Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 15

Süzlärneñ gomumi sanı 3544
Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1949
21.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
30.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
34.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
yhteyteen suinkin pääsemme, mutta kukaan ei tiedä hänestä mitään.
Seuraavana perjantaina tulee V. jälleen saunasta palatessaan häntä
vastaan ja tuo arvoituksellinen vanha herra tervehtii häntä nytkin
suomeksi. Mutta sitten, pari viikkoa ennen vallankumousta, huomaamme
hänen koppinsa tyhjäksi (autiokoppien ruokaluukut ovat aina auki) ja
hän on hävinnyt keskuudestamme. En tätä kirjottaessanikaan vielä tiedä,
kuka hän oli.
Samaisessa viidennessä kerroksessa oli jonkun aikaa eräs
toinenkin arvokkaan näköinen suomalainen vanha herra, jota
vapautuspäivänä ei enää ollut vankilassa. Edellä kerrotussa
suomalaisessa jumalanpalveluksessa kiinnitti hän huomiotani. Hänellä
oli luusankaiset pänsneet ja päällään samettitakki ja kädet ristissä
rinnalla seisoi hän raskasmielisen näköisenä seinään nojaten. Eräiltä
tovereiltani kuulin, että Shpalernajaan olisi tuotu muuan vanhimpia
kuvaamataiteilijoitamme ja arvelin häntä siksi. En ole vielä saanut
todetuksi, oliko arveluni paikkansa pitävä.
Jussi V:n paastopäivät ovat loppuneet. Eräänä päivänä huutaa hän seinän
läpi:
-- Jo viimeinkin tuli ruokatavaroita. Minulla on täällä Elannon leipää,
voita, lohta, juustoa, teetä ja sokeria.
-- Sepä mainiota! Onneksi olkoon!
Vähän ajan kuluttua pyydän minä V:tä avaamaan telefooninsa, että
saataisiin pitempään jutella.
-- En minä nyt voi, -- vastaa hän.
-- Miksi ette?
-- Minä olen syönyt niin täyteen itseni, etten suju telefoonin ääreen.
Parin päivän kuluttua saa hän kuitenkin aihetta palautua vanhaan
paastojärjestykseen. Päivällisaikana sanoo hän minulle seinän läpi:
-- Minulta meni soppaa syödessä ruokahalu muutamaksi päiväksi.
-- Miten niin? Löysittekö russakan sopasta?
-- Paljon pahempaa.
-- Eihän vain hiirtä?
-- Vieläkin pahempaa.
-- No mitä ihmettä?
-- En minä ole oikein selvillä mikä se on, mutta kuvittelisin sitä
vaikka miksi.
Onneksi olen itse jo lopettanut ateriani, muutoin se olisi pysähtynyt
siihen. -- -- --
Jussi V:n kotoa tulleita kirjeitä ei Mashkevitsh luovuta hänelle.
Lisäksi on V. osastonvartialtamme kuullut, että ruokatavarat on
persoonallisesti tuonut hänen siskonsa, ylioppilasneiti, joka samalla
on pyytänyt saada veljeänsä tavata, mutta ei ole saanut siihen
Mashkevitshilta lupaa. Tästä on V. luonnollisesti kiukuissaan ja uhkaa
panna kovan kovaa vastaan. Kun häntä taas moniaan päivän kuluttua
käytetään Mashkevitshin luona, kertoo hän sieltä palattuaan:
-- Kun Mashkevitsh ei luvannut minun siskoani tavata, uhkasin minä
ruveta syömälakkoon.
-- No mitäs Mashkevitsh?
-- Sanoi että vaikka olisin syömättä niin kauan kuin kuolen, niin hän
ei anna siihen lupaa. Mutta saadaanpahan nähdä!
-- Aiotteko panna lakon toimeen?
-- Heti paikalla. Minä ilmotin siitä jo osastonvartialle ja hän lupasi
lähettää asiasta tiedon Mashkevitshille.
-- Mutta entäs kotoa tulleet herkut?
-- Saavat maata tuolla akkunain välissä, niihin en kajoa paremmin kuin
talon ruokiinkaan.
Ja niin on naapurini Jussi V. päättävästi pannut toimeen nälkälakon.
Sellainen lakko, jota venäläiset kutsuvat nimellä "galatofka", on
valtiollisten vankien kesken Venäjällä aivan yleisesti käytetty
taistelukeino. Se on huomattu ainoaksi ja samalla verrattain
tehokkaaksi aseeksi, millä vangit voivat ajaa läpi vaatimuksiaan. Tuon
tuostakin näkyi Shpalernajan saunakoppien kävelykarsinain seinissä
kehotuksia yleiseen "galatofkaan", mutta ainakaan laajemmassa ja
kestävämmässä muodossa ei sitä tietääkseni kuitenkaan pantu käytäntöön.
Paitsi taistelukeinona käytetään "galatofkaa" myöskin mielenosotuksiin,
jolloin se tietysti ei muodostu yhtä päivää pitemmäksi. Sellaisen
mielenosotuslakon pani toimeen suurin osa Shpalernajan valtiollisia
tammikuun kymmenentenä päivänä. Se on katkera merkkipäivä Venäjän
vallankumouksellisille, sillä sinä päivänähän hallitus v. 1906 vastasi
Pietarin kaduilla verisellä tavalla työväestön vaatimuksiin.
Jo useita päiviä ennen levisi naputustietä ympäri vankilaa keskinäinen
yllytys ryhtyä tammikuun kymmenentenä päivänä galatofkaan sekä samalla
kieltäytyä menemästä kävelemään. Varsin innokkaana agitaattorina
esiintyi toinen naapurimme Golikov. Urheasti viettikin toverini tuon
merkkipäivän ottamatta vastaan mitään talon puolesta tarjottua ruokaa.
Lakkoon yhtyivät jotkut suomalaisetkin, mutta allekirjottanut, pitäen
itseään jonkunlaisena sotavankina, jolla ei ole mitään tekemistä
venäläisten merkkipäiväin kanssa, söi ostetut ateriansa kuten muinakin
päivinä.
Seuraavana päivänä sai toverini kuulla, että Golikov itse oli
merkkipäivänä sekä syönyt että käynyt kävelemässä, käyttäytyen siis
kuin pappi, joka neuvoo muille tien, mutta ei itse sille jalallaankaan
astu. Toverini harmi ja suuttumus purkautui vähemmän valikoiduin
haukkumasanoin "sellaista sosialidemokraattia" kohtaan.
Mutta palaanpa nuoren suomalaisnaapurini yksityiseen galatofkaan.
Mielenkiinnolla ja myötätunnolla seuraan minä seinän takaa hänen
sisukasta kamppailuaan.
-- Miltäs tuntuu? -- tiedustan häneltä seuraavana päivänä.
-- Ei se ole niinkään vaikeaa kuin luulisi. Se huojentaa suuresti, kun
ryyppää välistä kiehutettua vettä.
-- Olisi parasta, ettette myöskään kulkisi kävelemässä, sillä ulkoilma
ja liikuntohan ovat omiaan kiihottamaan nälkää.
-- Olen sitä jo ajatellut ja ehkäpä en tänään enää lähdekään ulos.
-- Parasta se on ja siellä sisälläkin koettakaa pysyä, mikäli
mahdollista, yhdessä kohti.
Kolmantena päivänä vastaa V. tiedusteluuni:
-- Päätä alkaa omituisesti huimata ja silmiä tuntuu hämärtävän.
-- Vieläkö aiotte jatkaa?
-- No vaikka henki menisi, ellen vain saa lupaa tavata siskoani.
Totisesti on yhdeksäntoista vuotiaalla naapurillani oikea pohjalaisen
sisu, mutta kestäneekö se sittenkään taistelussa Mashkevitshin
häijymielisyyttä vastaan? kysyn huolestuneena itseltäni.
Neljäs päivä on kulumassa. Iltapuolella tuo osastonvartia sanan, että
Mashkevitsh on luvannut V:n tavata siskoaan.
Hurraa! Venäläisen tutkintotuomarin häijyys on lannistunut suomalaisen
sisun edessä!
-- Otin sapuskani jälleen esille ja kylläpä nyt mielellään haukkaakin
lohivoileipää, -- kuuluttaa V. seinän läpi, suu täynnä ruokaa. -- -- --
Sellaiselle kuin allekirjottanut, joka on tottunut sisällä vietettyyn
mietiskelevään elämään kirjojen ja kirjotusvehkeiden parissa, ei
vankikoppi ole läheskään niin tukala olinpaikka kuin ulkoilmaelämään
harjaantuneelle, toimintahaluiselle miehelle. Juuri toiminnan ja
jännityksen puutteesta kärsiikin naapuri V. kaikista enimmän.
-- Ihan tässä tahtoo tulla hulluksi, vaikka koettaisi kuinka totisena
olla, -- virkkaa hän eräänä päivänä seinän läpi.
Ahkeraan on hän pitkissä telefoonikeskusteluissa milloin minun, milloin
taas Vuoksen ja muiden naapuruudessamme olevien suomalaisten kanssa.
Monta hauskaa hetkeä valmistaa hän minulle kertomuksillaan ja milloin
juttelun aihe loppuu, rallattaa hän telefoonin ääressä porilaisten
marssia meidän toisten kuunnellessa. Sitten kiikkuu hän pitkin päivää
ylhäällä ikkunassa havaintoja tekemässä, tiedottaen aina minulle, ketä
suomalaisia kulloinkin on kävelemässä. Tapaa hänet kerran Petrovkin
akkunassa riippumassa ja uhkaa ampua, jos vielä sellaista huomaa, mutta
siitä huolimatta jatkaa V. kiipeilyään.
Muutaman harmaan pakkaspäivän saa hän kulumaan ilmaposteja
lähettelemällä. Hän kirjottaa käärepaperin palaselle kirjeen
"ensimäiselle punaposkineitoselle, joka tämän käsiinsä saa", käärii sen
pieneksi palloksi ja sitoo rullalangalla, johon hän jättää silmukan.
Venttiilin raosta pudottaa hän leivänmurenia ikkunan ulkokynnykselle,
työntää sinne keskelle kirjelaitteen ja pitää silmukkalangan toista
päätä hyppysissään. Pian on ikkunankynnyksellä joukko kyyhkysiä
tappelemassa leivänmurenista. Kun jonkun jalka sattuu silmukan
keskelle, nykäsee V. sen kiinni ja säikähtynyt kyyhkynen lähtee
lentoon, vieden matkassaan lemmenkirjeen tuntemattomalle kaunottarelle.
Kyyhkysiä, joiden jalassa killui pieni viaton "sapiska", lähti sinä
päivänä useampia liikkeelle V:n ikkunankynnykseltä.
Eräänä päivänä kävelemässä ollessamme kiinnittää huomiotani, että
vartiat lavalla tähystävät samaan kävelykarsinaan ja puhuvat jotakin
saksalaisesta sotilaasta. Kun sisälle palattuamme mainitsen tästä
V:lle, vastaa hän:
-- Minua ne tarkottivat. Kun Vuoksi tirkisteli venttiilin raosta esitin
minä hänelle saksalaista kaunomarssia. Sitä ne näkyivät vartiat
pysähtyneen katsomaan.
Kuluu taas joku päivä ja Jussi V. telefonoi minulle:
-- Kyllä tämä aika käy sietämättömän pitkäksi. Minä olen päättänyt
ruveta näyttelemään mielipuolta, että veisivät hulluinhuoneeseen.
Sieltä on sentään parempi päästä karkuunkin. Sellaisen varalta minulla
on takin kauluksessa kaksisataa ruplaa, jotka minä jo ennen
vangitsemista sinne ompelin. Oletteko koskaan lukenut kertomusta
eräästä puolalaisesta vallankumouksellisesta ylioppilaasta, joka
mielipuoleksi heittäytymällä onnistui vankeudesta karkaamaan?
-- En ole lukenut, mutta kyllä minä tunnen kirjallisuudesta muita
samanlaisia tapauksia. Kyllähän siinä on onnistumisen mahdollisuuksia.
Mutta menestyksellinen mielipuolisuuden näytteleminen on tietysti ylen
vaikeata.
-- Alkuunpääsy siinä on vaikeinta. Mutta minä alotan hirttäytymällä ja
sitten virottuani alan puhua sekavia, muuttuen vähitellen täyshulluksi.
-- Hm! Mutta kuinka te sen hirttämisen olette oikein ajatellut?
-- Minä sidon kaulahuivini klosetin vesitorven mutkaan ja vähää ennen
kuin vartia kiertää puolenyön tarkastuksella laitan minä itseni siihen
riippumaan. Minä olen kerran nähnyt hirttäytyneen miehen ja muistan
elävästi, minkälainen miini sillä oli. Samanlaisen otan minäkin. Kun
vartia vääntää sähkön palamaan ja tirkistää lasista, lähtee hän
tietysti suinpäin hakemaan osastonvartialta avainta. Yhdessä tulevat he
sitten ja kiskovat minut vuoteeseen sekä lähtevät lääkäriä hakemaan.
Mutta sillä välin minä jo vähitellen itsestänikin virkoan ja alan
sekapäisesti pöllötellä ympärilleni.
-- Mutta eiköhän se ole vaarallista peliä? Entäpä satutte vielä
tosissanne kuolemaan?
-- Ei, kyllä minä sen varani pidän. Voinhan minä huomaamatta nojata
polvellani klosetin kanteen, niin ettei siinä ole hengenvaaraa
lähelläkään.
-- Entä milloin te aiotte sen panna toimeen?
-- Ensi yönä.
-- Jo ensi yönä! Hm, hm! Miettikää nyt sentään vielä asiata tarkkaan ja
joka puolelta.
Minulla on jo niin suuri luottamus naapurini kylmäverisyyteen ja
neuvokkuuteen, että epäävät neuvoni eivät saa tarpeellista pontta. Eikä
myöskään Vuoksi, jolle asiasta ilmotan, katso olevan syytä ryhtyä häntä
kieltelemään. Myöhemmin illalla samasta asiasta keskustellessamme
ilmottaa V. lujasti päättäneensä ensi yönä panna suunnitelmansa
toimeen. Ja sellaiseksi asia jää.
Vuoteessani valvoen odotan jännityksellä, mikä ökinä käytävässä
nouseekaan, kun vartia tulee puolenyön kierrolle. Vihdoinkin alkavat
hänen askeleensa kumahdella taampana. Hän pysähtyy joka kopin ovelle,
ripsauttaa sähkön hetkeksi palamaan ja tirkistää sisään. Kuin
salamanleimaus valaisee se tuokioksi oman koppini ja nyt siirtyvät
askeleet V:n ovelle. Kuuluu selvästi sähkönappulan ripsaus, sitten
toinen, ja askeleet etenevät rauhallisesti. Mitään ei tapahdu.
Aamulla heti ylösnoustuani olen seinän ääressä naapuria
haastattelemassa.
-- Te ette kuitenkaan pannut aiettanne toimeen?
-- Panin kyllä. Hyvän aikaa ennen vartian tuloa minä olin paikallani,
huivi valmiiksi kaulaan kietaistuna ja täysi miini päällä. Mutta sattui
niin hullusti, ettei sähkölamppuni ottanutkaan tulta -- virta kai oli
katkennut, kun minä päivällä sormielin lampun lasia -- ja vartia ei
perustanut asiasta sen enempää, vaan jatkoi matkaansa. Minä luulin,
että hän tulee kynttilän kanssa katsomaan ja killuin paikallani vielä
puoli tuntia. Mutta kun mitään ei kuulunut, kyllästyin minä ja panin
maata. Ensi yönä minä yritän paremmalla menestyksellä. Tämän päivän
murjotan alallani hyvin synkän näköisenä.
Mutta päivän kuluessa saa hän erään uuden idean, mikä toistaiseksi
tyydyttää hänen toimintahaluaan.
-- Kuulkaahan, minä olenkin lykännyt tuonnemmaksi sen mielipuoleksi
rupeamisen, -- puhuu hän, -- ja koetan sitä ennen auttaa täältä pois
tuon kemiläisen V:n, se kun on vanha ja sairas mies.
-- Auttaa täältä pois! Miten ihmeessä te sen voitte tehdä?
-- Minä aion nyt tunnustaa Mashkevitshille olleeni Saksassa -- turhahan
minun muuten on sitä enää kieltääkään -- ja kun V:tä vastaan ei ole
muuta kuin yksi, nimittäin Ahlstedtin tekemä ilmianto, laitan minä
tunnustukseni siihen muotoon, että tuo Ahlstedtin ilmianto tulee sen
kautta osotetuksi valheeksi.
Hän esittää minulle yksityiskohtaisemmin suunnitelmansa. Se on nerokas
ja loogillinen ja minä annan sille empimättä hyväksymiseni.
-- Mutta ennenkuin minä panen sen toimeen, täytyy minun saada
ilmotetuksi asiasta V:lle, että hän tietää puhua yhteen minun kanssani.
-- Kuinkas te voitte sen tehdä?
-- V. tulee aina minun saunasta palatessani vastaan ja minä koetan nyt
ensi perjantaina pistää hänelle huomaamatta kirjelapun.
Tulee perjantai ja saunasta palattuaan ilmottaa naapuri:
-- Onnistuin kenenkään huomaamatta antamaan sapiskan V:lle. Nyt minä
kirjotan toisen sapiskan Mashkevitshille ja ilmotan tunnustavani.
Moniaan tunnin kuluttua noudetaan V. Mashkevitshin luo ja minä näen
hengessäni, kuinka tämä istuu virkahuoneessaan ihastuksen ja
jännityksen vallassa, kun tuo kaikesta päättäen paljossa mukana ollut
pojan vekara vihdoinkin avaa tietoaarteensa.
-- Mashkevitsh oli hyvillään ja tarjosi tupakkaa, -- kertoo V.
palattuaan. -- Mutta hänen hyvätuulensa laimeni sentään melkolailla,
kun hän minun tunnustukseni kautta sai kuitenkin niin vähän itse
asioista tietää.
-- Tietysti hän uteli kiihkeästi?
-- Se on tietty. Mutta minä vastasin väliin, etten muista, väliin taas,
etten halua sanoa.
-- No entäs se V:n juttu?
-- Siitä näytti Mashkevitsh joutuvan pitkiin ajatuksiin ja kyseli
monikertaan samaa asiaa. Kyllä kai hän nyt pian kutsuttaa itsensä V:n
kuulusteluun.
Tämä toteutuukin vielä samana iltana. Ja kemiläinen V. saa naapurilleni
lähetetyksi sanan, että hänellä on hyvät toiveet päästä vapaaksi. Mutta
sitten tulee muita suuria asioita väliin ja V:n sairaus pahenee näihin
aikoihin niin, että hänet siirretään Krestyn sairaalaan, josta pian
leimahtava vallankumous hänet saattaa kultaiseen vapauteen.
Kun Jussi V. on saanut tämän suunnitelmansa toteutetuksi, palaa
hän ensimäiseen. Mutta ilma on tällä välin ehtinyt täyttyä
vallankumoushuhuilla ja minä asetun nyt tarmokkaasti vastustamaan hänen
aiettaan.
-- Siirtäkää se kaikin mokomin siksi, että nähdään, tapahtuuko täällä
duuman avajaisten aikana mitään mullistuksia. Jos tulee vallankumous,
pääsemme yks kaks pois täältä. Mutta jos teidät sitä ennen olisi
suljettu mielisairaalaan, niin sieltä ei pääsy olisikaan niin
mutkatonta.
V. lupaa siirtää "mielipuoleksi" tulonsa ja parin päivän kuluttua
lausuu hän, telefoonin ääressä kyyköttäessämme:
-- Nyt minustakin alkaa tuntua, että me kohtiaikoihin pääsemme täältä
pois. Esimerkiksi viime yönä minä olin olevinani Iisalmen sydänmailla
ja vetelin ongella metsälammesta lihavia ahvenia.
-- Aivan niin. Minä taasen panin erikoisesti merkille uudenvuoden yönä
näkemäni unet. Olin silloin seisovinani korkealla mäellä, josta leveä
valtatie vei hyvin jyrkästi alas. Sellaista myötämäkeä me täältä
lähdemme. Ja nykyään minä olen joka yö kotipuolessa, ajellen huimaavaa
vauhtia virmoilla hevosilla. Varmasti me ennen pitkää lähdemme täältä
riemun pauhinalla kotimaahan ja Mashkevitsh jää nolona ja sormiaan
nuollen istumaan korkean pöytäkirjakasansa päälle.


XIX
SUURTEN TAPAUSTEN AATTONA.

"Per telefon" selostaa Vuoksi joka päivä meille naapuristossaan
eläville sekä suomalaisille että venäläisille "Hallituksen
Sanansaattajan" sisältämät uutiset. Muutamana päivänä on niiden
joukossa Saksan nootti, jossa se selittää, koska sen rauhantarjoukset
on hylätty, ryhtyvänsä käymään vedenalaista sotaa entistä tehokkaammin
ja kursailemattomammin.
-- Alkaapa se olla saksalaiseen malliin, -- tuumii Jussi V.
tyytyväisenä, kun Vuoksi on selostanut nootin sisällön, -- ei muuta
kuin pohjaan vain!
Tästä lähtien tekevät upotettujen alusten lukumäärät meille sotauutiset
kaksinverroin mieltäkiinnittäviksi.
-- Montako upotettu? -- kysyn minä joka päivä seinän läpi V:ltä, joka
on aikaisemmin ollut telefoonikeskustelussa Vuoksen kanssa.
Minä tulkitsen hänen vastauksensa toverilleni ja kun lukumäärä on
erikoisen korkea, kohotamme me riemuitsevan hurraa-huudon kuin
vahingoniloiset lapset. Sen jälkeen kun minä kerran toverilleni
selitin, kuinka se on Englanti, joka kauppaetujensa vuoksi piiskaa
Venäjää eteenpäin sodantiellä, samalla kuin se rahojensa avulla iskee
ahnaat kyntensä yhä syvemmälle venäläiseen omaisuuteen, on toveristani
tullut kiihkeä englantilaisvihollinen. Sen vuoksi nauttiikin hän oikein
sydämensä pohjasta siitä huimasta laivojen menetyksestä, jonka
vedenalainen sota John Bullille aiheuttaa.
Amerikan kanta pitää meitä useita päiviä kiihkeän jännityksen vallassa.
Sitten se laukeaa: Amerika on liittynyt julkisesti Saksan vihollisiin,
joihin se salaisesti on kuulunut jo pitkin matkaa. Mainesanat, joilla
me tämän johdosta varustamme dollari-gulashien maan ja heidän
valhe-pacifistisen presidenttinsä, eivät ole imartelevinta lajia.
-- Se on niin, että koko maailma näkyy haluavan annattaa Saksalla
itselleen selkään, -- arvelee Jussi V. levolliseen tapaansa.
Amerikan aiheuttaman harmin ohella tuottaa meille jonkun verran
tyydytystä Ruotsin kuninkaan miehekäs ja suora vastaus, minkä hän antaa
presidentti Wilsonin houkutuksiin, joilla tämä koettaa saada kaikki
puolueettomat maat ympärysvaltain puolelle. -- -- --
Jännityksellä odotamme helmikuun seitsemättä päivää, sillä silloin
pitäisi ylioppilas B:n jutun sotaoikeudessa päättyä. Tuleeko
kuolemantuomio ja pannaanko se täytäntöön? Siinä on kysymys, joka
askaroittaa meidän suomalaisten aatoksia sitä kiihkeämmin, mitä
lähemmäs tuo päivä ehtii.
Mutta sitten leviää keskuuteemme tieto, ettei tuomiota tuona päivänä
julistetakaan, vaan että se on lykätty epämääräiseksi ajaksi. Mitähän
se merkinnee? Eivätköhän ole vielä selvillä menettelytavasta vai
tahtovatko nähdä, tuleeko duuman avajaisiksi uhatusta vallankumouksesta
mitään tolkkua?
Yhtäkkiä meidät eräänä päivänä, parikuukautisen keskeytyksen jälkeen,
kootaan jälleen pöytäkirjojen ääreen. Toista tuntia lukea paasaa meille
tällä kertaa suuriääninen miestulkki hra Mashkevitshin roskakokoelmia,
minkä jälkeen me jälleen saamme hajaantua koppeihimme. Mutta jatkoa ei
seuraavina päivinä tule ja me saamme kuulla, että sekin on lykätty
epämääräiseksi ajaksi.
Jotakin tämä kaikki tietää!
Palaapa sitten toverini -- hänen juttunsa sotaoikeudessa on päättynyt
ja hänet on tuomittu neljän vuoden vankeuteen -- tavanmukaiselta
lauantai-svidanieltaan, jolla hän on saanut puhutella sekä vaimoaan
että veljeään. Heti ensi silmäyksellä näen minä hänen koppiin
astuessaan, että "revaljutsionnyj duch" on taasen huuhtaissut häntä
kiireestä kantapäähän.
-- Tavarishtsh, suuria, hyviä uutisia! -- huudahtaa hän ja siinä
tuokiossa täyttyy koppimme "vallankumouksen hengestä".
Pietarissa alkaa olla puute kaikesta, enimmän kuitenkin leivästä.
Tyytymättömyys yhä kasvaa ja Moskovassa kuohuu jälleen. Työväestö
Pietarissa varustautuu kiihkeästi -- aseiden lukumääränkin tietää
toverini -- ja duuman avajaisten yhteydessä tulee varmasti jotakin
suurta tapahtumaan.
Onhan siinä taas uutisia kerrakseen!
Etupäässä kiintyy huomioni tuohon leivän puutteeseen. Jos sellaista
sattuu mustanmullan ja limpun maassa, niin -- tee tilisi selväksi, pyhä
Venäjä, sinun hetkesi ovat luetut!
Silmät leimuten naputtaa toverini Golikoville sekä tyhjentää sitten
tietovarastonsa klosetin kautta Solovjoville sekä alempana oleville
tovereilleen. Jej bohu, mikä innostuksen hyrsky siinä ryöppyää pitkin
Shpalernajan kloakkeja!
Että suhtaudunko itse puolestani kylmästi tähän asiaan? Eipä suinkaan,
vaan toverini hyrskytessä ja huitoessa W.C:n ääressä huhuilen minä
seinän läpi Jussi V:lle päivän suuria uutisia. Niin leviää taasen
"vallankumouksen henki" koppi kopilta ympäri vankilaa.
Hetken perästä menemme toverini kanssa kävelemään. Huomiotamme
kiinnittää käytävissä omituisen kitkerä savun käry. Pihalle tullessa
huomaamme, että ilmassa on savua niin sakealti, että ylempien koppien
ikkunoista tuskin näkee. Se sakenee hetki hetkeltä ja painuu yhä
alemmas, niin että kävelykarsinassakin käy miltei tukalaksi hengittää.
Mitä tämä oikein on?
-- Vallankumouksen savua! -- lausuu toverini, jonka kasvot loistavat
kuin seisoisi hän kirkastuksen vuorella.
Ja toden totta! Tuo yhä mustemmaksi sakeneva savuverho -- jonka
tietysti aiheuttaa joku läheisyydessä riehuva tulipalo -- muuttuu
mielikuvituksessani jättiläismäiseksi kohtalon siiveksi, joka pahaa
ennustavana on laskeutunut suurta katastroofia lähestyvän Venäjän maan
ylitse. Ilma on purevan kylmä ja värähtämättömän tyyni. Sietämättömän
kitkeränä tunkeutuu savu joka paikkaan ja minusta tuntuu kuin sen
keskellä liitelisi historian hengetär, herättäen kosketuksellaan meissä
kaikissa aavistuksen tulossa olevista suurista tapahtumista.
Joskin Klavdija Rusakovin aineelliset tuomiset tällä kertaa ovat olleet
niukanpuoleiset -- toverini veljen välityksellä on hän sotilaslafkoista
sentään saanut yhtä ja toista suuhun pantavaa, niin sitä enemmän
herkuttelemme me "revaljutsijalla". Oikea juhlamieli vallitsee taas
hyvästä aikaa Shpalernajan lukuisissa kopeissa ja kun toverini lausuu
tavallisen tunnussanamme: "Skoro budjet revaljutsija!" tapahtuu se
paljon todellisemmalla innostuksella kuin joulun tienoissa. -- -- --
Vankilan ruoka huononee päivä päivältä ja se on omiaan vahvistamaan
tietoja Pietarissa vallitsevasta puutteesta. Mielihyvällä ja
vahingonilolla panemme sen merkille, jos kohta saamme siitä itsekin
kärsiä.
Mutta vieläkin vaikeampia rappeutumisen oireita alkaa ilmetä
Shpalernajan jokapäiväisessä elämässä. Keskellä tuimia helmikuun
pakkasia alkaa koppiryhmä toisensa jälkeen jäädä ilman lämmitystä.
Jussi V. ilmottaa eräänä päivänä, että hänen kopissaan ei
lämpöjohtotorvi toimi. Se pysyy iltaan saakka jääkylmänä. Saman haikean
sanoman lähettää hän seuraavanakin päivänä, lisäten että peräseinä on
valkeassa kuurassa. Sitä seuraavana päivänä jää meidänkin
lämpöjohtotorvemme kylmille. Koettelemme sitä tavan takaa, mutta
lämmintä ei siitä lähde! Kyselemme ylhäältä ja alhaalta käsin, missä
asiat on tietysti samalla kannalla. Hälyytämme vartian koppiimme, mutta
hän on vain ihmettelevinään ja puittii enempää puhumatta tiehensä.
Umpipäähän vilttiin kääriytyneinä värisemme yön ja odotamme aamua. Se
ei tuo mitään muutosta asiain tilaan. Hengitys muuttuu raa'assa ilmassa
paksuksi huuruksi, jäätynyt ikkuna valaa virtoina vettä lattialle,
jonka likakerrokset entistä pahemmin litkuvat jalkojen alla.
Hätyytämme tällä kertaa pomoshnikan liikkeelle. Osastonvartian
saattamana tulee koipeliini koppiimme, koettelee lämpötorvea ja mutisee
jotakin sellaista, että torvet ovat rikki ja että niitä parasta aikaa
korjataan. Mutisee ja menee matkoihinsa.
Silkkaa valetta! päätämme me toverini kanssa. Sillä jos torvia
korjattaisiin, niin täytyisihän paukkeen kantautua meidänkin koppiimme.
Selvästikin on niillä puute polttoaineista, mutta eivät kehtaa sitä
vangeille ilmaista. No hyvä, se ennustaa vallankumousta sekin!
Päivästä toiseen pysyvät torvet järkähtämättä kylminä. Lattia
muistuttaa pitkien lokakuun sateiden liottamaa kylätietä ja kantapäihin
juuttuu niin paksut likatierat, että on vaikea pysyä pystyssä. Ikkuna
on läpinäkymättömässä jäässä ja kaljuilla seinillä kimaltelee suuret
vesiherneet. Pahantuulisina, äreinä, päällä palttoot ja kaulassa paksut
villahuivit tallustelemme me loassa kuin kaksi napaseudun karhua.
Tavantakaa saa toverini raivonpuuskia. Silloin sieppaa hän jakkaransa
ja silmät tulta iskien alkaa hakata lämpöjohtotorvea. Provisori S:n
venäläinen toveri lattiamme alla seuraa esimerkkiä ja räminä ja pauke
leviää kerroksesta toiseen.
Jussi V:n päältä kuudennesta kerroksesta on ylioppilas M. muutettu
pois, syystä että ovat saaneet hänet kiinni telefonoimisesta. Hänen
tilalleen on tullut kiinalainen. Sillä on kehnot vaatteet ja kylmän
kourissa juoksee se pitkin päivää edestakaisin koppinsa lattialla.
Ainoana ilonamme tämän kurjuuden keskellä on kuunnella tuon
kiinalaispoloisen jalkojen tepsutusta.
Solovjov julistaa "galatofkan". Kuulemme selvästi, kun hän ärtyneellä,
kimeällä äänellä riitelee osastonvartian kanssa ja uhkaa olla syömättä
niin kauan kuin koppi pysyy kylmänä. Seuraus: hänet siirretään pois ja
niin lakkaavat hänen tutut askeleensa päämme päällä kumahtelemasta.
Viime aikoina oli hänellä tapana iltaisin kengän korollaan naputtaa
lattiaan sanat: "Gute Nacht!" mihin minä vastasin samoin sanoin, jotka
luudanvarrella koputin kattoon.
Toverini ehdottaa, että mekin vaatisimme muuttoa toiseen koppiin. Mutta
minä en raskisi luopua Jussi V:n, S:n ja Vuoksen naapuruudesta ja
pyydän toveriani odottamaan vielä pari päivää. Niiden kuluessa
lakkaavat Vuoksi ja S. vastaamasta naputuksiimme. Ei hiiren hiiskausta
kuulu enää alhaalta. Ovat siis heidätkin muuttaneet toisaalle. Nyt
ehdotamme mekin osastonvartialle muuttoa lämpimämpään koppiin. Mutta
ennenkuin siitä tulee mitään, huomaamme seitsemäntenä aamuna siitä,
kuin koppimme jäi kylmille, että torvi huokuu jälleen lämmintä. Päivän
kuluessa palaavat S. ja Vuoksikin entisille asuinsijoilleen. Ovat
kuulemma olleet tilapäisesti sijotettuina naapuristossa oleviin
lämpimämpiin koppeihin.
Täten on elämämme palannut entiseen uomaansa.
Mutta parin päivän perästä tapahtuu siinä jälleen eräs muutos. Jussi
V., jonka naapuruus on koko ajan ollut minulle niin suurena
virkistyksenä, muutetaan läheisyydestäni odottamatta pois. Syynä
telefonoiminen ja muu luvaton "värkkäily", jommoisesta hän on jo
monesti joutunut kiinni, vaikka vartiat ovatkin hänelle tähän saakka
antaneet anteeksi -- hänen persoonansa kun nähtävästi on heissäkin
herättänyt mieltymystä.
Aluksi en tiedä lainkaan, mihin vankilan osaan hänet on siirretty.
Eräänä iltana kuulen oveni takana hänen äänensä ja arvaan hänen sivu
kulkiessaan tahtoneen ilmaista uuden koppinsa numeron, mutta pahaksi
onneksi en sitä ehtinyt kuulla. Otan nyt tavakseni pitkin päivää
kiivetä ikkunaan, keksiäkseni hänet kävelypaikalla. Ja eräänä päivänä
näenkin hänet siellä. Huomatessaan minut ikkunassa ottaa hän
sotilasasennon ja tekee kunniaa. Merkeillä antaa hän tietää
koppinumeronsa, josta minä huomaan hänen edelleenkin majailevan
viidennessä kerroksessa, vaikkakin taampana minusta. Sitten ottaa hän
lakin päästään ja osottaa, että hänen tukkansa on leikattu lyhyeksi,
samalla kun poskiltakin on hävinnyt parranuntuva. Kun hän naapurinani
ollessaan viimeinkin sai rahoja tililleen, kehotin minä häntä käymään
parturissa. Mutta hän ei sanonut raskivansa luopua enää tukastaan, kun
se kerran on niin pitkäksi kasvanut ja kasvojen pesemisenkin sanoi hän
jo unhottaneensa. Nyt on nähtävästi "vallankumouksen henki" saanut
hänet päätöksestään luopumaan sekä siistimään ulkoasuaan. Hän painaa
korvansa karsinan väliseinään sekä asettaa kämmenen suun päälle. Sitten
kumartuu hän alas ja tekee samanlaisia liikkeitä kuin W.C:stä vettä
poistettaessa. Tästä minä ymmärrän, että hän on uudessa kopissaankin
ehtinyt jo päästä puhelinyhteyteen naapurien kanssa. Saatuaan sen siten
minulle selväksi, alkaa hän pystypäin ja suorin polvin astua
saksalaista kaunomarssia, tehden kummassakin karsinan päässä aina
rivakan käänteen. Aika vekara! -- -- --
Duuman avauspäivä lähenee.
Golikov antaa seinän takaa merkkejä ja siinä tuokiossa on toverini
hänen kanssaan naputuskeskustelussa. Sitä tehdessä jännittyvät hänen
kasvonilmeensä, josta päättäen hän saa tärkeitä uutisia.
-- Nikolain rautatie on lakossa, -- sanoo hän minuun kääntyen. -- Ja
Sez Fin ädäbiyättän 1 tekst ukıdıgız.
Çirattagı - Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 16
  • Büleklär
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 01
    Süzlärneñ gomumi sanı 3415
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2097
    18.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 02
    Süzlärneñ gomumi sanı 3466
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2119
    18.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    25.5 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 03
    Süzlärneñ gomumi sanı 3406
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2070
    20.6 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.7 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 04
    Süzlärneñ gomumi sanı 3390
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2035
    18.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 05
    Süzlärneñ gomumi sanı 3451
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2104
    18.9 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    26.8 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 06
    Süzlärneñ gomumi sanı 3448
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2122
    19.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    27.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.1 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 07
    Süzlärneñ gomumi sanı 3422
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1963
    20.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 08
    Süzlärneñ gomumi sanı 3284
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2023
    19.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    28.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    32.8 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 09
    Süzlärneñ gomumi sanı 3380
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2003
    20.7 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 10
    Süzlärneñ gomumi sanı 3348
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1985
    20.3 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.3 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    33.5 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 11
    Süzlärneñ gomumi sanı 3368
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 2061
    20.4 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.3 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 12
    Süzlärneñ gomumi sanı 3472
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1951
    21.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.6 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 13
    Süzlärneñ gomumi sanı 3409
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1967
    21.8 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.2 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 14
    Süzlärneñ gomumi sanı 3556
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1950
    22.2 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.9 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    36.0 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 15
    Süzlärneñ gomumi sanı 3544
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1949
    21.1 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    30.1 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    34.6 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 16
    Süzlärneñ gomumi sanı 3484
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1981
    20.5 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    29.4 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa - 17
    Süzlärneñ gomumi sanı 2694
    Unikal süzlärneñ gomumi sanı 1761
    22.0 süzlär 2000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    31.0 süzlär 5000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    35.2 süzlär 8000 iñ yış oçrıy torgan süzlärgä kerä.
    Härber sızık iñ yış oçrıy torgan 1000 süzlärneñ protsentnı kürsätä.