Saksanmaa - 26

Süzlärneñ gomumi sanı 3276
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1967
18.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
27.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
33.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
hypätä uudelleen. Jos hän uudelleen polttaa itsensä, niin täytyy hänen
luovuttaa uusi vaatekappale, ja kömpelölle saattaa tapahtua, ettei
hänellä lopulta ole kuin paita päällä. Pantit lunastetaan viiniverolla,
viinit yhteisesti juodaan. Allgäussa on säilynyt tapa, joka on siksi
vaarallinen, että se on kielletty, mutta ehkä juuri siitä syystä niin
sitkeästi pitää puoliaan. Nuori väki juhannusaattona heittelee
korkealle ilmaan palavia seppeleitä. Toiset laulavat: "Hyppää
neitoseni, saat tänä vuonna sormuksen", ja pitävät tyttöjen edessä
palavia kekäleitä, joitten yli nämä puolestaan urheasti hyppivät.
Tulella muutoinkin ilveillään joka tavalla niin vallattomasti, että
tapaturmia usein sattuu.
Ennen vanhaan oli juhannussauna yleinen tapa. Italialainen runoilija
Petrarca kertoo nähneensä, kuinka v. 1330 Kölnissä suuri joukko
koristettuja naisia juhannusaattona auringon laskiessa kaaloi Rheiniin
uimaan, koska he luulivat siten varaavansa itsensä onnettomuutta ja
kurjuutta vastaan. Vielä 17:llä vuosisadalla oli yleisenä tapana kylpeä
juhannuksena yhtä mittaa 24 tuntia, ja yhä vielä siellä täällä
uskotaan, että yksi ainoa kylpy juhannusyönä vaikuttaa yhtä paljon kuin
yhdeksän kylpyä muina aikoina. Vielä tänäpäivänä siellä täällä
koristetaan kaivoja, tai puhdistetaan niitä, vanhaa taikaa muistellen.
Ennen oli varsinkin Rheinin laaksossa yleisenä tapana, että
tanssipaikan yläpuolelle ripustettiin vihannista lehvistä sidottu
juhannuskruunu ja sen alla tanssittiin niin kauan, kuin lehvä pysyi
tuoreena.
Kukkaset ja lehvät kuuluivat jo vanhastaan juhannuksen viettoon, ja
vaikka vanhat tavat ovatkin hävinneet, niin ovat nämä vertausesineet
kuitenkin säilyneet. Kaikenlaisia seppeleitä, kiehkuroita ja
kukkakoristeita sidotaan juhannuksena ja toisin paikoin pannaan toimeen
metsäjuhlia, taikka iloisia kansanjuhlia kisoineen.

Martin päivä, Nikolauksen päivä.
Pyhän Martin päivä ja pyhän Nikolauksen päivä olivat varsinkin lasten
juhlia. Martin päivän juhlan arvellaan juurtuvan pakanallisesta
viljanleikkuujuhlasta. Myöhään säilyikin tapa juhlana muistella uuden
vuoden antimia, vaikkapa juhla saikin kirkollisen aiheen. Joka talolla
piti myös olla Martin hanhi syödäkseen. Martinpäivänäkin yhä vielä,
etenkin vuorimaissa, sytytetään kukkuloille tulia. Toisissa
kaupungeissa, varsinkin Düsseldorfissa ja Erfurtissa, panevat lapset
toimeen soihtukulkuja. Kirjavat kynttilät kädessään, lauluja laulaen,
vaeltavat silloin tuhannet lapset aikuisten saattamina pitkin kaupungin
katuja. Mutta Marttipa puolestaan muistaakin heitä, jaellen
kaikenlaista hyvää.
Vielä anteliaampi on kuitenkin pyhä Nikolaus. Hänelle lapset ilmaisevat
kaikki toiveensa, ja hän, mikäli mahdollista, pyrkii niitä täyttämään.
Jo aikoja ennen juhlapäiväänsä tapaa hän pistellä heidän sukkiinsa ja
kenkiinsä makeisia ja muuta hyvää. Ja juhlan aattona hän itse saapuu,
joko piispaksi puettuna, koukkuniekka paimensauva kädessään, taikka
muussa haahmossa, uhaten laiskoja vitsalla, mutta palkiten ahkeria.
Tavallisesti on hänen matkassaan ihmeellinen hirviö, jolla on monta
nimeä, ja tätä lapset kovin pelkäävät, -- samoin kuin meillä
joulupukkia, -- vaikkapa hänellä onkin melkoinen vasu makeisia ja
leikkikaluja kainalossaan ja hän niitä anteliaasti jakelee. Monessa
seudussa Etelä-Saksassa Pyhä Nikolaus ei näytä itseään, vaan pistää
yöllä lahjansa soveliaaseen paikkaan. Jo ani varhain aamulla, kello
neljän aikaan, lapset nousevat ylös näkemään, mitä hän on heille
tuonut. Joskus voi lahjain joukossa olla koivunoksakin. Mutta lapset
puolestaan muistavat alati illalla varustaa joko heinätukon taikka
kauroja Nikolauksen aasille. Ja Isämeitäänsä he Nikolauksen päivän
edellä jo pitkät ajat lukevat tavallista ahkerammin. -- Nikolaustakin
varten sekä emännät että leipurit varustavat erikoisia ruokia,
varsinkin kaikenlaisia leivoksia.

Sylvesterin päivä ja uusi vuosi.
Sitkeämmin kuin muut vanhat juhlatavat ovat Sylvesterin päivän ja
uudenvuoden päivän tavat säilyneet, vieläpä suurissa kaupungeissakin.
Berlinissä, Mainin Frankfurtissa ja muissa suurissa kaupungeissa
Sylvesterin vietto on muuttunut meluavaksi elämöimiseksi kaduilla,
perheissä sitä vietetään seurustelussa tuttavain kanssa, valvotaan
puoleenyöhön, valetaan lyijyä ja ennustellaan kuvioista tulevan vuoden
kohtaloita. Monta taikaa liittyy tähän yöhön. Jos esim. silloin
ravistaa hedelmäpuita, niin tulee hyvä hedelmävuosi. Uuden vuoden
päivänä onnitellaan toisin paikoin niin perusteellisesti, että kuluu
monta päivää, ennenkuin kaikki tuttavat on asianmukaisesti onniteltu.
Mutta suurkaupungissa tämä tapa jo on käynyt rasitukseksi.
Kaupunkilaiset ovat alkaneet lahjottaa jonkun rahasumman hyväntekeviin
tarkotuksiin, kun sen sijaan pääsevät uudenvuoden onnittelijoista.
Mutta maaseuduilla pidetään uskollisesti kiinni vanhasta tavasta.
Hoveissa on uudenvuodenpäivänä loistavat vastaanotot, armonosotuksia
satelee kautta maan. Ennen vanhaan oli tapana, että kaikenlaiset
kunnalliset virkailijat papeista alkaen uudenvuoden päivänä pyytelivät
seurakuntalaisilta luonnon antimia. Koulunopettajat kulkivat
poikakuoron saattelemina talosta taloon, laululla näitä lahjoja
anomassa. Yövartijat, nuohoojat, haudankaivajat, kellonsoittajat y.m.
kulkivat pitkässä saatossa kylän kautta anomassa palkan apua, ja
yhteinen saalis sitten jaettiin.

Kirkkomessu.
Kirkkomessu, kirkonvihkimisen vuosijuhla, kuuluu niihin juhliin, jotka
varsinkin kaupunkipaikoissa ovat paljon menettäneet entisestä
merkityksestään. Tätä juhlaa vietettiin, niinkuin nimikin osottaa,
kirkon vihkimisen päivänä joka vuosi. Jo aikaisin tämä ilojuhla
kuitenkin menetti suuren osan alkuperäisestä merkityksestään sen
kautta, että siihen, niinkuin ainakin ilojuhlaan, liittyi markkinat ja
kaikenlainen riemu ja "mässääminen". Siten esim. Leipzigin "messut"
tulivat merkitsemään enemmän suuria markkinoita kuin kirkollista
juhlaa, jolle ne alkuaan perustuivat. Strassburgin tuomiokirkko vanhain
kirjailijain todistuksen mukaan, itse kirkon sisustakin, oli
kirkkomessun päivänä täydellinen kapakka, täpötäynnä väkeä, joka
hartausharjotusten ohella rahallaan ryyppäsi ja remusi. Kun joku
sattui kesken elämää nukahtamaan, niin toiset häntä pistivät
neuloilla, ja siitä syntyi yleinen nauru ja usein täysi tappelukin,
kuten muuan aikalainen kertoo.
Kirkkomessuja vietetään nykyään varsinkin katolisella maaseudulla,
kesällä ja syksyllä. Niitä varten varustellaan jo viikkoja etukäteen.
Huoneet siistitään sisältä ja päältä, korjataan, pestään varsinkin
kolmena viimeisenä päivänä, jotta odotetut vieraat tapaavat kaikki
parhaassa kunnossa ja sitä suuremmalla nautinnolla voivat antautua
syömään ja juomaan -- "mässäämiseen", joka yhä on messun pääviehätys.
Vanhoista tavoista ei kuitenkaan ole enää paljoa säilynyt. Muutamissa
Schwarzwaldin kylissä varakkaat talolliset kestitsevät koko
talonväkeään kolme päivää yhteen mittaan.


Ampujain juhlat.

Ampujain juhlat, joita nykyäänkin vietetään Saksassa kaikkialla, --
vieläpä ne ovat saaneet entistä suuremman isänmaallisen merkityksen --
ovat vanhaa keskiaikaista juurta. Ne syntyivät vapaissa kaupungeissa,
kun porvaristo asestautui, voidakseen torjua aatelin mielivaltaa.
Kilpa-ammunnat kehittyivät jo keskiajalla erinomaisen monipuolisiksi,
ampumasäännöt, juhlatavat, kaikki tarkimmin määriteltiin. Ylhäisetkin
ottivat niihin osaa ja pitivät voittoa suurena kunniana. Alussa
ammuttiin jousella, ja vielä kauan sen jälkeenkin, kuin ensimäiset
kömpelöt pyssyt olivat käytäntöön tulleet, pitivät jouset puoliaan.
Helluntai oli vanhastaan ampujain pääjuhla. Ampumajuhlain suosituimpia
huvituksia taas oli linnun ampuminen, kilpailu, joka näyttää olleen jo
vanhimpain aarialaisten kansain kesken yleinen. Saksan kilpa-ammuntain
loistoaika oli kuitenkin 15. ja 16. vuosisata. Alkujaan ammuttiin
eläviä lintuja, vähitellen aljettiin niiden sijasta käyttää maalina
kuvia, varsinkin papukaijaa, taikka kotkan kuvaa.
Muutamissa paikoissa ovat nämä juhlat vielä säilyttäneet vanhanaikaisen
luonteensa. Eifelissä on pieni kaupunki, Ahrweiler nimeltään, jossa yhä
vielä vietetään ampujain juhlaa vanhanaikaisilla menoilla. Kadut ja
talot ovat silloin niin taajaan puilla koristetut, että tuskin ovia ja
akkunoita näkyy. Ahrweiler on muuttunut vihannaksi lehdoksi,
romantiseksi metsäkaupungiksi, jonka viehätystä lukuisat kiehkurat,
liput ja kunniaportit vielä kohentavat. Juhla vietetään Vapahtajan
ruumiinjuhlan päivänä. Sillä on kirkollinen leima. Aamulla aikaisin
lähtee kirkollinen juhlasaatto kellojen soidessa liikkeelle. Verkalleen
se kulkee eteenpäin, juhlallisia virsiä veisataan, rukouksia
rukoillaan, kirkkoliput liehuvat, suitsutus ja kukkastuoksu sekaantuu
auringonpaisteiseen ilmaan. Katolisen papiston upeat loistavat puvut,
kullalla ja kirjaillulla koristetut kantoteltat, joitten alla kuvia
kannetaan, kaikki tämä antaa juhlalle värikästä loistoa ja virittää
hartauttakin.
Muitten edellä kulkevat ampujat rivissä ja ruoduissa, kiväärit olalla.
Kaupungin neljän portin edustalle on rakennettu alttarit. Jokaisen
luona tapahtuu siunaus, ja raikuvilla yhteislaukauksilla ampujat sitä
säestävät. Kun kirkollinen juhla on päättynyt, niin tapahtuu
puolenpäivän aikaan kaupungin torilla tavanmukainen ampujain katselmus.
Siihen saapuu aina runsaasti sivullisiakin näkyä ihailemaan, saapuu
läheltä ja kaukaa. Ampujain joukossa näkee runsaasti vanhanaikaista
alkuperäistä ukkoa, ylimmällä komentajalla on kullalla kirjailtu
univormu, upseereilla liehuvat höyhentöyhtöt. Kaksi soittokuntaa
soittaa, komentosanat kaikuvat ja sitten ammutaan, että "nummi
tärisee".
Vihdoin ampujain kuningasta saapuu tervehtimään porvariston valitsema
lähetystö ja hänet saatetaan rivien ohi, jonka jälkeen hän
"vastaanottaa katselmuksen". Ampujat järjestyvät riveihin ja
suorittavat mahdollisimman uljaasti ohimarssinsa, joka tavallisesti
katsojissa herättää yleistä rattoisuutta, vaikka tilaisuus onkin siksi
juhlallinen. Illalla viimeisen kellonsoiton jälkeen katetaan torille
juhla-ateria ja ampujain kuninkaan nimessä syötetään ja juotetaan
ilmaiseksi kaikki ampujat. Pöydät on järjestetty pitkiin riveihin
avonaisiin, lehvillä koristettuihin telttoihin, oivaa vasikanpaistia ja
kotoista viiniä ei säästetä. Soittokunta soittaa, maljoja juodaan.
Seuraavana päivänä juhlat samalla tavalla uudistuvat, sillä erotuksella
vain, ettei silloin pidetä katselmusta. Mutta sitä ahkerammin
soitetaan, pidetään serenadeja, ammutaan, tanssitaan. Jos viininsato on
ollut hyvä ja kaupungin raha-asiat siis hyvällä kannalla, niin
vietetään vielä kolmaskin juhlapäivä. Siihen laatuun näitä juhlia
viettivät nykyisen polven esi-isätkin, mutta muualla Saksassa ovat
juhlamenot jääneet unohduksiin, vaikka ammutaankin sitä ahkerammin ja
myös kannuja kallistellaan, ja muuallakin näkee näissä tilaisuuksissa
koolla hauskaa, juurevaa ukkoa, saksalaisuuden oikeata vanhaa pohjaa.


Kuvia ammattilaiselämästä.

Ammattikunnilla oli keskiajan yhteiskunnassa ja valtiollisessakin
elämässä erittäin huomattava sija. Ne arvatenkin syntyivät noin 12:lla
vuosisadalla, jolloin kaupungit alkoivat siksi voimistua, että ne
saattoivat pitää puoliaan aatelia vastaan. Mutta ammattikunnat eivät
ainoastaan tukeneet kaupungin vapautta ulkonaisia sortajia vastaan,
vaan ylläpitivät myös kaupunkien niin sanoaksemme sisällistä vapautta,
sen asukkaitten suuren enemmistön itsenäisyyttä rikkaita suurporvareita
vastaan. Vaikka ammattikunnat jo kuuluvatkin menneisyyteen, niin tapaa
kuitenkin yhä vielä Saksan ammattilais-elämässä runsaasti piirteitä,
jotka tästä entisyydestä johtuvat.
Ammattikuntien kehityksestä mainittakoon, että Nürnbergissä 15:nnen
vuosisadan lopulla oli päälle 400 ammattia ja ammattikuntaa. Työnjako
ammattien alalla oli silloin jo niin kehittynyt, että esim.
kiväriteollisuuden alalla, jonka keskusta Nürnberg oli, työskenteli
kuusi eri ammattikuntaa, joilla kullakin oli oma osansa pyssyn
valmistuksesta.
Kullakin ammatilla oli mestarinsa, jonka hallussa olivat ammattikunnan
lippu, laatikko, sinetti ja vaakunat. Ammattikunnan arkku oli
erinomaisen taidokkaasti valmistettu, siinä säilytettiin ammattikunnan
arvoesineitä. Vuotuisissa juhlissa sitä juhlallisesti kannettiin pitkin
kaupunkia. Kullakin ammattikunnalla oli kokoushuoneensa, jossa
yhdyttiin hauskoihin illanviettoihin ja juominkeihin. Niinikään oli
kullakin ammattikunnalla oma virkapukunsa, omat virkailijansa, ja
kaikissa juhlatilaisuuksissa ne esiintyivät "in corpore", lippuineen,
merkkineen, vaakunoineen, ja vilkastuttivat erinomaisesti kaupunkien
elämää. Suuressa suosiossa oli se tapa, että kukin ammattikunta
julkisissa tilaisuuksissa kantoi näytteeksi työnsä merkkiteoksia.
Makkarantekijäin jättiläismakkaroita kannettiin juhlallisessa saatossa
viisin-, kuusinkymmenin miehin, leipurit kantoivat suunnattomia
sämpylöitä ja muita ihmeellisiä leivoksia, hatuntekijät rakensivat
kaikenlaisia hirviöitä, joitten päähän he painoivat valtaisia hattuja,
kankuri olivat taitavia kaikenlaisten juhlavaunujen koristamisessa,
tynnörintekijät ja kalvanpuhdistajat kaikenlaisien tanssien
esittämisessä.
Omituisimmista ammattikuntatavoista, mitä on meidän aikoihin säilynyt,
mainittakoon teurastajain kisa Münchenissä. Kisa tapahtuu ennen
laskiaista. Teurastajat muodostavat juhlallisen saaton, kulkevat
pitkin katuja, käyvätpä itse kuninkaallisen linnankin edustalla
kunniatervehdyksellä ja kokoontuvat sitten torille, jonka kaivoaltaassa
oppipojat kaikenlaisilla leikillisillä menoilla kastetaan sälleiksi.
Toinen myöhään säilynyt vanha kisa on kalastajain pisto
Ulmissa. Se tapahtui joka vuosi pormestaria valittaissa. Tonavan
aluksenkuljettajain ammattikunta järjesti veneitä kahteen puolueeseen,
joiden välillä alkoi oikea turnaus. Kaksi venettä meloi aina vinhasti
vastakkain, kummankin perässä seisoi mies taikka nainenkin, kädessään
pitkä kiekkokärkinen peitsi, jolla hän yritti syöstä toisen veneen
perätuhdolla seisovan vastustajan jokeen. Tämä huvi on aivan viime
aikoina alkanut elpyä urheiluksi, johon muutkin osaa ottavat kuin
ammattilaiset. Usein kukistuivat molemmat turnaajat aaltoihin. Juhlan
voittajaksi julistettiin se, joka kaikki vastustajat kukistettuaan
viimeksi oli ainoa kuiva. Leipzigissä yhä vielä joka vuosi tapahtuu
samanlainen kisa, pääasiassa nuorison huvittamiseksi. Ennen niihin
ottivat osaa kaikki yhtä kiihkoissaan ja tosissaan.

Vuorimiesten tapoja.
Vuorimiehillä on vanhastaan erikoinen omituinen asema Saksan
kansanelämässä. Eläen kaukana maailman riidoista ja vihoista,
seuduissa, joiden jylhässä vuoristoluonnossa kaikenlaiset kummitusjutut
ja tarut versoivat, vuorimiehet varsinkin ennen olivat aivan oma
säätynsä. He olivat jo keskiajalla ruhtinaitten erikoisessa suosiossa,
koska ruhtinaat saivat suuren osan tuloistaan juuri vuorien aarteista.
Vuorimiehillä oli omat pukunsa, tapansa ja monta muuta erikoisuutta.
Mutta ei ainoastaan ulkomuotonsa puolasta vuorimies eronnut muusta
väestöstä, työn omituisuus painoi häneen leimansa, teki hänestä
luotettavan, rehellisen ja lujan luonteen, jommoisena hänet vieläkin
tapaamme monessa osassa Saksanmaata. Huolimatta ammattinsa moninaisista
vaaroista vuorimiehet ovat siihen kovin kiintyneet. Syvyys, johon hän
joka päivä laskeutuu, ei häntä pelota. Maaemo maanalaisine ihmeineen ja
kauneuksineen ei ole ainoastaan hänen elättäjänsä, vaan myös hänen
kasvattajansa ja johtajansa, jonka kieltä hän ymmärtää.
Vuorimies eli omassa hiljaisessa maanalaisessa maailmassaan, johon
kaupunkien ja suurien asuntapaikkain hälinä kuului vain etäisenä
kaikuna. Hän oli yksinäisyydessään hurskas, uskovainen kristitty, joka
ankarasti piti kiinni vanhasta uskostaan. Useimmissa kaivoksissa oli
tapana, että vuorimiehet aamulla aikaisin ennen kaivokseen
laskeutumistaan kokoontuivat päällysmiehensä ympärille yhteiseen
rukoukseen, ja samoin illalla, työn päätyttyä, päivä yhteisellä
rukouksella päätettiin. Ennen vanhaan vuorimiehillä oli aivan erikoiset
tapansa perhejuhlissa, mutta nämä ovat nyt enimmäkseen unohtuneet.
Niinikään heillä oli omat suojeluspyhimyksensä, joista varsinkin Pyhä
Barbara ja Pyhä Anna, hopean emäntä, olivat suuressa arvossa. Näiden
pyhimysten vuosipäiviä vietettiin loistavilla "vuorimiesparadeilla",
kirkonkäynnillä, soitolla ja tanssilla, juhlissa laulettiin runoja,
joissa vuorimiesten elämää kuvattiin vuorolaulussa. Vuorimiehillä oli
oma omituinen virkapukunsa, ammatin vaatimusten mukaan kaikessa
sovitettu. Kun hallitsija tai joku ruhtinaallinen henkilö saapui
kaivoksiin, niin pidettiin vuorimiesten katselmus, joka usein oli
erinomaisen loistava. Juhlapuvuissaan marssivat silloin vuorimiehet
kuokkineen, kirveineen, lippuineen kirkkoon taikka torille, muodostaen
piirin ja virittäen soittajain säestyksellä juhlallisen laulun, jonka
jälkeen pappi, joskus valamiesten päämieskin, piti kokoontuneelle
vuorikansalle puheen. Juhlan loppuosana olivat sitten "vuorioluet",
iloinen illanvietto, jossa tanssi, laulu, syöminen ja juominen pitivät
osallisia mitä paraimmalla tuulella.
Vuoriolot ja vuoriparadi ovat meikein ainoat vanhat vuorimiestavat,
jotka ovat meidän aikoihimme säilyneet. Tavallisesti vuorimiesten
katselmus tapahtuu yöllä, lyhtyjen valossa, ja se tosiaan tekee
katsojaan omituisen vaikutuksen. Ylivuorimies ratsastaa hevosella,
hänen jäljessään vielä muitakin ratsastavia vuorivirkamiehiä. Muut
korkeammat ja alemmat virkamiehet ovat eri osastojen päällikköinä,
kaikki puettuina vuorimiesten virkapukuun.


Yleisiä kansanjuhlia.

Saksassa vietetään, uuden ajan vaikutuksesta huolimatta, yhä vielä
paljon vanhoja juhlia, jotka ovat kautta aikain säilyneet.
Ensi sijassa mainittakoon, vaikkei se olekaan aivan vanha, Münchenin
lokakuun juhla. Sitä vietettiin ensi kerran v. 1810 Baijerin silloisen
kuninkaan häitten yhteydessä, ja siitä pitäen se on näihin saakka
pitänyt puoliaan vuotuisena juhlana. Juhlaan on yhdistetty
maanviljelysnäyttely, kilpa-ajot, kilpa-ammunnat ja kaikenlaista muuta
mielenkiinnitystä. Juhla vietetään Münchenin eteläpuolella
Theresian niityllä, joka on Saksanmaan laajimpia markkinakenttiä.
Kuninkaallisillakin on siellä oma telttansa, soitto raikuu, väentungos
humisee ja olut virtana vuotaa. Usein syntyy tappeluitakin ja pahaa
elämää, mutta viime aikoina on kuitenkin järjestyksenpito käynyt yhä
paremmaksi. Kilpa-ammuntaa kestää kokonaisen viikon. Siinä yhä vielä
noudatetaan kaikkia vanhoja juhlatapoja ja uudenaikaisen kiväärin
kanssa rinnan kilpailee vielä kaikkein vanhanaikaisin lukkojousikin.
Tämä kilpa-ammunta varsinkin on müncheniläisten lempijuhla ja siihen
kokoontuu kaikkialta maasta juurevaa, vanhanaikaista ukkoa niin kaunis
kokoelma, että katsoja kerrassaan hämmästyy tätä kansanomaisuutta niin
uudenaikaisessa maassa.
Samanlainen on Württembergissä Cannstattin juhla, joka vietetään vähän
aikaisemmin syksyllä. Ylhäisö, kuninkaallisen huoneen jäsenetkin,
seurustelevat silloin tuttavallisesti rahvaan kanssa. Täysissä
juhlakoristuksissa pieni Cannstatt silloin lausuu tervetulleiksi
lukuisat vieraansa läheltä ja kaukaa ja muukalainen saa ihmetellä
württembergiläisen maalaisrahvaan kirjavia pukuja. Tämä juhla
tavallisesti on rauhallisempi ja säädyllisempi kuin baijerilaisten
äänekäs remu, johon usein kuuluu tappelukin. Semmoista on Württembergin
asukkaitten mieliala muutoinkin.
Dresdenillä on elokuussa "lintuketonsa" juhla, joka ennen vanhaan sekin
oli suuri kilpa-ammunta, mutta nykyään on yhä enemmän muuttunut
markkinatilaisuudeksi kaikkine kirjavine lystineen.
Monessa saksalaisessa pikkukaupungissa on kautta vuosisatain säilynyt
juhlia, jotka jollain tavalla liittyvät kaupungin entisiin vaiheisiin.
Mainittakoon vielä iki vanhain uhritapainsa vuoksi Pyhän Leonhardin ajo
Baijerissa. Tätä pyhimystä kansa pitää karjan varsinaisena suojelijana
ja ajaa silloin hevosella hänen kappeliinsa, uskoakseen karjan
pyhimyksen suojelukseen. Muutamissa paikoissa Alpeissa on säilynyt
tapa, että alttarin ympäri kannetaan kolmeen kertaan puisia hevosen ja
lehmän kuvia.


Kotitapoja.

Kotiliesi oli jo vanhoilla germaneilla pyhitetty paikka, jumalien
lahja, joka siitä syystä koristettiin uskonnollisilla vertauskuvilla.
Kristinusko säilytti tämän, samoin kuin niin monta muutakin
pakanallista tapaa, sillä erotuksella vain, että pakanallisten
kotijumalain sijasta lieden ympärille piirrettiin suojeluspyhimysten
kuvia, joita vielä tänä päivänä näkee monessakin vanhassa saksalaisessa
talossa. Liesi oli, niinkuin olemme nähneet, ennen vanhaan erillään
lattialla, niin että esim. nuorta vaimoa voitiin kolmeen kertaan
kuljettaa sen ympäri, samoin kuin morsianta myöhemmin käytettiin
kolmeen kertaan alttarin ympäri. Vanhanaikaisessa saksilaisessa
arkihuoneessa emäntä yhä vielä asuu päivällä lieden takana, joka on
vapaasti permannolla. "Tuoliltaan nousematta hän voi samalla haavaa
pitää silmällä huoneen kolmea ovea, tervehtiä niitä, jotka tulevat
sisään, kehottaa heitä istumaan, pitää silmällä lapsiaan ja
palvelijoitaan, hevosiaan ja lehmiään, vartioida kellaria, lattiaa ja
kamaria, kehrätä kaiken aikaa ja samalla vielä keittää. Hänen
makuupaikkansa on lieden takana, ja sieltäkin hänellä on yhtä laaja
näköala, hän näkee palvelusväkensä nousevan työhön ja jälleen lähtevän
levolle, tulen syttyvän ja taas sammuvan, ja kaikki ovet avattavan ja
taas suljettavan, kuulee karjansa syövän, kutojan kutovan.
Lapsivuoteessakin maaten hän voi makuukammiostaan katseellaan taloutta
ohjata. Kun karja on ruokittu ja muut ulkoaskareet aamulla suoritettu,
niin hän saattaa rukkinsa takana levätä, hänen ei tarvitse niinkuin
muilla paikkakunnilla nousta vierasta vastaan ottamaan, saatella häntä
jälleen talostaan ja sen vuoksi laiminlyödä työtään. Emännän paikka on
lieden vieressä somempi kuin missään muualla."
Talo ja koti olivat jo ammoisista ajoista nuoren kansalaisen ja
aviomiehen ylpeys. Tämä käsitys tulee kauniisti näkyviin siinä
harjannostajaisjuhlassakin, jota on jo vanhastaan vietetty. Työmiesten
johtaja piti silloin harjannostajaispuheen, josta mainittakoon seuraava
esimerkki: "Täten annamme hänen haltuunsa tämän huoneen, jotta hän
siitä tekisi rukoushuoneen, jossa hän ahkerasti omaisiaan kehottaisi
todelliseen ja teeskentelemättömään Jumalan pelkoon, että hän siitä
tekisi työhuoneen, jossa jokainen Jumalan säädöksen mukaan uskollisesti
ja rehellisesti täyttäköön ammattinsa ja säätynsä, aarrehuoneeksi,
johon hän omaisiaan varten kokoisi ruoka- ja elantovaroja Jumalalle
otollisella tavalla, mutta siltä ei unohtaisi koota hengellisiä
aarteita taivasta varten, joita ei koi syö eikä ruoste raiskaa, eivätkä
varkaat riistä. Ja vihdoin ja viimeiseksi, annamme tämän huoneen
taivaan ja maan ikuisen rakennusmestarin huostaan sillä luottavaisella
rukouksella, että hän sitä isällisesti suojelisi tulipalolta ja
rajuilmoilta ja kaikenlaisilta onnettomuuksilta ja kaikkia siinä asuvia
siunaisi jumalallisella siunauksellaan, suoden heille pitkän elämän,
terveyttä, maallisen ja iankaikkisen onnen."
Kun tämä harjannostajaispuhe oli pidetty, niin "kolkutettiin juhlaksi",
s.o. rumpua päristettiin kolme kertaa, jonka jälkeen juhla-ateria
syötiin.
Jo vanhat germanit kiinnittivät taloonsa merkkejä, joilla oli erikoinen
taika, Donar-jumalan (Thorin, Pauanteen) vasara oli oikeuden, rauhan,
lohdutuksen ja toivon merkki; se piirrettiin oviin, hirsiin, orsiin,
kaikenlaisiin huonekaluihin. Ylijumalan Wuotanin tunnusmerkkejä taas
olivat ristiin asetetut hevosenpäät, jotka koristivat saksilaisen talon
kurkihirttä.
Aikaisin tuli käytäntöön sekin tapa, että jokainen kansalainen varusti
talonsa erikoisella talonmerkillä, puumerkillä. Se poltettiin,
uurrettiin, taikka hakattiin jokaiseen näkyvämpään osaan talosta, ynnä
kaikkiin taloustavaroihin, varsinkin puisiin.
Emäntä hoiti lieden, mutta isäntä valvoi talossa hyvää järjestystä ja
siveyttä. Vielä tänä päivänä hän monessa seuduin Saksassa lukee
ruokapöydässä alku- ja loppurukouksen, kerää aterian päätyttyä
talonväen ympärilleen ja määrää jokaiselle hänelle tulevan työn. Hän
valvoi kaikkien käytöstä ja elämää, muun muassa sitä, että jokainen
sunnuntaina ja juhlapäivinä pukeutui säädylliseen juhlapukuun.
Ravintoaineista pidettiin varsinkin leipää suuressa kunniassa ja leivän
leikkaaminen suoritettiin melkein uskonnollisella hartaudella.
Talonväkeä ruvettiin sanomaan leipäkunnaksi eli kumppanuskunnaksi
(muodostettu latinalaisista sanoista "com-panium", s.o. saman leivän
syöjät). Veres leipä merkittiin pyhällä ristillä, ei ollut luvallista
kääntää leipää selälleen pöydälle, ja tapa vaati, että leipä
oli leikattava oikealta puolelta alkaen. Tämän työn suoritti
huoneenhaltija, ja varsinkin oli naimattoman nuoren kansan kielletty
leipää leikkaamasta yhteiseksi ateriaksi. Leipä oli leikattava
kauniisti ja tasaisesti, sillä sananparsi varotti, että se joka leivän
epätasaisesti leikkaa, on valehdellut, y.m, Keskiajalla oli suurimpia
loukkauksia, jos asetti leivän nurin päin toisen eteen. Leivänmuruset
huolellisesti koottiin ja pantiin pöydän päälle ripustettuun koriin,
johon sitten leikattu leipäkin nostettiin. Siitä tuo vanha sananparsi,
joka yhä vieläkin on käytännössä, että jonkun leipäkori nostettiin
korkeammalle, s.o. että hänen ansionsa huononivat.
Vieraanvaraisuus oli vanhastaan suuressa arvossa, mutta varsinkin
naapuriväliä pidettiin niin korkeassa arvossa, että naapuria melkein
pidettiin talonväkeen kuuluvana. Naapurille riennettiin aina kertomaan
kaikki uutiset, mitä perheelle sattui, sekä hyvät että huonot. Tällä
läheisellä naapurisovulla on vanhat juurensa. Se johtuu maanraivauksen
varhaisemmilta ajoilta, jolloin talot vielä olivat niin suuria, että
niitä jaettiin, sitä myöden kuin uusia perheenelättäjiä kasvoi, joten
vierekkäin enimmäkseen asui samaa sukukuntaa. Ylä-Baijerissa vallitsi
vielä hiljakkoin eräässä kylässä semmoinen tapa, että joka talosta oli
kutsuttava häihin ainakin yksi henkilö. Ja siellä täällä on Saksassa
yhä vielä syrjäisiä kyliä, joissa vielä tänä päivänäkin kaikki asukkaat
ovat samaa sukua, serkkuja ja pikkuserkkuja, kaikki samaa laajaa
perhettä.
Samoin kuin kaikenlaisiin taloustavaroihin piirrettiin kirjotuksia,
samoin niitä piirrettiin taikka maalattiin talojen etuseiniin, ja tämä
tapa on vieläkin säilynyt. Vanhoissa taloissa yhä vielä näkee tämmöisiä
kauniisti kiehkuroilla koristettuja tunnuslauseita. Siten saattoivat
monessa kaupungissa kadut olla kuin avoin kirja. Vaeltaja saattoi
talojen etuseinistä lukea monenlaista elämänviisautta. Tämmöisiä
kirjotuksia ovat: "Kunniasi turvasi". "Täytä aina Jumalan käsky, niin
kotilietesi menestyy". "Me rakennamme täällä niin lujasti, ja olemme
kuitenkin vain matkamiehiä, mutta sitä kotia varten, jossa ijäisesti
asumme, liian vähän rakennamme". "Mitä seisotte tämän talon edessä
huuli lerpallaan? Minä olen rakentanut semmoisen talon kuin minua
haluttaa, ja sievoset rahat se vain on maksanut." "Joka katujen ja
torien viereen rakentaa, pitäköön myös varansa, että häntä
arvostellaan." Taikka "Yksi ihmettelee, toinen nauraa, välipä tuosta".
"Mitä ihmisistä, Jumala on kanssani". Näitä elämänviisauksia on vaikka
miten pitkältä. Yleiseen ne on lausuttu runon muotoon. Mutta yhä
vähemmän niitä uusiin taloihin kirjotetaan, paitsi semmoisissa
piireissä, joissa erikoisesti suositaan vanhan ajan henkiin
herättämistä.

Kaste.
Ei ole ihmettä, että vanhat kansat jo aikaisin alkoivat kunnioittaa
vettä puhdistavana voimana. Jo vanhoilla germaneillakin oli
vesipyhityksensä, joka johtui samasta käsityksestä. Pakanallinen tapa
oli, että kun äiti oli synnyttänyt, vieläpä lattialla, kuten tapa
vaati, niin kannettiin lapsi isän luo, jotta hän ratkaisisi, saiko se
jäädä eloon vai eikö. Jos lapsi päätettiin jättää elämään, niin se
vedellä pyhitettiin, jonka jälkeen sitä ei enää saanut viedä kuolemaan.
Luultavaa on, että tästä vanhasta tavasta kristittyynkin kasteeseen
siirtyi vanhoja piirteitä. Vanhan taikauskon mukaan, joka ei vielä
tänäpaivänäkään ole kokonaan kadonnut, tarvitsevat kastamattomat lapset
aivan erikoista suojelusta, jotteivät pimeyden voimat pääse niihin
käsiksi. Pohjois-Friisien saarilla pantiin liekun päälle ristiin piplia
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Saksanmaa - 27
  • Büleklär
  • Saksanmaa - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3143
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1767
    17.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3318
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1943
    15.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    23.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3340
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2086
    16.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3358
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2021
    15.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    23.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3376
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2122
    18.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3274
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2030
    14.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    22.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3208
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1968
    15.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    22.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3269
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2017
    14.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    21.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3164
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1768
    16.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    23.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3190
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1770
    13.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    20.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    24.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3221
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1725
    16.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    22.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3186
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1838
    16.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    23.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3225
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1857
    15.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    22.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3207
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1916
    15.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    21.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3335
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1944
    15.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    22.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3250
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2037
    16.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    23.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3209
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1936
    16.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3071
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1764
    16.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3067
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1831
    15.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    23.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3139
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1812
    17.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 3277
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1981
    18.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3314
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1942
    17.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3217
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1878
    18.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 3227
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1845
    17.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 25
    Süzlärneñ gomumi sanı 3263
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2001
    16.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    24.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 26
    Süzlärneñ gomumi sanı 3276
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1967
    18.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 27
    Süzlärneñ gomumi sanı 3334
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1991
    18.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 28
    Süzlärneñ gomumi sanı 2951
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1697
    16.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    24.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 29
    Süzlärneñ gomumi sanı 3204
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1812
    18.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 30
    Süzlärneñ gomumi sanı 3197
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1860
    16.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 31
    Süzlärneñ gomumi sanı 3248
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1894
    18.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 32
    Süzlärneñ gomumi sanı 3188
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1840
    17.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 33
    Süzlärneñ gomumi sanı 3242
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1890
    17.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 34
    Süzlärneñ gomumi sanı 3286
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2028
    18.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 35
    Süzlärneñ gomumi sanı 3222
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1814
    18.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 36
    Süzlärneñ gomumi sanı 3084
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1635
    17.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 37
    Süzlärneñ gomumi sanı 3048
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1688
    17.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 38
    Süzlärneñ gomumi sanı 2936
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1757
    15.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    23.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Saksanmaa - 39
    Süzlärneñ gomumi sanı 1867
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1118
    18.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.