Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 23

Süzlärneñ gomumi sanı 3292
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2004
19.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
28.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
33.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
toiset taas, kuten kiintotähtien ja planettien pallot, lännestä itään.
Ja vielä toiset kiertävät näihin nähden suorakulmaisesti. Toiset
palloista eivät kuitenkaan pyöri saman keskipisteen ympäri kuin toiset,
vaan niitten keskipiste on syrjässä. Pyörimisnopeus oli toisilla
suurempi, toisilla pienempi, mutta yleensä ne kaikki pyörivät sangen
nopeaan. Korkeimmat pyörivät niin nopeaan, että ne muka sillä ajalla,
jolla hevonen kohottaa etujalkansa ja sen jälleen maahan laskee,
pyörivät eteenpäin 3,000 parasangia (noin 18,000 kilom.).
Massudi otaksui olevan seitsemän taivasta, jotka luotiin samalla kuin
maakin, sunnuntaina ja maanantaina. Ensimäinen taivas oli viheriäisestä
smaragdista, toinen hopeasta, kolmas punaisesta rubinista, neljäs
helmiäisestä, viides puhtaasta kullasta, kuudes topasista, seitsemäs
vihdoin tulesta. Seitsemännessä enkelit seisoivat, toinen jalka
ilmassa, ja lauloivat Herran ylistystä. Kaswini luuli enkelien olevan
eri kokoisia ja täyttävän koko taivaan avaruuden. Yhdessä Jumalan
majestettisuuden kanssa ne painoivat niin paljon, että siitä taivaan
liitokset natisivat. »Niin on sen Jumala säätänyt», arvelee Kaswini
hurskaasti. Itse maan Kaswini luuli olevan kalan selkään kiinnitetyn.
Vesi, jossa tämä kala ui, lepäsi kallioilla, nämä taas enkelin selässä,
enkeli vuorostaan lepäsi alemmalla kalliolla ja tätä kannatti tuuli.
Mieltäkiinnittävämmät olivat Arabien mielipiteet maan ilmakehän ja
vesien ilmiöistä. Kaswini luuli ilman ulottuvan kuuhun saakka ja
jakautuvan kolmeen kehään. Lähinnä kuuta muka oli uloin kehä, tulinen
ja äärettömän kuuma, keskimäinen kehä taas oli tavattoman kylmä ja se
kehä, joka maata lähinnä ympäröi, lauhkea. Tämän ilmakehän lauhkeuden
Arabit aivan oikein käsittivät johtuvan siitä, että maanpinta heijasti
auringon säteitä. Sen korkeuden he arvostelivat 16,000 kyynäräksi,
vähän suuremmaksi siis, kuin maan korkeimpien vuorien korkeus on.
Sateen runsaus ja jakautuminen eri seuduille muhamedilaisen käsityksen
mukaan riippui yksinomaan Allahin tahdosta. Allah kaikkiviisaudessaan
antaa sadetta ainoastaan semmoisille seuduille, joissa ihmisiä asuu,
mutta hedelmättömät erämaat hän jättää satamatta. Maan ja meren
keskinäiset suhteet ovat niinikään Luojan säätämät. Oikeastaan
vesipallon pitäisi olla semmoisen, että vesi peittää maata tasan
kaikkialla, ja ettei maata siis näkyisi missään veden päällä. Mutta
maalla oleskelevain eläväin hyväksi, joista ihminen on etevin, on
Kaikkivaltias luonut ryhmyjä, jotka saarina kohoavat suuren vesipallon
sisästä. Ja veden on Luoja jakanut kahtia, niin että osa on suolaista,
osa suolatonta, jotta kullakin eläinlajilla olisi missä asua, sillä
jollei meren vesi olisi suolaista, niin se voisi ruveta mätänemään ja
levittämään pahoja löyhkiä, joista vihdoin kaikki luomakunta kuolisi.
Tämän estämiseksi jumalallinen kaitselmus on tehnyt veden suolaiseksi
sillä tavalla, että se on antanut maan suolaisten ainesten syttyä
auringonvalon vaikutuksesta ja sekaantua veteen. »Kiitetty olkoon
siis Herra, jonka olemus on korkea ja jonka selvät todistukset ovat
ilmeisinä silmiemme edessä.»

Luonnonmaantiede.

Kerrassaan suuripiirteinen on Arabien käsitys merien synnystä.
Maailmanoppinsa kannalta he pitävät sitä seikkaa, että maata yleensä
on kuivilla merenpinnan yläpuolella, yhtenä Luojan suurimmista
ihmeteoista. Maan paljastumisen veden peitosta luulee Kaswini johtuvan
siitä, ettei maanpallokehällä ja aurinkokehällä ole aivan sama
keskipiste. Tästä muka seuraa, että aurinko maata kiertäessään sivuaa
toisia paikkoja lähempää kuin toisia. Vesi lämpiää enemmän niissä
kohdissa, jotka ovat aurinkoa lähinnä, ja »veden luontoon kuuluu, että
se lämmetessään pakenee niihin meren osiin, joissa se on varmassa
turvassa, missä oi ole jäätymisestä pelkoa. Kun se sinne pakenee, niin
paljastuu maa pallon vastakkaiselta puolelta, s.o. siinä suunnassa,
joka on auringosta etäimpänä.» Mutta etelän puoli on lähempänä
aurinkoa, pohjan puoli siitä etäimpänä. Sen vuoksi on etelän puoli
tullut mereksi, pohjan puoli kuivaksi maaksi.
Samalla teologisella tavalla selitetään kaikki muutkin maantieteelliset
ilmiöt, mikäli ne olivat Arabeille tunnettuja. Kaswini esim.
aivan oikein selittää luoteen ja vuoksen vaihtelun johtuvan kuun
vaikutuksesta, mutta sitä hän ei kuitenkaan älyä, että se on kuun
vetovoima, joka on tuohon säännölliseen aaltoilemiseen syynä. Hän
arveli kuuvalon tunkeutuvan meriveden läpi aina meren pohjaan saakka
ja heijastuessaan takaisin pohjakallioista samalla lämmittävän päällä
olevaa merivettä, niin että se kuumeni ja samalla oheni ja pyrki
laajenemaan. Mutta laajeneminen tapahtuu ainoastaan pinnalla, merivesi
siitä paisuu ja lainehtii rantoja vastaan ja osaksi peittää niitä
tulvallaan, kunnes kuu on kulkenut taivaalla korkeimman kohtansa
ohi, jonka jälkeen vesi jälleen jäähtyy ja palaa alkuperäiseen
tilaansa. Profeetta oli Kaswinin mielestä lausunut julki tämän syvän
luonnontotuuden seuraavilla runollisilla sanoilla: »Maata vartioiva
enkeli pistää mereen jalkansa, ja siitä syntyy vuoksi, ja kun se nostaa
sen merestä, niin siitä syntyy luode.»
Näitten mielikuvituksen luomien ihmekäsityksien keralla on arabien
luonnonmaantieteessä kuitenkin monta oikeatakin havaintoa. Albiruni
esim. sattuvasti nimittää maailman selkärangaksi sitä mahtavaa
vuorijonoa, joka Pyreneittcn ja Alppien kautta kulkee Iraanin ylängön
reunaa Turkestaniin ja Sisä-Aasiaan. Tämmöinen vertauskin jo osottaa
laajempaa näköpiiriä, mutta lisäksi on huomio oikeakin. Niinikään
hän kertoo merenpinnan toisin paikoin vaihtelevan, Lakkadivien ja
Maledivien saarilla kun koralliriutat toisin ajoin olivat kuivilla,
toisin ajoin meren peitossa. Jotenkin yleiseen käsitettiin n.s.
denudatsion, eli paljastavien voimien vaikutus maan muotoiluun, kuten
vuorien ja kukkulain kuluminen veden, tuulen ja ilman vaikutuksesta,
siitä syntyväin lietteitten kasaantuminen taas maanpinnan syvennyksiin.
Kaswini kirjottaa melkoisella ymmärryksellä näistä ilmiöistä, joitten
kautta maantiede nykyään enimmäkseen selittää koko maanpinnan
muotoilun. Massudi taas täydellä ymmärryksellä, vaikka samalla
ihmetyksellä, lausuu julki sen tosiasian, että Eufrat ja Tigris
vähitellen täyttävät Persian lahtea; liettyminen oli muka tapahtunut
niin nopeaan, että Hira niminen satamapaikka, jossa kiinalaiset alukset
usein kävivät ensimäisen vuosituhannen keskivaiheilla, vähitellen oli
maattumisen kautta siirtynyt kauas maan sisään, ja tämä kaikki oli
tapahtunut kolmensadan vuoden kuluessa. Albiruni taas arvelee, ehkä
kreikkalaisten mestariensa vaikutuksesta, että Bengal oikeastaan on
vanha merenlahti, joka on Gangeen ja sen syrjäjokien kuljettamasta
lietteestä maattunut.
Kasvimaantieteen alalla Arabit ovat tehneet joukon arvokkaita
havainnolta. He kiinnittivät huomiota varsinkin taatelipalmun
levenemiseen, tämä puu kun on heidän kotimaansa varsinainen
leipäkasvi. He ottivat tarkan selon sen kasvupaikoista Espanjasta
ja Marokosta aina Kiinaan saakka. Mutta sitä paitsi he tarkalla
silmällä tutustuivat kaikkiinkin kasvistoilmiöihin niissä maissa,
jotka tulivat heidän vaikutusvaltansa ja kauppansa piiriin. Verraten
harvoin he tulivat vääriin johtopäätöksiin. Tämmöisistä mainittakoon,
että he luulivat jalokivien, kivennäisten ja vuorien runsaimmin
kehittyneen päiväntasaajan seuduilla, ihmisten ja eläinten lauhkeilla
keskileveyksillä, etäisen pohjoisen taas parhaiten soveltuvan
kasvistoa, mutta ei sitä vastoin muita luonnonvaltakuntia varten.
Tämä harhakäsitys, joka näkyy perustuvan tietoon pohjolan laajoista,
harvaan asutuista metsäseuduista, periytyi Länsimaitten skolastikoille
ja heiltä Columbukselle, joka sen vuoksi luuli kuuman ilmanalan maissa
tavattavan runsaimmat aarteet jalokiviä ja kultaa. Siitä syystä hän
Guanahanista pyrki yhä etelään päin, toivoen siellä tulevansa yhä
rikkaampiin maihin.
Oikeammat ovat monet erikoishavainnot, joita Arabit tekivät
kasvimaantieteen alalla. Iztahri oli huomannut, ettei palmuja kasva
siellä, missä lumi pysyy maassa jonkin aikaa sulamatta. Abulfeda tiesi,
että Englanti sateisine, kesällä viileine säineen on viininviljelyksen
pohjoisrajan takana. Mutta varsinkin mausteista, inkivääristä,
pippurista ja mausteneilikasta oli kaikillakin näillä arabialaisilla
maantieteilijöillä tarkka tieto. Aina 17:teen vuosisataan mausteet ynnä
muutamat ylellisyystuotteet ja jalot metallit olivatkin maailmankaupan
tärkeimmät tavarat, vasta sen jälkeen alkoivat sokeri, kahvi, tee,
indigo ja puuvilla voittaa maailmankaupassa yhä enemmän alaa. Mutta
Arabit hallitsivatkin kaikkia Itämaitten kauppateitä Keskiajan lopulle
saakka, ja luonnollista sen vuoksi oli, että heillä oli tarkat tiedot
kauppatavarain syntyperästäkin. Heidän tietonsa kasvupaikoista ovat
nykyajan tutkimukselle tärkeänä johtona Europan viljelyskasvien
kotimaan ja levenemisen selville saamiseksi. Mainittakoon esimerkiksi
sitrona, pomeranssi ja oranssi, jotka nykyään ovat Etelä-Europassa
niin tärkeitä viljelyskasveja. Etelä-Europpa ei ole niiden kotimaa.
Massudi niistä antaa »Kultaisissa niityissään» muutamia vaihetietoja,
jotka ovatkin ainoat mitä on jälkimaailmalle säilynyt. Jo Aleksanteri
Suuren Intian retkellä Kreikkalaiset olivat kuulleet, että Persiassa ja
Meediassa kasvoi ihmepuu, jolla oli kauniit kultaiset hedelmät. Pian
tuo »Meedian omenapuu», sitrona, sitten siirrettiin Kreikkaan, ynnä
Vähään Aasiaan ja arvatenkin Etelä-Italiaankin, mutta sitä viljeltiin
vain koristepuuna, koska sen hedelmiä ei voitu happamuutensa vuoksi
syödä. Vasta 10:llä vuosisadalla Etelä-Europpa sai arvokkaimmat
»etelähedelmänsä», sillä vasta silloin siirrettiin sinne, Massudin
tietojen mukaan, limoni ja pomeranssi kotimaastaan Intiasta. Oranssi
saapui Europpaan vasta 15:llä vuosisadalla, lähdettyään sekin alkuaan
Intiasta länttä kohti vaeltamaan.

Kansatiede.

Arabien kansatieteellisistä havainnoista ovat tärkeimmät ne, joita
he tekivät Kiinassa ja Länsi-Aasiassa ja varsinkin Itä-Venäjällä.
He olivat oppineet tuntemaan useimmat idän maat ja kansat, ja
näkemistään he tekivät tarkkoja muistiinpanoja. Kiinaankin he olivat
sangen hyvin tutustuneet jo ennen mainittujen kaupparetkiensä kautta.
Kiptshak-tataarien valtakunnasta, joka oli Kaspian pohjoisilla
aroilla, kertovat useat arabialaiset maantieteilijät erinomaisen
seikkaperäisesti, etupäässä Ibn Fozzlan, Massudi ja Ibn Batuta, jotka
siellä laajalti matkustivat. Vieläpä he tietävät kertoa yhtä ja toista
Itä-Venäjän pohjoisosissa asuvista suomalaisistakin kansoista, jopa
Jäämeren rannikon Samojedeista.
Ihmiskunnan jakamisessa Arabit ovat likimain Vanhan testamentin
kannalla. Eräs arabialainen maantieteilijä kertoo, että kun Noan
jälkeläiset lisääntyivät, niin tämä pyysi Herraa jakamaan maan hänen
poikainsa kesken. Herra suostui pyyntöön, jonka jälkeen enkeli astui
alas taivaasta ja antoi Noalle kolme lehteä, käski panna ne uurnaan
ja ottaa siitä kullekin pojalle yhden lehden. Kukin lehti merkitsi
kolmatta osaa maasta. Niin sai Sem maan keskiosan, Jafet pohjan
puolen siihen saakka, kussa Otava alkaa alati näkyä taivaanrannan
yläpuolella, Ham sai maan siitä eteläänpäin. Sama kirjottaja sitten
luettelee, mitä silloin tunnettuja kansoja kuului kuhunkin ryhmään,
tehden kuitenkin suuria erehdyksiä. Jafetin jälkeläisiksi hän muun
muassa lukee Turkkilaiset, Slaavit, Gogin ja Magogin, joilla hän
lienee tarkottanut Kiinalaisia, Hamin jälkeläisiksi taas yhdistää
Koptit, Berberit ja neekerit. Semin jälkeläisiä muka ovat Arabit,
Persialaiset ja Kreikkalaiset, joitten kaikkien vanhat asuinsijat
muka olivat olleet Etelä-Arabiassa. Kreikkalaiset olivat vähitellen
unohtaneet vanhan kielensä ja muodostaneet uuden frankkien ja muitten
länsimaitten kansain kielestä. Kreikkalaisten jälkeläisiä muka olivat
Frankit ja Germanit, Ruumit eli Byzantilaiset, jotka ajelivat partansa,
ja Armenialaiset, jotka eivät saaneet ajella partaansa rangaistukseksi
siitä, että he kerran olivat pilkanneet apostoli Pietarin suurta partaa.
Arabien kuvaukset yksityisten kansain tavoista ja elämänlaaduista
ovat tosin jotenkin pintapuoliset, mutta niillä on kuitenkin suuri
historiallinen arvo. Monet heidän säilyttäneistään tiedoista ovat
koituneet kansatieteelle hyödyksi, kuten kertomukset Turkkilaisten
ennustustavoista. Paitsi jalkapohjista he nimittäin kertovat
Turkkilaisten ennustaneen eläinten, etenkin vuohen ja lampaan
olkaluista. Tämä sama ennustustapa on yleinen Itä-Aasiankin
mongolilaisten kansain kesken, — sitä sanotaan »skapulamantikaksi». Sen
esiintyminen Japanissa on ollut tärkeänä apuna Japanilaisten sukuperän
määräämisessä, sillä se selvään viittaa siihen, että Japanilaiset ovat
mannermaalta tulleet ja ovat tataarilaista sukuperää. Sama tapa oli
ennen vanhaan yleinen Kiinalaistenkin kesken, jotka muistotietojensa
mukaan ovatkin nykyiseen maahansa muuttaneet Keski-Aasian aroilta,
kulkien samaa tietä, Kuenlun vuoriston pohjoispuolitse, jota aikoinaan
Marco Polo matkusti Kiinan suurkaanin hoviin.
Arabialaisten kirjottajain käsityksiä ilmanalan vaikutuksesta
asukkaitten ulkomuotoon ja lahjoihin kuvaavat seuraavat Kaswinin
mietteet: »Tiedämmehän kaikki, kuinka aurinko päivällä rataansa
kiertäessään vaikuttaa kasveihin, kuten nipukkaan, päivänkakkaraan ja
risinikukkaan. Ne kaikki kasvavat ja voimistuvat, kun aurinko alkaa
kohota taivaalle. Mutta kun se alkaa laskea, niin ne herpaantuvat
ja ovat auringon laskiessa ikäänkuin lakastuneet. Samoin aurinko
vaikuttaa luontokappaleihin. Me näemme, kuinka Kaikkivaltias kevään
alkaessa ikäänkuin antaa uutta voimaa eläville olennoille, kuinka
ne alkavat varttua, reipastua ja kuinka eläinten voimat yhä enemmän
karttuvat siksi, kunnes aurinko on noussut korkeimmalle kohdalleen
taivaan laelle, joka niitten ylitse kaartuu. Mutta kun se alkaa siitä
laskea, niin näitten voimatkin vähenemistään vähenevät aina talvipäivän
seisaukseen saakka.»

Arabien kartat.

Vaikka Ptolemaioksen kartta tähtitieteellisine perusteineen olikin
Arabialaisille hyvin tunnettu monta vuosisataa, niin eivät he
kuitenkaan oppimestariaan täysin ymmärtäneet, eivätkä kyenneet karttaa
edelleen kehittämään hänen hengessään. Edrisin kuulussa kartassa, joka
oli syntynyt osaksi länsimaisten vaikutusten johdolla, ovat maanosat
muuttuneet aivan muodottomiksi, saarien sijotus mielivaltaiseksi,
entisen tieteellisen käsityksen sijaan näyttää kartan laatijaa
hallinneen sama kaavaileva mielivaltaisuus, jonka huomasimme
Länsimaittenkin kartanlaatijoissa Keskiajalla.
Mutta samat puutteet haittaavat semmoisiakin arabialaisia
karttoja, jotka ovat syntyneet aivan vapaasti, länsimaalaisten
vaikutusten ulkopuolella. Maa piirrettiin ympyriäiseksi, samoin kuin
länsimaalaisissa pyöräkartoissa, ja samoin kuin kristityt olivat
piirtäneet Jerusalemin kartan keskipisteeksi, samoin Arabit sijottivat
siihen Mekan. Arabialaisissakin kartoissa kiertää valtameri koko maata.
Luopumalla näin Ptolemaioksen luomasta pohjasta Arabit samalla
luopuivat mahdollisuudesta kehittää karttaa täydellisemmäksi laajan
maantuntemuksensa avulla. Vaikka he kykenivät korjaamaan Ptolemaioksen
pituus- ja leveysastemääräyksiä, niin ei heillä kuitenkaan ollut älyä
piirtää karttaansa asteverkkoa, eikä näistä oikaisuista siis ollut
kartalle hyötyä. Maantuntemuksen laajuus pikemmin oli omiaan vielä
entistä enemmän seisottamaan karttaa, he kun piirsivät sen niin täyteen
uusia paikkoja ja nimiä, että niitä oli sijotettava, missä vain tilaa
oli, koska eivät olisi muutoin mahtuneet. Helppo on käsittää, kuinka
nurjaksi kaikkien rantain ja jokien juoksu sen kautta kävi.
Arabien suosiollisuus yksinkertaisia geometrisiä kuvioita kohtaan
oli niinikään suuressa määrin omiaan muuttamaan heidän karttaansa.
Rakennuksissaan he osasivat käyristä ja suorista viivoista luoda
kerrassaan ihmeteltäviä uusia koristemuotoja, mutta kartoilla ei
tulos ollut yhtä hyvä. He piirsivät kaikki viivottimella, harpilla ja
käyräviivaimella, olipa Välimeri, Musia meri, taikka Niili kuvattavana.
Luonnollisesti semmoisen kartanpiirtämisen täytyi johtaa aivan nurjiin
tuloksiin, sillä kartassa ei mittausopillisilla säännöllisillä
viivoilla ole paikkaa muuta kuin apuviivoina, s.o. asteverkkona.
Edrisin kartta, joka oli länsimaisten vaikutusten alaisena syntynyt,
oli sittenkin tavallisiin arabialaisiin karttoihin verraten suuri
edistys, ja suurista puutteista huolimatta sillä on ollut melkoinen
vaikutus seuraaviin tutkimusretkiin.


RISTIRETKIEN AIKA.

Olemme edellisessä nähneet, kuinka suuri se vaara oli, joka Afrikasta
ja Vähästä Aasiasta uhkasi Europpaa, ja kuinka jo todella Sarasenit
saivat jalansijaa sekä Sisiliassa ja Etelä-Italiassa että varsinkin
Espanjassa. Itsesäilytyksen pakko käski Europan kansoja valmistautumaan
taisteluun yhteistä vihollista vastaan ja hetkeksi unhottamaan
ainaiset keskinäiset riitansa. Jo yhdeksännellä vuosisadalla Rooman
paavi julisti, että kaikki, jotka kaatuivat taistelussa vääräuskoisia
ja pakanoita vastaan, pääsisivät taivaaseen. Kristikunta sen kautta
omaksui saman sotaisen hengen, joka oli saanut muhamedilaisuuden
lähtemään vallotuksille. Pohjanmiesten rohkeat retket Välimerelle,
heidän kristinuskoon kääntymisensä ja aseittensa kääntäminen
Saraseneja vastaan valoivat uutta toimeliaisuuden ja rohkeuden henkeä
kristittyihin maihin. Sisilian ja Etelä-Italian vallotuksen kautta he
olivat torjuneet sen vaaran, joka uhkasi Italiaa Sarasenien puolelta,
retkillään Pyhään maahan ja Airikaan he olivat paljon karsineet sitä
voittamattomuuden mainetta, jonka Sarasenit olivat saamaisillaan.
Pohjanmiesten esimerkki kypsytti vähitellen sitä ajatusta, että
kristityt kansat ehkä uskaltaisivat siirtää taistelun omilta
rannoiltaan vihollisen maahan ja ennen kaikkea vallottaa takaisini
Pyhän maan ja Vapahtajan haudan, jonka menetys Keskiajan hurskaille
ihmisille oli polttava häpeä ja ainaisen surun syy.
Sitä paitsi olivat kauppaolot muhamedilaisten harjottaman kauppasorron
vuoksi käyneet niin sietämättömiksi, että käytännöllisetkin syyt
kehottivat lännen kansoja taisteluun.
Sitä myöten kun kristittyjen ja Sarasenien vihat olivat kehittyneet,
oli kristittyjen kohtelu Jerusalemissa ja Palestinan pyhillä paikoilla
käynyt yhä huonommaksi, pyhiinvaellusmatkat vaarallisemmiksi. Kerrotaan
Anjoun pelätystä »Mustasta kreivistä», Fulk Nerrasta, joka kävi
Palestinassa kolme kertaa, että hänen toisella matkallaan täytyi maksaa
suuret lunnaat, ennenkun pääsi Jerusalemiin, ja Pyhälle haudalle
hänet päästettiin vain sillä ehdolla, että suostui sitä pilkkaamaan.
Pilkkaamisen hän suoritti sillä tavalla, että oli Vapahtajan ristiä
sylkevinään, mutta samalla hän rautaisilla hampaillaan purikin
siitä pois kappaleen. Tuota kappaletta palveltiin sitten Ranskassa
kalleimpana ihmeitä tekevänä pyhäinjäännöksenä.
Tämmöinen kohtelu sytytti katkeruutta ja vihaa sekä ylhäisten
että alhaisten povessa, ja vielä enemmän kristikunta tunsi
tuskaa, kun Palestinan väliaikainen hallitsija, kalifi Hakim, v.
1010 uskonvimmassaan hävitti Pyhän haudan rakennukset. Ne tosin
vuosikymmenen kuluttua rakennettiin uudelleen, mutta hurja koston
tunne syttyi kristikunnassa ja tapaus yhä valmisti maata sille
liikkeelle, joka vihdoin vuosisadan lopulla sai Länsimaat yhteisin
voimin hyökkäämään Itämaitten kimppuun. Mutta ennenkun ristiretkistä
tuli täyttä totta, tarvittiin kuitenkin paljon enemmän kärsimyksiä
pyhiinvaelluksien teillä. V. 1064 neljä saksalaista kirkkoruhtinasta
lähti pyhiinvaellukselle Syyriaan 7,000 pyhiinvaeltajan keralla.
Lähellä Jaffaa sarasenilaiset rosvot hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja
piirittivät heidät erääseen linnaan, jossa heitä pahoin pideltiin.
Mutta vaikka pyhiinvaeltajat sitten kunnialla pelastuivatkin tästä
pälkäästä, niin pääsi kuitenkin ainoastaan kaksituhatta seitsemästä
tuhannesta palaamaan takaisin omalle maalleen. Tämmöisten tapausten
kautta lopulta sai voimia kristikunnassa virinnyt liike, jonka päämäärä
oli muhamedilaisuuden ja pakanuuden kutomain siteitten murtaminen.
Itämaille oli ilmestynyt uusi vihollinenkin, joka yhteistointa joudutti
uuden yhteisen vaaran kautta. Turkkilaiset kansat, jotka siihen saakka
olivat olleet loitolla Keski-Aasian aroilla, alkoivat kymmenennellä
vuosisadalla saada yhä enemmän valtaa Etu-Aasiassa. Bagdadin
kalifikunta rappeutuessaan alkoi vihdoin käyttää palvelukseensa
muhamedin uskoon kääntyneitä sotaisia Turkkilaisia, ja vähitellen
kalifi oli kokonaan näitten apuriensa käsissä. V. 1055 Seldshukit
pakottivat abbassidilaisen kalifin kokonaan luovuttamaan itselleen
vallan. Tämän uuden vihollisen kautta Byzantionilainen keisarikunta,
joka muutaman vuosisadan heikkoudentilan jälkeen jälleen oli alkanut
vallata takaisin entisiä maitaan ja vaikutusvaltaansa Vähässä Aasiassa,
kaikiksi ajoiksi menetti tulevaisuutensa. Seldshukit vallottivat
Armenian ja Georgian ja pian sen jälkeen koko Vähän Aasian, kapeata
rannikkokaistaletta lukuun ottamatta. Konstantinopolikin oli joutunut
vaaraan. Milloin hyvänsä saattoivat Seldshukit tulla Europpaan, toisin
sanoen, jo yhdennellätoista vuosisadalla uhkasi se vaara, joka vihdoin
neljännellä- ja viidennellätoista toteutui.
Seldshukit saivat Palestinankin käsiinsä. Turkmenilainen vartijasto
vartioi nyt Pyhää hautaa ja pyhiinvaeltajia kohdeltiin yhä tylymmin
ja halventavammin. Pyhiinvaeltajia palasi alinomaan Pyhältä maalta
kertomaan siitä julmuudesta ja sorrosta, jonka alaisina olivat matkalla
olleet.
Maaperä oli siis kaikin puolin valmistettu, kun Amiensin Pietari alkoi
hehkuvilla puheillaan vaatia Länsimaitten ritaristoa valiottamaan
takaisin Pyhän maan. Iberian niemimaalla oli taistelu jo sitä ennen
alkanut muhamedilaisten valtakuntain rappeuduttua. Kaikkialta
Europasta saapuneitten vapaaehtoisten ritarien avulla Pyreneitten
suojissa säilyneet pienet kristityt kuningaskunnat vähitellen alkoivat
niemimaata takaisin vallottaa. Luultavasti olisivat Kastilia, Aragonia
ja Portugali jo silloin voineet lopullisesti karkottaa maurit koko
niemimaalta, elleivät nämä olisi saaneet apua Marokosta. Paavi lienee
sen vuoksi aikonut suunnata ensimäisen ristiretken Espanjaan, tämän
taistelun loppuun saattamiseksi, mutta Byzantionin vaaranalainen asema
ja pyhiinvaeltajain kärsimykset pakottivat kääntymään itää kohti.
Pyreneitten niemimaan eteläosa pysyi sen vuoksi aina Uuden ajan alkuun
saakka muhamedilaisena.
Ensimäisen kerran uusi nuori Europpa esiintyi suuressa yhteisessä
yrityksessä, lähtiessään ensimäiselle ristiretkelle. Mitkä lienevätkin
olleet monen yksityisen syyt, mitä syrjävaikuttimia lieneekin ollut
kansain ja hallitsijain päätöksiin vaikuttamassa, empimättä on
myönnettävä, että se henkinen liike, joka sai nämä sodat aikaan, oli
kantava ja vilpitön ja vaikutti arvaamattoman lujittavasti Europan
oloihin vuosisadoiksi.
Läänityslaitos oli silloin kehittynyt kukkaansa, länsimainen ritarista
tunsi voimansa ja oli nyt saanut korkean ihanteellisen päämäärän.
Uskoninnostus oli suuri ja riemastuksella ritaristo riensi tarjoomaan
harjaantuneen kätensä ja miekkansa sen asian palvelukseen, joka yhä
uudelleen kohoo kansain ja aikain korkeimmaksi, mihin muotoihin se
kulloinkin pukeutuneekin. Koko nuoressa loistossaan, kiiltävissä
haarniskoissa, raudalla suojeltujen upeitten ratsujen selässä, knaapit
ja asemiehet saattajinaan, ratsastivat urhoollisimmat miehet jokaisesta
kristitystä maasta, kokoontuen matkalla suuremmiksi joukoiksi, niinkuin
purot joiksi, paisuen vähitellen armeijoiksi, joitten raskaitten
varustuksien alla kentät vapisivat, kun ne eri tahoilta suuntasivat
kulkuaan kohti yhteistä päämäärää. Kuinka moni sille matkalle jäi!
Mutta vaikka jääneillä oli surijansa, vaikka lukemattomat lesket ja
orvot itkivät heidän puolestaan kyynelensä, niin ei heidän kuolemaansa
kuitenkaan säälitty, sillä he olivat perineet taivaan. Semmoisen suuren
ja yhteisen ajanliikkeen edessä vaikenivat kaikki valtiolliset syyt,
sillä tunnesisällyksensä ja siveellisen arvonsa vuoksi se oli kaikkien
valtiollisten syitten yläpuolella. Tältä kannalta on ristiretkiä ensi
sijassa arvosteltava ja vasta toisessa sijassa huomioon otettava
monenlaiset syrjävaikuttimet ja jälkiseuraukset, jotka saavat
selityksensä siitä, että ihminen parhaissakin aikeissaan samalla, ehkä
usein itsetiedotta, ajaa omia itsekkäitä etujaan.
Ristiretken vaiheet ovat lukijoille siksi tunnetut, ettei meidän
tarvitse niihin tässä puuttua. Johdamme muistoon vain muutamia
päätapauksia.
Ensin lähti matkaan alhaista kansaa Amiensin Pietarin johdolla, mutta
jo Vähässä Aasiassa nämä huonosti varustetut ja hajanaiset joukot
saivat surkean lopun. V. 1096 lähti sotaan harjaantunut ritaristo
liikkeelle. Eri teitä kokoonnuttiin Konstantinopoliin, josta Aleksios
Komnenos saattoi joukot salmen poikki Vähään Aasiaan. Kun oli
suunnattomia vaikeuksia voittaen marssittu Vähän Aasian poikki, niin
vallotettiin Edessä Eufratin rannalla ja Antiokia, jonka Seldshukit
vasta vuosikymmentä aikaisemmin olivat Byzantionilta anastaneet. Ei
kymmenettä osaa päässyt Jerusalemin edustalle siitä armeijasta, joka
oli viety Konstantinopolista salmen poikki, mutta niin palava oli
ristiretkeläisten innostus, että he ylönluonnollisilla ponnistuksilla
ja ihmenäkyjen kiihottamina vallottivat Pyhän kaupungin. Siellä nyt
verilöylyllä kostettiin pyhiinvaeltajien kärsimykset ja riennettiin
heti verissä käsin pyhiin paikkoihin rukoilemaan. Semmoinen oli noitten
melskeisten aikain henki. Jerusalemista tuli uusi kuningaskunta ja
Bouillonin Gottfriedistä sen ensimäinen hallitsija. Edessä, Antiokia
ja Tripolis kuuluivat siihen läänityskuntina. Johanniittain ja
Temppeliherrain ritarikunnat perustettiin Pyhän haudan pysyväksi
suojelijakunnaksi ja muita myöhemmin.
Toinen ristiretki (1147—1149) tapahtui sen johdosta, että
muhamedilaiset olivat vallottaneet takaisin Edessan. Mutta tämä
ristiretki jäi melkein tuloksettomaksi.
Kolmannella ristiretkellä (1189—1192) oli tarkotus Jerusalemin takaisin
vallottaminen, sillä v. 1187 oli Egyptin sulttaani Saladdin anastanut
sen kristityiltä ja uhkasi ajaa heidät pois sekä Palestinasta että
Syyriasta. Tällä retkellä olivat johtajina Saksan keisari Fredrik
Barbarossa, joka hukkui erääseen jokeen Kilikian rannalla, Ranskan
kuningas Filip August ja Englannin kuningas Rikard Leijonamieli.
Saksalaiset olivat kulkeneet maisin, Englantilaiset ja Ranskalaiset
meritse, ja viimeksi mainitut vallottivat yhdessä Akkon. Viimeiseksi
jäi Palestinaan englantilainen joukko, jonka johtaja Rikard
Leijonamieli urhotöillään herätti vastustajainsakin ihailua. Hänen
ansionsa oli, että osa Palestinasta pelastettiin ja kristityille edes
tunnustettiin vapaa oikeus käydä Jerusalemissa pyhiinvaelluksilla.
Neljännellä ristiretkellä, jonka toimeenpanemisessa Italian
merikaupungit olivat tehokkaimpia auttajoita, jäätiin tielle
ja harhauduttiin maallisempiin toimiin. Vallotettiin kristitty
Konstantinopoli ja Byzantilaisen keisarikunnan raunioille perustettiin
n.s. Latinalainen keisarikunta. Suurin osa Byzantionin maista jaettiin
lääneiksi länsimaalaisille ritareille ja Italian kaupungeille,
ainoastaan Vähän Aasian puolella säilyi pieni alue Byzantionin
hallitsijasuvulle, Nikaia pääkaupunkina. Mutta Latinalainen
keisarikunta oli lyhytikäinen ja sen kukistuttua Konstantinopoli vielä
pari vuosisataa oli kreikkalaisen valtakunnan pääkaupunki.
Viimeinen itäinen ristiretki oli se, jonka hohenstaufilainen keisari
Fredrik II teki Pyhälle maalle. Enemmän valtiotaitonsa kautta kuin
asevoimalla hän sai Jerusalemin vielä kerran kristittyjen valtaan
(1229), mutta viidentoista vuoden perästä muhamedilaiset sen jälleen
vallottivat, eivätkä kristityt sen koommin ole sitä takaisin saaneet.
Egyptin Mamelukit, voitettuaan Ranskan kuninkaan Ludvig IX:nen
Afrikassa, vallottivat v. 1290 Akkon, joka oli kristittyjen viimeinen
jalansija Palestinan maassa.
Kauemmin pysyivät pystyssä ne pienet valtakunnat, joita
ristiretkeläiset perustivat Egean meren saarille. Rhodosta puolustivat
Johanniitat aina vuoteen 1522, Kypros joutui lopullisesti Turkkilaisten
haltuun vasta kuudennentoista vuosisadan lopulla, Kreta vuosisataa
sitäkin myöhemmin. Mutta näitä saaria ei vallotettu muhamedilaisilta,
vaan otettiin ne Byzantionilta. Taistelu, jota niistä vielä kauan
varsinaisien ristiretkien päätyttyäkin käytiin Turkkilaisia vastaan,
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 24
  • Büleklär
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3104
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1806
    16.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3288
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1857
    17.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3360
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1897
    18.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3221
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1882
    18.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3392
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1889
    19.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3436
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1903
    19.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3301
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1908
    19.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3386
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1846
    20.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3308
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1804
    18.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3251
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1954
    18.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3271
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1860
    17.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3372
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1889
    18.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3282
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1892
    16.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3220
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1897
    17.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3301
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1937
    19.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3223
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1894
    18.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3301
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1818
    20.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3423
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1849
    22.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3500
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1837
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3395
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1925
    21.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 3357
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1959
    20.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3453
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2014
    21.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3292
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2004
    19.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 3255
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1912
    18.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 25
    Süzlärneñ gomumi sanı 3267
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1970
    19.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 26
    Süzlärneñ gomumi sanı 3448
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1933
    21.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 27
    Süzlärneñ gomumi sanı 3400
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1899
    20.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 28
    Süzlärneñ gomumi sanı 3399
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1891
    20.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 29
    Süzlärneñ gomumi sanı 3439
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1904
    19.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 30
    Süzlärneñ gomumi sanı 3323
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1913
    20.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 31
    Süzlärneñ gomumi sanı 3258
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1877
    19.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 32
    Süzlärneñ gomumi sanı 3277
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1896
    18.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 33
    Süzlärneñ gomumi sanı 3348
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1914
    19.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 34
    Süzlärneñ gomumi sanı 3527
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1874
    23.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 35
    Süzlärneñ gomumi sanı 2583
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1465
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.