Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 11

Süzlärneñ gomumi sanı 3271
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1860
17.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
25.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
31.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
haarniskoita, jotka olivat maankuulut. Sinne tuotiin orjia monesta
maasta ja Välimeren takaa petoeläimiä eläintaisteluja varten, Intiasta
papukaioja. Löysi sinne vihdoin Kiinan silkkikin, joka oli vielä
purppuraakin kalliimpaa.
Kauppakaupunkina vei Aleksandria vielä Roomastakin voiton. Se oli
valtakunnan suurin kauppa- ja teollisuuskaupunki. Aleksandriasta
sanottiin saatavan kaikkea muuta paitsi ei lunta. Siellä kohtasivat
toisensa Egyptiläiset, Juutalaiset, Kreikkalaiset, Italialaiset.
Araabit ja Foinikit, sinne saapuivat sekä Afrikan sisäosain että
Intian tuotteet. Tämä »tunnetun maailman suurin tavarakeskusta», joksi
sitä Strabon sanoi, valmisti kankaita ja muita teollisuustuotteita
sekä Britanniaa että Arabiaa ja Intiaa varten, Aleksandrian lasi- ja
papyroteollisuus ja rohtovalmisteet vallitsivat maailmanmarkkinoita
Intian merestä Atlantinmereen saakka. Intian kanssa kehittyi kauppa
niin vilkkaaksi, että Pliniuksen todistuksen mukaan itämaisista
ylellisyystavaroista (silkistä, jalokivistä ja savusteista y m)
vuosittain maksettiin ulkomaille päälle 100 miljoonaa sestertsiä.
Rooman valtakunnan valtavan sivistävän merkityksen oivalsivat nekin
kansat, jotka sen kautta olivat itsenäisyytensä menettäneet, ja
tuskinpa sitä voi kaunopuheliaammin lausua kuin smyrnalainen Aristides
ylistyspuheessa, jonka hän piti Marcus Aureliukselle ja hänen
hallitukselleen:
»Voitetut eivät enää kadehdi eivätkä vihaa voittajaa Roomaa. Ne ovat
unohtaneet olleensa kerran vapaat, koska ne saavat nauttia kaikkia
rauhan siunauksia. Valtakunnan kaupungit loistavat ihanuudessa ja
kauneudessa. Eivätkö kaikki voi häiritsemättä mennä, kunne heitä
milloinkin haluttaa? Eivätkö kaikki satamat ole täynnä toimeliaisuutta?
Eikö vaeltaja voi yhtä huoletta kulkea vuorilla kuin kaupunkilaiset
kaduillaan? Missä on jokia, joitten poikki ei päästäisi, missä
merensalmia, jotka olisivat kiinni? Kaikki maa on luopunut vanhasta
puvustaan, raudasta, ja esiintyy nyt juhlavaatteissa. On kylliksi olla
roomalainen ollakseen turvassa. Te olette toteuttaneet Homeroksen
sanan: '»maa on kaikille yhteinen'». Te olette mitanneet maan,
rakentaneet jokiin sillat, louhineet vuoriin teitä, saattaneet erämaat
asuttaviksi ja jalostaneet kaikki järjestyksen ja kurin kautta.
Liittämällä kansat toisiinsa te olette saattaneet maailman kuin yhdeksi
perheeksi.»
Ja ankara kirkkoisä Tertullianuskin, joka oli kotoisin Uudesta
Karthagosta, antoi Roomalaisille empimättä tunnustuksensa toisen
vuosisadan lopulla:
»Kaikki on tunnetuksi tullut, kaikkialle päästään, kaikki paikat ovat
liikettä täynnään. Kamalain erämaitten sijaan on tullut hymyileviä
viljelyksiä, viljavainiot ovat tunkeneet tieltään metsät, karjat ovat
petojen asuinsijoilla. Hiekkaerämaihin istutetaan, kallioita murretaan,
soita kuivataan. Kaupungeita on jo enemmän kuin ennen oli majoja.
Saaret eivät enää pelota autioina, kalliot eivät säikytä. Kaikkialla on
viljelystä, asutusta, valtiojärjestystä, elämää.»


Maantiede sodissa, retkillä ja kauppateillä.

Roomalaiset Espanjassa.

Espanja oli jo Foinikeille hyvin tunnettu maa ja osaksi he olivat
sen valtansakin alle saattaneet. Puunilaissotien kautta länsi- ja
etelärannikko joutui Roomalaisille, ja vähitellen he vallottivat maan
kokonaan. Kauimmin säilyttivät pohjoisosissa asuvat vuoristokansat
vapautensa.
Iberian niemimaalla asui siihen aikaan kauttaaltaan vanhoja
iberiläisiä kansoja, joista nykyiset Baskit polveutuvat. He kuuluivat
esihistorialliseen valkoiseen rotuun, joka mainittua pientä tähdettä
lukuun ottamatta on kokonaan sammunut. He menettivät kielensä, mutta
monet heidän kansallisista piirteistään ovat epäilemättä säilyneet
nykyisissä Espanjalaisissa.
Kreikkalaiset kirjailijat, jotka matkustivat maassa sen jouduttua
Roomalaisten haltuun, kuvaavat silloisten Iberien tapoja ja oloja.
Posidonios kertoo varsinkin pohjoisissa vuoristossa asuvista heimoista,
heidän elintavoistaan, vilkkaista tansseistaan, miesten mustista
viitoista ja naisten kirjavista puvuista ja omituisista pääkoristeista.
He tekivät vaihtokauppaa rahakaupan asemesta ja naisilla oli
perintöoikeus. Nämä tiedot ovat suuriarvoiset historialliselle
kansatieteelle, sen koettaessa luoda kokonaiskuvaa niistä kansoista,
jotka luulon mukaan hallitsivat Europpaa ennen aarialaisia. Iberejä
asui Etelä-Galliassakin, Garonnen laaksossa, mutta toiselta puolen
oli Galliasta käsin tullut Iberien keskuuteen paljon keltiläistä
ainesta. Pyreneet eivät olleet erottavana, vaan pikemmin yhdistävänä
aineksena kansallisuuteen nähden. Gallialaisten Posidonios kertoo
olleen yksinkertaisia, avomielisiä, teräviä oppimaan, loisteliaita
ja rajuuteen saakka urhoollisia. He käyttivät leveitä housuja ja
liiallisia viittoja. Monta näistä ominaisuuksista tapaamme nykyisissä
Ranskalaisissa, mutta vanhat Gallialaiset olivat kookasta kansaa, jota
vastoin Ranskalaiset yleensä ovat vähäläntiä.
Myöhemmin kuin Posidonios matkusteli historioitsija Polybios
Espanjassa tutustuen tarkkaan sen maantieteeseen. Hän muun muassa
jo mainitsee Atlantin mereen laskevat joet ja koettaa määritellä
niitten pituudenkin. Voimme siis sanoa, että Pyreneitten niemimaa
puunilaissotien jälkeen oli kauttaaltaan tunnettu.

Caesar Galliassa.

Roomalaiset olivat jo ennen Caesaria saaneet jalansijan Gallian etelä-
ja itäosissa ja olivat arvatenkin saaneet käsityksen maan pääpiirteistä
ja kansoista. Caesar vallotti Gallian kokonaan ja tutustui näillä
sotaretkillään perinpohjin maahan ja sen asukkaihin. Onneksi Caesar,
toisin kuin roomalaiset sotapäälliköt yleensä, oli etevä kirjailijakin,
ja hänen kynästään on sen vuoksi säilynyt harvinaisen monipuolinen ja
luotettava kuvaus silloisten keltiläisten päämaasta.
Gallian eteläosassa asuivat Akvitanit, keskellä maata varsinaiset
Gallialaiset, pohjoisessa Belgit. Näitten kansain rajoina olivat
Garumna (Garonne), Sequana (Seine) ja Matrona (Marne) joet. Caesar
mainitsee maan tärkeimmät vuoristot. Hän tekee selkoa sen monista eri
heimoista, joiden keskenäinen riitaisuus — se oli kelttien yleinen
kansallisheikkous — helpotti roomalaista vallotusta. Suurin osa
Caesarin mainitsemista heimoista on tasaantunut olemattomiin, mutta
moni paikka on säilyttänyt niistä perintönä nykyisen nimensä.
Mieltä kiinnittävimpiä on Caesarin kuvaus Armorican (Bretagnen)
niemimaalla asuvista Veneteistä. Tämä kansa oli vanhastaan harjottanut
vilkasta merenkulkua, sillä sen välityksellä tapahtui tinan kauppa
Britanniasta mannermaalle. Veneteillä oli melkein laakapohjaiset,
korkeakeulaiset alukset, joissa oli nahkapurjeet. Caesar ei voinut
heitä voittaa muulla tavalla, kuin että itsekin rakennutti laivaston.
Venettien laivoissa ei ollut airoja, kuten Roomalaisten, ja sen
vuoksi he merisodassa joutuivat tappiolle. Roomalaiset repivät
pitkillä kekseillä rikki Venettien purjeet, niin etteivät heidän
laivansa voineet vapaasti liikkua, vaan ne voitiin helpommin vallata.
Urhoollisesti puoliaan pidettyään tämän reippaan kansan täytyi
alistua, ja aito roomalaisella julmuudella Caesar säälimättä sen
hävitti, surmauttaen osan, myyden loput orjiksi. Näin tuhottiin kansa,
joka esihistoriallisena aikana oli ollut tärkeä kaupanvälittäjä,
jolta Foinikit luultavasti kävivät noutamassa pohjoismaisten harvoja
haluttuja tuotteita.
Galliasta käsin Caesar teki kaksi sotaretkeä Kanaalin poikki
Britanniaan mutta ei tunkeutunut pitkällekään maan sisäosiin. Hän
tutustui ainoastaan etelärannikkoon ja sen asukkaihin, jotka olivat
Belgiasta muuttaneita kelttejä ja sivistyneempiä kuin sisämaan raa’at
paimentolaiskansat.
Caesar oli niinikään ensimäinen roomalainen sotapäällikkö, joka
yritti tunkeutua Germaniaan. Hän oli sotavangeilta hankkinut tietoja
Germanian asukkaista ja tärkeimmistä luonnonpiirteistä sen lisäksi,
mitä hän oli Kreikkalaisten maantieteellisistä teoksista lukenut.
Caesar kertoo, että näiden mainitsema Hercynian metsä oli yhdeksää
päivämatkaa leveä ja ulottui Tonavan pohjoisrantaa pitkin aina Dakiaan
saakka idässä. Tämä metsä vastaa pääasiallisesti nykyistä Keski-Saksan
vuoristokynnystä ja Karpatteja, jotka siihen aikaan vielä olivat
kauttaaltaan suunnatonta asumatonta saloa. Mutta Pohjois-Saksan joista
ei vielä Caesarin aikana kulkenut Roomalaisille maineita.
Gallian kukistettuaan Roomalaiset hämmästyttävän nopeaan
roomalaistuttivat sen. He rakensivat teitä ja kaupunkeja, julkisia
rakennuksia, temppeleitä, kylpylaitoksia ja kasarmeja, joitten
raunioita on kautta maan runsaasti säilynyt näihin aikoihin saakka.
Toiset Gallian kaupungeista vetivät vertoja Italian kauneimmille.
Roomalaisten aikomus oli, asemaansa vahvistettuaan, kukistaa Galliasta
käsin sotaiset Germanitkin. Jos he olisivat aikeessaan onnistuneet,
niin Keskiajan historia luultavasti olisi muodostunut aivan
toisenlaiseksi. Mutta Germanien sotakunto ja heidän maansa etäisyys
pysäyttivät Rooman vallan leviämisen pohjoista kohti.

Roomalaisten sotaretket Germaniaan.

Caesarin jälkeen tapahtui kuitenkin muutamia yrityksiä ja saatiinkin
Rheinin rannalla luja jalansija. Keisari Augustuksen poikapuoli Drusus
teki Germaniaan kolme sotaretkeä. Hän vallotti ensiksi Batavien maan,
joka oli Rheinin ja Maasin suistamoitten välillä (v. 12 e.Kr.).
Seuraavana vuonna hän eteni Visurgis (Weser) joelle ja rakensi
linnotetun sotilasaseman Hattien maahan, Weserin lähteille. Kolmannella
retkellään hän sieltä tunkeutui Kheruskien maan kautta aina Albis
(Elbe) joelle.
Suurimman maineen Drusus Roomalaisten kesken saavutti varsinkin sen
kautta, että rakennutti laivaston ja purjehti sillä Pohjanmerelle,
jota ei sitä ennen yksikään roomalainen alus ollut kyntänyt. Retki
oli merkillinen siitäkin syystä, että se tapahtui näitten seutujen
maantieteellisten olojen vielä ollessa melkoisesti toiset kuin nykyään.
Se osa Pohjois-Hollannista, jonka nykyään Zuydersee täyttää, oli
Drusuksen aikana vielä suureksi osaksi maata. Nykyinen merenlahti oli
sisäjärvi, jota Roomalaiset nimittivät Lacus Flevukseksi. Keskiajalla
suuret tulvavuokset ja myrskyt hävittivät maakannaksen, joka erotti
järven merestä, vieläpä repivät ja hautasivat aaltoihin leveältä
Friisien rannikkoa aina Jyllantia myöten. Drusus rakennutti laivastonsa
Rheinillä ja kaivatti sitten kanavan Rheinistä Flevus järveen, josta
oli salmi mereen. Pohjanmeren etelärantaa hän sitten purjehti aina
Amisian (Emsin) suulle, pakottaen tällä rannikolla asuvat Friisit
tunnustamaan Rooman ylivallan. Emsin oikealla rannalla asuvat Haukit
sitä vastoin torjuivat Roomalaisten hyökkäyksen.
Drusuksen jälkeen jatkoi sotaa Germaneja vastaan Tiberius, josta
myöhemmin tuli Rooman keisari. Tiberius lähetti laivastonsa Albis joen
(Elben) suulle saakka, josta se nousi kappaleen ylämaahankin, kunnes
kohtasi joen oikealle rannalle saapuneen maa-armeijan, jota Tiberius
itse johti. Tiberius pakotti Haukit alistumaan ja voitti Langobardit,
jotka asuivat kauempana maan sisässä, Weserin ja Elben välillä. Mutta
kun kheruskilainen Armin myöhemmin tuhosi Varuksen johtamat roomalaiset
legionat Teutoburgin metsässä, niin nämä etäiset vallotukset
menetettiin. Keisari Augustus ja hänen jälkeensä Tiberius piti
edullisempana tyytyä rajaan, joka kulki Rheinin laakson itäsivua ja
Tonavan laakson pohjoissivua. Tosin vielä Drusuksen poika Germanicuskin
menestyksellä taisteli koillisrajalla, mutta hänen voittonsa eivät
johtaneet uusiin anastuksiin.

Vanha Germania.

Roomalaiset olivat näitten sotien kautta saaneet entistä paremman
käsityksen Germanian maan tieteellisistä ja kansallisista oloista.
Ne eivät juuri houkutelleetkaan heitä jatkamaan vellotusta. Maan
ilmasto, joka siihen aikaan epäilemättä oli nykyistään kolkompi,
oli Roomalaisten mielestä ylen ankara. Germania oli täynnään soita
ja sankkoja metsiä, sen taivas oli synkkä, sateet ainaiset, sumut
eksyttävät. Kesää, joka Roomalaisten mielestä oli lyhyt, seurasi
kova talvi rajuine myrskyineen, lumituiskuineen ja pakkasineen,
jotka jäädyttivät joet pitkiksi ajoiksi. Koko Saksaa peittivät
siihen aikaan valtavat pyökki- ja tammimetsät ja maan pohjoisosissa
myös havumetsät. Vanhempi Plinius ihaili näitten metsien valtavia
tammia, joihin hän tutustui Haukkien maassa, nykyisessä Westfalissa
oleskellessaan. Hedelmäpuita, joita nykyään kasvaa kauttaaltaan koko
maassa, ei Tacituksen tietojen mukaan ollut ensinkään, ei ainakaan
jalompia. Viljoja tunnettiin ohra, kaura ja hirssi, vehnän toivat
vasta Roomalaiset maahan. Germaneilla oli suuret karjat, mutta karja
oli pienikasvuista, vaikka karkaistua. Hevoset olivat vähäisiä
eivätkä nopeita, mutta kestäviä ja vähään tyytyväiset. Metsät olivat
täynnään riistaeläimiä ja metsästys olikin Germanien pääelinkeinoja.
Roomalaisten kummastusta herättivät varsinkin hirvi ja bisonihärkä:
näitä paitsi oli viljalta karhuja, susia, ilveksiä, villikissoja,
metsäsikoja, kauriita y.m. Joet olivat erittäin kalaiset. Kivennäisiä
saatiin vähän hopeaa ja rautaa, runsaammin sitä vastoin arvokasta
meripihkaa ja suolaa.
Germanien silloisesta elämänlaadusta ja tavoista antaa varsinkin
kuulu historiankirjottaja Tacitus tietoja teoksessaan »Germania».
Tacituksen kertomukset heidän sukujuurestaan ja heimojaostaan
perustuivat kuitenkin enemmän vanhoihin taruihin kuin tosioloihin.
Vähitellen opittiin erottamaan yhä enemmän heimoja, jotka olivat
toisiinsa nähden itsenäiset, ilman lujempaa yhdyssidettä. Caesar
tunsi noin 20 germanilaista kansaa, Strabon ja Plinius niitä
luetteleval kolmisenkymmentä, Tacitus yli 60, Ptolemaios toista sataa.
Kansainvaelluksien aikana monet niistä tulivat liiankin tunnetuiksi
Rooman valtakunnan etäisimmissäkin osissa.
Tacitus »Germaniassaan», joka kirjotettiin v. 98 j.Kr., ylistää
Germanien kookasta, voimakasta ruumiinrakennusta, valkoista ihoa,
vaaleata tukkaa ja loistavia sinisiä silmiä. Hän ihailee heidän
tapainsa puhtautta ja varsinkin heidän uskollisuuttaan, ja nämä avut
tosiaan olivatkin jyrkässä ristiriidassa Roomassa vallitsevalle
turmelukselle. Naiset olivat muutoin alhaisessa asemassa, saivat
toimittaa raskaimmat työt, mutta heille kuului jumalten tahdon
ennustaminen ja siitä he saivat melkoisen vaikutuksen kansan
kohtaloihin. Maanviljelystä harjotettiin kaikkialla ja aura oli
vanhastaan tunnettu. Kaupunkeja oli vähän. Ammattitaitoa ei ollut sen
enempää, kuin että se tyydytti vain vaatimattomammat kotoiset tarpeet.
Germanien luku ei maan harvaan asutukseen nähden voinut yhteensäkään
olla suuri. Sitä ihmeellisempää on, että nämä harvalukuiset ja
keskenään riitaiset heimot kansainvaelluksien aikana saattoivat
kukistaa Rooman valtakunnan ja mielinmäärin sitä palotella ja vallita.
Tosin heidän alueensa Vanhan ajan lopulla olivat laajenneet etelää
kohti Alppeihin saakka, kun Tonavan eteläpuolella asuvat keltit
muuttivat pois vanhoilta asuinsijoiltaan, mutta sittenkin olivat
germanilaiset kansat verraten vähälukuiset, ja heistäkin jäi suuri
osa paikoilleen, ottamatta osaa sotaretkiin Rooman rintamaihin.
Kansainvaellusten alkaessa Germanit kuitenkin olivat koko joukon
edistyneet siitä, mitä he olivat Roomalaisiin ensiksi tutustuessaan.
Palveltuaan palkkasotureina Rooman armeijassa he olivat oppineet
edistyneempää sotataitoa ja arvatenkin parempien aseitten ja
ruumiinsuojusten valmistamisen.

Alppimaitten vallotus.

Drusus ja Tiberius vallottivat niinikään ne maat, jotka olivat
Italiasta koilliseen. Ne olivat tärkeät siitä syystä, että niitten
kautta kulki solateitä vuorien poikki Tonavan rannoille. Tälle
puolelle syntyivät roomalaiset maakunnat Rhaetia, Vindelicia, Noricum
ja Pannonia, jotka pääasiallisesti vastaavat nykyistä Tirolia,
Baijerin eteläosaa, molempia Itävaltoja ja osaa Unkarista. Drusus
tunkeutui Tiroliin etelästä pitkin Adigen laaksoa, Tiberius taas
pohjoisesta Rheinin laakson kautta. Tiberius muun muassa rakensi
laivaston Boden järvelle. Tämän järven rannoilta hän eteni Innin
laaksoon. Roomalaisten vallotusten turvaksi rakennettiin Augusta
Vindelicorum, nykyinen Augsburg. 'Tonavan laaksossa ja Alppimaissa sen
yläpuolella asui vallotuksen aikana keltiläisiä kansoja, joilla oli
melkoinen määrä sivistystä, koska ne vanhastaan olivat välittäneet
kauppaa pohjanpuoleisten seutujen ja Italian välillä. Roomalaisten
vallanalaisuudessa he yhä kehittyivät, maahan syntyi paljon kaupunkeja,
samoin kuin Rheininkin laaksoon, jonka asukkaat kuitenkin olivat
Germaneja. Kansainvaelluksien aikoina Germanit sitten anastivat koko
Etelä-Saksan ja suuren osan Alppimaistakin, ja Germanien hallussa ne
ovat pysyneet siitä pitäen.
Pannonialaiset vastustivat tuimemmin Roomalaisten vallotusta. Heidänkin
maansa kautta kävi vanha tärkeä kauppatie Itämerelle, josta meripihka
tuotiin. Useitten sotaretkien kautta vallotettiin nämä maat ja
Tonavasta tuli Mustaanmereen saakka Rooman valtakunnan raja.

Balkanin niemimaa.

Balkanin niemimaan maantieteellisistä oloista on Vanhan ajan
kirjallisuudessa verraten niukasti tietoja. Suurena syynä siihen
epäilemättä oli, että nuo maat enimmäkseen ovat niin vuorisia ja
pääsemättömiä. Vasta Roomalaiset yhdistivät koko niemimaan samaksi
valtakunnaksi. He vallottivat Epeiron ja nykyisen Albanian ja tiesivät
sen maan oloista luultavasti enemmän kuin nykyään tiedetään. Jylhäin
vuoristoitten poikki rakennettiin eräs Rooman tärkeimmistä sotateistä,
Via Egnatia, joka Dyrrakhionista, Adrian meren rannalta, kulki
suoraan Thessalonikaan Egean meren rannalle. Sekä Bulgariassa että
Serbiassa todistavat vielä tänä päivänä monet vanhat rauniot, teiden ja
siltain jäännökset Roomalaisten tarmokasta toimintaa. Mutta tietomme
näitten maitten mieltäkiinnittävistä kansoista eivät heidän kauttaan
suurestikaan laajentuneet. Vähän tiedämme vanhoista Daakeistakaan,
jotka keisari Trajanus kukisti. He asuivat nykyisessä Rumaniassa
ja Siebenbyrgissä. Näitten maitten nykyiset asukkaat puhuvat tosin
romanilaista kieltä, mutta alkuaan he eivät olleet romanilaisia, vaan
nimistään ja muista tunnetuista seikoista päättäen samoja thraakilaisia
kansoja, joita asui etelämpänäkin sekä Balkanin niemellä että
Vähässä-Aasiassa. Daakit olivat, samoin kuin muutkin thraakilaiset
ja varsinkin samaan kansanhaaraan kuuluvat illyriläiset, erittäin
sotaista kansaa. Kauempana Välimerestä asuen he eivät voineet kohota
yhtä korkeaan sivistykseen kuin Kreikkalaiset ja Roomalaiset, mutta oli
heillä kuitenkin kehittyneet olot ja melkoisia kaupunkeja. Pääkaupunki
oli Sarmisegetusa nykyisessä Siebenbyrgissä.
Alussa Daakit hyvällä menestyksellä pitivät puoliaan Roomalaisia
vastaan, kunnes keisari Trajanus rakennutti Tonavan poikki, nykyisen
Rautaportin seuduille, kivisillan ja sitä pitkin vei legionansa
heidän maahansa. Sillasta on osia säilynyt näihin saakka. Trajanus
vallotti Daakien maan ja pääkaupungin ja teki siitä Rooman maakunnan.
Sodassa väestö hävisi niin vähiin, että sijaan tuotiin suuret määrät
roomalaisia siirtolaisia, ja siitä maan kielikin roomalaistui ja on
sinä pysynyt.
Näin omistivat Balkanin niemimaalla, samoin kuin Italiassakin, vanhat
esihistorialliset kansat vallitsevan kansallisuuden kielen. Balkanin
niemimaalla useimmat kansat kuitenkin kreikkalaistuivat, sillä Rooman
ylivallasta huolimatta piti kreikkalaisuus korkeamman sivistyksen ja
liike-elämän kielenä niin hyvin puoliaan, että Rooman valtakunnan
jaon jälkeen koko itäpuoli tuota pikaa tunnusti kreikan kielen
pääkielekseen. Ainoastaan Illyrian vuorissa on näihin aikoihin saakka
säilynyt Balkanin niemimaan vanhaa alkuväestöä. Albaanit luultavasti
yhä puhuvat vanhaa kieltään ja ovat rotunsa muutkin ominaisuudet
säilyttäneet.
Roomalaisten vallotukset Tonavan pohjoispuolella eivät olleet
pitkäikäiset. Sekä Unkari että Rumania ovat jatkoa Etelä-Venäjän ja
Keski-Aasian aroille, ja kun näitten arojen sotaiset paimentolaiskansat
alkoivat suuret ja tuhoiset vallotusretkensä, niin eivät mitkään
muut kansat voineet säilyä semmoisilla seuduilla, jotka soveltuivat
laitumiksi, taikka olivat niistä sotaretken kantomatkan päässä.
Aluksi Daakia keisari Aurelianuksen käskystä luovutettiin Gooteille,
ja myöhemmin se enemmän kuin mikään muu Europan maa oli ainaisten
kansanliikkeitten ja lyhytaikaisten valtakuntamuodostusten jaloissa.
Mutta niin pysyvän vaikutuksen jättivät kuitenkin Roomalaisten ja
varsinkin keisari Trajanuksen toimet Tonavan pohjoispuolella, että
vielä tänä päivänä rumanilaiset kansantarinat mainitsevat Trajanusta
puolijumalana ja nimittävät hänen mukaansa sekä luonnonihmeitä että
taivaan ilmiöitä.
Roomalaisten monista sodista Itämailla hyödyttivät maantietoa enimmän
Pontoksen kuningasta Mithridatesta vastaan käydyt. Niitten kautta
tulivat varsinkin Armenia ja Kaukasia, vanhain Kolkhis, entistä
paremmin tunnetuiksi.
Mithridates, joka viimeiseen saakka oli Rooman vihollinen, oli koonnut
suunnattomia rikkauksia ja suuren, hyvin harjotetun armeijan, sekä
laskenut valtansa alle melkoisen osan Vähästä Aasiasta. Hän oli
asemaansa vahvistanut antamalla tyttärensä Armenian kuninkaan Tigraneen
puolisoksi. Aikoessaan anastaa Bithyniankin, jonka kuningas oli
testamentissa jättänyt maansa Roomalaisille, Mithridates joutui näitten
kanssa sotaan. Maantieto hyötyi enimmän kolmannessa sodassa, jossa
Roomalaisia ensiksi johti Lucullus. Voitettuaan Mithridateen Kabeiran
luona (v. 72 e.Kr.) Lucullus tunkeutui Armeniaan, pakottaakseen
Tigraneen luovuttamaan sinne paenneen Mithridateen. Siten tämä maa,
joka aina Xenofonin retkestä saakka oli pysynyt syrjässä tapauksista,
joutui sodan jalkoihin ja siitä saatiin entistä täydellisempiä tietoja.
Tämä oli ensi kerta, kun Roomalaiset kulkivat Anti-Tauro vuoriston
poikki ja tunkeutuivat siihen jylhään ylämaahan, josta Eufrat ja Tigris
saavat alkunsa. Siellä he, samoin kuin aikoinaan Xenofon joukkoineen,
saivat kärsiä paljon kurjuutta ilmaston ankaruuden vuoksi. Armeniasta
käsin he ensi kerran kulkivat Tauron poikki eteläpuolella olevaan
Mesopotamiaan, jossa myöhemmin niin kauan taistelivat Parthialaisia
vastaan. Lucullus vallotti Tigraneen pääkaupungin, Tigranokertan, joka
oli vasta perustettu. Kaupungin paikkaa ei varmuudella tiedetä, mutta
luullaan sen olleen nykyisen Mardinin seuduilla, josta on löydetty
vanhoja kaupungin pohjia. Arsanias joki, jonka rannoilla Lucullus
voitti Mithridateen ja Tigraneen yhtyneet armeijat, oli epäilemättä
nykyinen Murad, Eufrateen itäinen latvahaara, jonka poikki Xenofonkin
oli kulkenut. Lucullus sen jälkeen vallotti Mesopotamiassa Nisibiin
vahvan linnan, mutta sotajoukkonsa kapinoimisen vuoksi hänen sitten
täytyi luopua johdosta ja Pompeijus ryhtyi sotaa jatkamaan.

Pompeijus Kolkhiissa.

Pompeijuksen sotaretken maantieteelliset tulokset olivat paljon
tärkeämmät. Sen kautta saatiin ensimäiset varmat tiedot Mustan meren
ja Kaspian meren välisistä seuduista. Pakotettuaan Mithridateen
pakenemaan Vähästä Aasiasta ja Tigraneen antautumaan hän alkoi
ajaa takaa Mithridatesta, joka oli paennut ensinnä Kolkhiihin ja
sieltä edelleen vaikeita teitä pitkin Pantikapaioniin (Kertshiin),
joka oli Kimmeriläisen Bosporon (Kertshin salmen) länsirannalla.
Taurian niemimaalla hän sitten, epätoivoisena vastarinnan
mahdollisuudesta, surmasi itsensä. Ajaessaan häntä takaa Pompeijus
huomasi välttämättömäksi kukistaa ne kansat, jotka olivat Armenian
pohjoispuolella ja jotka olivat Kreikkalaisille tunnetut Iberien
nimellä. Iberit asuivat Kaukason eteläpuolella olevassa vuorimaassa,
josta Kyros (Kur) joki saa alkunsa. Joen alajuoksulla taas, Kaspian
meren puolessa, asui kansa, jota sanottiin Albaneiksi; sekin ryhtyi
sotaan Roomalaisia vastaan. Pompeijus kulki Kyroksen poikki ja
lähestyi Kaspian merta kolmen päivämatkan päähän, taistellen siten
maassa, joka siihen saakka oli aivan tuntematonta. Plutarkhos kertoo,
että häntä estivät Kaspian merelle saakka etenemästä käärmeet. Tämä
epäilemättä oli liiottelua, mutta tosiasia on, että Moganin aro, jolta
hän lienee takaisin kääntynyt, vielä tänä päivänä on pahassa maineessa
myrkyllisten käärmeitten runsaudesta.
Tarkemman kertomuksen näistä seuduista antoi mytileneläinen Theofanes,
Pompeijuksen läheinen ystävä, joka oli mukana sotaretkellä, kirjottaen
sen historiankin. Theofanes huomauttaa Kaukason muistuttavan
Pyreneitten vuorimaata varman suuntansa ja harjanteittensa
yhtäjaksoisuuden kautta, mainitsee muutamia sen solista ja sen alempien
liepeitten erinomaisen rehevästä kasvullisuudesta. Kaikki nämä
piirteet ovatkin tälle vuoristolle ominaisia. Theofanes mainitsee myös
vuoriston, joka kulkee Kaukasosta etelään, yhdistäen sen Kholkiin ja
Armenian vuorimaihin ja muodostaen Mustaan ja Kaspian mereen laskevien
jokien välillä vedenjakajan. Nykyisestä Kaukasiasta, ainakin sen
eteläosasta, oli siten saatu oikeat maantieteelliset käsitykset.
Iberit olivat Theofaneen mukaan sivistynein tämän maan kansoista.
Heillä oli kaupunkeja ja markkinapaikkoja, hyvin rakennetut talot ja
tiilikatot. Väestö oli jaettu neljään kastiin; ylimpään kuuluivat
kuninkaallisen suvun jäsenet, jotka johtivat kansaa sekä sodassa
että rauhan aikana. Toiseen kuuluivat papit, jotka samalla olivat
tuomareita, milloin nousi riitoja naapuriheimojen kesken, kolmanteen
soturit ja maanviljelijät, neljänteen yhteinen kansa, joka teki
alemmat työt ja oli kuninkaan orjia. Kotiolot olivat patriarkallisella
kannalla, omaisuus oli perheen yhteistä ja perheen vanhin sitä hoiti.
Albanien olot olivat paljon alkuperäisemmät. He eivät käyttäneet
rahaa kaupassa, vaan kävivät vaihtokauppaa, mitat ja painot olivat
heille tuntemattomat. Ihmisuhri oli yleinen, ja uhrien ruumiista
ennustettiin. Albanien pääelinkeino oli karjanhoito; maanviljelys ja
maanviljelysneuvot olivat alkuperäisintä laatua. Mutta siitä huolimatta
he maan hedelmällisyyden vuoksi saivat erinomaisen runsaita satoja.
Vielä tänä päivänä tämä pitää paikkansa, varsinkin Shirvanin (Bakun)
alueesta, joka on Kurin, Kaspian meren ja Kaukason itäpään välillä.
Vaikka Albanit olivat luonnostaan rauhallista kansaa, niin saivat he
kuitenkin Pompeijusta vastaan kokoon sotajoukon, jossa oli 60,000
miestä jalkaväkeä ja 12,000 miestä ratsuväkeä. Siinä maassa, joka oli
Mustan meren rannalla Fasis joesta pohjoiseen päin, oli taas tavattoman
paljon eri kansoja: Dioskuriaan (Sukhum Kalehin) kreikkalaisessa
siirtokunnassa sanottiin seitsemänkymmenen eri heimon käyvän kauppaa.
Niillä oli kaikilla oma kielensä. Se olikin luonnollinen seuraus
tämän vuorimaan rakenteesta; se on täynnään ahtaita laaksoja, joitten
asukkaat ovat lähimmistä naapureistaankin eristetyt. Heniokhien nimi on
säilynyt nykyisessä Hainukhissa. Toiset näistä heimoista harjottivat
Mustalla merellä merirosvoutta, taikka ryöstelivät rannikoita. Heidän
aluksensa eivät kuitenkaan olleet sen suurempia, kuin että kantoivat
noin kolmisenkymmentä miestä. Tacitus myöhemmin kertoo samoista
kansoista, että he Vitelliuksen aikana tapahtuneessa kapinassa
parveilivat merellä hätä pikaa kyhäämissään aluksissa, jotka olivat
kapeita, laakapohjaisia ja kootut ilman vaski- tai rautasiteitä. Meren
noustessa aaltoihin he jatkoivat laitoja varalaidoilla, niin että
veneissä oli »seinät kuin huoneessa». Aluksia voitiin soutaa kumpi pää
edellä tahansa. Kuvaus heti jokaisen mieleen johtaa Pohjois-Suomen
jokiveneet, jotka niinikään ennen olivat rakennetut ilman nauloja,
»katajalla ommellut», kuten Vienan Karjalan rannikolla yhä vieläkin.
Roomalaisten myöhemmillä sotatoimilla Afrikassa oli enemmän
partioretkien luonne. Laaja kuiva erämaavyöhyke Välimeren rantain
eteläpuolella rajotti ylipääsemättömyytensä kautta suuremmat sotaiset
toimet, mutta yrityksiä kulkea sen poikki tapahtui kuitenkin
useampiakin. Niihin ehkä kehotti maine Libyan erämaan eteläpuolella
olevista riistaseuduista.

Uusia löytöjä Afrikassa.

Garamanttien maahan, nykyiseen Fezzaniin, josta jo Herodotos kertoi,
tehtiin kuitenkin suurempikin sotaretki ja tuo laaja keidasalue joutui
joksikin aikaa Rooman vallan alle.
V. 20 e.Kr. Cornelius Balbus, joka silloin oli rannikon roomalaisena
maaherrana, tunkeutui erämaan poikki sotajoukkoineen ja voitti
Garamantit. Tapaus herätti Roomassa niin suurta huomiota, että
Balbukselle suotiin triumfi. Retkestä valitettavasti on säilynyt vain
vähän tietoja. Garamanttien pääkaupunki Garama vallotettiin. Nimi
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 12
  • Büleklär
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3104
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1806
    16.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3288
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1857
    17.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3360
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1897
    18.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3221
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1882
    18.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3392
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1889
    19.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3436
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1903
    19.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3301
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1908
    19.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3386
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1846
    20.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3308
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1804
    18.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3251
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1954
    18.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3271
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1860
    17.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3372
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1889
    18.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3282
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1892
    16.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3220
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1897
    17.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3301
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1937
    19.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3223
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1894
    18.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3301
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1818
    20.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3423
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1849
    22.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3500
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1837
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3395
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1925
    21.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 3357
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1959
    20.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3453
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2014
    21.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3292
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2004
    19.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 3255
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1912
    18.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 25
    Süzlärneñ gomumi sanı 3267
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1970
    19.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 26
    Süzlärneñ gomumi sanı 3448
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1933
    21.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 27
    Süzlärneñ gomumi sanı 3400
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1899
    20.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 28
    Süzlärneñ gomumi sanı 3399
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1891
    20.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 29
    Süzlärneñ gomumi sanı 3439
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1904
    19.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 30
    Süzlärneñ gomumi sanı 3323
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1913
    20.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 31
    Süzlärneñ gomumi sanı 3258
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1877
    19.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 32
    Süzlärneñ gomumi sanı 3277
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1896
    18.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 33
    Süzlärneñ gomumi sanı 3348
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1914
    19.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 34
    Süzlärneñ gomumi sanı 3527
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1874
    23.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Maantiede ja löytöretket 1 : Vanha aika ja keski aika - 35
    Süzlärneñ gomumi sanı 2583
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1465
    22.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.