Kadonneet olivat entiset kurjat hökkelit, jotka synkistivät koko
seudun tuon komean linnan ympärillä, ja niiden sijalla kohosi hauskan
näköisiä, hyvin rakennettuja huoneita, jotka oli laitettu tähän saakka
tuntemattomilla lasi-ikkunoilla ja oikeilla tulisijoilla, joita tätä
ennen oli vain harvoissa paikoissa nähty. Maamies oli kohonnut tähän
saakka näillä seuduin tuntemattomaan varallisuuteen, ja varallisuus oli
tuonut mukanaan ei ainoastaan ulkonaista siisteyttä, vaan myöskin
ahkeruutta, jumalanpelkoa ja rauhallista elämää sinne, missä ennen
laiskoteltiin, niskoiteltiin ja raakuutta harjoitettiin. Suuri ja jalo
työ oli tehty ennen niin onnettomassa Mainiemessä: talonpoika, jota
ennen ei pidetty juuri orjaa parempana, oli saanut oikeutensa takaisin
ja niiden mukana ihmisarvonsa, ja kun ihmisyys ja lempeys kaikkina
aikoina kantaa ulkonaisestikin siunauksen hedelmiä, niin oli täälläkin
se ihme tapahtunut, että Mainiemi vapaamman ja lempeämmän hallinnon
aikana oli vähitellen alkanut tuottaa enemmän kuin mitä mestari Aatamin
ennen oli onnistunut haalia kokoon, vaikka kansalta silloin säälimättä
kiskottiin viimeinen ropo ja viimeiset työvoimat kulutettiin.
Takapihalla, aivan lähellä rantaa oli pitkä rivi komeita ulkohuoneita,
talli 50 hevoselle, navetta 100 lehmälle, renkitupa, piikain kamari,
juomakeittiö, leipomatupa ja pesutupa. Kaikkialla oltiin yhtä
vilkkaassa liikkeessä kuin ylhäällä linnassakin. Kaikkialla korjattiin,
puhdistettiin, leivottiin, pantiin olutta ja pestiin. Oli siinä
liikettä ja kiirettä, joka tiesi tärkeitä tulossa olevan. Vähän väliä
nähtiin kunnianarvoisen ja iloisen, siniseen villakauhtanaan puetun
emännän toimessaan tassuttelevan yhdestä tuvasta toiseen pitämässä
silmällä noita monilukuisia töitä. Jos kysyit joltakulta piialta, kuka
tuo kunnon mummo oli, joka niin keveästi kiipesi rappuja ylös ja
rappuja alas, vaikka olikin aika lihava, niin vastattiin sinulle
nopeasti: -- Pappilan muorihan se on, tiemmä, joka auttaa poikaansa
hänen askareissaan.
Niinhän onkin, että täällä me tapaamme useamman kuin yhden vanhan
ystävän. Pappilan muori oli nyt 56 vuoden vanha. Vaikka hän olikin 14
lapsen äiti, joista kymmenen vielä oli elossa, oli hän, paitsi terävää
älyään ja iloista, hurskasta ja reipasta sydäntään, vielä säilyttänyt
suuren osan nuoruutensa reippautta ja kukoistavaa terveyttään. Tuo
ennen muinoin seitsentoistavuotias Mainiemen salmen uimari,
tuo sittemmin kahdenneljättä vanha Saltvikin pappilan emäntä,
se oli se sama herttainen, peräti rehellinen Kreeta, joka nyt,
päästyään emännöimään kirkon luona olevassa punaiseksi maalatussa,
yksinkertaisessa pappilassa, oli tullut auttamaan poikaansa, mestari
Pietaria, kun tällä oli paljon puuhia Mainiemessä. Varovasti olivat
vuodet luntaan ripotelleet hänen kauniin päänsä päälle; tuskin oli
ainoatakaan harmaata hiusta ilmaantunut hänen ennen niin tuuheaan,
vaaleaan tukkaansa; tuskin oli ainoatakaan ryppyä tuossa avonaisessa,
iloisessa otsassa. Nuo siniset silmät katselivat vielä yhtä kirkkaasti,
huulet hymyilivät yhtä herttaisesti kuin ennen; yksi ainoa noista
valkoisista hampaista oli vain pudonnut pois ja lihavuus oli
vaikuttanut, että ennen keveä käynti oli muuttunut vähän keinuvaksi.
Nuoruus katoaa, vuodet kuluttavat, mutta sydämen kauneus levittää
kuitenkin kasvoille kirkkauttaan, joka kestää kauemmin kuin poskien
puna, kauemmin kuin lemmen ensi hymyily, jopa kauemmin kuin
aikakin.[15]
Pesutuvassa silitettiin juuri parhaillaan hienoja hollantilaisia
pöytäliinakankaita, jotka vuosikausia olivat kaapeissaan
käyttämättöminä kellastuneet, mutta joiden nyt täytyi valmistautua
tarkoitustaan täyttämään. Silitys on raskasta työtä, joko sitten
mankelia vedetään tai työnnetään, ja vaatteen levittäjällä täytyy olla
käsi sekä nopsa että taitava. Sen vuoksi kai lienevät ne pesijättäret,
joiden työnä oli ennen manklausta tapahtuva vähempiä voimia vaativa
vaatteiden venyttely, katsoneet velvollisuudekseen huvittaa mankelia
kiskovia tovereitaan ja samalla itseäänkin tarinoimisella, jota ei
suinkaan haitannut kielen kankeus.
-- Sanokaa, mitä sanottekin, Riitta, -- virkkoi naisista terhakin, --
mutta minä olen nähnyt pyykkiä ennenkin, minä. Kuka oli se, joka niin
monena herran vuonna pesi piispa vainajan yömyssyt ja paikkasi hänen
sukkansa ja joka useamman kuin yhden kerran kiillotti piispan
kaulukset, kun hän, Jumala olkoon hänen sielulleen armollinen, seisoi
siellä niin arvokkaana kuin Aaron Israelissa? Kukas muu kuin minä, eikä
minusta saakaan sanoa, etten osaisi erottaa Hollannin rälliä Tukholman
liinasta. Jos armollinen rouva ei tahdo minun pesuuni tyytyä, ja jos
hän halveksii näitä liinoja, joita parempia ei koskaan ole paistetun
porsaan alle levitetty, niin sanon minä hänelle, mitä piispan muorin
oli tapana sanoa -- piispan muori oli aina alava köyhiä kohtaan, vaikka
olikin ruhtinaallista sukua...[16]
-- Eivät taida teidän pesunne, Sanna muori, eivät meidän manklauksemme
eikä koko Mainiemikään kelvata ylhäiselle kreivittärelle! -- kiiruhti
Riitta-muori virkkamaan, sill'aikaa, kun Susanna veti henkeänsä. --
Ihmiset sanovat sitä julman ylpeäksi.
-- Mutta onpa sillä oikeuskin olla ylpeä, -- keskeytti taas vuorostaan
Sanna, -- koska on syntyisin Sparre, ja kaikki Sparret[17] ovat kovaa
puuta. Senhän toki minä tiennen, että kreivi on nuorta aatelia, ja
vaikka hänen äitinsä sattuikin olemaan ruhtinatar, niin eihän sille
mitään taida, että mummo on (tässä puhui Susanna kuiskaamalla)
pesinkarttua heiluttanut ja suopaa käsitellyt niinkuin muutkin oikeat
ihmiset. Ja silloin ajatteli armollinen kreivi, ettei kai haittaisi,
jos hänen lapsensa saisivat vähän lisää aatelisverta suoniinsa,
varsinkin kun kreivitär vielä oli jumalattoman rikas, mutta nähkääs,
kulta on multaa, niinkuin lukee siinä ihka uudessa virsikirjassa.
Jumala kuningasta siitä siunatkoon, että on sen teettänyt, kaikille
kristityille sieluille ylösrakennukseksi ja autuudeksi. Niinpä niin,
mitäs minun pitikään sanoman? Niin, että rikkaudet ne hupenivat ja
hävisivät, reduktsioniherrat iskivät kouransa kreivin moniin
kirkkopitäjiin sekä Liivinmaalla että Suomessa, ja kreivittären tavarat
menivät saman tien, ja eipä aikaakaan (tässä eukko taas puhui
supattamalla), kun paha viepi itsensä Mainiemenkin. Sanokaa mitä
sanotte, mutta minä olen ollut täällä mestari Aataminkin aikana; se
mikä on väärin saatu, se pian kaatuu. Ja sentähden -- tässä hän taas
korotti äänensä -- ajattelen minä, että kreivitär saapi tyytyä siihen,
mitä talo tarjota taitaa. Sillä vaikka täällä nyt tuhlataan satoja,
jopa tuhansiakin talareita turhanpäiväiseen pesuun ja kiillotteluun,
niin älkää luulkokaan, että linnassa on kaikki niinkuin olla pitää...
-- Saisitte hävetä, Sanna-muori, seisomasta täällä kuin tarhapöllö ja
ennustamasta pahaa lempeälle ja hyvälle herrallemme, -- virkkoi taas
Riitta äänen painolla, jonka hän katsoi pitävänsä panna sanoihinsa joka
kerta, kun oli talon puolella olevinaan. -- Olkoonpa, että täällä ennen
on ollut pahoin, nyt ainakin ovat asiat oikealla tolallaan. Senhän jo
lapsikin voi nähdä ja ymmärtää. Älä sylje pääsi yli, äläkä soimaa sitä,
jonka leipää syöt, sanoo sananlasku. Sanotaan kuninkaan kyllästyneen
reduktsioniin, ja verimadot ovat imeneet vatsansa täyteen. Ajattelen,
että antavat Mainiemen olla rauhassa.
-- Verimadot! -- huudahti Susanna vuorostaan niin tolkussaan kuin
ainakin korkean kruunun puolustaja. -- Senkötähden, että armollinen
kuninkaamme on oikeutensa mukaisesti ottanut takaisin sen, mitä korkeat
herrat pyynnöllä ja pakolla ovat kruunulta ja köyhältä kansalta monina
herran vuosina anastaneet...
-- Tietääkö kukaan, mikä mies se oikeastaan on se hovimestari, jota
odotetaan tänne tänään taikka huomenna? -- puuttui taas Riitta
puheeseen, varmaankin päästäkseen keskusteluaineesta, joka saattoi olla
hiukan vaarallinenkin näinä yksinvallan aikoina, jolloin teloittaja oli
vastannut moneen ajattomana aikana lausuttuun varomattomaan sanaan.
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Välskärin kertomuksia 2 - 15
  • Büleklär
  • Välskärin kertomuksia 2 - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3705
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1943
    24.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3687
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1999
    24.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    42.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3733
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2035
    24.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3508
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2003
    23.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3483
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2015
    22.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3574
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1979
    22.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3534
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2025
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3552
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2009
    23.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3547
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2022
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3578
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1906
    24.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3723
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2002
    25.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    42.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3591
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2002
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3771
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1959
    26.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3674
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2027
    24.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3584
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1998
    22.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3522
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2046
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3401
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2151
    21.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3520
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2033
    22.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3532
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1932
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3624
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1887
    23.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 3584
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2003
    23.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3422
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1967
    23.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3456
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2049
    21.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 3606
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1978
    24.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 25
    Süzlärneñ gomumi sanı 3575
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2020
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 26
    Süzlärneñ gomumi sanı 3669
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1885
    27.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    43.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 27
    Süzlärneñ gomumi sanı 12
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 12
    49.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    49.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    49.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.