Talvi-iltain tarinoita 5 - 12

Süzlärneñ gomumi sanı 3469
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2026
22.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
31.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
35.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ilman leikkejä kun oli ja sai kuulla alinomaisia neuvoja ja nuhteita,
joita jakeli hänen muuten erinomainen, mutta hieman moralisoiva ja
hieman mietiskelevä, itsekään tuskin koskaan nukilla leikkinyt äitinsä.
Kun Stanislaus pääsi erikoisluokille, oli hän kaikkia kumppaneitaan
etevämpi topografisissa mittauksissa ja punnitsemisissa, joihin
kadetteja harjoitettiin kauniina vuoden aikana. Hän itse, hänen
äitinsä, ja hänen esimiehensä olivat yksimielisiä siitä, että hänen
piti opintonsa päätettyä mennä esikuntaan; mutta eräs onneton tapaus
sulki häneltä sen uran, missä hänellä luultavasti olisi ollut loistava
menestys. Vaikka Stanislausta kumppanien kesken pidettiin jöröjukkana,
joka ei ollut ystävyyssitein liittynyt kehenkään, oli kuitenkin eräs,
johon hän tunsi vetoa sellaisen kummallisen ristiriitaisuuden tähden,
joita niin usein on hänen tapaisissaan haavemielisissä nuorukaisissa.
Koko koulun ja luokan pahin huimapää oli nimittäin Sebastian H., poika,
joka kykeni mihin tyhmyyksiin hyvänsä ja, myönnän kyllä, melkein
samassa määrin kaikkeen viisaaseen, mitä kadettien näköpiirissä on.
Tämä nuori herra tavattiin eräänä maanantaiaamuna kello neljän aikaan
huonomaineisesta ulkoravintolasta puhetta johtamassa punssitarjottimen
ja rahvelilippaan ääressä, ja sitä tehtäväänsä hän hoiti niin
menestyksellisesti, että hänet pyyhittiin pois kadettikoulun kirjoista.
Neljää samassa kuuluisassa tilaisuudessa läsnäollutta kumppania
rangaistiin arestilla ja mustilla käytöskuulilla; niistä yksi oli --
kukapa sitä olisi uskonut? -- nuori paroni Stanislaus.
Kun siis tuleva vänrikki päästettiin kadettikoulusta, oli hänellä kyllä
mitä parhaimmat arvosanat ahkeruudessa ja edistyksessä, mutta ei yhtä
hyvää käytöksessä, ja niinpä oli esikunta- ja insinöörikuntaura
suljettu, ja Stanislaus sijoitettiin, kuten moni muu, halpaan
tarkk'ampujapataljoonaan kauas Venäjän sisäosiin. Hän kantoi kohtalonsa
alistuvaisesti, päätti palvelemalla kohota kapteeniksi ja sitten ruveta
maanviljelijäksi, mutta ei salannut osakseen odottamatta joutunutta
rintamapalvelusta kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyttä.
Sattumalta minä palvelin vanhempana kapteenina samassa pataljoonassa,
ja kun minulla oli ollut kunnia päästä Viipurissa vapaaherratar
Elisabetin tuttavuuteen, niin hän tietysti uskoi vänrikkinsä minun
suojelukseeni.
-- Hyvä kapteeni -- hän sanoi minulle -- minä luotan teidän
kokemukseenne ja ystävyyteenne, niitä molempia kyllä tarvitaan.
Stanislaus on kahdeksantoista vuoden ikäinen; te tiedätte, minkälainen
tuo ikä on; mutta te ette tiedä, että hän kaikessa paitsi tiedoissaan
on täydellinen lapsi. Älkää erehtykö hänen luonteestaan, hän ei
itsekään tunne itseään; ei kukaan muu tunne häntä kuin minä. Tuossa
suvannossa käy pinnan alla voimakas virta. Tulee aika, jolloin hän
tarvitsee paljon hyvyyttä ja ehkä vielä enemmän ankaruutta. Hän joutuu
vaaroihin, enkä minä voi olla hänen rinnallaan. Hän rakastuu kerran --
kukapa nuorukainen ei rakastu? -- ja ellei hän silloin valitse
arvokasta, niin hän on hukassa.
Minä kysyin, oliko vapaaherratar Elisabetilla tuollaiseen pelkoon
syytä. Hän kertoi Stanislauksen sedän ampuneen itsensä onnettoman
rakkauden epätoivosta ja Stanislauksen isän, oman miehensä, koko ikänsä
katuneen tuollaista onnetonta nuorena tehtyä liittoa.
-- Siitä asti -- jatkoi hän -- mieheni pelkäsi ja kammoksui kaikkia
naisia paitsi vaimoaan, ja tuo hänen pelkonsa on mennyt perintönä
pojalle. Turhaan minä olen koettanut saada Stanislausta
kunnioitettavien ja sivistyneiden nuorten naisten seuraan, mikä
vaikuttaa terveellisesti nuoreen mieheen. Hän pakenee aina, ja se on
syynä minun pelkooni. Stanislaus ei voi vastustaa huonoja tuttavuuksia,
koska hän pelkää hyviä. Luvatkaa suojella häntä noista vaaroista ja,
jos tarvitaan, turvautukaa minun varoihini.
Tuota äidin tarkkaa katsetta minä olin sittemmin usein muistellut.
Kolme vuotta asuimme Stanislaus ja minä yhdessä eräässä venäläisessä
kuvernementin pääkaupungissa. Minä huomasin hänen suuresti eroavan
muista ylhäissukuisista ja varakkaista nuorista sotilaista, jotka
katselivat elämää kevyeltä puolelta ja pitivät kunnianaan elää
kymmenessä vuodessa kaksikymmentä. Hän oli arka ja ujo, uuttera ja
itsepäinen, luki paljon, teki fysikaalisia kokeita ja hoiti virkaansa
vastahakoisesti, mutta täsmällisesti. Vähitellen minun onnistui
päästä hänen ystäväkseen, joskaan ei uskotuksi, ja huomasin
hänessä miellyttäviä ominaisuuksia. Harvoin olen tavannut niin
velvollisuudentuntoista ja oikeamielistä, niin jaloa ja uhrautuvaa
nuorukaista; mutta hänellä oli omituisuutensa, muun muassa tuo
naistenpelko, joka oli saanut hänen äitinsä aivan liikoja pelkäämään.
Hänen toivonsa mukaan minä vein puoli väkisin nuoren naistenvihaajan
päällikkömme perheeseen, missä nuoret naiset ottivat hänet vastaan
kaikkea muuta kuin kylmäkiskoisesti. Hän oli kaunis, ylhäissukuinen ja
varakas; missäpä hän ei olisi ollut mieluinen vieras kodeissa, joissa
vain oli naimattomia tyttäriä epävarmoin myötäjäisin? Kaikki raukesi
hänen talttumattoman kainoutensa tähden. Yritettyään muutamia kertoja
esiintyä seuramiehenä Stanislaus parka pakeni, eikä koskaan enää
lähtenyt pataljoonan päällikön kotiin.
Minä en uskaltanut ryhtyä useampiin yrityksiin. Kun nuori ystäväni
kolmen vuoden kuluttua yleni aliluutnantiksi, komennettiin meidän
pataljoonamme Suomeen, jonne englantilaiset olivat tulossa, ja
sijoitettiin rannikolle pieneen kaupunkiin. Aika kului jotenkin
yksitoikkoisesti meidän turhaan odottaessamme vihollisen hyökkäystä.
Jotakinhan meidän piti keksiä huvitukseksemme niinä hetkinä, jolloin
olimme palveluksesta vapaita, ja silloin me tavallisesti ratsastimme
tiedustelumatkoille, kuten sanottiin, mutta oikeastaan salaisesti
toivoen, että ehkäpä läheisistä metsistä saisimme siepatuksi metson,
peltopyyn tai jäniksen. Kelpo seurasi meitä ... pelkään, että te, hyvät
kuulijani, ette tunne tätä metsämiehen ylpeyden jaloa kohdetta...
-- Varsin hyvin, kyllä me sen tunnemme; jättäkää Kelpo omaan arvoonsa!
kiiruhti neiti Hemming puuttumaan puheeseen.
-- No niin, minä siis vain lisään, että Kelpo oli sukkelin lintukoira,
mikä koskaan on noutanut kurppia Bessarabian soilta. Eräänä pilvisenä
iltapäivänä syyskuussa Stanislaus ja minä ratsastimme kapeaa polkua
pitkin pauhaavan virran vartta, joka juoksi kaupungin ohi. Vähän matkan
päässä näkyi korkea silta, mistä maantie meni kosken poikki. Kaksi
poikaa oli sillan alapuolella joissakin kalastuspuuhissa; arvattavasti
he pyydystelivät nahkiaisia, jotka tähän vuoden aikaan pyrkivät ylös
koskista. Meidän katsellessamme heitä kuului jyrinää, kahdet raskaat
vaunut ajoivat sillalle, ja pojat katsahtivat ylös. Samassa näkyi
punainen esine liihoittelevan alas melkoisen korkealta sillalta,
putoavan koskeen ja katoavan.
-- Mikä se oli? huudahdimme molemmat yhtaikaa.
-- Matka oli niin pitkä, ettemme voineet erottaa esinettä, mutta
luultavasti oli jokin mytty tai saali pudonnut vaunuista.
Me emme olisi sen enempää huolehtineet tuosta vähäpätöisestä
tapauksesta, jollemme olisi nähneet molempien poikien hyvin kiireesti
kiipeävän kivien yli, samanpuoleiselle rannalle, missä mekin olimme. Me
ratsastimme lähemmäksi ja kysyimme, mihinkä heillä oli niin kiire.
-- Ihminen! Ihminen! huusivat he. Joku on pudonnut sillalta koskeen.
Joki juoksi meihin päin. Me olimme näkevinämme jotain punaista, mikä
kovassa virrassa milloin kellui pinnalla, milloin jälleen peittyi
pyörteisiin.
-- Kelpo! huusin minä. Tuo!
Viisas koira oli vilauksessa rannalla, hyppeli vainuten kiveltä kivelle
ja syöksähti viimein rohkeasti pauhaavaan virtaan.
Me hyppäsimme maahan, jätimme hevoset poikien huostaan ja riensimme
mekin rantaan. Kelpo sai taistella ankarasti syyssateista paisuneessa
väkevän vuolaassa joessa. Milloin pyörteet tempasivat sen mukaansa,
milloin se taas jaloillaan sai kiinni kivestä ja pysähtyi viimein
toisella rannalla olevaan pieneen lohipatoon, joka oli tehty vähän
ulommaksi jokeen; siinä se koetti pitää kiinni jotakin uivaa esinettä.
Esine näytti olevan koiralle liian raskas; me juoksimme lähemmä ja
näimme sen hampaissa punaisen vaatteen.
Vene oli ensi ajatuksemme, mutta mitään venettä ei näkynyt. Yhtäkkiä
näin Stanislauksen heittävän yltään univormunsa ja saappaansa.
Seuraavana silmänräpäyksenä hän jo oli virrassa.
Oli hänessä rohkeutta, tuossa mietiskelijässä; voimakas hän myös oli,
mutta virta oli voimakkaampi. Kelpo kyllä saattoi uskaltautua
kokeeseen, sillä se oli tottunut noutamaan vesilintuja, mutta
Stanislaukselle se oli hengenvaarallista. Mitenkä hän pääsi yli tuosta
pauhaavasta virrasta liukkaan, vihreän sammalen peittämien kivien
välitse, on minulle käsittämätöntä, mutta yli hän pääsi. Minä näin
hänen tarttuvan punaiseen vaatteeseen, josta Kelpo piti kiinni.
Vaatetta seurasi käsi ja kättä ihmisolento... Minä juoksin pitkin
rantaa ja löysin viimein poikien neuvojen mukaan alempaa suvantopaikan
ja puuhun sidotun veneen.
Päästyäni toiselle rannalle näin naistenvihaajan istuvan kalliolla ja
pitävän sylissään nuorta tyttöä, joka oli kääritty tulipunaiseen
tvillikaapuun. Hänen päässään olevasta haavasta vuosi verta eikä
hänessä ollut elon merkkiäkään; sinivalkeat kasvot näyttivät punaisen
vaatteen rinnalla vielä valkoisemmilta. Poika parka, hän katseli tyttöä
niin kummastuneena, kuin ei olisi lainkaan käsittänyt, mitenkä
sellaisia olentoja saattoi olla olemassakaan maan päällä. Sellaista
ajatusta, että tyttö oli hukkunut, että hukkuneen ehkä voi saada
jälleen henkiin ja että semmoisissa tapauksissa on joka hetki kallis,
ei juolahtanut hänen mieleensä.
Minä tuskin olin ehtinyt ryhtyä ensimmäisiin, tuon tapaisissa
onnettomuuksissa tavallisiin pelastuskeinoihin, kun jo muutamia
kummallisia olioita saapui meidän luoksemme, riennettyään peltojen,
ojien ja aitojen yli. Etummaisena oli pitkä, mustapintainen mies,
puoleksi rosvon, puoleksi herrasmiehen näköinen, jolla oli yhä
nukkavieru, punainen samettinuttu ja sen suojana harmaa hamppukankainen
pusero. Häntä seurasi muodoton, irvistelevä kääpiö, kierosuinen
silmänvilkuttaja, jonka yllä oli narrinpuku tiukuineen; sitten tuli
kaksi miestä ja kaksi poikaa, jotka kaikki olivat kummallisissa
puvuissa, ja viimeksi lihava duenna, taluttaen kädestä kymmenen
tai yhdentoista vuoden ikäistä tyttöä, joka myöskin oli puettuna
punaiseen tvillipukuun. Näihin matkavaunujen muukalaisiin liittyi
kohta vielä muutamia muita uteliaita, muiden muassa eräs kaupungin
ruotsalainen kirjanpitäjäkin, joka oli lähtenyt kävelylle siinä
asioitsemistarkoituksessa, että tapaisi ja isännällensä valtaisi
muutamia lankkukuormia, joita odoteltiin saapuviksi tietä myöten.
Pitkä, mustapintainen mies heittäytyi hukkuneen päälle ja änkytti
epätoivon ja raivon äänellä:
-- Ein Arzt! Ein Arzt!
-- Mitä hän sanoo? kysyi reipas talonpoikaisvaimo, tomuisena ja
hikisenä tullen läheisestä riihestä.
Kirjanpitäjä, joka ymmärsi saksaa, koska oli kerran käynyt kesällä
Lyypekissä, tulkitsi, että olisi hyvä hieroa tyttöä hartsilla.
-- Hartsillako? vastasi vaimo halveksivasti, työnsi syrjään tytön
ympärillä seisovat, nosti hänet käsivarsilleen ja kantoi riiheen. Pitkä
mies yritti epätietoisena pidättää häntä.
-- Was ist das? vastasi ruotsalainen kirjanpitäjä, kooten koko
saksantaitonsa. -- Das Penttula Lisu versteht sich auf das.
-- Hol' dich der Pest! tiuskasi muukalainen. Meine Tochter, denk' ich,
wird doch erwachen.
-- Han håller en prest, toisti tulkki vedoten kuulijoihin, eikö moinen
ollut sulaa järjettömyyttä. -- Han påstår, att doktorn skall dänga
henne ur vaken.
Penttulan Liisu oli niin tunnettu paikkakunnalla sekä ihmisten että
elukkain ihmeellisestä parantamistaidostaan, että hänen maineensa oli
tullut minunkin korviini. Vähän vastahakoisesti muukalainen jätti
meidän kehoituksestamme tytön vaimon ymmärtäväiseen hoitoon.
Luottamuksemme tulikin loistavasti palkituksi, sillä hetken kuluttua
hän toi tytön elävänä odottelevan isän luo.
-- Mite maksa? kysyi mies, äreänä vetäen likaisen nahkakukkaronsa
nahkavyönsä alta.
Penttulan Liisu pani kämmenensä vastakkain, puhalsi käsiinsä ja
pyyhälsi kerran.
-- Olkaa lyömättä lasta! sanoi hän.
-- Onko hän lyönyt tyttöä? kysyin minä.
-- Ellei se ole räntättynä tyttö paran hartioihin, niin tottapa minä en
osaa kirjaakaan enää lukea, sanoi Penttulan Liisu.
Minä katselin tyttöä. Hän näytti tuskin viittätoista vuotta
vanhemmalta; kaunis, tummasilmä, mustahiuksinen, mutta hyvin
pelästyneen ja kärsivän näköinen hän oli. Päässä oleva haava vuoti
vielä liinasiteen läpi; varsin vähän häntä näytti ilahduttavan, että
hänet oli herätetty takaisin eloon, ja niin heikko hän oli, että hänet
täytyi kantamalla viedä vaunuihin.
-- Kuinka saattoi tyttärenne pudota vaunuista ja sillan kaiteitten yli?
kysyin minä saksaksi muukalaiselta.
Hän antoi minulle suuren punaisen nimikortin, jossa oli venäjäksi ja
saksaksi nimi Barthold, Euroopan Herkules, ensimmäinen hovitaiteilija
jonkun ruhtinaan hovissa, en muista kenen, on saanut kunnian näyttää
ennen vielä näkemättömiä aivan verrattomia taidetemppujaan heidän
majesteeteilleen -- pitkä majesteetillinen rivi, missä oli lueteltuina
melkein kaikki hallitsevat ruhtinaat, yksin Konstantinopolin
sulttaanikin -- viipyy täällä ainoastaan vähän aikaa ja sulkeutuu
j.n.e., j.n.e.... Minä tuon kaiken tunsin ja muistelin nähneeni
jossakin Venäjällä saman miehen syövän hehkuvaa rautaa.
-- Hyppäsikö tyttärenne siis tahallaan koskeen? kysyin uudestaan, kun
hän ei vastannut ensimmäiseen kysymykseeni.
-- Hyppäsikö? toisti Herkules suuttuneen näköisenä. -- Keneksi te minua
luulette? Pashaalusta, tyttäreni tanssii nuoralla. Verraton, teidän
armonne, taidossaan etevin Euroopassa ja Amerikassa. Saatte kohta
ihmetellä hänen kykyään. Tuhat ruplaa sataa vastaan, teidän
ylhäisyytenne, ettette ole koskaan nähnyt sen vertaista! Kun tulimme
sillalle, sanoin Liisille: kas tuossa, rakas lapsi, ihmeen hyvä
tilaisuus jo ennen perille tuloamme herättää yleistä ihmettelyä! Meidän
asiamme, herra kenraali, on ihmettelyn herättäminen. Tuossa näet
kaidepuut, sanoin minä; seuraa taiteilijaluonnettasi, tanssi niitä
myöten ihmeteltävällä suloudella, joka on sinussa synnynnäistä! Ja
kukapa olisi ollut halukkaampi kuin pikku Liisi? -- Tiedäthän, isä,
sanoi hän, että minä aina tottelen mielelläni sinun käskyjäsi. Sinähän
olet aina niin hyvä minulle, sanoi hän...
-- Teidän hyvyytennekö se myöskin on takonut merkit lapsi raukan
hartioihin? kysyin minä.
-- Hän totteli kehoitustani -- jatkoi mies niinkuin ei olisi
kuullutkaan myöhempää muistutustani -- ja sitten hän, ymmärrättehän,
herra paroni ... aurinko, tuuli, virta ... suurinkin taiteilija voi
astua harhaan. Liisi lipesi...
Minä käännyin selin Euroopan Herkuleeseen. Sotaelämässä ja matkoillani
olin joutunut näkemään kaikenlaisia tempuntekijöitä. Minä olen tuntenut
sellaisia, jotka ovat olleet mitä rehellisimpiä ja kunnioitettavimpia
ihmisiä, lukuun ottamatta sitä veijausta, joka johtuu ammatista.
Harvoin olen tavannut rehellisempää ja hyväntahtoisempaa miestä, kuin
oli tyrolilainen Charles Rappo, jonka erikoistaitona oli tykinkuulien
viskeleminen kuin ne olisivat olleet höyhenpalloja. Ystävyydellä
muistelen aina Medua Sammea, ilvehtijää, Madrasin hindulaista, joka
täytti salin kultapallosateella -- hän oli mitä hurskain, miellyttävin
ukko, joka vielä osasi itkeä kuin lapsi kertoessaan isänmaastaan, jonne
hän ei uskaltanut palata vihamielisen kastin pelosta. Olen myöskin
tuntenut taideratsastajia, nuorallatanssijoita ja luonnollisen
taikuuden professoreja, jotka ovat aina esiintyneet hienoina miehinä,
rakastaneet ammattiaan urheilun tavoin ja saaneet osakseen hyvin
ansaittua kunnioitusta. Ei sen tähden voi mieleeni mitenkään juolahtaa,
että esittäisin herra Bartholdin ammattilaistensa perikuvaksi; hän oli
liian paljon alempana noita kunnon miehiä. Mutta hän näytti olevan ihan
mallikelpoinen esimerkki noista ahneista, kovasydämisistä
ihmiskauppiaista, jotka itse ovat lapsina kulkeneet kauppatavarana,
joita sitten on opetettu ruoskalla ja nälällä ja jotka viimein ovat
oman voiton tähden samalla tavoin kasvattaneet uhrejaan.
Surullista, mutta opettavaista on tutkia näitä hukkaan joutuneita,
villiytyneitä olentoja, joilla ei ole kotia eikä isänmaata, tutkia
heidän voimakkaita intohimojaan, juuretonta, säännötöntä, liitoksistaan
irtipäässyttä elämäänsä, heidän usein epätoivoista leipätaisteluaan ja
heidän yhtä usein määrätöntä himoaan saada nauttia lyhyestä onnesta,
milloin se heille hymyilee. Heidän ruumiinsa on pitkällisestä
harjoituksesta tullut melkein uskomattoman vahvaksi ja notkeaksi, mutta
metsän villeillä on enemmän tietoa kuin heillä oikeasta ja väärästä,
hyveestä ja itsensäkieltämisestä, kunniasta ja omastatunnosta. Heissä
on koko sovittamattomien ristiriitojen maailma: äärimmäisyyteen menevää
rakkautta ja vihaa, voitonhimoa ja tuhlausta, viekkautta ja
taitamattomuutta, hehkuvaa yhtäälle suuntautuvaa kunnianhimoa ja
toisaalla täydellistä välinpitämättömyyttä. Heidän kokemuksensa on yhtä
laaja ja heidän älynsä yhtä tarkka katsojien houkuttelemisessa ja rahan
voittamisessa kuin se on rajoitettu ja tylsä kaikessa, mikä on
ulkopuolella tuota heidän pyrintöjensä ainaista päämäärää. Ollen usein
ennen aikaansa sortuneita he näyttävät kadottaneen vieläpä
tulevaisuuden toivonkin, niinkuin heiltä on kadonnut levon ja
perheonnen tunne. Heidän kohtalonsa on näyttelijän kohtalon nurja
puoli, tekisipä mieleni sanoa, minkä taiteilijan hyvänsä: sama hetken
vaikutelmien elämä, sama riippuvaisuus milloin herkkäuskoisesta,
milloin veltostuneesta, mutta aina tyrannimaisesta yleisöstä, jota he
koettavat viehättää ja pettää, mutta he eivät taiteilijan tavoin
taistele ihanteen puolesta, heillä ei ole hänen innostustaan eikä hänen
siveellistä pyrkimystään: jalon sisällyksen toteuttamista kauniissa
muodossa.
Näitä miettien ratsastin takaisin kaupunkiin Stanislauksen rinnalla.
Hän oli tänä iltana harvasanaisempi ja äänettömämpi kuin tavallisesti;
hän oli enemmän kummastuneena kuin osanottavana katsellut hukkuneen
pelastamista, ja kun minä leikillisesti huomautin hänen ensi kerran
pitäneen nuorta naista sylissään, vastasi hän hajamielisesti, että
hänestä olisi ollut aivan samantekevää, jos olisi tytön sijasta vetänyt
virrasta kuljeksivan kerjäläisen.
Euroopan Herkules sai kunnian esiintyä kaupungin raastuvassa.
Seuraavana päivänä kanteli seurueen "kaikki kaikessa", muodoton
narrinkaapuun puettu kääpiö, suuria ilmoituksia, joiden töhryiset
puupiirrokset kuvasivat nuorallatanssivia intiaaneja ja vanteiden läpi
hyppiviä ihmisolentoja. Ensi osasto tarjosi ylhäisille aatelisille ja
korkeasti kunnioitetulle yleisölle nähtäväksi ennen vielä näkemättömiä
herkuleenomaisia voimannäytteitä; toinen egyptiläisiä ja intialaisia
ihmeitä, "taikaperhosen eli lentäviä kuulia" y.m. sekä viimein jotakin
äärimmäisen ihmeellistä, elävän persialaisen pyramidin, jonka huipulta
neiti Gouvernina Barthold oli heittävä sormisuukkosia yleisölle. Kolmas
osasto lupasi arvokkaalla tavalla lopettaa päivän merkillisyydet. Herra
Barthold aikoi kehoittaa jotakuta kunnioitettavista katselijoista
hakkauttamaan päänsä poikki, minkä jälkeen tätä päätä luvattiin
näytellä vadissa, mutta sitten se vanhain egyptiläisten maagillisella
lääkkeellä uudelleen vahingoittumattomana liitettäisiin omaan
ruumiiseensa. Jos vastoin luuloa ei ilmaantuisi ketään tähän
mielenkiintoiseen koetukseen halukasta, lupasi herra Barthold teloittaa
oman poikansa Aleksanderin ja sitten edellä kerrotulla tavalla jälleen
saada hänet täyskelpoiseen kuntoon. Pääsymaksu sen ja sen verran
hengeltä. Lapset maksavat puolet. Koiria ei saa tuoda mukaan.
Pikku kaupunki oli siksi lapsellinen, että se ilmeisin ihmettelyn
tuntein, jopa hämmästyneenäkin katsella töllisteli tuota hävytöntä
ilmoitusta, leikkeli irti puupiirroskuvat ja koetti tutkia niiden
merkitystä. Epäilijöitä ei puuttunut, mutta hekin tahtoivat tyydyttää
uteliaisuuttaan, ja kun ilta tuli, oli herra Bartholdilla täysi huone.
Ylhäisten aatelisten joukossa, joita kaupungissa oli aniharvoja, olivat
parempien huvitusten puutteessa myöskin paikkakunnalle majoitetut
upseerit.
Huono posetiivi alkoi kissannaukujaiset, jotka kestettiin kiitettävän
kärsivällisesti. Ensimmäinen ja toinen osasto näyteltiin kaikkien
mieliksi. Herra Barthold nosteli, riippuen pää alaspäin, suunnattomia
painoja; Aleksander pesi jalkansa sulassa tinassa, hänen veljensä
Napoleon teki kuperkeikkoja ilmassa, ilvehtijä hosui kaikkien huviksi
korvapuusteja ratsaspalvelijalle, eikä kukaan huomannut niitä hienoja
iskuja, joita herra Bartholdin ratsuraippa läjäytti Gouverninan
paljaille hartioille, kun hän silmänräpäyksen ajan vapisi kiivetessään
persialaisen pyramidin huipulle. Gouvernina oli sievä pikku lapsi, hän
kerrassaan ihastutti yleisön. Herra Bartholdin kaltaiset eivät koskaan
jätä käyttämättä kauniita pikku lapsia yleisön onkimiseen. Sellaisiin
koukkuihin tarttuu kala; kukapa voisi vastustaa sievän ja viattoman
olennon hymyä? Ah, moni ei tiedä, että nuo hymyt ja nuo sormisuukkoset
on opittu tuskan kyynelin ja vapisevin sydämin. Hän sen tietää, Hän,
joka on niin uhaten varoittanut niitä, "jotka pahentavat yhden näistä
pienimmistä -- heille olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin
heidän kaulaansa ja heidät upotettaisiin meren syvyyteen".
Kaikki kävi kuitenkin onnellisesti, ja kauhistuen odotettiin veristä
kolmatta osastoa. Herra Barthold tuli esiin julman näköisenä, hihat
ylös käärittyinä ja valtaisen suuri pyövelinkirves oikeassa kädessä,
kysyen, haluaako kukaan katsojista antaa hakata irti päänsä tuon
jotenkin epävarman toivon rohkaisemana, että sen sitten saisi
paikoilleen jälleen.
Yleinen hiljaisuus. Vastoin luuloa ei näyttänyt kenenkään tekevän mieli
antautua kokeiltavaksi, mihin ehkä oli syynä pelko, että parannettaessa
kasvot joutuisivat kiireessä taapäin. Jo oli herra Barthold syystä
kummastellen tuollaista arkamaisuutta kääntynyt poikansa Aleksanderin
puoleen teloittaakseen hänet, kun eräs katsoja todella astui esiin ja
tarjoutui uhriksi. Tällä kertaa minä kummastuin melkein yhtä paljon
kuin herra Barthold itsekin, sillä tuhmanrohkea uhri ei ollut kukaan
muu kuin ystäväni Stanislaus.
Herra Barthold katseli nuorukaista oikeilla tiikerin silmillä.
-- Ajatelkaa toki! kuiskasi hän. -- Voihan sattua, että se ei
onnistukaan!
-- Kyllä minä olen ajatellut, kuului vastaus.
-- Mutta leikkaus on tuskallinen...
-- Ei ole väliä. Koettakaa!
Tuollaista rohkeutta ei herra Barthold ollut odottanut. Viitaten hän
pyysi mestattavaa tulemaan esiripun taakse, missä teloitus oli
tapahtuva. Syvä hiljaisuus vallitsi katsojain kesken, ja naiset
alkoivat voida pahoin.
Näyttämö pysyi tyhjänä kymmenen minuuttia, joiden kuluttua Stanislaus,
silmänkääntäjä mukanaan, tuli esiin ilmi elävänä ja pää laillisella
paikallaan. Minä kuulin sittemmin, että herra Barthold turhaan
koetettuaan säikäyttää itsepäistä uhriaan viimein oli sitonut lujasti
hänen kätensä lihaan painuvalla ohuella köydellä kiristääkseen muka
kiinni valtimot. Siihen hävyttömyyteen oli Stanislaus, saatuaan irti
kätensä, vastannut aimo korvapuustilla, mutta lainkaan pahastumatta
tuosta vastalauseesta silmänkääntäjä oli päinvastoin alkanut rukoilla
ja pyytää, ettei hänen mainettaan turmeltaisi. Siihen Stanislaus oli
suostunut sillä nimenomaisella ehdolla, että koko temppu oli yleisölle
selitettävä pelkäksi silmänkääntämiskujeeksi.
-- Hyvät herrat ja naiset -- selitti herra Barthold saksan- ja
venäjänsekaisella mongerruksella -- kun korkeasti kunnioitettu kapteeni
ei ole tahtonut alistua...
Stanislaus katsoi tuimasti häneen.
-- Kun hän -- jatkoi hädässä oleva pyöveli -- ei ole tahtonut alistua
leikkaukseen, mikä on vain viatonta leikkiä...
Uusi uhkaava katse.
-- Se on: leikkaukseen, joka itse asiassa on ainoastaan harhanäky...
-- Sanokaa: raaka ja tyhmä harhanäky! saneli luutnantti.
-- Olkoon niin, raaka ja tyhmä harhanäky, kuten korkeasti kunnioitettu
kapteeni suvaitsee sanoa; niin pyydän minä saada hänen sijastaan
teloittaa poikani Aleksanderin, joka on tottuneempi näihin erinomaisiin
taidonnäytteihin.
-- Sanokaa: tottuneempi niin hävyttömään petokseen! käski vielä kerran
taipumaton luutnantti.
-- Mine ei ymmerre se keeli, jatkoi herra Barthold huonosti salaten
raivoaan. -- Korkeasti kunnioitettu kapteeni sanoo hävyttömään
petokseen...
Yleisö purskahti nauramaan, ja se riisti kaiken vaikutuksen sitten
seuraavalta julmalta kokeelta. Herra Barthold tempasi poikaansa
Aleksanderia tukasta ja veti hänet esiripun taa. Kuului kirveen raskas
isku, tukehtunut valitushuuto, lotiseva ääni ... verinen pyöveli juoksi
hurjasti riemuiten näyttämön yli, kantaen kädessään päätä -- joka oli
vahasta tehty ja jonka kaulaan oli sidottu tuore lihapalanen. Sitten
vedettiin esirippu ylös, näyttämöllä oli vaatteella katettu pöytä,
pöydällä suuri tinavati, ja vadissa Aleksanderin todellinen pää
tuijottavin silmin, joita hän kuitenkin pahaksi onneksi sattui
räpäyttämään. Näky oli niin hirveä, kuin saattoi vaatia, mutta paha
kyllä olivat katsojat edeltäpäin valmistautuneet sen varalle, ja kun
Aleksander kohta sen jälkeen tuli esiin kumarrellen ja hymyillen, pää
oikealla paikallaan, otettiin hänet vastaan tömistäen ja hyssytyksin,
mikä olisi ollut kunniaksi kokeneemmallekin yleisölle kuin
pikkukaupunkilaisille.
Herra Bartholdin alussa varsin hyvällä kannalla olleet asiat huononivat
melkoisesti tästä epäonnistumisesta. Ollen tottunut onnen vaihteluihin
hän ei kuitenkaan säikähtynyt ensi vastoinkäymisestä, vaan ponnisti
kaiken kauan harjaantuneen taitonsa houkutellakseen yleisöä toisella
uskomattomalla ihmeellä toisensa jälkeen. Hän ja hänen seurueensa
tyhjensivät koko suuren temppuvarastonsa, näyttivät puujaloilla
astumiset, ponnahduslaudat, kuperkeikat, leiviskän painot ja perhoset,
hän itse ammensi kokonaiset kukkaskasat tyhjästä hatusta, löysi
kultakaloja ja eläviä kyyhkysiä saalista, jota äsken juuri oli
tallannut jaloillaan -- kaikki turhaan. Veltostuneempi yleisö olisi
ehkä huomannut hänet taitavaksi -- sillä taitava hän todella olikin
korkeammassa silmänkääntötaidossa -- ja osoittanut hänelle ihmettelyään
seteli- ja hopearahain muodossa; mutta nämä teeskentelemättömät
pikkukaupunkilaiset eivät ymmärtäneet tuota hienoutta. He olivat syystä
kyllä inhoa tuntien saaneet tarpeekseen tuosta mestauksesta ja alkoivat
yhä vähemmän käydä raastuvassa. Ei edes pikku Gouverninallakaan ollut
enää viehätysvoimaa, ja ainoata pelastuskeinoa, joka vielä oli
jäljellä, ei voitu käyttää. Felicia Barthold, seurueen tuki ja yleisön
hurmaaja, oli vielä sairaana vaarallisesta kosken kiviin putoamisestaan
eikä sen tähden voinut esiintyä.
Minä tarkastelin tähän aikaan nuorta ystävääni Stanislausta, mutta en
häirinnyt häntä kysymyksillä, joihin hän ei näyttänyt varsin
halukkaalta vastaamaan. Hänessä tapahtui jotakin, jota minä en
ymmärtänyt. Minä huomasin hänen entiseen tapaansa katsoa tuijottavan
kirjoihinsa, mutta kääntämättä lehteä tai ensinkään tarkkaamatta niitä
mekaanisia tehtäviä, jotka hänen mieltään ennen olivat suuresti
kiinnittäneet. Siinä, että hän karttoi seuroja, ei ollut mitään
kummallista; minua kummastutti enemmän, että hän, joka tähän asti oli
ollut tarkka kuin kronometrikello, jo oli ollut pari kolme kertaa
poissa aseharjoitustunniltaan. Sitävastoin hän kävi säännöllisesti
herra Bartholdin esityksiä katsomassa, hän, joka aivan äsken oli
paljastanut karkean petoksen, hän, joka Pietarissa ja muualla oli
nähnyt mitä etevimpiä tämäntapaisia taiteilijoita. Lähin ajatukseni
olisi kohdistunut Felicia Bartholdiin, joka minusta kyllä näytti voivan
saattaa nuoren miehen pään pyörälle sitä poikki hakkaamattakin, mutta
tämä pikku noita, jos hän nimittäin oli isänsä kuvauksen mukainen, oli
ollut aivan näkymättömissä; Stanislaus ei ollut nähnyt häntä koskella
sattuneen tapauksen jälkeen. Mikä poikaa vaivasi?
Eräänä aamuna aikaisin minun juodessani teetä palvelija ilmoitti herra
Bartholdin tahtovan tavata minua. Minä olin muka niitä "ylhäisiä
aatelisia", joiden suosiossa hän erikoisesti tahtoi pysyä. Hän oli
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Talvi-iltain tarinoita 5 - 13
  • Büleklär
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3353
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2000
    23.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3459
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2063
    22.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3556
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1968
    24.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3482
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1957
    23.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3520
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2056
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3521
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1977
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3601
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2088
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3687
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1920
    25.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3499
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2079
    21.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3431
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2102
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3485
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1877
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3469
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2026
    22.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3625
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1876
    25.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3489
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2003
    23.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3500
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1960
    25.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3653
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1911
    24.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3782
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1861
    23.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3638
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1966
    24.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3631
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1935
    26.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    42.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3543
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1968
    23.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 3439
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2110
    21.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3561
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2060
    20.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3429
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2147
    18.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Talvi-iltain tarinoita 5 - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 250
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 201
    32.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.