Tapani Löfvingin seikkailut - 13

Süzlärneñ gomumi sanı 1917
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1263
22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
37.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
olivat päässeet noin parinsadan sylen päähän, kallistui laiva
kyljelleen, pyörähti kerran ympäri ja katosi sitten näkyvistä.
Mutta jo ehtivät pelastuneet laivamiehet kaleerien luo, jotka heti
muuttivat suuntansa ja lähtivät kaksinkertaisella vauhdilla liikkumaan
meitä kohti. Etumaisesta annettiin merkkejä Hankoniemeltä päin tulevalle
kaleerille, joka sekin lähti kohta meitä takaa ajamaan. Vaara uhkasi
meitä siis kahdelta suunnalta ja tilamme näytti sangen tukalalta.
Huomasin heti, että kaleerit kulkivat paljon nopeammin kuin meidän
purtemme, sillä olihan heillä moninverroin enemmän käsivarsia airoihin
käytettävänä. Ainoa toivoni oli saada kaleerit eksytetyiksi edessämme
olevan luotoryhmän sokkeloissa. Maston olimme heti soutamaan lähtiessä
laskeneet veneen pohjalle ja nyt heitätin kulkua keventääkseni
vihollislaivasta otetun tykin mereen. Omat entiset kanuunamme aioin
vasta äärimmäisessä hädässä uhrata.
Ihan edessämme oli kaksi pientä, metsää kasvavaa saarta, jotka erotti
toisistaan kapea salmi. Ohjasin veneemme salmeen ja pian katosimme
kaleerien näkyvistä. Mutta salmesta päästyämme oli edessämme taas
laajempi selkä. Etäämpänä näkyi muutamia puuttomia, louhikkoisia kareja
ja vasta niiden takana, noin puolentoista virstan päässä oli uudelleen
metsäisiä saaria. Kun olimme puolitaipalessa kareihin, tulivat kaikki
kolme kaleeria taas näkyviin. Ne olivat eri puolilta soutaneet äskeisten
saarten ympäri ja lähenivät nyt meitä vinhasti. Huomasin pian, ettei
meillä ollut toivoa päästä metsäsaariin saakka, sillä puolessa tunnissa
pääsisi etumainen kaleeri niin lähelle, että se saattaisi ruveta
kanuunoitaan käyttämään. Meidän oli siis tavalla taikka toisella
pelastuttava noiden edessämme olevien autioiden karien avulla. Onneksi
yhä sakeneva hämy edisti meidän pyrkimyksiämme.
Tultuamme suurimman karin taakse pääsimme taas hetkeksi näkyvistä.
Komensin nyt soutamaan niin lähelle karia, että mela ulottui pohjaan.
Masto, airot ja muut veden päällä pysyvät kapineet kiinnitettiin
teljojen alle, ruutivarastomme nostettiin karille muutaman rantakiven
suojaan ja veneen pohjatappi avattiin. Muutamassa tuokiossa täyttyi se
vedellä ja painui pohjaan peittyen juuri parahiksi veden pinnan alle.
Itse asetuimme sinne tänne rantakivien väliin suuta myöten veteen
kyyröttämään. Täten saattoi yönhämärässä luulla vedenpinnalla
häämöttäviä päitämme kiviksi. Kari oli pieni, puuton ja aivan kalju,
joten viholliset kaleeriensa kannelta helposti saattoivat nähdä, ettei
meitä ainakaan siinä ollut kätkössä.
Kului kymmenisen minuuttia ja jo erottivat korvamme aironloisketta. Se
läheni lähenemistään, ja kun toinen kymmenen minuuttia oli kulunut, tuli
karin takaa näkyviin kaleeri. Hetken kuluttua seurasi sitä toinen ja
sitten vielä, karin toiselta puolen tullen, kolmas. Ne soutivat ihan
lähitsemme ohi ja me kuulimme selvästi venäjänkielisiä lauseita, joita
kaleereissa vaihdettiin. He ihmettelivät, mihin me olimme yhtäkkiä
hävinneet, kunnes joku heistä oli näkevinään meidän purtemme juuri
vilahtavan etäämpänä olevien metsäsaarten välissä. Tätä näköhäiriötä
uskoivat heti kaikki (ja mitenkäpä muutenkaan he saattoivat asian
selittää) ja entistä suuremmalla vauhdilla lähtivät he pyrkimään
mainittuja saaria kohti.
Mutta sikäli kuin he etenivät, nostimme mekin päätämme ylemmäs ja kun
silmämme ei enää yöhämystä erottanut poistuvien kaleerien haamuja,
kävimme rivakasti purteemme käsiksi, vedimme sen rantaan ja tyhjensimme
vedestä. Kun lisäksi olimme vaatteistamme veden vääntäneet, asetuimme
jälleen teljoille ja aloimme rivakasti soutaa, mutta tällä kertaa
takaisinpäin, niin että nuo autiot karit yks-kaks olivat taasen meidän
suojanamme kaleereja vastaan. Kun vielä olimme sivuuttaneet äsken
mainitun, kahden pikku saaren välisen salmen, saatoimme pitää itseämme
ainakin toistaiseksi turvattuina. Vielä samana yönä kuljimme kenenkään
häiritsemättä Neitsytsalmen läpi ja asetuimme auringon noustessa
Pohjoissaaren länsirannalla olevaan pieneen, suojaiseen poukamaan tuulta
odottamaan.
Sillä aikaa, kun venäläiset etsivät minua kaikkialta Hiittisten ja
Hankoniemen saaristosta, anastin minä kaikessa rauhassa lähellä
Neitsytsalmea kolme venäläistä jauholotjaa. Samassa rymäkässä joutui
saaliiksemme sataviisikymmentä ruplaa rahaa ja kaksikymmentä vankia.
Ainoastaan kolme venäläistä sai kahakassa surmansa. Tällä kertaa ei
ilmestynyt ketään saaliinjaolle ja pari päivää vastatuulessa
risteiltyämme pääsimme onnellisesti Aspööhön. Täällä päätimme odottaa
sitä danzigilaista viljalaivaa, jonka Turussa ollessani olin jo
saaliikseni merkinnyt ja jonka laivurin silloisen ilmoituksen mukaan
piti näihin aikoihin lähteä paluumatkalle. Se tulikin seuraavana päivänä
näkyviin ja nosti luotsinpyyntimerkin. Kymmenen miehistäni oli käskyni
mukaan pukeutunut vangeilta riisuttuihin pukuihin, joten he nyt
näyttivät venäläisiltä sotamiehiltä. Luotsinpurren mastoon nostimme
venäläisen lipun ja niin lähdimme viilettämään danzigilaisen luokse.
Loput miehistäni jäivät saarelle lotjien luo vartioimaan vankeja ja
pitämään silmällä luotseja, etteivät he vain millään merkinannolla
kavaltaisi meitä ennen aikojaan.
Yksi mukanani seuraavista miehistäni oli puettu vankien joukossa olevan
venäläisen upseerin pukuun ja minä pänttäsin nyt kiireesti hänen
päähänsä muutamia venäläisiä lauseita, joita hänen tuli ohjeitteni
mukaan käyttää. Itse olin pukeutunut tavallisen luotsin asuun.
Laskettuani »Neitsyt Kristiinan» kylkeen--se oli laivan nimi--tervehdin
reelingin yli kurkistavaa laivuria, joka näkyi minut tuntevan
Turun-retkeltäni. Nyt posmitti upseerin puvussa oleva mieheni laivurille
venäjäänsä. Kun tämä pudisti päätänsä, esiinnyin minä tulkkina ja
selitin tämän veneessä olevan komennuskunnan pyytävän hänen laivassaan
päästä Köökariin, jonne se oli määrätty sikäläisen komennuskunnan
vahvistukseksi. Kun näillä vesillä oli muka äskettäin liikkunut
ruotsalaisia kaappareita, piti komennuskunta turvallisempana suorittaa
tuon matkan suuremmassa aluksessa. Varsinkin viittaus siihen, että
lähistöllä liikkuisi ruotsalaisia kaapparialuksia, näytti tehoavan
kapteeniin, joka komennuskunnasta uskoi saavansa hyvän turvan hyökkääjiä
vastaan. Hän antoi siis suostumuksensa ja mieheni alkoivat musketteineen
kiivetä kannelle.
Kun kaikki olimme ehtineet kannelle, silmäsin pikaisesti ympärilleni ja
huomasin, että laivamiehistöllä ei ollut aseita käsillä. Viittauksestani
asettuivat mieheni riviin pitkin vasenta laivan parrasta ja virittivät
muskettien hanat. Itse tempasin povestani pistoolin, astuin ällistyneen
kapteenin eteen ja ilmoitin olevani luutnantti hänen majesteettinsa
Kaarle XII:n armeijassa sekä ottavani haltuuni tämän laivan, koska se
purjehti vihollisvaltion lipulla.
No niin, vastarintaa ei laivaväestön luonnollisesti käynyt
yrittäminenkään ja hetkistä myöhemmin olivat he vankeina suljetut
kanssiin. Ohjasin laivan jauholotjien luo, jotka kiinnitettiin
»Kristiinan» perään. Vielä saman päivän iltana olimme saaliinemme
matkalla Tukholmaa kohti.
* * * * *


YHDESTOISTA LUKU.
_Minä ajan yksinäni venäläisen laivaston pakosalle._

Oli päästy kevääseen vuonna 1719. Edellisen vuoden lopulla oli
Kaarle-kuninkaamme saanut ohimoonsa surmanluodin Fredrikstenin linnan
edustalla ja lepäsi nyt esi-isiensä seurassa Ritariholman kirkossa.
Kuninkaan valtikkaa hoiti maanmieheni Arvid Hornin johdolla ja
opastuksella prinsessa Ulriika Eleonoora. Vihollisvaltojen kanssa oli jo
ryhdytty rauhanneuvotteluihin, mutta siitä huolimatta olivat sotatoimet
vielä käynnissä. Jo joulun aikana oli alkanut Tukholmassa liikkua
huhuja, että venäläiset ensi suveksi varustelivat suurta hyökkäystä itse
Ruotsin rannikolle.
Huhtikuussa sain kutsun hänen majesteettinsa kuningattaren puheille,
missä sitouduin hankkimaan tietoja venäläisten Suomessa tekemistä
varustuksista sekä heidän maa- ja merivoimansa nykyisestä suuruudesta.
Palkaksi luvattiin minulle 200 riikintaaleria kuussa. Retki oli tehtävä
omalla aluksellani, mutta kruunun puolesta sain käytettäväkseni joukon
purjehdukseen tottuneita miehiä. Saatuani matkavarustuksia varten 160
riikintaaleria, suoritin nopeasti kaikki valmistukset ja lähdin
Tukholmasta huhtikuun 28 p:nä.
Kävisi liian laveaksi kuvailla kaikkia niitä vaaroja ja seikkailuja,
joita minun oli tälläkin retkellä kestettävä. Risteilin miehineni aina
kesäkuun loppuun saakka Ahvenan, Turun ja Hankoniemen saaristossa
keräten tietoja sieltä ja täältä sekä tehden itse havaintoja. Onnistuin
omin silmin näkemään suuren venäläisen sotalaivastonkin, joka
valmisteilla olevaa hyökkäystä varten oli koottu Hankoniemen edustalle.
Sain myöskin tietää, että itsensä tsaarin piti tulla Suomeen 40 tuhannen
miehen kanssa, minkä jälkeen hyökkäys Ruotsin rannikolle pantaisiin
alkuun.
Heinäkuun alkupäivinä olin jälleen onnellisesti Tukholmassa, missä minä
hänen majesteetilleen toimitin laajan raportin retkeni tuloksista. Heti
sen tehtyäni sain amiraali Tauben komennosta lähteä uudestaan
tiedustelulle. Mutta tällä kertaa en päässyt Ahvenanmerta pitemmälle,
sillä siellä kohtasin venäläisen laivaston. Palasin nyt kiireesti
takaisin Tukholmaan ja ilmoitin amiraalikunnalle huomiostani. Lähdin
kohta saman tien takaisin seurassani muutamia ylempiä upseereita, jotka
kuningatar oli lähettänyt katsomaan venäläistä laivastoa. Saimme tällä
retkellä vaihettaa laukauksia muutamien laivaston edellä kulkevien
eskaluupien kanssa, mutta pääsimme onnellisesti takaisin Tukholmaan,
jonka edustalla Ruotsin laivasto pysytteli. Kohta tämän jälkeen laski
venäläinen laivasto Djurhanmiin. Täällä nousi joukko venäläisiä maihin,
naulaten muun muassa kirkon ovelle manifestin, missä asukkaita
kehoitettiin pysymään rauhallisina alallaan ja vakuutettiin heille
turvallisuutta. Heti kun viholliset olivat poistuneet, otin manifestin
kirkon ovelta ja toimitin sen hänen majesteetilleen kuningattarelle,
joka tähän aikaan hovinsa kanssa oleskeli Tuunassa. Kohta lähetettiinkin
kaikkiin valtakunnan kirkkoihin luettavaksi kuulutus, jossa ihmisiä
kiellettiin panemasta mitään luottamusta näihin venäläisten
julistuksiin.
Ryhtymättä mihinkään ratkaisevampiin yrityksiin liikkui venäläinen
laivasto Tukholman ja Norrköpingin välisellä rannikolla. Pidin koko ajan
sen liikkeitä valppaasti silmällä ja toimitin tietoja amiraalikunnalle.
Elokuun 12 p:nä olin kymmenen miehen kanssa liikkeellä saaristossa
Djurhamnin seutuvilla. Silloin tuli meitä vastaan eräässä salmessa
venäläinen eskaluupi, joka kuljetti postia laivastoon. Eskaluupissa oli
kolmattakymmentä miestä ja kaksi yliupseeria sekä oivalliset
ampumaneuvot. He ampuivat ensiksi yhteislaukauksen meitä kohti. Kysyin,
oliko kukaan miehistäni haavoittunut. »Ei yksikään!» vastattiin. »Ei
sitten hätää, soutakaa eteenpäin!» huusin minä, ja miehet tekivät työtä
käskettyä. Kun olimme siten päässeet lähemmäs, räiskäytti vihollinen
toisen yhteislaukauksen. Tällä kertaa olivat seuraukset hiukan
tuntuvammat: minulta lensi lakki päästä, hankaset veneemme vasemmalla
laidalla pirstautuivat ja lähelle vesirajaa ilmestyi pieni reikä, mutta
henkeään ei kukaan menettänyt, ainoastaan yksi miehistäni sai
käsivarteensa haavan.
»Käyvätpä liian tunkeileviksi», virkoin miehille, »lienee siis parasta
meidänkin vuorostamme sylkäistä.»
Samalla asetuin kolminaulaisen kanuunamme ääreen, joka oli työnnetty
täyteen raehauleja, tähtäsin pitkin eskaluupia ja laukaisin. Seuraus oli
sangen tuhoisa. Ja kun vielä kaikki olimme laukaisseet kiväärimme, ei
eskaluupissa näkynyt enää airoissa muuta kuin neljä miestä, jotka
soutivat pakoon minkä hengestä irti lähti. Meidän täytyi sensijaan pysyä
vähän aikaa alallamme, kunnes saimme hankaset jotenkuten korjatuiksi.
Sitten lähdimme takaa-ajoon ja saavutimme heidät Möijassa, missä sain
eskaluupin haltuuni ja upotin sen mereen.
Käytyäni Waxholmassa, johon Ruotsin laivasto nyt oli asettunut, lähdin
uudelleen viiden miehen kanssa Djurhamniin päin. Tällä matkalla tuli
minua vastaan koko venäläinen laivasto. Käännyin nopeasti ympäri ja
kuljin laivaston edellä Sundbyhyn saakka, jossa kuitenkin näin parhaaksi
nousta maihin ja jättää purteni venäläisten saaliiksi. Kun laivasto
jatkoi matkaansa pitkin rannikkoa pohjoiseen, otin Sundbyn kartanosta
hevosen ja ratsastin täyttä laukkaa Lindaliin ja olin siellä parahiksi
kun laivastokin saapui. Vartiopaikalla ei ollut tullessani yhtään
sotilasta. Olivat kai pötkineet pakoon ja jättäneet jälkeensä pari
ladattua kanuunaa sekä muita vehkeitä. Laivaston lähestyessä laukaisin
minä molemmat kanuunat sekä pärrytin rummulla hälytyksen, aivankuin
paikalla olisi ollut hyväkin sotajoukon osasto. Laivasto, joka
nähtävästi oli aikonut purjehtia Lindalin ohi, kääntyi heti laukaukset
ja rummunpärrytyksen kuultuaan Wärdholmiin ja ankkuroi siihen yöksi.
Etuvartioston asettivat he Lindalin rannalle.
Kello yhdeksän aikana löin iltarummutuksen kuten ainakin vartioasemalla
ja lähdin sitten täyttä karkua ratsastamaan Waxholmaan, jossa pyrin
amiraalin puheille ja kehoitin häntä lähtemään Lindaliin katsomaan
venäläistä laivastoa, voidakseen sitten sen mukaan järjestää
puolustustoimet.
»Piru liikkukoon Waxholmasta mihinkään!» ärjäisi amiraali ja niine
hyvineni sain poistua.
Ratsastin oitis takaisin Lindaliin ja näyttelin vartiopaikalla koko yön
sotajoukkoa. Huusin tavan takaa kovalla äänellä »Verda?» ja juoksin
sitten kiireesti toiseen paikkaan, missä toisenlaista ääntä jäljitellen
huusin yhtä kuuluvan vastauksen. Sitä tein läpi koko yön ja kun päivä
alkoi hämärtää, löin aamurummutuksen sekä laukaisin ruotsalaiset
tunnuslauseet. Auringon noustessa näin sitten venäläisen laivaston mennä
viilettävän kaukana Tuunan selällä.
Mitään ratkaisevampaa hyökkäystä eivät venäläiset tehneet Ruotsin
laivaston kimppuun, vaan kiertelivät pitkin rannikoita ryöstäen ja
polttaen, kuten heidän barbaarinen tapansa on aina ollut. Elokuun
lopulla vetäytyi sitten koko laivasto takaisin Suomen rannikolle.
Seuraavana kesänä teki venäläinen laivasto samanlaisen hävitysretken
Ruotsin rannikolle, polttaen muun muassa Uumajan kaupungin. Minulla oli
näiden tapausten aikana vielä monta vaarallista seikkailua, joiden
seikkaperäisellä kuvailulla en kuitenkaan huoli näiden rivien lukijaa
sen pitemmälle väsyttää. Ruotsi oli saanut aikaan rauhan muiden
vihollistensa kanssa ja vähitellen heikkenivät sotatoimet Venäjänkin
kanssa, kunnes vihdoinkin rauhansopimus allekirjoitettiin
Uudessakaupungissa 30:ntena p:nä elokuuta 1721. Lopen uupunut, raiskattu
ja veriinsä näännytetty isänmaani menetti silloin kaiken lisäksi vielä
kappaleen itsestään vieraalle valloittajalle.
Ansioitteni palkaksi ylennettiin minut sodan lopulla kapteeniksi, mutta
vastaavaa virka-asemaa ja tuloja minun ei onnistunut saada. Mutta siitä
huolimatta vihittiin minut Riikan kanssa avioliittoon ja se tapahtui
samana päivänä, jolloin venäläiset lähtivät Suomesta.
* * * * *


JULKAISIJAN JÄLKIHUOMAUTUS.

Päiväkirjansa on Löfving lopettanut Porissa 1734. Se säilytetään Porvoon
lyseon kirjastossa ja sen mukana on useita muitakin Löfvingin papereita.
Niistä käy selville, että hän ainakin edellämainittuun vuoteen saakka on
elänyt suuressa köyhyydessä. Nähtävästi katkeroituneena siitä, ettei
hänelle ansioistaan ja kapteeninarvostaan huolimatta oltu annettu mitään
virkaa, lähettää hän v. 1735 kuninkaalliselle majesteetille
anomuskirjeen, jossa hän pyytää päästä Ruotsin alamaisuudesta
muuttaakseen syntymäkaupunkiinsa Narvaan sekä pyrkiäkseen Venäjän
keisarikunnan palvelukseen. Tämän anomuksen johdosta vaati kuningas
sotakollegion mietintöä ja mainittu virasto pitääkin viisaampana saada
Löfving pysytetyksi valtakunnassa, jota varten hänelle ehdotetaan
annettavaksi joko ruotuväen kapteenin virka tai jokin kruununtila.
Löfving saikin sitten tämän johdosta Hommanäsin tilan Porvoon pitäjässä.
N.s. Pikkuvihan puhjettua v. 1741 oli tuo kokenut partioretkeilijä taas
mukana, sillä hänen tiedetään silloin m.m. karkoittaneen venäläiset
Hailuodosta. Mitään omia muistiinpanoja ei Löfving tässä sodassa
kokemistaan vaiheista ole kuitenkaan jättänyt.--Myöhemmällä iällään oli
hänellä majurin arvo. Oltuaan kahdesti naimisissa kuoli hän 87-vuotiaana
Hommanäsissä 22 p:nä lokak. 1777.
* * * * *
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
  • Büleklär
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3303
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2061
    21.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3473
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2106
    19.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3302
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2075
    20.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3408
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2035
    20.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3460
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1987
    22.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3357
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1982
    19.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3455
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1993
    21.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3447
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1996
    20.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3372
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2058
    21.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3511
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1917
    23.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3310
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1973
    21.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3359
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2001
    21.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Tapani Löfvingin seikkailut - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 1917
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1263
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.