Saksanmaa - 01

  
  SAKSANMAA
  Kirj.
  I. K. Inha
  
  Maantieteellisiä kuvaelmia XXXIV
  
  
  Helsingissä,
  Kansanvalistusseura,
  1910.
  Raittiuskansan Kirjapaino, Helsinki.
  
  
  SISÄLLYS:
  Alkusana.
  SAKSANMAAN LUONTO.
  JOHDANTO.
  SÄÄT JA VUODENAJAT.
  SAKSANMAAN MAISEMAT.
   Pohjois-Saksan alanko.
   Keski-Saksan vuoristokynnys.
   Etelä-Saksan vuori- ja laaksoseudut.
   Alppien rintama.
  MAAN RAKENNE JA RAKENNUSHISTORIA.
   Geologiset ajanjaksot ja muodostumat.
   Saksanmaan geologinen kartta.
   Maan muotoilun vaiheet.
   Mannun aarteet ja maakamara.
  KASVISTO.
   Metsät.
   Alppien ja korkeimpain keskivuorien kasvisto.
   Kedot ja luonnonniityt.
   Nummien, soitten ja rämeitten kasvisto.
   Luonnon häviäminen ja pyrinnöt sen säilyttämiseksi.
   Viljelyskasvit.
  ELÄINKUNTA.
  KANSA JA ASUTUS.
  SAKSAN KANSAN VARHAISEMPIA VAIHEITA.
   Vanha Germania.
   Frankkien valtakunta.
   Saksalais-roomalainen keisarikunta.
   Maaruhtinaiden ja kaupunkien aika.
   Uskonpuhdistuksen aika.
   Saksan kansan alennuksen tila.
   Saksan valtakunnan syntyminen.
  NYKYISET HEIMOT.
   Saksilaiset.
   Frankit.
   Baijerilaiset.
   Thüringiläiset.
   Entisiä ja nykyisiä slaavilaisia kansoja.
  VILJELYKSEN JA ASUTUKSEN VAIHEITA.
   Kuinka Saksanmaa tuli viljellyksi.
   Saksalainen talo
   Kylän vaiheet.
  KANSANTAPOJA.
   Juhlatapoja.
   Ampujain juhlat.
   Kuvia ammattilaiselämästä.
   Yleisiä kansanjuhlia.
   Kotitapoja.
  ESIAIKAISIA MUINAISJÄÄNNÖKSIÄ.
  SAKSALAISIA VAIKUTUKSIA SUOMESSA.
  SAKSAN VALTAKUNTA.
  SAKSANMAAN VALTIOLLINEN KARTTA.
   Siirtomaat.
   Siirtolaisuus.
   Uskonnot.
   Valtiomuoto ja hallinto.
  ASUTUKSEN KESKUSTAT.
   Etelä-Saksan kaupungit.
   Länsi-Saksan kaupungeita ja teollisuusalueita.
   Pohjois-Saksan kaupungeilta.
   Berlin.
   Pohjanmeren rantakaupungit.
   Kaupungeita Itämeren rannalla.
  SAKSAN TALOUDELLISET OLOT 19:LLÄ VUOSISADALLA.
   Kehityksen yleinen kulku.
   Maanviljelyksen valheita.
   Käsityö ja kotiteollisuus.
   Kulkuneuvojen ja kaupan kehitys.
   19:nnen vuosisadan saavutukset.
  ELINKEINOJEN NYKYISESTÄ KANNASTA.
  OPETUSLAITOS.
  KESKI-EUROPAN LIIKEREITIT.
  MAANPUOLUSTUS
  
  
  Alkusana.
  
  "Saksanmaan" esitys poikkeaa siitä suunnitelmasta, jota näissä
  Maantieteellisissä kuvaelmissa yleensä on noudatettu. Maasta, joka on
  niin monista matkakertomuksista tuttu, olisi tosiaan vaikea kirjottaa
  samanlaista kuvausta kuin oudommista. Esitys on sen vuoksi pyrkinyt
  enemmän syventymään aineeseen, se on pyrkinyt katselemaan Saksanmaata
  saksalaisen tutkimuksen valossa.
  Siihen onkin sitä enemmän syytä, kun Saksanmaa suuressa määrin on
  varsinainen kultuurikeskustamme. Sinne ensi sijassa suuntaavat matkansa
  ne, jotka meiltä lähtevät ulos opinnoitaan täydentämään, päästäkseen
  tiedossa ja taidossa aikansa tasalle. Perusteellisempi selonteko
  semmoisesta maasta lienee siis omiaan suorastaan hyödyttämäänkin.
  Esitys on kuitenkin koettanut pysyä pikemmin kertovana kuin opettavana,
  se koettaa kiinnittää antamansa tiedot lukijan mieleen ilman erikoista
  muistelemista. Sitä varten on useinkin samoja asioita mainittu moneen
  kertaan, mutta eri puolilta valaistuina.
  "Saksanmaata" kirjottaessani olen mukaillen käyttänyt niitä lähteitä,
  jotka on tekstin jälkeen mainittu, ja useita muitakin. Näitten
  lähdeteosten ansiota ovat esityksen edut, mikäli niitä on.
  Teos pyrkii antamaan valaisevia tietoja, tutkimuksen kirkastaman
  yleiskuvan siitä maasta ja kansasta, jonka kanssa Suomella on niin
  vanha ja vakaantunut ajatusten vaihto ja kauppayhteys.
  Epätasaisuuksia varsinkin nimien kirjotuksessa ja muissakin seikoissa
  en ole voinut välttää. Puolustukseni on se, että varsinkin vieraitten
  nimien kirjotus kielessämme vielä on kovin epävakaisella kannalla. Olen
  yleensä, mikäli mahdollista, noudattanut alkukielen kirjotustapaa.
  Ainoastaan tavallisimmat nimet olen kirjottanut suomalaisen käytännön
  mukaisesti.
  Luku "Saksalaisia vaikutuksia Suomessa" on t:ri V. Voionmaan
  kirjottama.
  I.K.I.
  
  
  
  SAKSANMAAN LUONTO.
  
  
  JOHDANTO.
  
  Saksanmaa, viimeinen Europan maista, joihin kulkumme suuntaamme näissä
  maantieteellisissä kuvauksissa, on monessa suhteessa lähin naapurimme.
  Se on meidän kannaltamme katsoen Länsi-Europan portti.
  Yksi ainoa sisämeren selkä erottaa siitä maamme, eikä tämäkään ole sen
  suurempi, kuin että vähäisemmätkin alukset ovat voineet kautta aikain
  sen poikki purjehtia ja ylläpitää liikettä Saksanmaan satamiin.
  Suomen kauppa on jo vanhoista ajoista käynyt Saksaan juuri tätä tietä,
  nämä yhteydet ovat vanhat ja tutut. Läntiset ja itäiset naapurimme
  tosin ovat lähempänä ja ne ovat aina suuremmassa määrässä vaikuttaneet
  valtiollisiin kohtaloihimme, ensinnä Ruotsi ja sitten Venäjä. Mutta
  kansamme itsemääräinen kauppaliike on mieluimmin pyrkinyt Saksaan.
  Sinne olemme tottuneet myymään suuren osan tuotteistamme, mutta vielä
  enemmän sieltä ostamaan. Itämeren eteläisistä satamista olemme
  tottuneet saamaan etenkin kultuuritarpeemme. Samaa tietä on kultuuri
  itsekin suureksi osaksi maahamme tullut. Viittaamme vain niihin
  aikoihin, jolloin suomalaisten opinetsijäin -- keskiajan lopulla ja
  uuden ajan alussa -- oli tapana täydentää opintonsa Saksanmaan
  yliopistoissa. Kaikki tiedämme, että sama on vielä tänä päivänä asian
  laita, vieläpä monin verroin suuremmassa määrässä. Saksanmaan
  kirjallisuus on ammoisista ajoista vaikuttanut hedelmöitsevästi
  Pohjoismaiden, myös Suomen kirjallisuuteen, Saksan runoilijat ovat
  ulkomaalaisista meillä enimmin luetut, saksan kieli maassamme
  yleisimmin tunnettu vieras kieli, Saksan tiede tärkein ulkomaalainen
  lähde, josta tieteellinen elämämme ammentaa. Kultuurimme on, sanalla
  sanoen, samoin kuin muittenkin Pohjoismaitten kultuuri, verso
  Saksanmaan viljelyspuusta.
  Samoin kuin Saksanmaa on kultuurin puolesta meillä edustanut
  Länsimaita, samoin Saksanmaan luonto meille lähinnä edustaa niitä
  lauhkeampia, kaikenlaiselle kasvullisuudelle edullisempia ilmanaloja,
  jotka ovat maanosamme uudenaikaisen kehityksen varsinainen pohja ja
  perustus. Viljelyskasvit, jotka meidän maassamme menestyvät ainoastaan
  lämpöisimmissä kohdissa, eivätkä kaikki niissäkään, puut, joita
  huolella ja suurilla kustannuksilla viljelemme kaupunkiemme puutarhain
  kaunistuksina, ne ovat Saksassa jo niin sanoaksemme luonnon varsinaiset
  "työneuvot". Mutta toiselta puolen tapaamme Saksassa sentään paljon
  samojakin viljelyskasveja ja puita, kuin omassa maassamme, ja tämä
  vaikuttaa, että siellä tunnemme itsemme puoleksi tuttavallisessa,
  vaikka omaa maatamme satoisemmassa luonnossa. Tutustuminen Saksanmaan
  luontoon, vertaus Saksanmaan ja Suomen luonnontuotteiden välillä on
  niin ollen omiaan suuressa määrässä valaisemaan oman maamme
  edellytyksiä Europan kansain kultuuripiirissä.
  Ja vielä Saksa on lähin maa, jossa voimme tutustua oman maamme ja muun
  maailman sisällisen rakenteen erilaisuuksiin. Suomi on alkuaikain
  suuresta historiasta saanut pitää vain muutaman lehden, noin
  sanoaksemme. Voimme omassa maassamme tutustua ainoastaan niihin
  maanpinnan muotoihin, jotka suuri jääkausi on jälkeensä jättänyt. Mutta
  Saksassa sitä vastoin voimme lukea niitäkin lehtiä, jotka meillä
  kaikkein vanhimpain ja nuorimpain aikain väliltä puuttuvat. Meidän
  maassamme jääkauden levittämä sora lepää ikivanhain gneissien,
  granittien ja kiteytyneiden liuskeitten päällä, mutta Saksanmaalla
  tapaamme myös ne lukuisat, äärettömän pitkäin aikain kuluessa
  päällekkäin latoutuneet ja kallioksi kovettuneet maakerrokset, jotka
  meidän maassamme puuttuvat alkuvuoren ja jääkauden muodostuksien
  väliltä. Voimme siellä vielä helpommin ilmeisemmistä muodostuksista
  tutkia maankuoren ihmeteltävää sisällistä rakennetta ja niitä valtavia
  luonnonvoimia, jotka ovat eri paikoissa eri tavalla, missä kohottaneet
  maan korkeiksi vuoriksi, missä saaneet sen painumaan haudoiksi ja
  laaksoiksi. Muutamat osat Saksasta ovatkin näiden geologisien
  tutkimuksien "klassillinen pohja."
  Mielenkiintoamme Saksanmaahan vielä lisäävät historialliset muistomme.
  Kolmenkymmenen vuoden sotaa seuraavina aikoina hallitsimme yhdessä
  Ruotsin kanssa melkoisia osia tästä alueesta. Monet kerrat ovat
  suomalaiset Ruotsin armeijoissa samoilleet näitä maita ristiin rastiin,
  taistellen suurien siveellisten asiain puolesta, mutta myös palvellen
  itsekkäitäkin valtiollisia tarkotuksia. Vielä tänä päivänä saksalainen
  äiti joskus pelottelee uppiniskaista lastaan suomalaisten pelätyllä
  nimellä.
  Suomalainen matkailija tuntee omituisia vaikutuksia, kun hän, nykyisen
  Saksan valtava kehitys ja voima silmäinsä edessä, ajattelee kahden
  pienen pohjoismaisen kansan entisiä uhkarohkeita seikkailuita.
  Hänen rintansa paisuu, kun hän kautta Saksanmaan, aina Bodenjärven
  rannoilla saakka, tuon tuostakin kohtaa paikkoja, joissa esi-isät ovat
  vertaan vuodattaneet enimmäkseen voitokkaissa taisteluissa. Mutta
  istuessaan moisen taistelutantereen läheisyydessä iltaansa jossain
  eteläsaksalaisessa ravintolassa, jossa kylän parhaat miehet
  ystävällisesti kutsuvat vieraan pöytäänsä istumaan, ei häntä juuri
  haluta seuralle muistutella näitä entisiä urhotöitä, siksi musertavaksi
  hän huomaa Saksanmaan ja oman maansa nykyisten voimasuhteiden
  erotuksen. Mutta hänen mielenkiintoaan maata kohtaan nuo muistot
  epäilemättä kaikessa hiljaisuudessa lisäävät.
  Kolmenkertaiset ovat niin ollen syyt, jotka kehottavat meitä
  Saksanmaahan tutustumaan. Kohtaamme siellä luonnon, joka on ensimäinen
  askel lämpöisempiä ilmanaloja kohti. Verestämme siellä mainehikkaita
  muistoja, käyden esi-isäin entisillä opinpaikoilla ja sotikedoilla. Ja
  kolmanneksi, näemme siellä uudenaikaisen viljelyksen, teollisuuden ja
  niitten luomat elämänehdot suurenmoisessa riennossaan, tutustumme
  kansaan, joka valtavain, vuosituhannen kestäneiden kamppailuitten
  jälkeen on sisällisen itsenäisyyden ja kansallisen eheyden löytänyt ja
  tällä pohjalla antautunut rauhan työhön, toteuttaakseen elämässään
  uudenaikaisen tieteen edistyneimmät ennätykset.
  Saksanmaan maisemat oikeastaan ovat suomalaisellekin lukijalle varsin
  tutut runoilijain teoksista ja omain kansalaisten matkakertomuksista.
  Ken ei olisi lukenut Rheinistä ja sen viinitarhoista, tai Thüringin
  monista linnanraunioista ja niihin liittyvistä taruista? Emme ehkä sen
  vuoksi monellekaan kerro uusia asioita, mutta koetamme yhdistää näitä
  tietoja kokonaiskuvaksi, tieteellisellä pohjalla selitellä näitä
  maisemia, etsiä niistä viljelyksen edellytykset ja tarkastella, miten
  nämä edellytykset ovat nykyisen ja menneen kehityksen määränneet.
  Tavallaan on tämä työ Saksassa helpompi kuin monessa muussa maassa,
  sillä harvassa maassa on kotimaan oloja niin perusteellisesti ja
  perinpohjaisesti tutkittu ja joka puolelta valaistu kuin Saksassa.
  Mutta toiselta puolen ainesten suunnaton laajuus työtä vaikeuttaakin.
  Tyhjentävän esityksen laatiminen tuosta maasta kysyisi suurempia voimia
  ja laajempia tietoja, kuin meillä on käytettävänämme.
  Teemme ensinnä selkoa Saksanmaan luonnosta, sen ilmanalasta,
  maisemista, maisemain sisällisestä rakenteesta, kasvikunnasta ja
  eläinkunnasta ynnä elinkeinojen luonnonperusteista.
  Sen tehtyämme lähdemme tutustumaan Saksan kansaan, sen heimoihin,
  historialliseen kehitykseen ja nykyiseen elämänlaatuun.
  Ja viimeksi koetamme piirtää kuvan nykyisen Saksanmaan valtiollisista
  oloista, viljelyksestä ja ennätyksistä kultuurin eri aloilla.
  
  
  SÄÄT JA VUODENAJAT.
  
  Ilmanala on ensimäinen ja tärkein niistä vaikuttimista, jotka määräävät
  jonkun maan maantieteelliset olot.
  Kasvullisuus, viljelyksen mahdollisuudet, usein melkoisessa määrässä
  ihmisten henkiset kyvyt ja taipumuksetkin riippuvat lämmönvaihteluista,
  sateenmääristä ja tuulista. Ja paljon suuremmassa määrin kuin yleensä
  luullaankaan maan pintamuodot ja maanlaatu niistä johtuvat.
  Jo kauan ovat sääilmiöt olleet tunnetut, mutta vasta aivan viime
  aikoina on ruvettu säiden ja vuodenaikain vaiheita käsittämään.
  Saksanmaallakin, jossa jo vanhastaan on havainnoita tehty, ollaan kyllä
  täysin selvillä ilmanalasta eri osissa maata, mutta vasta näillä
  vuosikymmenillä on ruvettu käsittämään syitä, jotka määräävät sen
  yleiset piirteet ja paikalliset vaihtelut.
  
  Vähän yleistä ilmatiedettä
  Syyt, jotka määräävät jonkun seudun ilmanalan, ovat kahta lajia:
  yleisiä ja paikallisia. Yleisten syitten käsittämiseksi meidän täytyy
  luoda silmäys paljon ulomma käsiteltäväämme maantieteellistä aluetta.
  Ilmakehä virtauksineen on noin sanoaksemme "kansainvälistä omaisuutta".
  Sama ilma, joka tänään kohisee metsissämme, on viime kuukausien
  kuluessa vaeltanut ehkä kymmeniä tuhansia kilometrejä, ollut
  korkeuksissa, minne eivät rohkeimmatkaan ilmapurjehtijat ole päässeet,
  repinyt kuohuihin valtameren suolaisia aallonharjoja, hivellyt
  erämaitten polttavaa hiekkaa. Mutta vaikka ilma näin vapaasti virtailee
  kautta maapallon, niin eivät sen liikkeet siltä ole lakeja vailla.
  Jonkun maan taikka seudun ilmanalan määrää luonnollisesti ensi
  sijassa maantieteellinen leveys, s.o. paikan tai maan etäisyys
  päiväntasaajasta. Kuta lähempänä päiväntasaajaa alue on, sitä enemmän
  se saa auringosta lämpöä, kuta kauempana napoihin päin, sitä pienempi
  on auringon lämmittävä vaikutus. Mitään muuta suoranaista
  lämmönlähdettä ei maanpinnalla ole, kuin aurinko. Maapallon oma
  sisällinen lämpö ei sanottavasti vaikuttane ilmastollisiin oloihimme.
  Silmäys karttaan riittää osottamaan, että Saksa auringon lämmittävään
  voimaan nähden on koko joukon edullisemmassa asemassa kuin Suomi.
  Saksanmaan pohjoinen rannikko on kokonaista viisi leveysastetta
  etelämmässä, kuin meidän maamme lauhkeimmat seudut.
  Mutta tämä perussyy ei likimainkaan riitä selittämään maanosamme ja sen
  eri osien yleisiä lämmönsuhteita. Jos arvostelemme, koko maapallon
  oloja lukuun ottaen, mikä kunkin leveyspiirin vuotuinen keskilämpö
  olisi, jos auringon antama lämpö suoranaisesti sen hyväksi tulisi,
  ilman lisiä tai vähennyksiä, niin saisimme seuraavat keskiarvot:
   Vuoden Lämpimin Kylmin
   keskilämpö kuukausi kuukausi
   50:s leveyspiiri + 5,6° + 18,1° - 7,2°
   60:s " - 1,1° + 14,1° - 16,1°
   70:s " - 10,7° - 7° - 26,3°
  Maapallolla löytyy laajoja alueita, joiden lämpösuhteet ovat vielä
  huonommat kuin nämä alhaiset keskiarvot. Mutta löytyy myös seutuja,
  joissa ne ovat paljon korkeammat, ja näihin suosituihin seutuihin
  kuuluu meidän maanosamme, varsinkin sen läntinen ja luoteinen puoli.
  Kuinka "lämpimästi" meitä tosiaan suositaan, se selviää seuraavista
  todellisista keskiarvoista:
   Vuoden Lämpimin Kylmin
   keskil. kuuk. kuuk.
   50:s leveyspiiri keskil. + 9,6° + 19,3° + 0,0°
   (Frankfurt a. Main)
   60:s leveyspiiri + 5.0° + 16,5° - 5,0°
   (Tammisaari)
   70:s leveyspiiri + 1,9° + 11,8° - 5,2°
   (Hammerfest)
  Vuoden keskilämpö on siis Frankfurtissa 4°, Tammisaaressa noin 6° ja
  Hammerfestissa kokonaista 12,6° korkeampi, kuin vastaavien
  leveyspiirien keskimäärä koko maapallon olot huomioon ottaen. [Taulujen
  vertaus osottaa siis, että meidän maamme nauttii suhteellisesti vielä
  suurempaa suosiota maanosamme ilmanalaa lauhduttavain vaikuttimien
  puolelta, kuin Saksa nauttiikaan.]
  Näiden seutujen ilmanalaan siis täytyy vaikuttaa muitakin erittäin
  voimallisia syitä, kuin auringon asema taivaalla. Nuo syyt ovat
  ilmakehässä tapahtuvat virtaukset.
  Alkuvoimana, joka synnyttää ilmakehässä virtauksia, on päiväntasaajan
  seutujen ja napaseutujen suuri lämmönerotus. Napaseuduilla ilma on
  kylmempää ja siitä syystä myös raskaampaa ja tiiviimpää, kuin
  päiväntasaajan luona, ja pyrkii sen vuoksi virtaamaan maanpintaa pitkin
  päiväntasaajaa kohti. Päiväntasaajalta taas ilma valuu napoja kohti
  ylemmissä ilmakerroksissa. Jos maa ei pyörisi akselinsa ympäri, niin
  syntyisi tämän kautta aivan välitön ilmanvaihto päiväntasaajan ja
  napain välillä. Mutta maan pyöriminen ynnä merien ja mantereitten
  epätasaiset lämpösuhteet muuttavat virtauksen suunnan ja tekevät koko
  ilmiön hyvinkin monimutkaiseksi.
  Ymmärtääksemme, miten maan pyöriminen vaikuttaa ilmavirtain suuntiin,
  kuvitelkaamme, että päiväntasaajan seuduilta sysäämme pallon vierimään
  napaa kohti suorinta tietä jotakuta puolipäiväpiiriä pitkin. Ellei
  maa pyörisi akselinsa ympäri, niin pallo saapuisikin navalle
  puolipäiväpiiriä pitkin. Mutta maan pyöriminen muuttaa sen suuntaa
  merkillisellä tavalla ja tämä suunnan muuttuminen se on, joka on
  kaikkein tärkein ilmavirtauksien ja tuulien suuntia määräävä laki.
  Luonnollisesti pallolla päiväntasaajan kohdalla on sama
  länsi-itänopeus, kuin maanpinnallakin sillä kohdalla. Mutta napaa
  kohti kulkiessaan pallo tulee seutuihin, joitten länsi-itänopeus
  vähenemistään vähenee, koska ne maan akselin ympäri vuorokaudessa
  kiertävät sitä pienemmän piirin, kuta kauempana ovat päiväntasaajasta.
  Navoissa tämä pyörimisnopeus tietysti on 0, navat toisin sanoen
  pyörivät paikallaan. Mutta päiväntasaajalta liikkeelle lähtenyt pallo
  pitääkin sen länsi-itänopeuden, joka sillä alkuaankin oli -- otaksumme,
  ettei hankausta olisi -- ja joutuu sen vuoksi yhä enemmän edelle
  puolipäiväpiiristä, jota pitkin ajattelimme sen lähtevän liikkumaan. Se
  toisin sanoen poikkeaa yhä kauemmaksi itäänpäin puolipäiväpiiristä ja
  joutuu lopulta kiertämään spiraalia maan ympäri napaa kohti. Jos taas
  samalla tavalla työnnämme pallon kulkemaan navoilta päiväntasaajaa
  kohti, niin se niinikään kiertää spiraalia, mutta jää nyt
  jälkeen meridianista, jonka suuntaan sen työnsimme, koska pallon
  länsi-itänopeus navalla on 0. Sama ilmiö uudistuu eteläisellä
  pallonpuoliskolla, ja tästä johtuu, että kaikki liikunto pohjoisella
  pallonpuoliskolla pyrkii kääntymään oikealle kädelle, eteläisellä
  pallonpuoliskolla taas vasemmalle.
  Kaikki massat ovat saman lain alaiset ja varsinkin ilmavirrat, joita
  eivät kiinteät rannat sido uomaan, niinkuin mannermaalla virtaavia
  jokia. Virratessaan korkeammasta ilmapaineesta matalampaan ilma ei
  pääsekään suoraa reittiä kulkemaan, vaan kääntyy pohjoisella
  pallonpuoliskolla oikeaan, eteläisellä pallonpuoliskolla vasempaan.
  Päiväntasaajalta ylemmissä ilmakerroksissa napoja kohti valuva ilma
  niin ollen kääntymistään kääntyy pois alkuperäisestä suunnastaan itää
  kohti ja lopputuloksena siitä on kummankin navan ympärillä valtava
  ilmapyörre, jonka suunta kummallakin pallonpuoliskolla on lännestä
  itään. Siitä johtuu, että esimerkiksi Suomen leveysasteilla tuulet
  korkeammissa ilmakerroksissa vuoden umpeensa näyttävät käyvän lännestä
  itään.
  Näitten molempien suunnattomien pyörteitten alla ilmapaine vuoden
  umpeensa on alhainen ja niihin sen vuoksi virtaa ilmaa käännepiirien
  seuduilta, jossa vuoden halki, etenkin merien päällä, on korkea
  ilmapaine. Käännepiirien maksimeista virtaa ilma toiselle puolen
  päiväntasaajaa kohti, synnyttäen tunnetut pasaadituulet, toiselle
  puolen taas napaa kohti, muuttuen pohjoisella pallonpuoliskolla
  etelätuulista ensinnä lounaisiksi ja sitten länsituuliksi. Siinä syy,
  miksi Luoteis-Europassa -- ja Suomessakin -- länsituulet ovat
  vallitsevina vuoden umpeensa sekä korkeammissa että alemmissa
  ilmakerroksissa. Mantereitten häiritsevän vaikutuksen vuoksi tämä
  tuulijärjestelmä kuitenkin alituiseen jakaantuu pienemmiksi pyörteiksi,
  jotka tosin pääasiallisesti kulkevat suuren pyörteen suuntaan, mutta
  oman pyörimisliikkeensä kautta saavat aikaan, että tuuli paikallisesti
  vaihtelee tavattomasti, kiertäen usein hyvinkin lyhyessä ajassa kaikki
  ilmansuunnat.
  
  Europan luoteispuoliskon ilmanala.
  Europan ja siis Saksanmaankin tärkein ilmastollinen määrääjä on niin
  ollen _korkea ilma-paine, joka vuoden umpeensa asuu käännepiirin
  seuduilla_, Madeiran ja Azorien saariston välimailla. Vastapyörteen eli
  antisyklonin tuulijärjestelmää noudattaen puhaltavat sieltä lämpimät ja
  kosteat merituulet, lauhduttaen maanosamme talvea, lieventäen kesän
  kuumuutta. Mutta ei siinä kyllin. Ne myös ajavat edellään valtavat
  määrät lämmintä vettä, synnyttäen siten _Golf-virran, joka taas
  puolestaan ylläpitää tuulien tavatonta lämpimyyttä aina napapiirille
  saakka ja vielä sen ohikin_.
  Käännepiirin korkean ilmapaineen vaikutusta vahvistaa toinen yhtä
  tärkeä, vaikkei yhtä vakinainen ilmastollinen määräin, nimittäin
  _matala ilmapaine, eli minimi, joka vuoden umpeensa asustaa lämpöisellä
  Pohjois-Atlantilla_, etenkin Islannin seuduilla. Minimiin virtaa ilmaa
  ympäristöstä, ja sen kautta syntyy Luoteis-Europassa saman suuntaisia
  merituulia, kuin käännepiirin vastapyörrejärjestelmänkin kautta.
  Merten ja mantereitten epätasainen lämpiäminen kuitenkin melkoisesti
  häiritsee tätä ihanteellista sopua, niinkuin jo huomautimme. Talvella
  manteret ja varsinkin Aasian laaja pinta jäähtyvät paljon kylmemmiksi,
  kuin ympäröivät meret, ja kylmä, raskas ilma sen vuoksi muodostaa
  niitten päällä hyvin korkean ilmapaineen. Siten kehittyy Aasian päälle
  laaja maksimi, josta vastapyörteen tavoin säteilevät tuulet virtaavat
  joka suunnalle lämpöisempiä meriä kohti. Aasian maksimi sulkee
  piiriinsä suuren osan Itä-Europastakin, vieläpä pistää niemekkeen
  Keski-Europpaankin, melkein niin pitkälle kuin Alppeja ulottuu.
  Talvella sen vuoksi ilmapaineen kaltevuus Pohjois-Atlantilla olevaa
  minimiä kohti on paljon suurempi kuin kesällä, jonka vuoksi talvella
  yllä mainitut lounaiset ja läntiset tuuletkin puhaltavat kovemmin,
  tuoden mukanaan runsaita sateita. Kuta kauemmaksi minimi ulottuu
  Jäämerelle, sitä voimakkaammat ja vakaammat ovat merituulet, sitä
  lämpimämpi Luoteis-Europan talvi. Kesällä sitä vastoin, jolloin Aasian
  päälle manteren kuumenemisesta syntyy laajat syvät minimit, suhde
  muuttuu. Ilmapaineen kaltevuus Pohjois-Atlantin minimiä kohti on pieni,
  usein melkein olematon, ja tuulet sen vuoksi ovat kesällä
  vaihtelevammat.
  Joskus tapahtuu kuitenkin se kumma, että Keski-Europpaan talvella
  pistävä korkean ilmapaineen kieleke kehittyy itsenäiseksi
  vastapyörteeksi, josta ilma virtaa ulospäin joka suunnalle.
  Keski-Europpa silloin kokonaan erottuu valtameren ilmavirtauksesta,
  siellä vallitsee leutojen merituulien ja sateisten säitten sijasta
  kirkkaat, mutta kylmät mannerilmat ja kovat pakkaset, etenkin jos vielä
  maata peittää lumivaippa. Semmoisina talvina ihmiset lauhkeassa
  Keski-Europassakin huonosti varustetuissa asunnoissaan muistavat,
  kuinka suuria ilmastollisia etuja maanosamme luoteinen puolisko
  tavallisissa oloissa nauttii, ja kuinka kylmä täällä olisi, ellei muuta
  lämmitystä saataisi, kuin mihin maantieteellinen leveys oikeuttaa.
  Tämmöiset poikkeustalvet ovat kuitenkin hyvin harvinaisia. Mutta vielä
  Saksassa kammolla muistellaan talvea 1879 silloisten pitkällisten ja
  ankarain pakkasten vuoksi.
  Kuta suurempi on edellä mainittujen Atlantin poikki tulevien
  _vaeltavien pyörteitten_ luku, sitä myrskyisempi, sateisempi ja
  lämpöisempi on Luoteis-Europan ja siis Saksanmaankin talvi.
  Huomautimme jo, että ilmapaineen jakautuminen kesällä on koko joukon
  toisenlainen kuin talvella. Aasian päällä oleva korkea ilmapaine on
  silloin mantereitten kuumenemisen vuoksi muuttunut minimiksi, joka imee
  puoleensa ilmaa joka puolelta. Tämä minimi ulottuu Aasiasta Iraanin
  kautta aina Saharan kuumille hiekka-aavoille saakka. Pohjoista ja
  länttä, siis Europpaa kohti ilmapaine sieltä tasaisesti nousee.
  Pohjois-Atlantin minimi on melkoisesti mataloitunut, jopa usein melkein
  kokonaan hävinnyt. Moinen ilmapaineen jakautuminen on omiaan
  synnyttämään Luoteis- ja Keski-Europassa viileitä pohjatuulia, jotka
  ovatkin kevätkesästä yleiset. Samaa vaikuttaa käännepiirin kohdalla
  oleva maksimikin, sillä se kesäksi muuttaa majaansa, siirtyen koko
  joukon pohjoisempaan. Senkin aikaan saamat tuulet puhaltavat kesällä
  enemmän länsi- ja pohjoispuolelta kuin talvella. Kun vielä Unkarissa
  arojen kuumettua muodostuu paikallinen minimi, niin saa Saksanmaa hyvin
  raakoja ja kosteita merituulia, ja hyvin usein jonkinlaisen takatalven.
  Toisinaan kuitenkin Keski-Europan päälle keväällä ja kesällä muodostuu
  korkean ilmapaineen alue, ja silloin siellä on hyvin lämpimät ja kuivat
  kevätilmat. [Yleisiä ilmatieteen seikkoja ynnä erityisesti Europan
  ilmanalan vaikuttimia käsittelee I. Leiviskä Kansanvalistusseuran
  Kalenterissa vuosik. 1908.]
  
  Saksanmaan lämpösuhteet.
  Näin olemme tehneet selkoa niistä yleisistä ilmastollisista laeista,
  jotka määräävät Saksanmaan ilmanalan. Sääilmiöiden monimutkaisuuden
  vuoksi esitys ei voi olla muuta kuin aivan yleispiirteinen. Monesti
  syntyy pyörteitä ja vastapyörteitä, jotka eivät näytä saavan selitystä
  maanpinnalla vallitsevasta ilmapaineen jakautumisesta, vaan kaikesta
  päättäen johtuvat ylempien ilmakerrosten virtauksista, joiden selville
  saaminen on vasta alulla.
  Saksanmaa on alaltaan siksi laaja, että maantieteellinen asema jo
  vaikuttaa melkoisia eroovaisuuksia sen eri seutujen ilmanalassa. Mutta
  nämä eroovaisuudet suuremmassa määrässä johtuvat siitä, miten lähellä
  mikin paikka on Atlantin merta, kuin pohjois-eteläasemasta. Pohjanmeren
  rantamaisemilla on täydellinen meri-ilmasto, samanlainen kuin Brittein
  saarilla tai Länsi-Norjalla, maan itäosilla sitä vastoin jo melkoista
  mantereisempi ilmanala. Pohjanmeren rannoilla talvet ovat erinomaisen
  leudot, kesät viileät, idässä taas talvet jotenkin kireät, mutta kesät
  sen sijaan lämpöiset. Kuitenkin ovat eroovaisuudet talvella paljon
  suuremmat kuin kesällä. Jos luomme silmäyksen talvikuukausien
  sääkarttoihin, niin huomaamme samain keskilämpöjen kautta kulkevain
  viivain, isotermien, kulkevan melkein suoraan pohjoisesta etelään, eikä
  idästä länteen, niinkuin luonnollinen lämpöjärjestys vaatisi. 0°
  isotermi kulkee vuoden kylmimpänä kuukautena Bremenista Magdeburgiin,
  siitä suoraan etelään Müncheniin, ja tästä kaakkoa kohti Triestiin,
  Adrian meren rannalle. Länteen käsin tästä viivasta vuoden kaikkien
  kuukausien keskilämpö on 0° korkeampi, itään päin taas talven kovuus
  lisääntymistään lisääntyy, niin että Weichselin seuduilla jo kolmen
  kuukauden keskilämpö jää 0° alapuolelle, Breslaussa, Königsbergissä ja
  Danzigissa kylmimmän kuukauden keskilämpö on jo -2°.
  Saksalaiset itse, näitä numeroita aprikoidessaan, pudistelevat
  päätään talviensa kovuudelle, ja tosin he elävätkin koko joukon
  epäedullisemmassa ilmanalassa, kuin heidän läntiset naapurinsa,
  ranskalaiset. Mutta meidän kannalta katsoen sitä vastoin Saksanmaan
  lämpösuhteet näyttävät kylläkin edullisilta. Mitä on tuo talvi meidän
  talveemme verraten? Suomessa on kylmimmän kuukauden keskilämpö aivan
  lounaisrannikollakin -5° ja sisämaassa -7°, -8°, jopa -9°, ja
  keskilämpö on etelärannalla neljänä kuukautena 0° alempi ja sisämaassa
  viitenäkin. Jos vuoden keskilämpöjä vertaamme, niin vertaus on meille
  vieläkin epäedullisempi. Saksanmaan koillisimmassa kulmassa vuoden
  keskilämpö on -7° ja lisääntyy siitä lisääntymistään lounatta kohti,
  kunnes se Münchenissä jo on +10°. Meidän maassamme ainoastaan lounaisin
  kolkka pääsee +5 asteeseen, ja siitä vuoden keskilämpö vähenemistään
  vähenee sisämaahan päin, ollen Tampereella vielä +4°, mutta
  Jyväskylässä vain -2°. Edullisempi on meille vertaus kesälämpöjen
  välillä. Jos katselemme lämpöisimmän kuukauden isotermejä, niin
  huomaamme 16° isotermin heinäkuussa hipaisevan Itämeren etelärantoja,
  18° isotermin kulkevan Pohjois-Saksan halki lännestä itään, 20°
  isotermin taas Moselin, Mainin ja Neckarin seutuja. Meillä taas on koko
  Suomi Uudenkaupungin, Seinäjoen, Kuopion ja Pielisen eteläpuolella
  heinäkuussa 16 astetta lämpöisempi ja 17 asteenkin isotermi erottaa
  koko kaakkoisen Suomen Helsinkiä ja Värtsilää myöden piiriinsä.
  Heinäkuu ei niin ollen ole suurimmassa osassa maatamme kovin paljoa
  kylmempi kuin Pohjois-Saksassa, vaikka erotus Saksan lämpöisempiin
  seutuihin verraten jo onkin melkoinen. Mutta kasvikunnan menestyminen
  riippuu enemmän kesän lämpöisyydestä, kuin talven kylmyydestä, eivätkä
  meidän maamme lämpösuhteet sen vuoksi ole Saksaan verraten aivan niin
  epäedulliset, kuin vuoden keskilämmöt näyttävät edellyttävän. Mutta
  erotus on kuitenkin siksi suuri, että se ratkaisevalla tavalla määrää