Maksimilian Aukusti Myhrberg - 2

Süzlärneñ gomumi sanı 3441
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2024
19.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
26.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
30.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
kuitenkin meni tyhjäksi. Myhrberg'ille ei tullut tässä tilaisuudessa
osaksi kuolema, johon hän oli tuomittu, mutta urhoollisuudella
kestettyä waaraa ja siitä seuraawaa kunniaa sai hän runsain määrin.
Gordon, joka historiassaan Kreikan wapautus=sodasta nimenomaan
mainitsee että Myhrberg Negropontessa urhoollisuudellaan nosti yleistä
huomiota, epäilemättä tarkoittaa sillä seuraawaa tapausta. Kreikan
hewoswäki oli, waromattomalla innolla karattuaan Turkkilaisten päälle,
joutunut pahaan pulaan. Jadwier'kin [Asia on tässä kerrottu Suomessa ja
Ruotsitssa liikkuwan tarinan mukaan. Gordon'in historiassa kuitenkin on
puhe siitä että Myhrberg'in lähin päällikkö Regnauld oli piiritetty.]
oli piirityksissä wihollis=joukon keskellä, erotettuna omaisistaan,
joutumaisillaan wangiksi tai surman suuhun. Sen huomasi Myhrberg,
ryntäsi kuin ukkosen nuoli hänelle awuksi, otti päällikkönsä, joka oli
pienenläntä mies, selkäänsä (hewoset nähtäwästi oliwat heiltä
kaatuneet) ja kantoi hänet takaisin omien riwein turwiin. [Toisen
kertomuksen mukaan oli Myhberg Jadwier'n wiskannut wälillä olewien
wihollisten yli oman wäen luoksi.] Turkkilainen pascha, hämmästyneenä
tästä sankariteosta, oli kieltänyt Myhrberg'iä tappamasta ja käskenyt
että hän piti eläwältä otettaman kiinni ja tuotaman hänen eteensä.
Mutta Myhrberg teki wänrikki Stool'in Swen Tuuwan tawalla, läimähdytti
wapaaksi jääneellä oikealla kädellään niin hurjamaisesti ympärillensä,
ettei Turkkilaisissa ollutkaan hänen kiinnisaajiansa. -- Palkinnoksi
uljuudestaan pääsi Myhrberg riwisoturista kerrassaan Jadwier'n
ajutantiksi.
Luultawasti oli Boggarin surma tapahtunut tämän ankaran taistelun
edellisenä yönä. Gordon'in historiassa näet on kerrottu, että Jadwier'n
ratsuwäki silloin (Huhtik. 25 p.) oli lähtenyt erääsen laaksoon heinää
hewosilleen niittämään. Siinä joutuiwat he kuitenkin pahaan pulaan,
koska Turkkilaiset piirittäwät heidät, ympärillä olewille jyrkille
wuoriseinille kawuttuaan. Töin tuskin waan pääsiwät kreikkalaiset
ahtaan solan kautta ulos, menetettyään kuitenkin muutamia miehiä,
joilta Turkkilaiset hakkasiwat päät poikki ja weiwät pois
woitonmerkiksi.
Tätä dardarilaistapaa tässä sodassa niin hywin Turkkilaiset kuin
Kreikkalaisetkin harjoittiwat, eikä siinä katsottu ensinkään oliko mies
jo kuollut wai ainoasti haawoitettu. Wangiksi joutuminen oli wieläkin
pahempi, sillä wanki=paroilta usein silwottiin pois korwat sekä nenä,
taikka kidutettiin heitä julmalla tawalla kuolijaksi. Siitä syystä
Eurooppalaiset Kreikan wäessä wälistä itse lopettiwat hnawoitetut
kumppalinsa, kun eiwät nähneet woiwansa heitä poiskuljettaa eiwätkä
tahtoneet jättää heitä semmoiselle julmuudelle alttiiksi. Myhrberg
kertoi kuinka hän eräässä tilaisuudessa heitti arpaa muutaman
Franskalnisen kanssa, kummanko heistä piti antaa tämä surkea apu sitä
pyytäwälle, maassa makaawalle kumppalille. "Enkä ole koskaan", lisäsi
Myhrberg, "niin hartaasta sydämmestä kiittänyt Jumalaa, kuin koska arpa
sattui toiseen mieheen."
Jadwier'n joukon tila tässä Negronontessa sillä wälin paheni
pahenemistansa. Maapuolelta ahdisti heitä Omer pascha, ampuen tykeillä
heidän leiriinsä, jota täytyi wastaamatta kärsiä, koska ainoain kahden
kanuunan lawetit (alusrattaat) oliwat rikki menneet. Meren puolelta
wahti pieni turklilainen laiwasto salmea ja lisäsi myöskin luotituiskua
tykeillään. Wielä päälliseksi alkoiwat ampuma= ja ruokawaratkin loppua.
Jadwier senwnoksi kutsui päällikkönsä kokoon pelastuskeinoista
neuwottelemaa. Epäilemättäkin kuului tähän tilaisuuteen seuraawa juttu
Jadwier'n pelottomuudesta, jota Myhrberg monta kertaa mielellään
kertoeli. Päällikön sisään astuessa Jadwier, joka tosi=Franskalaisena
pahimmassakin pulassa aina muisti ruumiinsa hoitamista, par'=aikaa oli
partansa ajossa. Tykin luoti samassa lensi sisään ja tappoi yhden
miehen, jonka weri pirskahti Jadwier'n päälle. Mutta toimestansa
hetkeksikään lakkaamatta, Jadwier silloin ainoasti kirosi: "Noita sen
wietäwiä, kun weristiwät kaswoni, jotka juuri olin pessyt puhtaaksi!"
Neuwottelusta ei olisi tässä kuitenkaan ollut suurta apua, jos ei
uljaat Hydran=saarelaiset, kuultunan kansalaistensa hädästä, olisi
kiireesti joutuneet laiwastollaan awuksi. Heidän tullessaan läksiwät
Turkkilaiset kohta pakoon, ja 6 p. Huhtik. oli retkikunta taas
onnellisesti päässyt pois saaresta, waikka kyllä wihollinen ankaralla
luotituiskulla koetti heitä estää. Koska hewosten wienti laiwoihin,
joka käy hitaasti, ei olisi tämmöisen tykkitulen alla ollut
mahdollinen, uiwat ratsumiehet ensin pienelle, wähän matkaa rannasta
olewalle luodolle, joihin ei luodit enään niin hywin woineet ulottua.
Missolonghin walloituksen perästä jouten jääneet Muhammediläis=armeijat
rupesiwat nyt kowasti ahdistamaan Kreikkalaisia. Ibrahim pascha
Egyptiläisineen purjehti Morean niemimaalle ja alkoi sitä julmasti
häwitellä; Reschid pascha turkkilaisen wäen kanssa marssi Hellas'in
kautta, wallottaen kaupungin kaupunkinsa perästä ja rupesi wiimein
Atheenaa piirittämään. Pian oli kaupunki hänen wallassansa, mutta
linna, Akropolis, wielä teki wastarintaa. Pitikö antaa senkin, samoin
kuin Missolonghin, iiman awutta hukkua urhoollisten puolustajiensa
werihin? Se oli tietysti mahdotonta. Jadwier pyysi ja sai hallitukselta
luwan rientää sen awuksi. Hän wei enimmän osan wäkeänsä, noin 900
miestä, lahden poikki Attikaan ja sai siellä wielä liittoonsa
puolenkolmatta tuhatta Palikaria uljaan Karaiskakin johdon alla. Näillä
woimilla olisi toki luullut woiwan saada jotain toimeen. Mutta
Kreikkalaisten tawallinen tottumattomuus suurempiin, yhteisiin toimiin,
neuwottomuus, nahjusteleminen ja monesti myös pelkurius teki tämän
yrityksen tyhjäksi. Kolmipäiwäisten tappeluin perästä Khaidaria kylän
ympärillä, noin 7-8 wirstan päässä Atheenasta, täytyi tyhjin toimin ja
suurella mieshukalla palata entisille maja=paikoille. Gordon'in
historiassa mainitaan erittäin yksi muureilla ympäröity puutarha, josta
taisteltiin. Kenties oli siis täällä se paikka, jossa Myhrberg kerran
kertoeli joutuneensa suureen waaraan. Oli myöhään iltaan sodittu ja
Kreikkalaisten oli täytynyt peräytyä. Myhrberg muutamien kumppalein
kanssa oli jäänyt erilleen muusta wäestä eikä nähnyt mitään
mahdollisuntta päästä sen yhteyteen takaisin, koska puutarha oli täynnä
Turkkilaisia. "Hätä neuwon keksii!" sanoo sananlasku. He kapusiwat siis
ylös mantelipuitten latwoihin, joissa sillä wälin tulleen pimeyden
wuoksi saattoiwat toiwoa pysywänsä piilossa. Siellä istuiwat he näin
useampia tunteja, yhä kuullen Turkkilaisten puheet allansa, joskus myös
jonkun hnawoitetun kumppalinsa hätähuudon, jolta wiholliset päätä
leikkaeliwat poikki. Wiimein wihdoinkin hälweni kuitenkin melu, jolloin
piilijät uskalsiwat astua alas puista ja pujahtiwatkin nukkuneitten
Turkkilaisten wäen wälitse onnellisesti pakoon.
Aiwan epäilemätön tapahtumapaikkansa suhteen on seuraawa toinen seikka.
Gordon kertoo näet Myhrberg'in tässä Khaidarin tappelussa saaneen
haawan sääreensä pommin sirpaleesta. Se tietysti tarkoittaa samaa
tapausta kuin tämä Myhrberg'in tarina: Kuuman werisaunan perästä oli yö
tullut ja Myhrberg makasi, sääreen haawoitettuna, maassa kuolleitten ja
kuolewien seassa. Yö ei kuitenkaan ollut pimeä, waan kuu walaisi
tanteretta ynnä sen hirmunäköjä hämärällä walollaan. Näin maatessansa
kuuli Myhrberg ihmis=ääniä lähestywän. Apua toiwoen kuulteli hän
tarkemmin, waan älysi pian kauhuksensa, että Turkin kieltä puhuttiin.
Ne oliwat wihollisia, jotka päänleikkaukselle tuliwat, sillä paschan
oli tapa maksaa yksi piasteri (noin 25 penniä) joka kristitystä päästä.
"Se tieto", niin kertoi Myhrberg, "että Turkkilaisilla tawallisesti oli
aiwan tylsät puukot, joilla kauan aikaa sahata kihuutteliwat, ennen
kuin saiwat kaulan poikki, tietysti ei tehnyt tuota uhkaawaa kuolemaa
suinkaan hauskemmaksi." Kidutuksista päästäkseen, weti hän siis
pistolinsa wireesen, pisti sen suuhunsa ja laukaisi. Mutta eipä se
lauennutkaan. Myhrberg kaasi sarwesta werestä kruutia wänkkipannuun ja
aikoi yrittää uudestaan, mutta samassa hän näki ratsumiehen, joka ajoi
aiwan hänen ylitsensä, hewosten kawioin kuitenkin makaajaan sattumatta.
Puwusta tunsi Myhrberg miehen kreikkalaiseksi ja huusi häntä apuun,
mutta sanaakaan wastaamatta ajoi toinen edemmäksi. Suuttuneena siitä
armottomuudesta ojensi nyt Myhrberg pistolinsa miehen jälkeen ja --
tällä kertaa laukesi. Kaikki oli taas hiljaa. Myhrberg rupesi uudestaan
lataamaan pistoliansa omaksi tarpeekseen; mutta ennen wielä kuin hän
oli kerjennyt saada sen työn tehdyksi, tunsi hän yht'äkkiä jotain
kosteaa ja pehmeää, joka hänen kaswoihinsa koski. Luoti olikin
Kreikkalaisen kaatanut, ja hänen hewosensa kulki nyt itsekseen
tappelutanterella, korskahdellen ja haistellen ruumiita. Toiwon säde
leimahti Myhrberg'in mielen läpi! Hän tarttui hewosen suitsiin, pääsi
monen turhan yrittelemisen ja monen tuskan sekä waiwan perästä selkään
hewoselle, joka kuljetti hänet kreikkalaiseen leiriin.
Wiikkoja wieri, kuukausia kului nyt pitkällisellä, tuskallisella
tautiwuoteella. Wuoden lopulla tapaamme hänet kuitenkin taas jalkeilla,
uljaassa, uskaliaassa retkessä osallisna. Akropolis yhä wielä piti
itsepintaisesti puoltansa, mutta kruudit, sen sanan oli linnasta
onnellisesti ulospujahtanut lähettiläs tuonut, alkoiwat lähetä
loppuansa. Jadwier silloin päätti, kun päättikin, lähteä linnaan
ampumawaroja lisään wiemään. Kruudit kaadettiin säkkeihin, jotka juuri
oliwat niin suuret, että mies niitä ilman waiwatta saattoi kantaa
selässänsä. Sitten walitsi Jadwier wäestänsä 650 miestä, kaikkein
taatuimmat, luotettawimmat urohot. Attikan rannalle tultua yöllä
Joulukuun 13:ta päiwää wasten, järjestettiin marssijono tällä tawoin:
40 Philhelleniä kulki etujoukkona, sitten seurasi yksi komppania
tykkiwäkeä (luultawasti myöskin Länsi=Eurooppnlaisia) ja wiimeisiksi 2
kreikkalaista pataljonaa. Joka miehellä, ewerstiä itseäkään pois
lukematta, oli kruutisäkki selässänsä, ja ettei wahingossa tai
hillimättömässä taistelu=innossa pamahtawa pyssynlaukaus herättäisi
wihollisia, oli kaikista lukoista piit pois=otettu. Onnellisesti ja
kenenkään huomaamatta, waikka oli kuutamo=yö päästiinkin piirityswallin
juurelle. Siellä seisowa unelias turkkilainen wartija sai erään
Philhellenin pajunetin rintaansa, ennenkuin häneltä edes hätähuuto
pääsi. Nyt pärähtiwät Jadwier'n rummut; hillimättömällä wauhdilla
lähtiin rynnäkölle, ja ennen kuin Turkkilaiset oikein heräsiwät, oli jo
apujoukko linnan muurin takana. Jäljestä lähetetyt raehaulit eiwät
olleet tehneet kowin suurta wahinkoa; ainoasti 6 kuollutta, 14
haawoitettua oli menetetty.
Akropolis=linnan puolustusta jatkettiin nyt uudella toiwolla ja
innolla. Mutta jos olikin ampumawarain ja wereksen apuwäen saanti
linnalaisille suuresti suotu, niin ilmautui kuitenkin pian myös tuntuwa
haitta niin suuren ihmisjoukon sisääntulosta. Linnassa näet ei ollut
muonaa ennestäänkään ylen runsaalta ja wielä wähemmiksi kutistuiwat
tietysti tästä lähtein joka miehelle päiwä=osaksi antettawat määrät.
Muita rawinto=aineita ei muuten juuri ollutkaan, paitsi kuiwia papuja
sekä riisisurwimia (kryynejä). Kummako siis, jos jokainen
joutohetkinään koetteli jos milläkin keinolla pyytää itselleen wähän
lisäsärwintä. Niinpä Myhrbergkin yhtenä päiwänä istui ikkunapielen
takana piilossa, wäijyen kissaa, jonka oli nähnyt wälistä käwelewän
wastapäätä olewan katon reunaa myöten. Mirri parka, mitään pahaa
aawistamatta, lähtee tawalliselle aamukäwelylle -- pauksis! -- siinä jo
pamahti, ja naukuja, wiimeistä kertaa nauwahdettuaan, putosi
linnapihaan. Nuolena riensi Myhrberg alas saalistansa noutamaan.
Paisti, likemmältä katsoen, tosin ilmautui olewan jokseenkin laiha ja
lihaton, waan paistiahan se oli kuitenkin kaikissa tapauksissa. Mutta
samassa kun hän kallistihe saalistaan ottamaan, kirosi joku hänen
wieressään: "Hiiteen, herra, ja älkää koskeko minun kissahani!"
Myhrberg katsahti ylös ja näki siinä samassa talossa ylikerrassa asuwan
saksalaisen wapaaherran, joka seisoi hänen edessään, hurjasti
heilutellen pyssyään kädessään ja tuijotellen häneen wimmaisilla
silmillä, niin kuin olisi tahtonut haukata häntä suuhnusa. -- "Teidänkö
kissanne?" wirttoi Myhrberg wakawasti. "Kuinka niin? Minähän sen
ammuin." -- "Ei suinkaan, minä sen olen ampunut!" huusi toinen. --
Riidan melu oli sillä wälin koonnut sinne koko joukon muitakin
Philhellenejä, jotka nyt sekaantuiwat asiaan ja koettiwat
riitaweljeksiä sowittaa. Heidän ehdoituksestaan katsottiin ensin
pyssyjä -- ihme ja kumma! -- ne oliwat molemmat mustat ja kosteat
tuoreesta kruutisawusta. Molemmat oliwat siis aiwan samalla
silmänräpäyksellä laukaisseet, niin ettei ollut kuulunut muuta kuin
yksi ainoa pamaus. Ruwettiin tuosta kissaa tutkimaan -- siinä waan oli
yksi luodin läpi; toinen luoti oli siis menuyt metsään, niinkuin
sanotaan. Mutta kumpiko se oli molemmista, se oli aiwan waikea asia
ratkaista, koska kumpikin kiwenkowaan wäittiwät tähdänneensä niin
tarkasti ettei suinkaan woinut olla sattumatta. Ainoa keino oli siis
jakaa saalis kahden kesken, johon ehdoitukseen riitaweljesten täytyikin
tyytyä. Sitä wastaan eiwät he kuitenkaan suostuneet sopimaan pois
keskenänsä waihdettuja häpäisewiä sanoja; ne muka eiwät lähteneet
muutten kuin werin huuhtomalla. Philhellenein joukossa wallitsewain
sääntöin mukaan tosin ei saanut nyt piirityksen aikana mitään
yksityistä kaksintaistelua tapahtua; kaikki woimat oliwat säilytettäwät
wihollista wastaan. Mutta sittemmin ulos päästyä oli wihastuneitten
herrain ensi työnä käydä mittelemässä miekkojansa, ja Myhrberg sai
silloin maksaa puolen osansa kissanpaistista haawalla käsiwarressaan,
jonka arpea hän wanhanakin wielä näytteli, tästä kertoellessaan.
Tuskissaan tilastansa lähetteli Jadwier tuon tuostakin sanansaattajia,
Turkkilaisiksi puettuina, ulos linnasta ystäwänsä yhä uusiin
apu=yrityksiin kehoittamaan. Sillä tawoin saapui myös Toukokuun
alkupäiwinä 1827 yksi hänen upseereistansa Kreikkalaisten leiriin. Tämä
upseeri, waikka Gordon sen ei nimeä mainitse, nähtäwästi oli meidän
Myhrberg, sillä yhdessä taatussa muistoonpanossa hänen elämästään oli
sanottu, että hän oli neljä kuukautta piiritettynä eräässä linnassa
(paikan nimeä ei mainita), ja tämä ajan määrä sopii jokseenkin hywin
Akropolissa kuluneesen aikaan. Wielä todenmukaisemmaksi wahwistuu se
seikka siitä, että täydellä warmuudella tiedetään Myhrberg'in ottaneen
osaa wiimeiseen yritettyyn apurynnäkköön linnan hywäksi Toukok. 6:nä
päiwänä. Tämäkin meni tyhjäksi samoin kuin kaikki edelliset; syynä oli
tällä kertaa warsinkin kreikkalaisten Palikari=päällikköin eripuraisuus
ja tottelemattomuus ynnä myös armeijan ylipäällikön, englantilaisen
kenraalin Church'in aiwan päättömät taistelusuunnitelmat. Kauhea
werilöyly tuli Kreikkalaisille osaksi; wähintänsä 1,500 heidän
sotureietansa sai surmansa; kuudestakolmatta Philhellenistä, jotka
heidän riweissänsä taisteliwat, pääsi ainoasti neljä hengissä pakoon.
Pelastuneissa oli myös Myhrberg; koska kaikki oli hukassa, ui hän, niin
kuin monet sadat muutkin, wähän matkaa rannasta seisowiin laiwoihin;
siinä suhteessa oli kuitenkin hänen pakonsa aiwan erilainen muiden
paosta, että hän ei uinnin helpoittamiseksi jättänyt aseitansa, waan
tuli täysin warustuksin takaisin, niinkuin oli taisteluun lähtenyt.
Sanotaanpa hänellä wielä päälliseksi olleen pieni rautainen Napoleon
I:n kuwa taskussansa; siitäkään hänelle rakkaasta muistikalusta ei hän
ollut hennonut luopua.
Nyt ei tietysti ollut linnalaisilla enää muuta kuin antautuminen
edessä; Kesäkuun 5 p. awautuiwat siis Akropolin portit woittajalle.
Pitkällisen ehtoinhieromisen perästä Reschid pascha, joka oli kuullut
Ibrahim'in taas aikowan tulla awuksi ja tässäkin, niinkuin
Missolonghissa, häneltä ryöstää lopullisen woiton kunnian, suostui
kaikkiin linnalaisten waatimuksiin. He marssiwat siis Kesäk. 5 p.
aseineen, lippuineen ulos; wieläpä weiwät kaikki yksityisetkin
tawaransa mukaansa, joiden kuljettamiseksi pascha heille oli lainannut
75 hewosta. Rannassa seisoi franskalaisia sekä itäwaltalaisia
kauppalaiwoja heitä wastaan=ottamassa, jotka weiwät heidät muiden
Kreikkalaisten leiriin.
Näyttää siltä kuin olisi Myhrberg Kolias'in tappelun perästä jälleen
jollakin keinolla päässyt linnaan takaisin. Kumminkaan ei sowi seuraawa
juttu hänestä mihinkään muuhun paikkaan. Myhrberg oli piirityksen
aikana kerta Jadwier'n käskystä käynyt Reschid paschan puheilla; hänen
oli pitänyt olla antaumus=ehtoja hierowinansa, mutta todentodella
tahdottiin sillä waan nukuttaa Turkkilaisten walppautta ja peittää
erästä aiottua ulosrynnäkköä. Petoksen sitten hawaittuansa oli pascha
tulistunut kowaan wimmaan ja waati nyt, kun linna todella antautui,
Myhrberg'iä käsihinsä. Mikäs siinä pulassa nyt oli tehtäwä? Eihän toki
ollut mahdollista antaa kumppalia warman ja tuskallisen kuoleman
alaiseksi; ei myös ollut mahdollista wiedä häntä Turkkilaisten nähden
pois linnasta! Keksittiinpä kuitenkin wiimein, kun keksittiinkin, hywä
keino. Myhrberg kätkettiin tyhjään wiinitynnyriin ja nostettiin kuorman
päälle; Turkkilaisille annettiin se wastaus, että hän jo oli heidän
luodeistaan saanut surmansa. Uloskuljettaessa tuli linnaan päin
marssiwa wihollis=rykmentti wastaan; Turkkilaiset, päästäkseen
kiireemmin eteen päin, kumosiwat kuormat tienwiereen. Silloin wierähti
Myrrberg'in tynuyri niin onnettomasti, että hän jäi päälaelleen
seisomaan! Tässä epämukawassa tilassa täytyi hänen olla jokseenkin
pitkä aika, siksi kun, Turkkilaisten päästyä ohitse, jälleen ruwettiin
nostamaan kuormia. Hän oli silloin jo pyörtynyt tunnottomaksi ja olisi
warmaan pian kuollut, jos ei apua olisi tullut hywään aikaan. Tätä
juttua kertoessaan oli Myhrberg'illä wielä tapana siihen lisätä toinen
wielä kummempi. Hän sanoi Pariisissa, ennen lähtöänsä tähän sotaan,
käyneensä erään siihen aikaan kuuluisan ennustajan luona, lystin wuoksi
kohtaloansa kuulustellakseen. Akka oli, hänen kätensä piirteitä
tutkittuaan, silloin ennustanut että hän pian oli joutuwa suureen
hengen waaraan, waan pelastuwa siitä pitkää aikaa päälaellaan
seisomalla. "Johan siitä yksinkin woi saada surmansa ilman mitään
muitta apukeinoitta!" oli Myhrberg siitä nauraen silloin wirkkanut.
[Tämän, samoin kuin kissajutunkin, asetti niiden kertoja Missolonghiin;
mutta kun Missolonghi ei koskaan antautunut sowinnolla, eikä myös M.
tiettäwästi ollut missään muualla piiritettynä, niin näkyy selwästi
näiden tapausten tanteren olleen täällä.]
Kesä 1827, sen perästä kun Atheenan Akropoliskin oli antautunut, näytti
tuowan Kreikan nuorelle wapaudelle wiimeisen surman=iskun. Koko Hellas
eli Pohjois=Kreikka oli nyt Turkkilaisten wallassa; Moreassa Ibrahim
pascha Egyptiläisineen yhä wielä häwitteli, uhaten saattaa sitä aiwan
asukkaattomaksi, puuttomaksikin erämaaksi. [Egyptiläiset hakkaeliwat
öljypuistojakin maahan joka paikassa.] Kreikkalaiset wastusteliwat
häntä wielä, mutta heikonneilla woimilla, hakien wuoristosta
turwapaikkoja.
Luultawasti kuuluu tähän aikaan tämä juttu. Kreikkalaisten ratsuwäki
oli eräässä kahakassa joutunut tappiolle ja hajalleen; jokainen pyrki
pakoon mitä teitä sattumus häntä johdatti menemään. Myhrberg, näin
ypö=yksinään ratsastaessaan, joutui suuren suon reunalle. Siitä oli
hänen yli mentäwä, sillä kiertämään yrittäessä olisi hän warmaan
sattunut perään=ajawien wihollisten käsiin. Mutta eipä kahlaaminenkaan,
sen hän sangen pian hawaitsi, ollut paljoa wähemmin waarallinen. Joka
askeleella upposi hewonen niin sywälle, että waan töin tuskin sai
jalkansa lietteestä ylös nostetuksi. Yht'=äkkiä, kun Myhrberg päätänsä
kerran korotti, oli Turkkilainen ratsumies edessä, samassa suossa
kömpimässä. Oman matkansa waiwoihin kokonaan kiintyneenä ei Myhrberg
ollutkaan wihollisen tuloa huomannut. Leimauksen nopeudella tempaisi
hän kuitenkin pistolin wyöstään ja laukaisi -- mutta kiireissä
lähetetty luoti menikin, niin kuin on tapa sanoa, männikköön. Samassa
suhahti Turkkilaisen sapeli Myhrberg'in kaulan siwuitse, sekin
yht'hywin wahinkoa tekemättä, sillä hewosen äkillinen uppoominen oli
wihollisen siwalluksen suunnastaan poikkeuttanut. Sen enempää ei
taistelua enää jatkettukaan; luultawasti arweliwat molemmat itsellään
ilmankin olewan tarpeeksi waiwaa ja waaraa suossa kulkemisessa. Aiwan
eheänäpä ei ollut Myhrberg kuitenkaan päässyt tästä. Sillä koska hän,
suon toiselle reunalle wihdoin saawuttuaan, tahtoi hiukan karaista
uupuneita woimiansa ja tawoitti ewäs=säkkiään -- tapasikin käsi tyhjää
waan. Turkkilaisen sapeli oli näet leikannut poikki nuoran, jolla säkki
oli satulaan kiinnitetty. "Mulla ei ollut tosin siinä muuta kuin
wähäisen kuiwia riisisurwimia (kryynejä)", lisäsi Myrberg tätä
kertoessaan, "ja se tappio saattaa teistä näyttää sangen
wähäpätöiseltä. Mutta koetelkaapas, hywät herrat, olla pari päiwää
ilman hiukkasen einettä, niinkuin minä sitten sain olla, ennen kuin
taas ystäwiin yhdyin, niin kylläpä tekin käsittänette että minä melkein
yhtä mielelläni olisi suonut kaulani kuin sen nuoran poikkileikatuksi!"
Epäilemättä tähän samaan aikaan sopii wielä toinenkin kertomus.
Taistelun hirmut eiwät olleet täälläkään enempää kuin muissa sodissa
saattaneet kaikkia lempeämpiä tunteita tukehduttaa. Nuori kreikkalainen
soturi oli kauniisen tyttöön rakastunut, joka myös puolestaan ei ollut
niitä, jotka eiwät "suostu sulhasihin, mielly miehi'in hywihin". Se
paha este kuitenkin oli molempain rakastajain wälillä, että heidän
isänsä oliwat periwihollisia. Mutta milloinka on rakkaus tämmöisistä
esteistä huolinut. Yhtenä yönä ilmautui sulhanen ystäwäjoukon kanssa
appensa linnan edustalle, joka oli korkean, jyrkän kallion huipulle
rakenuettu niinkuin kotkan pesä. Tyttö joka ennalta oli saanut
salasanoman, solautti silkkiset tikapuut ikkunastaan alas. Jonkun piti
nyt kiiwetä tuonne ylös tuota ihanata saalista noutamaan, sillä tyttö
itse ei uskaltanut yksin tulla alas. Kaikkia kuitenkin peloitti
kallioseinän sekä linnanmuurin korkeus; seisoipa itse sulhanenkin
epäilyksissään, halun ja pelon waiheilla. Silloin meidän Myhrberg, joka
jo lapsena oli ilmassa leijuilemiseen oppinut, kiipesi rohkeoti ylös,
otti morsiamen syliinsä ja toi hänet onnellisesti maahan. Koska isä sai
tiedon ryöstöstä, oliwat jo ryöstäjät kaukana sieltä hywässä
turwapaikassa. Onni ei ollut heillä kuitenkaan kowin pitkällinen;
Chion=kaupungissa, johon nuorikko pian sen perästä miestään sesrasi,
ruhtoi turkkilais=pommi ruhjaksi sen talon, missä hän asui, ja hautasi
hänet raunioitten alle.
Perikadosta, joka jo näkyi ammottawan kitaansa, pelasti nyt
Kreikkalaiset tuo kuuluisa Nawarinon tappelu. Wenäjän, Englannin ja
Franskan sota=alukset, jotka, rauhasowinnon toiwossa, tahtoiwat estää
Ibrahim=paschaa lähtemään Hydran ja Speggian saaria, kreikkalaisen
kapinan pesäpaikkaa, kukistamaan, sattuiwat taisteluun hänen kanssaan,
josta oli seurauksena egyptiläisen sekä turkkilaisen laiwaston
perinjuurinen häwitys. Muutama tieto mainitsee Myhrberg'inkin ottaneen
osaa tähän tappeluun ja saaneen siinä pahan haawan. Mutta se on
nähtäwästi suuri erehdys. Mitähän asiaa olisi hänellä ollut
laiwastossa, jolla ei alkuaan ollutkaan yhtään aikomusta taisteluun
ryhtyä. Ja paitsi sitä jo Jadwier, jonka seurassa hän aina oli, kohta
Nawarinon tappelun jälkeisenä päiwänä läksi toisesta Kreikanmaan
satamasta uudelle retkelle.
Kreikkalaiset, joiden sydämmessä kristittyin laiwain tulokin jo oli
wirittänyt uutta toiwoa ja uskallusta, oliwat näet päättäneet
yrittääkseen walloittaa suurta, wiljawaa ja ihanaa Chios=saarta Aasian
rannalla, siksi että sekin rauhanpäätöksessä tulisi heidän uuden
waltakuntansa lisäksi. Jadwier, uskaliaana, uljaana kuin ainakin,
tarjousi retken päälliköksi. Hän wei kanssaan koko säännöllisen
sotawoimansa, melkein 1,000 miestä, ja paitsi sitä wielä noin 1,500
Palikaria. Myöskin Myhrberg oli mukana, nyt jo stabin-ratsumestarina,
johonka arwoon kreikkalaisen armeijan uusi ylipäällikkö, englantilainen
kenraali Church, oli hänet juuri nykyään koroittanut. Lokak. 28 päiwänä
saapuiwat he Chios=saaren rantaan; seuraawana aamuna jo oli
pää=kaupunki heidän wallassaan. Turkkilaiset ottiwat turwansa linnaan,
jota Jadwier myös toiwoi pian saawansa walloitetuksi. Hän laittoi
säännöllisiä piirityswalleja ylt'ympäri, joista pommitteli
Turkkilaisia. Hän pani laiwoja siihen salmeen, joka saaren mannermaasta
erottaa, estääkseen wereksen apuwäen ja muonan tuontia. Käwipä hänen
wäkensä wälistä Aasiankin rannikolla polttamassa linnalaisille sinne
kokoon kerättyjä waroja. Mutta yhtähywin ei ollut Jadwier'llä
täälläkään sen parempaa menestystä kuin edellisissä yrityksissään.
Turkkilaiset osoittiwat tawallista itsepintaisuuttaan muurien takana ja
toiselta puolen nousi Jadwier'lle woittamattomia esteitä talwen
kolkkouden, Palikarein kurittomuuden ja oman wäen puuttuwan
harjoituksen kautta. Maalisk. 14 p. 1828, sen perästä kun Turkkilaisten
oli onnistunut tuoda Aasiasta suuri apujoukko linnaan, täytyi Jadwier'n
luopua pitkällisestä piirityksestään. Hän joutui nyt Chios=saaren
wuoristossa suureen hätään, kun sekä ampuma= että muonawarat oliwat
lopussa. Likeisistä saarista awuksi rientäneet kreikkalaiset alukset
pelastiwat kuitenkin wiimein retkikunnan tähteet. Kaikki mukana tuodut
tykit oli täytynyt jättää wihollisen käsiin, mutta sitä wastaan säilyi
enin osa ratsuhewosista Myhrberg'in toimen uljauden kautta, niinkuin
Gordon historiassansa nimen omaan mainitsee, waikka hän walitettawasti
ei kerro sen tapauksen kohtia tarkemmalta.
Samassa paikassa on muistutuksessa myös useampia muitakin tietoja
Myhrberg'in osan=otosta Kreikan sodassa ynnä lopuksi se
kunnioittawainen todistus, että "Myhrberg oli parhain ja urhoollisin
kaikista Philhelleneistä, yhtä etewä jalon näkönsä ja ruumiinwoimansa
kuin uskaliaisuutensa ja tapainsa puhtauden puolesta." Samalla lailla
myös Jadwier'kin sittemmin eräässä kirjeessä kiittää Myhrberg'iä
urhoolliseksi ja omaa woittoa pyytämättömäksi. Wielä wakuuttaa Jadwier,
että sotamiehet sekä muukin kansa suuresti rakastiwat Myhrberg'iä,
siitä syystä että hän edellisten kanssa aina jakoi kaikki niin puutteet
kuin waiwatkin, ja jälkimmäistä kohtaan aina osoitti kohtuutta sekä
lempeyttä.

Chios=saaresta palattua sai Myhrberg komentajanpaikan
Palamedes=linnassa likellä Nauplian kaupunkia. Sekin oli erin=omainen
kunnioituksen ja luottamuksen osoitus; sillä kreikanmaan silloinen
presidentti Capo d'Istria, joka hänet siihen määräsi, ei muulloin
suinkaan ollut taipuwainen ulkomaalaisille korkeita, tärkeitä wirkoja
antamaan.
Rauhasowinnon perästä, kun Baijerin prinssi Otto tuli Kreikan
kuninkaaksi, päättiwät maan säädyt palkita wapaus=sodassa osallisna
olleita muukalaisia sellaisilla maatiluksilla, jotka Turkkilaisten
puolta pitäneiltä Kreikkalaisilta oli ryöstetty. Myhrberg'illekin
semmoista tarjottiin, mutta hän ei ottanutkaan sitä omaksensa. Hän
lahjoitti maatilansa sen entisille omistajille, ilmoittaen heille
päätöksensä näillä sanoilla: "Minä tulin ihmiskunnan nimissä
taistelemaan teidän wapautenne ja omistus=oikeutenne puolesta, enkä
teidän omaisuuttanne ryöstämään. Ottakaa tilanne takaisin ja tulkaa
uskollisiksi maallenne, se on olewa paras palkintoni." Pienen eläkerahan
hän kuitenkin wiimein suostui ottamaan Kreikan hallitukselta, ynnä
myös, wähän wastaanhangoiteltuansa, rintaristin.
Tähän aikaan, josta nyt tässä wiimein on ollut puhe, ei Myhrberg muuten
ollutkaan enää Kreikanmaalla. Hän joutui pian riitaan omaa woittoa
pyytelewän Capo d'Istrian kanssa ja luopui wirastaan. Hän meni nyt
Maltan saareen, jossa oleskeli jonkun aikaa sotakumppalinsa ja
ystäwänsä, usein jo mainitun historioitsijan Gordon'in luona, seuraten
sitten myös tämän kanssa matkalla Espanjan kautta.
Siinä rauhattomassa maassa par'=aikaa ei sattunut olemaan mitään
keskinäis=sotaa eikä kapinaa; mutta edellisestä sodasta jouten jääneitä
sotamiehiä kuljeskeli ympäri wuoristoja, roswoellen ja surmaellen
matkamiehiä. Postiwaunut, joilla Myhrberg ja Gordon matkustiwat, saiwat
eräässä waarallisessa paikassa muutamia sotamiehiä suojaksensa, niin
että toiwottiin oltawan täydessä turwassa. Yht'=äkkiä seisahtuiwat
kuitenkin waunut keskelle ahdasta wuorisolaa, ja roswojoukko karkasi
päälle, käskien kaikkein käydä pitkälleen maahan, jos tahtoiwat pitää
henkensä. Myhrberg ensihetkellä tempaisi esille pistolinsa,
wastarintaan ruwetakseen; mutta samassa hän hawaitsi että suojelijoiksi
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Maksimilian Aukusti Myhrberg - 3
  • Büleklär
  • Maksimilian Aukusti Myhrberg - 1
    Süzlärneñ gomumi sanı 3421
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2122
    19.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maksimilian Aukusti Myhrberg - 2
    Süzlärneñ gomumi sanı 3441
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2024
    19.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maksimilian Aukusti Myhrberg - 3
    Süzlärneñ gomumi sanı 2783
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1685
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.