Suomen Kansan Sanalaskuja - 01

  
  SUOMEN KANSAN SANALASKUJA
  Koonnut
  Elias Lönnrot
  
  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
  Toimituksia. 4 Osa.
  
  
  Helsingissä, 1842.
  Prätätty J. Simeliuksen Lesken tykönä.
  
  
  
   Imprimatur: Frans Ludw. Schauman.
  
  
  Alkulause
  
  Itsekussaki työssä ja toimessa tulee ennen kaikkia kysyä, mikä arwo
  ja hyödytys niillä on; sillä työ, millä ei hyödytystä ole, on parempi
  tekemätönnä, kun tehtynä. Näitä sanalaskuja sillä kysymyksellä
  arwatessamme olemma luulleet niiden kyllä kolmessaki kohden Suomen
  yhteisyyttä hyödyttäwän. Ensiksi on niissä monta meillenki hyödyllistä
  esiwanhempaimme tietoa, oppia ja neuoa säilytetty. Toiseksi sopiwat
  osaawasti käytettynä kaunistamaan ja usein wahwistamaan kaikenlaista
  puhetta yhteisessä elämässä. Kolmanneksi antawat tiedottelewille joita
  kuita johdatuksia Suomen kieltä ja kansan elämätä tutkiessansa.
  Yhteisinä neuoina ja muistutuksina elämässä sopii hywästi pitää melkein
  kaikki, mikä ei sodi Kristillisyyttä wastaan; waan jos semmoisia
  löytyisi, jotka ei hywäsesti yhteen sowi kristillisten oppien kanssa,
  niin pidettäköön niitä ei muuna, kun esimerkkinä luonnollisen järjen
  erehdymisestä, ja niiden kohtien osottajina, missä sama erehdys
  kewiämmästi tapahtuu. Myös tulee muistaa, että useammilla sanalaskuilla
  on _toinen mieli, toinen kieli_, eli että niillä ajatellaan peräti
  toista, kuin mitä niillä sanotaan. Niin taitaisi joku luulla
  sanalaskussa: _kaksi kowaa kokee; meidän poika ja Jumala_, ihmistä
  kyllä sopimattomasti Jumalaan werrattawaksi, waikka sitä kuitenki
  nyky aikoina ei käytetä paljo muulla mielellä, kun raamatun lausetta:
  _työläs on potkia tutkainta wastaan_. Samalla tawalla sanotaan:
  _leikki se on leiwän loppu, se tuska tupakan loppu_, pilkalla toisin,
  kun ajatellaan. Niin monta muutaki. -- Tästä lienee ymmärrettäwä syy
  siihenki, että muutamat sanalaskut owat peräti wastahakasia keskenään,
  waikka, ei kaikki wastahakasuus sanalaskuissa kuitenkaan ole siitä
  syystä, waan muuten ihmisten mielten erilaadusta.
  Ajatteiimma ensittäin karsia pois kaikki wähäpätösemmät sanalaskut
  tästä kokouksesta, mutta sepä karsinta ei ollut niin huokiasti tehty,
  kun ajateltu. _Kuka tiesi kunki mielen, kenpä kenenki sydämen_ -- moni
  meistä wähäpätönen taittaisi toisilta kylläki kalliiksi ja kauniiksi
  arwata. Niin luulimma paremmaksi antaa yhdessä koossa ilmitulla
  kaikkien, mitä suomalainen kansa _sanalaskuiksi_ nimittää, paitsi mitkä
  oliwat itsestänsä mielettömiä wertauksia, eli muuten riettasanasia,
  riwoja, joillen ei ole taittu siaa antaa.
  Muutamia sanalaskuja löytyy, jotka ehkä lienewät ruotsista kotoperää,
  toisia, jotka owat hywinki raamatun sukua; mutta olkoot waikka mistä,
  kun kerran owat suomalaisiksi sanalaskuiksi kääntyneet, niin niitä ei
  enää sowi toisten joukosta eroittaa. _Sitä koiraki kodiksi, kuss' on
  ollut yötä kolme_. Usiampia myös tawataan wanhoissa runoissa, wirsissä
  ja liiatenki lauluissa; mutta niitäki emme ole tainneet pois jättää,
  koska enemmin näyttäwät olewansa alkuperäsiä sanalaskuja, kun runoista,
  wirsistä eli lauluista saatuja.
  Kaiken sanalaskuin rajottamisen _sananparsihin, sananpolwihin,
  sananmutkihin, wertauksihin_, j.n.e. luulemma soweliaaksi työksi
  sillen, jolla muuta työtä ei ole. Se ainoasti olisi tainnut olla
  sopiwa ja myös helposti täytetty, eroittaa _runolliset_ sanalaskut
  _lauseellisista_, waikka seki on tekemättä jäänyt tässä kokouksessa.
  Paljo hyödyllisempi, kun kaikki semmoinen rajotus, olisi ollut
  saada itsekunki sanalaskun alla merkityksi kaikki muut sen kanssa
  yksimieliset sanalaskut, ja jollain erimerkillä wasta hakaset,
  jos semmoisia löytyisi, jonka ohessa myös olisi tarwinnut laittaa
  jonkunlainen reisteri eli niiden ainetten nimitys, joita sanalaskuissa
  tawataan, ja paikalla merkitä, missä miki löytyy. Hywä, jos joku
  suomalaisten sanalaskuin hywäiliä ottaisi nämät toimitukset
  tehdäksensä. Toisintojen kanssa, joita löytyy paljon, sopisiwat
  jälkeenpäinki painettaa, jossa tilassa myös käyttäisi uusia lisäyksiä
  ilmi antaa, kun waan sitä ennen tulisiwat Suomalaisen Kirjallisuuden
  Seuralle Helsingissä lähetetyksi. Juuri näitä toiwottawasti saatawia
  yhtäpitäwäisyyden ja wastahakasuuden merkitsemisiä, kun myöski
  aine-reisteriä ja toisintoja warten, olemma läpeensä nämät sanalaskut
  kymmenittein numeroinneet.
  Sanalaskuin järjestämisestä olemma muussa tilassa (Suomi 1841, IV
  Häftet) sanottawamme sanoneet, kuin myöski, minkä tähden wiimein
  puutuimma järjestämisen perusteeksi tässä kokouksessa alkusanan
  panemaan. Jolla ei ole semmoinen järjestys mielenmukanen, elköön tätä
  sanalaskutoimitusta pitäkökään muuna, kun onki -- _korjaamattomana
  kokouksena_, jonka itse mielensä mukaan paremmin korjatkoon ja
  suoritelkoon. Siitä, että alkusana on perusteeksi pantu, tuli muutamia
  sanalaskuja kahteen paikkaan otetuksi, kun alkoiwat erilailla.
  Ensimäisen kokouksen suomalaisista sanalaskuista ilmi antoi Paimion
  kirkkoherra, maisteri Henr. Florinus kirjassansa: _Wanhain Suomalaisten
  tawaliset ja suloiset Sananlascut, mahdollisuden jälken monilda
  cootut ja nyt wastudest ahkerudella enätyt_, präntätty Turussa w.
  1702. Muita warsinaisia kokouksia ei sitte ole tullut, paitsi _Jak.
  Juteinin Walittuja Suomalaisten Sananlaskuja_, Wiipurissa w. 1818
  ja _C.A. Gottlundin_ ensimäinen laitos kirjassansa: _Dissert. de
  Proverbiis Fennicis_, Upsalassa w. 1818, ja toinen suurempi kokous
  kirjassa: _Otawa eli Suomalaisia Huwituksia_, 1 Osa. Tukhulmissa
  w. 1831, joka jälkimäinen kirja käsittää paljo muitaki suomalaisia
  aineita. Kaikki nämät, kun myös mitä wähin muissaki nyt nimittämättä
  jääwissä kirjoissa löytyy, olemma tähän kokoukseen ottaneet, taikka
  tulewat ne wasta toisinnoissa otettawiksi, missä mielestämme oliwat
  kehnompia, kun mitä itse kansan suusta kuulleet olemma eli saaneet
  muilta kirjotettuna. Näistä kaotettuna saaduista kokouksista owat
  edellä muiden nimitettäwä se, jonka entinen Kansliaraati, professori
  _Henr. Gabr. Porthaani_ moniwuotisella uutteruudella toimitti, ja
  toinen nykyisen howioikeusraadin _Carl Henr. Aspin_ samanlaisella
  uutteruudella laittama. Jälkeen nimitettyä tulee wielä erittäin
  kiittää siitä, että antoi tähän kokoukseen niin omat kootut
  sanalaskunsa, kun Porthaaninki, joista sitä ennen ei tietty, jos enää
  missään löytyisiwätkään säilytettynä. Suomalaisen Kirjallisuuden
  seuralta olemma myös saaneet ne sanalaskukokoukset, joka Kuninkaan
  kirjaston hoitaja, maisteri _A.J. Arwidssoni_, Tuusilan kappalainen
  _Carl Aspegreini_, Lappajärwen kirkkoherra _J. Fellmanni_ wainaja
  lehtori _C.R. Keckmanni_ owat toimittaneet, ja Akatemian kirjastosta
  Helsingissä erään nimittämättömältä tehdyn kokouksen. Myös owat Inarin
  kappalainen _J. Durkmanni_, Muonioniskan kirkoherran sianen _J.Fr.
  Liljebladi_ ja studenti _J.Fr. Kajaani_ tähän sanalaskuja lähettäneet.
  Ensin päätimmä merkitä kunki kokoomat sanalaskut erittäin; mutta kun
  yksiä on usiammilta koottu, niin katsoimma sopiwammaksi sitä ei tehdä.
  Wähäpä tuosta, ken heidät kokosi; se paras, että owat kootut. Ne owat
  Suomen kansan yhteinen, ei kokoiliain erityinen tawara.
   Kajaanista 23 päiwä Lokakuussa 1841.
   _Elias Lönnrot_.
  
  
  
  Suomen Kansan Sanalaskuja.
  
   Aamu on iltaa wiisaampi.
   Aamun Jesus anna tulla,
   aamulla somat sanomat.
   Aamusta päiwä pisin on.
   Aamusta päiwää jatkauu,
   ei illasta.
   Aasta aidan tynkenäki,
   wuosi wuotakenkänäki.
   Aatoksessa arwon neuo,
   puutoksessa köyhän kauppa.
   Aatto juhlaa korkiampi.
   Aatto juhloa jalompi,
   iltapuoli laskiaista.
   Ah entinen aikani, nykyinen mieleni.
   Ah kultaista kotia, 10
   armasta asunsioa.
   Ah kulta kodon elanto:
   jos on waikia watsalle,
   niin on helppo hartioille.
   Ah sitä kultaista kotoa:
   jos on ruokaa niukemmalta,
   niin on unta wiljemmältä.
   Ahdashenkinen rykiä,
   pahasilmäinen sokia.
   Ahkeruus kowan onnen woittaa,
   ahkeruus unenki estää.
   Ahneus kunnian pettää.
   Ahneus wiisaanki willitsee.
   Ahtaimpaan paikkaan tautiki tungeksen.
   Ahwen armas tuorehelta,
   särki säästöstä parempi.
   Ahwen itki aikojansa,
   hauki onnensa kowuutta:
   talonpoika tarkkasilmä
   werkon silmän solmeapi.
   Ahwen itki aikojansa, 20
   kalat kaikki päiwiänsä:
   "kunne kudulle menemmä,
   kunnes muolle, kun rantaselle."
   Ahwen kudun alottaa,
   ahwen kudun lopettaa.
   Aika alkaissa menepi,
   sonnustellessa sulapi.
   Aika ansoja punoa,
   tehdä teiren kielekkeitä,
   kun on hanhet soitimella.
   Aika hiiren haukotella,
   kun on kissan kiirahissa.
   Aika kultainen kulupi,
   päiwä kaunis karkelepi,
   ilman lintujen ilossa,
   warwuisten wisertämissä.
   Aika menee arwellessa,
   päiwä päätä käännellessä.
   Aika muuttupi moneksi,
   ihminen ajan keralla.
   Aika muuttuu ja mies
   muuttuu ajassa.
   Aika on paras arkiona
   kiwenpuusta kihlaella,
   riihiwartasta walita.
   Aika on sillon joutawassa, 30
   kun on pappi soutamassa.
   Aika on tulla, toinen mennä,
   kolmas warsin ilman olla.
   Aika sataa, koska heinät
   ladossa.
   Aika se on hywä aika:
   heinät saattapi latohon.
   Aika tawarat saapi,
   aika tawarat kaappii.
   Aika tulla, toinen mennä,
   kolmas orwon ajatella.
   Aika tuopi tyynen meren,
   aika wuotawan wenehen.
   Aika wanhin, awaruus suurin.
   Aika wanhin wanhimmista,
   ilma suurin suurimmista.
   Aikaisin kirkkoon, myöhän
   keräjään.
   Aikanansa kirkkoon, hiljan 40
   kapakkaan.
   Aikanansa mies aikoo, mutta
   lopussa kiitos seisoo.
   Aikawat herrain kiireet.
   Aikoihin Ahdin elätti,
   päiwisin Pätösen pojan.
   Aikuinen orjan aita,
   pojan polwipäiwyinen.
   Aina antapi Jumala,
   lupaapi armo luoja,
   arkena anelialle,
   pyhänäki pyytäjälle.
   Aina auttapi Jumala,
   ajan kunki katkasepi;
   ei ole wielä welkonunna,
   eikä tahtonna takasin.
   Aina kala wedessä, ehk'ei
   aina apajalla.
   Aina kuluu kulkewalta,
   pitäjältä pirskahtapi;
   se kuluu, jos kukkoinaki,
   menee mämmiruokinaki.
   Aina lähtewätä -- Lähtewätä.
   Aina muita halataan, 50
   ei minua milloinkaan;
   tahi jos jolloin joudutaan,
   ei siiwolla silloinkaan.
   Aina on aika wiriällä,
   kiiret laiskalla kotona.
   Aina on hywä pahoa pakossa,
   häjyä hätäwarana.
   Aina onni saanehella,
   ei aina ansainnehella.
   Aina siihen korsi jää,
   kuhun kuorma kaatuu.
   Aina tauti tiinehessä,
   yskä heikkohenkisessä,
   waiwa wanhassa akassa.
   Aina syötäwä kulupi,
   pidettäwä pehmiäpi.
   Aina uusi hempiämpi,
   ehkä entinen parempi.
   Aina uutta, harwoin hywää.
   Aina waiwainen walittaa.
   Ainaki kala wedessä, 60
   apajoilla aioin yksin.
   Ainoallansa köyhä koreilee.
   Aitasta sika sukusin,
   hywä tyttö kellarista.
   Aiwotellessa -- Ajatellessa.
   Aja hiljalleen hewoista:
   hiljalleen perille pääset.
   Aja hiljan ahtehessa:
   paremmin reki pitäpi.
   Aja mennyttä hepoa,
   säästä nuorta hääwaralla.
   Aja päälle, lyö hepoa;
   ruokoa Jumalan huoli,
   miehen huoli waattehia.
   Ajakseen orja aidan panee,
   poika polwipäiwäksehen.
   Ajaksen orja aitoapi,
   oljilla witsastelepi.
   Ajallansa aidan pano, 70
   hetkellänsä heinän teko.
   Ajallansa työn teentö,
   hetkellänsä heinän lyöntö.
   Ajallansa työn teko,
   hetkellänsä ilon pito.
   Ajan wientö marjan syöntö.
   Ajanwietto marjan syöttö.
   Ajastaika aitanaki,
   wuosi aidan witsanaki.
   Ajatellen toimella tehdään.
   Ajatellessa aika menee,
   sonnustellessa hetki sulaa.
   Ajatukset ajan wiewät,
   pidätykset pitkät päiwät.
   Ajatuksissa -- Aatoksessa.
   Ajatus on orwon neuo, 80
   puutos kauppa köyhän miehen.
   Akat koissa arwelewat:
   miehet wiinoa wetäwät;
   usein urot lumessa,
   miesparat pahassa säässä.
   Akka autuas kotona,
   ukko kurja kulkemassa.
   Akka ei luotu lukkariksi,
   eikä ukko kuppariksi.
   Akka koissa pahatapanen:
   rengillensä reiloapi,
   miehelle mitä sanopi.
   Akka kulkee aseettaan,
   mies ei kirweskuokattaan.
   Akka mies asehetonna.
   Akka mies asetta paitsi.
   Akka tieltä pyörteleksen,
   ei uros pahanenkana.
   Akka tuopi tyynyn, taljan,
   akka wuotawan wenehen.
   Akka wanha oluen juopi 90
   puu laho weden wetäpi.
   Akoilla on aina juttu,
   paimenilla paha nuttu.
   Alahalla allin mieli
   uidessa wilua wettä,
   alempana armottoman
   käydessä kylän wäliä.
   Alahana on allin mieli
   uidessa wilua wettä,
   sukkeloidessa suloa,
   jään alaista järkyttäissä.
   Alahana on allin mieli,
   uidessa wilujokea,
   alempana miehen mieli
   kainun naisen naituansa.
   Alaisin raudan, juoma
   miehen koettelee.
   Alaisin raudan kokee,
   juoma miehen näkee.
   Alas katsoo maattu piika,
   ylös punaposkinen.
   Alas outo katselepi,
   ylemmä ajattelepi.
   Alas wieras katsoo, ylemmä
   näkee.
   Alaspäin pidetty piika. 100
   Alastonta nauratahan,
   ei kaunihin kantajata.
   Alku työn kaunistaa,
   lopussa kiitos seisoo.
   Alla kana kaunisnaki,
   päällä kukko kurjanaki.
   Alle katsoo pidetty piika,
   aholle hepo ajettu.
   Alta kuoren leipä kypsi,
   luun luota liha makia.
   Anna ahneelle niinkauan,
   kun pyytää, koiralle
   niinkauan, kun katselee.
   Anna ainaki Jumala
   kyllin syödä, kyllin juoda,
   kyllin antoa kylälle.
   Anna armias Jumala
   sitä mieltä miehen päähän,
   ettei huomena katuisi
   töitä tämänpäiwäisiä.
   Anna Herra aamun tulla,
   aamulla hywät sanomat.
   Anna Herra illan tulla, 110
   illan ilman mainioitta.
   Anna Herra ohrawuotta,
   Jumala jywäkeseä:
   saisi orjatki olutta,
   kasakatki kaljawettä.
   Anna huolia hewosen,
   murehtia mustan ruunan:
   hewosell' on pää parempi,
   pää parempi, luu lujempi.
   Anna Jumala ajan kulua,
   päiwän tulla, toisen mennä,
   iän saada illallehen.
   Anna Jumala ajat mennä,
   päiwät kultaiset kulua.
   Anna Jumala antamista,
   käden kahden kantamista.
   Anna Jumala hywä päiwä,
   hywän päiwän sanomia.
   Anna Jumala kuninkaan
   kuulua, waan ei näkyä.
   Anna juosta jouhihännän,
   kipata kowakapion,
   rautasorkan sorkutella.
   Anna katille kaikkia, mitä naukuu;
   katso kaikkia, mitä koira haukkuu.
   Anna Kiesus ajan tulla, 120
   ajan tulla, toisen mennä,
   iän kultaisen kulua.
   Anna Kiesus antajalle,
   tunge tuhlarin kätehen;
   wie Juutas winkujalta,
   paha henki parkujalta.
   Anna koiralle lihaa, saat luuta takasin.
   Anna koiran, kunnes katsoo,
   mustalaisen, kunnes mankuu.
   Anna kynäsi kylähän,
   sohi itse sormellasi.
   Anna kättä kämpyrälle,
   hongan oksalle ojenna.
   Anna kättä käywän miehen,
   suuta ulkowan urohon.
   Anna kättä köyhän miehen,
   köyhällä on lämmin koura.
   Anna luoja anteheksi,
   laske lainaksi Jumala.
   Anna luoja luokosäätä,
   herra heinän kuiwautta.
   Anna luoja, suo Jumala, 130
   anna rauniot rahaksi,
   kiwet pienet penningiksi.
   Anna maata matkamiehen,
   anna wierahan lewätä.
   Anna mennä mennyn ruunan,
   juosta jolkkosen hewosen.
   Anna mennä männikköhön,
   kyllä männikkö wetäpi.
   Anna mennä mötkettää:
   susi lampahan selässä.
   Anna mustalaiselle, kunnes pyytää,
   koiralle, kunnes katselee.
   Anna olla olleheksi,
   sika salmen uineheksi.
   Anna pahalle paljo waltaa,
   paha wallan tarwitsee.
   Anna pahalle paljo waltaa,
   paljo waltaa, wähä kunniaa.
   Anna rullan ruikutella,
   kehräwarren keikutella.
   Anna taikinan hapata, 140
   leiwän juuren junnoitella.
   Anna warjoin wenyä,
   ajan armahan kulua,
   päiwäkunnat poikin mennä.
   Anna wastaki Jumala
   sitä mieltä miehen päähän,
   ettei huomena katuisi,
   päiwän päästä pelkeäisi.
   Anna wastaki Jumala,
   toisteki totinen luoja,
   pikarit pinossa wiertä,
   tuopit röykyssä rowita.
   Anna'pas kesä tulepi,
   taas minua tarwitahan.
   Annettihin aikoinani
   juoda juossehen hewosen,
   appaa ajetun ruunan,
   syödä waimon jauhanehen.
   Annettu luwattu lahja,
   ennensaatu toiwotettu.
   Annettu wala on niin hywä,
   kun tehty.
   Annetusta annetahan,
   waan ei tieltä löydetystä.
   Anoin: ei annettu; otin: ei
   toruttu.
   Anojalle annetahan. 150
   Ansaittu anottu ruoka,
   syöty leikattu palanen.
   Antaa hywä wähästänsä,
   paha ei paljostansakahan.
   Antaa matoki makaawalle rauhan.
   Antaa menewän mennä,
   kyllä jääpä neuonsa pitää.
   Antaa Ruotsi ruokarauhan,
   Wenäläinen weron wallan.
   Antaa saita harwoinki,
   ei syöläs silloinkaan.
   Antaa saitaki harwoin,
   ei syötä sinä ikänä.
   Antti aisoilla ajapi,
   Simo siltoja tekepi.
   Apin on silta astumatta,
   syömättä anopin leipä,
   käymättä kylän keräjät.
   Appi on karhu kartanolla, 160
   anoppi susi supussa.
   Apu hiirellä pojasta:
   jywän syöpi, kaksi jättää.
   Apu hiiren pojastaan:
   jos ei saamaan, niin syömään.
   Apu lapsesta: kalan perkkaa,
   kaksi syöpi.
   Apua hiirestäki on, jos ei muualle,
   niin syömään.
   Apua hyttisenki apu.
   Apua lapsestaki on: jos ei saa
   kalaa, niin syö.
   Apua ahonki kyntö,
   lisänä mahonki maito.
   Arat työttömän kätöset,
   rakko laiskan kämmenessä.
   Arat työttömän kätöset,
   rupi laiskan lantehessa.
   Arka henkensä pitää. 170
   Arka henkensä säilyttää,
   pakenewa pahan päänsä.
   Arka häntä peljätköhön,
   elköhön jalo paetko.
   Arka lyöty, hellä purtu.
   Arka metsään, jalo kotia.
   Arka nahkansa kantaa.
   Arka purtu, hellä lyöty.
   Arka päänsä säilyttää,
   jalo saapi nahkahansa.
   Arka tuota peljätköhön,
   elköhöt jalot urohot:
   wiittä kuutta hallawuotta,
   seitsentä wesikeseä.
   Arki aamulla tulepi,
   talo työhön tarwitahan.
   Armahampi aitowieri, 180
   kun on lesken kylkipuoli;
   leppiämpi lehtowieri,
   kun on lesken wuodetwieri.
   Armahampi alla tuulen,
   kun sisaren armon alla.
   Armahda Jumala joulun päälle,
   kun ei woita pöydän päällä.
   Armu elää, yrmy kuolee.
   Armu kuoli, yrmy elää.
   Arwa'a oma tilasi,
   anna arwo toisellenki.
   Arwa'awat akkojansa,
   luulewat lutuksiansa,
   pelkkeäwät piikojansa.
   Asehella työn teentö,
   ajallansa pellon kyntö.
   Asehessa työn te'entö,
   urohossa pellon kyntö.
   Asettansa kuki korjaa.
   Asia kylään mennessä, waan 190
   mikä palatessa.
   Asia niinkun ajetaan,
   laki niinkun luetaan.
   Asia niinkun ajetaan,
   työ niinkun tehdään.
   Asia riidelkään, elkäät
   miehet riidelkö.
   Asia uron kylähän,
   toinen tullessa kotihin.
   Asia waatii ymmärrystä,
   tanssiminen rallatusta.
   Asiahan mies pitäpi,
   puipi puita pöllömpiki.
   Asialla mies kylässä,
   waikka ilman istukahan.
   Asialle mies kylähän,
   waimo warten syömistänsä.
   Asialle mies menepi,
   puipi riihtä pöllömpiki.
   Asiassa miestä tarwitaan, 200
   hakkaa puita pöllömpiki.
   Asiasta on äiä työtä,
   pakinassa kaksi päätä.
   Asiat on aidan päässä,
   sanat seiwästen nenissä.
   Asiat on aidan päässä,
   säkki seipähän nenässä.
   Asiata mies kylähän,
   waimo wasten syömisiä.
   Asioissa mieltä tarwitaan,
   kyllä hulluki halkoja hakkaa.
   Asuessa -- Ajatellessa.
   Aura arpoja parahin,
   kirnun mäntä tarpoimia.
   Auta ainoa Jumala,
   päästä päiwistä pahoista.
   Auta Kiesus köyhää miestä;
   rikas riidoinki eläpi.
   Auta miestä mäessä, ele mä- 210
   en alla.
   Auta miestä mäessä,
   nosta lasta kynnyksessä.
   Auta minua aitan päälle,
   kyllä itse maahan pääsen.
   Auta onni aitan päälle,
   alas pääsen auttamatta.
   Auta sitä, joka awun tuntee.
   Auttakate armotonta,
   ken tinalla, ken tilalla,
   kenpä kengän nauhaisilla.
   Autto muinen mutkat miestä,
   mutkat muinen, juonet ennen,
   ei sillen sinä ikänä.
   Autto muinen onni miestä,
   sai ojasta allikkohon.
   Autuaalla tallissa akan
   kuoliat kopajaa.
   Autuaalta woi putosi,
   waiwaiselta maito kaatu.
   Autuahan akka kuoli, 220
   waiwaisen hewoinen waipui.
   Autuahan woi putoaa,
   waiwaisen suolat kaatuu.
   Autuas anopin saapi,
   waiwainen kälyn nimii.
   Autuas awain piika:
   käy tupahan, käy kotahan,
   keikuttapi kellarihin.
   Autuas emännän lanko:
   pöydän päähän pöykähtäpi;
   waiwainen isännän lanko:
   owen suuhun sutkehtaa.
   Autuas emännän wieras:
   pöydän päähän pyörähtää;
   waiwainen isännän wieras:
   owen suuhun seisahtaa.
   Autuas käen ampuu,
   waiwainen pesän löytää.
   Autuas toisen wahingosta
   wiisastuu, waiwainen omastaan.
   Autuasta hywään aikaan siunataan,
   waiwaista pahaan aikaan kirotaan.
   Autuasta takaa, waiwaista otsaan
   onni potkii.
   Awa säkkisi koska porsasta 230
   taritaan, jos se tarwitaan.
   Awannolla antiaiset,
   lähtehellä lähtiäiset.
   Awoin hiki hewoisen
   nuoren miehen kunnia.
   Awoin portti herrain tullessa,
   mutta kiinni lähtiessä.
   Awun wanha, sauan wanha,
   ei wanha toraa kärsi.
  
   Edes käydä käsketähän,
   edes käydä, ei paeta.
   Edes eilinen päiwä on.
   Edesmennyt eilispäiwä,
   tämä on päiwä tähän asti.
   Edespäin kauppa käypi.
   Edessä emoton lapsi
   emintimän leipoessa.
   Edessä pitkä kanto koskessa. 240
   Edestä kengässä, takaa raudassa.
   Edestä syömätön löytyy.
   Edestä syöty köyhän pelto.
   Edestä täysi köyhän aitta.
   Edestänsä säästänyt löytää,
   mitä taakseen panee.
   Ehdon walta ahwenella:
   ottaa onkeen, jos tahtoo.
   Ehtoo eräisen miehen,
   hämy wierahan tulewan.
   Ehtoo eräisen saanto,
   hämy wierahan tulento.
   Ehtoo karjan kokoaa, yö pahan perehen.
   Ehtoolla laiska wiriäksi tulee. 250
   Ehtoona erän perä nähdään.
   Ehtoona itku, aamulla ilo.
   Ei aika miestä odota, ellei mies aikaa.
   Ei aikaa ajan mentyä,
   wuotta lehden langettua.
   Ei aina häisiä päiwiä pidetä.
   Ei aina ole -- Ei ole aina.
   Ei ajettu tie ruohoitu.
   Ei alastonta koirakaan hauku.
   Ei anna aika maata,
   waara waikia lewätä.
   Ei anna mammona maata, 260
   eikä lekkeri lewätä.
   Ei anneta hullulle miekkaa,
   eikä kyykärmeelle silmiä.
   Ei anneta hullun wyölle miekkaa,
   eikä puskewalle härjälle sarwia.
   Ei anneta sianpäätä waiwaisen kaaliin.
   Ei anoppi armaskana
   wedä wertoa emolle;
   eikä mielewin miniä
   ole oman tytön tapainen.
   Ei astuwa waihda itsiänsä istuwaan.
   Ei aurinko aina yhdeltä puolelta paista.
   Ei aurinkokaan kauan yhdeltä puolen paista.
   Ei auta ampuminen,
   kun ei ole nuolen noutajata.
   Ei auta laulamahan,
   koska ei kuulla kumminkahan.
   Ei auta linnun lentäminen, 270
   kun on siiwet leikattuna.
   Ei auta wuohen määkiminen,
   kosk'ei kaurihit kajoa.
   Ei auta äitin armot,
   eikä muorin moimotukset.
   Ei autuaankaan aitta aina muassa ole.
   Ei elä kissa kiitoksella,
   koira pään silityksellä.
   Ei emä tiedä, kun ei lapset itke.
   Ei emäntä -- Ei eukko.
   Ei ennen minun emoni
   käynyt kynsiä kylästä,
   tointa toisesta talosta,
   pirran piitä naapurista.
   Ei ennen minun emoni
   mieltä mierolta kysynyt,
   oppia ojan takoa.
   Ei ennen minun emoni
   wienyt willoja kylähän,
   kuljetellut kuontaloita;
   niinkun nyt nykyiset muorit
   wiewät willansa kylähän,
   kuljettawat kuontalonsa.
   Ei ennen pidä hyppäämän, 280
   kun oja tulee.
   Ei ennen saadulla kauan eletä,
   jos ei Jumala wastaista anna.
   Ei ensimäistä hywää hywästyminen,
   eikä pahaa pahastuminen.
   Ei epäluulo ole tiedon wäärti.
   Ei estä kirja helwetistä,
   paperi pahasta työstä.
   Ei eukko eriä tiedä,
   kussa uro uhon näkepi,
   poika waimon waiwapäiwät.
   Ei halla haosta lähde,
   eikä kastet kalwehesta,
   päiwän Perttulin perästä.
   Ei halla haosta lähde,
   kastet warjosta warise,
   päiwän Perttulin perästä.
   Ei halla piikoja pane,
   eikä ruoste ruopottele.
   Ei halli -- Ei koira.
   Ei haukku haawaa tee, 290
   jos ei puulla päähän lyödä.
   Ei haukku loukkua tee,
   sana ei reikeä repäise,
   kieli korwoa kos'eta.
   Ei haukkuwa koira jänistä saa.
   Ei haukkuwa koira pure.
   Ei heitä itä tuulemasta,
   ennenkun sataa,
   eikä akka torumasta,
   ennenkun itkee.
   Ei helwetti ikänänsä täyteen tule.
   Ei helwetti täydy.
   Ei hemme heiniä saa,
   kauni kaskia rowitse.
   Ei henki syömättä elä.
   Ei henno hewoisiahan,
   sure ei sukkajalkojahan.
   Ei hepo häitä -- Ei hewoinen. 300
   Ei hepo kuowista kuole,
   eikä lehmä leiwoisesta,
   lammas rantaraukkoisesta.
   Ei herkeä -- Ei heitä.