Kasvikon oppisanoja - 1

  
  KASVIKON OPPISANOJA
  Kirj.
  Elias Lönnrot
  
  SUOMI, tidskrift i fosterländska ämnen, 1858.
  Adertonde årgången
  
  
  Helsingfors,
  Finska Litteratur-Sällskapets tryckeri,
  1859.
  
  
  
   Imprimatur: _L. Heimbürger_.
  
  
  
  Kuusi eri osaa on kasveissa merkittävä ja ne ovat: _juuri, varsi,
  lehdet, silmikot, kukka, hedelmä_. Itsekullaki näillä osilla on monta
  ominaisuutta, jotka tekevat ne eri kasveissa erilaisiksi. Semmoisten
  ominaisuutten selittämiseksi tarvitaan asianomaisia oppisanoja.
  
  Pintansa vuoksi on itsekuki osa:
   _kierä_ (glaber, glatt), jolla ei ole karvoja.
   _sileä_ (laevis, slät), kun ei ole kuoppia, uurtoja, naarmuja,
   nyyliä eikä muita epätasaisuuksia.
   _karkea_ (asper, skarp) pienillä kyhmyillä, nyhillä ja nystyröillä.
   _karhea_ (scaber, sträf) melkein näkymättömillä kankeilla karvoilla.
   _lienteä_ (pubescens, småluden) lyhyellä, hienolla, tiheällä karvalla.
   _sametti-nukkainen_ (velutinus, sammetshårig) lienteällä, ulottavalla,
   tav. erivärisellä karvalla.
   _silkkimäinen_ (sericeus, silkesluden), pitkästä, hienosta,
   pintamyötäisestä, kiiltävästä karvasta.
   _höyteä_ (villosus, luden), pitkästä, laheasta, tiheästä karvasta.
   _karvainen_ (pilosus, hårig), pehmeästä, ei ylen lyhyestä eikä
   tiheästä karvasta.
   _hatuinen_ (hirsutus, sträfluden), karkea-, pitkä- ja tihukarvainen.
   _takkuinen_ (hispidus, sträfhårig), karkea-, paksu- ja harvakarvainen.
   _kalsea_ (hirtus, kort sträfhårig), lyhytkarvaisempi edellistä.
   _villainen_ (lanatus l. lanuginosus, ullhårig); _villaksi_ (lana l.
   lanugo) sanotaan tiheätä, kiemuraista, vähän sekasortoista karvaa.
   _nutturainen_ (floccosus, flockullig); _nutturoilla_ (flocci,
   flockull) ymmärretään tukkupäistä villaa.
   _vanukkeinen_ (tomentosus, filthårig); _vanuke_ (tomentum, filtludd)
   s.o. vanuksissa oleva villa.
   _seittinen l. lukinverkkoinen_ (araneosus l. arachnoideus,
   spindelvässhårig); _seitiksi_ (aranea, spindelvässhår) sanotaan
   pitkiä, hienoisia, hämähäkin verkon tapaan yhteen kutoutuneita
   villakarvoja.
   _ripsikarvainen l. ripsinen_ (ciliatus, hårbräddad); _ripset_
   (cilia, kanthår) ovat yhtäpitkät karvat jonkun osan (esm. lehden)
   reunassa.
   _parrakas_ (barbatus, skäggig), kun karvat ovat vihkona tav. jonkun
   osan päässä; semmoista vihkoa sanotaan _parraksi_ (barba, skägg).
   _sukainen l. sukasinen_ (setosus, borstbärande); _su'iksi l.
   sukasiksi_ (setae, borster) sanotaan kankeita, liereitä karvoja.
   _nojosukainen_ (strigosus, plattborstig); _nojosukaset_ (strigae,
   plattborster) ovat kankeita, lyhempiä, litteämäisiä,
   alaspainuneita karvoja.
   _koukkusukainen_ (setis hamosis, s. hamatis, s. aduncis, s. apice
   uncinatis, krokborstig); _koukkusuat_ (hami l. unci, krokborster)
   ovat koukeropäisiä sukakarvoja.
   _väkäsukainen_ (glochidatus, hullingbärande); _väkäsu'illa_
   (glochides, hullingborster) on päässä vastahakaisia karvoja.
   _poltinsukainen l. polttava_ (urens, brännande) polttavilla
   sukakarvoilla l. _poltinsu'illa_ (stimuli, brännborster)
   varustettu. Poltinsu'illa on sisässä polttavaa nestettä.
   _pistinsukainen_ (aciculosus); _pistinsuat_ (aciculi, nålborster)
   tarttuvat koskiessa ihoon ja heltiävät juuriltansa.
   _piikkisukainen_, piikillinen (aculeatus); _piikeiksi_ (aculi,
   taggar) sanotaan pistimiä, jotka eivät lähde juuriltansa irti.
   _pehmytpiikkinen l. hakarainen_ (muricatus, vektaggig) _hakaroilla
   l. pehmeillä piikeillä_ (murices).
   _kärheä l. takistava_ (adhaerens, snärjande) hienoilla koukeroilla
   tahi väkäpäisillä piikeillä (ruohoissa).
   Itsekuki piikki on myös joko _yhtenäinen_ (simplex, enkel) tahi
   _jaettu_ (fissus, delad), _haarapäinen_ (furcatus, gaffellik),
   _kaksi-, kolmihaarainen_ (bi-, trifurcatus), _suora_ (rectus,
   rak), _kovera_ (incurvus, inböjd), latvaan päin väärä, _keikkeä_
   (recurvus, tillbakaböjd), alaspäin väärä. Koveraa ja keikkeätä
   sanotaan myös yhteisellä sanalla _koukeroiseksi_ (aduncus,
   klolik).
   _nyhäinen_, (verrucosus, vårtfull) on se pinta jolla on pieniä syyliä,
   nystyröitä eli _nyhiä_ (verrucae).
   _tahmea_ (viscosus, viscidus, klibbig) ja _jäläinen_ (glutinosus,
   limaktig), kun pinnasta tihkuu iskuista, liimaista, tartuttavaista
   nestettä.
   _pisakarvainen_ (pilis glandulosis, glandelhårig) nesteisellä nypyllä
   eli pisamalla karvan päässä.
   _haarakarvainen_ (pilis furcatis, med gaffelformigt klufna hår).
   _sulkakarvainen_ (p. plumosis, m. fjäderlika hår).
   _tähtikarvainen_ (p. stellatis, m. stjernlikt delade hår).
   _nivelkarvainen_ (p. septatis, m. ledade hår).
   _kilseinen_ (p. lepidosis l. squamosis, m. fjällika hår).
   _kehnäinen_ (farinosus, mjölig), kun pinnalla on vaksimaista ulos
   pihkunutta ainetta.
   _härmäinen_ (pruinosus, daggblå), kun sama aine on vaalean sinertävää.
   _paikullinen_ (maculatus, fläckig), pilkullinen, tähneellinen,
   kirpulainen.
   _kaarnainen_ (suberosus, korkbarkig), pullokuorinen.
   _juomuinen_ (striatus, strimmig), juovikas, juotikkoinen, viiruinen.
   _pyköinen_ (rimosus, sprickfull), halkeimikas, siirtoileva, risoileva,
   pakoileva, rakoinen.
  
  
  1) Juuri (radix, rot).
  
   _juurenniska l. niska_ (collum radicis, rothals), juuren ja varren
   raja eli välipaikka.
   _lisäjuuri_ (radix adventitia, birot), maassa olevasta varresta
   tahi oksasta lähtevä uusi juuri.
   _ilmajuuri_ (r. aërea, luftrot), yläällä maasta olevasta kasviosasta
   maahan lähtevä lisäjuuri.
   _yksiperäinen_ (r. simplex, enkel), joka alkuansa niskasta lähtien
   on yhtenä juurena, jos sitte alempana jakauisiki.
   _moniperäinen_ (r. multiplex, sammansatt), joka heti alusta on
   jakaunut useammaksi osaksi.
   _haaraton_ (r. integra, odelad), yksiperäinen juuri, jolla ei ole
   varsinaisia haaroja, vaan ainoastaan hapsia (fibrillae,
   rottrådar).
   _kokonainen_ (r. integerrima, helt och hållet odelad), yksiperäinen
   haaraton sekä hapsiton juuri.
   _haarova_ (r. ramosa, grenig), kun yksiperäinen emäjuuri jakauu
   useammaksi haaraksi ja monasti haaratki uusiksi haaroiksi eli
   haarukoiksi. Niin hyvin _haarat_ (rami, grenar) kuin _haarukat_
   (ramuli, smågrenar) voivat olla hapsilla tahi _säikeillä_
   (fibrae, rottågor) varustetut.
   _emäjuuri_ (r. palaris, pålrot), haaraton pystöjuuri ja haarovanki
   juuren pystöinen pääosa.
   _yksivartinen_ (r. unicaulis, enstjelkig), emäjuuri, josta nousee
   ainoastansa yksi varsi.
   _monivartinen_ (r. multicaulis, mångstjelkig), josta lähtee
   useampaa vartta.
   _rihmamainen_ (r. filiformis, trådlik), rihman tahi hienomman
   nauhan paksuinen haaraton juuri.
   _suikea_ (r. fusiformis, tapplik), keskeltä paksumpi, pitkämäinen,
   haaraton.
   _suippeneva_ l. _suippo_ (r. conica kägellik), kun niskasta alkain
   vähitellen hoikkenee päähän asti.
   _naurismoinen_ (r. napiformis, roflik), niskasta pullakka, alempata
   hoikalla hännällä eli navalla.
   _hapsinen_ (r. fibrillosa l. capillacea, trådig), moniperäinen juuri
   hapsimaisilla eri säikeillä.
   _tupastava_ (r. caespitosa, tufvig), kun moniperäisen juuren
   niskasilmikoista vuosittain kasvaa uusia varsia ja juuria, jotka
   entisten kuihtuneitten kanssa kutouvat tuppaaksi eli mättääksi.
   _kimputtu_ (r. fasciculata, hopknippad), kun muutamat säikeet heti
   varren rajalla ovat myhkyröityneet yhteen tukkuun.
   _vuosinainen_ (r. annua l. fugax, enårig), joka yhtenä vuotena
   kasvattaa varren, kukat ja siemenet, sitte kuihtuu.
   _kaksivuotinen_ (r. biennis l. vivax, tvåårig), joka edellisenä
   vuotena tavallisesti ei tee kun varren, toisella kukkii ja
   siementyy, sen jälkeen katoaa e.m. nauris.
   _monivuotinen_ (r. perennis, mångårig) monta vuotta kestävä joko
   vanhalla eli uudisvarrella, e.m. puut, koiruoho.
   _mahero_ (r. perennans, öfvervintrande), joka kukkimisen ja
   siementymisen jälkeen vielä jonkun vuoden pitkittää kasvuansa.
   _rönsyävä_ (r. stolonifera, skottalstrande), kun juuren niskasta
   kasvaa lehtivesoja eli rönsyjä (stolones, grenskott) varren
   ympäri.
   _suomukaulainen_ (r. stipata, fjällkransad), kun juuren niskan
   ympäritse on suomumaisia hilseitä.
   _karvaniskainen_ (r. comosa, topphårig), kun niskasta lähtee
   karvoja tahi sukasia varren alapään ympärille.
   _pystöinen l. pytöpystö_ (r. perpendicularis l. verticalis, lodrät),
   suoraan alas maahan lähtevä haaraton juuri.
   _alaskohtainen_ (r. descendens, nedstigande), pystöhaarainen juuri.
   _uloskohtainen_ (r. horizontalis, vågrät), kun juurihaarat leviävät
   ulospäin maata pitkin.
   _kallas_ (r. obliqua, sned), joka on kallellaan.
   _ulottava_ (r. procurrens, utlöpande), pitkä uloskohtainen juuri.
   _tihkeä_ (r. compacta, fast), jonka sisus yltä ylensä on yhtä ainetta.
   _möyheä_ (r. carnosa, kottig), pehmeä, tursea, lihamainen; e.m.
   nauris.
   _mehevä_ (r. succosa, saftig), tuore, nesteinen, mantoinen.
   _maitias_ (r. lactescens, mjölksaftig), kun leikkaaman jäljestä
   tihkuu valkoista tahi muun väristä nestettä.
   _puutava_ (r. lignosa, trädartad), sitkeää, puuntapaista ainetta.
   _mahkurainen_ (r. tuberosa, knölig), kun juuren haarat tahi säikeet
   paikoittain ovat tursuneet pyöreiksi tahi muikulaisiksi kyhmyiksi.
   _helminauhainen_ (r. moniliformis, perlbandslik), kun on joka haarassa
   useampaa pientä mahkuraa eli nyylää toinen toisensa perästä.
   _rippunyyläinen_ (r. filipendula, trådhängande), kun juuren nyylät eli
   myhkyrät ovat harvemmassa, ikään kuin ripuksissa.
   Muistutus. Muutamilla harvalukuisilla kasveilla on juurensa ei maassa,
   vaan vedessä, ja monta kasvia löytyy, jotka ovat toisiin kasveihin
   juurtuna. Näitä sanotaan _loiskasveiksi eli loisioiksi_ (plantae
   parasiticae, parasiter). Ne ovat kahta laatua, toiset
   _varsinaisia_, toiset _epäperäisiä loisioita_. Edelliset itävät
   ja juurtuvat niillä kasveilla, joista sitte elävätki, jälkimäiset
   nousevat ensin maasta ylös ja tarttuvat vasta myöhemmin pienillä
   syylämäisillä juurilla kiinni muihin kasveihin, jonka jälkeen
   niiden entinen juuri ja varsi kuoleuvat; elantonsa ne sitte saavat
   niiltä toisilta kasveilta.
  
  
  2) Vartalo (cormus, stam).
  
  Juuresta nousevaa kasviosaa sanotaan yhteisellä nimellä vartaloksi,
  joka tavallisesti on maan päällä, mutta muutamissa kasveissa kokonansa
  tahi osiksi maan sisälläki kokoon kasvettuneena, käpristyneenä.
  Maan-alaista vartaloa ennen arveltiin ja vieläki monasti sanotaan
  juureksi, vaikka se ylöspäin kasvamallansa, hilseisillä lehtien
  jäännöksillä ja silmikoillansa selvästi osottaa itsensä samaa laatua
  olevan, kun muuki tavallinen varsi.
  Maanalaisia varsi-osia ovat _sipuli, mukula ja juurakko_.
  
  a. Sipulista.
   _sipuli_ (bulbus, lök), lyhyt, käpertynyt varren-osa päälitysten
   röyköttyneillä hilseisillä kuoruslehdeillä.
   _sipulin sydän l. emys_ (discus bulbi, lecus, lökstock), joka
   ylöspäin lähettää kukkaperän ja toisesta päästään työntää
   juurihapsia maahan.
   _hilseinen sipuli_ (b. tunicatus, hinnskalig), kun lehdet ovat
   muodostuneet leveiksi monikertaisiksi kalvokääreiksi.
   _verkkosuoninen_ (b. reticulatus, nätskalig), kun sipulihilseillä
   on verkontapaisia ristisuonia.
   _töyhtöinen_ (b. fimbriatus, fransig), kun vasta mainitut suonet
   yhdistyvät hepsupääksi.
   _liistoinen_ (b. foliosus, bladig), lehtisellä eli liistoisella,
   ei kalvomaisella eikä limitetyllä kuorella.
   _suomuinen_ (b. squamosus, fjällig), soukemmilla ja usein limikkäillä
   kuoruslehdeillä.
   _moniperäinen_ (b. compositus, sammansatt), jossa on monta kynttä
   (bulbilli, smålökar) yhdessä.
   _monikoloinen_ (b. nidulans, mångklyftig), kun kynsien ja sydänsipulin
   välissä on pieniä kaaloja eli kolosia.
   _pahkasipuli_ (bulbotuber, b. solidus, lökknöl, tät lök),
   tihkeäaineinen sipuli, jossa sydän on voittopuolella.
   _kalvosipuli_ (b. foliosus, bladig), jossa kuoruslehdet voittavat.
   _sipulinen juuri_ (radix bulbosa, lökartad rot) y.k. sipuli.
  
  b. Mukulasta.
   _mukula_ (tuber, stjelkknök) kyhmistynyt, täyteinen, turpea tahi
   möyheämpi maanalainen varren-osa silmikoilla, joista sikiää
   uusia kasveja. Kun mukulaa ennen luettiin juureksi, niin siitä
   on juurelle seuraavia tunnussanoja saatu.
   _mukulainen juuri_ (radix tuberosa, knölig) y.k. mukula.
   _kämmekkäinen_ (r. palmata, handlik), sormentapaisesti haarova.
   _kaksoismukulainen_ (r. didyma, tvåknölig), kun maanpäälisen varren
   päässä on kaksi mukulaa vieretysten.
   _nysteröinen_ (r. granulata, grynig), kun monta pientä mukulaa on
   varren tyvessä yhteen nyhertynyt.
  
  c. Juurakosta.
   _juurakko_ (rhizoma, rotstock), erästen kasvien tavallisesti
   maanalainen varren-osa, joka ylipäästään vuosittain kasvaa ja
   työntää uuden varren maan päälle entisen kuihtuneen sijasta.
   Seki ennen juuren nimellä tuttu on saanut seuraavia erotussanoja.
   _suikertava juuri_ (radix repens, krypande rot), maan pintaa myöten
   venyvä eli luikertava.
   _nivelikäs_ (r. articulata, ledad), kun vuosilisäin välit ovat
   hoikempia.
   _solmikas_ (r. nodosa, knutig), kun vuosilisät yhtyvät vahvemmilla
   välipaikoilla.
   _typäkkä_ (r. praemorsa l. succisa, afstympad), kun juurakko on
   lyhyt ja ikään kuin katkaistu päästä.
  Erilaatuisia maasta yleneviä vartaloita ovat _runko, vali, korsi ja
  varsi_.
   _runko t. puuvarsi_ (truncus, kronstam), tyvestä latvaan hoikkeneva
   puinen vartalo erinäisellä sydän-, puu- ja kuorikerralla, haarova
   ja oksiva (puilla ja pensailla).
   _vali t. palmuvarsi_ (cauloma l. caudex, palmstam), tasapaksu,
   puinen, tav. haaraton vartalo erottamattomalla sydän-, puu- ja
   kuorikerralla. Valivartaloisia ovat palmut ja eräät muut puut.
   _korsi t. heinävarsi_ (culmus, strå), heinäkasvien vartalo, pillikäs,
   solmunivelinen, tuppilehtinen, yksinäinen, harv. haarova.
   Vahvempaa sanotaan oljeksi.
   _ruoko_ (calamus, säfstrå), erilaatuinen, nivelitön, hohka-aineinen,
   ei pillikäs korsi.
   _varsi_ (caulis, stjelk), semmoinen vartalo, joka ei kuulu yhteen
   eikä toiseen edelliseen laatuun (ruohoilla, kukkasilla j.n.e.)
  Vartalo eli varsi sanotaan olevan:
   _ruohomainen_ (cormus l. caulis herbaceus), kun on pehmeä laatuansa
   ja vuosittain lakastuva.
   _puinen_ (c. lignosus, trädartad), kiinteä, monivuotinen, vasta
   ylempätä haarova varsi _puilla_ (arbores, träd).
   _pensainen_ (c. fruticosus, buskartad), kiinteä, monivuotinen,
   juuresta alkain haarova varsi _pensailla_ (frutices, buskar).
   _pensastava_ (c. suffruticosus, nästan buskartad), kun haarat
   ainoastaan tyvestä ovat kiinteä-aineisia ja monivuotisia,
   mutta ylempätä ruohomaisia, vuosittain lakastuvia,
   _pensastoilla_ (suffrutices, småbuskar).
   _täyteinen_ (c. solidus, tät), ylensä yhtä lomatonta ainetta.
   _pillikäs_ (c. fistulosus, pipig) pitkin pituuttaan tyhjä sisältä.
   _pullakka_ (c. inflatus, uppblåst), pillikäs ja pöhökäs.
   _runsasytyinen l. ytevä_ (c. medullosus, märgfull), tavallista
   vahvemmalla ytimellä.
   _hohkamainen l. sienettävä_ (c. spongiosus, svampaktig), täynnä
   sienemäistä solukkoa.
   _mehinen_ (c. succulentus, vattenaktig), runsaalla vehriällä tahi
   vedenkarvaisella nesteellä.
   _maitias_, edell.
   _hentoinen_ (c. laxus, svag) ja hoikka (c. debilis, spenslig),
   niin nerkko ja kaihera, että tuskin pysyy pystössä.
   _veltto l. hervoton_ (c. flaccidus, slak), joka ei kestä pystössä.
   _tönkeä_ (c. rigidus, styf), joka taivuttaissa katkeaa.
   _notkea_ (c. flexilis, böjlig), norea, katkeamatta taipuva.
   _sitkeä_ (c. tenax, seg), notkistuva ja työläästi taittuva.
   _hauras_ (c. fragilis, spröd), jäykkä ja helposti katkeava.
   _solmikas l. solmunivelinen_ (c. nodosus l. nodoso-articulatus,
   knutig), jolla on useampaa _solmuilla_ (nodi, knutar)
   erotettua jaksoa eli _solmuväliä_ (internodium), e.m. oljella.
   _nivelikäs l. hoikkanivelinen_ (c. articulatus l. constricto-
   articulatus, ledad), kun varren erijaksoin välit ovat pehmeämpiä,
   tav. sujuvia ja hoikempia.
   _yhtenäinen_ (c. continuus l. contiguus, sammanhängande), jolla ei
   ole eri jaksoja, solmuja tahi niveliä.
   _solmuton l. nivelitön_ (c. enodis l. exarticulatus, oledad), y.k. ed.
   _liereä l. pyöreä_ (c. teres, trind), yhtä pyöreä ilman särmittä,
   kulmitta ja eri sivuitta.
   _sivupuoli_ (c. semiteres, halftrind), puoli litteä, toinen pyöreä.
   _litteämäinen_ (c. compressus, hoptryckt), littenevillä sivuilla,
   särmitön.
   _litteä_ (c. complanatus, platt), ohuempi edellistä.
   _kaksiteräinen_ (c. anceps, tvåäggad), litteä kahdella terävällä
   vastapäisellä syrjällä.
   _kulmikas_ (c. angulatus, kantig), harjumaisesti kohonneilla sivuilla.
   _nulokulmainen_ (c. obtusangulus, trubbkantig), tylppämäisillä
   harjuilla.
   _särmikäs_ (c. acutangulus, hvasskantig), terävillä kulmilla.
   _ohutsärmäinen_ (c. acutissangulus, skarpkantig), vieläki
   terävämpikulmainen.
   _kolmi-, kuusi-, monikantainen_ (c. tri-, hexa-, polygonus, 3-, 6-,
   flerkantig) 3:lla, 6:lla, monella kehkerällä kulmain välisellä
   sivulla.
   _kolmi- -- kymmentahkoinen_ (c. tri- -- decemqueter, 3--10-sidig),
   niin monella tasaisella sivulla.
   _kolmi-, kuusi-, moniteräinen_ (c. tri-, sex-, multangularis, 3-,
   6-, flereggad), niin monella kouruisella sivulla ja ohuella
   terämäisellä särmällä eli syrjällä.
   _nauhamainen_ (c. fasciatus, bandformig), useammasta varresta
   yhteen kasvettunut.
   _lehtinen_ (c. foliatus, bladig).
   _lehvakka l. lehtevä_ (c. foliosus), jolla on paljo lehtejä.
   _lehdetön_ (c. aphyllus, bladlös).
   _tupillinen l. tuppikäärinen_ (c. vaginatus, slidad), kun varren
   ympäri on tuppimaisia, usein lehdestyviä kääreitä.
   _suomuinen_ (c. squamosus, fjällig), suomumaisilla lehti-käperöillä
   ympäri vartta.
   _suomukkainen_ (c. squamulosus, småfjällig), y.k. ed. hyvin
   pienoisilla suomuilla.
   _paanuttu_ (c. imbricatus, täckt), päälitysten limitetyillä suomuilla
   tahi lehdeillä niin peitetty, ettei itseä vartta näykkään.
   _sulitettu_ (c. alatus, vingad), kun kaksi vastakkaista syrjää ovat
   lehtimäisesti levenneitä.
   _apulehtinen_ (c. stipulatus, försedd med stipler).
   _apulehdetön_ (c. exstipulatus, stipellös).
   _paljas_ (c. nudus, bar), jolla ei ole minkäänlaista lehdetystä.
   _uurtoinen_ (c. sulcatus, fårad), pitkinäisillä syvemmillä juovilla
   eli uurteilla.
   _juomuinen, pyköinen, karvainen, höyteä, piikillinen, kierä,
   kehnäinen, paikullinen, sileä, karkea, nyhäinen, kaarnainen_
   y.m. ovat jo edellä mainitut.
   _pysty_ (c. erectus, upprätt), suoraan ylös maasta nouseva.
   _kallas_ (c. obliquus, sned), k. ed.
   _suora_ (rectus, rak), mutkiton.
   _piukka_ (c. strictus, upprätt och styf l. rak och styf),
   pysty ja jäykkä tahi suora ja jäykkä.
   _mutkiva_ (c. flexuosus, krokig), sinne tänne väärä.
   _polviva_ (c. geniculatus, knäböjd), solmunivelinen varsi eri
   suuntaisilla solmuväleillä.
   _koheneva_ (c. adscendens, uppstigande), tyvipuoli vartta maassa
   tahi kallellaan, latvapuoli pysty.
   _kaareva_ (c. incurvatus, uppböjd), kaaressa ylöspäin.
   _lenko_ (c. declinatus, nedböjd), tyveltä pystössä, latvempata
   alaskaareva.
   _nuokkuva_ (c. nutans, lutande), pysty varsi pää kallellaan.
   _nuokahtava_ (c. cernuus), vähemmin kallellaan päästä.
   _rippuva_ (c. pendulus, hängande), toisiin kasveihin, kalliovieriin
   tahi muihin aineisiin juurtunut ja varrellaan alas roikottava.
   _rento_ (c. procumbens, nedliggande), maassa makaava ilman juuria
   tekemättä.
   _lama_ (c. prostratus l. humifusus), haaroinensaki maassa.
   _laiehtiva_ (c. fluitans, flytande), veden kalvolla makaava.
   _suikertava_ (c. repens, krypande), juuria maahan lähettävä rento
   varsi.
   _longertava_ (c. sarmentosus, refvig), kun varsi pitemmillä väleillä
   lähettää juuria maahan ja välijaksot eivät makaa aivan maassa
   kiinni.
   _loikertava_ (c. reptans), y.k. ed.
   _kiiveksivä l. juurrehtiva_ (c. radicans, rotslående), kun varsi
   pienoisilla ilmajuurilla tarttuu muihin aineisiin ja niitä myöten
   kohotteleikse, e.m. verhamo.
   _väänneliäs_ (c. scandens, klängande), samalla tavalla muiden kasvien
   tahi ainetten varassa nouseva ja niihin _kärheillään_ (cirrhi)
   tahi hakaroillaan takistuva.
   _köynneliäs_ (c. volubilis, slingrande), kun varsi kasvaissaan kiertyy
   jonkun muun kasvin tahi aineen ympäri joko _vastoin päivää_
   (c. volubilis dextrorsum, från venster åt höger) e.m. humala, tahi
   _myöten päivää_ (c. vol. sinistrorsum, från höger åt venster)
   e.m. salkopapu.
   _ihkayhtenäinen_ (c. simplicissimus, helt och hållet enkel), jolla
   ei ole varsi- eikä kukkahaarukoita.
   _yhtenäinen_ (c. simplex, enkel), varsi haaraton, kukat haarovia.
   _haarova_ (c. ramosus, grenig), haarallinen, haarakas.
   _monihaarainen_ (c. ramosissimus, mycket grenig), kun on paljo ja
   uudelleen haarottavia haaroja.
   _yltävä l. läpituntuva_ (c. excurrens l. integer, fortlöpande),
   jonka pitkin pituuttaan aina latvaan asti voipi selvästi erottaa
   haaroista, e.m. havupuissa.
   _haihtuva l. sortuva_ (c. deliquescens, söndergrenad), kun emävarsi
   sortuu eli jakauu haaroiksi, joista sitä ei taida erottaa,
   e.m. lehtipuissa.
   _latvavarainen_ (c. prolifer, toppalstrande), kun uusia haaroja ja
   lehtejä ei lähde varren sivuilta, vaan ainoastansa latvasta.
   _kaksitteleva_ (c. dichotomus, klynnedeld), kun varsi jakauu kahdeksi
   haaraksi ja haarat eteenpäin yhä kahdeksi.
   _kolmitteleva_ (c. trichotomus, upprepadt tregrenig), kun samalla
   tavalla kerroten jakauu kolmeksi haaraksi.
   _ristihaarainen_ (c. brachiatus, armgrenig), haarat paritellen
   vastakkaisia ja likimäiset haaraparit ristissä toinen toisensa
   kanssa.
   _pitkittävä l. rajaton_ (c. indeterminatus, obegränsad), kun varsi
   sivulta kukkiessaan latvasta pitkittää kasvuansa.
   _rajattu l. rajauva_ (c. determinatus, begränsad), latvasta kukkiva
   ja siihen kasvunsa päättävä varsi.
  Erittäin merkittäviä varressa ovat _ydin_ (medulla, märg), _puuaine_
  (lignum, ved), _kuori_ (cortex, bark). Puuaineessa on kaksi erikertaa,
  sisämäinen kovempi _sydänpuu_ (duramen, kärnved) ja ulkomainen
  pehmeämpi ja tavallisesti valkeampi _manto eli pintapuu_ (alburnum,
  splint l. hvitved).
  Kuoressa samoin on useampaa erikertaa, ensin puuta vasten _nila l.
  niini_ (liber, bast), sitte _välikuori_ (periderma, barkhud) ja
  päälimmäisnä _närvi l. ketto_ (epidermis, öfverhud).
  Varteen eli vartaloon kuuluvia ovat myös _haarat_ (rami, grenar) ja
  _oksat eli haarukat_ (ramuli, qvistar l. smågrenar), _lehdet_ (folia,
  blad), _perälehdet_ (bracteae, skärmblad l. blomskärmar), _apulehdet_
  (stipulae, stipler), _silmät eli silmikot_ (gemmae, knoppar), (kukka
  flos, blomma), _siittimet_ (partes fructificationis, fröredningsdelar)
  ja _hedelmä_ (fructus, frukt).
  
  
  Haaroista.
  
   _Vastakkaisia_ (rami oppositi, motsatta), ovat haarat, kun ovat
   vastapäätä, toinen toisella, toinen toisella puolella vartta.
   _vuorottaisia_ (r. alterni, skiftevisa), kun lähtevät varren ympäriltä
   toinen toistansa ylempätä.
   _ristikkäisiä_ (r. brachiati, armgreniga), ristittäin vastakkaisia.
   _kahtaallisia l. kahdappäisiä_ (r. distichi, tvåsidiga), juurillansa
   ympäri vartta, mutta päillänsä ei kun kahta suuntaa.
   _härkiläisiä_ (r. verticillati, kranssittande), kun kolme tahi
   useampaa haaraa lähtee yhtä korkealta kuki suunnallensa.
   _erinäisiä_ (r. sparsi, strödda l. aflägsnade), kun haarat lähtevät
   sieltä täältä kierteisesti ympäri vartta.
   _harvinaisia_ (r. remoti, åtskiljda), kauvempana toisistaan.
   _lähinäisiä_ (r. conferti l. approximati, tättsittande), tiheässä
   ja liketysten.
   _sisäpäisiä_ (r. coarctati, hopträngda), kun latvoillaan kääntyvät
   vartta vasten.
   _tasalatvaisia_ (r. fastigiati, jemntoppade), kun eri paikoista
   lähteneitten haarain latvat ovat yhtä korkealla, jolloin myös
   itseä vartta sanotaan _tasalatvaiseksi_.
   _vitsamaisia_ (r. virgati, vidjelika), kun ovat hoikkia, pitkiä ja
   melkein haarattomia.
   _pystönäisiä_ (r. erecti, upprätta), kun nousevat ylös melkein vartta
   seuraten.
   _ulostyvisiä_ (r. parallelo-patentes, frånstående), alusta ulospäisiä,
   sitte pystönäisiä.
   _varsimyötäisiä_ (r. adpressi, tilltryckta), tyvestä alkain vartta
   myöten kasvavia.
   _siirottavia_ (r. patentes, utstående), ylöspäisiä soukalla
   varsihangalla eli kulmalla.
   _ulospäisiä_ (r. divergentes l. horizontales, utböjda), kun seisoa
   sojottavat suoraan varresta ulos. Toisia latinalaisia nimityksiä
   semmoisille haaroille ovat divaricati ja patentissimi.
   _leveneviä l. ulottavia_ (r. diffusi, utspridda), y.k. ed. tahi
   vähän ylöspäisiä.
   _alaskaarevia_ (r. deflexi, nedböjda), kaaressa alaspäin.
   _alaspäisiä_ (r. reflexi l. refracti, tillbakaböjda), kun enemmin
   eli vähemmin kääntyvät alaspäin vartta vasten.
   _taaspäisiä_ (r. retroflexi, återböjda), mutkitellen alaspäin
   kääntyneitä.
   _rippuvia_ (r. penduli, hängande), kun ovat velttoja ja suoraan
   alaspäin.
   _haarahanka_ (ala, grenvinkel l. grenveck) on haaran ja varren
   välikulma.
   _haarahankainen_ (alaris), haarahangassa oleva.
  Erilaatuisia haaroja ovat:
   _lonkero_ (sarmentum, örtrefva), aluslehden hangasta lähtevä, maata
   myöten kulkeva, lehdetön, usein koukeroinen hyötöhaara, joka
   päästänsä kasvattaa lehtejä ja uusia juuria.
   _rönsy_ (stolo l. flagellum, grenskott), aluslehden hangasta lähtevä,
   maasta kohoamaton lehdekäs haara, joka alapuoleltansa paikoittain
   työntää juuria maahan ja päästänsä lehtejä, välistä kukkiaki.
   _kasvanto_ (turio, årsskott), itsekunki haaran tahi varren vuotuinen
   lisä.
   _ora_ (spina, torn), kesken kasvettunut jäykkä oksan käperö kovalla,
   pistävällä päällä. Jos on vaan yksi kärki oralla, sanotaan sitä
   _yhtenäiseksi l. yksikärkiseksi_ (sp. simplex, enkel), muuten
   haarapäiseksi (sp. divisa, delad). Orilla varustettua vartta
   sanotaan _oraiseksi_ (c. spinosus, tornbärande), ja _varulliseksi_
   (armatus, beväpnad) mainitaan yhteisesti kasviosaa, jolla on oria,
   piikkejä tahi poltinsukia, _varuttomaksi_ (inermis, obeväpnad)
   sitä, jolla niitä ei ole. Orat samoin kuin muutki oksat lähtevät
   varren puuaineesta, _piikit_ (aculei, taggar) ainoastaan kuoresta.
   _kärhi_ (cirrhus, klänge), rihmamainen ja usein kierteinen oksan
   pidennys, jolla kasvi tarttuu muihin aineisiin. Vartta, jolla on
   semmoisia, sanotaan _kärhiseksi_ (cirrhosus, klängegrenig).
   Toisinaan kärhet lähtevät lehden ruodista tahi keskisuonesta,
   välistä kukkaperästäki. Kärhet ovat tavallisesti yhtenäisiä,
   välistä _haaroviaki_ (c. ramosi, greniga).
  
  
  Lehdeistä.
  
   _sirkkalehdet_ (cotyledones, hjertblad), ensimmäiset itulehdet.
   _aluslehdet_ (folia radicalia, rotblad), jotka lähtevät varren
   alimmaisesta päästä juuren niskassa.
   _varsilehdet_ (f. caulina, stjelkblad), varresta lähtevät.
   _haaralehdet, oksalehdet_ (f. ramea, grenblad), haaroista tahi
   oksista.
   _kukkalehdet_ (f. floralia, blomblad), jotka ovat lähellä kukkia.
   Vähän erilaatuisia ovat perälehdet.
   _lehtihanka_ (axillum, bladveck), lehden ja varren välikulma.
   _lehtihankainen_ (axillaris), lehtihangassa oleva.
   _lehtiruoti l. ruoti_ (petiolus, bladskaft), se osa, joka yhdistää
   emälehden ja varren.
   _emälehti_ (lamina l. limbus, bladskifva), lehden lapa eli levy.
   _lehden päälystä_ (pagina superior, öfra sida), se puoli, joka
   varsimyötäisissä lehdeissä on vartta vasten.
   _lehden alusta_ (pagina inferior, undra sida), joka on vastapäin
   päälystää, nurja puoli.
   _lehden kanta_ (basis folii, bladbas), emälehden varren tahi ruodin
   puolinen laita.
   _lehden pää_ (apex folii, bladspets), kantaa vastapäinen laita.
   _lehden laita_ (margo, bladkant), ympärys, reuna, ääri eli syrjä.
  Tavallisia ruodin erotuksia ovat _liereä, sivupuoli, kolmikulmainen,