Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 08

Süzlärneñ gomumi sanı 3548
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2096
22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
32.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
37.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
ads place
voiton. Se oli Kostamuksen metsänvartija, joka oli käynyt Kontokin
kruununmakasiinista siemenohria. Kun ei ollut hevosta, niin täytyi
itse kantaa säkki, ja se lienee painanut kuuden leiviskän vaiheille.
Se mies oli niitä ainoita karjalaisia, jotka eivät taipaleella olleet
halukkaita vilkkaaseen sananvaihtoon. Semmoisista vaivoista leipä
saa arvoa. Mutta niin on Vienan Karjalassa asian laita, että älköön
ruokaa toivokokaan se, joka ei jaksa kantaa säkkiä taipaleen poikki.
Enimmäkseen se tuodaan vielä paljon etempääkin, Maanselän takaa Suomen
pitäjistä, joista kaiketi voi velaksikin saada. Ken on heikompi, sen on
vieminen oma nälkäinen säkkinsä rajan taa.
Päivä kului jotenkin tarkkaan, ennenkuin oltiin Kontokissa, ja monta
kertaa puhalsi hevosparka välillä, ja moni terävä kivi kiskasi reen
jalaksesta nokkansa täyteen puunpärsää. Montakohan semmoista matkaa
yksi reki tehnee?
Samaa tietä oli Lönnrot aikanaan kulkenut. Seitsemännellä retkellään
hän tämän kautta kulki Vuokkiniemestä Luvajärveen ja viipyi
Kostamuksessa useita päiviä runoja kirjoittaen. Ensimmäisellä pitkällä
taipaleella hänelle sattui seuraava seikkailu:
"Tällaiseen lypsäjäseurueeseen yhdyin lähtiessäni kylästä
(Vuokkiniemestä) 40 virstan päässä olevaan Kostamukseen. Lehmien
lypsinpaikalle kyllä oli seuraa, mutta sieltä oli kulkeminen vallan
yksin yön selkään. Vähää ennen puoliyötä saavuin puolitiehen, missä
oli kesäksi sauna heinäväkeä varten. Olin väsynyt, mutta lapsellisesti
pelkäsin siihen panna maata, kun ajattelin, että joku olisi voinut
arvata minun siihen jääneen ja mahdollisesti olisi seurannut minua ja
ryöstänyt. Kuljin siis edelleen, poikkesin metsään ja koetin nukkua
sammalille. Mahdotonta hyttysten vuoksi. Niitä oli niin kosolta, että
kaikki ympärillä oli aivan mustana ja että joka henkäyksellä oli saada
niitä suunsa täyteen. Alotin taas vaellukseni ja kuljin noin kymmenen
virstaa eteenpäin, jolloin väsyksissä ja unisena koetin taas nukkua.
Leikkasin oksia ison kasan, paneuduin pitkäkseni, peitin itseni oksilla
mikäli voin, sidoin huivin päähäni ja luulin nyt olevani turvassa
hyttysiltä. Kaikki turhaa. Nytkin ne pääsivät kimppuuni, vaikka
kuinkakin usein olisin koettanut parannella linnaani. Täällä kaipasin
ensi kerran Kajaaniin kesäksi jättämääni tupakkapiippua. Tuli tosin
olisi auttanut, mutta en tahtonut sitä virittää, kun siitä minut olisi
huomattu. Koko matka kävi enimmästi kaskettujen maiden, lehtimetsien
halki, siitä tuo suunnaton hyttysten paljous. Monta vertaa kernaammin
olisin ollut mitä kovimmassa talvipakkasessa, sillä näin tukalaa ei
ollut koko talvena Lapissa paljaalla lumella maatessani."
Kontokki on tämän ylämaan pitäjän keskusta. Siihen kuului ennen
Akonlahtikin. Kylä on hajallaan melkoisen järvensä rannoilla. Tavallaan
vielä omituisempi kuin Kostamuksen oli Kontokin kalmisto, sillä siinä
olivat puut pystyyn kuivaneet. Tikka loksutteli, tuuli äännähteli,
irtautuva kaarna häälyi ja lahouttaan katkeilleet oksat kurottelivat
ilmaan naavatukkoja.
Kontokkiin päättyi jaama, tavarat oli pantava kontteihin ja
jommoisellakin joukolla lähdettiin seuraavana päivänä Luvajärven
tielle. Mutta hyvin hitaasti lyheni tämäkin taival. Eräs saattajista
oli ottanut selkäänsä kahdenkertaisen kuorman, enemmän ansaitakseen,
ja vaikka hän oli vankka ja tottunut kantamaan, niin pahasti hän
oli lapautunut, ennenkuin oltiin Luvajärvellä. Matkaa oli runsaasti
puolentoista penikulmaa. Jokien poikki oli astuttava vain notkuvia
puita pitkin. Välillä yllätti äkillinen myrsky. Metsät pauhasivat,
niinkuin olisimme olleet keskellä palavaa koskea, ukonpilvi ärjyen
kiidätti ylitsemme, loiskauttaen lyhyen rankkasateen, honka sortui
lähellämme ryskeellä, mutta äkkiä ilma taas katosi, vanhoilla
ahorinteillä nuori lehti tuoksui ja kimalteli auringonpaisteessa, ja
jylhäin korpien ja kankaitten piirittämänä kukkui käki ensi kertaa
ahoviitain maireassa vihannuudessa.
Maat alkoivat aleta, joku myötäjokikin lyöttäytyi yhteen matkaan, ja
vihdoin näimme ylämaan syrjältä laajan laakson, joka oli poikittain
edessäpäin. Sen pohjalla olivat eteläisen vesistön joet ja järvet.
Selkämme takana oli tasainen korkea maa. Edessämme oleva syvänne oli
alamaan lahti, joka ylävien maiden välitse ulottuu aina Maanselälle
saakka.


ETELÄISELLÄ RINNAKKAISVESISTÖLLÄ.

Vesistö, jonka varrella Luvajärven kylä on, erottaa toisistaan
Arkangelin eli Vienan ja Aunuksen läänit. Raja kulkee vesistöä niin
tarkkaan, että samat kylätkin sen kautta jakautuvat kahteen lääniin.
Luvajärvestä, jossa lienee kolmisenkymmentä savua, kuuluu suurin osa
Aunukseen, mutta järven pohjoispuolella on muutamia taloja, jotka ovat
Arkangelin läänin vanhanaikaisempain hallinto-olojen alaisia. Sama
on asianlaita Kiimasjärvessä ja Nokeuksessa, jotka ovat, edellinen
kolmen, jälkimäinen neljän penikulman päässä alempana saman vesistön
kahden puolen. Ulkonaisista merkeistä ei tosin huomaa, että kyläin
keskitse kulkee lääninraja, yhtä vaatimattomia ja harmaita ovat talot
kummallakin puolella, ja samanlaatuista on väestö. Mutta Kuittijärvien
puolen asukkaista se eroo jonkun verran sekä pehmeämmän kielensä, että
ehkä luonteensakin puolesta.
Asuin Luvajärvessä Kuismasen Jaakon talossa, joka oli kylän parhaita.
Jaakko oli harvinaisen toimelias mies. Hän oli liikkunut laajalti
kaupoilla ja arvatenkin koonnut omaisuuttakin. Hänen kauppaintoansa
kuvaa, että hän paikalla möi minulle veneen, jota parhaillaan
rakennettiin, vaikka hän oli sen itseään varten teettänyt. Ei
kysymystäkään, kun vain hinnoista sovitaan, se on Karjalassa
jotenkin yleistä, melkeinpä mistä tahansa. Hänessä oli koko joukon
maailmanmiestä, mutta samalla reippautta ja minun käsittääkseni
rehellisyyttä, jonka vuoksi talossa viihdyin. Jaakon emäntä, joka oli
Miinoasta, oli uljaimpia ja kauneimpia vaimoja, mitä Karjalassa näin.
Heillä oli kaksi lasta, joista toinen oli viiden kuuden vuotias poika,
kyttyräselkä ja heikko, mutta mainion älykäs niin pieneksi pojaksi.
Poikasen elävä mieli tuli somasti näkyviin eräänkin kerran meidän
aikuisten tyhjentäessä suurta samovaaraa ja pureskellessa "kolatshuja",
pieniä veteen leivottuja rinkelejä. Kestit olivat sillä kertaa
minun puolestani, ja kiitollisena talonväki kokoontui pöydän ääreen
tarinoimaan ja valamaani tsajua nauttimaan. Mutta pikku Jaakko oli
jätetty etuhuoneeseen oven taa, josta kuulimme hänen ruikuttavan jotain
kummaa säveltä. Vanhemmat hetken päästä nauraen sanoivat hänen "eäneen
itkevän" omaa, tilaisuutta varten sepittämäänsä itkuvirttä, joka kävi
jotenkin tähän suuntaan:
"Kyllä teidän on siellä hyvä olla lämpöisen samovaaran ääressä,
höyryävä 'toaju njokan iettä', minä täällä ikävissäni istun, 'peä
kibiä ta maha tyhjä'." Ja niinkuin kaikki itkijät, niin hänkin ladulle
päästyään alkoi todenperään itkeä, kunnes pääsi kesteihin osamieheksi.
Luvajärven kalmisto, joka on saarella, nuoressa männikössä, on
herättänyt huomiota omituisten koristettujen hautaristiensä
vuoksi. Tuskin missään muualla näillä seuduilla on säilynyt niin
paljon omituista vanhaa puukoristemallia. Oikeastaan eivät nämä
hautapatsaat kuitenkaan ole ristejä, sillä ne puuttuvat poikkipuuta.
Varsi on veistetty ja kaivettu täyteen koristuksia, poikittain ja
pitkittäin, ja yläpäässä on pieni sievästi vuoltu katto, samanlainen
kuin vanhanmallisissa karjalaisissa rakennuksissa. En ole missään
muualla Vienan Karjalassa tavannut niin runsaasti näitä koristettuja
hautapatsaita kuin Luvajärven kalmistossa, en edes merimaassa, jossa
sama malli muutoin näyttää olevan yleisempi kuin sisämaassa. Luvajärven
lähikylissä niitä ei ole kuin nimeksi ja nekin vähät ovat paljon
kömpelömmin tehtyjä. Kostamuksen kalmistossa näin vain yhden samaan
laatuun koristetun patsaan, joka jo oli maahan kaatunut, Miinossa
niinikään vain moniaan, Kiimasjärvessä ja Nokeuksessa en muistaakseni
ainoatakaan. Akonlahden kalmistossa, joka muutoin on kylläkin
vanhanaikuinen, niitä ei ollut ensinkään. Kieretin hautausmaalla sitä
vastoin oli runsaasti saman mallisia hautapatsaita, vaikka ne olivat
huonommin tehtyjä. Meren rannikolta siis näyttää tuo koristemalli
kulkeneen sisämaahan. Taiteilijat L. Sparre ja E. Wikström olivat
paria vuotta aikaisemmin tekemällään matkalla löytäneet nämä ristit ja
heiltä sain minä niistä tiedon. Useita kreivi Sparre oli piirtänytkin,
minä nyt valokuvasin ne, koska valokuva on tieteellisiin tarkoituksiin
halutumpi.
Luvajärvestä käsin tein matkan Kiimasjärveen ja Nokeukseen ja sitten
vielä toisen matkan Kiimasjärveen. Venereittejä on kaksi, toinen pitkin
mutkittelevaa päävesistöä, selkiä, salmia, virtoja ja koskia, toinen
aivan kaitoja metsäjärviä, joita on rivissä rinnan päävesistön kanssa.
Edellisellä reitillä kuljetaan noin penikulman verta Luvajärveä ja sen
jälkeen saman verran kierteleviä välivesiä. Kiimasjärveen pudottaa
kolme koskea, Luva, Kovera ja Vonka, joista molemmat jälkimmäiset ovat
siksi jyrkät, että painot ovat veneestä purettavat ja kannettavat
maisin. Vesistön rannat ovat syvintä saloa. Asumuksia ei ainakaan
silloin ollut koko matkalla. Ainoastaan autiot kalapirtit kutupaikoilla
taikka männyn kylkeen kiinnitetyt sotkanmunituspesät muistuttivat
sitä, että ihminen joskus liikkui näillä seuduin. Vongan alta alkaa
pitkä, vaikka kaidanlainen Kiimasjärvi, sekin alkupäästä erämaan
luontoista, kunnes jo monen virstan päästä alkaa vasemmalta rannalta
näkyä melkoinen valkoinen rakennus. Joka ei tiedä, mikä se on, katselee
sitä hämmästellen, sillä harvinaisia ovat näillä mailla niin upeat
rakennukset ja maali. Se oli tietääkseni ainoa kansakoulu, mitä silloin
oli koko Arkangelin läänissä karjalaisella alueella, ja sekin oli
yksityisen varoilla rakennettu. Muuan rikas pietarilainen kauppias,
Minin nimeltään, oli testamentissaan määrännyt monta kymmentätuhatta
ruplaa kansakoulun rakentamiseksi ja opettajan palkkaamiseksi
kotikyläänsä Kiimasjärveen. Opetuskieli oli venäjä ja opettajat
venäläisiä, mutta siitä huolimatta oli koulussa runsaasti oppilaita,
niitä sanottiin tulevan kymmenien penikulmien päästä. Koulussa
opetettiin muitten oppiaineitten ohella käsitöitäkin, ainakin suutarin
ammattia, joka tässä käsityöläisistä köyhässä maassa olikin varsin
tarpeen.
Sama Minin muisti muullakin tavalla kotikyläänsä. Ervasti mainitsee
matkakertomuksessaan, että Mininin lahjoittamilla varoilla v. 1879
par'aikaa kaivettiin kanavaa Kiimasjärven päästä Nokeuksen ensimmäisen
rajun kosken sivu. Sen kautta oli aikomus keväisin vähentää vettä
Kiimasjärvestä, jossa kevättulva nousee hyvin korkealle. Paljon rahoja
oli kulutettu tähän työhön, niin kerrottiin, mutta kesken se oli
sittenkin jäänyt. Pahat kielet huhuilivat, että monenkin pohatan näissä
kylissä oli vaurastumisestaan kiittäminen osallisuuttaan tämän työn
johdosta.
Esimerkkinä Mininin mahdista mainittiin muun muassa, että hän oli
esiintynyt Suomen oikeudessa lakki päässä, ja kun tuomari oli häntä
siitä nuhdellut, oli hän kysynyt, mitä se maksaa, ja vastauksen
kuultuaan lyönyt viisikymmentä markkaa pöytään.
Kiimasjärven etelärannalla, siis Aunuksen puolella, herätti huomiota
toinenkin rakennusrivi, joka oli yhtä kookas, vaikka alkoi hoidon
puutteessa rappeutua. Se oli talo, mutta karjalaiseksi taloksi
harvinaisen suurisuuntaiseksi rakennettu. Siinä oli asunut pohatta,
jota muisteltiin erinomaisesta vieraanvaraisuudestaan ja monista
suurista yrityksistään. Paitsi rakennuksiin oli Ontropanniemen vanha
isäntä käyttänyt suuret summat maanraivaukseen.
Hän oli kynnättänyt peltoja, kaivattanut ojia, perkannut niittyjä.
Hän oli käyttänyt kaupalla kokoomansa varat toisin kuin sen puolen
varakkaat isännät yleensä, jotka eivät sanottavia varoja uhranneet
maanviljelykseen, etupäässä arvatenkin siitä syystä, ettei maa ollut
yksityisomaisuutta. Mutta ei Ontropanniemen esimerkki kehottanutkaan
seuraamaan, sillä kun hän oli päänsä kallistanut, niin antoi nuori
polvi raivattujen maitten uudelleen metsittyä. Kuvaavana esimerkkinä
vanhuksen rikkaudesta kerrottiin, että hänellä oli ollut mahdottoman
suuri nuotta ja muutkin kalanpyydykset mitä parasta, siikaverkot
puhtaasta silkistä. Ukon kuoltua oli talo joutunut huonoihin käsiin,
riita ja ynseys tuntuivat siellä asuvan, ja kaikki hyvät laitokset
olivat saaneet rappeutua.
Nokeuksessa, joka on Kiimasjärven ja Nuokkijärven välisellä
kannaksella, en malttanut kauaa viipyä suoraan sanoen ikävän vuoksi.
Outo tuuli tuntui puhaltavan vastaan, kuta kauemmaksi siihen suuntaan
kulki. En juuri saata kehua sitä kohteluakaan, joka tuli osakseni
Nokeuksessa. Tuskin olin sinne saapunut, ennenkuin akkunasta kuulin ohi
kiirehtivien akkojen hokevan toisilleen, että "rahanjakaja" oli tullut
kylään, ja siitä alkoi rasittava kerjääminen, jota en parhaammallakaan
tahdolla olisi voinut tyydyttää. Blomstedt kertoo, että olivat
Nokeuksessa aikoneet ryöstää hänen ja hänen toverinsa ja että siitä
oli kylällä julkisesti keskusteltu. Ikäviä kokemuksia oli toisilla
matkustajilla ollut alempana Nuokkijärvenkin kylissä. Suomen puolella
kerrottiin totena asiana, että eräässä sikäläisessä kylässä oli aiottu
väkisin ottaa rahat englantilaiselta Rogers pashalta, hänen palatessaan
Tshirkkakemiltä onkiretkeltään. Rogersilla oli suomalainen tervavene,
joka taivallettiin Maanselän poikki, ja suomalaiset saattajat.
Kellovaarassa, Tshirkkakemin varressa, olivat väkisin tahtoneet tutkia
erään matkustajan passin ja ehkä muutakin. Onko tähän ynseyteen syynä
se, että Karjalan miehet ovat meidän puolella niin usein laukkunsa
menettäneet, sitä en osaa sanoa. Sama kohtalo on tullut Vuokkiniemenkin
ja Uhtuen miesten osaksi, mutta en huomannut, että he olisivat
tahtoneet sitä kostaa asiaan osattomille matkustajille. Ehkä ovat
ne olleet vain pelotuksia, sillä en ole kuullut, että olisi todella
ryöstöjä tapahtunut, aina ovat uhkauksiin jääneet.
Nämä kylät ovat kuitenkin ennen olleet hyviä runopaikkoja, varsinkin
Nokeus, jonka laulajat ovat Kalevalan aineistoon antaneet monta
oivallista lisää. Useimmat laulajoista olivat kuitenkin jo kuolleet. Jo
niissä luetteloissa, joita olimme mukaamme saaneet entisten kerääjäin
tiedusteluista, oli useimman nimen edessä risti. Ja mistä tuo risti
puuttui, siihen sain nyt minä sen piirtää. Haikealla mielellä sen
tein, sillä monestakin henkilöstä sanottiin luettelossa, että häntä
oli mainittu hyväksi runon taitajaksi, mutta ettei kukaan ollut häntä
laulattanut. Semmoinen oli varsinkin Nokeuksen kiitetty laulaja
Harkkonen Lari; hän vei laulunsa mukanaan hautaan. Tarkkaan tuntuivat
runot kadonneen näistä kylistä, eivätkä niitä viitsineet ruveta
semmoiset vanhukset tapailemaankaan, jotka ehkä olivat ennen osanneet
ja nuorempina "kirjaankin laulaneet". Loitsuja lienee osattu, mutta
niitä ei tahdottu laulaa. Tämäkin viittasi siihen, että kaosta päin
puhalsi uusi tuuli, syksyn tuuli, jonka henkäys oli runouden surma.
En ollut vielä aivan kauaa kulkenut, mutta aloin jo ikävöidä toveriani,
jonka välipuheen mukaan piti saapua Luvajärveen joku viikko myöhemmin.
En oikein tiennyt, mitä eteeni ottaa, kun en runoja saanut. Semmoista,
mikä olisi sopinut valokuvattavaksi, oli täällä paljon vähemmän kuin
olin odottanut. Kerjääjiä kävi alinomaa, puute kun oli suuri. Asuntoa
ja yösijaa ei tosin kielletty, mutta ei sitä aina hyvällä mielellä
annettukaan. Rahvas pysyi omituisen epäilevällä kannalla, ja se ajan
pitkään painosti mieltä.
Ehkä oli siihen vierastamiseen, jota tällä puolella henki vastaan,
osaksi syynä eräs omituinen uskonsuunta, josta Kuittijärven kylissä
olimme kuulleet. Täällä etelän puolessa, ja varsinkin Akonlahdessa
ja muissa Kiitehen kylissä, kuului olevan uusi lahko, joka ympäröi
itsensä hämäryydellä ja sen vuoksi oli antanut aihetta kaikenlaisiin,
luultavasti aiheettomiin rosvojuttuihin. Näitten "uusimman uskon
molijain" sanottiin elävän metsissä, maakuopissa, joihin heille salaa
kannettiin kylistä ruokaa. Muuan Latvajärven mies, joka oli näitten
"villiuskoisten" päälle kannellut Pietariin saakka, oli väittänyt
heillä olevan aseitakin. Hän oli ilmoittanut heidät "nihilistoiksi",
jotka olivat hylänneet kaiken esivallan. Ensimmäinen siemen tuolle
liikkeelle oli muka tullut Sungusta, Äänisjärven rannalta --
Pohjois-Karjalan vanhasta kauppapaikasta -- ja siitä alusta oli usko
versonut. Kuinka paljon näissä jutuissa oli perää, sen perille en
koskaan päässyt, enkä totta puhuen yrittänytkään, sillä mitäpä syytä
minulla oli udella asioita, joiden tunnetuiksi tuleminen ehkä olisi
saattanut toisia vaaraan. Minun asiani oli etsiä paljon vanhempaa
uskoa, ja noidan salatun tiedon ilmi saamisessa olisin ehkä osottanut
vähempää arkatuntoisuutta. Mutta paljon kuljin täällä sekä kylissä
että sydänmailla, enkä koskaan tavannut semmoisia metsän erakoita,
jotka olisivat antaneet aihetta noihin kertomuksiin. Jonkinlaista eri
uskonlahkoa niillä seuduin kuitenkin saattoi olla. Poliisiviranomaiset
olivat korkeamman käskyn mukaisesti koettaneet ottaa siitä selvää,
mutta nähtävästi huonolla menestyksellä, sillä en kuullut, että ketään
olisi tyrmään saatu. Sanottiin heillä olleen salakammioita ja käytäviä,
joihin pakenivat. Pari miestä oli saatu kiinni, niin kerrottiin, mutta
niistä oli toinen päässyt karkuun ja toinen oli Kostamuksessa salaa
vapautettu kruununpalvehjain kynsistä. Heiltä oli muka saatu koko
joukko harhaoppisia kirjoja, "enemmän kuin oli koko Uhtuen kirkossa",
kuten Uhtuen pappi oli päivitellyt. Sanottiin näitten "uusimman uskon
molijain" salaavan kuolleensa ja hautaavan ne metsiin. Nimitettiin
muuan isäntä, jolta vaimo oli kuollut, mutta jolta uusi vihkimys oli
kielletty, koska hän ei edellisen kuolemaa ilmoittanut. Mutta uuden
vaimon keralla hän eli siitä huolimatta.


ISÄIN PERINTÖ.

Toveria odotellessani kävin Luvajärvestä vielä toisenkin kerran
Kiimasjärvessä. Retkeilin silloin "Kaitain" kautta, kapeata
metsäjärvireittiä, joka kulki selkävesien kanssa rinnan ja oikaisi
melkoisesti. Sitä kesäkelillä harvoin käytettiin, luvajärveläiset vain
kävivät siellä syksyllä kalassa, vetäen kannaksien poikki veneensä ja
nuottansa. Seurana oli kerallani Jaakko niminen Kuhmon mies, joka oli
passitta asunut Luvajärvellä kolmisenkymmentä vuotta, niinkuin näillä
rajamailla lienee silloin tällöin tapana. Hänen kerrottiin muuttaneen
rajan taa pakoon häijyä akkaansa, ja koska Jaakko tuntui olevan
hiljainen ja siivo mies, niin saattoi sen hänestä uskoakin. Matkasimme
uudella veneelläni, joka oli juuri valmistunut. Se oli karjalaisen
miehen tekemä, mutta rakennettu samaan malliin kuin Oulujoen jokiveneet.
Nyt sain nähdä kappaleen oikeata salotaivalta. Luvajärvi soudettiin
viimeiseen perukkaan saakka ja siitä kapeata salmea Kaitain järviin,
joitten luonnon jo nimestä kuulee. Jäkäläisten, harvaa männikköä
kasvavain hiekkatörmäin välitse sousimme Kaitain päähän, mutta
siellä tie aivan sanan mukaan nousi pystyyn. Vene oli vedettävä noin
puolen kilometriä leveän kannaksen poikki. Taipaleella oli telat,
jotka osottivat sitä ennenkin kuljetun. Vene ei ollut kovin raskas,
mutta mäki oli pitkä ja korkea, ja puhaltaa täytyi toisenkin kerran.
Kun olimme vihdoin mäen päälle päässeet, niin hämmästyin alamäkeä,
melkeinpä kuilua, jonka partaalle olimme tulleet. Se oli niin jyrkkä,
että vene täytyi laskea köydellä. Köyden toinen pää kierrettiin
männyn ympäri varaksi, ettei vene päässyt ryöstämään. Niin kuuluivat
kalamiehetkin tekevän laskiessaan siitä alas nuottiaan, ja mäntyjen
varsissa olikin paljon köysien syömiä uurteita. Kerran oli muutamalta
mieheltä, tiesi Jaakko, vene päässyt ryöstämään, ja se oli mäen alle
tultuaan "kuikkana sukeltanut" järveen ja noussut upoksista vasta
toisella rannalla. Järvi tosin oli kapea, mutta lienee juttu kuitenkin
ollut enemmän kuvaava kuin tosi. Toisenkin taipaleen poikki oli vene
vedettävä, mutta se oli tasaista maata. Tultiin sitten kapealle joelle,
joka alussa oli niin vähävetinen ja väärä, että venettä ei mitenkään
tahtonut saada sen mutkien kautta pujotelluksi. Mutta tarpeellinen
kulkutie näkyi olevan sekin, koska oli kirveellä raivattu pois oksia ja
liekoja, jotka tuhka tiheään sulkivat tien. Silloin tällöin kuuluivat
kiimasjärveläiset sitä pitkin kuljettavan nuottiansa. Kalaretkillä
ei yleensä katsota vaivain suuruutta. Vähitellen joki siksi leveni,
että sitä saattoi missä sauvoa, missä soutaa pitkin hiljalleen lipuvaa
ruskeankirkasta vettä. Rannat kasvoivat täällä noron pohjalla missä
pilviä piirtävää korpikuusikkoa, missä komeata hongikkoa taikka ihanaa
koivikkoa. Kussa oli niitty, siinä joki heitteli senkin seitsemät
mutkat, ikäänkuin viipyäkseen niin kauan kuin suinkin kukkaisten
törmäin välissä, ennenkuin uudelleen sukelsi korpeen. Kolusimme jälleen
pieniä koskia, jotka riipivät pahasti uuden veneen pohjan, hiivimme
lenkokuusien alitse, jotka toisin paikoin olivat kasvaneet aivan joen
yli. Lukemattomia olivat ne lie'ot ja pohjakivet, joille puutuimme.
Ehkä tähyilivät sivusta kontiot outoja kulkijoita, jotka niitten
asuinmaiden yksinäisyyttä häiritsimme.
Vihdoin aukeni salo ja näimme metsistyneen pellon -- olimme
Ontropanniemen ulkosaroilla, ja pian siitä avautui Kiimasjärven kyläkin.
Tällä kertaa majailin järven pohjoisrannalla Ryysän talossa, jota
mainittiin sillä puolella varakkaimmaksi. Ryysä oli toimen ja tarmon
mies, kookas, harteva, harsopartainen ja tavattoman vilkas. Hänen
vertaistaan suun pieksijää tuskin olin Vienan Karjalassakaan tavannut.
Niin nerokkaasti hän käytti kieltään, että maanmiestensä todistuksen
mukaan mestaroi sekä virkamiehet että muut herrat, joitten kanssa
tuli tekemisiin paljaalla puhelahjallaan. Enkä kauaakaan ollut
talossa, ennenkuin sain sen itsekin kokea. Ryysä antoi verrattoman
kuvauksen laiskoista ja tuhlailevista tukkipäälliköistä ja heidän
lautankuljetuksestaan, viivytyksistään ja keinotteluistaan, miten
voisivat parhaiten kartuttaa tulojaan. Tuota pikaa sain omassakin
nahassani tuntea hänen ivansa terävyyden, kun satuin hänelle
huomauttamaan, että minulla Arkangelin kuvernöörin matkakirjan nojalla
oli oikeus saada kievarikyyti -- "kyytiprokunaa" vastaan tietysti
-- joka kylästä. Ryysäpä ivasi paperini merkityksen niin joutavaksi
täällä, parikymmentä penikulmaa lähimmistä virkamiehistä, ja antoi
niin vakuuttavan kuvauksen siitä, miten kävisi, jos rupeisin niihin
vetoamaan, että kyllä ymmärsin, että minun ainakin Ryysän kaltaisten
miesten keralla oli paras pitää ne taskussani ja tulla toimeen mielin
kielin. Mutta vaikka hän, ja aivan julkisesti, talonväen kuullen,
saattoikin minut ja paperini naurun alaisiksi, niin oli hän kuitenkin
ystävällinen ja vieraanvarainen isäntä, eikä minulta hänen talossaan
mitään puuttunut. Taloaan hän hallitsi kuin patriarkka. Hänen käteensä
juoksivat kaikki langat, hän piti takanaan kaikkia avaimia, vieläpä
itse aukoi ovetkin. Mutta asukkaat näyttivät hyvin viihtyvän hänen
valtansa alla.
Mutta jos hän oli minut maalannut, niin tuli minunkin vuoroni kostaa.
Ryysä tietysti halveksi kokonaan niitä vanhoja loruja, joita kokoilin
ja häneltäkin kysyin, ja ehkä juuri tämä ammattini oli syynä siihen,
että hänen mielestään olin pilkalle sovelias tyhjäntoimittaja.
Mutta kun hän tässäkin asiassa alkoi minuun kohdistaa ivaansa,
niin en heittänytkään sitä sillensä, vaan ryhdyin juurta jaksain
selittämään, missä arvossa noita vanhoja loruja pidettiin suuressa
maailmassa. Matkassani oli Kalevala ja sitä aloin hänelle lukea, ja
koko talonväelle. Selitin heille, että kaikki se, mitä nyt luin näin
suureksi kirjaksi koottuna, oli heidän isäinsä säilyttämää perintöä,
perintöä, joka olisi vanhan polven kanssa hautaan vaipunut, ellei sitä
olisi ajoissa talteen saatu. Se mitä isät olivat taitaneet, mutta jonka
nykyinen polvi oli joutavana unohtanut, se näin painettuna palasi
heille takaisin kiertoteitä. Ryysä näytti tajuavan tarkoitukseni,
enkä myös erehtynyt luullessani, että nämä kansan sydämestä lähteneet
runot vielä herättäisivät vastakaikua juuri tässä samassa rahvaassa,
varsinkin kun saatoin ne heille lukea täydellisempinä muodoltaan ja
ajatuksenjuoksultaan ehompina, kuin heidän isänsäkään olivat niitä
kuulleet ja tainneet.
Vähän ajan kuluttua olivatkin varsinkin Ryysä itse ja hänen kookas,
harteva vanhempi poikansa niin kiintyneet runoja kuulemaan, että he
unohtivat kaiken muun. Istuimme suuren samovaaran ääressä, jota Ryysä
itse karjalaisten isäntäin tapaan hoiti taidolla ja auliudella, mutta
tsajua hän nyt valoi hajamielisesti. Naiset, milloin piika, milloin
arvokas hyväntahtoinen emäntä, tulivat tuon tuostakin häntä hiasta
nyhtimään, sillä Ryysä oli unohtaa sekä talousasiat että kauppansakin.
Mutta hyvin lyhyet olivat ne vastaukset, mitä hän nyt ennätti antaa,
ja kun olisi ollut mentävä varastoaittaan, niin työnsi hän, arvatenkin
vasten tapojaan, suuren avaimen eukkonsa käteen ja syventyi paikalla
kuuntelemaan. Ja milloin tämmöinen häiriö sattui, paikalla vaadittiin
minua keskeyttämään hetkeksi lukuni, jottei ainoakaan säe menisi
hukkaan. Suurella mielenkiinnolla ja rohkaisevilla välihuudahduksilla
kuunneltiin Kullervo runon alkua, nuorukaisen voimasta ja urotöistä,
ja ääneen toistivat vuoron Ryysä, vuoron hänen poikansa sattuvimpia
säkeitä. Mutta runon loppu heistä meni surkeutensa kautta harhaan,
vaikkeivät voineetkaan estää silmäänsä vettymästä. Vilkkaasti he
niinikään älysivät kauneuden Väinämöisen kanteleensoitossa ja säestivät
kaiken aikaa huudahduksillaan ja huomautuksillaan runoa, sitä myöden
kuin luin. Mutta suurimman nautinnon heille tuotti Vipusen runo ja
Väinämöisen toimet virsikkään vatsassa. Sekös nauratti heitä makeasti,
kutkutti ihka sydänaloja. Tuon tuostakin puhkesi kuuluviin uhotteleva
huudahdus tai pidätetty mielihyvän naurahdus, minun lukiessani, kuinka
uros rakensi pajansa virsikkään vatsaan ja lietsoi niin että sydet
lensivät jättiläisen kurkkuun, ja kuinka jättiläinen siitä sydäntyi
noitumaan. Kun olin tämän pitkän runon loppuun päässyt, niin nousi
Ryysä intoisena ja valoi koko seuralle uudet tsajut, istui sitten
ja vaati, että se oli... luettava uudestaan. Ja minä luin sen
vilpittömällä mielihyvällä, sillä en itsekään ollut huomannut runoa
niin mahtavaksi ja mehukkaaksi, kuin tämän kiihkon säestämänä.
Ja melkeinpä luulen, että Ryysä ja hänen poikansa sen oppivat sillä
kuulemisella ja perästä päin lauloivat sitä monestikin talvi-iltain
iloksi, niin kumma on tällä rahvaalla yhä vielä runomuisti. Hyvinä
ystävinä erosimme. Mutta en kuitenkaan ollut vakuutettu siitä, että
Ryysä sittenkään piti runonkerääjää kovinkaan tarpeellisena henkilönä.
Kovalla myötämyrskyllä palasimme Jaakon kera Luvajärveen. Kiimasjärvi
kuohui korkeissa aalloissa, mutta tyhjällä veneellä meillä ei ollut
hätää, vielä kohotimme koivunkin kokkaan, antamaan parempaa vauhtia.
Mutta vastatuulella tämä järvi, jonka matalat rannat eivät suo suojaa,
tekee paljon kiusaa kulkijoille. Saattajani edellisellä retkellä
näyttivät autiota saarta, johon "Suomen paroni" (rajan takanakin
tunnettu metsänhoitaja Wrede) oli uhannut panna maihin erään samassa
veneessä kulkevan karjalaisen pomon, joka oli pitänyt itseään liian
hyvänä auttaakseen naisia soutamaan kovaa vastatuulta. Otsansa hiessä
oli rikkaan miehen sitten täytynyt kiskoa loppumatka.
Matkalla näimme nyt kosolta villihanhia ja kaksi uljasta lumivalkeata
joutsenta, jotka ylenivät kauniiseen lentoon meidän lähestyessämme.
Myötäinen tuuli kuljetteli meitä aina Luvajärven kylänrantaan saakka.
Siellä olivat venerannassa vastassa toverini ja Varahvontta... mikä
jälleennäkemisen ilo! Paljon oli karttunut kerrottavaa. Kokoonnuttiin
miehissä Kuismasen Jaakon pirttiin tarinoimaan. Samovaaraa hoiti nyt
Varahvontta, pilkkoi sokerit, pyyhki tokanat, puoleksi kuin isäntä,
puoleksi palvelija, valoi jokaiselle, niin kauan kuin näki lasin
kumoamatta, ja vielä senkin jälkeen "tinkitokanan", niinkuin maassa oli
tapa.
He olivat tulleet Vuokkiniemen tietä, enimmäkseen kahden kesken, koska
tie oli selvä, eikä kannettavia ollut varsin paljoa. Erinomaisempia
seikkailuja ei ollut matkalla sattunut. Varahvontta vain oli
Vuokkiniemen ja Kostamuksen välillä saanut juosta erään taipaleen
kolmeen kertaan, kuten hän yhä harmitellen, vaikka nauraenkin
myönsi. Hän oli unohtanut lepopaikalle pienen padan, joka heillä oli
matkassaan, ja huomannut tämän vasta kun olivat astuneet kolmisen
virstaa edelleen. Kun ei Varahvontan mieleenkään juolahtanut, että
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 09
  • Büleklär
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3023
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1805
    20.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3532
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2112
    20.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3543
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2082
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3481
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2044
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3535
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2117
    20.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3464
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2040
    18.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3560
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2086
    21.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3548
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2096
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    37.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3555
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2114
    20.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3473
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2154
    20.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3588
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2052
    22.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3529
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2120
    21.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3602
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2074
    21.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3550
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2077
    21.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3653
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1967
    24.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    40.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3628
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2029
    24.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 3511
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2025
    20.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 18
    Süzlärneñ gomumi sanı 3441
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2001
    20.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 19
    Süzlärneñ gomumi sanı 3445
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1978
    20.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 20
    Süzlärneñ gomumi sanı 3082
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1974
    20.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 21
    Süzlärneñ gomumi sanı 2701
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1653
    18.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 22
    Süzlärneñ gomumi sanı 3355
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1733
    20.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 23
    Süzlärneñ gomumi sanı 3178
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1919
    18.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 24
    Süzlärneñ gomumi sanı 3543
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2004
    24.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 25
    Süzlärneñ gomumi sanı 3432
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1962
    23.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    39.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 26
    Süzlärneñ gomumi sanı 3550
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2060
    22.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 27
    Süzlärneñ gomumi sanı 3506
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2096
    21.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 28
    Süzlärneñ gomumi sanı 3397
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1996
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 29
    Süzlärneñ gomumi sanı 3372
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1919
    19.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevalan laulumailta: Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa - 30
    Süzlärneñ gomumi sanı 2636
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1656
    22.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.