Kalevala (1835) 2. Osa - 05

Süzlärneñ gomumi sanı 2454
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1524
12.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
18.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
21.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
Tawi luopi lapsiansa;
Sata miestä sauomehen,
Tuhat airohin urosta,
Sata miestä miekatonta,
225. Tuhat miestä miekallista.
Päälle purjehen wetäwi
Kuni pitkän pilwen lonkan;
Siitä läksi, jotta joutu,
Ajamahan Wäinämöistä.
230. Waka wanha Wäinämöinen
Laskewi sinistä merta,
Itse tuon sanoiksi wirkki,
Puhu purtensa perästä:
"Oi sie lieto Lemmin poika,
235. Ylimmäinen ystäwäni!
Nouse purjepuun nenähän,
Waatewarpaan rapa'a,
Katso itä, katso länsi,
Katso poikki Pohjan ranta."
240. Se on lieto Lemminkäinen
Hywä kielas käskeäkki,
Kepiä kehuttoaki,
Nousi purjepuun nenähän,
Waatewarpahan rapasi;
245. Katso iät, katso lännet,
Katso poikki Pohjan rannat,
Niin sano sanalla tuolla:
"Hawukkoit' on haawat täynnä,
Koiwut kirjokokkoloita."
250. Sano wanha Wäinämöinen:
"Jo wainen walehtelitki;
Ei ne olla hawukkoita,
Eikä kirjokokkoloita,
Ne on Pohjan poikasia.
255. Katso toiste, katso tarkon."
Katso toiste, katso tarkon,
Sanowi sanalla tuolla:
"Pilwi Pohjasta kohowi,
Pilwen lonkka luotehesta."
260. Sano wanha Wäinämöinen:
"Jo wainen walehtelitki;
Ei se pilwi ollekkana,
Pilwen lonkka lienekkänä,
Se on pursi purjehinen.
265. Katso tarkon kolmannesti."
Katso kerran kolmannenki,
Sanowi sanalla tuolla:
"Oi sie wanha Wäinämöinen!
Jo tulewi Pohjan pursi,
270. Satahanka hakkoawi;
Sat' on miestä sauomessa,
Tuhat airon pyyrymillä,
Sata miestä miekatonta,
Tuhat miestä miekallista."
275. Sillon wanha Wäinämöinen
Jo tunsi toet totiset,
Walehettomat wakaiset;
Itse wirkko, noin nimesi:
"Soua seppo Ilmarinen!
280. Soua lieto Lemminkäinen!
Soua kansa kaikenlainen!"
Souti seppo Ilmarinen,
Souti lieto Lemminkäinen,
Souti kansa kaikenlainen,
285. Eipä juokse puinen pursi,
Weno Wäinölän weäte.
Sillon wanha Wäinämöinen
Jo tunsi tuhon tulewan,
Hätäpäiwän päälle saawan.
290. Arwelee, ajattelewi,
Miten olla, kuin eleä.
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Wielämä tuohon keinon keksin,
Mutkan muistan, tien osoan."
295. Tawottihen taulohinsa,
Tungeksen tuluksihinsa,
Otti piitä pikkuruisen,
Toki tauloa wähäsen,
Neki mestasi merehen
300. Oikiasta olkapäästä,
Kautta kainalon wasemen,
Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
"Tulkohon tulinen korko,
305. Salasaari kaswaohon,
Johon juosko Pohjan pursi,
Satahanka halkeutoho!"
Luotihin tulinen luoto,
Salasaari siunattihin,
310. Itähän ikäti pitkä,
Luotehelle loppumaton,
Polweksehen Pohjolahan,
Johon juoksi Pohjan pursi,
Satahanka halki lenti.
315. Louhi Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harwahammas,
Tohti toisiksi ruweta,
Ruohti muuksi muutellate,
Airot siiwiksi siwalti,
320. Peräpuikon purstoksensa,
Siitä loihen lentämähän;
Kokkona ylös kohosi.
Lenteä lekuttelewi
Selwällä meren selällä,
325. Ulapalla aukialla,
Sata miestä siiwen alla,
Tuhat purston tutkamessa,
Sata miestä miekatonta,
Tuhat miestä miekallista,
330. Liiteleksen, laateleksen,
Kokkona kohenteleksen,
Lenti purjepuun nenähän,
Waatewarpahan rawahti,
Wenehesen Wäinämöisen.
335. Tahto pursi päin puota,
Laiwa laion wieretellä.
Sano wanha Wäinämöinen:
"Ohoh Pohjolan emäntä;
Joko saat jaolle sammon,
340. Nenähän utusen niemen,
Päähän saaren terhenisen?"
Sano Pohjolan emäntä:
"En lähe jaolle sammon,
Sinun kanssasi katala,
345. Kerallasi Wäinämöinen!"
Itse sampoa tawotti
Wenehestä Wäinämöisen.
Se on seppo Ilmarinen
Otti miekkansa omansa,
350. Käellänsä oikialla,
Wasemelta reieltänsä;
Kokon koprille siwalti,
Waakalinnun warpahille.
Iski kerran, iski toisen,
355. Kohta kolmasti rapasi.
Waan ei wuolent wermentänä,
Ottant orwaskettuana.
Siitä lieto Lemminkäinen
Miekan wyöltänsä wetäsi,
360. Tupestansa tuiman rauan.
Niin sanowi Pohjan akka,
Puhu purjepuun nenästä:
"Woi sie lieto Lemmin poika!
Pettelit oman emosi,
365. Walehtelit wanhempasi;
Sanoit et käyäsi sotoa
Kuunna kymmennä kesänä,
Kullankana tarpehella,
Hopiankana halulla."
370. Itse wanha Wäinämöinen
Ei hän miekkoa wetänyt,
Temponut tulitereä;
Nostatti melan merestä,
Lastun tammen lainehesta,
375. Sillä siipiä siwalti,
Sillä kynttä katkaeli,
Jot' ei jäänynnä jälille,
Kun yksi sakari sormi.
Miehet melskahti merehen,
380. Pojat siiwiltä putosi;
Sata miestä siiwen alta,
Tuhat purston tutkamesta,
Kymmenen joka kynästä.
Itse Pohjolan emäntä
385. Puusta purtehen putosi,
Kuni nuolen ammuttua,
Kohti käytyä wasaman,
Puusta koppelo putosi,
Kuusen oksalta orawa.
390. Siitä sampoa tawotti
Sormella nimettömällä;
Sammon wuoatti wetehen,
Kirjokannen lainehille,
Selwälle meren selälle,
395. Ulapalle aukialle.
Siinä sai muruksi sampo,
Kirjokansi kappaleiksi.
Noita tuuli tuuwitteli,
Ilma lieto liikutteli,
400. Selällä meren sinisen.
Mi sai sampuen muruja
Alle selwien wesien,
Päälle mustien murien,
Ne kaikki ween wäeksi,
405. Ahin lasten aartehiksi.
Ei wesi wäkeä puutu,
Ween Ahti aartehia.
Mi sai muutama murunen
Rannalle meryttä wasten,
410. Wasten merta hyyännettä;
Siitä kyntö, siitä kylwö,
Siitä kaswo kaikenlainen,
Siitäpä ikuinen onni,
Nenähän utusen niemen,
415. Päähän saaren terhenisen.
Itse Pohjolan emäntä
Kanto kannen Pohjolahan
Sai riwan Sariolahan,
Sormella nimettömällä.
420. Ei saanut murua muuta,
Siit' on polo Pohjolassa,
Elo leiwätön Lapissa.


Nejäskolmatta Runo.

Sammon muruja rannalta löynnyt Wäinämöinen työntää Sampsa
Pellerwoiselle, käskee maita kylwämään. Lähtee Sampsa, kylwää maan
ja kyntää. Nousee kynnökseltä monenlaista puuta, waan tammi ei ota
nostaksensa. Kaswo wiimmen tammipuuki ja lewesi oksineen taiwaalle,
jotta päiweäkänä ei enää näkynyt. Niin piti jällen hakata wasta
ylennyt tammi, waan oli työläs hakkajata saaha. Niin nousi tuiki
pikkuinen mies merestä, joka otti työksensä ja kaatoki. Siitä
Wäinämöinen kylwi utusia siemeniä maalle ja toiwotti kaswulle onnea.
Pohjolan emäntä tuossa uhkaa kaiken onnensa häwittää, monenlaisia
turmioita Wäinämöisen tiloille saatella. Wäinämöinen puoltansa
yrittää uhkaamista tehottomaksi ja toiwottaa wielä kerran Suomeansa
onnelliseksi.
Waka wanha Wäinämöinen
Löysi sampuen muruja,
Kirjokannen kappaleita,
Rannalta merelliseltä,
5. Kiwen kirjawan kylestä,
Paaen paksun palliosta;
Ne kanto nenähän niemen,
Päähän saaren terhenisen.
Siitä wanha Wäinämöinen
10. Itse tuon sanoiksi wirkki
Pellerwoiselle pojalle:
"Sampsa poika Pellerwoinen!
Lähkös maita kylwämähän,
Toukoja tihittämähän;
15. Kylwä kuusilla jywillä,
Seitsemillä siemenillä,
Rahasiksi rantojani,
Wiljasiksi wieriäni."
Sampsa poika Pellerwoinen
20. Otti kuusia jywiä,
Seitsemiä siemeniä,
Yhen näähän nahkasehen,
Koipehen kesäorawan.
Läksi maita kylwämähän,
25. Toukoja tihittämähän,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Minä kylwän kyyhättelen
Luojan sormien lomatse,
Käen kautta kaikkiwallan.
30. Akka manteren alanen,
Poika pellon pohjimmainen,
Mannun eukko, maan isäntä!
Pane turwe tunkemahan,
Maa wäkewä wääntämähän.
35. Tuhansin neniä nosta,
Saoin haaroja hajota,
Kylwöstäni, kynnöstäni,
Warsin waiwani näöstä.
Nostele oras okinen,
40. Kannon karwanen ylennä,
Työstä pellon pehmiästä,
Maasta maksan karwasesta.
Ei se maa mäkiä puutu
Sinä ilmoissa ikänä,
45. Kun olle armo antajista,
Lupa luonnon tyttäristä.
Oi ukko ylijumala,
Tahi taatto taiwahinen,
Ukko pilwien pitäjä,
50. Hattarojen hallitsia!
Piä pilwissä keräjät,
Säkehissä neuot selwät,
Nosta lonkka luotehesta,
Toinen lännestä lähetä,
55. Kolmas iätä iästä,
Etelästä ennättele.
Josp' on wettä waaitahan,
Pirota wettä pilwistäsi,
Orahille nousewille,
60. Touoille tomisewille."
Sillä Sampsa Pellerwoinen
Kylwi maita kyyhätteli;
Kylwi kummut kuusikoiksi,
Kankahat kanarwikoiksi.
65. Koiwuja norolle kylwi,
Kylwi mäntyjä mäelle,
Tuomet kylwi tuorehille,
Pajut maille paisuwille,
Pihlajat pyhille maille,
70. Raiat maille raikkahille,
Katajat karahkoille,
Tammen wirran wieremmille.
Sai atran tuliteräsen,
Waskiwaarnahat walitsi,
75. Otti härän uljamoisen,
Wäinön mullin wääräsäären,
Jok' on sitkiä siwulta,
Warsin wahwa wartalolta,
Sarwilta kowin soria.
80. Sillä kynti kylwämiä,
Salot weteli waolle,
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Minä kynnän kyyhättelen
Atralla tuliterällä,
85. Waskisilla waarnahilla."
Kynti kaikki maat katalat,
Muhiiksi mullosteli;
Suot kylwi, kanarwat kaswo,
Norot kynti, nousi koiwut,
90. Mäet kynti, kaswo männyt,
Kynti kummut, kuuset kaswo,
Kaswo tuomet tuorehilla,
Pajut mailla paisuwilla,
Pihlajat pyhillä mailla,
95. Raiat mailla raikkahilla,
Katajat karankoilla.
Eipä tammi kaswakkana,
Juurrukkana puu jumalan.
Heitti herjan walloillensa,
100. Olewille onnillensa.
Kulu yötä kaksi kolme,
Saman werran päiwiäki,
Käwi siitä katsomahan:
"Onko tammi kaswanunna,
105. Juurtununna puu jumalan?"
Ei oo tammi kaswanunna,
Juurtununna puu jumalan.
Heitti herjan walloillensa,
Olewille onnillensa.
110. Wuotti wielä yötä kolme,
Saman werran päiwiäki,
Käwi siitä katsomahan,
Wiikon päästä wiimmestäki:
"Onko tammi kaswanunna,
115. Juurtununna puu jumalan?"
Jo oli tammi kaswanunna,
Juurtununna puu jumalan;
Olowahk' on oksiltansa,
Lewiähkä lehwiltänsä,
120. Latwa täytti taiwahalle,
Lehwät ilmoille lewesi,
Piätti pilwet juoksemasta,
Hattarat hasertamasta,
Peitti päiwän paistamasta,
125. Kuun kätki kumottamasta.
Sillon wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ikäwä imehnosilla,
Kun ei päiwyt paistakkana,
130. Kuu armas kumotakkana.
Onko tässä nuorisossa,
Nuorisossa kaunosessa,
Tämän tammen taittajata,
Puun sorian sortajata?"
135. Etsittihin leikkajata,
Katsottihin kaatajata,
Suomesta, Wenäjän maasta,
Kahen Karjalan wäliltä,
Kolmen riikin riitamaalta.
140. Ei ollut sitä urosta,
Eikä miestä urhiata,
Joka taisi tammen kaata,
Hakata rytimoraian.
Nousi pikku mies merestä,
145. Uros umpi lainehista,
Wähän kuollutta parempi,
Kaonnutta kaunihimpi,
Eikä uros suurempia,
Eikä uros pienempiä;
150. Miehen kortelin pituinen,
Waimon waaksan korkeuinen.
Waskihattu hartioilla,
Waskisaappahat jaloissa,
Waskikintahat käsissä,
155. Waskikirjat kintahissa,
Waskiwyöhyt wyöllä wyötty,
Waskikirwes wyön takana,
Waskiwarsi kirwehessä,
Hopiata ponnen päässä,
160. Warsi kyynärän pituinen,
Terä waaksan korkeuinen.
Hiwelewi kirwestänsä,
Tahkasi tasatereä,
Wiitehen Wiron kiwehen,
165. Kuutehen kowasimehen,
Päähän sieran seitsemähän.
Sai kirwes hiwelleheksi,
Warsin walmistelleheksi;
Niin uros urosta läksi,
170. Mies on miehestä pätöwi:
Jalka maassa teutaroiwi,
Pää se pilwiä pitäwi,
Part' on polwilla eessä,
Hiwus kannoilla takana.
175. Sylt' on suusta housun lahe,
Puolta toista polwen päästä,
Kaksi kaation rajasta.
Astua lykyttelewi,
Käyä kulleroittelewi.
180. Astu yhen jalkojansa
Hienoselle hietikolle,
Astu toisen jalkojansa
Maalle maksan karwaselle,
Astu kerran kolmannenki
185. Juurelle rytimoraian,
Ison tammen tasman luoksi.
Laski puuta kirwehellä,
Tarpasi tasaterällä.
Iski kerran, iski kaksi,
190. Lastut puusta pyörähteli,
Panu tammesta pakeni,
Tuli tuiski kirwehestä.
Niin kerralla kolmannella
Jopa taisi tammen kaata,
195. Puun wiriän wieretellä,
Puun sorjan sorratella.
Latwon iskewi itähän,
Tywen työnti luotehesen.
Kenpä siitä oksan otti,
200. Se otti ikuisen onnen;
Kenpä siitä latwan taitto,
Se taitto ikuisen taian;
Kenpä lehwän leikkaeli,
Se leikko ikuisen onnen;
205. Ku on lastuja porosi,
Selwälle meren selälle,
Siitä noita nuolet saapi,
Ampuja pahat asehet,
Pirulainen pistoneuot.
210. Waka wanha Wäinämöinen
Sillä taisi tammen kaata,
Puun wihannan wieretellä,
Puun sorian sorratella;
Päästi päiwän paistamahan,
215. Kuun laski kumottamahan.
Siitä wanha Wäinämöinen
Seulo seulalla utuja,
Terheniä tepsutteli;
Niin seula satoja kaswo,
220. Kylwinwakka kymmeniä,
Nenässä utusen niemen,
Päässä saaren terhenisen.
Sano wanha Wäinämöinen:
"Tänne kyntö, tänne kylwö,
225. Tänne kaswo kaikenlainen,
Polosille Pohjan maille,
Suomen suurille tiloille;
Tänne kuut kumottamahan,
Tänne päiwät paistamahan,
230. Tänne armas aurinkoinen!"
Sano Pohjolan emäntä:
"Wielämä tuohon mutkan muistan,
Keksin kummoa wähäsen,
Sinun kylwön, kynnön päälle,
235. Päälle kaiken kaswantosi;
Tuonne tungen kuuhuesi
Kirjarintahan kiwehen,
Paaen paksun palliohon;
Tuonne auringot asetan,
240. Panen päiwät paistamahan,
Wuorehen teräksisehen,
Rautasehen kalliohan,
Jott' ei pääse kuuna pänä,
Selwiä sinä ikänä.
245. Annan pakkasen palella,
Wilun ilman wiiwytellä,
Kyntöjäsi, kylwöjäsi,
Warsin waiwan nähtyjäsi;
Sa'an rautasen rakehen,
250. Teräksisen tellittelen,
Halmehiasi hakkoamahan,
Pieksämähän peltojasi.
Nostan karhun kankahalta,
Wiiasta wihasen kissan,
255. Korwesta kowerakouran,
Harwahampahan hawuilta,
Ruuniasi ruhtomahan,
Tammojasi tappamahan,
Karjaasi kaatamahan,
260. Lehmiä lewittämähän;
Tahikka tauilla tapatan,
Kaahan karjan kaikenlaisen,
Yksin kaahan imehisetki,
Surmajan sukusi suuren."
265. Sillon wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ei minua laula Lappi,
Eikä tunge Turjalainen;
Itselläin on ilman wiitta,
270. Luonani lykyn awaimet,
Ei katehen kainalossa,
Wihan suowan sormen päässä."
Siitä wanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
275. "Warjele wakainen luoja,
Kaitse kaunonen jumala!
Miesten mielijuohtehista,
Akkojen ajatuksista.
Kaaha maalliset katehet,
280. Weelliset welhot woita.
Ole puolla poikasesi,
Aina lastesi apuna,
Wihoin päiwän paistamatta,
Wihoin kuun kumottamatta,
285. Wihoin tuulen tuulematta,
Pakkasen palelematta,
Kowan ilman koskematta.
Aita rautanen rakenna,
Kiwilinna liitättele,
290. Ympäri minun eloni,
Kahen puolin kartanoni,
Maasta lähin taiwosehen,
Taiwosesta maahan asti;
Teräksillä seiwästellös,
295. Maan maoilla witsastellos,
Käärmehillä käännätellös,
Sisiliskoilla siellös,
Jott' ei liika liion söisi,
Wastus wiljalta witaisi.
300. Min on noiat noitunewi,
Noituoot oman wäkensä.
Nyt sie Pohjolan emäntä!
Tunge turmiot kiwehen,
Pahat paina kalliohon,
305. Waiwat wuorehen walitse;
Elä kuuta kullonkana,
Aurinkoa ollenkana.
Anna pakkasen palella,
Wilun ilman wiiwytellä,
310. Omiasi otriasi,
Kylwämiäsi jywiä.
Sa'a rauaista raetta,
Teräksistä telkytellös,
Pohjolan kujan perille,
315. Pohjan tarhan tanhuille.
Nosta karhu kankahalta,
Wiiasta wihanen kissa,
Korwesta kowera koura,
Hawun alta harwahammas,
320. Pohjan peltojen perille,
Pohjan karjan käytäwille."
Siitä wanha Wäinämöinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Anna nyt sulonen Suomi!
325. Anna maasi altihiksi,
Ilmasi imanteheksi;
Laksot laulaellakseni,
Lehot leikki lyöäkseni,
Tanner tanssaellakseni."


Wiideskolmatta Runo.

Pohjolan emäntä paneksen tuuleen ja tulee kohulliseksi. Lämmittää
ajan lähetessä saunan, lukee akkain lu'ut ja synnyttää yheksän
poikoa, kaikki pahoja, surmalaisia. Ne sitte työntää Wäinämöisen
tiloille tauilla ihmistä waiwoamaan. Kohta potee koko Wäinölä, waan
kuitenki itse Wäinämöinen tawallisilla parannuskeinoilla poistaa
turmiot, manaa Kipuwuorelle kiwut ja wiimmen woietten awulla saapi
potewan wäkensä jällen terweheksi.
Louhiatar waimo wanha,
Portto Pohjolan emäntä,
Teki tielle wuotehensa,
Pahnansa pahalle maalle;
5. Selin tuulehen makasi,
Kalton säähän karkiahan,
Perin wihmahan wiluhun,
Kohin päiwän koittehesen.
Tuli suuri tuulen puuska,
10. Ijästä wihanen ilma,
Nosti tuuli turkin helmat,
Ahawa hamehen helmat.
Hywin tuuli pohjatuuli,
Läpi länsi läikytteli,
15. Läpi luun, läpi jäsenen,
Läpi liikkuwain lihojen,
Läpi suonten soljuwitten.
Tuosta tyyty, tuosta täyty,
Tuosta paksuksi panihen,
20. Lihawaksi liittelihen.
Kanto kohtua kowoa,
Watsan täyttä waikiata,
Kanto kuuta kaksi, kolme,
Kolme kuuta, neljä kuuta,
25. Neljä kuuta, wiisi kuuta,
Wiisi kuuta, kuusi kuuta,
Seitsemän, kaheksan, kuuta,
Ympäri yheksän kuuta
Waimon wanhaan lukuhun,
30. Kuuta puolen kymmenettä.
Niin kuulla kymmenennellä
Painuwi pakolliseksi,
Watsan täysi waikiaksi.
Lyöähän kawon kipua,
35. Immin tulta tuikatahan.
Wyölapan siansa siirti,
Paneutti toisen paikan,
Sanowi sanalla tuolla:
"Ohoh pieni piikaseni,
40. Paras palkkalaisiani.
Lämmitä wälehen sauna,
Pian pirtti riuwuttele,
Kyläkunnan kuulematta,
Sanan saamatta kylähän.
45. Oluella ukset woia,
Kasta kaljalla saranat,
Jott' ei ukset ulwoaisi,
Eikä wankuisi saranat."
Lämmitti wälehen saunan,
50. Pian pirtin riuwutteli,
Kyläkunnan kuulematta,
Sanan saamatta kylähän.
Oluella ukset woiti,
Kasti kaljalla saranat,
55. Jott' ei ukset ulwokkana,
Eikä wankase saranat.
Siitä Pohjolan emäntä
Suojihin sowitteleksen,
Pimeihin pisteleksen,
60. Ukkoa rukoelewi:
"Oi Ukko ylijumala!
Tule luota katsomahan,
Likeltä tähyämähän,
Tule saunahan saloa,
65. Piilten pikkuhuonehesen,
Ilman uksen ulwomatta,
Saranan narahtamatta.
Oluella ukset woian,
Kastan kaljalla saranat,
70. Jott' ei ukset ulwoaisi,
Eikä wankuisi saranat.
Käy pian, wälehen jouwu,
Tässä tuskassa kowassa,
Watsan wäessä waikiassa.
75. Aukoa lihonen arkku,
Luinen lukko lonkahuta,
Mennä suuren, mennä pienen,
Kulkia wähäwäkisen;
Päästä piika pintehistä,
80. Waimo watsan wääntehistä.
Kawe eukko Luonnotar,
Kawe kultanen koria!
Jok' olet wanhin waimoloita,
Ensin emä itselöitä,
85. Juokse polwesta merehen,
Wyölapasta lainehesen,
Ota kiiskiltä kinoa,
Matehelta nuljaskoa,
Jolla woiat luun lomia,
90. Jolla siwuja siwelet,
Peräwieriä wetelet;
Päästät piian pintehistä,
Waimon watsan wääntehistä,
Tässä tuskassa kowassa,
95. Watsan työssä waikiassa.
Kiwutar kipuen eukko!
Käy tänne käpein kengin,
Helmoin hienoin helmottele,
Sukin mustin muikottele,
100. Sukin walkein waella,
Kiwut kiinni ottamahan,
Wammat waikahuttamahan,
Tahi kuolema tulewi,
Lähenewi hengen lähtö,
105. Tässä työssä työlähässä,
Watsan wäessä waikiassa."
Louhiatar waimo wanha,
Portto Pohjolan emäntä,
Teki poikoa yheksän,
110. Lato lasta kymmenenki,
Yhen löylyn lyöpywillä,
Yhen saunan saapuwilla,
Yhestä watsan wäestä,
Yhtenä kesäissä yönä.
115. Nimitteli poikiansa,
Laaitteli lapsiansa,
Kun kukin sukimojansa,
Itse ilmoin luomiansa.
Minkä pisti pistokseksi,
120. Kunka laati luun waloksi,
Minkä änkäsi ähyksi,
Kunka riieksi risasi,
Minkä loi ruwen rikoksi,
Kunka rutasi rutoksi,
125. Minkä welhoksi wesillä,
Kateheksi kaikin paikoin,
Kunka noiaksi noroille.
Itse neuo poikiansa,
Laaitteli lapsiansa,
130. Mennä tuonne toisialle,
Nenähän utusen niemen,
Päähän saaren terhenisen.
Sillä Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harwahammas,
135. Syyti surmat suunnattomat
Tawattomat tauit nosti,
Nenähän utusen niemen,
Päähän saaren terhenisen.
Poiat Wäinölän potewi,
140. Lapset Luotolan lahowi,
Tauissa tawattomassa,
Nimen tietämättömässä;
Alta lattiat lahowi,
Päältä peite märkänewi.
145. Silloin wanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän ikuinen,
Kuuli Luotolan läsiwän,
Poiat Wäinölän potewan,
Tauissa tawattomassa,
150. Nimen tietämättömässä.
Lämmitti wälehen saunan,
Pian pirtin riuwutteli.
Otti wastan warjossansa,
Simasiiwen suojassansa,
155. Niin hauto simasen wastan,
Satalatwan lauhutteli.
Pyyhki pois pyhät kipunat,
Pyhät sorsat sammutteli,
Simasella siiwellänsä,
160. Metisellä wastallansa.
Sanowi sanalla tuolla:
"Onko tauti luojan luoma,
Surma säätämä jumalan,
Wai on pantu palkan eestä
165. Rakettu rahan nenästä?
Nouse tauti taiwahalle,
Tuska tuulelle ylene,
Ilman alle auer mennös;
Tuonne tuulen tuuwitella,
170. Pahan ilman paiskaella,
Pohjan pitkähän perähän,
Kuss' ei kuuta, aurinkoa,
Ilmoa ihoawata.
Kiwut ma manoan kanssa
175. Kiwisihin kellarihin,
Rautasihin raunioihin.
Kipiä on kiwuissa olla,
Waiwa wammoissa asua.
Kiwutar kipuen eukko
180. Kipuja keräelewi
Kirjasehen kippasehen,
Waskisehen wakkasehen;
Kipukintahat käessä,
Jaloissa kipuset kengät.
185. Tule tänne tarwitessa,
Käy tänne kutsuttaessa,
Tee kiwut kiwuttomaksi,
Waiwat wärjymättömäksi,
Jotta saisi sairas maata,
190. Utra untansa weteä,
Woisi woikkaki lewätä,
Tuskahinen tunnin olla.
Ota kiwut kippasehen,
Waiwat waskiwakkasehen;
195. Itse keittäös kipuja,
Pikkasessa kattilassa,
Kolmen sormen mentäwässä,
Peukalon mahuttawassa,
Keskellä kipumäkeä,
200. Kipuwuoren kukkuloa.
Kiwi on keskellä mäkeä,
Reikä keskellä kiweä;
Reikä wäätty wääntiällä,
Puhkaistu purasimella,
205. Yheksän sylen sywyinen,
Kyynäräisen kymmenettä,
Johon tuskat tungetahan,
Pahat waiwat wankatahan.
Ei kiwi kipuja itke,
210. Paasi waiwoja walita,
Josk' on paljo pantaisi,
Määrättä mätettäisi,
Äijin äyskäeltäisi.
Oi Ukko ylijumala,
215. Mies on wanha taiwahinen!
Tule tänne tarwitessa,
Käy tänne kutsuttaessa,
Tekemähän terweyttä,
Rauhoa rakentamahan.
220. Puhu suulla puhtahalla,
Lässä luoja lämpösellä,
Ettei poika pois tulisi,
Emon lapsi lankiaisi,
Luojan luomalta lu'ulta,
225. Jumalan sukeamalta."
Siitä wanha Wäinämöinen
Panewi pa'an tulelle,
Laitto keiton kiehumahan,
Täynnä heiniä hywiä,
230. Me'en maahan wuotajia,
Simatilkun tippujia.
Pata kiehu paukutteli
Kolme päiweä kesäistä,
Kokonaista kolme yötä.
235. Siitä wanha Wäinämöinen
Katselewi woitehia:
"Onko woitehet wakaiset,
Katsehet alinomaset?"
Ei ole woitehet wakaiset,
240. Katsehet alinomaset.
Niin pani pa'an tulelle,
Laitto keiton kiehumahan,
Wielä heiniä lisäksi,
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Kalevala (1835) 2. Osa - 06
  • Büleklär
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 2515
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1456
    13.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    19.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    22.4 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 2514
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1464
    12.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    18.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    21.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 2466
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1428
    13.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    18.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    22.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 2490
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1456
    12.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    17.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    20.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 2454
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1524
    12.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    18.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    21.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 2469
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1390
    12.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    16.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    19.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 2407
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1422
    12.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    17.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    20.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 2443
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1471
    11.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    17.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    20.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 2388
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1603
    11.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    16.7 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    19.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 2425
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1706
    11.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    16.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    18.9 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 2459
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1755
    11.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    17.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    19.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 2414
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1695
    12.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    16.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    19.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kalevala (1835) 2. Osa - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 845
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 659
    15.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    20.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    23.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.