Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 18

Süzlärneñ gomumi sanı 3440
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2033
21.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
29.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
34.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
silmäsi sairasta ja ettei etäisenä kohuna kuuluva "ikuisen kaupungin"
melu häiritsisi hänen lukemistaan, siirsi hän pyöreäruutuisen
ikkunan kiinnemmäs. Sen tehtyään istui hän lavitsalle seinänviereen
ja syventyi tutkimaan "Pyhimysten kukkasia", jotka sata vuotta
aikaisemmin olivat veljeskunnan perustajan, Ignatius Loyolan,
elämässä saaneet aikaan niin ihmeellisen käänteen. Mutta tuskin oli
hän pari lausetta ehtinyt lukea, kun sairas keskeytti hänet lausuen
kovalla äänellä:
_"Magna est distantia inter Romam et Finlandiam... Illa me habet,
hanc desidero."_ [Pitkälti on Roomasta Suomeen... Edellisessä olen,
jälkimäistä ikävöin.]
Hoitajaveli katsahti ällistyneenä sairaaseen, luullen nuo
sanat hänelle tarkotetuiksi. Mutta sairaan kasvot olivat taas
arveluttavasti tulehtuneet ja sekavasti tirkisteli hän eteensä.
Ojentaen molemmat kätensä jatkoi hän läähättäen:
_"O Clara, Clara, mea pulcherrima et carissima Clara! Plenus est
animus meus te videndi, O Clara, virgo benedicta!"_ [Oi, Klaara,
Klaara, kaunein ja rakkahin Klaarani, sydämeni halajaa nähdä sinua,
sinä siunattu neito!]
Hoitajaveli, joka oli yrittänyt lukemistaan jatkamaan, höristi
korviaan. Mutta sairas jatkoi hetken kuluttua suomeksi ja melkein
huutamalla:
"Tahdon nauttia sinun lempesi suloutta, vaikka koko pyhimysten joukko
minua siitä kieltäisi. Tahdon salaa sinua syleillä, jollei minun
sallita julkisesti sinua vaimokseni sanoa."
Hoitajaveljen kasvot ilmaisivat pettymystä ja viekkaasti kysyi hän:
_"Quid dicis? Cur non latine loqueris?"_ [Mitä sanot? Mikset puhu
latinaa?]
Ja aivankuin uteliasta kaitsijaansa totellen jatkoi sairas puoleksi
laulavalla äänellä:
"Jam, dulcis amica, venito,
quam sicut cor meum diligo.
Intra cubiculum meum
ornamentis cunctis onustum.
-- -- -- -- --
Sine te non potero vivere;
jam decet amorem perficere."
[Jo tulen, armas ystäväni,
sa jota lemmin kuin omaa sydäntäni.
Käy sisään makuukammiooni,
jonka monet koristukset täyttävät.
-- -- -- -- --
Ilman sinua en voi elää:
on jo aika tehdä tosi lemmestämme.]
Sairas kavahti nyt istumaan, nauroi hurjasti ja alkoi juopuneen
äänellä hoilottaa:
"Magis quam ecclesiam
diligo tabernam,
ipsam nullo tempore
sprevi neque spernam."
[Enemmän kuin kirkkoa
rakastan kapakkaa;
sitä en ole koskaan
halveksinut enkä halveksi.]
Hoitajaveli pudotti kirjan lattiaan ja nousi kauhistuneena ylös.
_"Sile, impie!"_ [Vaikene, jumalaton!] -- huudahti hän ja teki
ristinmerkin.
Mutta kun sairas nauroi, huitoi käsillään ja jatkoi renkutustaan,
pakeni nuori jesuitta huoneesta. Hetken kuluttua hän kumminkin palasi
mukanaan vanhempi veli. Yhdessä laskivat he hänet pitkälleen ja
vanhempi ryhtyi suonta lyömään, nuoremman hillitessä sairasta.
Verenlasku tyynnytti potilasta ja kun hän vielä oli saanut
virvotusjuomaa sekä kääreen päähänsä, ummisti hän raukeana silmänsä
ja alkoi tasaisemmin hengittää.
Silmät pyöreinä kertoi nyt nuorempi kuiskaten, mitä sairas oli
puhunut, ja hetkisen tätä ääneti ja huulet supussa silmäiltyään sanoi
vanhempi:
_"Aliquid heretici in eo, neque mirabile, quod filius episcopi
lutherani. Ora pro eo."_ [Hänessä on vielä jonkun verran
kerettiläistä eikä kummakaan kun hän on lutherilaisen piispan poika.
Rukoile hänen puolestaan.]
Sen sanottuaan jätti hän huoneen. Yksin sairaan kanssa jäätyään teki
nuorempi ristinmerkin ja alkoi rukouskirjasta valittavalla äänellä
lukea:
_"Domine, ne in furore tuo arguas me..."_ [Herra, elä soimaa minua
vihassas...]
Luettuaan psalmin loppuun sekä kolmasti pater nosterin, teki hän
ristinmerkin sairaan yli ja lähti huoneesta.
Kun hän illalla palasi kynttilä kädessä, nukkui sairas vielä, mutta
heräsi kun valo sattui silmiin. Kuume näytti jättäneen hänet, sillä
hänen katseensa oli selkeä. Hoitajaveli ojensi hänelle kirjeen, jonka
hän oli tuonut mukanaan. Sen kuoressa oli osote:
_"Reverendissio D:no Erico Ericio juniori de Sorola, Unico et
carissimo filio etc. Roma, in Collegio germanico."_
* * * * *
Eerik Eerikinpoika Sorolainen nuorempi oli nykyään noin
viidenkolmatta vuotias. Käytyään Turun koulun oli hän oleskellut
jonkun aikaa Vesteroosissa tätinsä luona, joutuen lemmensuhteisiin
orpanansa Klaaran kanssa, sekä matkustanut sitten isänsä toivomusten
mukaan ja rahoilla runsaasti varustettuna Saksaan, missä hänen
tuli Rostockin ja Wittenbergin yliopistoissa jatkaa opintojaan.
Mutta elämä näissä lutherilaisuuden päämajoissa oli jo kangistunut
orthodoxian kaavoihin ja professorien ärtyneet kiistat siitä,
olivatko hyvättyöt ihmisen autuudelle vahingollisia vai edullisia
ja tuliko ehtoollisessa uskovaisen osaksi Kristuksen totinen
ruumis ja veri vaiko ainoastaan hänestä virtaava hengellinen
voima, kuten salakalvinistit väittivät, eivät voineet kauan nuorta
Sorolaista kiinnittää. Hän jätti Rostockin ja Wittenbergin kuivat
pergamenttiukot toistensa tukkaa vanuttamaan ja lähti miekka vyöllä
sekä aatelisjunkkarin samettijakkuun puettuna ratsastamaan kohti
iloista Puolaa, jossa nuoren Sigismund kuninkaan ympärillä oli paljon
muitakin suomalaisia ja ruotsalaisia ja joka kauniille, nautintoja
rakastavalle, kunnianhimoiselle ja lahjakkaalle nuorukaiselle oli
paljon otollisempi oleskelupaikka. Vaikka hänen isänsä, Eerik piispa,
ei ollutkaan mikään tunnustettu aatelismies, esiintyi nuori Eerik,
joka oli kiihkeä aristokraatti, ulkomailla aatelisena, sillä hän
väitti esi-isäinsä olleen unkarilaisia ritareita ja linnanpäälliköitä
sekä iso-isänsä sedän, erään Petrus Brandinuksen, Kaarle viidennen
aikana kaatuneen taistelussa turkkilaisia vastaan.
Krakovan iloinen ja kirjava elämä aukaisi hänen eteensä
mahdollisuudet kaikkeen siihen, mitä hän poikavuosinaan oli uneksinut
ja haaveillut. Täällä viivähti vielä kuin häipyvänä kangastuksena
keskiaikainen ritarielämä aseleikkeineen ja naisenpalveluksineen,
ja täällä oli myöskin toinen keskiajan laitos, uskonpuhdistuksen
iskusta uudelleen elpynyt katolinen kirkko paavillisine
legaatteineen, munkkeineen ja prelaatteineen loistavasti edustettuna.
Kiihkokatoliseksi kasvatetun Sigismundin ympärillä kehrättiin
laajakantoisia suunnitelmia pohjoismaiden saattamiseksi takaisin
katolisen kirkon äidilliseen helmaan, ja siinä oli työalaa sekä
miekan että sanan käyttäjille, ja nuorelle Sorolaiselle aukeni siis
kunnianhimoa kiihottavia näköaloja kahdellekin suunnalle.
Jonkun aikaa häilyi hän kahden vaiheilla, kuluttaen aikaansa
iloisissa nautinnoissa. Vallotusretken hengelliseksi etujoukoksi
valmistuneita, Braunsbergin, Thornin ja Rooman jesuittakouluissa
kasvatuksensa saaneita suomalaisia, kuten Johannes Jussoila, Petrus
Petrosa ja Valentius Thomae paistattelihe täällä kuninkaallisen
suosion loisteessa, ja tutustuminen näiden kanssa suuntasi Sorolaisen
kunnianhimoiset unelmat kirkon alalle. Sillä taholla hänellä aina
oli varma menestysmahdollisuus, kun sitä vastoin maallisella alalla
saattoi tuottaa vaikeuksia se seikka, että hänen aatelisessa
sukujohdossaan oli olemassa parin kolmen sukupolven mittainen
katkein ja kadehtijat siis helposti voivat saattaa koko hänen
aateluutensa epäilyksen alaiseksi. Mutta kirkko avasi aateliskirjaa
tiedustelematta ovet lahjakkaalle miehelle vaikka kardinaalin ja
paavin istuimille saakka. Sitäpaitsi veti katolilaisuus häntä jo
sinänsäkin puoleensa, sillä sen ulkonainen loisto ja madonnanpalvelus
tarjosivat hänen huikentelevalle ja aistilliselle mielelleen paljon
suurempaa tyydytystä kuin jäykkä ja alaston protestanttisuus.
Ja mikä vetovoima ja houkutus olikaan sellaisten pyhien miesten
kuin Benedictuksen, Fransiskuksen ja Ignatius Loyolan elämällä.
Kun kiinteästi kuvitteli yhtämittaista aistielämän kieltämistä,
huikaisevia paastoja, yövalvontoja ja itsekidutuksia, joiden
vaikutuksesta saattoi ihanissa näyissä nähdä lempeän Kristuksen
kylkihaavoineen ja suloisesti hymyilevän Neitsyt Maarian, niin
silloin häipyivät kalpeina mitättömyyksinä varjoon maallisen
ritarielämän tarjoamat ilot ja mainetyöt. Sellaisena huumauksen
hetkenä hän kerran sitten lankesi polvilleen Neitsyt Maarian eteen ja
ihanaa liikutusta tuntien pyysi päästä hänen ritarikseen.
Krakovassa olevista suomalaisista kiintyi hän lähinnä Valentinus
Tuomaanpoikaan, joka oli Sigismundin hovirunoilija sekä lähes
parikymmentä vuotta Sorolaista vanhempi. Hän oli syntynyt
Karjalohjalla, käynyt koulua Turussa sekä sitten aitosuomalaista
seikkailuhaluaan noudattaen kulkeutunut Saksaan ja Braunsbergin
jesuittakollegiossa kääntynyt katolisuuteen. Wilnon yliopistossa
ollessaan oli hän alkanut harrastaa runoutta ja kun vasta Puolan
kuninkaaksi valittu Sigismund, johon eri tahoilla kiinnitettiin
niin suuria toiveita, saapui 1589 mainittuun kaupunkiin, oli
Valentinus Thomae tervehtinyt häntä "suomalaisilla rytmeillä" ja
latinankielisillä distikoneilla. Tällä oli hän saavuttanut kuninkaan
suosion sekä päässyt hoviin kaunopuhujaksi ja runoilijaksi. Hän oli
täydellinen tunneihminen sekä sukulaishenki Sorolaiselle. Heistä tuli
pian läheiset ystävät ja Valentinuksen kehotuksesta päätti Sorolainen
lähteä Roomaan opintojaan jatkamaan sekä valmistumaan hengelliseen
säätyyn.
Annettuaan isälleen karttelevia tietoja tarkotusperistään lähti hän
matkaan Ranskan kautta, nähdäkseen samalla maailmaa mahdollisimman
laajalti. Vaikkei hän vielä ollutkaan julkisesti katolisuuteen
kääntynyt, harrasti hän jo sentään katolilaisia menoja paastoten ja
rukoillen taivaallista neitsyttä, jonka hän oli valinnut erikoiseksi
suojelijakseen. Innostuttuaan itsekieltäymyksiin saattoi hän siinä
mennä sangen pitkälle, ollen toisinaan päiväkausia mitään nauttimatta
ja rukoillen yhtenä päivänä läpi satakuusikymmentäviisi helmeä
sisältävän rukousnauhansa. Sellaisten ponnistusten jälkeen tunsi hän
harvinaista kasvamista ja sisäistä voimistumista sekä saattoi silloin
nähdä loistavan päämääränsä aivan käden ulottuvissa.
Mutta liian kireälle pingotettu jousi laukesi ja hymyilevään
Provenceen tultuaan lankesi hän suinpäin aistillisuuteen.
Hänen yöpyessään erääseen luostariin viettivät munkit kuten
koko seurakuntakin iloisia viininkorjuukemuja. Kun iltamessun
jälkeen oltiin refektooriossa illallisaterialla, päästivät munkit
etelä-ranskalaisen luonteensa valloilleen. Yleinen ilo ja keveä
mieliala tarttui Sorolaiseen kuin tuli tappuroihin ja hän tyhjensi
maljan toisensa jälkeen kuohuvaa rypälenestettä. Laskettiin keveitä
sukkeluuksia ja yhtäkkiä alkoi joku laulaa vanhaa renkutusta: _"Magis
quam ecclesiam diligo tabernam"_, jota Sorolainen nyt houreissaan
oli toistanut. Laulu seurasi toistaan ja kun kunnianarvoisa apotti
oli kannettu omalle vuoteelleen, pälkähti nuorempien päähän ruveta
vanhaa "narrinjuhlaa" viettämään. Sorolainen telmäsi täydestä
sielustaan mukana ja joku ehdotti tuota iloista pohjoismaalaista
piispaksi. Se hyväksyttiin ilohuudoilla, hänen päähänsä pistettiin
paperista kierretty hiippa, käteen työnnettiin koukkupääsauva,
toiseen viinimalja, munkit järjestyivät kulkueeksi hänen jälkeensä
ja iloisesti hoilaten mennä huojuttiin luostarin kirkkoon. Vallaton
joukko sijottui kuoriin, Sorolainen työnnettiin saarnastuoliin
ja häntä huudettiin saarnaamaan. Ja hän saarnasi, tekstinään
sanat: "Minä janoon." Ihmisten oli määrä juoda viiniä eikä vettä
niinkuin hevoset ja aasit, sillä sanoohan profeetta: älkäät olko
niinkuin hevoset ja aasit. Ja riemuhuutojen kaikuessa tyhjensi hän
viinimaljansa.
Kun hän viimeinkin selvisi Provencen seikkailuista, jatkoi
hän kurjana syntisenä matkaansa Roomaan alkaen katumus- ja
kieltäymisharjotukset aivan alusta. Collegium germanicumiin otettiin
hänet, protestanttisen piispan poika, avosylin vastaan ja innolla
antausi hän nyt opinnoihin. Sikäli kuin viimeinen kuperkeikka jäi
ajassa taaksepäin ja hänen kaikista aistinautinnoista eristynyt
elämänsä kollegiossa kohotti hänen siveellistä tuntoaan, alkoi
loistava päämäärä taas kangastaa hänen edessään ja eräänä sisällisen
nousun hetkenä kirjotti hän isälleen pitkän kirjeen, tunnustaen
kääntyneensä katoliseen uskoon, puhuen kunnianhimoisista unelmistaan
ja vieläpä haltioissaan kehottaen vanhaa, paljon kokenutta isäänsäkin
palajamaan katolisen kirkon helmaan. Lisäksi oli hän isäänsä
kehottanut muistamaan olevansa vanhaa aatelia, pitämään arvostaan
kiinni ja asettumaan tavallisten aatelismiesten yläpuolelle, sillä
piispoja on Suomessa vain yksi, mutta aatelismiehiä tusinoittain ja
mitä on hänen, piispan, rinnalla "joku Hevonpää tai Svinhufvud".
Mutta oltuaan pari vuotta kollegiossa alkoi häntä vaivata koti-ikävä
ja toisinaan saattoi hän jo katua koko katolisuuteen kääntymistään.
Kotonahan hän olisi voinut hankkia vahvistuksen sukunsa vanhalle
aateluudelle ja mennä Kaarlo kuninkaan palvelukseen sekä naida
Klaaran, joka sekin oli hänelle nyt mahdotonta. Mutta sitten hän
taas antausi mitä ankarimpiin katumustöihin, ripitti itsensä,
paastosi ja valvoi ja luuli toisinaan näkevänsä edessään lempeästi
hymyilevän Neitsyt Maarian. Mutta usein tuo taivaallinen madonna
saikin hänen mielikuvituksessaan yhtäkkiä Klaaran piirteet ja hänen
hurmionsa kohosi silloin huippuunsa, kunnes hän huomasi sen perkeleen
kiusaukseksi ja alkoi entistä ankarammin katumusta harjottaa.
Jo Krakovasta lähtiessään oli hän päättänyt karkottaa sydämestään
Klaaran ja katkaista kaiken yhteyden hänen kanssaan, mutta sen
toimeenpano kävi yli hänen voimiensa ja kerran hän sitten, tulisen
kaipuun rintaa polttaessa, kirjotti Klaaralle pitkän ja kiihkeän
kirjeen ilmottaen tahtovansa häntä vielä kerran syleillä, vaikkapa
sen sitten täytyisi luvattomastikin tapahtua.
Kun hän oli päättänyt sekä filosofiset että teologiset opintonsa
kollegiossa, kirjotti hän toisen kerran isälle pyytäen kahtasataa
florinia matkarahoiksi, sillä hän tahtoi tulla nyt kotona käymään.
Ja kaikkia kokemiaan muistaen sekä samalla isän, äidin ja siskojen
muodostamaa piiriä kotoisen takkavalkean ääressä, huudahti hän
kirjeessään intomielin: _"Satis diu vidi, audivi, tacui: visa jam
monstrare, audita referre et loqui tandem utinam in patria liceat!"_
[Tarpeeksi kauan olen nähnyt, kuullut ja vaiennut: oi jospa saisin jo
kotona kertoa näkemiäni ja kuulemiani!]
Rahoja odotellessaan tahtoi hän vielä yhtä ja toista opiskella.
Riittipä hän kirjeen loppuun uhkauksenkin, että jollei hän rahoja
saa, ei hän luultavasti koskaan enää palaa kotiin ja silloin
menevät isän siihenastisetkin uhraukset hukkaan. Kun vastausta ei
kuulunut, kirjotti hän vielä isänsä ystävälle, piispa Olaus Stephani
Bellinukselle Vesteroosiin pyytäen tämän välitystä saadakseen isältä
mainitun summan, jonka hän välttämättä tarvitsi. Kaikki kieltäymykset
unhottaen huudahti hän kirjeessään ylpeästi: _"Nec pedes proficisci
ullo pacto sustineo, nec volo, nec decet, nec debeo."_ [Ja jalan minä
en kykene millään mokomin matkustamaan, enkä minä tahdokaan, se ei
sovi enkä ole siihen velvollinen.]
Isän vastausta ja rahalähetystä odotellessaan heittäysi hän taas
intohimonsa koko kiihkolla hartaudenharjotuksiin ikäänkuin päättäen
kerta kaikkiaan väkirynnäköllä voittaa pyhyyden maineen. Useita
päiviä paastottuaan vietti hän kokonaisen yön kirkossa taivaallista
suojelijatartaan rukoillen ja oli aamulla lähes tajuttomassa tilassa.
Ankarassa kuumeessa oli hän jo viikonpäivät maannut, kun nyt hänen
houreesta selvitessään saapui viimeinkin isän vastaus lähes vuosi sen
jälkeen kun hän edellisenä Pyhän Johannes Baptistan päivänä 1607 oli
lähettänyt rahanpyyntikirjeensä.
* * * * *
"Kadonnut, mutta silti rakas, ainokainen poikani", luki hän kirjeen
otsikosta. Sanat olivat suomeksi ja samoin näytti olevan koko
kirjekin. Hänen sydämensä rupesi rajusti lyömään ja hän tunsi päätään
huimaavan äkillisestä veren pakkautumisesta. Laskien kirjeen rintansa
päälle ummisti hän hetkiseksi silmänsä ja koetti koota ajatuksiaan
siitä sekavasta mielikuvien pyörteestä, jonka nuo sanat ja varsinkin
niiden kieli hänessä panivat liikkeeseen. Isä oli aina ennen
käyttänyt kirjeissään latinaa kuten hänkin. Suomenkieli kirjeestä löi
niin omituisesti häntä vastaan ja ikäänkuin väänsi hänen mieltään.
Se tuli kuin vastatuulahduksena hänen katolilaisille unelmilleen ja
sellaiseksi oli isä sen varmaan tarkottanutkin. Sitäpaitsi herätti
tuo kotoinen kieli, jota hän ei ollut vuosikausiin kuullut, joukon
unhossa maanneita mielikuvia.
Hän avasi taas silmänsä ja ryhtyi hitaasti kuin muistelemalla
lukemaan kirjettä. "Turhaan olen sinun kirjeistäsi odottanut
katuvaista mieltä", kirjotti isä, "Sillä olin vasta sitten päättänyt
kääntyä sinun puoleesi. Sinä et näytä edes käsittävänkään mitä
sinun uskosta luopumisesi merkitsee yksin jo meille, maallisille
vanhemmillesi. Meille, sanoin minä, vaikka täällä on enää yksi,
nimittäin harmaapäinen isä, suremassa kadonnutta poikaansa. Tokko
lienet kuullut jo, että äitisi on muuttanut iäisyyden maille?
Suru sinun takiasi joudutti hänen lähtöään -- ja hänen viimeinen
huokauksensa Jumalan tykö oli, että hän armossaan johdattaisi sinut
eksyksistäsi kotiin."
Sanat himmenivät ja särkyivät nuoren Sorolaisen silmissä ja
väkivaltaiseen itkuun purskahtaen pudotti hän kirjeen kädestään.
Hoitajaveli, joka oli jäänyt huoneeseen, kavahti taas seisoalleen ja
katseli häntä neuvotonna.
Äiti kuollut! Hän ei ollut sitä kuullut, ja nuo sanat kajahtivat
hänelle kuin tuomiokello. Mitä hän olisikaan nyt antanut, jos kaikki
olisi saanut ennalleen ja hän olisi entisenä "pikku Eerikinä"
saanut olla kotona äidin luona. Ottaessaan kaikki asiat kevyesti ja
ryhtyessään ratkaiseviin tekoihin tunnekuohun vallassa, ei hän ollut
koskaan tullut lähemmin ajatelleeksi, miten hänen kääntymisensä ennen
kaikkea äitiin vaikuttaisi.
Niinköhän äiti todellakin on eronnut tästä elämästä siinä
vakaumuksessa, että hänen ainoa poikansa on eksyksissä? Hänen
mieleensä kohosi elävänä eräs pikku muisto lapsuuden ajoilta. Hän oli
äidin kanssa kesällä vierailemassa sedän luona Laitilan pappilassa.
Muutamana päivänä juoksenteli hän ruispeltojen välissä kukkia
poimimassa. Silloin kuului rukiin takaa äidin ääni, joka kutsui
häntä. Hän kyyristyi pientarelle ja oli hiljaa. Yhä hätääntyneemmällä
äänellä huuteli äiti: -- Eerik, Eerik, missä sinä olet? ja hän vain
kyyristyi alemmas ja nauraa hihitti. Viimein löysi äiti hänet, sulki
vapisten syliinsä, suuteli ja torui sekaisin ja oli niin iloinen kuin
olisi hän kuoleman kidasta poikansa pelastanut.
Hän ei saanut ajatuksiaan irti äidistä ja yhä uusi nyyhkytys
puistatti häntä. Kun hoitajaveli viimein puhutteli häntä arasti
ja osaaottavasti, havahtui hän ja pääsi sen verran mielialastaan
irtautumaan, että kykeni kirjeen lukemista jatkamaan.
"Olen siis nyt yksin Birgitta siskosi kanssa", kirjotti isä, "ja
entistä raskaammin painaa edesvastuullinen piispanvirka hartioitani.
Usein olen huoaten valittanut Jumalalle, miksi hän juuri minut,
vähäisimmän ja heikoimman palvelijoistaan, on valinnut tähän
raskaaseen virkaan tänä aikana, jolloin Suomen seurakunnan on ollut
purjehdittava niin monien salakarien läpi. Vaikka Jumala tietää,
että vointini olen tehnyt varjellakseni laumaa susilta, niin pelkkää
nurjuutta, epäluuloa ja vihaa olen osakseni saanut niin ylempäin kuin
alempainkin puolelta. Kuinka hartaasti olenkaan kaivannut uskollista
apumiestä raskaassa työssäni ja siihen olin juuri sinua, rakas
poikani, ajatellut ja se oli äitivainajasikin hartain toivo. Mutta
Jumala on nähnyt hyväksi vielä tämänkin painon päälleni panna, sillä
huikentelemisellasi sinä et ole ainoastaan vanhalta isältä apuasi
riistänyt, vaan saattanut hänet epäluulonalaiseksi vallanpitäjäin
silmissä."
Hän kuuli selvästi korvissaan isän äänen. Se oli särähtelevä
ja katkera. Sillä äänellä puhui hän aina, kun hän äärimmilleen
kiusattuna ja huomatessaan, ettei rauhaa enää kunniallisilla ehdoilla
voinut säilyttää, nousi vastarintaan. Hän muisti nyt elävästi, kuinka
isä kerran sillä tavoin esiintyen oli hämmästyttänyt itse marski
Klaus Flemingin, joka tuli isän luo Ja törkeästi käyttäytyen esitti
joitakin papistoa koskevia mahdottomia vaatimuksia. Ja muistaessaan
muutamia ylimielisiä kohtia omista, isälle lähettämistään kirjeistä,
rupesi häntä hävettämään. Kuin omaa tuomiotaan tarkastellen luki hän
edelleen:
"Rakas poikani, sinä puhut paljon aatelisesta syntyperästäsi ja
neuvot minua asettamaan itseni lähimmäisteni yläpuolelle. En tiedä,
ovatko silmäni jo niin heikontuneet, mutta mitään kerskaamisen
syytä minä en näe siinä, että jotkut esi-isämme ovat ehkä Unkarissa
olleet ritareita ja linnanpäälliköitä, sillä sellaiset käyttävät
niin harvoin valtaansa Jumalan kunniaksi ja lähimäistensä hyväksi,
kuten sen tiedät hyvin Klaus herrasta ja monesta muusta. Ovatko
esi-isäni olleet unkarilaisia ritareita vai kunniallisia Suomen
talonpoikia, sen asian minä jätän sillensä. Yksi minulle vain on
tärkeätä: seisoa uskollisesti sillä sijalla, johon Jumala on minut
määrännyt, ja kantaa vähäinen korteni siihen kekoon, jonka nuo jalot
miehet Agricola ja Juusten ovat alulle panneet. Siinä tarkotuksessa
olen nämä kuluneet vuodet kirjottanut suomenkielistä postillaa, jonka
toivon kansalleni olevan vähäiseksi lohdutukseksi ja valistukseksi."
Edelleen kertoi isä hänen orpanansa ja entisen leikkitoverinsa
Laitilan pappilasta, Ericus Gregori'n, valmistuneen papiksi ja
auttelevan häntä vaikeissa virkatehtävissä. Rahaa ei isä sanonut
voivansa lähettää, sillä nykyään oli hän melkein puilla paljailla
saatuaan katolilaisuudesta ja sigismundolaisuudesta aiheettomasti
epäiltynä maksaa vankeuden lisäksi raskaita sakkoja sekä
autettuaan niitä monia suomalaisia perheitä, jotka Kaarlo herttuan
verituomioiden kautta olivat vielä suurempaan hätään joutuneet kuin
hän. Sitäpaitsi oli hänen laajassa hiippakunnassaan monessa paikkaa
sekä sisällisten että ulkonaisten sotien jäleltä suuri köyhyys, ja
minkä piispankymmenyksiä kertyi, oli niitäkin vaikea rauhattoman ajan
takia saada Danzigiin tai Lyypekkiin myytäväksi. Mutta isä toivoi
hänen omin apuinsakin suoriutuvan, muistuttaen kuinka hän itsekin
ulkomailla opiskelemassa ollessaan oli pitkiä matkoja jalkaisin
kulkenut.
Isän kirjeessä oli jotakin niin masentavaa ja alas repivää. Hän tunsi
kuin kokoon kutistuvansa ja jähmettyvänsä. Vaistomaisesti ojensi hän
kätensä rukousnauhaa kohti, joka riippui sängyntolpassa, mutta laski
sen kiiruusti entiselle sijalleen, kääntyi siihen selin ja vetäen
peitteen korvilleen koetti kuin joltakin piiloutua.
* * * * *
Oli iltapäivä elokuun lopulla. Ilma oli painostava ja lenseä,
taivaanrannalla raskaina roukkioina lepäävissä pilvissä välähteli
pitkiä salamoita ja kuului etäistä ukkosen jyminää. Jesuittaveljen
pukuun puettu Ericus Erici junior taivalsi pölyisin jaloin, kumarana
ja väsyneenä likaista maantietä. Ennen rajuilman tuloa piti hänen
ehtiä Krakovaan, jonka tornit näkyivät jo etäältä.
Viikko sen jälkeen kuin isän kirje saapui oli hän noussut
sairasvuoteelta. Palaava terveys ja Italian kevät olivat taas
nostaneet hänet entiseen mielialaansa. Isä pitää minua eksyneenä,
mutta voikin olla niin, että isä on eksyksissä ja minä olen
löytänyt totuuden, sillä katolinen kirkkohan on paljon vanhempi ja
protestantit ovat luopioita, oli hän päätellyt. Äiti oli surrut
itsensä kuoliaaksi siinä uskossa, että hänen poikansa on joutunut
harhaan, mutta nyt oli äiti Vapahtajan ja Neitsyt Maarian luona,
tiesi totuuden ja iloitsi pojastaan. Ja kun hän oli taas Pietarin
kirkossa hartaasti rukoillut pyhää neitsyttä, oli hänelle äkkiä
tullut sellainen tunto, että hänen on matkustettava isän luo ja
taivutettava hänet ainoan autuaaksi tekevän kirkon kuuliaisuuteen.
Samalla saa hän äidin haudalla rukoilla hänen puolestaan ja sitten
palaa hän Puolaan tai Roomaan odottamaan, kunnes tulee tilaisuus
koko Suomen käännyttämiseen. Pyhä Neitsyt oli kuin hyväksyen
hymyillyt hänelle ja niin hänestä oli yhtäkkiä alkanut näyttää varsin
mahdolliselta kulkea kotimaahan ilman kahtasataa florinia. Hän oli
vihityttänyt itsensä papiksi ja lähtenyt jesuittaveljen puvussa
taivaltamaan Wienin, Krakovan ja Danzigin kautta kotimaata kohti.
Juhannuksen tienoissa oli hän lähtenyt matkaan ja nyt läheni hän
Krakovata. Vaivaloisesti oli matka kesähelteellä käynyt, mutta
ponnistuksissa ja kieltäymyksissä oli hän taas tuntenut sisällistä
kasvamista ja lujittumista. Hän oli vaeltanut tietään _fronte serena,
lingua parca, mente clausa, omnibus fidus, nemini fidens_ [selkein
otsin, niukoin kielin ja suletuin mielin, kaikille ollen luotettava,
mutta itse ei kehenkään luottaen], kuten hän oli ohjeekseen asettanut.
Usein hän ollessaan taipaleella nälästä ja väsymyksestä
uupumaisillaan oli hoputtanut itseään sanoilla: _pati quam plurima,
pati, id tantum magnos efficit viros._ [Kärsi, kärsi, se ainoastaan
tekee suuria miehiä.]
* * * * *
Vasta monien kyselyjen ja etsintöjen jälkeen löysi hän kaupunkiin
tultuaan vihdoinkin Valentinus Tuomaanpojan vaatimattoman asunnon.
Hän ei ollut enää hovissa runoilijana, vaan toimi apulaisopettajana
muutamassa koulussa. Sigismund oli saanut liukaskielisempiä
ylistyspuhujia ja vanhoilla päivillään oli Valentinus saanut
kadehtijain tieltä syrjään vetäytyä.
Sorolaisen sisään astuessa istui hän pöydän ääressä jonkun kirjan yli
kumartuneena. Nähdessään nuoren ystävänsä kuvastui hänen kasvoillaan
liikutus ja hämmästys, ja hämmästyneeksi tunsi Sorolainenkin itsensä
nähdessään kuinka Valentinus oli sitten viime näkemän vanhentunut ja
käynyt kyyryiseksi.
Liikutettuina syleilivät he toisiaan.
"Entisen iloisen hovirunoilijan sijasta löydät sinä täällä hylyksi
joutuneen ukon", sanoi Valentinus ystäväänsä tarkastellen.
Hän kertoi hovista pois joutumisensa ja jatkoi:
"Mutta paljon näytät sinäkin kokeneen. En ollut ensin sinua
tunteakaan tuossa puvussa, kun lisäksi olet vanhentunut ja laihtunut.
Mutta kerrohan matkoistasi ja olostasi Roomassa."
Kun Sorolainen oli tehnyt selkoa omista vaiheistaan, olivat
he pitkään ääneti ja kuuntelivat kuinka raskaat sadepisarat
rummuttelivat ikkunaa. Vihdoin virkkoi Valentinus ikäänkuin
arastellen:
"Etkö sinä koskaan ole mielessäsi soimannut minua?"
"Mistä niin?" kysyi Sorolainen ihmeissään.
"Siitä, että minä silloin yllytin sinua katolilaisuuteen kääntymään
ja Roomaan matkustamaan, vaikka minun olisi vanhempana miehenä tullut
neuvoa sinua kotimaahan palaamaan. Usein olen sinua muistaessani
syyttänyt siitä itseäni."
"Kuinka, luuletko sinä ettei Jumala olisi minua sinuttakin johtanut
katolisen kirkon kuuliaisuuteen?" kiivastui Sorolainen ja ponnahti
seisomaan.
Mutta Valentinus huomasi kuinka väkinäistä hänen kiivautensa oli ja
jatkoi tyynesti:
"Ennen kaikkea tuntuu se minusta pahalta kovia kokeneen isäsi takia.
Oletko sitä koskaan ajatellut?"
Se sattui arkaan paikkaan, mutta Sorolainen tahtoi kaikin mokomin
säilyttää sen eheydentunnon, jonka voimalla hän oli Roomasta saakka
tänne vaeltanut ja aikoi eteenpäinkin vaeltaa. Hän sanoi:
"Isäni on minut kyllä vielä käsittävä. Minä olen juuri matkalla häntä
käännyttämään, ja sitten alkaa koko Suomen käännytys. Vai oletko
unhottanut mitä me täällä Krakovassa puolikymmentä vuotta sitten
suunnittelimme?"
"Kyllä ne muistan... hm! Kyllä me iäkkäät miehet olemme sentään
olleet lapsellisia... ja vakavan työn sijasta pieksäneet tuulta.
Kyllä ne muistan, ne silloiset, kuinka täällä suunnitelmia tehtiin,
innostuttiin, huudettiin ja huidottiin aivankuin maailman vallotus
olisi ollut kysymyksessä. Ja mitä on saatu aikaan? Ei mitään! Sillä
aikaa kuin me suunnittelimme ja haaveilimme, ovat tapaukset kulkeneet
omia teitään ja kulkeneet päinvastaiseen suuntaan kuin mitä me
uneksimme. Suomea käännyttämään! Etkö sinä sitten tunne viime vuosien
tapauksia, että Sigismundilla ja katolisella kirkolla ei enää ole
mitään tekemistä Suomessa paremmin kuin Ruotsissakaan?"
"Tiedän kyllä, että verikoira Kaarle on anastanut Ruotsin kruunun,
mutta mikä estää sitä takaisin vallottamasta?"
"Takaisin vallottamasta, niinpä kyllä, mutta kuka sen vallottaa
takaisin, minäkö vai sinä?"
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 19
  • Büleklär
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3417
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1956
    20.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3434
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1909
    22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3461
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1943
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3531
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1869
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3453
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2002
    20.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3497
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1919
    23.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3496
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1959
    23.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3481
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2051
    23.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3504
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1997
    23.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3455
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2023
    20.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3464
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2035
    20.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3446
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2034
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3419
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1947
    22.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3515
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2025
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3502
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2042
    23.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3412
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1954
    22.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3472
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2012
    23.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3440
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2033
    21.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Miekka ja sana I: Historiallisia kertomuksia - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 1536
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 935
    28.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    44.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.