Välskärin kertomuksia 1 - 14

Süzlärneñ gomumi sanı 3622
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1954
23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
35.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
41.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
Jesuiitta astui varovasti muutamia askelia eteenpäin, katsottuaan
kuitenkin ensin, että paluumatka oli turvattu.
-- Minun asiani on määrätä ehdot, -- sanoi hän ylpeästi. -- Suostutteko
vai ette?
-- Suostumme, tietysti suostumme, -- vastasi Larsson nopeasti, yhä
kihnuttaen ruumistaan. -- Olemme siis selvillä sekä _questio anista_
että _questio quomodosta_. Teidän korkea-arvoisuudellanne on vakuuttava
puhelahja. Tulemme nyt _questio ubiin ja questio quandoon_, sillä sekä
_logican että metaphysican_ mukaan... Anteeksi, arvoisa isä, minähän en
virka sanaakaan, minä suostun kaikkeen. Mutta, -- jatkoi kapteeni,
alentaen äänensä melkein kuiskaavaksi, -- suvaitkaa tarkastaa ystäväni
Bertelin etusormea. Hän on suuri veitikka ja minä olen melkein varma
siitä, että hänellä sittenkin on kuninkaan sormus.
Pihisten uteliaisuudesta astui jesuiitta pari askelta lähemmä. Nopeasti
kuin ankerias vyöräytti Larsson, joka ei siteittensä vuoksi voinut
nousta seisoalleen, itsensä jesuiitan ja oven väliin, ja kun tämä aikoi
peräytyä, huomattiinkin, että kapteeni oli terävää kiveä vasten
hangannut poikki kaikki ne nuorat, joihin hänen oikea kätensä oli
sidottu. Tällä vapaalla kädellään tarttui hän yht'äkkiä jesuiitan
jalkoihin ja veti hänet ylitsensä. Isä Hieronymus teki epätoivoisia
ponnistuksia päästäkseen vapaaksi; lyhty särkyi, tuli sammui ja
pilkkopimeä ympäröi tappelevia. Voimatta nousta seisoalleen vyöryttivät
Bertel ja Pekka itsensä ääntä kohti, mutta vyöryivät syrjään. Silloin
tunsi kapteeni pistoksen olkapäässään ja kohta paikalla lämpimän
verivirran ihonsa ja vaatteiden välissä. Huikeasti kiroten väänsi hän
tikarin jesuiitan kädestä ja iski takaisin. Nyt pyysi jesuiitta
vuorostaan armoa. -- Kernaasti, poikani! -- vastasi kapteeni ivaten. --
Mutta ainoastaan kolmella ehdolla: ensiksi: että kiroat herrasi ja
mestarisi Loyolan, sekä julistat hänet tyhmäksi tarhapöllöksi.
Suostutko siihen?
-- Minä suostun kaikkeen, -- mutisi jesuiitta.
-- Toiseksi: että menet ja hirttäydyt ensimmäiseen rautanaulaan, joka
tulee vastaasi.
-- Kyllä, kyllä, päästähän vain minut vapaaksi.
-- Kolmanneksi: että mitä kiireimmiten menet suojelijasi belsebuubin
luo, -- ja sen sanottuaan nakkasi Larsson vihamiehensä kallioseinää
vasten, jonka jälkeen kaikki oli hiljaa. Nopeasti katkottiin tikarilla
vankien siteet ja alettiin etsiä ulos pääsyä.
Kun pakenijat, telkittyään oven ulkoapäin, olivat tulleet siihen
kaitaiseen ja pimeään käytävään, joka vei linnan ylempiin kerroksiin,
pysähtyivät he hetkeksi neuvottelemaan. Heidän asemansa ei ollut
kadehdittava, sillä he tiesivät vanhastaan, että rappuset veivät
piispan entiseen makuuhuoneeseen, josta kahden tai kolmen etuhuoneen
läpi tultiin suureen asesaliin ja vasta siitä linnanpihalle, jonka
jälkeen vielä oli kuljettava ylösnostetun ja vartijoilla miehitetyn
nostosillan ylitse. Kaikki huoneet, paitsi makuuhuonetta, jonka
jesuiitta näkyi itselleen omistaneen, olivat, silloinkun vankeja kaksi
tuntia sitten niiden läpi kuljetettiin, olleet täynnä sekä sotamiehiä
että haavoitettuja ja niiden hoitajattaria.
-- Yksi asia minua harmittaa, -- kuiskasi Larsson, -- olin tyhmä, kun
en nylkenyt turkkia sen ketun selästä, vaikka jo sitä korvista pitelin.
Vanhurskauden nahka hartioillani olisin minä niinkuin mikäkin _Saulus
inter prophetas_ päässyt eheänä läpi kiirastulen. Mutta nyt kysyn minä
sinulta, ystäväni Bertel: miten aiomme päästä tästä pälkähästä?
-- Me murtaudumme läpi. Väki nukkuu, yön pimeys auttaa meitä.
-- Minä myönnän, ystäväni, että jos joku, olipa hän sitten vaikka itse
kapteeni Larsson, sanoisi sinua pelkuriksi, niin sanoisin minä sitä
miestä valehtelijaksi. Tottahan on, että sinä kerran melkein niinkuin
yksin, _solo_, valloitit tämän linnan, mutta olihan sinulla silloin
ainakin miekka kädessäsi ja muutamia tuhansia reippaita poikia
takanasi. Shss! joku tassuttelee rappusissa ... ei, ei se ollut mitään.
Astukaamme varovasti eteenpäin. Nyt täytyy hipsutella kuin nuori
neitonen; tuo typerä liminkalainen marssii niin, että meillä luulisi
olevan komppanian ratsuväkeä kantapäillämme.
Pakolaiset olivat jo kiivenneet kolme- tai neljäkymmentä astinta, ja
yhä vaan kulkivat portaat vielä ylöspäin, kun heikko valonsäde tuikahti
käytävän päästä. Tultiin ovelle; se oli raollaan. Pysähdyttiin ja
kuunneltiin henkeä vetämättä; ei kuulunut hiiskahdustakaan. Nyt uskalsi
rohkea kapteeni pistää päänsä oven raosta, sitten jalkansa ja kohta
koko pyöreän vartalonsa. -- Me olemme oikealla tiellä, -- kuiskasi hän,
-- riisukaa saappaat! Koko komppania marssii sukkasillaan, _posito_,
että komppanialla on sukkia. Mars!
Piispan makuuhuone, johon he nyt varpaisillaan hiipivät, oli suuri,
muinoin komeasti sisustettu huone. Liekehtivä lamppu valaisi heikosti
kalliita gobeliinitapetteja, kullatuita pyhäin kuvia, ebenpuusta tehtyä
ja simpukanhelmillä silailtua sänkyä, jossa tuo rikas kirkkoruhtinas
muinoin oli nukkunut tyhjennettyään ensin maljan vanhaa renskaa. Ei
näkynyt ainoatakaan elävää olentoa, mutta ikkunasta, joka antoi linnan
pihalle päin, voitiin nähdä vastapäätä oleva linnankirkko, joka oli
kirkkaasti valaistu ja täynnä kansaa. Linnanpihakin näytti olevan
täynnä ihmisiä, joista useilla oli vahakynttilöitä käsissään.
-- Suolatkoot minut kuin särjen, jos minä vähänkään ymmärrän, mitä nuo
ihmiset tekevät täällä keskellä yötä, -- mutisi kapteeni äreästi. --
Saadaanpahan nähdä, että ne ovat tulleet tänne katsomaan, mitenkä
kolmea rehellistä Suomen poikaa paistetaan hiilloksella niinkuin
Ahvenanmaan silakoita.
-- Meidän on hankittava itsellemme aseita ja kuoltava niinkuin
sankarien tulee, -- sanoi Bertel ja alkoi hakea huoneesta mitä
löytäisi. -- Mainiota! -- huudahti hän, -- tässä on kolme miekkaa,
muuta emme tarvitse.
-- Ja kolme tikaria, -- lisäsi Larsson, joka suuresta kolpperosta
muutaman pyhimyksen kuvan takaa oli löytänyt varaston kaikenlaisia
aseita. -- Arvoisat isät näkyvät rakastavan yhtä paljon tikaria kuin
pohjalainen rakastaa puukkoaan.
-- Minä ajattelen, -- virkkoi yht'äkkiä tuo muuten niin harvapuheinen
Pekka ja veti esille muutamasta nurkasta ison pullon, -- minä
ajattelen, että koska tänä yönä on jouluyö, niin...
-- Sinä kunnon poika, -- keskeytti hänet kapteeni ihastuksissaan, --
sinulla on mainio vainu, kun on ryyppy kierroksessasi. Hurskas
jesuiitta, olet toki sinäkin jotakin hyvää tässä maailmassa
toimittanut! Jouluyökö? Pöllö, mikset sanonut sitä heti? Sehän on selvä
kuin päivä, että koko Würzburg on rientänyt linnaan kuulemaan isä
Hieronymuksen messua. Kunniani kautta, luulenpa, että saavat odottaa
pappiaan. Hei, ystäväni, minä juon maljasi; upseerin tulee aina olla
väelleen hyvänä esimerkkinä. Maljanne, pojat ... hyi taivaan
talikynttilä, hyi helvetin hiilikekäle! ... se peijakkaan munkki on
meitä kurjasti pettänyt, minä olen juonut myrkkyä, minä olen mennyttä
kalua! -- Ja tuo kunnon kapteeni valahti valkeaksi kuin palttina.
Mutta sekä Bertelin että Pekan oli vaikea pidättäytyä nauruun
purskahtamasta nähdessään, että, samalla kun Larssonin kasvot olivat
kauhusta kalpeat, hänen huulensa olivat mustat siitä nesteestä, jota
hän oli ryypännyt ja jonka hän samassa oli sylkäissyt suustaan. --
Katso vasta tarkemmin mitä ryyppäät, ettet mustetta ryyppää! -- sanoi
Bertel.
-- Mustetta? Johan minä arvasin, että se kurja kynäritari oli ansojaan
meille asettanut. Kaksi asiaa minua harmittaa enemmän kuin kaikki
polttoroviot: että se suloinen Kätchen saattoi meidät pettää ja että
minä olen ryypännyt hyödyttömintä nestettä maailmassa. Hyi,
saakeli![12]
-- Jos ei meillä olisi muuta tehtävää, saattaisin minä näyttää sinulle,
mitä muste voi aikaansaada, -- virkkoi Bertel nopeasti selaillessaan
muutamia kirjoituspöydällä olevia papereita. -- Tässä on piispan
kirjoitus ... hän saapuu huomenna ... meidät aiotaan juhlallisesti
polttaa ... meidät houkutellaan luopumaan uskostamme ... luvataan
armoa ... mutta kuitenkin poltetaan meidät elävältä! Konnamaista!
-- Roomalaista! -- lisäsi kapteeni rauhallisesti.
Sillä välin oli hän vetänyt esiin kolme munkkikaapua, joihin
pukeuduttiin. Sen tehtyä lähtivät pakolaiset jatkamaan vaarallista
matkaansa.
Kolmessa lähimmäisessä huoneessa ei ollut ketään. Kahdesta tyhjästä
yksinkertaisesta vuoteesta päättäen olivat näissä huoneissa asuvat
palvelijamunkit äskettäin menneet messuun. -- Hyvä, kuiskasi Larsson,
-- meitä luullaan susien vaatteissa lampaiksi, jotka aikovat mennä
messuun. Hyss, kuulitteko mitään? Naisen ääni. Hiljaa!
Pysähdyttiin ja kuultiin nuoren naisen äänen pimeässä rukoilevan: --
Pyhä neitsyt, anna minulle anteeksi, ja pelasta minut kuolemasta, niin
annan minä huomenna vihkiä itseni nunnaksi ja lupaan palvella sinua
kuolemaani saakka!
-- Se on Kätchenin ääni, -- jatkoi kapteeni. -- Olisiko hän viaton,
lapsi parka? Kunniani kautta, olisi kehnosti tehty, jos ei kunnon
ritari vapauttaisi niin sievää tyttöä, jolla vielä on niin pehmoinen
käsi.
-- Pian pois! -- kuiskasi Bertel suuttuneena. Mutta kapteeni oli jo
löytänyt pienen oven, joka oli lukittu ulkoapäin, oven takana kammion
ja kammiossa vapisevan tytön. Tyttö luuli näkevänsä munkkeja edessään
ja heittäysi pitkäkseen kapteenin jalkoihin: -- Armoa, isä, armoa! Minä
tunnustan kaikki, minä olen auttanut vankeja pakenemaan, olen antanut
vartijoille viiniä. Mutta säästäkää henkeni, pyhimysten laupeuden
vuoksi, säästäkää henkeni, minä olen niin nuori, minä en tahdo kuolla
vielä.
-- Kukas saakeli sen on sanonut, että sinun kuoleman pitää, reipas
tyttöseni, -- keskeytti hänet kapteeni. -- Eihän toki, elää tulee sinun
niin totta kuin minä en ole mikään jesuiitta, vaan Lassi Larsson,
kapteeni kuninkaallisen majesteetin ja kruunun palveluksessa, ja täten
otan minä sinut ... aviovaimokseni rakastaakseni sinua myötä- ja
vastoinkäymisessä, -- jatkoi kapteeni arvatenkin sen vuoksi, että
katsoi pitävänsä sanoa nuo tunnetut sanat loppuun saakka, kun oli
kerran alkuun päässyt.
-- Pois, pois, tytön kanssa tai ilman tyttöä, sama se, mutta pois!
Tuolla jo tullaan ja meidän täytyy vielä kulkea suuren asesalin läpi!
-- Salli minun sanoa, ystäväni Bertel, että sinä olet suurin hutilus.
_maximus hutilus_, minkä tunnen. Kuinka olikaan, tyttöseni, etkö
olekaan nunnaksi vihitty ... noviisi vain? No, se on yhdentekevä. Otan
sinut kainaloiseksi kanakseni, jos milloinkaan menen naimisiin. Tässä
on kaapu, kas niin, heitä se hartioillesi ja röyhellä ryhtisi!
-- Ei tämä mikään kaapu ole, tämähän on messupuku, -- kuiskasi Kätchen,
joka tuskin oli ehtinyt tointua hämmästyksestään.
-- Peeveli vieköön, messupukuko! Seis, sinä otat kaapun ja minä otan
puvun. Minä messuan heille _dies iraeta_, niin että korvat soivat.
Asesalista kuului jo ääniä ja kapteenin täytyi keskeyttää papilliset
mietteensä. -- Jesuiittaa jo kaivataan, ne hakevat häntä, ja me olemme
hukassa sinun tyhmien lorujesi vuoksi, -- kuiskasi Bertel vihoissaan.
-- Nyt riippuu kaikki siitä, ettemme anna itseämme ilmi. Ulos kaikki
neljä!
-- Ja latina etumaiseksi! -- virkkoi kapteeni.
Kaikki neljä lähtivät ulos. Asesalissa oli noin kolmekymmentä
sairasvuodetta, mutta ainoastaan kaksi hoitajatarta. Se rauhoitti
pakolaisia, mutta sitä vaarallisempi oli kohtaus kahden munkin kanssa,
jotka vilkkaasti väitellen tulivat ovessa vastaan. Huomattuaan
Larssonin messupuvussa ja hänen takanaan kolme kaapuihin puettua
olentoa näkyivät nuo hurskaat isät säpsähtävän. Kapteeni nosti kätensä
siunaavaan asentoon, julisti juhlallisesti _pax vobiscum_ ja alkoi
sitten arvokkain askelin astua ohi, kun munkeista etumainen hänet
pysähdytti, -- Arvoisa isä, -- sanoi hän, tarkastellessaan tuntematonta
pappia kiireestä kantapäähän, -- mikä tuottaa linnallemme kunnian näin
oudolla ajalla...?
-- _Pax vobiscum_! -- uudisti kapteeni hyvin hartaasti. -- Pyhä isä
Hieronymus käskee teidän messuta minkä vain keuhkonne kestävät ...
hänen korkea-arvoisuutensa on sairas ... hänellä on hammastauti...
-- Menkäämme häntä katsomaan, -- sanoi toinen munkeista ja astui
pienempään huoneeseen. Mutta toinen tarttui Larssonin messuhakaan ja
tarkasteli häntä tavalla, joka ei ollenkaan miellyttänyt urhoollista
kapteenia. _Quis es et quid vultis_? -- kysyi munkki luoden heihin
läpitunkevan katseen.
-- _Quis vus et quid eltis_! -- kertasi kapteeni, kokonaan hämmentyen.
-- _Qui qua quod, meus tuus suus_ ... mene hiiden kattilaan, sinä
kaljupää apina! -- karjasi Larsson, voimatta enää hillitä itseään,
työnsi vastustelevan munkin kamariin ja telkesi oven. Sen jälkeen
kiiruhtivat kaikki neljä täyttä karkua alas linnanpihalle. Heidän
takanaan syntyi heti paikalla melua, munkit huusivat kohti kurkkuaan,
nunnat säestivät, ja väkijoukko, joka tunkeili linnan pihalla, alkoi jo
kuulostaa. -- Me olemme hukassa, -- kuiskasi Kätchen, -- jos emme mene
takatietä nostosillalle... Kiiruhdettiin sinne ... melu kasvoi,
kuljettiin vartijan ohi suurella portilla. -- Seis, ken siellä? --
Pietari ja Paavali! -- vastasi Bertel empimättä. Tultiin ulos. Onneksi
oli silta alhaalla. Mutta jo oli koko linnakin liikkeellä. -- Me
hyppäämme jokeen, yö on pimeä, ne eivät löydä meitä, -- huudahti
Bertel.
-- Ei, -- huusi Larsson, -- tyttöäni en heitä minä, vaikka pääni
menköön!
-- Täällä on kolme satuloitua hevosta, joutuin!
-- Satulaan, sinä Frankenin suloisin nunna! -- ja tuo reipas kapteeni
nakkasi vapisevan Kätchenin eteensä hevosen selkään. He laskivat täyttä
laukkaa yön pimeyteen. Mutta heidän takanaan huudettiin ja meluttiin,
hätäkellot soivat kaikissa torneissa, ja koko Würzburg ihmetteli
suuresti, mitä kummaa linnassa oli mahtanut tapahtua itsenään
jouluyönä.


4. HERTTUA BERNHARD JA BERTEL.

Taas tapaamme luutnantti Bertelin, tapaamme hänet eräänä päivänä kolme
kuukautta niiden tapahtumain jälkeen, joista edellisessä luvussa olemme
kertoneet, Weimarin herttuan Bernhardin eteisessä. Herttuan pieni,
sotainen hovi oli milloin Kasselissa, milloin Nassaussa, milloin
jossakin muussa paikassa, jonne sodan vaiheet saattoivat hänet
asettumaan. Oli kevätpäivä maaliskuussa 1633. Ajutantteja tuli ja meni
edestakaisin ja käskyläisiä kiiruhti joka haaralle, sillä herttua oli
saanut suurimman osan eteläistä ja läntistä Saksanmaata
hoidettavakseen, ja ajat olivat varsin huolestuttavat.
Jotenkin pitkän odotuksen jälkeen saatettiin nuori upseeri herttuan
eteen. Tämä katsahti hajamielisenä ylös kartoistaan ja näytti odottavan
että häntä puhuteltaisiin. Mutta Bertel oli vaiti.
-- Kuka olette? -- kysyi herttua Bernhard lyhyesti ja kalseasti.
-- Kustaa Bertel, luutnantti kuninkaallisen majesteetin suomalaisessa
ratsuväessä.
-- Mikä on asianne?
Nuorukainen punastui eikä virkkanut mitään. Herttua huomasi sen ja
katseli häntä tyytymättömän näköisenä.
-- Minä ymmärrän, -- sanoi hän vihdoin, -- te olette tavallisuuden
mukaan taas tapellut saksalaisten upseerien kanssa naisista. Minä en
suvaitse sellaista. Sotilaan tulee säästää miekkansa isänmaan
palvelukseen.
-- Minä en ole tapellut, teidän ylhäisyytenne.
-- Sen pahempi. Te tulette siis pyytämään lomalupaa Suomessa
käydäksenne. Minä kiellän sen. Minä tarvitsen väkeni. Te jäätte
paikoillenne, luutnantti, jääkää hyvästi!
-- Minä en tule pyytämään lomalupaa.
-- Mutta mitä varten te sitten tulitte? Ettekö voi puhua suutanne
puhtaaksi, herra! Mutta ilman pitkiä puheita! Antakaa pappien pitää
rukouksia ja neitosten punastua.
-- Teidän ylhäisyytenne on autuaasti nukkuneelta kuninkaalta saanut
sormuksen...
-- Sitä en muista.
-- ... jonka hänen majesteettinsa oli pyytänyt jätettäväksi eräälle
hänen henkivartioväessään palvelevalle upseerille.
Herttua kosketti kädellään korkeaa otsaansa. -- Se upseeri on kuollut,
-- sanoi hän.
-- Se upseeri olen minä, teidän ylhäisyytenne. Haavoituin Lützenissä ja
jouduin kohta sen jälkeen keisarillisten vangiksi.
Herttua Bernhard viittasi Berteliä lähemmä, tarkasteli häntä tutkivin
silmin ja näytti olevan tyytyväinen tarkastukseensa. -- Sulkekaa ovi,
sanoi hän, -- ja istukaa tähän vierelleni!
Bertel totteli. Hänen kasvonsa hehkuivat levottomuudesta.
-- Nuori mies, -- sanoi herttua, -- teillä on jo kasvoillanne todistus
sukuperästänne, ja minä en pyydä sen enempiä todistuksia. Teidän
äitinne on suomalaisen talonpojan tytär Isokyröstä, nimeltä Emerentia
Aarontytär Bertila -- Ei, teidän ylhäisyytenne. Mainitsemanne henkilö
on vanhin sisareni, syntynyt isäni ensimmäisestä avioliitosta.
Herttua katseli häntä kummastellen. -- Olkoon niin, -- sanoi hän
epäillen, selaillen nopeasti eräitä papereita salkussaan, -- puhukaamme
nyt kuitenkin tuosta _sisarestanne_ Emerentia Aarontyttärestä. Hänen
isänsä oli tehnyt kuningas Kaarlo IX:lle suuria palveluksia ja
kehoitettiin häntä pyytämään jotakin armonosoitusta. Hän pyysi saada
lähettää tyttärensä, joka silloin oli hänen ainoa lapsensa, Tukholmaan
kasvatettavaksi aatelisten neitojen kanssa kuningattaren
hoviseurueessa.
-- En tiedä paljo mitään näistä asioista.
-- Kolmetoistavuotiaana lähetettiin nuori talonpoikaistyttö Tukholmaan,
jossa hänen rikas ja turhamainen isänsä kasvatutti häntä aivan toisella
tavalla kuin hänen säädyssään on tavallista. Hän oli kunnianhimoinen,
ja kun hän itse ei voinut voittaa aatelista kilpeä, vetosi hän
tyttärensä aateliseen sukuperään äidin puolelta, sillä Perttilän
ensimmäinen vaimo oli ollut eräs Stjernkorsin sukua oleva orpo neiti,
joka oli joutunut perinnöttömäksi nuijasodassa ja sitten ylpeän sukunsa
hylkiöksi sentakia, että oli mennyt naimisiin rikkaan Perttilän kanssa.
-- Kaikki tämä on minulle tuntematonta.
-- Nuori Emerentia sai Tukholmassa kärsiä paljon aatelisten toveriensa
kateudesta ja pilkasta, sillä monet heistä olivat häntä köyhemmät
eivätkä voineet sietää, että aatelitonta tyttöä pidettiin heidän
vertaisenaan. Mutta hänen kauneutensa oli yhtä erinomainen kuin hänen
hyvyytensä ja ymmärryksensä. Kahdessa vuodessa oli hän omistanut
itselleen kaikki suuren maailman hienostuneet tavat, mutta kuitenkin
säilyttänyt sydämensä viattomuuden. Tämä harvinainen ilmiö, jossa
yhtyivät sydämen hyvyys ja ulkonainen viehätys, toi vanhojen ihmisten
mieliin erään rakastettavan olennon heidän nuoruudestaan ... Kaarina
Maununtyttären.
Herttua katseli tarkkaavasti nuorta upseeria. Mutta Bertelin kasvot,
eivät mitään ilmaisseet. Kaikki tämä oli hänellä uutta ja
käsittämätöntä.
-- No niin, -- jatkoi herttua hetkisen vaiettuaan, -- tämä kaunotar
tuli pian huomatuksi. Eräs korkeasukuinen nuorukainen rakastui pian
ihanaan impeen, joka silloin oli vasta viisitoistavuotias ja joka
rakasti häntä ensimmäisen rakkauden koko voimalla. Nuorukaisen tunteet
huomattiin pian; valtiomiehet vapisivat ja aateliset tunsivat itsensä
loukatuiksi tuosta kunniasta, joka tuli halpasäätyisen osalle.
Päätettiin naittaa tuo nuori tyttö upseerille, joka samoin kuin hänkin
oli aatelitonta sukua, mutta joka oli kunnostanut itsensä Tanskan
sodassa. Tieto näistä hankkeista tuli nuorten korviin. Lapsiparat, he
olivat niin nuoria molemmat, toinen seitsentoistavuotias, toinen
viisitoistavuotias, he olivat kokemattomia ja rakastuneita. Kohta sen
jälkeen meni nuori mies Puolan sotaan, tytön naittamisesta ei tullut
mitään ja julmistunut aateli lähetti hänet häväistynä takaisin Suomeen.
Tahdotteko kuulla lisää, luutnantti Bertel?
-- En ymmärrä, teidän ylhäisyytenne, mitä kertomus sisareni kohtaloista
kuuluu...
-- ... siihen sormukseen, jota pyydätte? Rauhoittukaa. Kun tuo nuori
mies lähti sotaan ja viimeisen kerran oli rakastettunsa kanssa yhdessä,
antoi tämä hänelle sormuksen, jonka aikaisempia vaiheita en tunne,
mutta joka lienee suomalaisen noidan takoma ja jolla on taikakalun
kaikki ominaisuudet. Tyttö vannotti rakastettuaan aina pitämään tätä
sormusta sormessaan vaarain ja sodan aikana, koska hän silloin säilyisi
haavoittumatonna. Kaksi kertaa on tämä varoitus unhottunut, toisen
kerran Dirschaussa...
-- Herra Jumala!
-- ... ja toisen kerran Lützenin luona.
Bertel oli tullut niin liikutetuksi, että veri pakeni hänen poskiltaan
ja hän seisoi kalpeana kuin marmoripatsas.
-- Nuori mies, te tiedätte nyt osan siitä, mitä teidän tulee tietää,
mutta te ette tiedä vielä kaikkea. Olemme nyt puhuneet sisarestanne,
puhukaamme nyt teistä itsestänne. Hänen majesteettinsa oli aikonut
antaa teille sen aateliskilven, jonka olette niin hyvin miekallanne
ansainnut. Mutta vanha Aaron Perttilä, joka vihaa aatelia, on
erityisenä armonosoituksena anonut, että kuningas antaisi teille
tilaisuuden kaikkein korkeimpien kunniasijojen saamiseen, mutta ei
sallisi teidän ottaa itsellenne aatelista nimeä. Kuningas ei ole voinut
olla isänne pyyntöä täyttämättä ... ja siksi on teidän nimenne
aateliton. Mutta minä, joka en ole sidottu mihinkään lupauksiin
isällenne, minä tarjoan teille, nuori mies, sen, mikä teiltä tähän
saakka on kielletty, tarjoan teille ritarin kannukset ja vaakunakilven.
-- Teidän ylhäisyytenne ... tämä armo saattaa minut sanattomaksi; millä
olen sen ansainnut?
Herttua Bernhard hymyili merkitsevästi. -- Milläkö? Ystäväni, te olette
ymmärtänyt minut vain puoleksi.
Bertel oli vaiti.
-- No hyvä, ilman teidän suostumustannekin pidän minä teitä jo
aatelismiehenä. Puhukaamme siitä toiste. Sormuksenne ... oh ... olen
sen jo unhottanut. Muistatteko minkä näköinen se oli? -- Ja herttua
kaiveli innokkaasti salkkujaan.
-- Sanotaan kuninkaan pitäneen kuparisormusta, jonka sisäpuolelle oli
piirretty taikamerkkejä ja kirjaimet R.R.R.
-- Tiedän sen piilottaneeni, mutta en nyt voi sitä löytää. _Mort de ma
vie_, kenellä on aikaa ajatella moisia lapsellisuuksia! Jos sen löydän,
saatte te sen. Mutta ellen sitä löytäisikään, tiedätte nyt jotakin,
joka on suuriarvoisempaa. Menkää, nuori mies, ja pitäkää arvossa
luottamukseni ja suuren kuninkaan muisto! Ei kukaan saa tietää, mitä
olen teille puhunut. Jääkää hyvästi, me tapaamme vielä toisemme.


5. VIHAN JA RAKKAUDEN SOVINTO.

On meidän taaskin keväiseltä Saksanmaalta rientäminen talviseen
pohjolaan. Ennenkuin jatkamme matkaamme kolmikymmenvuotisen sodan
verisellä tiellä, tahdomme vierailla kaukana Pohjanmaalla kahden tämän
kertomuksemme päähenkilön luona.
Oli adventin aika vuonna 1632. Ankara myrsky heitteli lunta Korsholman
valleja vastaan ja ajoi Pohjanlahden syksyiset laineet sen jäisiä
rantoja vastaan. Kaikki laivakulku oli siksi vuodeksi lakannut, ei
kukaan saapunut enää merta myöten. Pohjanmaalla nostettu sotaväki oli
jo heinäkuun lopussa lähetetty Tukholman kautta Stralsundiin ja
uteliaisuudella odotettiin tietoja sodasta. Silloin tapahtui jo
marraskuun keskipalkoilla, että yht'äkkiä levisi huhu kuninkaan
kuolemasta; huhut sellaiset lentävät ilmassa, ei tiedetä mistä ja
mitenkä; suuret onnettomuudet tuntuvat kaukaa niinkuin aavistukset,
niinkuin kaukainen maanjäristys, joka omaa piiriäänkin edempänä saa
mielet levottomiksi. Mutta tuollaisia huhuja oli jo monta kertaa
ennenkin kuultu ja kumottu; luotettiin Kustaa Aadolfin onneen, ja kun
ei vahvistusta tullut, unohdettiin koko asia niinkuin perätön satu.
Usein tapahtuu ihmiselämässä, että samoinkuin me vihaamme sitä, jolle
olemme tehneet vääryyttä, me suopein silmin katselemme sitä, jolle
olemme tulleet hyvää tehneeksi. Martta-rouva Korsholmassa oli aika
ylpeä siitä, että oli niin urhokkaasti puolustanut linnaansa juopuneita
sotamiehiä vastaan ja luki sen kokonaan omaksi ansiokseen. Se seikka,
että hän oli pelastanut Reginan hengen, kohotti tätä suuresti hänen
silmissään; mutta ei hän myöskään voinut olla ihmettelemättä sitä
rohkeutta ja uhraavaisuutta, jota nuori tyttö oli samassa tilaisuudessa
osoittanut. Hän ylpeili korkeasukuisesta vangistaan; kuin satasilmäinen
peikko vartioi hän kaikkia hänen liikkeitään, mutta antoi samalla
Reginalle kauniimmat huoneet, päästi Dorthen häntä palvelemaan ja
paransi hänen ruokansa. Reginakaan ei enää käyttäytynyt niin ylpeästi
ja tylysti kuin alussa, vaan hän saattoi joskus muutamalla sanalla tai
pään nyökkäyksellä vastatakin Martta-rouvan kysymyksiin. Mutta kaikista
niistä herkuista, niinkuin juotetun vasikan lihasta ja hyvästä oluesta
y.m., joita hänelle tarjottiin, ei hän suuresti välittänyt; tuskin hän
maistoikaan, mitä hänen eteensä asetettiin, vaan vaipui näennäiseen
välinpitämättömyyteen, rukoili ahkerasti, mutta antoi kuitenkin
päivänsä kulua yhden niinkuin toisenkin.
Martta-rouva oli yhäkin vakuutettuna siitä, että jos hänen vankinsa ei
ollutkaan Rooman keisarin oma tytär, hän kuitenkin oli mitä
jalosukuisin prinsessa. Hän sai sen vuoksi päähänsä tuon onnettoman
tuuman ruveta kääntämään tätä näin vaikuttavaa henkilöä hänen
paavillisesta harhaopistaan, toivoen sen kautta, kun sodan loputtua
vankeja vaihdettaisiin, toimittavansa jotakin hyvin merkillistä. Regina
joutui sen vuoksi saman käännytysinnon uhriksi, joka hänellä itsellään
oli ollut tahtoessaan saada suuren Kustaa Aadolfin luopumaan uskostaan;
mutta Martta-rouvan into oli paljoa karkeampaa ja kömpelömpää. Hän
läjäsi tyttöparan huoneeseen Lutheruksen postilloja, virsikirjoja ja
lentokirjasia, piti usein pitkiä, kaikenlaisilla sananlaskuilla
höystettyjä puheita, ja kun ei tämä mitään auttanut, lähetti hän linnan
papin saarnaamaan vangilleen. Tietysti sattuivat kaikki sanat kuuroihin
korviin. Regina oli siksi vakava uskossaan, että voi kärsivällisesti
kuunnella kaikkea, mitä hänelle tyrkytettiin, mutta hän kärsi siitä ja
hänen olonsa Korsholmassa muuttui päivä päivältä yhä kiusallisemmaksi,
ja kukapa voineekaan moittia häntä siitä, jos hän salaisesti huoaten
ajatteli vapautuksensa päivää? Dorthe sitävastoin tulistui joka kerta
kuin tuo vääräuskoinen pappi tai tuo pyylevä rouva alkoi saarnansa, ja
luki sekä latinaksi että saksaksi vuoroin rukouksia vuoroon kirouksia,
josta tavallisesti oli seurauksena se, että hänet pariksi päiväksi
pistettiin putkaan, kunnes ikävä neiti Reginan luo hänet jälleen
lauhdutti. Ja niin kului puoli vuotta neiti Reginan vankeuden aikaa.
Oikeampaan osasi Martta-rouvan hyväntahtoisuus siinä, että Regina sai
työtä ja että häntä varten syksyllä tilattiin Tukholmasta hienoja
työaineksia. Niinpä sai hän ruveta suurelle silkkikankaalle kullalla ja
hopealla ompelemaan neitsyt Marian ja Kristuslapsen kuvia. Martta-rouva
luuli viattomuudessaan tästä tulevan kalkkivaatteen, minkä Regina
muuttuneiden mielipiteidensä merkiksi mahdollisesti tulisi
lahjoittamaan Vaasan kirkkoon. Sotilaan silmä olisi kuitenkin kohta
paikalla arvannut, että siinä oli tekeillä sotalippu, katolisen uskon
sotalippu, jota vangittu tyttö hiljaisuudessa valmisteli odottaessaan
sitä päivää, jolloin hänen kutomansa vaate saisi liehua katolisten
sotajoukkojen taistelussa.
Ei Martta-rouva kuitenkaan ollut kaikin puolin tyytyväinen pyhän
neitsyen kuvaan, jonka pään ympärillä oleva sädekehä oli hänen
mielestään vähän liian suuri, ollakseen puhtaasti lutherinuskon
mukainen. Hän mietti sentähden jo sopivampaa työtä vangilleen. Tapahtui
joskus, että Isokyrön talonpoikaiskuninkaan tytär Meri kaupungissa
käydessään teki asiaa linnaan ja saavuttaakseen vieraan neidin suosiota
lahjoitti hänelle muutamia vyyhtiä mitä hienointa pellavarihmaa,
jollaista ei kukaan muu koko paikkakunnalla osannut kehrätä niinkuin
Meri. Martta-rouvan päähän pälkähti sen vuoksi eräänä päivänä
opettaa vankinsa kehräämään ja ottaa Meri opettajaksi. Se olikin
Merin salaisin toivo. Hän tahtoi tuolta vieraalta, joka oli ollut
niin lähellä kuningasta, kuulla jotakin hänestä, tuosta suuresta
ja unhottumattomasta, jonka muisto säteili hänen edessään
ylimaailmallisessa loistossaan. Hän tahtoi kuulla, mitä kuningas oli
sanonut, mitä tehnyt, mitä hän oli rakastanut ja vihannut; vielä kerran
tahtoi hän innostua hänen kunniansa loisteesta, ja sitten kuolla iäksi
unhotettuna. Hän oli sankari, oli kuningas; Meri ei ollut mitään,
olihan vain kuluneen keväimen kuihtunut kukka.
Sillä tavalla tutustui Meri toisen kerran Reginaan Korsholmassa. Hänet
otettiin vastaan alussa välinpitämättömästi ja kylmästi, eikä hänen
kehruunsakaan miellyttänyt ylpeää neitiä. Mutta vähitellen mieltyi
Regina hänen nöyrään ja lempeään käytökseensä, ja kun vanki aina haluaa
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Välskärin kertomuksia 1 - 15
  • Büleklär
  • Välskärin kertomuksia 1 - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3598
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1963
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3470
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2054
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3593
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1934
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    42.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3566
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1996
    22.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3481
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1925
    22.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3493
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2024
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3445
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1975
    22.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3710
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2026
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3618
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2114
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3644
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2001
    24.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3597
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2092
    24.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3572
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2071
    24.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3661
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1992
    22.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3622
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1954
    23.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3617
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1906
    24.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3698
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1986
    24.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3670
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2059
    22.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3580
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1880
    23.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3684
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1930
    25.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    42.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 1821
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1014
    28.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    43.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.