Panu - 14

Süzlärneñ gomumi sanı 3771
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1949
23.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
39.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
koloihin, katosivat kuin itseensä vuoreen, jonka rinteessä talo
Ilpolasta päin katsellen näytti olevan kiinni, rakennettuna siihen
mustine ovineen ja ikkunoineen kuin vuoren sisäänmentävää vartioimaan.
--Vuori itse kohosi nyt kaikessa uhkaavassa komeudessaan kirkastuen
kirkastumistaan pakastavassa aamuilmassa, hajoitellen vain vielä
viimeisiä suvisen sään sumuja kaljun lakensa ympäriltä. Oli kuin olisi
ollut sitä vastaan käytävä, sitä valloittamaan ryhdyttävä. Yksinkö hän
oli sen tekevä? Yksin--Jumalan kanssa!


XXIV.

Kun pastori Martinus Olai avasi Panulan tuvan oven ja astui sisään,
näki hän sen täynnä väkeä. Väki väistyi hänen edessään, jakautui
kahtia, ja käytävän päässä pöydän latvalla seisoi Panu. Käytyään
keskilattialle tervehti pastori ensin isäntää ja sitten hänen väkeään
ja vieraitaan:
--Toivotan hyvää huomenta ja tuon Herran Jumalan rauhan ja tervehdyksen
isännälle ja hänen heimolleen! sanoi hän tyynesti ja rauhallisesti.
--Terve vieraalle! vastasi Panu, käymättä kuitenkaan kättä antamaan
ja--terve vieraalle! säestivät useat äänet väkijoukosta.
Hetken kuluttua, jolloin vallitsi täydellinen äänettömyys tuvassa eikä
kukaan paikaltaan liikahtanut, uudisti Panu:
--Terve vieraalle, kun rauhan vieraana kulkenet!
--Rauhan vieraana kuljen, vastasi pastori.
--Astuos sitten ylemmä ja nauttios, mitä talo tarjota taitaa.
Emäntä astui esille ja tarjosi haarikan olutta tulijalle, joka oli
istunut pöydän eteen penkin päähän, samalla kun Panu oli istuutunut sen
toiseen päähän.
Kun Martti Olavinpoika oli antanut haarikan takaisin, kysyi Panu:
--Sallinee vieras kysyäni, millä asioilla hän kulkee?
--Kuljen ainoan oikean Jumalan rauhaa ja evankeliumia julistaen ja
kaikki kadotetut tahdon siitä osallisiksi saattaa.
--Luulin sinun minua kiroten tulevan ja sotaa hankkivasi.
--Väärät jumalasi kirosin, en sinua. Tuomitsin taikauskosi ja menosi,
joilla ihmisiä pimeyteen sidot. Nyt olen tullut selittämään sinulle ja
heimollesi, mikä on minun Jumalani ja mikä sinun ja mikä on ero heidän
välillään.
--Turhaan taisit tulla! virkkoi Panu ylenkatseellisen huolettomasti.--
Omat jumalamme tiedämme emmekä niistä neuvoja tarvitse; sinun jumalasi
eivät meitä liikuta. Jos sitä varten tulit, parasta kun pyörrät
entisille jäljillesi.
--Sitä varten tulin ja kysyn nyt, sallitko puhuakseni huoneessasi?
Ja kun Panu ei heti vastannut, lisäsi hän:--Ei vain Panu pelänne minua
kuulla!
--Ei ole Panu vieraansa suuta koskaan sulkenut, haastoipa tai hoilotti.
Uteliain silmin seurasi väki tuvassa vieraan miehen liikkeitä ja hänen
puhettaan. Outo oli hän nähdä mustassa puvussaan, erilainen muita oli
äänensä ja ryhtinsä ... tuoko se oli uskaltanut Panun kirota? ... mitä
mahtoi hänellä olla puhumista, kun oikein pyytämällä pyysi sanan lupaa
saadakseen.
Mutta Panu istui kyynärpäitään polviin nojaten ja katseli tuuheiden
kulmainsa alta syrjäsilmällä pastoria, samalla kun tutki vaikutusta
hänen tulostaan ja esiintymisestään miestensä kasvojen ilmeissä. Oliko
hän tehnyt viisaasti vai tyhmästi ottaessaan hänet vastaan? Olisiko
pitänyt käännyttää ovelta takaisin? Koko yön hän oli sitä miettinyt.
Mutta eihän käynyt koko heimon kahta miestä vastaan sotaan rupeaminen.
Ja jos olisi pois ajanut, ovet sulkenut, pelkuriksi olisi hänet
leimattu, ja olisivat Jorma ja hänen miehensä alkaneet hokea: »Ei
uskaltanut Panu antaa sen puhuakaan, niin pelkäsi hänen tietojaan!» Nyt
sanottaisiin: »Omaan taloonsa puhumaan otti, ei pelännyt hänen
tietojaan, ei taikojaan: on itsellään paremmat!» Mutta kuka tiesi, mitä
hän tulisi puhumaan, millä salaisella sanalla saisi kansan mielen
lumotuksi. Mutta olihan vielä aikaa nähdä ja aikaa toimia.
Panun silmät sattuivat Reitaan, joka oli istuutunut papin viereen
penkille vähän matkaa hänestä. Ryhdittömän ja heikon näköinen hän oli,
eikä ollut silmissä isä vainajansa voimaa. Ei ollut hänestä isänsä
kostajaksi.
Ja kalkin puolin tullen siihen päätökseen, ettei mitään oltu vielä
menetetty ja että tuossa oli otus kierroksessa ja vielä aikaa tuumia,
miten se olisi otettava, kävi Panu odottamaan, mitä tuleman piti.
Martti-pappi oli asettanut kirjansa pöydälle ja asettunut itse pöydän
päähän. Avattuaan niistä toisen ja selailtuaan vähän aikaa lehtiä,
nousi hän ylös ja virkkoi:
--Ennenkuin puhun, mitä minulla on teille puhuttavaa, veisatkaamme
virsi!
Hän aloitti sen ensin hiukan epävarmalla ja värähtelevällä äänellä,
mutta varmistui pian, kun Reitakin siihen yhtyi. Muut tuvassa olijat
eivät yhtyneet nuottiin, mutta eivät häirinneetkään. Kun hän pari
värssyä veisattuaan vaikeni, vallitsi tuvassa yhä sama äänettömyys,
eikä Panu liikahtanut.
--Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, aloitti pastori. Jumalan armo,
Jeesuksen rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien
kanssanne. Amen! Ja nyt tahdon minä puhua teille, rakkaat ystävät--
sillä ystävänä minä tulen, niinkuin sanoin, vaikka minua on teille
vihamiehenä esitetty--tahdon puhua teille siitä Jumalasta, joka tämän
maailman loi ja joka sitä yhä vielä johtaa ja hallitsee. Ei ole hän
teille tuntematon ollut, vaikka ette ole tahtoneet häntä tuntea. Usein
on hän teitä luoksensa kutsunut, mutta te olette häntä ylenkatsoneet ja
hänelle sydämenne paaduttaneet, ja jatkaneet niiden väärien henkien
palvelemista, jotka teitä eksyksissä ja pimeyden harhateillä
kuljettaneet ovat. Mutta ei hän teitä ole tahtonut jättää eikä teitä
vielä kovakorvaisuudestanne rangaista, sillä hän on laupias ja
pitkämielinen. Sentähden hän on lähettänyt minut teitä luoksensa
noutamaan ja käskenyt minun teille itsestänsä ilmoittamaan. Kuulkaa
sitten, että hän on suuri ja voimakas Jumala, joka ei asu maan päällä,
niinkuin teidän haltijanne, joita jumaliksi luulette ja jumalina
kunnioitatte, vaikka ovat vain pahoja henkiä ja perkeleen sikiöitä, ei
piile kivissä eikä kannoissa, ei puissa eikä käsin tehdyissä kuvissa,
ei maan alla eikä vesissä, vaan korkeudessa hän asuu, taivaassa tähtien
takana, joka on hänen asuntonsa. Siksipä ei hän annakaan lumota itseään
uhreilla eikä lahjoilla eikä loihduilla eikä taioilla, mutta jos hänen
tahtoaan tottelette, niin on hän teille armollinen ja antaa teille
parhaan, mitä toivoa voitte, antaa iankaikkisen elämän, niin ettette
kuole, vaikka henkenne heitätte ja ruumiinne mullaksi muuttuu.
Hän oli päässyt alkuun ja sai keskeytymättä puhua. Silmät kiinteinä ja
kasvot jännitettyinä seurasivat kuulijat hänen sanojaan. Panukin oli
kääntynyt päin. Kasvoissa oli tarkkaava ilme, silloin tällöin
liikahtivat otsan rypyt ja kulmat; kerran kaksi oli hän aikonut suunsa
avata, mutta se aikomus ikäänkuin kilpistyi takaisin puhujan puheen
vauhdista ja sanojen voimasta.
Ja pastori jatkoi yhä enenevällä ponnella ja vakaumuksella puhettaan.
Hänen täytyi saada kaikki heille sanotuksi, sanotuksi yhdellä kertaa,
niin että se jäisi soimaan ainaisena kaikuna heidän korvissaan. Nyt
heti tahtoi hän heidän mielensä ja sydämensä valloittaa, ei kuitenkaan
väkivallalla, ei kiroten heitä, ei murjoen eikä luotaan peloitellen,
vaan niinkuin avosylin ottaen ja sydämet hellyttäen. Eikä Panu, joka
oli varustautunut kovia sanoja vastustamaan ja niitä kumoamaan, päässyt
keskeyttämään eikä puheeseen puuttumaan.
Hän puhui ensin siitä taivaasta, jossa Jumala asuu ja jossa ihmiset,
kurjimmat ja köyhimmätkin uusiin, ihaniin vaatteisiin puettuina yöt ja
päivät uupumatta hänen ylistystään laulavat mitään kärsimättä, mitään
puutetta tuntematta. Ikuinen on se ilo ja onni, joka siellä odottaa, ja
sen voi saavuttaa jokainen, joka uskoo ainoastaan oikeaan Jumalaan ja
tekee kaikki, mikä hänen tahtonsa on. Mutta mikä on hänen tahtonsa, ja
mistä me sen tietää saamme? Eivät ole sitä meille ihmiset ilmaisseet,
eivät tietäjät eivätkä taikurit hänen tahtoaan tulkinneet, vaan itse
hän on sen meille ilmoittanut, lähettänyt tänne sitä meille julistamaan
oman ainokaisen Poikansa, joka on ihminen, mutta on samalla Jumala,
jota Kristukseksi Jeesukseksi sanotaan...
--Ristin-Kiesukseksi--kuului kuiskauksia karsinan perästä.
--Ja kun Poika oli isästään ilmoittanut ja hänen tahtonsa tietyksi
tehnyt, niin uhrasi hän itsensä ja kuoli kaikkien ihmisten edestä,
ettei heidän tarvitsisi iankaikkisesti kuolla, vaan Isän Jumalan viha
lepytettäisiin. Mutta kun hän kuollut oli, nousi hän ylös kuolleista...
--Nousi kuolleista, kuului taas joku ihmettelevä ääni kertovan.
--Nousi kuolleista ja astui alas helvettiin, manalaan, jossa kaikki
pahat henget ja heidän ruhtinaansa sitoi ja vangitsi--eikä heitä
kenenkään pelätä tarvitse eikä uudelleen sitoa. Ja hän nousi ylös
taivaaseen kirkkaana kuin aurinko ja siellä nyt istuu Isänsä oikealla
kädellä, ja kun me rukoilemme, rukoilee hän isäänsä meidän puolestamme
ja Isä antaa meille, mitä me pyydämme.
--Antaako se metsäonnenkin? kysyi Panu.
--Hän on taivaan ja maan herra ja hallitsee ja vallitsee kaiken, mikä
taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja metsissä elää ja liikkuu; ja
kaikesta hän antaa tarpeen mukaan sille, joka hänen tahtonsa täyttää ja
hänen käskyjänsä noudattaa. Tähän hän on käskynsä kirjoittanut, tähän
pyhään kirjaan, jota tahdon opettaa teidät ymmärtämään, jos luokseni
tulette ja sitä oppia tahdotte.
--Emme kirjoistasi huoli ... on arpaseula neuvomme, kun jumalien tahtoa
tarvitsemme tietää. Pysymme siinä, mitä olemme esivanhemmiltamme
oppineet ja jotka vanhastaan ovat olemassa olleet. Turhaan meille uusia
jumaliasi ja heidän oppejaan tyrkyttelet, keskeytti hänet Panu.
--En tahdo teille mitään tyrkyttää enkä kieltää teitä käyttämästä sitä,
mikä vanhastaan on ollut olemassa, kun se vain hyvää ja oikeata on.
Mutta ei ole kaikki oikeata, mitä teette, vaan pahennukseksi Jumalalle.
Sillä ensimmäinen ja suurin käsky tässä hänen kirjassaan on: »Minä olen
Herra sinun Jumalasi, ei sinun pidä muita jumalia palveleman» ja toinen
on: »Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi». Esi-isänne ovat pakanoita
olleet, niinkuin tekin vielä olette, ja istuneet pimeyden ja pakanuuden
varjossa eivätkä mitään oikeasta Jumalasta tienneet, vaan palvelleet,
niinkuin teidänkin palvelevan kuullut olen, oikean Jumalan asemesta
kiviä ja kantoja ja karhuja, ja kaikenlaista taikuutta harjoittaneet.
Mutta ei voida heidän avullaan saada aikaan muuta kuin pimeyttä ja
erhetyksiä. Sentähden täytyy teidän heistä luopua ja kristityiksi tulla
ja kasteen kautta hänen lapsikseen päästä, oikeaan uskoon ja totiseen
Jumalan tuntemiseen. Ja kun kerran olette sen ihanan nimen kristityiksi
kutsuttaa saaneet, niin on teidän elämännekin sen jälkeen asetettava ja
pakanallisista ja synnillisistä menoistanne luovuttava.
--Pysymme siinä, missä esi-isämme ovat pysyneet!
Mutta pappi ei kuullut Panua eikä hänen vastaukseensa huomiota pannut.
Ja sivuitse kuulijainkin korvien se näytti menevän. Yhä enemmän
innostuen kävi hän puhumaan siitä toisesta suuresta käskystä, jonka
hänen suuri Jumalansa on ihmiselle antanut. Hänen Jumalansa oli
rakkauden Jumala, joka kielsi ketään tappamasta, ketään heikompaansa
sortamasta, ketään orjanaan pitämästä ja jonka edessä kaikki olivat
yhtäläiset, naiset niinkuin miehetkin. Kaikki hän otti yhtä rakkaasti
vastaan, kutsui kaikki armo- ja uhripöytänsä ääreen. Ei ollut vaimo
saastaisempi kuin mies, ei häntä kelvottomampi eikä huonompi, ja kuta
heikompi ja hylätympi olit, sitä suurempi oli hänen armonsa sinua
kohtaan.--Ja lopuksi puhui hän vielä uudelleen siitä, miten Kristus
Jeesus oli kaikki pahat henget ja haltijat ja heidän ruhtinaansa
sitonut ja syvimpään maanalaiseen helvettiin syössyt ja perkeleen, sen
suurimman käärmeen pään rikki polkenut.
--Häntä siis kuulkaa! huudahti hän. Ja häntä totelkaa! Ja kun häntä
kuulette ja tottelette, eivät haltijat ja pahat henget teille mitään
mahda, ja saatte kulkea rauha rinnassa ja toivo sydämessä sen sijaan,
että pelko ja koston kammo teidän mieltänne yöt ja päivät jäytää.
Yhä kasvavalla mielenkiinnolla oli väki häntä kuunnellut ja silmin
korvin riippunut kiinni hänen huulillaan. Kaikkea he eivät ymmärtäneet,
sanat olivat outoja ja oudolla tavalla ne esitettiin. Mutta se, minkä
he käsittivät, painui mieleen ja jäi siinä soimaan.
--Tulkaa siis Hänen luoksensa, joka on niin suuri ja laupias ja
voimakas, tulkaa itse hänen huoneeseensa, jonka hän teitäkin varten on
rakentanut, lähtekää täältä minun luokseni häntä oppimaan ja tuokaa
lapsenne hänen nimeensä kastettaviksi! En tahdo teitä siihen
väkivallalla pakottaa, vaikka minulla valta siihenkin olisi. En ole
tullut luoksenne lain miekka kädessä, vaan rauhan tuoksuvaa tuomen
oksaa kantaen. Teidän uskonne, joka vain pakanallista pimeää taikauskoa
on, se on kuin synkkä musta kuusi, jonka sisässä huuhkaja öisin huutaa.
Kristuksen Jeesuksen usko on kuin keväinen koivu, joka tien vieressä
puhtaana ja valkoisena paistaa ja jonka oksilla linnut laulavat ja
jonka siimeksessä väsynyt matkamies lepoa nauttii. Sinne minä kutsun
teitä, kaikkia ilman eroitusta Jumalan kaikkivaltiaan ja hänen Poikansa
Kristuksen Jeesuksen nimessä! Amen!
Hän lopetti siihen ja aloitti heti virren, saman virren uudelleen,
minkä alkaessaan oli veisannut. Nyt olivat jo sanat ja nuotti
kuulijakunnalle tutut, ja joku ääni siellä täältä yritteli siihen
yhtyä. Reita oli papin puhuessa sujunut hänen viereensä, hehkuvin
kasvoin häntä kuunnellen. Ikkunan pielessä riippui kannel. Hän huomasi
sen, tempasi sen naulasta, asetti polvelleen ja kävi sillä virren
säveltä säestämään.
Värähdys kävi läpi karsinanpuolen tupaa, joka oli naisia täynnä, ja
miehetkin muuttivat jalkaa, kävivät kiinni partoihinsa ja katsahtivat
toisiinsa, niinkuin olisi ollut aikomus jotakin virkkaa. Uskalsivat jo
useammatkin äänet säveleen yhtyä, nuottia hyräillen ja sanojakin
tapaillen. Kanteleen tuttu ääni oli mielet jännityksistään laukaissut
ja pannut ne epämääräisesti, itsetiedottomasti uusia mielialoja
väräjämään.
Pappi kokosi kirjansa ja valmistui lähtemään. Ennenkuin poistui,
ilmoitti hän huomenna tulevansa edelleen puhumaan niille, jotka
halusivat kuulla. Mutta tänä päivänä odotti hän Ilpolassa lapsia
kasteelle.
Sen sanottuaan pisti hän kirjat kainaloonsa, ojensi kätensä Panulle,
kiitti häntä siitä, että oli sallinut Jumalan pyhää sanaa kattonsa alla
julistettavan, ja lähti, väen väistyessä hänen tieltään.
Aikoivat ovensuussa olijat papin ja Reidan jälkeen lähteä, kun Panun
ääni heille jyrähti:
--Pysykää paikoillanne!
Menijät peräytyivät takaisin tupaan. Panu otti uuniluudan sopelta ja
pyyhkäisi sillä kahden puolen kynnystä. Se oli kaikille selvä merkki
siitä, että vieras, joka oli mennyt ulos, ei toista kertaa isännän
luvalla saisi astua samaa tietä takaisin. Samalla tavalla pyyhki hän
penkin ja pöydänpään. Sitten otti hän kanteleen, jolla Reita oli virttä
soittanut, ja heitti sen hiiltyvään uuniin.
--Väinön vanhan kanteleen poltti! kuultiin kuiskattavan.
--Annoin papin puhua, kun mielensä teki, ettei sanottaisi meidän hänen
sanojaan pelkäävän, sanoi hän sitten äänellä, joka koetti olla tyven,
vaikka tarkimmat tuntijat kuulivat, että hänen mielensä oli kuohuksissa
ja silmänsä välkkyi. Tiesin loruksi luottehensa, nyt tekin ne tiedätte.
Ensin kiroten kävi päälleni, nyt mesisuuna viehättelee. Ei pysty Panuun
kumpikaan. Menköön rauhassa kotiinsa, jos osannee, emme kättämme
aseetonta vastaan kohota, vaikka vihan tielle neuvoikin arpa. Pidämme
toki arvan mielen mielessämme, jos toiste tarvitaan.
Panu puhui niinkuin olisivat kaikki olleet samaa mieltä siitä, mitä
olivat kuulleet. Eikä uskaltanutkaan kukaan papin käyntiä ottaa
puheeksi hänen kuultensa. Olisi kuitenkin monen mieli tehnyt kuulla
lisää siitä Jumalasta, joka oli niin suuri ja mahtava ja taisi niin
paljon antaa. Väki hajausi, ja karhun pyyntiin tulleet miehet lähtivät
koteihinsa hiihtämään. Mutta kauan kaikuivat heidän korvissaan oudot
sanat ja seisoi silmien edessä pitkä ryhdikäs mies, jonka otsa melkein
kattoon ulottui.
--Olisiko tuon jumalat paremmat kuin omat? arveli Patva Jormalle
hiihtäessään pois hänen kanssaan.
--Ei ole hänen tietonsa Väinön tietojen veroiset, vastasi Jorma.
--Entäpä ovatko paremmat kuin Panun?
--Yhdeksi arvostelen.
Mutta kun Jorma erosi omalle ladulleen kotimajalleen mennäkseen,
virkkoi hän:
--Mutta kaunis oli hänen virtensä ... oikein sydämeheni herahti.


XXV.

Mielissään siitä vaikutuksesta, minkä oli tehnyt, astui Martti-pappi
jään poikki takaisin Ilpolaa kohti. Hän oli tahtonut poistua parhaimman
vaikutuksen aikana ja jättää kuulijansa keskenään miettimään sitä, mitä
olivat kuulleet. Ja hän oli varma siitä, että he tulisivat huomenna
hakemaan häntä lisää kuullakseen.
Mutta kun Martti-pappi ja Reita tulivat Ilpolaan, olivat ovet kiinni,
ulkoapäin teljetyt, ja tuvan porstuaan suljetut koirat haukkuivat ja
ulvoivat, nousten vihaisimpaan vimmaan, kun pastori lukon ripaa
kosketti.
--Menemme saunaan odottamaan, kunnes talonväki palaa.
Mutta saunankin ovi oli samalla tavalla suljettu, ja kun he taas
palasivat pirtin edustalle, huomasi Reita, että heidän suksensa ja
konttinsa oli nostettu nurkkajuureen. Se oli selvä merkki siitä, että
heitä ei enää tahdottu ottaa vastaan.
--Odotamme sitten tässä,--ja pastori istahti ovikivelle tuvan porstuan
eteen.
Äänettöminä istuivat he molemmat katsellen lahden yli Panulaan, mutta
ei ketään näkynyt eikä kuulunut tulevaksi. Panula ja muut talot lahden
rannalla olivat kuin autiot ja kuolleet, ei hiiskahdusta mistään päin,
ja taivas vetäytyi tuulen liikahtamatta yhä paksumpaan pilveen. Silloin
tällöin leijaili lumihiude pilvistä alas. Oli kuin olisi salaisia
uhkaavia voimia ilmassa liikkunut.
Hetken kuluttua käski pastori Reidan hiihtämään muihin taloihin
katsomaan, eikö siellä olisi ovet auki. Itse jäi hän tähän vielä
talonväkeä odottamaan.
Odottaessa alkoi ilta pimetä ja yhä enemmän lunta heittää. Metsänranta
talon takana mustui ja tuli kuin lähemmä. Vaara toisella puolen lahden
suureni ja suli yhdeksi ainoaksi möhkäleeksi. Hän oli ottanut kontin
selkäänsä ja asettanut sukset maahan eteensä. Koko ajan hän kuulosti
teroittaen korvansa pienimpäänkin ääneen, mutta ei hiiskahdustakaan, ei
liikahdustakaan lähellä eikä kaukana. Ja kuitenkin oli hän varma siitä,
että oli jotakin tekeillä.
Reita tuli ja ilmoitti, että hän oli käynyt kolmessa talossa, mutta
että jokaisessa oli ovet pantu säppiin hänen nenänsä edessä.
--Täytyykö meidän sitten taivasalle yöpyä keskellä kylää?
--Ei tarvinne. Tuoss' oli poukaman pohjassa sauna, jota kun asutuksi
luullen kävin tarkastamaan, näin sen autioksi, vaan kun lämmitämme,
saatamme yötä olla.
Pastori ja Reita hiihtivät sinnepäin, mistä Reita oli tullut, ja
löysivät ahon alla lähellä rantaa matalan huoneen, jonka seinämällä
resotti vanha kaatunut halkopino. Vähän ylempänä näytti olevan palaneen
huoneen paikka ja muutamia mustia tulensijoja. Reita seisoi vähän aikaa
ajatuksissaan saunan kupeella, katseli ahoa ja metsänreunaa ja loi
siitä silmänsä jäälle ja taas takaisin, ikäänkuin miettien ja mitellen
jotakin. Sitten astui hän suksiltaan ja otettuaan sylyyksen halkoja
meni saunaan.
Sauna oli rapistunut, mutta lämmitettävässä kunnossa. Sill'aikaa, kun
uuni lämpisi, kävivät pastori ja Reita noutamassa havuja vuoteiksi.
--Tässähän voimme olla niin kauan kuin haluttaa ja odottaa, kunnes
Herra meille uskottomien ovet avaa, virkkoi pastori iloisin mielin,
heittäytyen uunin eteen pehmeälle havuvuoteelle, johon katossa
lainehtiva savu ei ulottunut.
--Jos eivät meitä täältä nälällä karkoittane, sanoi Reita. Kontti on
tyhjä, ovat koirillaan syöttäneet eväämme, ei ole muuta kuin tämä
leipäpalanen kontin pohjalla.
Reita ojensi kannikan pastorille, pastori taittoi sen kahtia ja tarjosi
Reidalle toisen puolen.
--Sen syömme tänään ja annamme Jumalan pitää surua huomisesta.
Ja tuskin oli hän sen sanonut, kun Reita, joka koko ajan näytti olevan
varuillaan, teki nopean merkin kädellään, ja molemmat kuulostivat.
Saunan seinämältä kuului liikettä ja ääni niinkuin suksensauvan lumeen
narahtaessa. Reita hyppäsi ulos ja näki suksimiehen pyyhältävän alas
rantaan. Saunan edessä oli mytty, joka oli juur'ikään siihen heitetty.
Reita huusi menevän jälkeen, mutta tämä ei pysähtynyt, vaan hävisi yhä
tihittyvään illan hämärään.
Kun mytty uunin edessä tarkasteltiin, huomattiin, että se sisälsi
leipää, voita ja suuren kimpaleen karhunlihaa ja muutamia nauriita.
--Meillä on täällä salaisia, tuntemattomia ystäviäkin, sanoi pastori,--
mutta Reita katsoi häntä ihmetellen; oli, niinkuin olisi se tiennyt sen
äsken sanoessaan, niinkuin olisi odottanut sitä.
--Ei tullut sisään tuoja ... ken mahtanee olla?
Mutta Reita oli päästänyt auki mytyn ja katseli uteliain silmin
vaatetta, johon ruoka oli kääritty. Hän levitti sen lieskaa vasten,
käänteli sitä ja tarkasteli huolellisesti sen reunaompeluksia.
--Äidillä oli samanlainen huivi, sanoi hän sitten arvellen. Katsokaa,
täss' on poron sarvet kirjailtu ja tässä vinoristi. Se merkki oli
kaikissa hänen vaatteissaan ... tämä on äiti vainajan huivi!
--Mutta miten olisi se tänne joutunut?
--Panu tuhosi isäni ja poltti talomme ... muistan vielä, kun lieska
nousi taivaalle ja me olimme äidin kanssa kätkössä metsässä. Tavaratkin
anasti, mitä oli, niin äiti kertoi. Tämä ruoka on Panulasta! päätti hän
sitten yht'äkkiä.--Ja ennenkuin pastori ennätti lausua epäilynsä siitä,
kuka heille Panulasta ruokaa lähetti, huudahti hän yhä kasvavalla
liikutuksella:
--Se on Annikin, sisareni laittama! Se on Panulassa orjana! Sisko hellä
on veli velloaan muistanut ... muistanut on totisesti, on ... voi sisar
hopea!
Ja Reita suli kyyneliin, suuteli huivia, hyppäsi ylös ja riensi ovelle.
--Näitkö hänet? Tunsitko?
--En nähnyt, vaan siellä lienee ollut. Lähden kohta hänen luokseen ...
haen hänet tänne ... viemme kirkolle siskon ... otatko hänet?
--Mene! sanoi pastori. Minä täällä sill'aikaa levähdän.
--Paistan sinulle nauriit ensin!
Mutta kun Reita kohenteli puita saunan uunissa ja puhalsi pois arinalta
tuhkan, nauriita siihen kivelle asettaakseen, huudahti hän taas:
--Ja tämähän on meidän sauna! Täss' on vinoristi ... katsokaa ... tähän
se on kiveen hakattu. Saunan sanoi polttamatta jääneen ... isän pyhä
sauna, tässä taikojaan teki ja sairaita paranti ... muualla eivät
paranneet, sanoi äiti...
--Olisiko tämä siis vanha kotisi, ja sen rauniotko tuolla aholla?
--On tämä, niin on. Sitä jo äsken silmäni aavisteli...
--Ihmeellistä, että sen näin löysit... Reita, se oli Herra, joka meidät
tänne toi, tästä hänen sanaansa julistaaksemme ja valtakuntaansa
levittääksemme. Tämän huoneen ovea ei kukaan voi meiltä sulkea!
Reita kantoi puita tulen vireillä pitämiseksi ja lähti. Pastori jäi
saunaan pehmoiselle vuoteelle ja nukkui pian sikeään uneen kiukaan
tulen häntä lempeästi selkään lämmittäessä.
Otettuaan suksensa saunan seinämältä ja piilotettuaan pastorin sukset
lumeen vähän matkaa saunasta, josta hän ovea raottaen kävi
ilmoittamassa, lähti Reita noudattamaan sitä jälkeä, jonka outo
ruuantuoja oli tehnyt jäälle laskeutuessaan. Kun täysikuun valo kajasti
pilvien läpi, oli Reidan helppo jälkiä seurata. Se vei ensin rantaa
myöten IIpolan alle, nousi pihaan, tuli takaisin ja yhtyi toisiin
latuihin, joita nyt oli useampia Panulaan päin, vaikka aamulla ei ollut
yhtään. Ollessaan lahden keskellä luuli Reita huomaavansa hiihtäjän
edellään. Hiihtäjä pysähtyi ja lähti sitten taas liikkeelle, mutta
hiljennettyä vauhtia, niin että Reita oli Panulan nuottakodan luona
hänet saavuttamaisillaan, kun näki sen suojasta tulevan esiin olennon,
joka näytti naiselta. Hän pysähtyi ja kuuli naisen kysyvän:
--Joko veit?--Mitä hiihtäjä vastasi, sitä ei Reita kuullut, mutta
silloin virkkoi taas nainen:--Voi hyvänen aika, Jouko!--Mutta samassa
keksi hän Reidan ja kysyi:--Kuka se tuolta tulee?
--Vieras on! virkkoi Reita ja oli parilla ponnahduksella nuottakodan
edessä.
--Tästäkö menee tie Panulaan? kysyi hän.
--Tästä menee! Mutta kuka se on? kysyi nainen.
--Ketäs te olette? kysyi Reita vastaan. Oletteko Panulasta?
--Emäntä olen ... tulin vain vedelle ... tämä on Jouko ... mutta eikö
se ole Reidan poika?
--Se on, vastasi Reita.
--Meillekö aiot?
--Tulin siskoani tapaamaan.
--Annikkiako?
--Annikkia tulin hakemaan ... se meille ruokaa toi.
--Joukohan se ... tämä Jouko ... voi, armias auttajani ... veli tuli
siskoa tapaamaan ... et häntä nyt voi tavata.
--Miksen?
--Jäikö pappi saunalle? Mene pian takaisin ... tuhoja hankkivat hänelle
... vaan en soisi.
--Mitä, äiti, hätäilet? kysyi Jouko.
--Isäsi on tuhotoimissa ... Ilpon kanssa hankkeita hijoi ... lähdin
vastaasi, Jouko, että kääntyisit ja veisit sanan... Älä tule meille,
Reita, ei ole siskosi meillä ... vouti rekeensä reutoi, ja Annikki
koskeen juoksi,--ja Panun emäntä pillahti itkemään ja lyykistyi
kelkkaan, huojutellen ruumistaan.--En uskalla kotona itkeä, tässä
itken, itke, velikin, siskosi surmaa.
--Ainoan siskoni ... tapaili Reita.
--Sinutkin vielä tuhoavat ja papin ... puhui niin kauniisti ... joudu
sanaa viemään! Rakastin Annia kuin omaa lastani... Heittäykäätte
suksillenne, ette kotianne näe, jos viivytte!
--Eivät papille mitään voi!
--Voivat, voivat! Ensin aikoivat vilulla ja nälällä ... ei kukaan olisi
huoneisiinsa uskaltanut ottaa, mutta kun Reidan saunan lämpiävän
näkivät ... muita tuumia pitänevät...
--Ei meihin pysty!
--Ei ole sitä taikaa, johon ei terä pysty ... mene, tiedä, millä lailla
aikonevat.
--Mikä tulenrusko se tuolta nousee? virkkoi Jouko yht'äkkiä järvelle
päin osoittaen.
Heikko, mutta yhä kirkastuva tulenloimo valaisi taivasta sieltäpäin,
mistä Reita oli tullut.
--Reitalan aholla palaa!
--Mikä siellä palaisi?
--Sauna palaa! Joutukaa apuun! Hirmuja tekevät. Näitkö isääsi, Jouko?
huusi emäntä.
--Ilpolassa oli ollut, mutta yhdessä lähteneet, vastasi Jouko.
--Vie sinä, Jouko, sana Kuismalaan ja ... minä juoksen Jorman tuvalle!
--Pappi jäi saunaan nukkumaan! sanoi Reita.
--Auta armias, elävältä korventavat ... yhä yltyy!
Emäntä työnsi heidät menemään ja riensi itse pihaan.
Reita ja Jouko lähtivät voimainsa takaa potkimaan loimoa kohti, joka
välistä väsähti, mutta sitten taas kasvoi. Reita riensi vanhaa latuaan,
mutta Jouko kampesi Ilpolaan päin ja katosi pian näkyvistä. Jos tuli
oli isän sytyttämä, oli isäkin siellä. Ei ikänä uskaltaisi hän mennä
sitä sammuttamaan ... ei edes sanaakaan viemään.
Ei Reita edes huomannut Joukon eroamista hiihtäessään tulta kohti. Outo
tunne kantoi häntä, kuin ei olisi ollut suksia alla, niinkuin sauvat
eivät olisi maahan sattuneet ja niinkuin ei hänen matkansa olisi
edistynyt ja hän itse ei ollut oma itsensä, vaan joku toinen, vieras,
joka käsin ja jaloin ilmassa huitoi. Hänhän se oli kuitenkin,
vakuutteli hän itseään epäselvästi, vaikka joku koetti häntä lumota,
vaikka Panu koetti estää apuun pääsemästä ... hänelle tuli kurkkua
kuristava hätä, hän pakeni petoa, joka kintereillä läähätti ...
yht'äkkiä tuli metsä vastaan lumisateen sisästä ja suksen kärki
töksähti rantakiveen. Hän kaatui, nousi ylös, tointui siitä, oli taas
oma itsensä, mutta tuli oli kadonnut ja tiheä näreikkö oli edessä. Hän
tempasi suksensa, paarusti näreikön läpi, huomasi taas tulen ja riensi
taas hiihtäen metsän läpi, jonka tunsi edessä olevaksi niemeksi, minkä
äsken oli kiertänyt. Ja kaitaisen kannaksen poikki tultuaan oli hän
taas lahden rannalla, ja vähän tuonnempana lahden pohjassa paloi sauna
täydessä tulessa liekkien hulmutessa mustalle lunta tuiskuttavalle
taivaalle. Saunan ympärystä, aho ja metsän ranta olivat valaistut, iso
kanki oli saunan oven edessä, mutta ei ainoatakaan ihmistä näkynyt.
Mutta ahon reunassa tuuhean suuren kuusen alla, jonka oksat maahan
ulottuvat, kyyröttää mies väijyksissä, mustat pienet silmät välkkyen
harmaiden kulmien alta ja huulet irvistellen tulta vasten. Hän
tuijottaa kuin lumottuna tuleen, jonka on nähnyt seinäviereltä
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Panu - 15
  • Büleklär
  • Panu - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3547
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2183
    19.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3666
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2103
    22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3606
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1974
    22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3582
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2063
    22.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3642
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2018
    22.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3661
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2045
    21.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3693
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2134
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3511
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2069
    21.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3595
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2073
    21.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3749
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2039
    20.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3618
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2156
    19.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3581
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2056
    19.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3630
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2017
    21.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3771
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1949
    23.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3670
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1983
    20.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3511
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2125
    17.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3726
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2094
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3544
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2110
    18.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3674
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2018
    21.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3804
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1796
    23.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 3736
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2021
    21.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3640
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2006
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3480
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2201
    19.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 3663
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1997
    21.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Panu - 25
    Süzlärneñ gomumi sanı 1706
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1029
    26.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.