Om det nord-tschudiska språket - 2

   puri kibedas. Jumal sanui: "voi- häntä puri kipeästi. Jumala sa-
   bik uskta, praud om, min si- noi: "voipikin uskoa, tosi on,
   nä pagiset, a omadik silai mitä sinä pakiset, mutta onko si-
   nähjad i svidetel'at; minä mui- nulla näkiöitä ja todistajia;
   tei en voi teit sudta." minä muuten en voi teitä tuomi-
   Kus'jiaine läks nähjit ets- ta." Muuriainen läksi näkiöitä
   maha, i mendes dorogal yks- etsimään, ja pakisee tiellä men-
   näse itsese ked pagisob: "mi- nessä yksin itseksensä: "minun
   lei pidab hämehauk löyta, n'et- pitää löytää hämähäkki, se hä-
   sä hämehauk t'edab paimnen mähäkki tietää paimenen työn,
   radon, mis'e hän elab joga sillä hän elää joka päivä niit-
   päivän n'emiden koiriden ked." ten koirain kanssa."
   Hän i löys hämehaugun i Hän myös löysi hämähäkin ja
   sanui hänele: "tule milei, vei- sanoi hänelle: "tule minulle,
   koi, nähjaks, minä paimnen veikkonen, todistajaksi, minä
   ked Jumalan-no sudimoi." paimenen kanssa Jumalan luona
   Hämehauk kysui: "mi teil mu- keräjöitsen." Hämähäkki kysyi:
   gomit tegihe keskustoit, i mis "kuin teillä mokomia keskustoita
   to suditoisei?" syntyi, ja mistä te keräjöitset-
   Kus'jiaine ei sanont, min- te?" Muuriainen ei sanonut, min-
   t'ähte sudtihesei, tolko sa- tähden keräjöitsivät, hän vaan
   nui hän hänele: "silei pidab sanoi hänelle: "sinun pitää tul-
   tulda, Jumal itse sintai kutsui." la, Jumala itse kutsui sinua."
   Hö tultihe Jumalan noste, He tulivat Jumalan luoksi,
   i Jumal netsil hämehaugul ky- ja Jumala alkoi kysyä hämähä-
   syskans: "nägidik sinä, mise kiltä: "näitkö sinä, että pai-
   paimen äijän leibmuruit pa- men paljon leipämuruja maahan
   nob maha?" Hämehauk sanui: panee?" Hämähäkki sanoi: "pai-
   "paimen ei le väär, hänel ei men ei ole syypää, hänellä ei
   le mugoist sijat, kas söda, ei ole mokomaa sijaa, kussa syö-
   stolat, kudamol leib t'sapta; dä, ei pöytää, jolla leipä leika-
   hänel kons joudei 'aig, siit ta; konsa hänellä on joutava
   hän i sööb." Jumal sanui hä- aika, niin hän syö." Jumala sa-
   mehaugule: "sinun n'etsä pa- noi hämähäkille: "se sinun pa-
   gin praud, a sinä kus'jiaine heesi on tosi, mutta sinä muu-
   kaigen k'elastat; mint'ähte si- riainen valehtelet kaikki; min-
   nä itseis lähelisen pääle vihan tähden sinä lähimäisesi päälle
   kandat?" I Jumal andoi ku- vihaa kannat?" Ja Jumala an-
   s'jiaist palikal selgha, i lykais toi muuriaista paalikalla sel-
   häntast taivhas-päi maha, i mu- kään, ja lykkäsi hänen taivaasta
   ga hän eeskäi keskel katteis, maahan, ja niin hän siitälä-
   a hämehaugun Jumal ot' i hin keskeltä katkesi, mutta hä-
   lasketi noral maha sent'ähte, mähäkin Jumala otti ja lasket-
   min hän praudan pagis', i it- ti nuoralla maahan sentähden,
   sese lähelisen päle ei vihat kun hän toden puhui ja lähimäi-
   kandant. I siit päivas-sai te- sensä päälle ei vihaa kantanut.
   gihesei hämehaugul itselase Ja siitä päivästä tekeysivät hä-
   norad, kudamoil voib ylähaks mähäkillä itsellänsä nuorat,
   da alahaks kävyda, a kus'jiai- joilla voipi ylös ja alas käydä,
   ne siit aigas-sai kahtes palas, mutta muuriainen siitä ajasta
   kut hän langeis ylähän-päi: alkain on kahdessa palassa, kun
   kesk tegihe hoik, pä da ta- hän lankesi ylhäältä päin: keskus
   gam sangtad. tuli hoikka, pää ja perä paksut.
  
  
  5. Katten och mössen.
  
   Kas'ji i hired. Kissa Ja hiiret.
   D'erevn'as oli kas'ji uhtei Kylässä oli aika iso kissa,
   suur, kudam kaikit hirit sööb; joka syöpi kaikki hiiret, kus-
   kus löytab, siit i tabadab i sa löytää, siinä tavoittaa ja
   sööb. I n'ene hired, kudamod syöpi. Ja ne hiiret, jotka lopul-
   lopud jätihe, keraisihesei la jäivät, keräysivät kaikki yh-
   kaik yhlhe sijaha i ussoveti- teen paikkaan ja neuvottelivat,
   tehe, mi n'etsile kas'jile tehta, mitä sille kissalle tehdä, ja
   i kaikis tobjin hiir se dumai kaikkein suurin hiiri se arve-
   i pagisob: "kerakkamai mö kai- li ja pakisee: "kerätkäämme yh-
   kin d'engoit, ostkamai kellon teisesti rahoja, ostakaamme kel-
   i sidokamai ne'tsile kas'jile lo ja sitokaamme sille kissalle
   kaglaha; kun hän tuleskandob kaulaan; kun hän alkaa tulla kel-
   kellon ked, muga mö kulis- loneen, niin me kuulemme ja
   tamai i kaik pagenemai." D'en- pakenemme joka ainoa." Rahat
   gad ho k'eratihe i kellon os- he keräsivät ja ostivat kellon,
   tetihe, a ken heis n'etsän si- mutta ken heistä menee sito-
   doskandob kas'jile kellon kag- maan sen kellon kissalle kau-
   laha: yksin eba rohtkoi, i hot laan: yksin eivät rohkene, ja
   kaigin mäntas, hän n'etsä ka- jos kaikin menevät, se kissa
   s'ji heit sööb. Kellot ei roh- syöpi heidät. Kelloa ei rohjen-
   titud ni-ken mänta sidomaha. nut kenkään mennä sitomaan.
   Hiril d'engad mäntihe uhtei, Hiiriltä rahoja meni paljo, kel-
   kel muitei jäi, kun edelpäi ei lo jouten jäi, kun edeltäpäin ei
   dumaitud, mis'e heis sidojit tuumattu, että heissä sitojata
   ei le. Mitte tahtot raat, kun ei ole. Mikä työ tahtonsa, kun
   edelpäi et dumai, kävub kut edeltäpäin et ajattele, käypi
   hiril kellon sidont. kuin hiirillä kellon sidonta.
  
  
  6. Tranan, räfven, anden och hönan.
  
   Kurg i reboi. Kurki ja repo.
   Kurg jäi talveks, reboi tu- Kurki jäi talveksi, repo tu-
   li, kysub: "kut silei kurg elä- li, kysyi: "kuinka sinä kurki
   da?" Kurg sanoi: "mi minun elät?" Kurki sanoi: "mitä mi-
   elämises, kun milai ni-mitä sö- nun elämisestäni, kun minulla
   mist ei le." Reboi sanui: "o- ei ole mitään syömistä." Repo
   penda sä mintäi, kurg, lend- sanoi: "opeta sä minua, kurki,
   maha, mä sintäi sötan talven." lentämään, mä sinua syötän tal-
   Hän i söti talven, i tuli ke- ven." Hän myös syötti talven,
   sä, "no, sanui, openda lend- ja tuli kesä, "no, sanoi, opeta
   maha!" lentämään!"
   Kurg sanob: "istutehe selg- Kurki sanoo: "istuutu sel-
   ha, mä sintäi opendan!" Re- kään, mä sinua opetan!" Repo
   boi istuihe i n'etsä kurg lent', istuutui ja se kurki lensi, len-
   lent', lent', lent' ylähaks, i si- si, lensi, lensi korkialle, ja
   gä jät' reboin, kudam langeis siellä jätti revon, joka lankesi
   maha i katkais itsese jalgan. maahan ja katkaisi jalkansa.
   I n'etsä kurg laskihe maha i Ja kurki laskihe maahan ja
   kysub: "kuitei silei, reboi, leta kysyy: "kuinka sinulla, repo,
   oli?" "Hyvä, sanob reboi, oli, lentää oli?" "Hyvä, sanoo repo,
   a jalgan katkaisin." -- "No, oli, mutta jalan katkaisin." --
   sanui kurg, kun katkaisit, ka "No, sanoi kärki, kun katkai-
   katkaida!" sit, niin katkaise!"
  
   Sors i kana. Sorsa ja kana.
   Jäi sors talveks. Kana sa- Jäi sorsa talveks. Kana sa-
   nob: "kut silei sors eläda?" noo: "kuinka sä sorsa elät?"
   Sors sanob : "nälgha kolen, sö- Sorsa sanoo: "nälkään kuolen,
   da ei le ni-mitä." N'etsä kana syödä ei ole mitään." Kana sanoi
   sanui sorsale: "openda sä min- sorsalle: "opeta sä minua uimaan,
   täi ujumaha, mä sintäi talven mä sinua talven syötän." Sii-
   sötan." Siit i söti sorsat tal- tä myös syötti sorsaa talven.
   ven. Tegihe kesä, "nygyide Tuli kesä, "nyt opetan,
   opendan, sanui sors, astu sa- sanoi sorsa, astu pyydämme
   mai yhtes räpusuden." N'etsä yhdessä rääpystä." Kana al-
   kana ujuskans sorsan jälghe koi uida sorsan jälkeen ran-
   rannas-päi i uptaskans. "Oi nasta ja upota. "Oi sorsa up-
   sors uptan!" -- "Hot uptat, ka poan!" -- "Jos uppoat, niin
   sä upta!" -- "Oi sors upsin!" uppoa!" -- "Oi sorsa upposin!"
   -- "Hot upsit, muga upsit." -- "Jos upposit, niin upposit."
   -- Hän i uppois kans. -- Ja kana myös upposi.
  
  
  7. Tre bröder blifva rika.
  
   Kolmen veljesen bohatunt. Kolmen veljeksen rikastuminen.
   Endei eletihe kolmen velje- Ennen eli kolme veljestä ja
   sed, i n'ene jagoihesei: yhtele ne jakoivat välillänsä: yhdelle
   tuli gominlabidoine, toisele tuli riihi-lapio, toiselle kissa,
   kas'ji, kolmandele niinkät'sine. kolmannelle niinikeränen. Se
   N'etsä labidoisen ked vanhemb vanhin veli riihi-lapion kanssa.
   velj läks rahfhasehe. Astui, läksi vaeltamaan. Astui, as-
   astui, i tuli gomnaha, gom- tui ja tuli riihelle, riihessä
   nas mus'jik rugeben pubtastab, mies ruista puhdistaa, jyvän
   jyväisen kandab t'sogaha, a kantaa loukkoon, ruumenen toi-
   runguden toishe. N'etsä sanui seen. Se poika sanoi hänelle:
   hänele briha: "mäne mugoitt'e "mene mokoma rukiin puhdis-
   rugehen puhtastaj kothe, kuni taja kotiin, sillaikaa kuin sinä
   sinä sööt i havadan toot, sini syöt ja säkin tuot, minä ne
   minä n'etsän rugehen selgitan." rukiit selvitän." Mies meni,
   N'etsä mus'jik mäni, söi, i söi, ja kun tuli syömästä
   kons tuli sömas-päi tagaisi, takaisin, olivat sillä pojal-
   n'etsil brihal rugehed jo sel- la rukiit jo selvitetyt. Mies
   gitetud. Mus'ijk kysub bänel: kysyy häneltä: "mikä kone
   "mi silai n'etsä statjaine, ku- se sinulla on, joka rukiit sel-
   dam rugehen sel'gitab?" "Om vittää?" "On minulla riihi-
   milai labidoine", sanui briha, lapio", sanoi poika, ja osoit-
   i osuti hänele labidoisen. Mu- ti hänelle lapioisen. Mies
   s'jik kysub: "min sinä pagitset kysyy: "mitä sinä pyydät
   n'etsiit labidoises?" Hän n'etsä siitä lapiosta?" Poika nos-
   briha noust labidoisen seisma- ti lapion pystöön ja sanoi:
   ha i sanui: "n'etsän kortan "sen korkuisen läjän raho-
   kogon dengoit." Mus'jik i an- ja." Ja mies antoi, ja se
   doi, i n'etsä briha läks kothe poika läksi kotiin ja rikas-
   i bohatui. tui.
   Toine velj sanob: "kut mi- Toinen veli sanoo: "kuinka
   lai pidab bohatuda? Lähtta i minun pitää rikastua? Lähtenen
   milei kas'jin ked rahfhase." minäkin kissan kanssa kulke-
   I läks n'etsä velj keskmaine. maan." Ja se keskimäinen veli
   Astui, astui, i tuli n'engoma- läksi. Astui, astui, ja tuli erää-
   ha lidnaha, i katsob, vedetas sen kaupunkiin, ja katsoo, ve-
   m'ehen hirile sömaks. Hän tävät miehen hiirille syödä. Hän
   sanui: "min andatei, ka minä sanoi: minkä annatte, niin minä
   mänen?" Hö äi dengoit hä- menen? He paljon rahoja hä-
   nele toigotetihe. I mänöb n'et- nelle lupasivat. Ja mene se poi-
   sä briha i panese aitha maga- ka ja paneikse maata aittaan,
   ta, kudam täys hirakaisit. Kons joka oli täynnä hiiriä. Kun hii-
   tuleskatas hirakaised händast ret alkavat tulla häntä syömään,
   söömha, hän pääst kas'jisen si- hän päästi kissan povestansa, ja
   sälis-päi, i n'etsä kas'ji rikoi se kissa tappoi heidät kaikki. Ja
   heit kaigit. I mänthe homis- miehet menivät aamulla kat-
   sol mus'jikad katsmaha: hira- somaan: hiiriä lavitsat täyn-
   kaisit lautsalised täydet, kaik nä, kaikki tapetut, mutta yk-
   rikotut, a yks hiir tobj istub si iso hiiri istuu miehen rin-
   m'ehen rinthil. I nous n'e- tahilla. Ja nousi poika, tu-
   tsä briha, tuli perthe i osut li pirttiin ja osoitti sen elä-
   n'etsän sverisen, kudam kaik vän, joka kaikki hiiret tappoi.
   hired rikoi. I kysui lidnan Ja kysyi kaupungin päämies:
   isand: "min sä hänes pagitset?" "mitä sä siitä tahdot?" Hän
   Hän libuti kas'jin korvis ylä- kohotti kissan korvista ylös
   haks i sanui: "n'etsän kortden ja sanoi: "tuon korkuuden an-
   andanet hobedat, ka i minä tanet hopiata, niin minä kis-
   kas'jin andan." Hän i andoi, san annan." Hän antoikin,
   i n'etsä briha tuli hobedan ked ja poika tuli hopian kanssa
   kothe i bohatui jalost. kotiin ja rikastui suuresti.
   Kolmans noremb velj sa- Kolmas nuorin veli sanoo:
   nob: "lähtta muga i milei niin- "lähtenen muka minäkin niini-
   kät'sisen ked rahfhase, mis'e keräsen kanssa ihmisiin, että
   i milai bobatuda." I läks n'et- minäkin rikastuisin." Ja läksi
   sä noremb velj, mäni, mäni, se nuorin veli, meni, meni,
   tuli järven rantha i istuihe tuli järven rantaan ja istuutui
   randaisehe i punoskans noran. rannalle ja alkoi punoa nuoraa.
   I Vedehine nägisti bänen i Ja Wetebinen näki hänen ja
   olgoti itsesä vonukan: "mäne lähetti pojan poikansa: "mene
   katsmaha, min n'etsä mus'jik katsomaan, mitä se mies raa-
   radab!" Mäni i sanob: "tät käsk taa!" Meni ja sanoo: "ukko
   kysuda, min sinä radat." Hän käski kysymään, mitä sinä teet."
   n'etsä briha sanob: "punon mi- Hän se poika sanoo: "punon
   nä noran pagitase teis entsis köyttä vaatiakseni teiltä entis-
   vosis n'edoimkan. A kun etei ten vuotten rästiä. Waan kun
   andkoi n'edoimkat, kärin jär- ette maksa rästiä, käärin jär-
   ven kät'sile, vedan veden pät'- ven kerälle, vien sen uunin
   sile." N'etsä Vedehisen vo- perälle." Wetehisen pojan poi-
   nuk mäni t'ätase loste i sanui: ka meni ukkonsa luoksi ja sa-
   "oi t'ätoi! istub mus'jik järven noi: "oi ukko! istuu mies jär-
   randas, punob noran i pagit- ven rannalla, punoo köyttä ja
   sob meis entsis vosis ne- vaatii meiltä entisten vuotten
   doimkan. A kun emai andkoi rästiä. Waan kun emme maksa
   nedoimkat, kärib järven kät- rästiä, käärii järven kerälle,
   sile, vedab veden pätsile." viepi uunin perälle." Ukko sa-
   T'ät sanob: "nah n'etsile mi- noo: "vie sille minun sauvaa-
   nun palits; kut hän lykaidab ni; kun hän nakkaa sen sau-
   n'etsän palitsan sinus ylömba, van korkiammalle, kun sinä,
   ka i kärib järven kät'sile, ve- niin myös käärii järven keräl-
   dab veden pät'sile." le, viepi uunin perälle."
   Vonuk mäni n'etsän palit- Poikanen meni sen sauvan
   san ked i sanui mus'jikale: kanssa ja sanoi miehelle: "uk-
   "t'ät käsk sintäi n'etsän palit- ko käski sinun tuon sauvan
   san lykaita; kun sinä ylömba nakata; sinä ylemmäksi nak-
   lykaidat, kut minä, ka i den- kaat, kun minä, niin me rahat
   gat andamai." Hän n'etsä Ve- annamme." Se Wetehisen po-
   dehisen vonuk itse lykais edel jan poika nakkasi ensin uhka
   uhtei ylahaks, i kons largeis, korkialle, ja kun putosi, puoli
   pool palitsat upponis maha. sauvaa upposi maahan. Se
   N'etsä briha sanoi: "noustas- mies sanoi: "nosta'pas sauva
   ke palits maas-päi i andaske maasta ja annapas minulle;
   minule; minä sinun jälgit en minä sinun jälkiäsi en rupea
   noustaskande." I Vedehisen nostamaan." Ja Wetehisen po-
   vonuk noust palitsan i andoi jan poika nosti sauvan ja an-
   n'etsile brihale. I hän ot' n'et- toi sille miehelle. Ja hän otti
   sän palitsan käthe i sanob: "pust sen sauvan käteensä ja sanoo:
   tuldas pilved, minä lykaidan "annas pilvet tulevat, minä nak-
   palitsan n'enihe pilvihe, hän i kaan sauvan niihin pilviin,
   sinne tartub." "Oi, sanui Ve- sinne se myös jääpi." "Oi, sa-
   dehisen vonuk, ala lykaida! noi Wetehisen pojan poika, elä
   t'ätain mintäi lajib i lööb." I nakkaa! ukko minua toruu ja
   mäni palitsan ked t'ätase loste lyöpi." Ja meni sauvan kanssa
   i sanui hänele, mi ladib pil- ukkonsa luoksi ja sanoi hänelle,
   vihi tartutada mus'jik palitsan. että mies hankkei pilviin tartut-
   Vedehine sanui hänele: "mäne tamaan sauvan. Wetehinen sanoi
   kutsu händast hebot kandmaha hänelle: "mene kutsu häntä he-
   ymbri järves!" voista järven ympäri kantamaan!"
   Mäni vonuk i sanui mus'ji- Meni poikanen ja sanoi mie-
   kale: "t'ätain käsk sintäi hebot helle: "ukko käski sinua he-
   ymbri järves kandmaha, ku- voista järven ympäri kantamaan,
   dam se paremba kandab; kun ken se paremmin kantaa; kun
   sinä kandat, ka i dengad an- sinä kannat, niin rahat annam-
   damai." N'etsä Vedehisen vo- me." Wetehisen pojan poika
   nuk kandaskans edel, kins'joit, alkoi ensin kantaa, kiinnitti,
   kins'joit, kins'joit, i ei voint kiinnitti, kiinnitti, ja ei
   kantta, a briha kun ot hebon, istui voinut kantaa, mutta mies kun otti
   ratshile, ajoi hänel ymbri järves. hevoisen, istui ratsahin, ajoi hä-
   Mööst läks n'etsä Vedehisen nellä järven ympäri. Taas läksi
   vonuk, mäni i sanui t'ätale: Wetehisen pojan poika, meni ja
   "oi t'ätoi! minä en voint he- sanoi ukolle: "oi ukko! minä en
   bot ni mitä kantta, a kun mu- voinut hevoista mitenkään kan-
   s'jik jalgoil keskhe fatij hebon, taa, mutta kun mies jalkainsa vä-
   kandist' ymbri järves, da ei liin tempasi hevoisen, kantoi jär-
   ni higostunt." ven ympäri, ja ei hiostanutkaan."
   Vedehine sanui hänele: "mä- Wetehinen sanoi hänelle:
   ne, kutsu jättho händast; hän "mene kutsu häntä kilpajuoksuun,
   kun jätab sinun, ka i kärib jos hän jättää sinun, niin kyl-
   järven kät'sile, vedab veden lä käärii järven kerälle, vie
   pät'sile." sen uunin perälle."
   Läks netsä Vedehisen vonuk, Läksi Wetehisen pojan poi-
   tuli i sanui mus'jikale: "t'ät käsk ka, tuli ja sanoi miehelle: "uk-
   sintäi jättho kutsta, kudam ko käski sinua kilpajuoksuun,
   meis jätab toisen, kun sinä ken meistä jättää toisen, kun
   jätät, ka i d'engad andamai." sinä jätät, niin rahat annamme."
   N'etsä briha sanui hänele: "nak- Se mies sanoi hänelle: "tuossa
   hus kaskudes om milai kolm- kaskessa on minulla kolmiöinen
   öine poig; i hän jätab sintai. poika; sekin sinun jättää. Me-
   Mene i kis'ni sigä, siit hän ne ja karjaise siellä niin hän
   sinun ked jättho lähtob." Hän sinun kanssasi jättöön lähtee."
   i mäni i kis'nij, i penshas-päi Hän meni ja karjaisi ja jänis
   jänis jookseskans, da jät' hän- alkoi juosta pensaasta, ja jätti
   dast. N'etsä vonuk tuli tagaisi hänen. Poikanen, tuli takaisin
   i sanui t'ätalese: "oi t'ätoi! ja sanoi ukollensa: "oi ukko!
   kolmöine laps da mintai jät." kolmiöinen lapsikin minun jätti."
   "Mäne, sanui Vedehine, da "Mene, sanoi Wetehinen, ja
   kutsu händast völ bortsale." kutsu häntä vielä painelolle."
   Hän i mäni i sanui: "t'ätain Hän meni ja sanoi: "ukko käs-
   käsk bortsale kutsta, kudam ki painelolle kutsua, ken sor-
   sordab toisen; kun sinä sor- taa toisen; kun sinä sorrat,
   dat, ka i d'engad andamai." niin rahat me annamme."
   Hän n'etsä briha sanui: "mä- Mies sanoi: "mene tuonne
   ne nakhu pikkuisehe, om mi- pikkuisen, on minulla pensaan
   lai penskan taga sada voosne takana satavuotinen ukko, lyö
   uk, iske händast dubinal, i sitä kepillä, hänkin sinun sor-
   hän sintai sordab." taa."
   Hän mäni, sigä penshan ta- Hän meni, siellä pensaan
   ga kondij, hän isk dubinal, i takana kontio, hän löi kepillä,
   kondij skotsij i tabasihe hän- ja kontio hyppäsi ja tavoitti
   dast, i vanut', vanut', vanut', hänen, ja muokkasi, muokkasi,
   i p'eks' hänt pool surmha-sai. muokkasi ja pieksi hänen puolin
   Hän vähäs henges tuli t'ätase kuoliaksi. Hän vähissä hengin
   loste i sanoi t'ätalese: "oi t'ä- tuli ukkonsa luoksi ja sanoi ukol-
   toi! i sada voosne uk mintai lensa: "oi ukko! satavuotinen
   p'eks' i vanut' surmha-sai." "Mä- ukkokin pieksi ja vanutti minun
   ne, sanui Vedehine, kysu mu- kuoliaksi." "Mene, sanoi We-
   s'ijkal, äijänik hän pagitsob n'e- tehinen, kysy mieheltä paljonko
   doimkat?" Hän i mäni i ky- hän vaatii rästiä." Hän meni
   sui: "äijänik sinä pagitset n'e- ja kysyi: "paljonko, sinä vaadit
   doimkat?" Hän sanob: "yks n'et- rästiä?" Hän sanoo: "yhden täy-
   sä täys kolpakoinen kuldat." I den hatullisen kultaa." Wete-
   mäni n'etsä Vedehinen t'ätase hinen meni ukkonsa luoksi ja
   loste i sanui hänele: "yhten sanoi hänelle: "hän vaatii yh-
   kolpakoisen pagitsob kuldat täy- den hatullisen täynnä kultaa."
   den." A netsä briha karan Mutta mies kaivoi kuopan maa-
   kaivui maha i kolpakoishe rei- han ja laitti reijän hattuun, ja
   gun tegi, i sigä karan pääl pi- piteli hattua siinä reijän pääl-
   deli kolpakost. I Vedehine toi lä. Ja Wetehinen toi kultia
   kuldit mus'jikale kolpakoishe, miehelle hattuun, ja ne kullat
   i n'ene kuldad karaha mänthe, menivät kuoppaan, ja Wetehi-
   i Vedehine kandist', kandist', nen kantoi, kantoi, ja täytti
   i täyt' n'etsän karan i kolpa- sen kuopan ja hatun. Mies
   koisen. I pani n'etsä briha pani kullat säkkiin ja läksi
   kuldad havadaha i läks kot'he. kotiin. Ja tuli kotiin ja al-
   I tuli kot'he i eläskans bohatas koi eleskellä uhka rikkaasti
   uhtei lujas itsese veljesiden veljestensä kanssa. Ja niin
   ked. Da i völ elätas da oldas. ovat ja elävät vieläkin.
  
  
  8. Några ordspråk och gåtor.
  
   Homendes mudreniemb ehtat. Aamu on ehtoota viisaampi.
   Aig vajehtelese i rist'it vajeh- Aika vaihteleikse ja ihminen
   telese aigal. vaihteleikse ajan kanssa.
   Aig toob t'ynen meren, aig Aika tuopi tyynen meren, ai-
   vootjan venhen. ka vuotavan venehen.
   Ei i tsar kuldat sö. Ei kuningaskaan kultaa syö.
   Yhtäi kala vedes, ei yhtäi las- Ainian kala vedessä, ei ole
   james. aina apajassa.
   Yhtäi uus tsomemb, ensne hot Aina uusi hempiämpi, ehkä en-
   paremb. tinen parempi.
   Ak vanh vinan joob, laho pu Akka vanha viinan juopi, la-
   veden vedab. ho puu veden vetääpi.
   Ak dorogas-pai tagaisi pöörd- Akka tieltä pyörteleikse, ei mies
   lese, mus'jik hot huba ei pahanenkaan (käänny ta-
   pöördelt'e. kaisin).
   Anda Jumal aigad mäntä, päi- Anna Jumala ajat mennä, päi-
   vad kuldaised kuluda. vät kultaiset kulua.
   Anda yhtäi Jumal kyllal söda, Anna ainakin Jumala kyllin
   kyllal joda, kyllal antta ky- syödä, kyllin juoda, kyllin
   laha. antaa kylälle.
   Anda valdat pahale, enamb Anna valtaa pahalle, enemp'
   ota itseleis. ota itsellesi.
   Hyvä andab vähäises, paha i Hyvä antaapi vähästä, paha ei
   äijäs ei anda. anna paljostakaan.
   Ei kiirhul etähaks mäntä. Ei kiireellä kauvas mennä.
   Lapses om äi lis'at: kalan saab, Äijän lapsesta apua: kalan saa-
   kaks sööb. pi, kaksi syöpi.
   Lämbemb tuuliaisen al, mi si- Lämpimämpi tuulen alla, kun
   saren armastusen al. sisaren armon alla.
   Os'al rist'it toisen net'sastjas Onnellinen ihminen toisen va-
   mudreniaks tegehe. hingosta viisaaksi tulee.
   Raat muga linob, kut t'ehtas, Työ on niin, kuin tehdään,
   sakonad liintäs, kut lugetas. lait ovat, kuin luetaan.
   Lajint ranat ei tege, kun puul Ei haukku haavaa tee, kun ei
   päha ei iskta. puulla päähän lyödä.
   Ei kaik m'ehed, kudamod kaad- Ei kaikki miehiä, jotka hou-
   jit kandistas. suja kantavat.
   Jänut ei mitä jätta, langenut Ei jäänyttä jätetä, langennut-
   ei mitä sortta. ta langeteta.
   Ehtal itkent, homisol nag- Ehtoolla itkentä, aamulla nau-
   rant. ranta.
   Ei karged nagris eismäiseks Ei karvas nauris ensimäiseks
   hapne. mätäne.
   Kauhaine vardeta ei ladt'e. Ei kauha varretta kelpaa.
   Ei muga pagast, mi jo pap ei Ei niin kirkko, ettei pappi
   mylu. mahdu.
   Ei koir ujumaha opete händat Ei koira uimaan opi häntää
   ligotamata. kastamatta.
   Ei ni ken rodt'e kirves kädes. Ei kukaan synny kirves kädessä.
   D'erevn'at ei le koiratomat, Ei kylää koiratointa, eikä maata
   maat ei le m'ehetomat. miehetöintä.
   Kohub kos'k ei jädu, liikub Kuohuva koski ei jäädy, liik-
   kivi ei sammaldu. kuva kivi ei sammaloitu.
   Ei sil meri pagan, mi koirad Ei sillä meri pilau, jos koirat
   randas lakkitihe. rannasta lakkivat.
   Wilus hiles lämbyit ei sada. Ei kylmästä hiilestä tulta saada.
   G'ägi ei käsktes kukku, kukoi Ei käki käskein kuku, eikä
   ei kutstes laula. kukko kutsuen laula.
   M'es nimel ei elä, a radol. Ei mies nimellä elä, vaan työllä.
   Yhtäi Jumal abutab, kaikuit- Aina auttaa Jumala, ajan kai-
   sen aigan katkaidab. ken katkaiseepi.
   M'est abuda mäges, last nous- Miestä auta mäessä, lasta nos-
   ta kynduses. ta kynnyksessä.
   Ei aig m'est varasta, m'es ai- Ei aika miestä odota, mies
   gan varastab. aikaa odottaapi.
   Ei päiväne yhtäi yhtes t'su- Ei aurinko, aina yhdeltä puo-
   ras-pai pas'ta. lclta paista.
   Nutaj koir jänist ei sa. Haukkuja koira ei saa jänistä.
   Päivan-nousem ei heitä tuulen- Itä ei heitä tuulentaa, ennen-
   dat, kuni ei vihmu, ak ei kun sataa, akka ei heitä to-
   heitä lajindat, kuni ei itke. runtaa, ennenkun itkee.
   M'eletomit ei kyndkoi, ei se- Mielettömiä ei kynnetä, ei kyl-
   mentkoi, itse rodisei. vetä, itsestänsä kasvaa.
   Itkul ei päästä b'edas-pai, von- Itkulla ei päästä hädästä, von-
   gundal ei pahois päivis-päi. gunnalla ei pahoista päivistä.
   Ei kaht tsarit yhthe lidnaha Ei kahta kuningasta yhteen lin-
   mylukoi. naan mahdu.
   Ei bohat, kudam elon saab, Ei se rikas, joka elon saapi,
   se bobat, kudam vardeitsob. se rikas, joka hoitaa.
   Ahnel itsese valt onghe tart- Ahvenell' on valtansa onkeen
   ta, kun tahtob. tarttua, jos tahtoo.
   Paremb katsta nagrajan suhu, Parempi katsoa naurajan suu-
   mi itkejän. hun, kuin itkiän.
   Ei yks gor'a, ku birdas, go- Se ei ole yksi suru, ku on pir-
   r'at kaks niites. rassa, kaksi surua langassa.
   Ei severs m'ehit, kuvers kadjit. Ei niin paljo miehiä, kuin housuja.
   Savu silmit ei t'sapa. Ei savu silmiä lyö.
   Otjale yks gr'äh, sanojale sa- Yksi synti ottajalle, sanojalle
   da gr'ähat. sata syntiä.
   Ei m'es m'est ajele, aig m'e- Ei mies miestä ajele, aika mie-
   hen ajelob. hen ajeleepi.
   * * * * * *
   Paik paigan pääl, n'egl igäs Paikka paikan päällä, neulaa
   ei lis'ke? -- _kiuduk kyl- iässä ei ollut? -- _Kiuvas
   vetis_. saunassa_.
   Seisub patsas seitsmäl pats- Seisoo patsas seitsemällä pat-
   hal pääl, langtob patsas, saalla; kaatuu patsas, kaikki
   kaik rahvas ihastutas? -- ihmiset ihastuvat? -- _Pää-
   _Äi-päiv_. siäinen_.
   Täys karsin valgtit joutsnit? -- Täysi karsina valkioita joutse-