Lahjakas: Kertomus - 11

Süzlärneñ gomumi sanı 1671
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 981
28.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
37.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
40.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
"Totta puhuen en sitä tiedä".
"No mitäpä sitten hyödyttäisikään sinua semmoisilla kysymyksillä
kiusata?"
"Surullista on, kun mies vielä tällä ijällään näkee tulevaisuutensa
näin musertavan toivottomana ja pimeänä edessään".
"Tulevaisuus on Jumalan kädessä, poikaseni", lausui Norderudin matami
lempeästi. "Tähän aikaan on kyllä niin uusimuotista sanoa, ettei mitään
Jumalata olekaan; mutta kyllä hän sentään siellä ylhäällä hallitsee, ja
kun meistä kaikki pimeimmältä näyttää, silloin hän aina meille pienen
kynttiläntynkän sytyttää ja oikean tien osoittaa".
Lorenz huokasi ja antoi päänsä alaspäin vaipua.
"Tuolla näet Falkestadin. Vieläkös tunnet sitä?"
"Herranen aika, noin kauniina ja komeanako se tuolla auringon
paisteessa loistaa? Luulen, että se on äskettäin maalattu".
"Kyllä, se on siistitty sekä sisältä että ulkoa, ja niin on
Norderudissakin tehty. Me vanhukset muutamine sinne uudeksivuodeksi".
"Entäs Falkestad?"
"Siellä asuu sitten Anette miehensä kanssa".
"Vai niin, hän on siis kihloissa?" urkki Lorenz hieman tuskallisesti.
"Kyllä, voithan hyvin käsittää, ettei niin kaunis ja rikas tyttö
vanhaksipiiaksi jouda".
"Ei, tietysti. Onko hänen sulhasensa maanviljelijä?"
"Ei, kaupungista on; mutta meillä on niin kelvollinen työnjohtaja,
joka saattaa siksi auttaa, kunnes hän itse on vähäsen ennättänyt
maanviljelykseen perehtyä; ja kun on talo semmoinen kuin Falkestad
velatonna ja vielä korkoja muutama tuhat vuodessa, niin saattaapa
sillä aina toimeen tulla, vaikka ei olisikaan niin tavattoman taitava
maata viljelemään. Ja ovatpa nuoret sitä paitsi lähellä minua ja Ole
Danielia, ja me saatamme heitä työllä ja neuvoilla auttaa".
"Kyllä niin", sanoi Lorenz hieman huokaisten.
Nyt he kääntyivät lehtokujaan.
Anette seisoi rapulla ja heilutti kaikin voimin nenäliinaansa, ja
hänen takanansa näkyi Ole Daniel hopeahelaisine merenvahapiippuineen,
ja parin piian uteliaat kasvot pilkistelivät keittiön akkunaruutujen
takana. Unionimerkillä kaunistettu suuri lippu liehui rattoisasti
tuulessa, ja alempana puutarhan vanhassa pihlajassa tiukutteli koko
parvi varpusia oikein sydämensä halusta.
Norderudin matami vei riemuiten veljensäpojan saliin, jossa kahvipöytä
oli katettuna, kori nääntymäisillään kotona leivottujen nisuleipäin
alla ja Falkin suvun vanhoja hopeakaluja ikään kuin näytteille
ladottuina.
Huonekalut olivat uudet ja sievät; seiniin oli uusia tauluja pantu ja
brysseliläiset matot lattialle.
Lorenz sijoitettiin sohvaan Ole Danielin rinnalle, ja Anette tarjosi
kahvia.
Lorenzin mielestä tuntui siltä kuin olisi vaan pari päivää siitä
kulunut, kun hän viimeksi oli Anetten nähnyt; sillä niin samallaiselta
hän näytti tuossa terveenä ja punaruusuisena seistessään paksut,
vaaleat hiuspalmikot pään ympärille kierrettyinä, yllään tummansininen
puku kultareunaisine kaulaharsoineen ja edessään pieni sirotekoinen
esiliina, johon ruusunnuppuja ja kultalehtiä oli ompelemalla kuvailtu.
Hän oli niitten tuoksuvain kukkasten kaltainen, jotka kaukana
sydänmailla kasvavat ja joita pitkät puut päivänpaahteelta ja tuulilta
suojelevat. Siksipä eivät ne niin pian lakastutaan, koska ne varjossa
kasvavat.
Lorenz tunsi niin kummallista tukehduttamista kaulakuopassaan joka
kerta, kun hän Anettea katsahti ja tuli sitä ajatelleeksi, että hän nyt
piakkoin toisen omaksi joutuisi.
Kun he olivat kahvit juoneet, sanoi Norderudin matami:
"Nyt sinun täytyy Lorenzille iso sali näyttää, Anette; häntä kait
huvittanee sitä jälleen katsella".
Nuoret menivät. Ole Daniel nousi myös.
Matami veti navakasti nykäisten hänet jälleen sijalleen.
"Minne sinä pyrit?"
"Minä vaan lasten kanssa menisin".
"Ole Daniel, sinäpä nyt aika tollo olet! Etkö voi käsittää, että heidän
nyt täytyy kahden olla?"
Ole Daniel pureksi häpeillään piippunsa imuketta ja oli vaiti.
Anette ja Lorenz astuivat yhdessä pitkän käytävän lävitse ja tulivat
isoon saliin.
Lorenz seisahti keskelle lattiata.
Tämä se oli, se vanha iso sali nuorennetussa muodossaan; sillä
isot kuvastimet olivat uudestaan kullatut, samoin vanhanaikaiset
huonekalut, jotka nyt olivat punaiset silkkipäällykset saaneet.
Vanha kynttiläkruunukin riippui siellä niin kuin ennenkin ja soi
lasisärmiöittensä auringonvalossa kimallella.
"Kaikkihan täällä ovat entisellään".
"Kyllä, tiedäthän sinä, että me ostimme huonekalut tätivainajan jälkeen
ja olemme ne puhdistuttaneet. Ja katsos tänne, Lorenz, täällä on sinun
nukketeaatterisikin vanhassa nurkassaan. Minä löysin sen ylisiltä
eräästä hinkalosta ja puhdistin tomut siitä. Koristukset ja nuket ovat
vallan eheät; mutta ne ovat kovin kellastuneet".
Lorenz vaipui kullatulle tuolille, peitti kasvonsa käsillään ja itki.
Anette seisoi äänettä kyynelsilmin hänen vieressään.
"Kas niin, Lorenz; älä anna muistojen masentaa itseäsi".
"Oi, Anette, parempi olisi ollut, etten milloinkaan olisi takaisin
tullut enkä kaunista nuoruuteni kotia enää nähnyt. Olen tuntenut itseni
vallan toiseksi ihmiseksi tällä lyhyellä ajalla, minkä täällä olen
ollut; ja nyt minä koditonna ja rauhatonna jälleen pois ajetaan".
Anette otti tuolin ja istahti hänen viereensä.
"Voithan sinä jäädä tänne meidän luoksemme".
"Jäädäkö tänne, kun sinä naimisiin menet!" puhkesi hän sanomaan ja
kohotti päätänsä.
Anette katsoi vilpittömästi häntä silmiin.
"En minä milloinkaan mene naimisiin muiden kuin sinun kanssasi, Lorenz!
Nyt sen tiedät".
"Anette, onko -- onko -- se sinulta oikein täyttä totta?"
"Minä olen aina sinusta pitänyt, aina siitä saakka, kun vielä pieni
tyttö olin enkä osannut prinsessaa näytellä; mutta nyt minä mielelläni
sitäkin koettaisin, jos se sinua ilahduttaa voisi", sanoi hän ja
hypisteli kultakirjaista esiliinaansa.
Lorenz kiersi kätensä hänen vyötäisilleen ja antoi raskaan päänsä hänen
olkaansa vasten vaipua. Ei hän oikein tiennyt nauroiko vai itkikö.
Ehkä siinä tuli kumpaakin. Kauvan he siinä niin istuivat, aina siihen
saakka, kunnes ovi hiljaa avattiin ja Norderudin matami pilkisti siitä.
"Täällä oltiin niin hiljaa -- no, viimeinkin ovat hänen silmänsä
auvenneet! Se on vallan hirveätä, miten tuollaiset viisaat ihmiset
saattavat siinä niin tuhmia olla, mikä heidän omaa hyväänsä koskee! Ole
Daniel, nyt saat tulla, ja sano myös yksin tein Tominelle, että hän
tuokoon pullon samppanjaa isoon saliin; kyllä mekin komeilla osaamme,
kun tahdomme vaan, sillä nyt me juomme kihlaajaismaljat".
"Mutta, äiti", sanoi Anette punastuen, "nyt näin hetikö --"
"Onko tämä sinun mielestäsi liian aikaista, hyvä lapsi? Minun
mielestäni sinä olet kylliksi kauvan odotellut, kyllä vaan!"
Ei Anette vastannut mitään, piti vaan Falkin kättä omassaan, kun he
yhdessä pöydän ääreen menivät, missä Tomine, nyt Jens ajajan vaimo,
ilosta ratkeemaisillaan laseja täytteli.
Sen jälkeen käyskelivät äsken kihlautuneet puutarhassa, jossa he
sireenimajan penkille istahtivat.
Lorenz pisti kätensä liivintaskuun.
"Kas tässä, Anette, on sinulle sormus. Ei tähän ole päivää merkitty.
Sitä on vähän käytetty, mutta ei se uutta huonompi ole; tahdotko tätä
pitää?"
"Kyllä minä", vastasi Anette. "Minä tiedän sinun siellä Kyöpenhaminassa
olleesi kihloissa kreivittären taikka paroonittaren kanssa, taikka mikä
hän nyt oikein lienee ollutkaan; mutta sen saan hyvänäni pitää. Me
naiset, me vartoomme, jos nimittäin oman päämme pitää saamme, kunnes
oikea mielitietty tulee; mutta te miehet koettelette kaikki --".
"-- Ja valitsemme parhaan", puuttui Lorenz puheesen. "Norderudin täti,
taikka äiti, niin kuin nyt häntä nimittää saan, sanoi oikein, että minä
olen hirveän sokea ollut, kun olen onneani etsimässä ympäri maailmaa
ajelehtanut, vaikka sen olisin jo aikoja sitten täältä kotoa löytänyt.
Saattaako ajatella kauniimpaa luontoa kuin mitä täällä on? Nyt en
huolisi Seelannin valoisiin pyökkimetsiinkään tätä vaihtaa. Kaikki
ympärillämme huokuu rauhaa".
"Se seuraa siitä, että itse olet rauhan löytänyt".
"Katso, miten ihanasti aurinko laskee ja suopi säteidensä tuohon
kellertävään koivumetsään loistaa. Se loistaa juuri kuin kultaa olisi".
"Lehti kellastuu, kesä on mennyt", kuiskasi Anette.
"Kyllä, mutta syksyllä saattaa sulonsa olla silläkin. Meidän kesämme on
myöskin mennyt, Anette; mutta siitä olen varma, että me saamme ihanan
syksyn", vastasi Lorenz ja kiersi kätensä hänen vyötäisillensä.
Vastaukseksi hän sai vaan hellän silmäyksen.


XXVIII.
Loppukuvaus.

Pari vuotta on kulunut: ja ne kuluvatkin silloin niin pian, kun
onnellisia ollaan.
Taaskin on lokakuu kulumassa. Metsä on kirjavassa väriloistossaan:
syysaurinko paistaa ison salin akkunoista sisään, ja sen säteet
kimaltelevat kynttiläkruunun särmiöissä ja raskaissa hopeakannuissa,
jotka tänne katetulla kahvipöydällä seistä törröttävät; sillä nyt on
suuri juhla talossa.
Falkestadin nuori, vapaa omistaja Hans Falk, vanhempainsa,
talonomistajan ja filosofian kandidaatin Lorenz Falkin ja hänen
vaimonsa Anetten, omaa sukuansa Norderudin, poika viettää näet tänään
toista syntymäpäiväänsä.
Falk ja Anette viettivät häänsä viimeisen edellisenä vuonna uudenvuoden
aikaan, ja lokakuussa nuori Falk tuli maailmaan.
Lorenz Falkista on tullut vakava perheen isä. Hän on kasvattanut suuren
parran, mutta pitänyt vatsansa pienenä, työskentelee innokkaasti
maanviljelyksessä; on selväpiirteisenä oikeiston miehenä suurkäräjiin
valituksi tulemaisillaan eikä enää näytelmäkappalten kirjoituksissa
puuhaile.
Hän yritti poikansa syntymäpäivän kunniaksi nukketeaatterissaan
pienen juhlanäytännön antaa; mutta nuori Hans Falk osoitti koko
näytelmätaidetta niin suuresti halveksivansa, että potkasi nurin erään
linnamaalauksen ja puri pään ensimmäiseltä rakastajattarelta, josta
Norderudin matami saa aihetta päätellä, ettei hän milloinkaan tule
teaatteritoimiin antaumaan.
Nykyään hän rehentelee mummonsa sylissä, suuri kakku kummassakin
kädessään ja ahtaa sitä itseensä, niin että muruset hänen ympärilleen
singahtelevat. Ja ylimalkaan ei hänellä vielä mitään muuta
selväpiirteistä taipumusta näy olevankaan, kuin tunkea kaikki suuhunsa,
mitä vaan käsiinsä saa.
Eikä hän vielä mikään puhetaiturikaan ole, sillä hänen koko
sanavarastonansa on vaan nämä kolme sanaa: "ä", "i" ja "muh".
Että nämä kaksi edellistä sanaa ovat äitiä ja isää merkitsevinään,
siinä ei ole epäilemisen aihettakaan; mutta viimeisen selittäminen
on oppineiden kesken paljon kiistaa synnyttänyt, Lorenz väittää,
nimittäin, että "muh" lastenkielen yleisen sanakirjan mukaan merkitsee
"lehmää;" mutta Norderudin matami sitä vastaan uskaltaisi valallaankin
todistaa sillä tässä tapauksessa "mummoa" tarkoitettavan.
Tätä tärkeätä kysymystä harkitsee tässä kahvipöydän ääressä parhaallaan
seura, johon kuuluvat nuoren perillisen sekä omat että hänen äitinsä
vanhemmat ynnä Vindahlin perhe ja kandidaatti Finne, joka kuukauden
päivät on Falkestadissa vieraisilla ollut, jolla aikaa Gusta rouva on
kotona ja hoitaa asumavieraita ja punatukkaisia pikku tyttöjään. Hän
on Falkilta uudet vaatteet saanut ja on elämässään hyvin säännöllinen
täällä maalla ollessaan, luultavasti sen tähden, että hän kavahtaa
Norderudin matamia, joka melkein joka päivä Falkestadiin pistäytyy,
enimmäkseen varta vasten lemmikkiänsä, pikku Hansia, tervehtimään.
"Siunattu ruokahalu hänellä on --", sanoi Norderudin matami ja silmäili
ylpeänä tyttärensä poikaa.
"Katsos tänne, näetkös?" sanoi isoisä ja piti kiiltävää kahdenkruunun
kappaletta pojan edessä.
Lapsi luopui molemmista kakuistaan ja tarttui rahaan, jonka hän samassa
tuokiossa suuhunsa pisti.
"Eilen hän nielasi kaksi kymmenäyriä, ja tänään hän, herra varjelkoon,
tahtoo koko puolen taaleria lotkasta", sanoi Norderudin matami ja otti
kahdenkruunun rahan hänen suustansa. "Hän on jo ihan hulluna rahan
himosta. Ihan sinun kaltaisesi, Ole Daniel".
"Ja nyt hän näyttää noin onnettomalta, kun sinä sen häneltä riistit",
sanoi äiti.
"Minun mielestäni hän näyttää tuhmalta", puhkesi Falk sanomaan.
"Kyllä, hän on Ole Danielin näköinen, se on selvä kuin päivä", sanoi
matami. "Lahjakasta ei pojasta, Jumalan kiitos, kumminkaan tule!"
Herra Falk nuorempi potkasi juonikkaasti jalallaan ja löi mummoa
likaisella teelusikalla.
Rangaistuksekseen hän sai pitkän suudelman mummolta.
"Mutta eipä sentään kaikki lahjakkuus männikköön mene", sanoi Finne.
"Muistatkos, Lorenz, miten sitä lahjakasta ylioppilasta vertasit
kirjavaan kummipalloon, jonka yleisö ensin korkealle ilmaan viskaa ja
sitten antaa likaan pudota. Niin ei kuitenkaan sinulle tapahtunut. Sinä
olet pikemmin kuin lehmä viheriälle niitylle pudonnut".
"Kyllä minäkin olisin likaan pudonnut, jos eivät rakkaat naisten kädet
olisi minua kiinni ottaneet", vastasi Falk ja ojensi vaimolleen toisen
ja anopilleen toisen kätensä.
Norderudin matami puristi niin, että oikein kipeältä kävi; mutta se oli
vaan hyvää tarkoittava kädenpuristus.
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
  • Büleklär
  • Lahjakas: Kertomus - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3434
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1770
    24.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Lahjakas: Kertomus - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3540
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1684
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Lahjakas: Kertomus - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3369
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1802
    22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Lahjakas: Kertomus - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3582
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1757
    24.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    38.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Lahjakas: Kertomus - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3649
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1682
    26.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    41.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Lahjakas: Kertomus - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3416
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1756
    24.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Lahjakas: Kertomus - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3452
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1800
    23.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Lahjakas: Kertomus - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3371
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1728
    22.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Lahjakas: Kertomus - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3385
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1775
    24.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Lahjakas: Kertomus - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3462
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1875
    21.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Lahjakas: Kertomus - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 1671
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 981
    28.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.